Corpus esoterica: Hermetismi

Corpus esoterica kokoaa yhteen mysteeri- ja salatieteiden historiaa. Hermeettiset kirjoitukset sisältävät esoteerisen filosofian syvimmän olemuksen. Hermetismi voi puhutella ihmisiä, joita kiinnostaa mysteeri- ja salatieteet, alkemia, henkinen kasvu ja metafysiikka.

Corpus esoterica:

auttaa ymmärtämään erilaisia kulttuureja ja uskomusjärjestelmiä.
selittää uskonnollisia, hengellisiä ja filosofisia oppeja sekä niiden suhteita.
vastaa todellisuuden ja tietoisuuden luonteen herättämiin kysymyksiin.

Kolmesti mahtava Hermes

Muinaisessa Egyptissä ja Kreikassa syntynyt hermetismi on okkultistinen filosofinen traditio, joka perustuu myyttisen Hermes Trismegistuksen kirjoituksiin. Hermetistiset kirjoitukset vaikuttivat alkemian, astrologian ja magian tutkimuksen lisäksi gnostilaisuuteen, filosofiaan, metafysiikkaan ja okkultismiin. Hermeettisellä filosofialla ja symboliikalla on vahva yhteys vapaamuurariuteen.

Tutustuin “Kolmesti mahtavaan Hermekseen” Umberto Econ Foucaultin heilurin ja Carl Jungin arkkityyppien välityksellä. Jungille Hermes Trismegistus oli kollektiivisen alitajunnan symboli – suuri arkkityyppien ja yhteisten symbolien kokoelma, jonka Jung uskoi muodostavan psykologian perustan.

Foucaultin heiluri

Umberto Eco käytti Hermes Trismegistuksen hahmoa romaanissaan Foucaultin heiluri. Hermes Trismegistuksen uskotaan kirjoittaneen joukon muinaisia tekstejä, jotka tunnetaan nimellä Corpus Hermeticum.

Foucaultin heilurissa Hermes Trismegistuksen hahmo toimii symbolina symbolien voimasta ja väärintulkintojen vaaroista. Romaanin Kabbalaa tutkivilla päähenkilöillä on pakkomielle Hermes Trismegistuksesta ja hänen opetuksistaan.

Econ kuvaama Hermes Trismegistus on monimutkainen ja vivahteikas hahmo; viisauden ja vaaran lähde. Foucaultin heilurissa Hermes Trismegistus edustaa ihmisen mielikuvituksen voimaa ja mahdollisuuksia mielikuvituksen väärinkäyttöön:

Hermes Trismegistus edustaa Symbolien voimaa. Hermes Trismegistus on symbolien mestari ja hän käyttää niitä opetuksensa välittämiseen. Eco varoittaa, että symbolit voivat kuitenkin olla vaarallisia, jos niitä tulkitaan väärin.
Harhan lähde: Romaanin tutkijoilla on pakkomielle Hermes Trismegistukseen ja hänen opetuksiinsa. Tekstien väärintulkinta luo harhaisen ja vaarallisen käsityksen todellisuudesta.
Metafora nykyajan vaaroista: Eco väittää, että valistuksen rationaalisuuden ja edistyksen painottaminen on johtanut merkityksen ja henkisyyden menettämiseen.Eco uskoo, että Hermes Trismegistus edustaa esimodernia maailmankuvaa, joka oli syvällisemmin kosketuksissa maailmankaikkeuden mysteerien kanssa. Foucaultin heilurissa Hermes Trismegistus on provosoiva ja ajatuksia herättävä hahmo.
Eco haastaa lukijansa pohtimaan symbolien voimaa, väärintulkintojen vaaroja ja merkityksen menetystä modernissa yhteiskunnassa.

Hermes Trismegistus on muinaisen esoteerisen filosofian kirkkainta lyhtyä pitelevä valonkantaja. Varhaiset kristilliset kirjoittajat tunsivat ja kommentoivat hermeettisiä kirjoituksia. Kirkkoisät, kuten Justinos Marttyyri, Tertullianus ja Klemens Aleksandrialainen lainasivat hermeettisiä kirjoituksia kristinuskon puolustamiseksi. Stobaeus keräsi Hermeksen kirjoitusten fragmentteja.

Vuosisatojen ajan Hermes Trismegistus oli mysteerien ja salaisen tiedon välittäjä humanisteille, teologeille ja filosofeille. Renessanssiajattelijoista mm. Giovanni Pico della Mirandola, Lodovico Lazzarelli, Marsilio Ficino, Giordano Bruno ja Theophrastus Philippus Aureolus Bombastus von Hohenheim (Paracelsus) omaksuivat vaikutteita hermetismistä.

Hermeettisten kirjoitusten syntyhistoriasta ei vallitse yksimielisyyttä. Mead uskoo, että osa hermeettisistä kirjoituksista on ajallisesti vanhimpien kristillisten kirjoitusten ikäisiä, kun von Christ puolestaan sijoittaa hermeettiset kirjoitukset kolmannelle vuosisadalle jaa., ja löytää niistä uusplatonistisia vaikutteita. Eräiden hypoteesien mukaan hermetismi syntyi jo 300 eaa., edelsi kristinuskoa ja vaikutti alkukristillisyyden kanssa samoihin aikoihin Aleksandriassa.

Lennokkaimpien myyttien mukaan Hermes Trismegistus oli Jumalten kirjuri ja Abrahamin aikalainen – ehkä Abrahamin opettaja.

Historiallinen konteksti: Thoth ja Isis

Hermes Trismegistus on synkretistinen jumala tai valaistunut profeetta, jossa yhdistyy helleenien Hermeksen ja egyptiläisten Thothin myytit. Joidenkin tarujen mukaan Hermes Trismegistus oli kolme historiallista henkilöä – ”kolmesti mahtava”.

Thoth, joka tunnettiin myös nimellä Tehuti, oli viisauden, tiedon ja kirjoitustaidon jumala. Hänet kuvattiin usein ibis- tai paviaanipääisenä miehenä, joka kantoi kynää ja taulua. Nämä symboloivat hänen rooliaan jumalien kirjurina.

Thothin uskottiin luoneen maailman ensimmäisen kirjoitetun kielen. Hän oli myös ajanvartija ja jumalten arkistojen ylläpitäjä. Isis, joka tunnetaan myös nimellä Aset, oli taikuuden, parantamisen ja äitiyden jumalatar. Isis kuvattiin usein naisena, jolla oli kruunu, jossa oli lehmän sarvet ja aurinkokiekko, tai istuvana hahmona, joka imettää poikaansa Horusta. Isisin uskottiin olevan voimakas taikuri, joka pystyi parantamaan sairaita ja herättämään kuolleet henkiin.

Eri rooleistaan huolimatta Thoth ja Isis miellettiin toisiaan täydentävinä hahmoina. Kreikkalais-roomalaisessa maailmassa Isis oli yksi rakastetuimmista jumaluuksista ja hänen palvontansa lakkasi vasta kristinuskon myötä vuonna 529, jolloin viimeinenkin Isiksen temppeli sulki ovensa.

Thoth oli rationaalisen ajattelun ja Isis intuitiivisen viisauden ruumiillistuma. Yhdessä ne edustivat tiedon ja ymmärryksen täydellistä kirjoa:

Molemmat jumalat yhdistettiin Horuksen silmään, jumalallisen suojan ja voiman symboliin. Thothin sanottiin palauttaneen Horuksen silmän Horukselle sen vaurioituttua taistelussa pahaa Set-jumalaa vastaan.
Faaraot palvoivat molempia. He uskoivat voivansa päästä käsiksi Thothin viisauteen sekä Isisin parantaviin voimiin ja magiaan. Faaraot käyttivät usein Thothia ja Isistä kuvaavia amuletteja, ja he rakensivat näille jumalille omistettuja temppeleitä.
Molempia jumalia pidettiin välittäjinä maallisen ja jumalallisen maailman välillä. Thoth oli jumalten kirjuri, joka kirjasi heidän päätöksensä ja kertoi niistä ihmisille. Isis oli kuolleiden suojelija, joka auttoi heitä navigoimaan tuonpuoleisessa elämässä.

Thoth ja Isis ovat Egyptin mytologian kaksi tärkeintä jumaluutta, ja heidän perintönsä inspiroi ja kiehtoo ihmisiä edelleen. Isiksen ja Hermes Trismegistuksen välille ei voi vetää aivan suoraa viivaa. Molemmat olivat erittäin arvostettuja myyttisiä hahmoja egyptiläisessä ja kreikkalais-roomalaisessa kulttuurissa.

Vaikka he tulivat eri aikakausilta ja taustoista, he jakavat kiehtovia yhteyksiä ja yhtäläisyyksiä. Isis oli voimakas jumalatar, joka kuvattiin usein äitihahmona ja suojelijana. Hänet yhdistettiin taikuuteen, parantamiseen ja tuonpuoleiseen. Isiksen palvonta oli laajalle levinnyt muinaisessa Välimeren maailmassa.

Hermes Trismegistus oli myyttinen hahmo, jonka väitetään kirjoittaneen Corpus Hermeticumin, eli kokoelman filosofisia ja mystisiä tekstejä, jotka vaikuttivat suuresti sekä kristityn että islamilaisen maailman alkemiaan, astrologiaan, filosofiaan ja esoteriikkaan. Häntä pidettiin viisaana opettajana ja välittäjänä ihmisen ja jumalallisen ulottuvuuden välillä.

Erilaisesta alkuperästään huolimatta Isis ja Hermes Trismegistus jakoivat kiehtovia yhtäläisyyksiä:

Universaalismi ja viisaus: Molempia pidettiin universaalin tiedon ja viisauden lähteinä, joilla oli ymmärrys kosmoksesta, ihmisyydestä ja jumalallisuudesta.
Dualismi ja harmonia: Molemmat ilmensivät dualistisia puolia, jotka edustavat sekä maskuliinisia että feminiinisiä periaatteita, tasapainoa ja harmoniaa.
Muutos ja uudistuminen (hengen transmutaatio): Molemmat yhdistettiin transformaatioon, uudistumiseen ja korkeamman tietoisuuden tavoitteluun.
Symbolismi ja rituaalit: Molemmat yhdistettiin monimutkaiseen symboliikkaan ja rituaaleihin, joissa usein käytettiin pyhiä tekstejä, esineitä ja käytäntöjä.
Vaikutus länsimaiseen ajatteluun: Molemmat ovat jättäneet pysyvän perinnön länsimaiseen ajatteluun, erityisesti sellaisilla aloilla kuin filosofia, henkisyys ja esoterismi.Vaikka heidän kontekstinsa erosivat, Isis ja Hermes Trismegistus jakoivat yhteisen viisauden, muutoksen ja universalismin säikeen. Ne innostavat ja kiehtovat tutkijoita ja viisauden etsijöitä edelleen.

Historiallinen konteksti: helleenien filosofia ja mytologia

Helleenien filosofinen ja mytologinen traditio vaikutti hermetismiin monella tavalla. Hermetismi syntyi Egyptissä hellenistisellä kaudella, jolloin kreikkalainen kulttuuri ja filosofia vaikuttivat voimakkaasti ja vastavuoroisesti Egyptin mytologisiin traditioihin.

Hermetismin tärkeimpiä käsitteitä, kuten logos, pneuma ja nous, voidaan löytää myös kreikkalaisesta filosofiasta. Logos tarkoittaa kreikaksi ”sanaa” tai ”järkeä”. Hermetismin mukaan logos on maailmankaikkeuden perimmäinen periaate, joka yhdistää kaiken toisiinsa. Pneuma tarkoittaa kreikaksi ”henkea” tai ”elämää”. Hermeettisen filosofian mukaan pneuma on maailmankaikkeuden elinvoima, joka virtaa kaikessa olemassa olevassa. Nous tarkoittaa kreikaksi ”nousua” tai ”henkistä kehitystä”. Hermetismin mukaan nous on ihmisen henkisen kehityksen tavoite, joka johtaa yhteyden saavuttamiseen maailmankaikkeuden perimmäiseen periaatteeseen.

