Näkökulma: Entä jos
Kaikki eivät purematta niele ilmastohysteriaa. Joidenkin mielestä ilmaston lämpeneminen on vihervasemmistolainen salaliitto, jonka tarkoituksena on nöyryyttää veronmaksajia uusilla maksuilla, kielloilla ja laeilla. Entä jos ilmastonmuutos onkin totta?
Ihmisen vaikutuksista maapallon keskilämpötilan kasvuun vallitsee käytännössä lähes täydellinen tieteellinen yksimielisyys
Lämpenemistä tukevaa dataa on valtavasti. Suuri osa tilastoista, tutkimuksista ja havainnoista on vapaasti tarkistettavissa. Jokainen ilmastonmuutoksen epäilijä voi itse tutustua aineistoon ja tehdä niistä omat johtopäätöksensä. Useimmilla ei kuitenkaan ole aikaa, välineitä tai kiinnostusta tarkistaa tietojen luotettavuutta, joten tietomme ovat aina enemmän tai vähemmän riippuvaista siitä, mitä meille kerrotaan.
Ilmastonmuutokseen skeptisesti suhtautuvat eivät yleensä edusta alan tieteellistä näkökulmaa, vaan taloudellisia, uskonnollisia tai poliittisia eturyhmiä.
Ilmastonmuutoksessa on paljon purtavaa. Maapallon keskilämpötilan kasvuun epäilevimmin suhtautuvat usein ihmiset, joiden tärkeimmät tietolähteet ovat Breitbartin ja InfoWarsin tyyppisiä oikeistolaisia alt-right vaihtoehtomedioita. Samat ihmiset puhuvat usein kuusalaliitosta, litteästä maasta ja evoluutiohuijauksesta.
Myös eräät näkyvät suomalaiset poliitikot väittävät, että ilmastohysteria perustuu vihervasemmistolaisten globalistien ja EU:n federalistien esittämiin valheisiin, joilla pyritään keskittämään valtaa kansallisvaltioilta Brysseliin.
Ilmaston lämpenemisestä keskusteltiin jo 1980-luvulla
Keskustelu ilmastonmuutoksesta on politisoitunutta ja polarisoitunutta. Ilmiö jakaa voimakkaasti ihmisten mielipiteitä. Molemmissa ääripäissä esiintyy selkeitä ylilyöntejä, kuten Esko Valtaoja on todennut. Joidenkin on todisteista huolimatta vaikea hyväksyä sitä, että ihminen voi kulutuksellaan vaikuttaa maapallon ilmastoon.
Keskustelu ilmaston lämpenemistä oli aktiivista jo 1980-luvulla, mutta ilmastopaneelit ja tutkijat eivät pystyneet vakuuttamaan poliitikkoja taloudellisesti raskaiden kasvihuonekaasujen päästörajoitusten kiireellisyydestä.
Teollisuuden lobbareiden vaikutusvalta poliittiseen päätöksentekoon ja yleinen epäluottamus tieteelliseen metodiin esimerkiksi Yhdysvalloissa, on estänyt kasvihuonekaasujen rajoittamiseen tähtääviä toimia jo 1980-luvulta alkaen. Erityisen voimakkaasti kaikkia ilmastonmuutoksen torjuntaan tähtääviä toimia vastustaa teollisuus, jolla on taloudellisia intressejä fossiilisissa polttoaineissa ja teollisuuden rajoittamattomissa päästöissä.
Ilmaston lämpeneminen on kiihtynyt viimeisten 35 vuoden aikana. Mittaushistorian yhdeksästätoista lämpimimmästä vuodesta kahdeksantoista sijoittuu vuoden 2000 jälkeiseen aikaan ja yksi vuoteen 1998. Siksi tutkijapiireissä on jo jonkinlaista paniikkia lämpenemisen hidastamiseen tähtäävien poliittisten päätösten voimaan saattamiseksi.
Fossiilisten polttoaineiden päästöt vaikuttavat kasvihuoneilmiötä voimistavasti
Fossiilisten polttoaineiden käytön ja kasvihuonekaasujen pitoisuuden kasvun yhteys ilmaston lämpenemiseen ei ole uusi havainto. Kasvihuoneilmiö ymmärrettiin jo 1800-luvun alkupuolella. Fossiilisten polttoaineiden käytön vaikutus kasvihuoneilmiön vaikutuksia kasvattavana tekijänä ymmärrettiin viime vuosisadalla.
Mikä aiheuttaa hiilidioksidipäästöjä?
Lähde: ilmasto.org
Fossiiliset polttoaineet tuottavat hiilidioksidipäästöjä. Oheinen taulukko näyttää joidenkin polttoaineiden tuottamat hiilidioksidipäästöt kilogrammoina tuotettua energiayksikköä kohti.
Ilmasto muuttuu – entä sitten?
Ilmasto muuttuu ja on muuttunut aina. Viimeisten 650 000 vuoden aikana ilmastomme on läpikäynyt seitsemän suurta ilmastonmuutosta jääkausista lämpimiin jaksoihin ja toisin päin. Viimeisin jääkausi päättyi eri määritelmien mukaan noin 7000-10 000 vuotta sitten. Siitä alkoi ilmaston nykyinen lauhkea jakso.
