Euroopan parlamentin uudet edustajat valitaan sunnuntaina 26.5.2019. Mitä merkitystä Euroopan parlamentilla on suomalaisille? Entä kuinka yhteinen Eurooppamme toimii?
Kannattaako eurovaaleissa äänestää?
Kannattaa. Demokratia on arvo, jonka merkityksen ymmärtää vasta, kun sen on menettänyt jollekin kasvottomalle virkamiehelle. Euroopan unionia moititaan usein kasvottomaksi ja byrokraattiseksi instituutioksi, mutta parlamenttivaleissa jokainen täysi-ikäinen EU-kansalainen saa esittää mielipiteensä EU:n tulevasta poliittisesta linjasta.
Kansallismielisyyden ja EU-skeptisyyden suosion kasvu kaikissa EU:n jäsenmaissa luo uusia haasteita ja uhkakuvia EU:n päätöksentekoprosessille samaan aikaan, kun polarisoituvassa maailmassa EU:n merkitys vakaan, rauhanomaisen ja demokraattisen yhteiskuntajärjestelmän ylläpitäjänä on suurempi kuin koskaan aiemmin.
Ongelmat, joita lähitulevaisuudessa kohtaamme, ovat globaaleja, sellaisia, jotka koskettavat jollain tavalla meitä kaikkia, ja siksi meidän on panostettava monikansalliseen yhteistyöhön.
Suomi on perustuslaillisesti Euroopan unionin jäsen. Jäsenyys oli taloudellinen ja turvallisuuspoliittinen valinta. Mitään EU:n korvaavaa järjestelmää ei ole suunniteltu.
Brexit on jo osoittanut, että huonosti valmisteltu eroprosessi aiheuttaa sisäpoliittisia ja taloudellisia ongelmia. Brexit on horjuttanut perinteisesti vahvan brittiläisen yhteiskunnan yhtenäisyyttä.
EU edustaa vakautta, turvallisuutta, demokratiaa ja ihmisoikeuksia ja se on myös tärkein kauppakumppanimme. EU-jäsenyyden aikana Suomen bruttokansantuote on yli kaksinkertaistunut, korot ovat pysyneet alhaalla ja inflaatio hyvin maltillisella tasolla.
EU ei ole täydellinen tai valmis. Siinä on vielä paljon korjattavaa, mutta Euroopan vakauden ja hyvinvoinnin kannalta sitä voi hyvällä omallatunnolla pitää yhtenä historian merkittävimmistä saavutuksista. Jotta EU toimii myös tulevaisuudessa, sen on kuunneltava myös niitä ihmisiä, jotka Euroopan unionia vastustavat. Vuoropuhelu voi johtaa ongelmien ratkaisuun ilman EU:n järjestelmien purkamista.
EU on tienristeyksessä, jossa sen tulevaisuuden merkitys määritellään. EU-vastaiset kansallismieliset puolueet haluavat palauttaa Euroopan EU:ta edeltäneeseen aikaan. Toisessa ääripäässä pieni federalistien joukko tavoittelee Euroopan liittovaltiota.
Tuleeko Euroopan unionista suljettujen rajojen ja kansallismielisten valtioiden heikko taloudellinen liittouma, vai jatkuuko Euroopan yhteinen poliittinen projekti myös tulevaisuudessa? Sunnuntaina moni asia voi muuttua parempaan tai huonompaan.
Vaalit
Euroopan parlamenttiin äänestetään sunnuntaina26.05. 13 suomalaista europarlamentaarikkoa. Suomalaiset saavat yhden lisäpaikan, kun Ison Britannian ero varmistuu.
751 edustajan parlamentissa Suomen edustajien määrä tuntuu vähäiseltä, mutta parlamenttipaikat määräytyvät jäsenmaiden koon perusteella. Pienillä mailla on kuitenkin suhteellisesti enemmän edustajia kuin suurilla mailla.
Euroopan parlamentin vaaleissa äänioikeutettuja on noin 427 miljoonaa. Europarlamentaarikot valitaan viideksi vuodeksi.
Koska Euroopassa äänestetään?
Alankomaat ja Yhdistynyt kuningaskunta äänestävät torstaina 23.5. Irlannissa äänestetään perjantaina 24.5. Latviassa, Maltalla ja Slovakiassa äänestetään lauantaina 25.5.19
Suurin osa EU:n jäsenmaista: Itävalta, Belgia, Bulgaria, Kroatia, Kypros, Tanska, Viro, Suomi, Ranska, saksa, Kreikka, Unkari, Italia, Liettua, Luxemburg, Puola, Portugali, Romania, Slovenia, Ruotsi ja Espanja äänestävät sunnuntaina 26.5.
Koskaensimmäiset tulokset selviävät?
Jäsenmaat ovat sopineet, ettei virallisia tuloksia julkaista ennen viimeisten äänestyspaikkojen sulkeutumista. Virallisia tuloksia on siis odotettava sunnuntai-iltaan asti.