Hermetismin mytologiassa on vaikutteita kreikkalaisesta mytologiasta. Hermeksen oppilaana pidetään kreikkalaista filosofi Sokratesta. Sokrates oli tunnettu viisaudestaan ja kyvystään ohjata muita ymmärrykseen ja totuuteen. Hermetismin mukaan Sokrates oli yksi harvoista ihmisistä, jotka saavuttivat nous’n.

Hermetismiin vaikuttivat myös muut mytologiset hahmot, kuten Thoth ja Isis. Thoth oli egyptiläinen jumala, joka tunnettiin viisaudestaan. Isis oli egyptiläinen jumalatar, joka tunnettiin viisaudestaan ja magiastaan. Hermetismin mukaan Isis oli yksi niistä harvoista, jotka ymmärsivät maailmankaikkeuden perimmäisiä salaisuuksia.Seuraavassa on joitakin keskeisiä hellenismin vaikutteita:

Dualismi: Helleeninen filosofia ja erityisesti Platonin filosofia, vaikutti vahvasti hermetismin dualismiin, eli oppiin, jonka mukaan todellisuus koostuu kahdesta peruselementistä, henkisestä ja aineellisesta. Tämä dualismi on keskeinen osa hermetismin kosmologiaa ja antropologiaa.
Logos: Helleenisen filosofian käsite logos, joka on määritelmä maailmanjärjestyksen ja -kaikkeuden perimmäisestä syystä, vaikutti myös hermetismiin. Hermetismin mukaan logos on jumalallinen tekijä, joka on luonut maailman ja joka pitää sen järjestyksessä.
Mysteerit: Helleenisten mysteeriyhteisöjen käsitykset jumaluudesta, kuolemasta ja jälleensyntymästä vaikuttivat myös hermetismiin. Hermetismin mukaan ihmisellä on mahdollisuus saavuttaa jumalallinen yhteys ja pelastus.

Tässä on konkreettisia esimerkkejä helleenisen filosofisen ja mytologisen tradition vaikutuksista hermetismiin:

Hermes Trismegistus: Hermetismin keskeinen hahmo, Hermes
Trismegistus, yhdistää useita helleenisiä jumaluuksia. Häntä pidetään usein kreikkalaisen Hermes-jumalan ja egyptiläisen Thoth-jumalan yhdistelmänä.
Alkemia: Alkemia, joka on hermetismin keskeinen osa, perustuu helleenisen filosofian oppiin luonnon olemuksesta ja muuttamisesta.
Mantra: Mantrat, jotka ovat hermetismin tärkeä meditaatiotekniikka, perustuvat helleenisen filosofian oppiin logosta ja sen vaikutuksesta maailmaan.

Hermetismi on monimutkainen ja moniulotteinen traditio, johon on vaikuttanut monenlaisia lähteitä. Helleeninen filosofinen ja mytologinen traditio on yksi keskeisistä näistä lähteistä.

Hermeettinen filosofia Kybalionin mukaan

”The lips of wisdom are closed, except to the ears of Understanding”–The Kybalion.

Esoteerisen viisauden ja okkultististen oppien yksi tärkeä syntysija oli muinainen Egypti. Hermetismin juuret ovat ehkä hellenistisessä Aleksandriassa, jossa judaismi, hellenismi ja egyptiläinen mythos sekoittuivat toisiinsa innoittaen teologeja, mystikkoja ja platonistisia filosofeja.

Vuosituhansia uskontoja ja filosofioita muokanneet esoteeriset opit syntyivät Niilin varrella ”suuren maagikon” (Weret-Kekau) ja Jumalten äidin (Mut–Netjer) maassa. Egyptiläiset neofyytit, hierofantit, adeptit ja mestarit veivät viisauden ja mysteerit maailman neljään ääreen. Eräs varhainen Egyptin oppeja ammentanut mestari oli filosofian isä – Pythagoras Samoslainen (hän, joka tuntee Jumalan kuin auringon).

Hermeksen opetukset sisältyvät hermeettisiin (Hermetica) kirjoituksiin, joita kirjoitettiin yli tuhannen vuoden ajan n. 300 eaa. – 1200 jKr. Tekstit ovat erilaisia sisällöltään ja laajuudeltaan.[1, 2]

Eräs hermetismin erityinen muoto on ”uskonnollis-filosofinen” Hermetica, jonka tunnetuimmat kirjoitukset ovat Corpus Hermeticum (seitsemästätoista kreikkalaista hermeettistä tutkielmaa, jotka on kirjoitettu n. 100 – 300 jKr. välillä) ja Asklepios (saman ajanjakson tutkielma, joka on säilynyt pääasiassa latinalaisessa käännöksessä). Tätä hermeettisen filosofian erityistä, historiallista muotoa kutsutaan suppeammin hermetismiksi , jotta se voidaan erottaa filosofioista, jotka ovat saaneet inspiraationsa lukuisista täysin eri aikakauden ja luonteen hermeettisistä kirjoituksista. [3] [4]

Avoimempi termi on hermeettisyys, joka voi viitata monenlaisiin filosofisiin järjestelmiin, jotka perustuvat hermeettisiin kirjoituksiin tai jopa vain aiheeseen, joka yleensä liittyy Hermekseen (alkemiasta käytettiin usein nimeä ”hermeettinen taide” tai ”hermeettinen filosofia”).[5]

Tunnetuin termin käyttö tässä laajemmassa merkityksessä on renessanssin hermeettisyyden käsite, joka viittaa laajaan joukkoon varhaismoderneja filosofioita, jotka saivat inspiraationsa toisaalta Marsilio Ficinon (1433–1499) ja Lodovico Lazzarellin (1447–1500) Corpus Hermeticumin käännöksestä, ja toisaalta Paracelsuksen (1494–1541) uudesta lääketieteellisestä filosofiasta, joka perustuu ”tekniseen” Hermeticaan (eli astrologiseen, alkemialliseen ja maagiseen Hermeticaan, kuten Smaragditauluun ).[6]

Frances A. Yates esitti vuonna 1964 teesin, jonka mukaan renessanssin ”hermeettinen perinne”, oli ratkaiseva tekijä modernin tieteen kehityksessä.Vaikka Yatesin teesi on sittemmin suurelta osin hylätty, ”hermeettisen” alkemiatieteen tärkeä rooli sellaisten hahmojen kuin Jan Baptist van Helmontin (1580–1644), Robert Boylen (1627–1691) ja Isaac Newtonin (1642–1727) ajattelussa on osoitettu.[7][8][9]

Hermeettisyyteen liittyy vahvasti usko alkuperäisestä, jumalallisesta viisaudesta, joka paljastettiin vain vanhimmille viisaille, kuten Hermes Trismegistukselle.[10] Renessanssin aikana uskomuksesta kehittyi oppi prisca theologiasta (”muinaisesta teologiasta”), jonka mukaan on olemassa yksi ainoa todellinen teologia, jonka Jumala antoi ensimmäisille ihmisille, ja josta yhvä voidaan löytää erilaisia muinaisia ajatusjärjestelmiä.

Hermeettisen filosofian seitsemän pääperiaatetta

Kybalion on vuonna 1908 julkaistu kirja, joka esittelee seitsemän hermeettistä periaatetta. Periaatteet ovat peräisin muinaisesta Egyptistä ja Kreikasta, ja ne ovat vaikuttaneet länsimaiseen ajatteluun vuosisatojen ajan. Monet hermetistiset ideat viittaavat Herakleitoksen filosofiaan, joka voi olla yksi hermetismin helleenivaikutteista. Kybalionin seitsemän periaatetta ovat seuraavat:

Mentalismin periaate
Vastaavuuden periaate
Värähtelyn periaate
Napaisuuden periaate (polarismiprinsiippi)
Rytmin periaate
Syyn ja seurauksen periaate
Sukupuolisuuden periaate

The Principle of Mentalism: (The All is Mind; the universe is Mental).

Kaikki on henki / logos ( substantiaalinen todellisuus, joka on kaikkien niiden ilmentymien taustalla, jotka tunnemme aineellisena todellisuutena; elämän ilmiöinä, aineena; energiana.

Herakleitokselle logos tarkoitti maailmanjärkeä.Kaikki mikä on ilmeistä aisteillemme on järki tai henki (maailmanjärki), joka on tuntematon ja määrittelemätön, mutta joka voidaan ymmärtä äärettömäksi universaaliksi tietoisuudeksi.

Ilmiöiden maailma (phaenomenon) ja universumi ovat maailmanhengen (kaiken /järjen / logoksen) luomus ja alisteinen kaikkien luotujen asioiden laeille. Kaikkeus on kokonaisuus, jonka osat ovat olemassa kaikessa. Kaikki on energiaa.

Tämä periaate kuvaa energian, voiman ja aineen todellista luonnetta, sekä miksi ja kuinka nämä kaikki ovat maailmanjärjen hallinnan alaisia. Kaikki, mitä on, on energiaa. Maailmankaikkeus koostuu energiasta, joka voi muuttua eri muotoihin. Esimerkiksi valo, lämpö, sähkö ja materia ovat erilaisia energian muotoja. Energia on jatkuvassa liikkeessä ja muutoksessa. Se voi muuntua toiseksi energian muotoksi, mutta se ei voi koskaan häviä. Tämä on vastaava ajatus kuin fysiikan laki, jonka mukaan energia ei voi syntyä tyhjästä eikä hävitä.

Herakleitos käytti kreikan logos-sanaa sen arkimerkityksen ’puhe’ ylittävässä merkityksessä ’(maailman)järki’. Hänen ajatuksensa vaikuttivat Sokrateehen, Platoniin, stoalaisuuteen ja judaismiin.

Monissa luomismyyteissä Jumala on luonut maailman kahdella tavalla: Ensimmäinen on ”logos” (puhe), jossa Jumala ”puhuu” lepotilassa olevan aineen olemassaoloon. Toinen luomistapa on ”agon” (taistelu), jossa Jumala voittaa taistelussa syvyyden alkuhirviön.

Jälkimäinen tapa viittaa baylonialaiseen Enuma Elish-myyttiin, jossa Marduk tappoi alkuhirviö Tiamatin: Marduk jakoi sitten Tiamatin jäännökset kahtia – toisesta puoliskosta hän teki taivaan (siihen hän teki paikat Anulle, Enlilille ja Ealle) ja toisesta puoliskosta maan.

Mooseksen ensimmäinen kirja on esimerkki luomisesta logoksen avulla, kun taas Psalmi 74 ja Jesaja 51 ovat esimerkkejä agon-mytologiasta. Ne muistuttavat kanaanilaista myyttiä, jossa Jumala loi maailman kukistamalla vesijumalat.

Herakleitos kuvaa kaikkeutta kokonaisuutena, jossa muutokset tasapainottuvat vastakkaissuuntaisin muutoksin. Kaiken taustalla on todellisuutta määrittävä ja säätelevä yleinen periaate, logos, joka toteutuu vastakohtien kautta.

Logos oli kaikkea muutosta hallitseva järki, pysyvä ja säännöllinen jatkuvan muutoksen keskellä. Se on mitta, joka pysyy samana, vaikka mitattavat asiat vaihtuvat toisiksi. Herakleitos rinnasti logoksen tuleen; koko todellisuus on tulen tavoin koko ajan liikkeessä ja muuttaa muotoaan.

The Principle of Correspondence: ”As above, so below; as below, so above.

”Vastaavuuden periaate: Olemisen ja elämän eri tasojen lakien ja ilmiöiden välillä on aina vastaavuus. ”Kuten ylhäällä, niin myös alhaalla; kuten alhaalla, niin myös ylhäällä.”

Vastaavuuden periaate antaa välineitä ratkaista olemisen paradokseja salaisuuksia. On tietoisuuden ulkopuolella olevia tasoja, mutta kun sovellamme niihin vastaavuuden periaatetta, ymmärrämme sellaista, mikä muuten olisi käsittämätöntä. Tämä periaate on universaali laki aineellisen, mentaalisen ja henkisen universumin eri tasoilla.