Useimpiin ilmastosykleihin on vaikuttanut hyvin pienet muutokset maapallon kiertoradassa ja maahan kohdistuvan lämpösäteilyn määrässä. myös vulkaaninen aktiivisuus voi voimistaa kasvihuoneilmiötä. Maapallon kokonaislämpötilan merkittävät muutokset ovat tapahtuneet kuitenkin hitaasti vuosituhansien aikana.
Maan nykyinen lämpenemisjakso on tutkijoiden hyväksymän arvion mukaan hyvin suurella todennäköisyydellä (yli 95 %) seurausta ihmisen vaikutuksesta ilmastoon. Näin nopeaa keskilämpötilan kasvua ei maapallolla ole aiemmin koettu. Hiilidioksidia on ilmakehässä enemmän kuin miljooniin vuosiin.
Kuinka tiedämme, että ilmasto lämpenee?
Maata kiertävät satelliitit sekä muut ilmaston seuraamista helpottavat teknologiset edistysaskeleet antavat tutkijoille laajan kokonaiskuvan maailman tilasta. Tietoa on kerätty vuosien ja vuosikymmenten ajan hyvin laajasti merten ja ilmakehän lämpötiloista kasvihuonekaasujen pitoisuuksiin ilmakehässä.
Koottu valtava tutkimusaineisto todistaa ilmaston lämpenevän, lämpenemisen yhteyden kasvihuonekaasujen pitoisuuteen kasvuun ja kasvihuoneilmiön voimistumiseen.
Hiilidioksidin ja muiden kasvihuonekaasujen lämpöä sitova luonne on tunnettu jo hyvin pitkään. Kasvihuonekaasujen vaikutus ilmakehän läpäisevään infrapunasäteilyyn ymmärretään hyvin ja se on kasvihuoneilmiön tieteellinen perusta. Kasvihuonekaasujen lisääntymisen vaikutuksesta ilmaston lämpenemiseen vallitsee tieteellisessä yhteisössä lähes täydellinen yksimielisyys.
Esimerkiksi: Lämpötila lisää veden haihtumista ja vesihöyry on tärkeä kasvihuonekaasu, koska se vaikuttaa koko maapallon säteilyspektrin aallonpituusalueella. Sen absoptiokyky on kuitenkin heikko hiilidioksidiin nähden.
Paleoklimatologien todisteet
Jäiden kairausnäytteet Grönlannista, Etelämantereelta ja vuoristojen jäätiköiltä osoittavat, että ilmasto reagoi ilmakehässä olevien kasvihuonekaasujen määrään. Vastaavia havaintoja voidaan tehdä puiden vuosirenkaista, valtamerten sedimenteistä, koralliriutoista ja sedimenttikivilajeista. Nämä tutkimukset tukevat väitettä, että ilmasto muuttuu, ja että muutokseen on vaikuttanut ihmisten toiminta.
Muinaisilmastoja tutkivien paleoklimatologien keräämän tutkimusaineiston mukaan nykyinen ilmaston lämpeneminen tapahtuu kymmenen kertaa nopeammin, kuin jääkausia seurannut ilmaston lämpeneminen.
”Sedimentti tarkoittaa kerrostuvaa maa-ainesta, joka on siirtynyt paikalle veden, tuulen tai jäätikön vaikutuksesta. Tavallisimmin sedimenttejä syntyy merien, järvien ja jokien pohjiin, joihin joet ja tulvavedet kuljettavat maa-ainesta.” – Wikipedia
”Paleoklimatologia on tiede, joka tutkii ilmaston yleistä luonnetta maapallolla ja sen eri alueilla ajalta ennen nykyisenlaisia meteorologisia mittaushavaintoja. Se selvittää muinaisen ilmaston vaihteluita analysoimalla fossiilikerrostumia ja jäätikköön kerrostunutta jäätä.”- Wikipedia
Lähde: Pixabay
Maailman keskilämpötila on kasvanut 0,9 astetta 1800-luvun lopulta
Lähde: ilmasto.org
O,9 asteen lämpeneminen ei vaikuta uhkaavalta.
Lämpeneminen on seurausta teollisuuden ja liikenteen tuottamien kasvihuonekaasujen määrän lisääntymisestä ilmakehässä. Ilmaston lämpeneminen ja kasvihuonekaasujen määrä ilmakehässä korreloivat hyvin vahvasti. Lämpeneminen, joka alkoi teollistumisen ajan alussa ja on vain kiihtynyt viimeisten 35 vuoden aikana.
Viisi mittaushistorian lämpimintä vuotta ovat seuranneet toisiaan vuoden 2010 jälkeen. Vuosi 2016 oli mittaushistorian lämpimin vuosi: kahdestatoista kuukaudesta kahdeksan oli historian lämpimimpiä kuukausia.
Lähde: https://climate.nasa.gov/vital-signs/global-temperature/
Ilmakehän hiilidioksidipitoisuus
Ilmakehän hiilidioksidipitoisuus on vaihdellut 200 ja 400 ppm:n (parts per million) välillä noin 20 miljoonaa vuotta. Viimeisten 800 000 vuotta pitoisuus on vaihdellut välillä 180–300 ppm.
