Spekulointia: Putinin verkko

Palataan keskiviikkoon 21.09. ja Putinin nauhoitettuun TV-puheeseen osittaisesta liikekannallepanosta. Putinin, Lavrovin ja Shoigun viestin ydin oli:

• länsi on Venäjän vihollinen
• länsi uhkaa Venäjää ydinaseilla
• Venäjä on valmis käyttämään ydinaseita länttä vastaan.

— Venäjä ei niinkään taistele Ukrainaa, kuin länttä vastaan, sanoi puolustusministeri Shoigu. Lavrov jatkoi Ukrainan ja lännen vastaista narratiiviä YK:n yleiskokouksessa.

Miksi näin?

Putinin sanat oli suunnattu erityisesti venäläiselle yleisölle. Ulkoinen uhka on vahva perustelu kansalaisten oikeuksien rajoittamiselle. Mitä, jos Putin oli kirjaimellisesti tosissaan?

Putin on hionut länsivastaista srategiaa vuosikymmeniä. Merkit olivat ilmassa jo vuosituhannen alussa, mutta olimme liian laiskanpulleita näkemään Venäjän energiapolitiikkaan sisältyviä uhkakuvia. Venäjä sitoi Eurooppaa hitaasti, mutta varmasti verkkoonsa. Putinin verkon todelliset mittasuhteet paljastunevat vasta tulevaisuudessa, mutta jotain voidaan arvata.

• venäläiset trollitehtaat ovat levittäneet aktiivisesti EU- ja USA-vastaista disinformaatiota sosiaalisen median alustoilla
• yhteiskunnallista levottomuutta aiheuttavia rokote-, NWO-, pizzagate- jne. salaliittoja on ohjailtu Venäjältä
• Venäjän pankit rahoittivat EU-vastaista äärioikeistoa todistettavasti ainakin Ranskassa, mutta Yhdysvaltojen viranomaisten mukaan venäläiset rahoittivat demokratiaa vastustavia poliitikkoja, järjestöjä ja puolueita useissa Euroopan valtioissa ja Yhdysvalloissa ainakin 300 miljoonalla dollarilla.
• Putinin propagandakoneisto ohjaili Brexit-äänestyksen ja Yhdysvaltojen presidentinvaalien viestintää ja disinformaatiokampanjoita mm. Facebookissa ja Twitterissä
• Oligarkit ostivat kiinteistöjä, tontteja, urheiluareenoita ja urheilujoukkueita eripuolilta Eurooppaa. Suomesta ostettiin kiinteistöjä ja tontteja mm. huoltovarmuuden kannalta tärkeiden kohteiden ja puolustusvoimien varuskuntien ympäriltä.
• Putin palkkasi Venäläisten suuryritysten johtokuntiin entisiä valtionpäämiehiä Esko Ahosta ja Paavo Lipposesta Gerhard Schröderiin; nämä edistivät Euroopassa Venäjän strategisia tavoitteita mm. energiapolitiikan kautta.Hyödyllisten idioottien verkkoon kuuluu suuri joukko vaikutusvaltaisia poliitikkoja: Marine Le Pen, Matteo Salvini, Nigel Farage, Donald Trump, Silvio Berlusconi, Laura Huhtasaari ja Viktor Orbán joitain mainitakseni. Putinin pikkusormen ympärille sidotut poliitikot ovat aktiivisesti hajottaneet Euroopan yhtenäisyyttä, edistäneet EU:n vastaista politiikkaa sekä lietsoneet muukalaisvihaa ja epäsopua.

Venäjä on pyrkinyt heikentämään Yhdysvaltoja ja Eurooppaa todistettavasti vuodesta 2016 alkaen.

Juuret saattavat ulottua aina vuoteen 1997 ja Alexandr Duginin kirjoittamaan Geopolitiikan perusteisiin. Helsingin Sanomien mukaan Dugin olisi Putinin Venäjän valtionjohdon lempiajattelija. Häntä on kutsuttu putinismin pääideologiksi. Duginia on jopa nimitetty ”Putinin Rasputiniksi”.