Muinaisille totuuden etsijöille vastaavuuden periaate oli tärkeä henkinen työkalu, koska sen avulla totuuden etsijä pystyi avaamaan verhoja, jotka piilottivat Tuntemattoman näkyvistä. Vastaavuuden periaate riisui Isiksen huntua siinä määrin, että totuuden etsijä saattoi nähdä välähdyksen jumalattaren kasvoista.

Aivan kuten geometrian periaatteiden avulla voimme mitata kaukaisia aurinkoja ja niiden liikkeitä, vastaavuusperiaatteen avulla voimme järkeillä tunnetusta tuntemattomaan (fenomenaalisesta noumenaaliseen – ilmiöiden maailmasta maailmaan sellaisena kuin se on). Monadia tutkiva voi ymmärtää arkkienkelin.

Kaikki on yhteydessä toisiinsa. Ei ole olemassa mitään, mikä olisi erillään olevasta.Platonismissa erotellaan fenomenaalinen maailma (ilmiömaailma), jonka olioita voimme aisten havaita, ja noumenaalinen maailma (ideoiden maailma), jonka olioita emme voi koskaan aistia, mutta joista voimme saada tietoa järkemme avulla.

Kantin tietoteoriassa ihmisen tietokyvyn piirissä oleva todellisuus on ”maailma meille” tai ”oliot meille” (phenomena). Vastakohtana ”oliot sinänsä” tai ”oliot itsessään” (noumena). Havaintomme, järkemme ja tieteelliset teoriamme eivät koskaan kohdistu olioihin sellaisina kuin ne itsessään ovat, vaan havainto olioista perustuu aina yhtä paljon ihmisen tietokyvyn tapaan hahmottaa ja kategorisoida todellisuus, kuin olioiden itsensä ominaisuuksiin. Se millaisia oliot meille ovat, perustuu siis paitsi siihen millaisia oliot itsessään ovat, myös sille millainen meidän hahmotus- ja ajatelutapamme (tietokykymme) on.

Kantin mukaan järjen avulla tapahtuva päättely ja havaintojen pohjalta laaditut yleistykset (esim. luonnonlait) eivät voi antaa meille tietoa muusta kuin sellaisista ilmiöistä jotka ainakin periaatteessa voivat olla puhtaan aistihavainnon kohteena (fenomenaalinen), ja siksi oliot sinänsä (noumenaalinen) jää väistämättä ihmisen (joskaan ei Jumalan) tietokyvyn ulkopuolelle.

The Principle of Vibration: ”Nothing rests; everything moves; everything vibrates.

”Kaikki on jatkuvassa muutoksessa. Mikään ei ole pysyvää. Tämä muistuttaa Herakleitoksen viisautta: ”Kaikki virtaa, mikään ei pysy samana.

”Herakleitos päätteli, ettei aineellisessa todellisuudessa voi olla mitään pysyvää. Siksi hän ajatteli, että vain muutos on todellista ja pysyväisyys vain harhaa. Hänelle kaikki oli liikkeessä, kuten hänen tunnetuimmassa aforismissaan Panta rhei.

Kaikki on liikkeessä; kaikki värähtelee; mikään ei ole levossa. Minä tulkitsen tämän niin, että kaikella aineen ja energian yksinkertaisimmista ilmenemsmuodoista kaikkein monimutkaisimpiin muotoihin on oma”kellotaajuutensa”. Erot aineen, energian, mielen ja jopa hengen eri ilmenemismuotojen välillä johtuvat suurelta osin vaihtelevista värähtelytaajuuksista.

Kaikesta (The All), joka on puhdasta henkeä (tai maailmanjärkeä), aineen karkeimpaan muotoon asti, kaikki värähtelee ja resonoi. Mitä korkeampi värähtelytaajuus, sitä korkeampi asema asteikossa. Hengen värähtelytaajuus on äärettömän intensiivistä ja nopeaa.

Asteikon toisessa päässä on aineen karkeita muotoja, joiden värähtelytaajuudet ovat niin alhaisia, että ne näyttävät olevan levossa. Näiden napojen välillä on miljoonia ja miljoonia eriasteisia taajuuksia.

Fotoneista ja elektroneista atomeihin ja molekyyleihin, maailmoihin ja universumeihin, kaikki värähtelevät, liikkuvat, resonoivat ja aaltoilevat: kaikki on liikkeessä. Tämä pätee myös energia- ja voimatasoilla (jotka ovat vain vaihtelevia taajuuksia); ja myös mentaalisilla tasoilla (joiden tilat riippuvat värähtelyistä); ja jopa henkisille tasoille. ”Hän, joka ymmärtää värähtelyperiaatteen, on tarttunut vallan valtikkaan”.

The Principle of Polarity: Everything is Dual; everything has poles; everything has its pair of opposites;like and unlike are the same; opposites are identical in nature, but different in degree; extremes meet; all truths are but half-truths; all paradoxes may be reconciled.

Kaikkilla asioilla on vastakkaiset puolet. Esimerkiksi hyvä ja paha, valo ja pimeys, mies ja nainen, ylös ja alas. Kaikki on kaksinaista; kaikella on kaksi napaa; kaikella on vastakohtien pari. Hermetismin mukaan vastakohdat ovat riippuvaisia toisistaan. Ne eivät voi olla olemassa ilman toisiaan.

Vastakohtaisuuksien periaate selittää vanhoja paradokseja: Teesi ja antiteesi ovat luonteeltaan identtisiä, mutta eriasteisia; vastakohdat ovat samoja, mutta niillä on aste-ero; vastakohtien parit voidaan sovittaa yhteen; äärimmäisyydet kohtaavat;kaikki on ja ei ole samaan aikaan; kaikki totuudet ovat vain puolitotuuksia; kaikella on kaksi puolta jne., jne., jne. Herakleitos taisi sanoa: Minä olen, koska en ole.

Vastakohdat ovat saman asian tai ilmiön ääripäitä. Niiden välillä on monia eri asteita, kuten: lämpimän ja kylmän aste-erot. Ero polariteettien välillä koostuvat aste-eroista, kuten harmaan värikartassa, jonka ääripäissä ovat musta ja valkoinen ja väliin mahtuu lukemattomia harmaan sävyjä.

Termit lämpö ja kylmä osoittavat lämpötilan eri asteita. Sama asia, joka ilmenee lämpönä ja kylmänä on värähtelyn muoto, laji ja nopeus. Joten lämpö ja kylmä ovat lämmön kaksi napaa – ja siihen liittyvät ilmiöt ovat polariteettiperiaatteen ilmentymiä.

Sama periaate ilmenee valon ja pimeyden kohdalla: sähkömagneettisen säteilyn valona ilmenevien aallonpituuksien intensiteetti voi sisältää määrättömästi variaatiota yhdestä fotonista pimeydessä äärettömään kirkkauteen.

Napaisuuden periaate selittää nämä paradoksit, eikä mikään muu periaate voi korvata sitä. Sama periaate toimii mentaalisella tasolla. Otetaan radikaali ja äärimmäinen esimerkki – rakkaus ja viha, kaksi ilmeisesti täysin erilaista henkistä tilaa. Ja silti on olemassa vihan ja rakkauden välisiä asteita, ja keskipiste, jossa rakkaus ja viha ovat yhtä etäällä toisistaan.

Herakleitosta on sanottu yhdeksi ensimmäisistä dialektisista filosofeista, koska hän tunnisti muutoksen ja kehityksen sisäisten vastakohtien kautta. Herakleitos opetti, että vastakohdat ovat yhtä. Tällä hän tarkoitti, ettei asioita voi ymmärtää ilman niiden vastakohtia. Tummaa ei ole ilman vaaleaa, kuumaa ei ole ilman kylmää, oikeutta ei ole ilman vääryyttä ja niin edelleen.

The Principle of Rhytm: Everything flows, out and in; everything has its tides; all things rise and fall; the pendulum-swing manifests in everything; the measure of the swing to the right is the measure of the swing to the left; rhytm compensates.

Todellisuudessa ilmenee edestakaista liikettä, aaltoilua ja rytmiä; sisään- ja uloshengitys; keinuminen eteen- ja taakse; nousevat ja laskevat aallot; heilurimainen liike; nousu- ja laskuvesi.

Tapahtumaa seuraa vastakkainen tapahtuma; eteneminen ja perääntyminen; nousu ja lasku. Tämä koskee universumin, maailmojen, ihmisten, eläinten, mielen, energian ja aineen ilmiöitä. Laki toteutuu maailmojen luomisessa ja tuhoamisessa; sivilisaatioiden nousussa ja tuhossa; kaikessa elämässä ja ihmisen mielentilassa.

Hermenistit oivalsivat, että ihmisen mieli on jatkuvassa heiluriliikkeessä. He ymmärsivät, että mielenliikkeiden äärimmäisyyksiä voi hallita harjoittelemalla. Riittävällä itsehallinnan tasolla henkisen tilan tasapainottamisesta tulee tiedostamatonta.

The Principle of Cause and Effect: Every Cause has its Effect; every Effect has its Cause; everything happens according to Law; Chance is but a name for Law not recognized; there are many planes of causation, but nothing escapes the Law.

Tämä laki toteaa, että jokaiselle syyllä on seuraus ja jokaisella seurauksella on syynsä.Kaikki tapahtuu luonnonlakien mukaan. Mitään ei koskaan tapahdu ilman syytä. Ei ole olemassa sellaista asiaa kuin sattuma. Sattuma on vain ilmiö, jonka syitä emme tunne.

On olemassa monia syyn ja seurauksen tasoja. Korkeampi hallitsee alempia tasoja, mutta mikään ei koskaan tapahdu lain ja maailmanjärjen ulkopuolella.

The Principle of Gender: Gender is in everything; everything has its Masculine and Feminine Principles;Gender manifests on all planes.

Tämä periaate ilmentää totuutta, että sukupuolisuus, kuten polaarisuus ilmenee kaikessa – maskuliiniset ja feminiiniset ominaisuudet toteutuvat kaikessa.

Laki ei päde vain fyysiseen sukupuolisuuteen, vaan myös henkiseen ja spirituaaliseen tasoon. Fyysisellä tasolla periaate ilmenee mies- ja nais-sukupuolena, mutta korkeammilla tasoilla se saa korkeampia muotoja. Periaate on kuitenkin sama.

Luominen, fyysinen, henkinen tai spirituaalinen, ei ole mahdollista ilman sukupuolisuuden periaatetta. Sen ymmärtäminen valaisee asioita, jotka ovat hämmentäneet ihmisten mieliä. Sukupuolisuuden periaate toimii sukupolven, uudestisyntymisen ja luomisen suunnassa.

Kaikessa ja jokaisessa on kaksi sukupuolista elementtiä sukupuolesta riippumatta. Jokaisessa miehessä on naisellinen elementti ja jokaisessa naisessa on miehinen elementti. Jos haluat ymmärtää henkisen ja hengellisen luomisen, sukupolvien ja uudelleensyntymisen filosofian, sinun on ymmärrettävä ja opittava tämä hermeettinen periaate.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita hermetismissä alhaisia ja turmiollisia fyysisiä himoja. Hermetismi opettaa, että tällaisella sukupuolisuuden prostituutiolla on taipumus tuhota mielen ja ruumiin lisäksi puhdas sielu.

The All

”THE ALL” is Infinite Living Mind–the Illumined call it SPIRIT!

Substanssi on jokin, joka on kaikkien ulkoisten ilmentymien taustalla: olemus, olennainen todellisuus, asia itsessään jne. Substanssilla tarkoitetaan todellisuuden oleellista elementtiä, syytä tai tarkoitusta.Kaikkien ulkoisten ilmiöiden taustalla on aina oltava Substantaalinen Todellisuus. Tämä on Laki.

Käsite the All (kaikki) on keskeinen käsite hermetismissä. Se tarkoittaa kaikkea, mikä on olemassa, niin fyysistä kuin ei-fyysistäkin. The All on ykseys, joka sisältää kaikki olemassa olevat asiat.The All on ikuinen, muuttumaton ja täydellinen. Se on kaikkien asioiden alkuperä ja loppu. The All on myös tietoinen ja viisas (logos, maailmanjärki tai henki).