Ensimmäiset viralliset äänestystulokset julkaistaan vasta puolilta öin, jolloin viimeiset äänestyspaikat sulkeutuvat Italiassa. Euroopan parlamentti julkaisee kuitenkin ovensuukyselyihin ja ennakkoääniin perustuvia arvioita kello 19 alkaen.
Alustaviin arvioihin perustuva ennuste julkaistaan 21.15, mutta tulokset varmistuvat vasta puolen yön jälkeen.
Mitä vaalien jälkeen tapahtuu?
Vaalien jälkeen puolueet aloittavat neuvottelut poliittisten ryhmien muodostamiseksi. Poliittinen ryhmä edellyttää vähintään 25 europarlamentaarikkoa vähintään seitsemästä jäsenmaasta. Uusien ryhmien tulee olla selvillä viimeistään 24.6.
28.5. EU:n ministerineuvoston 28 päämiestä kokoontuvat Brysseliin keskustelemaan valien tuloksista ja suunnittelemaan tärkeimpiä virkanimityksiä. Näihin kuuluvat Euroopan komission puheenjohtaja, Euroopan parlamentin puheenjohtaja, Euroopan keskuspankin johtaja ja Euroopan ulkoasioiden- ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja.
Uuden parlamentin virkaanastujaisia vietetään Strasbourgissa 2. heinäkuuta. Tällöin uudet mepit voivat ensimmäisen kerran äänestää komission puheenjohtajaa.
Jos kaikki etenee aikataulujen mukaan, uusi komissio astuu virkaan 1. marraskuuta.
Miksi äänestää?
Europarlamentaarikot edustavat Euroopan parlamentissa omaa ja emopuolueensa poliittista ideologiaa. Äänestämällä suomalainen voi vaikuttaa siihen millaista politiikkaa EU tulevaisuudessa tekee.
Äänestämällä voi vaikuttaa siihen, mikä poliittinen ryhmä nousee parlamentin suurimmaksi. Euroopan komission puheenjohtaja valitaan parlamentin suurimmasta puolueesta.
Europuolueiden ja valiokuntien sisällä suomalaiset mepit voivat puolestaan vaikuttaa Euroopan tulevaan politiikkaan aktiivisella työllä ja hyvillä suhteilla. Euroopan parlamentin politiikka vaikuttaa koko unioniin, myös Suomeen.
Euroopan unionin historiaa
Eurooppa on sotinut taukoamatta koko kirjoitetun historian ajan. Espanjan perimyssota, 30-vuotinen sota, Napoleonin sodat, maailmansodat: Näille kaikille yhteistä oli se, että niissä tavalla tai toisella osallisina olivat kaikki Euroopan valtiot.
Toisen maailmansodan jälkeen Euroopan johtajat päättivät, että paras keino estää tulevia eurooppalaisia sotia, on valtioiden välinen tiivis yhteistyö taloudellisissa ja poliittisissa asioissa.
Toisen maailmansodan raunioiden vielä kytiessä, oli ilmeistä, että rauha Euroopassa ei koskaan ole itsestäänselvyys, ja että pysyvä rauha voidaan saavuttaa vain poliittisen ja taloudellisen yhteistyön avulla. Kymmeniä miljoonia uhreja vaatineiden sotien jälkeen rauha on Euroopan unionin ja sen edeltäjien arvokkain saavutus.
Euroopan Yhdysvalloista Euroopan neuvostoon
Britannian pääministeri Winston Churchill esitti syksyllä 1946 Zürichissa ajatuksen ”Euroopan Yhdysvalloista” sotien ehkäisemiseksi. Ajatus toimi johdantona Europan neuvoston luomiselle.
Churchillin lisäksi Euroopan yhdentymiskehityksessä olivat aktiivisesti mukana mm. Konrad Adenauer, Alcide De Gasperi ja Robert Schuman.
Euroopan neuvosto
Lontoossa 5.5.1949 perustettu Euroopan neuvosto on Euroopan vanhin ja laajin poliittinen yhteistyö- ja ihmisoikeusjärjestö. Sen jäsenmaat pyrkivät edistämään Euroopan yhtenäisyyttä, suojelemaan ihmisoikeuksia ja moniarvoista demokratiaa sekä parantamaan elinolosuhteita ja edistämään inhimillisiä arvoja.
Euroopan neuvoston kuuluu 47 valtiota (2012), eli lähes kaikki maanosan valtiot. Euroopan neuvostosta käytetään joskus myös nimitystä Greater Europe erotuksena Euroopan unionille, johon kuuluu 28 Euroopan neuvoston 47 jäsenvaltiosta.
Euroopan neuvoston perustamista edelsivät erityisesti 1947 alkanut kylmä sota sekä liberaaleja arvoja ja kristillisen Euroopan tiiviimpää yhteistyötä kannattanut paneurooppalainen liike.