Nykyisin hiilidioksidin määrä on 380-400 ppm. Esiteolliseen aikaan nähden pitoisuus on noussut n. 100 ppm.
Kasvihuoneilmiöllä tarkoitetaan siis sitä, että osa maanpinnasta ylös heijastuvasta lämpösäteilystä jää lämmittämään ilmakehää ja maanpintaa. Maan lämpösäteily on pitkäaaltoista, minkä vuoksi ilmakehä absorboi sitä tehokkaasti; osa lämpösäteilystä säteilee takaisin alas.
Lähde: Pixabay
Kasvihuoneilmiö
Kansainvälisen ilmastopaneelin (IPCC) tutkijoiden mukaan nykyinen ilmaston lämpeneminen johtuu 95 % todennäköisyydellä ihmisten tuottamien kasvihuonekaasujen vaikutuksesta kasvihuoneilmiöön. Ilmiö on tunnettu pitkään. Kasvihuoneilmiön vaikutuksia planeetan pintalämpötilaan voidaan selventää vertaamalla muutamia planeettoja keskenään:
Mars
Marsilla on hyvin ohut kaasukehä, jonka paine on vain 1/200-osa ilmakehän paineesta.
Vesihöyryä Marsin kaasukehässä on vain 1/1000 osa maan vastaavasta. Planeetan pinnalta heijastuva lämpösäteily ei lämmitä juurikaan kaasukehää, joten kasvihuoneilmiö on heikko (Marsin kaasukehän kasvihuoneilmiö on vain 7 °C (5–10 C). Marsin keskilämpötila on -55 °C.
Lähde: Pixabay
Maa
Maata ympäröi noin 100 km paksu kaasukehä. Ilmakehä muodostuu lähinnä typestä (78 %) ja hapesta (21 %), Hiilidioksidia, argonia, metaania ja otsonia on prosentin verran ilmakehän kaasuista. Vesihöyryn määrä vaihtelee runsaasti. Kasvihuoneilmiöön vaikuttavia kaasuja ovat vesihöyry, hiilidioksidi, otsoni, metaani ja typpioksiduuli (ilokaasu).
Lisäksi ilmakehässä esiintyy vaihtelevasti erilaisia aerosoleja, eli pieniä hiukkasia, joiden vaikutus kasvihuoneilmiöön on päinvastainen.
Aerosolit ovat kiinteitä tai nestemäisiä kappaleita (tomua, tuhkaa, rikkihappoa, siitepölyä, merisuolaa sekä sumu- ja pilvipisaroita, jotka viilentävät ilmakehää. Aerosolien elinkaari ilmakehässä on kuitenkin kasvihuonekaasuja lyhyempi ja niiden määrä on huomioitu nykyisissä ilmastomalleissa.
Ilmakehä vaimentaa avaruudesta tulevaa säteilyä
Suurin osa alle 300 nanometrin säteilystä absorboituu jo ilmakehän ylimmissä kerroksissa. Lyhytaaltoisin gamma- ja röntgensäteily absorboituu ilmakehän yläosien atomeihin sekä happi- ja typpimolekyyleihin. Säteily hajottaa happimolekyylejä happiatomeiksi, jolloin syntyy otsonia.
Otsoni absorboi pitkäaaltoista ultraviolettisäteilyä. Näkyvän valon aallonpituudet läpäisevät ilmakehän. Ilmakehä sirottaa valoa; taivaan sininen väri tulee siitä, että lyhytaaltoinen sininen valo siroaa voimakkaammin kuin punainen valo. Infrapunasäteily absorboituu ilmakehän vesihöyryyn. Kasvihuoneilmiön vaikutuksesta maapallon keskilämpötila on 33 astetta lämpimämpi kuin ilman kasvihuoneilmiötä.
Lähde: Pixabay
Venus
Venuksen kaasukehästä 96 prosenttia on hiilidioksidia ja vain noin 4 prosenttia typpeä. Vesihöyryä on miljoonasosa siitä, mitä maassa. Planeetan pintalämpötila on keskimäärin 460 astetta.
Venuksessa on tapahtunut karkaava kasvihuoneilmiö (runaway greenhouse effect), eli tapahtumasarja, jossa planeetan kasvihuoneilmiö alkaa voimistaa itseään. Venuksessa karkaava kasvihuoneilmiö tapahtui ehkä 3-4 miljardia vuotta sitten. Tämän seurauksena Venus on yli 400 °C kuumempi kuin mitä sen pitäisi olla. Venus on aurinkokuntamme kuumin planeetta, jopa aurinkoa lähempänä sijaitsevaa Merkuriusta kuumempi.
Lähde: Pixabay
Karkaava kasvihuoneilmiö
Karkaava kasvihuoneilmiö alkaa planeetalla, jossa on runsaasti vettä, mutta joka on lämpimämpi kuin maa. Merivesien haihtuminen vesihöyryksi lisää kasvihuoneilmiötä. Tämä nostaa planeetan lämpötilaa, minkä seurauksena yhä enemmän vettä haihtuu vesihöyryksi.