Hermetismissä the All on kaiken olemassaolon taustalla oleva voima. The All on se, mikä pitää maailmankaikkeuden koossa ja antaa sille tarkoituksen. The All on täydellistä, tietoisuutta ja rakkautta. Hermetismissä The All voidaan kuvata monin eri tavoin. Se voidaan nähdä jumalallisena olentona, maailmankaikkeuden sieluna tai kaikkien asioiden taustalla olevana todellisuutena. The All voidaan myös kuvata abstraktina käsitteenä, joka on mahdotonta ymmärtää täydellisesti.

Ihmiset ovat osa kaikkea. Meissä on kaiken energiaa ja tietoisuutta. Tässä on joitakin konkreettisia esimerkkejä siitä, miten käsitettä the all voidaan käyttää hermetismissä:

The all voidaan nähdä maailmankaikkeuden alkuperätarinana. The all on se, josta kaikki on lähtöisin.
The all voidaan nähdä maailmankaikkeuden tarkoituksena. The all on se, mikä pitää maailmankaikkeuden koossa ja antaa sille merkityksen.
The all voidaan nähdä ihmisen sisäisen maailman lähteenä. Meissä on the allin energiaa ja tietoisuutta.

Käsite the all tarjoaa laajan näkökulman maailmankaikkeuden toimintaan ja ihmisen paikkaan maailmassa.

Mentaalinen maailmankaikkeus

Hermetismin mukaan mental universe on kaikkien ajatuksemme, uskomuksemme ja oletuksiemme muodostama todellisuus. Se on maailma, joka on olemassa vain mielessämme, mutta joka voi vaikuttaa toimintamme kautta fyysiseen maailmaan.

Mental universe on keskeinen käsite hermetismin filosofiassa. Se on perusta, jolle kaikki muut hermeettiset käsitteet perustuvat.

Mental universen voidaan jakaa kahteen osaan:

Subconscious mind: Tämä on mielen alitajuinen taso, joka on vastuussa automaattisista toiminnoistamme, kuten hengityksestä ja sydämen toiminnasta. Se on myös vastuussa uskomuksistamme ja oletuksistamme, jotka vaikuttavat huomaamattamme elämäämme.
Conscious mind: Tämä on mielen tietoinen taso, joka on vastuussa ajatuksistamme, tunteistamme ja teoistamme. Se on myös vastuussa tietoisesta valinnastamme, jolla voimme vaikuttaa mentaaliseen maailmankaikkeuteen .

Mental universen vaikutus fyysiseen maailmaan tapahtuu seuraavien mekanismien kautta:

Attraction: Ajatuksemme ja uskomuksemme vetävät puoleensa vastaavia asioita fyysiseen maailmaan. Jos uskomme olevamme onnellisia, mei todennäköisesti kohtaamme onnellisia asioita.
Manifestation: Ajatuksemme ja uskomuksemme voivat manifestoitua fyysiseen maailmaan.
Law of cause and effect: Ajatuksemme ja uskomuksemme ovat syynä siihen, mitä meille tapahtuu. Jos ajattelemme negatiivisesti, meille todennäköisesti tapahtuu negatiivisia asioita.

Jokaisella on mahdollisuus vaikuttaa omaan mentaaliseen maailmankaikkeuteensa ja luoda haluamansa todellisuuden. Tämä tapahtuu tietoisen valinnan ja harjoittelun kautta.

Tässä on joitakin konkreettisia esimerkkejä siitä, miten mental universea voidaan soveltaa elämään:

Positiiviset ajatukset ja uskomukset: Positiiviset ajatukset ja uskomukset voivat luoda positiivisen mental universen, joka puolestaan vetää puoleensa positiivisia asioita fyysiseen maailmaan.
Meditaatio: Meditaatio voi auttaa meitä näkemään mental universen selvemmin ja tekemään tietoisia valintoja siitä, millaisen todellisuuden haluamme luoda.
Visualization: Visualisointi on tehokas tapa manifestoida haluamiamme asioita. Kun visualisoimme haluamamme todellisuuden, se auttaa mieltämme uskomaan siihen, että se on mahdollista.

Jumalallinen paradoksi

Jumalallinen paradoksi on tosiasia, jonka mukaan todellisuus on täynnä vastakohtia. Nämä vastakohdat ovat kuitenkin todellisuuden perustavanlaatuisia osia, ja ne ovat välttämättömiä toistensa olemassaololle.

Hermetismin mukaan todellisuus koostuu kahdesta vastakkaisesta perusprinsiipistä, jotka ovat yleensä edustettuina miespuolisena ja naispuolisena tai valoisena ja tummana. Nämä kaksi prinsiippiä ovat kuitenkin todellisuuden täydellisyyden ehdottomia edellytyksiä.

Esimerkiksi valo ei voisi olla olemassa ilman pimeyttä, ja mies ei voisi olla olemassa ilman naista. Nämä vastakohdat ovat siis todellisuuden välttämättömiä osia, ja ne ovat välttämättömiä toistensa olemassaololle.

Kaikkien asioiden kaksi puolta: Kaikki asiat maailmassa sisältävät sekä positiivisia että negatiivisia puolia. On tärkeää hyväksyä molemmat puolet, jotta voimme ymmärtää asian täydellisesti.
Vaihtelu ja tasapaino: Kaikki maailmassa on jatkuvassa muutoksessa. Tämä muutos on välttämätöntä tasapainon ylläpitämiseksi.
Yhteys ja erillisyys: Olemme kaikki yhteydessä toisiinsa ja maailmankaikkeuteen, mutta olemme myös erillisiä yksilöitä. Tämä yhteys ja erillisyys ovat molemmat todellisuutta, ja niiden hyväksyminen voi auttaa meitä löytämään tasapainon.

Frances A. Yates

Frances A. Yates löysi yhteyden hermetismin ja tieteelliseen vallankumoukseen välillä tutkielmassaan Giordano Bruno and the Hermetic Tradition (1964). Yates tarkasteli hermetismiä filosofiana, joka edisti renessanssin ajattelua.

Giordano Bruno (1548-1600) oli italialainen filosofi, tähtitieteilijä ja okkultisti. Hän oli säkenöivä ja kiistanalainen ajattelija, joka haastoi aikansa vallitsevat uskonnolliset opit ja maksoi siitä hengellään.

Bruno uskoi, että hermetismi oli avain maailmankaikkeuden salojen ymmärtämiseen. Yatesin mukaan Brunon filosofia ammensi paljon hermetismistä. Yates osoitti kuinka Bruno hyödynsi hermeettisiä ideoita kosmologiassa, luonnonfilosofiassa ja yksilökäsityksessä.

Yates tutki hermeettisten oppien vaikutusta myös muihin renessanssiajattelijoihin, kuten Marsilio Ficinoon, Lodovico Lazzarelliin ja Giovanni Pico della Mirandolaan.

Hermeetismi edisti ja rikastutti renessanssin ajattelua ja filsofiaa.
Hermeetismi tarjosi puitteet Brunon radikaalille filosofialle.
Brunon ideat olivat haaste sekä kirkon että valtion vakiintuneelle järjestykselle.

Prisca Theologia & perenniaalinen filosofia

Giovanni Pico della Mirandolan (1463–1494) kaltaiset ajattelijat uskoivat, että tämä ”muinainen teologia” voidaan rekonstruoida tutkimalla vanhimpia säilyneitä oppeja, kuten Hermes Trismegistuksen, Zarahustran, Orfeuksen, Pythagoraksen ja Platonin sekä ”kaldealaisten” ja Kabbalistien kirjoituksia.[11]

Tästä kehittyi perennialimen filosofia, jota ensimmäisenä ehdotti Agostino Steuco (1497–1548). Sen mukaan yksi ja sama jumalallinen totuus voi löytyä eri aikakausien ja paikkojen uskonnollisista ja filosofisista perinteistä, jotka kaikki ovat saman universaalin perennialistisen filosofian erilaisia manifestaatioita. [12]

Philosophia perennis (”pysyvä/ikuinen filosofia”; myös philosophia perennis et universalis) eli perenniaalinen filosofia on ajatus siitä, että tietyt filosofiset ajatukset toistuvat historiassa aikakaudesta ja kulttuurista riippumatta.

Perenniaalisen filosofian mukaan on olemassa tiettyjä universaaleja ja ikuisia totuuksia, jotka koskevat esimerkiksi todellisuuden luonnetta, ihmisluontoa tai tietoisuutta. Termi philosophia perennis esiintyy ensimmäisen kerran 1500-luvulla Agostino Steucon teoksessa De perenni philosophia libri X (1540), jossa uusplatonistinen kristillinen filosofia nähdään viisauden huipentumana, jota kohti kaikki muut filosofiset suuntaukset osoittavat tavalla tai toisella.

Steucon mukaan ihmiskunnan hallussa on ollut aina jumalallista alkuperää oleva ikuinen viisaus, joka sisältää muun muassa todistukset Jumalan olemassaololle, maailman luomiselle ja sielun kuolemattomuudelle. Kreikkalaiset saivat tämän filosofian juutalaisilta, egyptiläisiltä ja muilta kansoilta, ja kreikkalaisilta se oli välittynyt edelleen kristilliseen skolastiikkaan.

Myöhemmin ajatuksen omaksui saksalainen matemaatikko ja filosofi Gottfried Leibniz, joka käytti sitä tarkoittamaan yleistä, ikuista filosofiaa, joka on kaikkien uskontojen ja erityisesti niiden sisällä vaikuttavien mystillisten virtausten taustalla. Termin popularisoi myöhemmin Aldous Huxley teoksessaan The Perennial Philosophy (1945). Huxleyn mukaan philosophia perennis on metafysiikkaa, joka tunnistaa jumalallisen todellisuuden; psykologiaa, joka löytää sielusta jotain yhteistä jumalallisen kanssa; ja etiikkaa, jonka mukaan ihmisen lopullinen päämäärä liittyy tietoon läsnä olevasta ja transsendentistä olemassaolon perustasta.

Perennialistisessa kontekstissa termi ”hermeettinen” menetti erityisyyttään, ja siitä tuli lopulta pelkkä tunnussana muinaisten egyptiläisten väitetylle jumalalliselle tiedolle, erityisesti alkemialle ja magialle. [13]

Etymologia

Termi hermeettinen tulee keskiaikaisesta latinan sanasta hermeticus, joka on johdettu kreikkalaisen jumalan Hermeksen nimestä. Englanninkielessä termiä on käytetty 1600-luvulta lähtien esimerkiksi ”hermeettisistä kirjoittajista”, kuten Robert Fludd.

Sanaa hermeettinen käytti John Everard vuonna 1650 julkaistussa The Pymander of Hermesin englanninkielisessä käännöksessään. Mary Anne Atwood mainitsi Dufresnoyn käyttäneen termiä hermeettisen vuonna 1386. [14, 15, 16]

Sir Thomas Browne kirjoitti teoksessaan Religio Medici vuodelta 1643: ”Nyt näiden erityisten ja jakautuneiden henkien lisäksi voi olla (sillä minun pitäisi tietää) universaali ja yhteinen Henki koko maailmalle. Se oli Platonin mielipide, ja näin uskoivat hermeettiset filosofit.” (R. M. Osa 1:2)

Hermes Trismegistus väitetysti keksi prosessin lasiputken tiivistämiseksi ilmatiiviiksi (prosessi alkemiassa) käyttämällä salaista sinettiä. Tästä syystä termi ”hermeettisesti suljettu” viittaa ”ilmatiiviisti suljettuun”. Termi ”hermeettinen” vastaa myös ”okkulttista” tai salattua.[17]

Historia

Hermetica

Myöhäisantiikki

Myöhäisantiikissa hermetismi kehittyi rinnakkain varhaisen kristinuskon, gnostilaisuuden, uusplatonismin, kaldealaisten oraakkeleiden sekä myöhäisen orfilaisen ja pythagoralaisen filosofian kanssa. Nämä opit vastustivat puhtaan rationaalisuuden ja sokean uskon valta-asemaa.