Euroopan symbolit
Euroopan neuvosto ja Euroopan unioni jakavat saman Euroopan lipun, jossa kahdentoista kultaisen tähden muodostama tähtiympyrä sinisellä pohjalla symboloi Euroopan kansojen liittoa, täydellisyyttä ja yhtenäisyyttä.
Eurooppa päivää vietettiin aluksi Euroopan neuvoston perustamisen kunniaksi 5. toukokuuta, mutta myöhemmin päiväksi vakiintui 9. toukokuuta.
Euroopan hymni, on Beethovenin 1823 säveltämän 9. sinfonian finaali ilman kuoro-osaa ja sanoja. Sävellys syntyi Friedrich Schillerin 1785 kirjoittaman ”Oodi ilolle”-runon innoittamana. Euroopan neuvosto on vuodesta 1972 alkaen soittanut sävelmää omana hymninään.
Vuonna 1985 EY:n johtajat valitsivat Euroopan hymnin myös Euroopan yhteisöjen viralliseksi tunnussävelmäksi. Euroopan hymni ilmentää vapauden, rauhan ja yhteisvastuun ihanteita, joita Eurooppa edustaa. Oheisessa versiossa on mukana kuoro-osa, joten se ei ole virallinen Euroopan hymni.
Euroopan hiili- ja teräsyhteisö (EHTY/ECSC)
Toisen maailmansodan jälkeen Euroopan haasteena oli löytää yhteinen linja keskenään sotineiden valtioiden välille, jotta rauha, talouskasvu ja elintason nousu Euroopassa voidaan turvata.
Kamppailu hiilen ja teräksen saannista oli perinteisesti aiheuttanut Saksan ja Ranskan välistä kilpailua ja kitkaa. Euroopan hiili- ja teräsyhteisön perusajatuksena oli, että jos valtio ei pysty vapaasti saamaan hiiltä ja terästä, se ei myöskään voi käynnistää sotaa.
Yhteistoiminnan uskottiin lopettavan sotaisan sapeleidenkalistelun erityisesti Saksan ja Ranskan välillä sekä luovan uusia mahdollisuuksia resurssien parempaan hyödyntämiseen. Asetettu tavoite edellytti, että yhteisöön osallistuvien maiden hiili- ja terästuotanto nostettiin kansalliselta tasolta ylikansallisen elimen hallintaan.
Euroopan unionin idea
Ranskan pääministeri Robert Schuman esitti ajatuksen hiili- ja teräsyhteistyöstä lehdistötilaisuudessa 9.5.1950. Hänen lausuntoaan pidetään Euroopan unionin alkuna, ja sen seurauksena 9. toukokuuta vakiintui Eurooppa-päivän ajankohdaksi.
Euroopan hiili- ja teräsyhteisö syntyi Marshall-avun jakamiseen perustetun lyhytaikaisen OEEC:n pohjalta.
18.4.1951 kuusi maata: Alankomaat, Belgia, Italia, Luxemburg, Ranska ja Länsi-Saksa sopivat Pariisissa raskaan teollisuuden, eli aseteollisuuden kannalta tärkeimmän teollisuuden, järjestämisestä yhteiseltä pohjalta toimivaksi Euroopan hiili- ja teräsyhteisöksi. Sopimus edellytti, että valtiot siirtävät osan kansallista suvereniteettiaan yhteiselle eurooppalaiselle viranomaiselle, jonka tehtävinä oli:
- varmistaa hiili- ja terästuotteiden saanti,
- taata kaikkien jäsenvaltioiden tasapuolinen pääsy markkinoille,
- varmistaa hintojen avoimuus,
- luoda sopivat olosuhteet tuotannon kehittämiselle ja estää mineraalivarojen liikakäyttö,
- parantaa teollisuuden työntekijöiden elin- ja työoloja,
- nykyaikaistaa tuotantoa,
- estää ostajien, tuottajien ja kuluttajien syrjintä,
- poistaa tullit, kiintiörajoitukset ja kaupasta perittävät maksut.
Euroopan parlamentin alku
Euroopan parlamentin edeltäjiä olivat Euroopan hiili- ja teräsyhteisön yleinen edustajakokous, joka muodostui jäsenvaltioiden parlamenttien edustajista sekä samalla periaatteella koottu Euroopan yhteisöjen yhteinen Euroopan parlamentaarinen edustajakokous.
Alkuun parlamentti oli puhtaasti neuvoa antava elin, mutta 1970-luvulla siitä tuli neuvoston ohella osa unionin budjettipäätöksentekoa.
Parlamentin valta vahvistui suorien vaalien antamalla mandaatilla 1979 sekä edelleen 1987 voimaan tulleen Euroopan yhtenäisasiakirjan myötä, jolloin siitä kehittyi todellinen lainsäädäntöelin. Nykyisin parlamentin toiminta, valtaoikeudet ja velvollisuudet on määritelty Lissabonin sopimuksessa.