Reaktio jatkuu ja kiihdyttää itseään. Kun planeetta ja meret lämpenevät riittävästi, myös metaaniklatraattien eli metaanihydraattien sitomaa metaania vapautuu ilmakehään. Myös tämä kiihdyttää entisestään kasvihuoneilmiötä. Yhdysvaltojen geologinen tutkimuslaitos on arvioinut, että merenpohjan kerrostumissa mannerjalustojen rinteillä olevissa metaaniklatraattiesiintymissä on sitoutuneena kaksi kertaa enemmän hiiltä kuin kaikissa muissa fossiilisissa polttoaineissa yhteensä.
Vesihöyry hajoaa hapeksi ja vedyksi lämpötilan kasvettua riittävän korkeaksi. Happi ja vety häviävät avaruuteen. Planeetan edelleen kuumentuessa myös karbonaattipitoisiin kiviin sitoutunut hiili vapautuu. Planeetta on muuttunut täysin elinkelvottomaksi pätsiksi. Voisiko maalle käydä näin? Ei. Se ei onneksi ole mahdollista, sillä meriveden pitäisi lämmetä yli 30 asteiseksi.
Maapallon menneisyyteen mahtuu useita karanneita kasvihuoneilmiöitä, joista yksi aiheutti permikauden massasukupuuton. Se tappoi noin miljoonan vuoden aikana jopa 60 % kaikista lajeista sukupuuttoon.
Lähde.: Pixabay
Ilmastonmuutokseen vaikuttavat tekijät
Ilmastonmuutos on merkittävä pitkän aikavälin muutos globaalissa tai paikallisessa ilmastossa. Muutokset vaikuttavat usein sademääriin, lämpötiloihin ja muihin sääilmiöihin, kuten tuuliin ja myrskyihin. Usein ilmastonmuutoksella tarkoitetaan pitkän aikavälin muutoksia.
Muutoksia planeetan ilmastoon voivat aiheuttaa merien lämpömekanismeissa tapahtuvat muutokset, maapallon kiertoradan muutokset, mannerlaattojen liikkeet, auringon aktiivisuus, vulkaaninen toiminta ja kasvihuoneilmiön voimistuminen.
Ilmasto on herkkä ja haavoittuva systeemi, vaikka siinä tapahtuvat muutokset ilmenevät hitaasti. Maan ilmasto voi muuttua monista syistä. Esimerkiksi auringon aktiivisuus, maapallon kiertorata ja kallistuskulma, vulkaaninen toiminta, jäätyneiden merialueiden ja jäätiköiden määrä sekä toisaalta meri-ilmakehäjärjestelmän muutokset ja fossiilisten polttoaineiden päästöt vaikuttavat ilmastoon paikallisesti tai globaalisti. Merten suuri lämpökapasiteetti ja kyky kuljettaa energiaa selittää merten ilmastovaikutuksia.
Ilmaston sisällä tapahtuvat muutokset
Sää on epälineaarinen ja kaoottinen dynaaminen järjestelmä. Tästä syystä sään ennustaminen on hyvin vaikeaa. Ilmasto eli sään keskiarvo on havaintojen valossa ollut suhteellisen vakaa aivan viime aikoihin asti.
Lähde: Wikipedia
Termohaliinikierto
Termohaliinikierto, eli valtamerten lämpösuolavesikierto, on meriveden tiheyseroista johtuvaa veden kiertoa merissä syvävesien ja pintavesien välillä.
Veden tiheyserot johtuvat tavallisesti lämpö- ja suolapitoisuuksien eroista: viileä ja suolainen vsi on raskaampaa kuin lämmin ja vähäsuolainen vesi. Valtamerissä lämmin suolainen vesi on yleensä lähellä pintaa. Pintavesikerroksen alla on kylmempää ja vähäsuolaisempaa vettä.
Lämmin ja suolainen vesi sekä kylmä ja vähäsuolainen vesi eivät tavallisesti sekoitu. Napa-alueiden lähellä viileän pintaveden suolapitoisuus kasvaa, kun siitä poistuu suolatonta vettä haihtumisen ja merijään muodostumisen seurauksena. Näin vedestä tulee niin tiheää, että se valuu pohjaan. Tämä saa aikaan vaakasuuntaisen virtauksen, joka jatkuu, kunnes virtaus saavuttaa alueita, joissa se pääsee kohoamaan pintaan.
Tällaista nousua tapahtuu ilmeisesti vähitellen laajoilla alueilla, pääosin Etelämannerta kiertävän merivirran yhteydessä. Termohaliinikierto tapahtuu hitaasti. Laskevaa liikettä havaitaan Pohjois-Atlantilla ja Etelämerellä, jossa näkyy, miten kylmä vesi painuu lämpimämmän veden seassa syvyyksiin. Nousuliikettä on vaikeampi havaita.
Termohaliinikierto tuo lämpöenergiaa tropiikista napa-alueille, ja vaikuttaa siten napa-alueiden ilmastoon. Termohaliinikierron vaikutus voi olla jopa neljäsosa koko ilmakehän ja valtamerten yhteenlasketusta lämmönsiirrosta.
Ilmaston lämpenemisen ja siihen liittyvän makean veden tasapainon muutosten uskotaan muuttavan termohaliinikiertoa. Muutokset Golf-virrassa voivat teoriassa viilentää Pohjois-Euroopan, vaikka maapallon keskilämpötila jatkaisi kasvuaan.