Nykyaikaiset kääntäjät ja useimmat tutkijat ovat ajoittaneet Corpus Hermeticumin tekstit 200-luvun alkuun tai varhaisempaan aikaan. Hermetistinen filosofia alkoi luultavasti kehittyä Egyptin hellenistisellä kaudella 300 eaa. Jälkeen.

Hermeettisen filosofian tekstit käsittelevät Jumalan ykseyttä ja hyvyyttä, kehottavat puhdistamaan sielua ja laajentavat mielen ja hengen suhdetta. Myöhäisantiikin hermetismin hallitseva kirjallinen muoto on dialogi: Hermes Trismegistus opastaa hämmentyneitä opetuslapsia erilaisista kätketyn viisauden opetuksista.

Renessanssi

Plutarkhoksen maininta Hermes Trismegistuksesta juontaa juurensa ensimmäiseltä vuosisadalta. Tertullianus, Iamblikhos ja Porfyrius tunsivat hermeettiset kirjoitukset.

Vuosisatoja myöhemmin hermetismi tuotiin takaisin länteen, kun vuonna 1460 Leonardo di Pistoia-niminen mies toi Corpus Hermeticumin Pistoiaan. Hän oli yksi monista agenteista, jonka Pistoian hallitsija Cosimo de’ Medici lähetti tutkimaan eurooppalaisia luostareita kadonneiden muinaisten kirjoitusten löytämiseksi. [24, 25, 26]

Vuonna 1614 sveitsiläinen filologi Isaac Casaubon analysoi kreikkalaisten hermeettisten tekstien kielityyliä. Hän päätteli, että Hermes Trismegistukseen liitetyt kirjoitukset eivät olleet muinaisen egyptiläisen papin kirjoittamia, vaan itse asiassa peräisin toiselta ja kolmannelta vuosisadalta jKr.
Eurooppalaisista hermeettisen filosofian kannattajista Thomas Browne sanoi teoksessaan Religio Medici (1643): ”Ankarat koulukunnat eivät koskaan naura minua ulos Hermeksen filosofiasta, sillä tämä näkyvä maailma on vain Näkymättömän maailman muotokuva.” (R.M. Part 1:12) [27, 28]

Ralph Cudworth havaitsi Vuonna 1678 Casaubonin tutielmassa puutteita, ja esitti, että Casaubonin väitettä ajallisista väärennyksistä voitiin soveltaa vain kolmeen Corpus Hermeticumin seitsemästätoista tutkielmasta. Cudworth huomautti myös, että Casaubon ei tunnustanut näiden tutkielmien kodifiointia jo olemassa olevan suullisen perinteen myöhäiseksi muotoiluksi. Cudworthin mukaan tekstit tulisi nähdä terminus ad quem eikä terminus a quo.

Kadonneet kreikkalaiset tekstit ja monet säilyneet vulgaatit kirjat sisälsivät keskusteluja alkemiasta puettuna filosofisiksi metaforiksi.Vuonna 1924 Walter Scott määritteli hermeettisten tekstien syntyneen pian vuoden 200 jKr jälkeen, mutta W. Flinders Petrie asetti niiden sijoittuvan vuosien 200-500 eaa. välille[29, 30].

Moderni aika

Vuonna 1945 hermeettisiä tekstejä löydettiin Egyptin Nag Hammadin kaupungin läheltä. Yksi näistä teksteistä oli Hermeksen ja Asklepiuksen välinen dialogi. Toinen teksti (otsikoilla On the Ogdoad ja Ennead) kertoi hermeettisistä mysteerikouluista. Se oli kirjoitettu myöhäisellä koptin kielellä.[31]

Geza Vermesin mukaan hermetismi oli hellenististä mystiikkaa, joka oli samanaikaista neljännen evankeliumin kanssa. Hermes Tresmegistus oli ”egyptiläisen jumaluuden Thotin hellenisoitu reinkarnaatio, viisauden lähde, jonka uskottiin jumalallistavan ihmistä tiedon (gnosis) kautta”[32].

Gilles Quispel sanoi: ”Nyt on varmaa, että Aleksandriassa oli ennen kristillisen aikakauden alkua ja sen jälkeen salaseura, joka muistutti vapaamuurarien loosia. Tämän ryhmän jäsenet kutsuivat itseään ”veljiksi”, heidät vihittiin Hengen kasteen kautta, he tervehtivät toisiaan pyhällä suudelmalla, viettivät pyhää ateriaa ja lukivat hermeettisiä kirjoituksia rakentavina tutkielmina etsien hengellistä edistystä.” [33]

Toisaalta Christian Bull väittää, että ”ei ole mitään syytä olettaa [ Aleksandriaa] hermeettisen loosin syntymäpaikaksi, kuten useat tutkijat ovat tehneet. Tällaisesta aleksandrialaisloosista ei ole historiallisia tai kirjallisia todisteita. Nimitys on vieras muinaiselle maailmalle ja sisältää vapaamuurarien konnotaatioita.”[34]

Filosofia

Jumala on kaikki (’the All’)

Uskontofilosofisessa Hermeticassa perimmäistä todellisuutta kutsutaan monilla nimillä, kuten Jumala, Herra, Isä, Mieli (Nous), Luoja, Kaikki, Yksi jne.

Hermeettisen näkemyksen mukaan Jumala on sekä kaikki (kreikaksi pan) että kaiken luoja: kaikki luodut asiat ovat jo olemassa Jumalassa ja Jumala on kosmoksen luonne (olemalla sekä substanssi, josta se maailmankaikkeus alkaa ja sen määräävä periaate), kuitenkin asiat itse ja kosmos ovat kaikki Jumalan luomia. Siten Jumala (’kaikki’) luo itsensä ja on sekä transsendentti (kosmoksen luojana) että immanentti (luodtuna kosmoksena). Nämä ajatukset liittyvät läheisesti stoalaisten kosmoteologisiin näkemyksiin.[35, 36, 37, 38, 39]

Prisca theologia

Hermeetikot uskovat prisca theologiaan, oppiin, että yksi, todellinen teologia on olemassa, että se on olemassa kaikissa uskonnoissa ja että Jumala antoi sen ihmiselle antiikin aikana. Osoittaakseen prisca theologia -opin totuuden kristityt omaksuivat hermeettiset opetukset omiin tarkoituksiinsa. Tämän teorian mukaan Hermes Trismegistus oli (kristillisten kirkkoisien mukaan) joko Mooseksen aikalainen, tai kolmas Hermes-nimisen miesten joukossa – Eenok, Nooa ja Egyptin pappikuningas, jonka tunnemme nimellä Hermes Trismegistus.[40, 41,42, 3, 44]

”As above, so below”

As above, so below

Velhon uskotaan esittävän hermeettistä ajatusta ”kuten ylhäällä, niin alhaalla” Rider–Waiten tarot-korteissa”.

”Kuten ylhäällä, niin alhaalla” on suosittu moderni parafraasi Emerald Tabletin toisesta säkeestä (kryptinen ja salaperäinen teksti, joka on liitetty Hermes Trismegistokseen ja joka on peräisin 800-luvun lopulla tai yhdeksännen vuosisadan alun arabialaisessa lähteessä), kuten se ilmenee sen laajimmin tunnetussa keskiaikaisessa latinalaisessa käännöksessä:[45 46]

Quod est superius est sicut quod inferius, et quod inferius est sicut quod est superius.

Kolme osaa koko maailmankaikkeuden viisaudesta

”Koko maailmankaikkeuden viisauden kolme osaa” on Smaragditaulusta johdettu lause, joka viittaa kolmeen tieteenalaan, jotka Hermes Trismegistoksen väitetään tuntevan ja opettavan.

Alkemia

Länsimaisen alkemian alkuhetket sijoittuvat hellenistiseen Aleksandriaan noin vuoteen 100 jaa., jolloin egyptiläinen metallurgia ja kreikkalainen filosofia kohtasivat. Aleksandrian uusplatonistit keräsivät vanhoja egyptiläisiä käsikirjoituksia ja uskoivat niiden olevan peräisin egyptiläiseltä Thot-jumalalta, joka samaistettiin erityisesti Egyptissä kreikkalaiseen Hermeeseen. Tämän tuloksena syntyi myöhemmin käsitys, jonka mukaan uusplatonistien keräämät kirjoitukset olisi kirjoittanut Mooseksen aikainen tarunomainen egyptiläinen oppinut Hermes Trismegistus, josta on muodostunut alkemistien oppi-isä.

Alkemia ei tarkoita hermetismissä vain lyijyn muuttamista kullaksi, jota kutsutaan krysopoeiaksi. Alkemia on tutkimusta aineen ja aineellisen olemassaolon hengellisestä rakenteesta eli elämästä soveltamalla syntymän, kuoleman ja ylösnousemuksen mysteereitä. Kemiallisen tislauksen ja käymisen eri vaiheet, muiden prosessien ohella, ovat osa näitä mysteereitä, jotka käytettynä nopeuttavat luonnon prosesseja ja tuovat luonnollisen kehon täydellisyyteen. Tämä täydellisyys on Suuren työn (latinaksi: magnum opus) saavutus. [47, 48, 49]

Hermetismissä tärkeää on hengen alkemia, eli henkinen kehitys. Alkemistit tavoittelivat myös ihmisen terveyden parantamista, sisäistä kasvua ja kehittymistä, sekä värien, musteiden ja pigmenttien valmistusta. Vaikka alkemia perustuikin virheolettamuksiin aineen olemuksesta, alkemistit kehittivät monia kemian kehitykselle välttämättömiä välineitä ja valmistivat uusia yhdisteitä.

Suomen kieleen sana alkemia on tullut latinan sanasta alchimia, joka juontuu arabian sanasta al-kīmiyā. Se puolestaan tulee kreikan sanasta khymeía, jonka merkitys liittyy metallien käsittelyyn tai lääkkeiden valmistukseen. Samaa alkuperää on myös sana kemia, jossa on vain jätetty pois alussa oleva arabian artikkeli al.

Saksalaisten tutkijoiden Wolf-Dieter Müller-Jahnecken ja Julius Pauluksen mukaan länsimainen alkemia voidaan jakaa neljään ulottuvuuteen: transmutatiiviseen, lääketieteelliseen, mystiseen ja tekniseen.

Transmutatiivisessa alkemiassa etsitään viisasten kiveä ja yritetään muuttaa (transmutaatio) lyijyä kullaksi. Lääketieteellisessä alkemiassa eli iatrokemiassa kehitetään lääkkeitä ja elämän eliksiiriä parantamaan terveyttä ja pidentämään elinikää. Mystisessä alkemiassa alkemian muutospotentiaalilla tavoitellaan ihmisen sisäistä kasvua ja kehittymistä kohti synnittömyyttä tai valaistumista. Teknisessä alkemiassa pyritään valmistamaan esimerkiksi värejä, musteita ja pigmenttejä, ja tämä alkemian alahaara johti suorimmin kemian syntyyn.

C. G. Jung painotti 1900-luvun alussa alkemian aatteellista merkitystä: alkemistit halusivat laajentaa henkisen valon vaikutuspiiriä kaventamalla pimeäksi koettua aineen valtapiiriä. Siten se liittyy sydänkeskiajan gnostilaisuuteen. Opin mukaan ihmisen tulee nousta alkumateriasta asteittain ylös, kunnes hän tavoittaa viisauden kiven (lapis philosophorum). Sen jälkeen olisi mahdollista tehdä jaloja metalleja epäjaloista ja päästä universaaleihin pelastusvälineisiin. Näin alkemia liittyy aatteellisesti ruusuristiläisyyteen ja vapaamuurareihin.

Astrologia

Hermeettisessä ajattelussa planeettojen liikkeillä uskotaan olevan merkitystä fysiikan lakien ulkopuolella. Taivaallisten objektien liikkeillä on metaforinen arvo symboleina Kaiken tai Jumalan mielessä. Astrologiset tapahtumat vaikuttavat Maahan, mutta eivät sanele toimintaamme; viisautta saadaan, kun tiedämme, mitä nämä vaikutukset ovat ja kuinka käsitellä niitä.