Dugin toimii neuvonantajana Sergei Naryškinille, joka on avainhahmo Vladimir Putinin Yhtenäinen Venäjä -puolueessa. Hän esiintyy usein Venäjän televisiossa valtiollisilla kanavilla. Dugin on pari vuosikymmentä ajanut ”Venäjän imperiumin” palauttamista.

Teppo Tiilikaisen mukaan Putinin suunnitteleman Euraasian unionin taustalla ovat juuri Duginin teoriat.Duginin vuonna 1997 julkaistulla kirjalla ”Geopolitiikan perusteet: Venäjän geopoliittinen tulevaisuus”, jonka viestinä ovat liberalismin ja Yhdysvaltain vastaisuus ja Venäjän imperiumin palauttamisen korostaminen, on John B. Dunlopin mukaan ollut suuri vaikutus Venäjän asevoimien, poliisin ja kansallismielisten ulkopoliittisten eliittien keskuudessa, ja sitä käytetään lukemistona Venäjän yleisesikunta-akatemiassa.

»Joukkomme tulevat miehittämään Georgian pääkaupungin Tbilisin ja koko maan, ja ehkä jopa Ukrainan sekä Krimin niemimaan, joka on osa Venäjää historiallisesti joka tapauksessa.»
(Dugin, vuonna 2008 ennen Georgian sotaa)

Dugin haluaa Venäjän supervallaksi jakamaan maailman valtaa. Tätä uutta maailmaa hän kutsuu moninapaiseksi maailmaksi nykyisen yksinapaisen Yhdysvaltain johtaman maailman sijaan.

Duginin neljäs poliittinen teoria määrittelee eurasianismin ja moninapaisen maailman perustan. Dugin-yhteyttä Venäjän imperialistiseen politiikkaan on mediassa väheksytty, mutta geopoliittinen ideologia Putinin nykyisille toimille löytyy Duginin neljännestä poliittisesta teoriasta

Putin puhui moninapaisesta maailmasta ensimmäisen kerran tiettävästi Münchenin turvallisuuskokouksessa 2007 hämmentäen läntiset poliitikot, diplomaatit, journalistit ja asiantuntijat. Mitä hän puheellaan tarkoitti?

Putinin viesti lännelle oli, että läntisen hegemonian aika on ohi. Maailmasta tulee moninapainen ja moninapaisessa maailmassa suurvalloille, kuten Venäjälle kuuluu jakamattomat etupiirit. Putin on toistanut saman viestin eri yhteyksissä moneen kertaan. On myös hyvä muistaa, että jo 2005 Putin totesi, että Neuvosoliiton hajoaminen oli viime vuosisadan suurin geopoliittinen tragedia.

Moninapainen maailma konkretisoituu eurasianismissa, jota Putinin perustama Yhtenäinen Venäjä ajaa aktiivisesti. Yksi askel eurasianismiin on Euroopan unionia imitoiva Euraasian talousunioni.

Kun Ukraina lähentyi Euroopan unionia 2013-2014, Ukrainan venäjämielinen presidentti Viktor Janukovytš jatkoi Krimillä sijaitsevan Sevastopolin laivastotukikohdan vuokraa Venäjälle ja vei Ukrainan Euraasian talousyhteisöön kansalaisten toiveista piittaamatta. Tämä johti lähes 100 päivää kestäneisiin demokratiaa vaatineisiin mielenosoituksiin Maidanin aukiolla. Rauhallisesti alkaneet protestit kääntyivät väkivaltaisiksi yhteenotoiksi sisäministeriön Berkut-joukkojen ja mielenosoittajien välillä, mutta demokratiaa vaatinut kansa voitti ja Viktor Janukovytš pakeni Venäjälle. Pian tämän jälkeen Venäjä miehitti Krimin ja masinoi sodan Donbasiin.

Alexandr Dugin on eräs Yhtenäisen Venäjän ja eurasianismin ideologeista. Eurasianismin ydinajatus on, että Venäjälle suurvaltana kuuluu etupiirit Euroopassa ja Aasiassa. Duginin geopolitiikassa esimerkiksi Suomi ja Ukraina kuuluvat Venäjään ja muu itäinen Eurooppa Saksaan asti Venäjän etupiiriin. Hän katsoi, että Saksa ja Ranska muodostaisivat yhden kokonaisuuden ja Iso Britannia kuuluisi USA:n blokkiin.