Muita ilmastoon vaikuttavia ilmiöitä
Ilmastoon vaikuttavia tekijöitä on paljon. Mannerlaattojen liikkeet voivat vaikuttaa merivirtoihin. Auringon aktiivisuuden muutokset muuttavat ilmaston säteilypakotetta lyhyellä ja pitkällä aikavälillä.
Aurinkokunnan sisäisen dynamiikan aiheuttamat Maan kiertoradan säännölliset heilahtelut satojen tuhansien vuosien aikajänteellä aiheuttavat niin kutsutun jääkausisyklin (Milankovićin jaksot). Suuret tulivuorenpurkaukset voivat vaikuttaa ilmastoon hyvinkin äkillisesti.
Kasvihuoneilmiön vaikutus maapallon lämpötilaa säätelevänä järjestelmänä on elämän kannalta välttämätön.
David Spratt arvioi, että nykyinen hiilidioksidin määrä ilmakehässä on korkein 15 miljoonaan vuoteen.
Paleoklimatologian tutkimuksen kannalta on kiinnostavaa verrata nykyhetkeä keskiplioseenikauteen (3,3-3 miljoonaa vuotta sitten). Silloin vallitsi nykyistä lämpimämpi kausi. Tuolloin hiilidioksidipitoisuus oli >350 ppm ja pintalämpötilat arviolta 1,9–3,6 °C korkeampia kuin esiteollisena aikana.
Maapallon menneisyydessä tunnetaan useita ajanjaksoja, jolloin kasvihuoneilmiö on ollut hyvin voimakas. Ehkä tunnetuin esimerkki on permi- ja triaskauden välillä noin 250 miljoonaa vuotta sitten tapahtunut permikauden joukkotuho, eli maapallon suurin tunnettu lajien sukupuutto.
Lähde: Pixabay
Antroposeeninen ilmastonmuutos
Noin 100 vuotta sitten osoitettiin, että jos erilaisilla kaasulla täytettyjä lasiastioita säteilytettiin valolla tunnin ajan, eri kaasut lämpenivät eri tavoin. Tämä koe on toistettu tuhansia kertoja tuhansien ihmisten toimesta. Tulos on aina sama: hiilidioksidi lämpenee enemmän, kuin muut kaasut. Vaikutusta kutsutaan säteilypakotteeksi.
Koe osoittaa kiistatta, että noin viisitoista kertaa vesihöyryä tehokkaammin lämpenevä hiilidioksidi on vahvin kasvihuonekaasu.
Ilmastonmuutos on seurausta ihmisen toiminnasta – lähinnä teollisuuden ja liikenteen päästöistä. Joidenkin mielestä nykyistä epookkia pitäisi jo kutsua antroposeeni-kaudeksi, sillä ihmisperäisen ilmastonmuutoksen vaikutuksesta maapallolla on alkamassa täysin uusi kehityskulku.
Pahimpien uhkakuvien mukaan maapallon keskilämpötila kasvaa ihmiskunnan vaikutuksesta monella celsiusasteella vuoteen 2100 mennessä. Tämä tendenssi jatkuu todennäköisesti vuosisatoja.
Ilmastotutkijoiden vallitseva konsensus on, että maapallon keskilämpötila kasvaa vuoteen 2100 mennessä 1,5–6,0 °C. Keskilämpötilan kasvuun vaikuttaa se, saadaanko kasvihuonekaasujen määrä pysäytettyä tai käännettyä laskuun.
Jos nykyinen kehitys jatkuu, ilmakehän kasvihuonepäästöjen pitoisuus lähes kolminkertaistuu nykyisestä (Heikki Nevanlinna (toim.) 2008: Muutamme ilmastoa. Ilmatieteen laitoksen tutkijoiden katsaus ilmastonmuutokseen).
Lähde: ilmasto.org
Ihmiskunnan päästöjen kehitys riippuu muun muassa poliittisesta tahdosta, tekniikan kehityksestä ja päästöjen rajoittamisyritysten vaikutuksista.
Säteilypakote (ilmastopakote, pakotevaikutus)
Säteilypakote on suure, joka kuvaa saapuvan ja poistuvan säteilyn välistä eroa. Positiivinen säteilypakote tarkoittaa ilmastoa lämmittävää vaikutusta, negatiivinen säteilypakote kertoo ilmastoa viilentävästä vaikutuksesta. Tämä voidaan mitata tehona pinta-alaan nähden ja sen yksikkö on W/m2.
Auringolla on lämmittävä positiivinen pakotevaikutus. Ilmakehä ja maan pinta absorboivat osan säteilystä ja osa heijastuu takaisin avaruuteen. Absorboidun ja heijastuneen säteilyenergian välinen tasapaino määrittää keskimääräisen lämpötilan maan pinnalla.
Muita pakotevaikutuksia:
– muutokset heijastavuudessa
– muutokset vulkaanisissa päästöissä
– kiertoratapakotteet
– muutokset kasvihuonekaasujen pitoisuuksissa.