Pitkään uskottiin, että epidemiat johtuivat epäsuotuisista taivaankannen tapahtumista. Sana influenssa on peräisin italian sanasta influenza joka on johdettu keskiaikaisen latinan sanasta influentia, Sana tarkoittaa ”vierailua” tai ”vaikutusta”. Käsite: influenza di stelle, joka tarkoittaa ”tähtien vaikutusta”, oli käytössä jo 1300-luvulla. Se viittaa sairauden syyhyn, jonka uskottiin johtuvan epäsuotuisista astrologisista olosuhteista.

Tämä viisaus on astrologiaa tai tähtien toimintaa. Astrologia liittyy Zarahustraan, jonka sanotaan löytäneen tämän osan koko maailmankaikkeuden viisaudesta ja opettaneen sitä ihmiselle.[50]

Astrologia ( άστρον, astron, tähti ja λόγος, logos, oppi) eli tähdistäennustaminen on oppi, jonka mukaan taivaankappaleiden suhteellisista asemista ja välisistä kulmista voidaan päätellä Maan tapahtumien yksityiskohtia kuten ihmissuhteita ja ihmisten kohtaloita sekä tulkita luonteita.

Astrologiaa harjoitettiin muinaisessa Intiassa, mutta paremmin tunnetaan Kaldean ja Babylonian astrologia. Kreikkaan astrologia saapui muutama sata vuotta ennen ajanlaskua. Astrologi ja tähtitieteilijä Ptolemaios kirjoitti teoksen Tetrabiblos (Neljä kirjaa), joka oli astrologian perusteos vuosisatojen ajan.

Varhaiset kristityt eivät hyväksyneet astrologiaa vaan pitivät sitä paholaisen petoksena. Esimerkiksi Augustinus mainitsi todisteena sen valheellisuudesta, että Raamatun mukaan kaksoisveljeksillä Eesaulla ja Jaakobilla oli ollut hyvin erilaiset luonteet ja elämänvaiheet, vaikka heidän syntymähoroskooppinsa olisi ollut sama. Kuitenkin Raamatun luomiskertomuksessa kerrotaan, että ”valot taivaankannella” ilmoittavat määräaikoja, -hetkiä ja -vuosia.

Renessanssiaikana astrologia tuli Euroopassa uudestaan muotiin. Tähtitieteilijä Johannes Kepler irrottautui ptolemaiolaisesta merkkitarkastelusta ja hahmotti avaruutta monitahokkaiden avulla sijoittelemalla monitahokkaita näennäisen mielivaltaisesti aurinkokunnan planeettojen radoille. Kepler keksi astrologiaan kvinttiilin ja sen kerrannaiset eli kun ympyrä jaetaan viiteen osaan (kvinttiili on 360:5=72 astetta). Kepler halusi asettaa astrologian tukevasti matemaattisten lakien piiriin teoksessaan De Fundamentis Astrologiae Certioribus (1601).

Teurgia (eräs magian tyyppi)

Teurgia eli jumalien toiminta on yksi kahdesta eri taikuudesta, jotka ovat Giovanni Pico della Mirandolan Apologian mukaan vastakkaisia. Ensimmäinen on Goëtia (kreikaksi: γοητεια), musta magia, joka perustuu liittoumaan pahojen henkien, kuten demonien, kanssa. Toinen on Theurgia, jumalallinen magia, joka perustuu liittoumaan jumalallisten henkien, kuten enkelien, arkkienkelien ja jumalien, kanssa.

”Teurgia” tarkoittaa ”jumalten tekojen tiedettä tai taidetta” ja on alkemian hermeettisen taiteen käytännöllinen puoli. Alkemiaa pidetään ”avaimena” teurgiaan, jonka perimmäisenä tavoitteena on yhdistyä korkeampien vastineiden kanssa, mikä johtaa jumalallisen tietoisuuden saavuttamiseen.[51, 52, 53]

Jumalanpalvelukset, sakramentit ja rukoukset ovat teurgiaa, jolla yritetään vaikuttaa Jumalaan tai enkeleihin.

Reinkarnaatio

Reincarnation, Transmigration of the soul

Reinkarnaatio mainitaan hermeettisissä kirjoituksissa. Hermes Trismegistus kysyi:

O son, how many bodies have we to pass through, how many bands of demons, through how many series of repetitions and cycles of the stars, before we hasten to the One alone?[54]

Jälleensyntymä

Jälleensyntyminen on eräs kantava teema hermeettisen filosofian harjoittamisessa. Prosessi alkaa ehdokkaan erottautumisella maailmasta, jolloin hän vapautuu aineellisista paheista; sitten hän syntyy uudelleen joksikin täysin erilaiseksi kuin hän oli ennen.[55]

Hyvä ja paha

Hermes selittää Corpus Hermeticumin kirjassa 9, että nous (järki ja tieto) tuo esiin joko hyvää tai pahaa riippuen siitä, saako havaintonsa Jumalalta vai demoneilta. Jumala tuo esiin hyvää, mutta demonit tuovat esiin pahaa. Demonien synnyttämiä pahoja tekoja ovat: ”aviorikos, murhat, väkivalta isää kohtaan, pyhäinhäväistys, jumalattomuus, kuristaminen, itsemurha kalliolta ja kaikki muut sellaiset demoniset teot”.

Tämä osoittaa, että hermeettisyyteen sisältyy moraalisia arvostelmia. Sanaa ”hyvä” käytetään erittäin tiukasti. Se rajoittuu viittauksiin Jumalaan. Vain Jumala (nousin, Kaiken mielessä) on täysin vapaa pahasta. Ihminen ei voi olla täysin puhdas ja hyvä, koska ihmistä, jolla on lihallinen ruumis,kuluttaa hänen fyysinen luontonsa, eikä hän tiedä Korkeimmasta Hyvästä. Asklepios selittää, että paha syntyy halusta, joka itsessään johtuu tietämättömyydestä, Jumalan antama äly on se, mikä sallii joidenkin päästä eroon halusta.[56, 57, 58, 59]

Keskittyminen elämän materiaalisiin ja ruumiillisiin nautintoihin loukkaa Jumalaa:

As processions passing in the road cannot achieve anything themselves yet still obstruct others, so these men merely process through the universe, led by the pleasures of the body.[60]

Ihmisen on luotava, rakennettava ja tehtävä jotain positiivista elämässään, koska Jumala on luova voima. Mitään luomaton ihminen jää ”steriiliksi” (eli hän ei saavuta mitään).[61]

Kosmogonia

Corpus Hermeticumin ensimmäisessä kirjassa Jumala kertoo Hermekselle luomistarinan. Se alkaa, kun Jumala tahdollaan luo ensisijaisen aineen, joka muodostaa kosmoksen. Jumala erottaa primääriaineesta neljä alkuainetta (maan, ilman, tulen ja veden). Sitten Jumala määrää elementit seitsemäksi taivaaksi (joita pidetään Merkuriuksen, Venuksen, Marsin, Jupiterin, Saturnuksen, Auringon ja Kuun sfääreinä, jotka kulkevat ympyröissä ja hallitsevat kohtaloa).

Sana eli järki (Logos) syntyy neljästä aineellisesta elementistä, jotka olivat epäälykkäitä. Nous saa seitsemän taivasta pyörimään, ja niistä kumpuaa olentoja, joilla eivät puhu. Maa erotetaan vedestä ja eläimet (muut kuin ihmiset) tuodaan maailmaan. Lopuksi Jumala loi androgyynin ihmisen Jumalan omaksi kuvaksi ja luovutti hänen luomansa maailman.

Ihmisen lankeaminen

Fall of man

Ihminen tarkkaili huolellisesti nousin luomista ja sai Jumalalta vallan kaikkeen luomakuntaan. Ihminen nousi sfäärien polkujen yläpuolelle nähdäkseen paremmin luomisen. Sitten hän näytti kaiken (the All) muodon Luonnolle. Luonto rakastui kaikkeen (the All), ja ihminen, nähdessään heijastuksensa vedessä, rakastui Luontoon ja halusi asua siinä. Ihmisestä tuli yhtä luonnon kanssa ja hänestä tuli sen rajoitusten, kuten seksin ja unen orja. Näin ihminen menetti Sanan (tuli sanattomaksi) ja hänestä tuli ”kaksijakoinen”, ruumiiltaan kuolevainen, mutta hengeltään kuolematon, ja hänellä oli valta koko luomakuntaan, mutta kuitenkin kohtalon alainen.[62]

Vaihtoehtoinen tarina lankeemuksesta

Vaihtoehtoinen kertomus ihmisen lankeemuksesta on säilynyt tekstissä Isis the Prophetess to Her Son Horus:

Jumala loi maailmankaikkeuden ja sen jaot, maailmat ja erilaiset jumalat ja jumalattaret, jotka hän asetti tiettyihin universumin osiin. Sitten hän otti salaperäisen läpinäkyvän aineen, josta hän loi ihmissielut. Hän asetti sielut astraalialueelle, joka on juuri fyysisen alueen yläpuolella.

Sitten Hän määräsi sielut luomaan elämää maan päälle. Hän luovutti osan luovasta aineestaan sieluille ja käski heitä osallistumaan luomiseen. Sielut käyttivät sitten ainetta luodakseen erilaisia eläimiä ja fyysisen elämän muotoja. Pian sen jälkeen sielut alkoivat ylittää rajojaan; he antautuivat ylpeydelle ja halusivat olla tasavertaisia korkeimpien jumalien kanssa.

Jumala oli tyytymätön ja kehotti Hermestä luomaan fyysisiä ruumiita, jotka vangitsisivat sielut rangaistuksena heille. Hermes loi ihmisruumiit maan päälle, ja Jumala kertoi sieluille heidän rangaistuksensa. Jumala määräsi, että kärsimys odottaisi heitä fyysisessä maailmassa, mutta hän lupasi heille, että jos heidän toimintansa maan päällä ovat jumalallisen alkuperänsä arvoisia, heidän tilansa paranee ja he palaisivat lopulta taivaalliseen maailmaan. Jos se ei paranisi, hän tuomitsi heidät syntymään yhä uudestaan, kunnes he löytävät jälleen jumalallisen alkuperänsä. [63]

Religious and philosophical text

Hermetica

Eräitä tunnetuimpia hermeettisiä kirjoituksia:

Corpus Hermeticum
Corpus Hermeticum on tunnetuin hermeettinen teksti. Siinä on 17 lukua, jotka sisältävät dialogeja Hermes Trismegistuksen ja muiden miesten välillä. Ensimmäinen luku sisältää vuoropuhelun Poimandresin ja Hermeksen välillä. Poimandres opettaa Hermekselle maailmankaikkeuden salaisuudet. Myöhemmissä luvuissa Hermes opettaa muita, kuten poikaansa Tatia ja Asklepiosta. Sen käänsi latinaksi ensin Marsilio Ficino (1433–1499), jonka käännös aloitti hermeettisen herätyksen renessanssissa.Poimandres (Ποιμάνδρες, Poemandres, myös Pimandris, Poemander tai Pimander), on eräs osa Corpus Hermeticumia, säilynyttä osaa hermetistisestä tekstikokoelmasta Hermetica. Se esiintyy usein kokoelman ensimmäisenä kirjana.Nimen on arveltu tarkoittavan ”Ihmisten paimenta” tai ”ihmis-paimenta”; ποιμήν (paimen) ἀνήρ (ihminen). Hiljattain on kuitenkin osoitettu etymologisissa tutkimuksissa, että nimi tulee ennemminkin egyptiläisestä sanonnasta ”Peime-nte-rê” eli Ra’n viisaus tai ymmärrys.Poimandres on alun perin kirjoitettu kreikaksi. Teksti kertoo, että ihmisen sielun päämääränä o jumalallistuminen, ja tämä päämäärä voidaan saavuttaa vain oikean tiedon avulla. Saatuaan initiaation eli vihkimyksen, ihminen voi aloittaa sielunvaelluksen kohti jumalallistumista. Tiedon saavuttaminen vaatii työtä ja erilaisten rituaalien suorittamista.Poimandres on kirjoituksessa jonkinlaisen jumaluuden tai jumalan ominaisuuden nimitys: »Ja minä sanoin, ”Kuka sinä olet?” Hän sanoi: ”Minä olen Ihmis-Paimen (Poimandres), Korkeimman Mieli; minä tiedän mitä sinä haluat, ja olen aina sinun kanssasi.”»
Emerald Tablet
Smaragditaulu on lyhyt teos, jonka kirjoittaja on Hermes Trismegistus. Islamilaiset ja eurooppalaiset alkemistit pitivät Smaragditaulua oppinsa perustana. Smaragditaulun teksti esiintyy ensimmäisen kerran varhaiskeskiaikaisissa arabialaisissa lähteissä, joista vanhin on peräisin 800-luvun lopulta tai yhdeksännen vuosisadan alkupuolelta.[45] Se käännettiin latinaksi useita kertoja 1200- ja 1300-luvuilla. Uushermeettisten filosofien keskuudessa ”Kuten ylhäällä, niin alhaalla” (suosittu moderni parafraasi Tabletin toisesta säkeestä) on tullut usein siteerattu tunnuslause. [45]
Asclepius (The Perfect Sermon, The Perfect Discourse, or The Perfect Teaching)
Asclepius (tunnetaan myös nimillä Täydellinen saarna, Täydellinen keskustelu tai täydellinen opetus) kirjoitettiin toisella tai kolmannella vuosisadalla ja se on sisällöltään Corpus Hermeticumia muistuttava hermeettinen teos. Se oli yksi harvoista hermeettisistä teoksista, jotka olivat keskiaikaisten latinalaisten lukijoiden saatavilla.
Isis the Prophetess to Her Son Horus
On tärkeä alkuperäinen hermeettinen kirjoitus, joka koostuu pitkästä ihmisen lankeemusta käsittelevästä dialogista Isiksen ja Horuksen välillä. [64]
Definitions of Hermes Trismegistus to Asclepius
ja eräät muut hermeettisten tekstien fragmentit ovat säilyneet antologiassa, jonka laati Stobaeus. [65]