Venäjälle kuuluvan etupiirin hyväksymistä Putin vaati konkreettisesti Euroopalta viime marras- ja joulukuussa. Siihen suostuminen olisi rajoittanut itsenäisten eurooppalaisten valtioiden suvereniteettia ja kyseenalaistanut täysin EU:n ja Naton merkityksen.

Eurooppa ei voinut tällaisiin Venäjälle myönnettäviin turvatakuisiin suostua. Entiset itäblokin valtiot olivat alun alkaenkin liittyneet Euroopan unioniin ja Natoon päästäkseen irti Moskovan myrkyllisestä vaikutuspiiristä. Myös Suomen EU-jäsenyys oli turvallisuuspoliittinen linjanveto.

Venäjän intresseissä Naton olisi vetäydyttävä 1990-luvun asemiin, eikä Venäjän naapureilla saisi olla asejärjestelmiä, jotka voisivat uhata Venäjää.

Putinin vaatimuksiin suostuminen olisi tehnyt Itä-Euroopasta, Suomesta ja Baltiasta Kremlin vallalle alisteisia marionettidemokratioita. Se olisi romuttanut 1950 alkaneen Euroopan unioniin johtaneen eurooppalaisen yhdentymiskehityksen. Venäjän strateginen päämäärä on suomettunut Eurooppa.

Ukrainan liittäminen Venäjään on ollut kansallismielisten venäläisten poliitikkojen tavoitteena Neuvostoliiton hajoamisesta alkaen. Ukrainan ja Suomen liittämistä Venäjään vaati äänekkäästi esimerkiksi Vladimir Žirinovski, mutta ei hän ainoa ollut. Hän oli näkyvin ja kuuluvin. Putin itse on viime vuosina moneen kertaan todennut, ettei Ukrainaa ole suvereenina valtiona olemassa. Putinin mukaan ukrainalaiset ovat venäläisiä.

Putinin tavoite on palauttaa vähintään Neuvostoliiton rajat, mutta mikäli mahdollista, Venäjän rajat sellaisiksi kuin ne olivat 1906. Moskovalla on kuristusote Valko-Venäjästä ja eräistä entisistä Neuvostoliiton tasavalloista. Ukrainan luisuminen länteen ei ollut sotilaallinen uhka Venäjälle. Se oli uhka eurasianistiselle ideologialle ja Venäjän strategisille tavoitteille.

Putin ennakoi liittävänsä Ukrainan Venäjään yhtä vaivattomasti, kuin Saksa liitti Itävallan Saksaan 1938. Venäjän tarkoituksena ei ollut jäädä sotimaan Ukrainan, vaan kerätä sieltä resursseja, sotilaita ja kalustoa läntisiä vihollisia vastaan. Uskon, että Venäjän todellinen strateginen suunta oli Itämerellä; Baltia ja ehkä Suomi ja Puola. Jos Putin olisi saavuttanut tavoitteensa Ukrainassa muutamassa päivässä, sotaa käytäisiin nyt Suomen lähialueilla, ehkäpä jopa Suomessa.

Monet ovat väittäneet, ettei Venäjällä ole syytä hyökätä Suomeen, koska meillä ei ole öljyä tai muita rikkauksia. Meillä on itämeren satamat, Ahvenanmaa, vahva teollisuus, jotka jo sinänsä ovat perusteita, mutta tärkein syy olisi ehkä sittenkin, se, että Venäjän länsiraja siirtyisi Pohjanlahdelle.

Kremlin päämäärä tuskin rajoittuu Ukrainaan. On vahvat perustelut uskoa, että Putinin todellisena tavoitteena on läntisen taloudellisen, sotilaallisen ja geopoliittisen hegemonian romahduttaminen ja imperialistinen laajentumispolitiikka. Putin viittasi tähän vertaamalla politiikkaansa Pietari Suuren valloitussotiin.
Disclaimer: Tämä on tietenkin silkkaa spekulaatiota. Kommentoin RSZine-teemalla lyhyesti uutisia ja huhuja maailmalta.