”Auringon säteilyvoimakkuus maassa on keskimäärin 343 W/m². Tästä 235 W/m² lämmittää maapallon pintaa ja ilmekehää ja loput 108 W/m² heijastuu takaisin avaruuteen.” – Wikipedia
Vesihöyryn vaikutus kasvihuoneilmiöön on n. 60 % ja hiilidioksidin vaikutus n. 26 %, mutta koska hiilidioksidin säteilypakote on viisitoistakertainen vesihöyryyn nähden, hiilidioksidin määrän lisääntyminen ilmakehässä vahvistaa kasvihuoneilmiötä vesihöyryn lisääntymistä enemmän.
Mitä tämä käytännössä tarkoittaa? Hiilidioksidinmäärän lisääntymisen nostaessa lämpötilaa yhdellä celsius-asteella, veden haihtuminen lisääntyy ja näin syntyvä vesihöyry nostaa lämpötilaa edelleen yhdellä celsius-asteella. Lisäksi erilaiset seurannaisvaikutukset tehostavat lämpötilan kasvua: esimerkiksi sulavien jäätiköiden heijastusvaikutuksen väheneminen.Climate Sensitivity
Vesihöyry säilyy ilmakehässä muutamia päiviä, mutta hiilidioksidin elinkaari ilmakehässä voi olla jopa sata vuotta. Metaani on voimakas kasvihuonekaasu, mutta se säilyy ilmakehässä vain noin 12 vuotta. Typpioksidien elinkaari on noin 14 vuotta. How long do greenhouse gases stay in the air?
Mistä ilmaston antroposeeninen lämpeneminen johtuu?
Lämpenemiseen vaikuttavat ensisijaisesti kasvihuonekaasut, kuten hiilidioksidi-, metaani- ja typpioksiduuli ja vesihöyry sekä troposfäärin otsonipitoisuus.
Toisaalta aerosoleilla, eli ilmakehän erilaisilla pienhiukkasilla, on merkittävä ilmastoa viilentävä vaikutus. Tämä vaikutus on huomioitu ilmastomalleissa ja -ennusteissa.
Ongelmallista on, että pienhiukkasten elinkaari ilmakehässä on varsin lyhyt, kun kasvihuonekaasujen elinkaari puolestaan on pitkä. Aerosolien osuus suhteessa kasvihuonekaasuihin siis vähenee.
Typpioksiduulia syntyy nitraattien hajoamisen seurauksena lannoitetussa viljelymaassa. Ilmastoa lämmittävää typpioksiduulia muodostuu viljelysmaassa nitraattien hajotessa. Lannoitteiden käyttö lisää typpioksiduulipäästöjä.
” Suomessa metsät ovat nieluja eli ne sitovat hiilidioksidia noin 30 miljoonaa tonnia vuodessa. Sen sijaan suopellot ovat hiilidioksidin lähteitä, jotka tuottavat noin viisi miljoonaa tonnia hiilidioksidia vuodessa. Sekä luonnontilaiset että ojitetut suot ovat hiilidioksidin nieluja, mutta koska ne ovat myös metaanin lähteitä, niiden yhteenlaskettu kasvihuonetase vastaa noin yhtätoista miljoonaa tonnia hiilidioksidia.” – ilmasto.org
Rakentaminen
Kestävän kehityksen kannalta rakentaminen tuhlaa maailmanlaajuisesti noin puolet kaikista käytetyistä materiaaliresursseista, lähes puolet energiasta, 40 prosenttia vedestä ja 60 prosenttia viljelykelpoisesta maa-alasta.
Biosfäärin vaikutus
Kasvit tarvitsevat yhteyttämiseen hiilidioksidia, joten ne menestyvät hyvin hiilidioksidipitoisessa ilmassa. Uusimmat tutkimukset asettavat kuitenkin kyseenalaiseksi kasvillisuuden rehevöitymisen nettovaikutuksen, koska ilmaston lämmetessä maaperään varastoitunut hiili alkaa hajota lisäten ilmakehän hiilidioksidipitoisuutta.
Kun jokin ilmastopakote, vaikkapa säteily, muuttaa ilmastoa, monet mekanismit voivat joko vahvistaa tai vaimentaa muutosta. Nämä ovat positiivisia ja negatiivisia takaisinkytkentöjä.
On lukemattomia lämpenemistä voimistavia positiivisia takaisinkytkentöjä, joita kaikkia ei ole huomioitu IPCC:n ilmastomalleissa. Tällaiset takaisinkytkennät liittyvät esimerkiksi jäätiköiden kiihtyvään sulamiseen, joka nopeuttaa meriveden lämpenemistä. Lisäksi Siperian ja Alaskan ikiroudan sulaminen vapauttaa ilmakehään hiilidioksidia ja metaania.
Ihmisestä riippumattomat prosessit eivät riitä selittämään ilmastonmuutosta
Auringon säteilyn voimakkuus maan pinnalla muuttuu auringon erilaisten syklien mukaan. Esimerkiksi auringonpilkkujaksot ja maan kiertoradan muutokset ovat historiallisesti ohjanneet ilmaston lämpenemistä. Nyt meneillään oleva lämpeneminen ei liity auringonpilkkuihin, auringon voimistuneeseen säteilyyn tai kiertoradan heilahteluihin.
Eräät ilmakehän kaasut estävät lämmön pakenemisen planeetan pinnalta. Ilmakehän pitkäikäisiä ja jokseenkin pysyviä kaasuja, jotka eivät reagoi lämpötilan vaihteluun fysikaalisesti tai kemiallisesti, kutsutaan ”pakottaviksi” (forcing). Kaasut, jotka reagoivat fysikaalisesti tai kemiallisesti lämpenemiseen ovat ”takaisinkytkentöjä”.