On myös muita teoksia, jotka eivät ole historiallisesti yhtä merkittäviä kuin yllä luetellut teokset, mutta niillä on tärkeä paikka uushermetismissa:

A Suggestive Inquiry into Hermetic Philosophy and Alchemy
Hermeettisen filosofian ja alkemian vihjailevan tutkimuksen kirjoitti Mary Anne Atwood ja se julkaistiin alun perin nimettömänä vuonna 1850. Atwood poisti kirjan käytöstä, mutta hänen kuolemansa jälkeen hänen pitkäaikainen ystävänsä Isabelle de Steiger painatti sen uudelleen. Isabelle de Steiger oli Golden Dawnin jäsen. Hermeettisyyden tutkimiseen käytettiin suggestive-kyselyä, jonka tuloksena Golden Dawnin jäsenet julkaisivat useita teoksia:[66]
Arthur Edward Waite, Golden Dawn-järjestön jäsen ja myöhemmin johtaja kirjoitti teokset The Hermetic Museum, The Hermetic Museum Restored and Enlarged. Hän editoi tekstiä The Hermetic and Alchemical Writings of Paracelsus, joka julkaistiin kaksiosaisena kirjana. [67]
William Wynn Westcott, joka oli Golden Dawn-järjestön perustajia, editoi kirjasajan hermetismistä (Collectanea Hermetica). [68]
Initiation into Hermetics on englanninkielinen käännös Franz Bardonin kolmiosaisesta teoksesta, joka käsittelee hermeettisen perinteen toteuttamista.
Kybalion julkaistiin anonyymisti 1908. Kirjoittajat identifioivat itsensä kolmeksi aloittelijaksi.

Hermetican opinnot

History of scholarship on the Hermetica

Renessanssin jälkeen hermetismiin liittyviä aiheita ei juuri käsitelty opinnoissa. Kiinnostus hermetismin uskonnollisiin, filosofisiin ja kulttuurihistoriallisiin vaikutuksiin heräsi 90-luvulla. [69]

Hermeettiset järjestöt

Kun kristillinen kirkko ei enää tukenut hermetismiä, se ajettiin maan alle, minkä seurauksena muodostui useita hermeettisiä yhteisöjä. Länsimainen esoteerinen ja okkulttinen perinne on monin tavoin kehittynyt hermeettisen filosofian ja hermetismin ympärille.

Kirjailijoiden, kuten Giovanni Pico della Mirandolan työ, joka yritti sovittaa yhteen juutalaisen kabbalan ja kristillisen mystiikan, toi hermeettisyyden eurooppalaisille helpommin ymmärrettävään kontekstiin renessanssin aikana.

Muutamia ensisijaisesti hermeettisiä okkulttisia ryhmiä perustettiin myöhäiskeskiajalla ja varhaisrenessanssin aikana. Englannissa hermetismi kietoutui Lollard-Familististen perinteiden kanssa.Hermeettinen magia elpyi 1800-luvulla Länsi-Euroopassa, missä sitä harjoittivat ryhmät, kuten Kultaisen aamunkoiton hermeettinen ritarikunta (Golden Dawn) ja Ordo Aurum Solis. Hermetismiä harjoittivat myös yksittäiset henkilöt, kuten Eliphas Lévi, William Butler Yeats, Arthur Machen, Frederick Hockley ja Kenneth M. Mackenzie.

Nykyään on olemassa monia hermeettisiä tai hermeettisesti orientoituneita ryhmiä. Suurin osa niistä on peräisin ruusuristiläisyydestä, vapaamuurariudesta tai kultaisesta aamunkoitosta. [70, 71, 72]

Ruusuristiläisyys (Rosicrucianism)

Rosicrucianism

Ruusuristiläisyys on liike, joka noudattaa hermeettistä filosofiaa. Se juontaa juurensa 1600-luvulta. Lähteet, jotka ajoittavat ruusuristilaisten olemassaolon 1600-luvulle, ovat kolme saksalaista pamflettia: Fama, Confessio Fraternitas ja Christian Rosenkreutzin kemialliset häät. Jotkut tutkijat uskovat, että nämä olivat historiallisia huijauksia ja sanovat, että myöhemmät ruusuristiläisjärjestöt ovat ensimmäinen varsinainen ruusuristiläisen yhteiskunnallinen herääminen.

Ruusuristiläinen ritarikunta koostuu salaisesta sisäisestä kehosta (sisäpiiristä) ja julkisesta ulkoruumiista, joka on sisäisen kehon ohjauksessa. Ruusuristiläisyyteen kuuluu asteittainen järjestelmä, jossa jäsenet nousevat hierarkkiassa ja saavat lisää tietoa. Etenemisestä ei peritä maksua. Kun jäsenen on katsottu ymmärtävän opetukset, hän siirtyy seuraavalle ylemmälle portaalle.

Fama Fraternitatis sääntö toteaa, että veljeskunnan veljien tulee ”parantaa sairaita ilmiseksi”. Ruusuristiläinen henkinen polku sisältää filosofian, kabbalan ja jumalallisen taikuuden (teurgian). Ritarikuntaa symboloivat ruusu (sielu) ja risti (ruumis). Avautuva ruusu edustaa ihmissielua, joka hankkii suuremman tietoisuuden asuessaan ruumiissa aineellisella tasolla. [73, 74]

Kultaisen aamunkoiton hermeettinen ritarikunta

Hermetic Order of the Golden Dawn

Toisin kuin Societas Rosicruciana Angliassa, Kultaisen Aamunkoiton hermeettinen ritarikunta oli avoin molemmille sukupuolille ja kohteli sukupuolia tasavertaisina. Ritarikunta oli erityisen hermeettinen yhteisö, joka opetti alkemiaa, kabbalaa ja Hermeksen taikuutta sekä okkulttisen tieteen periaatteita.

Kultainen aamunkoitto säilytti tiukimman salassapitovelvollisuuden, joka pakotettiin ankarilla rangaistuksilla niille, jotka paljastavat sen salaisuudet. Kaiken kaikkiaan suuri yleisö jätettiin tietämättömiksi ritarikunnan toimista ja jopa olemassaolosta. Vain harvat sääntökunnan salaisuudet paljastettiin. Sen salaisuuksia avasi ensin Aleister Crowley vuonna 1905 ja myöhemmin Israel Regardie vuonna 1937. Regardie antoi yksityiskohtaisen selvityksen ritarikunnan opetuksista suurelle yleisölle.[75, 76]