Euroopan talousyhteisö (ETY/EEC) & Euroopan atomienergiayhteisö (Euratom)
Rooman sopimus, jossa sovittiin Euroopan talousyhteisön (ETY/EEC) ja Euroopan atomienergiayhteisön perustamisesta allekirjoitettiin Roomassa 25.3.1957.
Sopimukset olivat luonnollista jatkoa Euroopan hiili- ja teräsyhteisöstä alkaneelle eurooppalaiselle yhteistyölle. Alkuperäiset jäsenet olivat Pariisin sopimuksen tapaan Ranska, Länsi-Saksa, Italia, Alankomaat, Belgia ja Luxemburg.
Euroopan talousyhteisön tarkoituksena oli tiivistää eurooppalaisten valtioiden yhteistyötä mm. tulliliiton ja asteittain toteutettavien yhteismarkkinoiden avulla. Sopimuksessa päätettiin luoda yhteinen politiikka maataloudelle, liikenteelle, työvoiman liikkumiselle ja talouden tärkeille sektoreille.
Euroopan talousyhteisön päämäärä
Euroopan talousyhteisön päämäärä oli alusta alkaen taloudellinen ja poliittinen. Tavoitteena oli talouskasvu sekä demokraattisten ja ihmisoikeuksia noudattavien eurooppalaisten valtioiden yhä tiiviimpi liitto, joka turvaa rauhaa ja vapautta, ja johon kaikki samoihin ihanteisiin uskovat eurooppalaiset kansat voivat liittyä.
Suomi solmi EEC-vapaakauppasopimuksen vuonna 1973 ja se astui voimaan 1974 alusta, mutta EEC:n varsinaiseksi jäseneksi Suomi ei koskaan liittynyt.
Presidentti Kekkonen totesi 1970 valtiopäivien avajaispuheessa, että Suomi pyrkii kauppasuhteiden tasapuoliseen kehittämiseen sekä lännen että idän kanssa. Tämä kuitenkin aiheutti Suomessa ja Neuvostoliitossa kovaa vastustusta. Helsingin Sanomissa julkaistiin maksettu kokosivun EEC-vastainen vetoomus 19.9.1973.
KEVSOS
Suomen EEC-vapaakauppasopimusta tasapainotettiin ulkopoliittisesti KEVSOS-sopimuksilla. Nämä olivat kahdenvälisiä vapaakauppasopimuksia, joita Suomi solmi Puolan, Unkarin, Bulgarian, Saksan demokraattisen tasavallan ja Tšekkoslovakian kanssa.
KEVSOS-sopimukset solmittiin aikana, jolloin Neuvostoliitto oli Suomen tärkein kauppakumppani. Niillä pyrittiin vähentämään kaupan esteitä sosialistimaiden kanssa samaan aikaan, kun Suomi hiipi lähemmäksi länttä EEC-vapaakauppasopimuksella.
KEVSOS-kaupan osuus Suomen ulkomaankaupasta jäi kuitenkin muutamaan prosenttiin.
Euroopan talousalueet 1980-luvulla: Vihreä (Efta), Sininen (EEC) ja punainen (SEV)
Rooman sopimuksen yleiset periaatteet https://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/?uri=LEGISSUM:xy0023
Sulautumissopimus
Euroopan yhteisöjen eli Euroopan hiili- ja teräsyhteisön, Euroopan talousyhteisön ja Euroopan atomienergiayhteisön toimielimet sulautettiin Euroopan yhteisöiksi Brysselissä 8.4.1965. Sopimuksessa päätettiin yhteisen neuvoston ja yhteisen komission perustamisesta.
Euroopan yhtenäisasiakirja
Euroopan yhtenäisasiakirjalla (28.4.1986 Brysselissä) muutettiin Euroopan yhteisöjen perustamissopimuksia ja aloitettiin virallisemmin Euroopan poliittinen yhteistyö. Euroopan parlamentista tuli edustajakokouksen virallinen nimi ja parlamentin lainsäädäntövaltaa lisättiin ottamalla käyttöön yhteistoimintamenettely ja hyväksyntämenettely.
Sopimus Euroopan unionista – Maastrichtin sopimus
Sopimus Euroopan unionista allekirjoitettiin Maastrichtissa 7.2.1992 ja se astui voimaan 1.11.1993. Sopimuksen ratifioivat Belgia, Tanska, Ranska, Kreikka, Irlanti, Italia, Luxemburg, Alankomaat, Portugali, Espanja, Yhdistynyt kuningaskunta ja Saksa. Suomi hyväksyi Maastrichtin sopimuksen 1995 liittymissopimuksessaan.