Kolmen viime vuosikymmenen aikana luonnolliset tekijät ovat pikemminkin vaikuttaneet lievästi ilmastoa viilentäen. Lämpenemistä ei voi aukottomasti selittää ilman ihmisen vaikutusta.
Auringon säteilyvoimakkuuden ja kasvihuonekaasujen vaikutukset eroavat toisistaan. Kasvihuonekaasujen lisääntyminen lämmittää alailmakehää ja jäähdyttää yläilmakehää, koska kasvihuonekaasut päästävät vähemmän lämpösäteilyä yläilmakehän. Auringon säteilyvoimakkuuden kasvu lämmittää koko ilmakehää. Tämä vaikutus on todistettu kokeellisesti ja se on yksi vahvimmista ihmisperäisen ilmastonmuutoksen todisteista.
Viimeisten sadan vuoden aikana auringon aktivisuus on ollut ilmastoa hieman viilentävä, kiertoratapoikkeama tai runsas vulkaaninen toiminta eivät myöskään selitä lämpenemistä. Jäljelle jää se fakta, että hiilidioksidin määrä ilmakehässä on lisääntynyt 40 % sadan vuoden aikana.
Lähde: NASA
IPCC:n viides ilmastoraportti
YK:N alaisen kansainvälisen ilmastopaneelin (IPCC) 1300 riippumatonta ilmastoasiantuntijaa uskoo, että yli 95 prosentin todennäköisyydellä ihmisten toiminta on lämmittänyt planeettaa viimeisten 50 vuoden aikana.
Teollisuus on kasvattanut ilmakehän hiilidioksidipitoisuutta 280 miljoonasosasta 400 miljoonasosaan (eri lähteissä on pientä heittoa) viimeisten 150 vuoden aikana.
https://www.ipcc.ch/site/assets/uploads/2018/02/ipcc_wg3_ar5_summary-for-policymakers.pdf.
Uhkakuvia ja uutisa maailmalta
Lähes kuutta miljoonaa ihmistä uhkaa nousevat tulvavedet eteläisessä Aasiassa. Sadat tuhannet ovat jo joutuneet jättämään kotinsa ja kotiseutunsa äärimmäisen rankkojen monsuunisateiden vuoksi.
Tulvat seurasivat Intiassa ankaraa kuivuutta, äärimmäisiä hellejaksoja ja viikkoja kestänyttä vesipulaa. Lämpötilan seurauksena on kuollut ainakin 137 ihmistä. Se ei vaikuta pahalta. Ongelma on siinä, että mikäli pohjavesien määrä jatkaa laskuaan, viiden vuoden päästä 100 miljoonaa ihmistä joutuu selviämään ilman vettä, tai muuttamaan kotiseuduiltaan ilmastopakolaisina.
Afghanistanissa kuivuus on koetellut erityisesti perinteisiä maanviljelyalueita. Miljoonien on pitänyt muuttaa alueilta, joita uhkaa akuutti ruokapula.
Bangladeshissa runsaat monsuunisateet ovat katkaiseet teitä ja uhkaavat kokonaisia yhteisöjä. Erityisen heikko tilanne on rohingya-pakolaisilla, jotka asuvat heiveröisissä majoissa Myanmarin rajan tuntumassa.
Lähde: Pixabay
Tämä tapahtuu nyt. Miljoonat ihmiset altistuvat Aasiassa samaan aikaan voimakkaiden monsuunisateiden aiheuttamille tulville ja toisaalta kuivuudelle. Vuoden 2015 pakolaiskriisiä pahempi ilmastopakolaisuuden aiheuttama massaliikehdintä on vain ajan kysymys.
Monsuunikatastrofi
Maatalous on ollut vuosisatoja riippuvainen vuosittaisista monsuunisateista. Jos monsuunisateet myöhästyvät, kuten tänä vuonna on tapahtunut, viljelymaat altistuvat kuivuudelle. Sadot kuivuvat ja vedestä on pulaa. Monsuunisateet vaikuttavat kahden miljardin ihmisen elinkeinoon ja elämään.
Sademäärät ovat Aasiassa vähentyneet dramaattisesti, mikä aiheuttaa kuivia kausia ja pulaa vedestä, mutta samalla voimakkaiden rankkasateiden määrä on lisääntynyt, ja niiden aiheuttamat nopeasti syntyvät tulvat katkovat teitä ja aiheuttavat maanvyöryjä, kertoo Nature.
Äärimmäisten rankkasateiden määrä on kolminkertaistunut Intian keskiosissa vuosien 1950 ja 2015 välisenä aikana. Tällä on ollut järkyttäviä vaikutuksia miljoonien ihmisten elinkeinoon, elämään, maanviljelyyn ja omaisuuteen.
Äärimmäisten rankkasateiden aiheuttamien tulvien, jatkuvien kuivuusjaksojen ja kasvavien lämpötilojen seurauksena pohditaan jo vakavasti, onko osa Intiasta muuttumassa täysin elinkelvottomaksi.
Mutta Intia ei ole ainoa maa, jossa sään ääri-ilmiöt aiheuttavat tuhoja. Tutkijoiden mukaan äärimmäisen kuumat hellejaksot lisääntyvät Etelä-Aasiassa, Lähi-Idässä ja Pohjois-Afrikassa. Tämä lisää ilmastopakolaisuuden painetta pohjoiseen.
Ilmaston lämpeneminen ei kohtele ihmisiä tasapuolisesti tai armollisesti
Ilmastonmuutos ei ole tulevaisuuden ongelma. Sen vaikutukset ovat jo nyt monien köyhien maapallon köyhimpien alueiden riesana. Maapallon keskilämpötila on kasvanut vasta 0,9 astetta, mutta nyt näyttää varmalta, että 1,5 astetta saavutetaan pian. Pariisin ilmastosopimuksessa lämpenemisen ylärajaksi määritelty 2 astetta ylittyy hyvin todennäköisesti 2050-2100.
Lähde: Pixabay
Jos Intia ei onnistu ratkaisemaan vesikriisiä viiden vuoden aikana, satojen miljoonien henki on vaarassa
Ilmastonmuutos ei etene tasaisesti. Joillain alueilla tulvat aiheuttavat tuhoja, toisaalla maastopalot, kuivuus tai äärimmäiset helleaallot. Eurooppa on vielä lintukoto. Me näemme ja luemme uutisia, mutta tosiasiassa emme oikein ymmärrä näkemäämme – uutiset ovat liian kaukana omasta arjestamme.
Välittömien ihmisille koituvien vaarojen lisäksi vaarassa on satojen miljoonien ihmisten elinkeinot. Tulvat kuluttavat maaperää, kuivuus ja kuumuus tuhoaa sadot, maastopalot polttavat kodit, äärimmäinen kuumuus tappaa terveitä ihmisiä – myös Euroopassa ja Ýhdysvalloissa.
Merenpinnan nousu uhkaa miljoonia esimerkiksi Bangladeshin rannikolla. YK:n mukaan seuraavan vuosikymmenen aikana ilmastonmuutos lisää absoluuttisen köyhien määrää 120 miljoonalla. Heidän vaihtoehtonsa on nääntyä nälkään tai etsiä elinkelpoisempia alueita muualta.
Stanfordin yliopiston tutkijat varoittavat, että köyhät maat köyhtyvät ilmastonmuutoksen seurauksena entisestään. Valtioidenkasvava sosioekonominen kuilu vaikuttaa väistämättä ilmastopakolaisuutta lisäten.
YK:n ihmisoikeuksien erikoislähettiläs Philip Alston sanoi hiljattain, että edessä on ilmasto-apartheid, joka jakaa ihmiset pieneen vähemmistöön, jolla on varaa paeta, nälkää, ilmaston ääri-ilmiöitä ja kurjuutta ilmastoituihin ja vartioituihin kartanoihin, sekä siihen valtavaan enemmistöön, joka joutuu kärsimään ilmastonmuutoksen seuraukset.
Alston toteaa, että vaikka kehittyneen maailman rikkaat valtiot ja kaupungit selviävät ilmastonmuutoksen ensioireista, he eivät voi välttää sitä, miten äärimmäiset ilmasto-olosuhteet kurittavat heikommassa asemassa olevia maita.
Ilmastopakolaiset
Norjalaisen pakolaisneuvojan mukaan vuosittain 26 miljoonaa ihmistä evakuoidaan tai pakenee kotiseuduiltaan ilmastonmuutoksen vaikutusten seurauksena jo vuonna 2045. Siis yksi ihminen joka sekunti.
Valtaosa ilmastopakolaisista sijoitetaan omiin maihinsa, mutta rajat ylittävien pakolaisten määrä on kasvussa. Ilmastonmuutos ei ole ainoa pakolaisuuteen vaikuttava tekijä, sillä sitä tehostaa etnisten, uskonnollisten ja seksuaaliselta suuntautumiseltaan valtaväestöstä poikkeavien vainot ja heihin kohdistuva väkivalta. Tänä vuonna näitä vainoja pakenee 70 miljoonaa ihmistä.
ABC:n julkaiseman muistion mukaan pelkästään Austraiaa uhkaa jopa 100 miljoonan ilmastopakolaisen vyöry lähivuosina. Suurin osa pakolaisista joutuu jättämään Indónesiassa ja Tyynellä valtamerellä sijaitsevat nousevan merenpinnan ja sään ääri-ilmiöiden uhkaamat saaret.
Euroopassa ja Yhdysvalloissa pakolaisuus on kasvattanut kansallismielisen, maahanmuuttovastaisen äärioikeiston kannatusta. Australia, joka on yksi pahimpia saastuttajia, suhtautuu äärimmäisen nihkeästi kaikkiin pakolaisiin.
YK:n pakolaissopimus ei tällä hetkellä tunnusta ilmastopakolaisia kansainvälisen lain turvaa edellyttäviksi turvapaikanhakijoiksi. Ilmastopakolaisilta voidaan siis estää turvapaikanhakuprosessi ja heitä voidaan kohdella laittomina maahantulijoina.
Wikipedia: Ilmastonmuutos
Wikipedia: Kasvihuoneilmiö
Lähde: Pixabay