Euroopan unioni perustuu kolmeen pilariin:
1 Euroopan yhteisö (EY)
2 Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka (YUTP)
3 Yhteistyö oikeus- ja sisäasioissa (YOS)
Euroopan unionista tehdyn sopimuksen jälkeen Euroopan talousyhteisöstä (ETY) tuli Euroopan yhteisö. Sopimus johti myös euron luomiseen. Edelleen sopimuksessa sovittiin Euroopan talous- ja rahaliiton perustamisesta kolmessa vaiheessa.
Euroopan unionin yhteistyöelimet päättävät unionin linjasta yhteisessä ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. Tämä on yksi EU:n peruspilareita., mutta lopullinen päätäntävalta ulko- ja turvallisuuspoliittisissa asioissa säilyy kansallisvaltiolla. Tärkeimmät päätökset edellyttävät jäsenvaltioiden yksimielisyyttä.
Unionin kansalaisuus
Maastrichtin sopimuksen myötä käyttöön tuli käsite ”unionin kansalaisuus”. Se ei rajoita tai korvaa jäsenvaltioiden kansallisuuksia, vaan laajentaa niitä. Unionin kansalaisia ovat kaikki EU:n jäsenvaltioiden kansalaiset.
EU-kansalaisilla on muun muassa oikeus oleskella kaikkialla unionin alueella, aktiivinen ja passiivinen kunnallisvaalioikeus sekä oikeus osallistua Euroopan parlamentin valintaan kaikkialla EU:ssa.
Euroopan yhtenäistymiskehitys
Euroopan unioni on kehittynyt vähitellen 1950-luvulla syntyneestä Euroopan hiili- ja teräsyhteisöstä nykyisin 28 valtion muodostamaksi taloudelliseksi ja poliittiseksi liitoksi. Britannian ero on vielä epäselvä, joten en vielä käytä yleisemmin EU27-määritelmää.
Liittymisjärjestys
1.1.1958: Alankomaat, Belgia, Italia, Luxemburg, Ranska ja Saksa
1.1.1973: Irlanti, Tanska ja Yhdistynyt kuningaskunta
1.1.1981: Kreikka
1.1.1986: Espanja ja Portugali
1.1.1995: Suomi, Ruotsi ja Itävalta
1.5.2004: Kypros, Latvia, Liettua, Malta, Puola, Slovakia, Slovenia, Tsekki, Unkari ja Viro
1.1.2007: Bulgaria ja Romania
1.7.2013: Kroatia
Euroopan perussopimus eli Lissabonin sopimus
Lissabonin sopimus on Euroopan unionin perussopimus, jonka tarkoituksena on parantaa Euroopan unionin toiminnan tehokkuutta, demokraattisuutta ja sen ulkoisen toiminnan yhtenäisyyttä. Sopimus allekirjoitettiin Lissabonissa 13.12.2007 ja se astui voimaan 1.12.2009.
Lissabonin sopimus laadittiin Euroopan perustuslaista tehdyn sopimuksen pohjalta. Perustuslain tarkoitus oli korvata EU:n perustamissopimukset yhdellä tekstillä.
Sopimus Euroopan perustuslaista allekirjoitettiin Roomassa 29.10.2004. Perustuslain voimaansaattaminen olisi edellyttänyt kaikkien jäsenmaiden ratifiointia, mutta vain 17 jäsenmaata ratifioi Euroopan perustuslain.
Lissabonin sopimuksen tarkoitus
Lissabonin sopimuksella uudistettiin EU:n toimielinten toimintaa ja päätöksentekoa, jotta nämä soveltuvat EU:lle, jossa laajentumisten jälkeen on 28 jäsenvaltiota. Sillä uudistettiin EU:n sisä- ja ulkopolitiikkaa. Euroopan parlamentille annettiin lisää lainsäädäntövaltaa, jolla varmistettiin entistä laajempi demokratia EU:n päätöksenteossa.
Parlamentin, neuvoston ja komission tehtävät
Lissabonin sopimuksessa selkeytetään parlamentin, komission ja neuvoston toimintaa. Parlamentin toimintaa muutettiin siten, että europarlamentaarikot ovat Euroopan unionin kansalaisten edustajia.
Muutoksen tarkoituksena on luoda vahva demokraattinen yhteys Euroopan parlamentin jäsenten ja äänestäjien välille sekä hillitä kansallisten blokkien syntymistä.
Parlamentti
Euroopan parlamentti on koko Euroopan yhteinen lainsäädäntöelin, jossa kunkin jäsenvaltion edustajat työskentelevät ensisijaisesti EU:lle. Tämä tarkoittaa sitä, että parlamentissa ei ole kansallisia ryhmiä, vaan vastaavia poliittisia ryhmiä kuin jäsenmaissa. Suomesta äänestetyt vihreät liittyvät parlamentin Vihreiden ryhmään, kokoomus Euroopan kansanpuolueeseen (EPP), demokraatit demokraattien ryhmään (S&D) jne.
Lissabonin sopimuksessa Euroopan parlamentille myönnettiin aiempaa suuremmat lainsäädäntövaltuudet tavallisen lainsäädäntömenettelyn myötä. Ministerineuvosto ja parlamentti osallistuvat tasaveroisina lainsäädäntöön 73 politiikan alalla. Parlamentissa on enintään 751 jäsentä.
Euroopan parlamentti valitsee määräenemmistöllä Euroopan komission puheenjohtajan. Komission puheenjohtaja valitsee kunkin jäsenmaan ehdottamista kolmesta komissaariehdokkaasta tulevaan komissioon parhaiten sopivan ehdokkaan. Komissaariehdokkailta edellytetään sitoutumista Euroopan asiaan.
Parlamentti hyväksyy Euroopan komission ja sillä on myös valta erottaa komissio! Parlamentti haastattelee komissaariehdokkaat, joita jäsenvaltiot ehdottavat ja valitsee komission puheenjohtajan.
Parlamentti säätää Euroopan unionin lait yhdessä ministerineuvoston kanssa. Parlamentti hyväksyy tai hylkää lakiehdotukset ja unionin talousarvion. Toisaalta parlamentti valvoo komission ja EU:n eri toimielinten toimintaa. Se hyväksyy komission puheenjohtajan nimityksen ja voi erottaa koko komission. Parlamentin tulee myös huolehtia siitä, että EU:n toimielimet toimivat aina demokraattisesti.
Jos komissio tai ministerineuvosto on toiminut unionin toimintaperiaatteiden vastaisesti, parlamentti voi haastaa ne EU:n tuomioistuimeen. Parlamentin mielipide huomioidaan myös ennen kuin ministerineuvosto voi nimittää Euroopan keskuspankin pääjohtajan.
Parlamentin täysistuntoja ennen asiat käsitellään valiokunnissa. Pysyviä valiokuntia on 20, mutta tarvittaessa voidaan perustaa alivaliokuntia, erityisvaliokuntia ja väliaikaisia valiokuntia. Valiokunnat laativat mietintöjä, joista parlamentti äänestää täysistunnoissa.
Valiokunnat:
– Ulkoasiat
– Ihmisoikeudet
– Turvallisuus- ja puolustuspolitiikka
– Kehitysyhteistyö
– Kansainvälinen kauppa
– Budjettivaliokunta
– Talousarvion valvonta
– Talous- ja raha-asiat
– Työllisyys- ja sosiaaliasiat
– Ympäristö, kansanterveys ja elintarviketurvallisuus
– Teollisuus, tutkimus ja energia
– Sisämarkkinat ja kuluttajansuoja
– Liikenne ja matkailu
– Aluekehitys
– Maatalous ja maaseudun kehittäminen
– Kalatalous
– Kulttuuri ja koulutus
– Oikeudelliset asiat
– Kansalaisvapaudet sekä oikeus- ja sisäaasiat
– Perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasiat
– Naisten oikeudet ja sukupuolten tasa-arvo
– Vetoomukset
Euroopan parlamentti
Eurooppa-neuvosto
Eurooppa-neuvosto, joka määrittelee EU:n yleiset poliittiset suuntaviivat ja painopisteet, muodostuu jäsenvaltioiden valtion- tai hallitusten päämiehistä.
Lainsäädäntöä hyväksyessään neuvosto soveltaa määräenemmistösääntöä, jossa enemmistöön vaaditaan vähintään 55 prosenttia EU-maista, jotka edustavat vähintään 65 % EU:n väestöstä. Ehdotuksen torjunta edellyttää, että vähintään neljä maata vastustaa sitä.
Euroopan komissio
Komission puheenjohtaja nimetään ja valitaan EU-vaalien tulosten perusteella. Komission puheenjohtaja vastaa komission jäsenten nimittämisestä ja jäsenten vastuualueiden jakamisesta. Puheenjohtaja voi myös pyytää komission jäsentä eroamaan.
Euroopan komissio valmistelee alustavan talousarvion, jonka jälkeen ministerineuvosto ja parlamentti käsittelevät talousarvion ja tekevät siihen tarvittavat korjaukset. Budjetti hyväksytään vasta, kun parlamentti on siihen tyytyväinen.
Tärkeät Euroopan unionia koskevat päätökset edellyttävät aina parlamentin hyväksynnän!
Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka
Lissabonin sopimuksessa sovittiin komission varapuheenjohtajan, unionin ulkoasioiden korkean edustajan ja Euroopan ulkosuhdehallinnon perustamisesta.
Lissabonin sopimus sisältää myös yhteistä puolustusta koskevan lausekkeen, jonka nojalla EU-maiden on annettava apua toisilleen / toiselle EU-maalle, jos tämä joutuu hyökkäyksen kohteeksi.
Demokratia, yhdenmukaisuus ja ihmisoikeudet
Lissabonin sopimuksen myötä perus- ja ihmisoikeuksien suojelusta tuli yhä selkeämmin Euroopan Unionin päämäärä ja toimeksianto.
Euroopan unionin arvot
Perussopimuksessa mainitut unionin perustana olevat arvot ovat:
– ihmisarvon kunnioittaminen,
– vapaus,
– kansanvalta,
– tasa-arvo, oikeusvaltio,
– ihmisoikeuksien kunnioittaminen,
– vähemmistöihin kuuluvien oikeudet
Nämä ovat EU:n jäsenvaltioille yhteisiä arvoja yhteiskunnassa, jolle on ominaista moniarvoisuus, syrjimättömyys, suvaitsevaisuus, oikeudenmukaisuus, yhteisvastuu sekä naisten ja miesten tasa-arvo.
Unionin päämääränä on myös edistää rauhaa, omia arvoja ja kansojensa hyvinvointia (SEU 3 artikla 1 kohta). Lähde: Wikipedia
Europuolueiden tavoitteet
Europarlamentin samaan poliittiseen perheeseen kuuluvat mepit muodostavat poliittisia ryhmiä, jotka muodostetaan uudelleen aina vaalien jälkeen. Oikeisto ja sosialistit ovat perinteisesti olleet parlamentin suurimmat ryhmät ja jakaneet sen tärkeimmät johtopaikat.
Euroopan kansanpuolue (EPP)
Euroopan kansanpuolue on parlamentin suurin oikeistokonservatiivinen puolue ja sen komissaariehdokas Manfred Weber on vahvin ehdokas komission uudeksi puheenjohtajaksi. Euroopan kansanpuolueeseen kuuluvat EU:n jäsenvaltioiden merkittävimmät konservatiiviset ja keskustaoikeistolaiset puolueet.
EPP pyrkii luomaan ihmisiä lähellä olevan arvojen Euroopan, joka perustuu demokratiaan, avoimuuteen ja vastuullisuuteen, sekä vaurauteen, johon päästään edistämällä sosiaalista markkinataloutta.
Arvoista manifesti korostaa seuraavia:
- Vapaus keskeisenä ihmisoikeutena yhdistettynä vastuuseen
- Perinteiden kunnioittaminen
- Solidaarisuus apua tarvitsevia kohtaan, joiden vuorostaan tulee myös itse pyrkiä parantamaan tilannettaan
- Julkisesta taloudesta huolehtiminen
- Ympäristönsuojelu
- Läheisyysperiaate
- Pluralistinen demokratia ja sosiaalinen markkinatalous
Manifestissa esitellään myös EPP:n tärkeimmät tavoitteet EU:ssa:
- Poliittinen unioni
- Euroopan komission puheenjohtajan valitseminen suoralla vaalilla
- Sisämarkkinoiden loppuunsaattaminen
- Perheiden merkitys, koulutuksen ja terveyden edistäminen
- Yhteisen maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikan vahvistaminen ja maahanmuuttajien integraatio
- EU:n laajentumisen jatkaminen, parempi Euroopan lähialuepolitiikka, sekä syvempää yhteistyötä maiden kanssa, jotka eivät voi tai eivät halua liittyä EU:hun
- EU:n yhteisen energiapolitiikan määrittely
- Euroopan tason poliittisten puolueiden vahvistaminen
EPP tavoittelee tiiviimpää yhteistä puolustus- ja ulkopolitiikkaa. Erityisesti huolta aiheuttavat Venäjän hybridisodankäynti, Kiinan sotilaalliset tavoitteet sekä Donald Trumpin ulko- ja talouspolitiikan aiheuttama lisääntynyt epävarmuus.
Ulkopoliittisessa päätöksenteossa EPP kannattaa määräenemmistöön perustuvaa äänestystä kaikissa muissa, paitsi kaikkein tärkeimmissä asioissa. Tätä EPP perustelee sillä, ettei yhden maan vastustus saisi halvaannuttaa koko EU:ta.
EPP haluaa EU:n vahvistavan ja kehittävän puolustusyhteistyötä yhdessä, mutta kunnioittaa samalla jäsenmaiden kansallista turvallisuuspolitiikkaa. EPP vastustaa eurooppalaisen armeijan muodostamista. Sen sijaan EPP näkee järkevänä yhdistää jäsenmaiden puolustusvoimien olemassa olevia kykyjä vuoteen 2030 mennessä. Kansallisia puolustusvoimia ei siis korvattaisi yhteisellä eurooppalaisella armeijalla, mutta joukkojen yhteistoimintaa lisättäisiin ja tiivistettäisiin merkittävästi.
Kansallisia resursseja ja tutkimuskapasiteettia voitaisiin hyödyntää Euroopan aseteollisuudessa esimerkiksi eurooppalaisen miehittämättömän lennokin kehittämiseksi sekä sen varmistamiseksi, että tärkeimmät asejärjestelmät voidaan tuottaa Euroopassa.
EU:n puolustuksen tiivistämisen tulee tapahtua läheisessä yhteistyössä NATO:n kanssa. EPP haluaa myös perustaa eurooppalaiset kyber-turvallisuusjoukot kahden vuoden sisällä.
Euroopan sosialistit ja demokraatit (S & D) vahvistaisi EU:n ääntä kansainvälisissä organisaatioissa
S &D edustaa keskustavasemmistolaista aatemaailmaa. S & D:n ideologian mukaan talouden tulisi palvella yhteiskuntaa, eikä toisinpäin.
Puolue on linjannut, että sen tavoitteena on saada jokaiselle eurooppalaiselle tyydyttävän elämänlaadun takaava työpaikka. Koulutuksella ja erilaisilla sosiaalisilla ohjelmilla tulisi taata kaikille mahdollisuus hyvään elämään.
Euroopan sosiaalidemokraattisen puolueen ehdokas komission puheenjohtajaksi on hollantilainen Frans Timmermans.
Sosialistien tavoitteena on kehittää Euroopan yhteistä puolustusta yhdistämällä ja jakamalla resursseja yhteistyössä NATO:n ja muiden kansainvälisten organisaatioiden kanssa.
”Maailman epävakauden lisääntyessä, Euroopan on oltava demokratian, rauhan, turvallisuuden ja ihmisoikeuksien majakka. Me lupaamme investoida 0,7 % kansantuotteestamme kehitysapuun ja kehittyvien maiden talouden kehittämiseen.
Euroopan konservatiivien ja reformistien ryhmä (ECR)
Euroopan konservatiivien ja reformistien ryhmä on vuonna 2009 perustettu ideologialtaan EU-skeptinen parlamenttiryhmä, johon kuuluu muita euroskeptisiä puolueita ja sitoutumattomia europarlamentaarikkoja. Ryhmä ei aja EU:n lakkauttamista, vaan tahtoo uudistaa unionia kansallisvaltioiden itsemääräämisoikeutta laajemmin kunnioittavaan suuntaa.
Vihreät: Aseiden vienti on lopetettavakriisimaihin ja korvattava ulkopolitiikalla
Vihreiden poliittiseen ryhmään kuuluvat Euroopan vihreä puolue sekä Euroopan vapaa allianssi. Vihreä puolue on nimensä mukaisesti ympäristöarvoja, demokratiaa ja tasavertaisuutta kannattava puolue, kun taas Euroopan vapaa allianssi muodostuu alueiden ja maakuntien laajempaa itsehallintoa ajavista puolueista. Suomalaisista puolueista vihreät kuuluu Euroopan vihreään puolueeseen.
Eurooppalaisen projektin säilyminen rauhanprojektina edellyttää, että yhteinen turvallisuus ja puolustuspolitiikka järjestetään yhdistämällä ja jakamalla resursseja, sekä koordinoimalla jäsenmaiden yhteistoimintaa EU:n tasolla.
Euroopan ei tule hyötyä taloudellisesti aseteknologian viennistä ihmisoikeuksia polkeviin maihin. Vihreät ehdottavat, että rauhan ja vakauden takaamiseksi köyhissä maissa, kehitysapua olisi nostettava 0,7 prosenttiin bruttokansantuotteesta.
Jos ihmisarvoja ja kestävää kehitystä uhataan, EU:n on pystyttävä puolustamaan arvojaan käyttämällä laajasti ulkopoliittista vaikutusvaltaansa.
ALDE: Integraatiota syvennettävä, lisää yhteistyötä ja enemmän vastuita
Euroopan liberaalidemokraattien liitto muodostuu kahdesta eri europuolueesta, Euroopan liberaalidemokraattisesta puolueesta ja vuonna Euroopan demokraattisesta puolueesta. Suomalaisista puolueista keskusta ja ruotsalainen kansanpuolue kuuluvat Euroopan liberaalidemokraattiseen puolueeseen, ja sitä kautta Euroopan liberaalidemokraattiseen liittoon.
Aatemaailmaltaan liberaalioikeistolaisen ryhmän avainteemoihin kuuluu demokratian ja ihmisoikeuksien tukeminen sekä avoimen yhteiskunnan ja kestävän kehityksen edistäminen. Ryhmä tukee myös EU:n laajentumista ja toissijaisuusperiaatetta.
ALDE tavoittelee tiiviimpää sitoutumista Euroopan unionin puolustusmenoihin ja sitoutuneempaa puolustusyhteistyötä. ALDE:n mukaan NATO on kuitenkin Euroopan puolustuksen selkäranka ja kollektiivisen puolustuksen takaaja Euroopassa. Sinänsä ALDE toivoo, että pitkällä tähtäimellä saadaan aikaiseksi eurooppalaisia yhteistoimintajoukkoja.
Myös ALDE kannattaa ulkopoliittisessa päätöksenteossa määräenemmistöön perustuvia äänestyksiä.