Lähdeviitteet

A survey of the literary and archaeological evidence for the background of Hermes Trismegistus in the Greek Hermes and the Egyptian Thoth may be found in Bull 2018, pp. 33–96.
The oldest texts attributed to Hermes are astrological texts (belonging to the ’technical’ Hermetica) which may go back as far as to the second or third century BCE; see Copenhaver 1992, p. xxxiii; Bull 2018, pp. 2–3. Garth Fowden is somewhat more cautious, noting that our earliest testimonies date to the first century BCE (see Fowden 1986, p. 3, note 11). On the other end of the chronological spectrum, the Kitāb fi zajr al-nafs (”The Book of the Rebuke of the Soul”) is commonly thought to date from the twelfth century; see Van Bladel 2009, p. 226.
On the dating of the ’philosophical’ Hermetica, see Copenhaver 1992, p. xliv; Bull 2018, p. 32. The sole exception to the general dating of c. 100–300 CE is The Definitions of Hermes Trismegistus to Asclepius, which may date to the first century CE (see Bull 2018, p. 9, referring to Mahé 1978–1982, vol. II, p. 278; cf. Mahé 1999, p. 101). Earlier dates have been suggested, most notably by Flinders Petrie (500–200 BCE) and Bruno H. Stricker (c. 300 BCE), but these suggestions have been rejected by most other scholars (see Bull 2018, p. 6, note 23). On the Asclepius, see Copenhaver 1992, pp. xliii–xliv, xlvii.
This is a convention established by such scholars as Van Bladel 2009, pp. 17–22; Hanegraaff 2015, pp. 180–183; Bull 2018, pp. 27–30. Other authors (especially, though not exclusively, earlier authors) may use the terms ’Hermetism’ and ’Hermeticism’ synonymously, more loosely referring to any philosophical system drawing on Hermetic writings.
Ebeling 2007, pp. 103–108.
See Ebeling 2007, pp. 59–90.
Yates 1964; Yates 1967; Westman & McGuire 1977
Ebeling 2007, pp. 101–102; Hanegraaff 2012, pp. 322–334
Principe 1998; Newman & Principe 2002; Newman 2019.
Among medieval Muslims, Hermes was regarded as a ”prophet of science” (see Van Bladel 2009). For Hermes’ status as an ancient sage among medieval Latin philosophers like Abelard or Roger Bacon, see Marenbon 2015, pp. 74–76, 130–131. The ancient wisdom narrative as such goes back to the Hellenistic period; see Droge 1989; Pilhofer 1990; Boys-Stones 2001; Van Nuffelen 2011.
Walker 1972.
Hanegraaff 2012, pp. 7–12.
Prophet 2018; Horowitz 2019 (pp. 193–198 on some similarities between the Kybalion and ancient Greek Hermetica)
Collectanea Hermetica Edited by W. Wynn. Westcott Volume 2.
See Dufresnoy, Histoire de l’Art Hermetique, vol. iii. Cat. Gr. MSS.
A Suggestive Inquiry into Hermetic Philosophy and Alchemy by Mary Anne Atwood 1850.
”Online Etymology Dictionary”. www.etymonline.com.
van den Broek and Hanegraaff (1997) distinguish Hermetism in late antiquity from Hermeticism in the Renaissance revival.
van den Broek and Hanegraaff (1997), p. vii.
Copenhaver, Brian P. (1995). ”Introduction”. Hermetica: The Greek Corpus Hermeticum and the Latin Asclepius in a New English Translation, with Notes and Introduction. Cambridge University Press. ISBN 978-0-521-42543-8. Scholars generally locate the theoretical Hermetica, 100 to 300 CE; most would put C.H. I toward the beginning of that time. […] [I]t should be noted that Jean-Pierre Mahe accepts a second-century limit only for the individual texts as they stand, pointing out that the materials on which they are based may come from the first century CE or even earlier. […] To find theoretical Hermetic writings in Egypt, in Coptic […] was a stunning challenge to the older view, whose major champion was Father Festugiere, that the Hermetica could be entirely understood in a post-Platonic Greek context.
Copenhaver, Brian P. (1995). ”Introduction”. Hermetica: The Greek Corpus Hermeticum and the Latin Asclepius in a New English Translation, with Notes and Introduction. Cambridge University Press. ISBN 978-0-521-42543-8. […] survivals from the earliest Hermetic literature, some conceivably as early as the fourth century BCE
Copenhaver, Brian P. (1995). ”Introduction”. Hermetica: The Greek Corpus Hermeticum and the Latin Asclepius in a New English Translation, with Notes and Introduction. Cambridge University Press. ISBN 978-0-521-42543-8. […] Hermetic sentences derived from similar elements in ancient Egyptian wisdom literature, especially the genre called ”Instructions” that reached back to the Old Kingdom
Frowde, Henry (1908). Transactions Of The Third International Congress For The History Of Religions Vol 1. [T]he Kore Kosmou, is dated probably to 510 B.C., and certainly within a century after that, by an allusion to the Persian rule […] the Definitions of Asclepius […] as early as 350 B.C.
Stephan A. Hoeller, On the Trail of the Winged God—Hermes and Hermeticism Throughout the Age, Gnosis: A Journal of Western Inner Traditions (Vol. 40, Summer 1996).
This Leonardo di Pistoia was a monk ”J.R. Ritman Library – Bibliotheca Philosophica Hermetica”. Archived from the original on 1 January 2007. Retrieved 27 January 2007., not to be confused with the artist Leonardo da Pistoia who was not born until c. 1483 CE.
Salaman, Van Oyen, Wharton and Mahé,The Way of Hermes, p. 9
Tambiah (1990), Magic, Science, Religion, and the Scope of Rationality, pp. 27–28.
The Way of Hermes, p. 9.
”Corpus Hermeticum”. www.granta.demon.co.uk.
Abel and Hare p. 7.
The Way of Hermes, pp. 9–10.
Vermes, Geza (2012). Christian Beginnings. Allen Lane the Penguin Press. p. 128.
Quispel, Gilles (2004). Preface to The Way of Hermes: New Translations of The Corpus Hermeticum and The Definitions of Hermes Trismegistus to Asclepius. Translated by Salaman, Clement; van Oyen, Dorine; Wharton, William D.; Mahé, Jean-Pierre. Rochester, Vermont: Inner Traditions.
Bull 2018, p. 454
Festugière 1944–1954, vol. II, pp. 68–71; Bull 2018, p. 303.
Copenhaver 1992, p. 216.
Festugière 1944–1954, vol. II, p. 68.
Bull 2018, p. 303
Festugière 1944–1954, vol. II, p. 70.
Yates 1964, p. 14.
Hanegraaff, W. J., New Age Religion and Western Culture, SUNY, 1998, p 360.
Yates 1964, pp. 27, 293.
Yates 1964, p. 52.
Copenhaver 1992, p. xlviii.
Kraus, Paul 1942–1943. Jâbir ibn Hayyân: Contribution à l’histoire des idées scientifiques dans l’Islam. I. Le corpus des écrits jâbiriens. II. Jâbir et la science grecque. Cairo: Institut français d’archéologie orientale, vol. II, pp. 274–275; Weisser, Ursula 1980. Das Buch über das Geheimnis der Schöpfung von Pseudo-Apollonios von Tyana. Berlin: De Gruyter, p. 54.
Steele, Robert and Singer, Dorothea Waley 1928. ”The Emerald Table” in: Proceedings of the Royal Society of Medicine, 21, pp. 41–57/485–501, p. 42/486 (English), p. 48/492 (Latin). For other medieval translations, see Emerald Tablet.
Hall, Manly Palmer (1925). The Hermetic Marriage: Being a Study in the Philosophy of the Thrice Greatest Hermes. Hall Publishing Company. p. 227.
Eliade, Mircea (1978). The Forge and the Crucible: The Origins and Structure of Alchemy. University of Chicago Press. pp. 149, 155–157. ISBN 978-0-226-20390-4.
Geber Summa Perfectionis
Powell pp. 19–20.
Garstin p. v
Garstin p. 6
Garstin p. vi
The Way of Hermes p. 33.
Bull, Christian H. (1 January 2015). ”Ancient Hermetism and Esotericism”. Aries. 15 (1): 109–135. doi:10.1163/15700593-01501008. ISSN 1567-9896.
The Way of Hermes p. 42.
The Way of Hermes p. 28.
The Way of Hermes p. 47.
Salaman, Clement, ed. (2001). Asclepius : The Perfect Discourse of Hermes Trismegistus. Translated by Salaman, Clement. London: Bloomsbury. p. 31.
The Way of Hermes pp. 32–3.
The Way of Hermes p. 29.
The Poimandres
Scott, Walter (1 January 1995). Hermetica: The Ancient Greek and Latin writings which contain religious or philosophic teachings ascribed to Hermes Trismegistus. Volume 1. Introduction, texts, and translations. Kessinger Publishing. ISBN 978-1-56459-481-5 – via Google Books.
Scott, Walter (January 1995). Walter Scott, Hermetica Volume 1, pg 457. ISBN 978-1-56459-481-5.
Salaman, Clement (23 August 2000). The Way of Hermes: Translations of The Corpus Hermeticum and The Definitions of Hermes Trismegistus to Asclepius. Inner Traditions. ISBN 978-0-89281-817-4 – via Google Books.
”A Suggestive Inquiry into Hermetic Philosophy and Alchemy” with an introduction by Isabelle de Steiger
”Hermetic Papers of A. E. Waite: the Unknown Writings of a Modern Mystic” Edited by R. A. Gilbert.
”’The Pymander of Hermes’ Volume 2, Collectanea Hermetica” published by The Theosophical Publishing Society in 1894.
Carrasco, David; Warmind, Morten; Hawley, John Stratton; Reynolds, Frank; Giarardot, Norman; Neusner, Jacob; Pelikan, Jaroslav; Campo, Juan; Penner, Hans; et al. (Authors) (1999). Merriam-Webster’s Encyclopedia of World Religions. Edited by Wendy Doniger. United States: Merriam-Webster. p. 425. ISBN 9780877790440.
Hill, C. (2020). Milton and the English Revolution. Verso Books. p. 75. ISBN 978-1-78873-683-1. Retrieved 28 February 2023.
Regardie p. 17.
Regardie pp. 15–6.
Yates, Frances (1972). The Rosicrucian Enlightenment. London: Routledge and Kegan Paul. ISBN 0-7100-7380-1.
”Prof. Carl Edwin Lindgren, ”The Rose Cross, A Historical and Philosophical View””. Archived from the original on 8 November 2012.
Regardie pp. 15–7.
Regardie p. ix.

Kirjallisuus

Abel, Christopher R.; Hare, William O. (1997). Hermes Trismegistus: An Investigation of the Origin of the Hermetic Writings. Sequim: Holmes Publishing Group.
Anonymous (2002). Meditations on the Tarot: A Journey into Christian Hermeticism. New York: Jeremy P. Tarcher/Penguin.
Boys-Stones, George (2001). Post-Hellenistic Philosophy: A Study in Its Development from the Stoics to Origen. Oxford: Oxford University Press. ISBN 978-0-19-815264-4.
Bull, Christian H. (2018). The Tradition of Hermes Trismegistus: The Egyptian Priestly Figure as a Teacher of Hellenized Wisdom. Leiden: Brill. doi:10.1163/9789004370845. ISBN 978-90-04-37084-5. S2CID 165266222.
Copenhaver, Brian P. (1992). Hermetica: The Greek Corpus Hermeticum and the Latin Asclepius in a New English Translation, with Notes and Introduction. Cambridge: Cambridge University Press. ISBN 0-521-42543-3.
Droge, Arthur J. (1989). Homer or Moses? Early Christian Interpretations of the History of Culture. Tübingen: J. C. B. Mohr. ISBN 978-3-16-145354-0.
Ebeling, Florian (2007) [2005]. The Secret History of Hermes Trismegistus: Hermeticism from Ancient to Modern Times. Translated by David Lorton. Ithaca: Cornell University Press. ISBN 978-0-8014-4546-0.
Festugière, André-Jean (1944–1954). La Révélation d’Hermès Trismégiste. Vol. I–IV. Paris: Gabalda. ISBN 978-2-251-32674-0.
Festugière, André-Jean (1967). Hermétisme et mystique païenne. Paris: Aubier Montaigne. ISBN 978-2700735529.
Fowden, Garth (1986). The Egyptian Hermes: A Historical Approach to the Late Pagan Mind. Cambridge: Cambridge University Press. ISBN 978-0-521-32583-7.
Garstin, E.J. Langford (2004). Theurgy or The Hermetic Practice. Berwick: Ibis Press. Published Posthumously
Hanegraaff, Wouter J. (2012). Esotericism and the Academy: Rejected Knowledge in Western Culture. Cambridge: Cambridge University Press. ISBN 978-0-521-19621-5.
Hanegraaff, Wouter J. (2013). Western Esotericism: A Guide for the Perplexed. London: Bloomsbury Academic. ISBN 978-1-4411-3646-6.
Hanegraaff, Wouter J. (2022). Hermetic Spirituality and the Historical Imagination: Altered states of Knowledge in Late Antiquity. Cambridge University Press. ISBN 9781009123068.
Hanegraaff, Wouter J. (2015). ”How Hermetic was Renaissance Hermetism?” (PDF). Aries. 15 (2): 179–209. doi:10.1163/15700593-01502001. S2CID 170231117.
Hoeller, Stephan A. On the Trail of the Winged God: Hermes and Hermeticism Throughout the Ages, Gnosis: A Journal of Western Inner Traditions (Vol. 40, Summer 1996). Also at ”Hermes and Hermeticism”. Gnosis.org. Archived from the original on 26 November 2009. Retrieved 9 November 2009.
Horowitz, Mitch (2019). ”The New Age and Gnosticism: Terms of Commonality”. Gnosis: Journal of Gnostic Studies. 4 (2): 191–215. doi:10.1163/2451859X-12340073. S2CID 214533789.
Mahé, Jean-Pierre (1978–1982). Hermès en Haute-Egypte. Vol. I–II. Quebec: Presses de l’Université Laval. ISBN 978-0-7746-6817-0.
Mahé, Jean-Pierre (1999). ”The Definitions of Hermes Trismegistus to Asclepius”. In Salaman, Clement; Van Oyen, Dorine; Wharton, William D.; Mahé, Jean-Pierre (eds.). The Way of Hermes: New Translations of The Corpus Hermeticum and The Definitions of Hermes Trismegistus to Asclepius. London: Duckworth. pp. 99–122. ISBN 978-0-7156-2939-0.
Marenbon, John (2015). Pagans and Philosophers: The Problem of Paganism from Augustine to Leibniz. Princeton: Princeton University Press. ISBN 978-0-691-14255-5.
Morais, Lui (2013). Alchimia seu Archimagisterium Solis in V libris. Rio de Janeiro: Quártica Premium.
Newman, William R.; Principe, Lawrence M. (2002). Alchemy Tried in the Fire: Starkey, Boyle, and the Fate of Helmontian Chymistry. Chicago: University of Chicago Press. ISBN 978-0-226-57711-1.
Newman, William R. (2019). Newton the Alchemist: Science, Enigma, and the Quest for Nature’s Secret Fire. Princeton: Princeton University Press. ISBN 978-0-691-17487-7.
Pilhofer, Peter (1990). Presbyteron kreitton: Der Altersbeweis der jüdischen und christlichen Apologeten und seine Vorgeschichte. Tübingen: J. C. B. Mohr. ISBN 978-3-16-145584-1.
Powell, Robert A. (1991). Christian Hermetic Astrology: The Star of the Magi and the Life of Christ. Hudson: Anthroposohic Press.
Principe, Lawrence M. (1998). The Aspiring Adept: Robert Boyle and His Alchemical Quest. Princeton: Princeton University Press. ISBN 978-0-691-01678-8.
Prophet, Erin (2018). ”Hermetic Influences on the Evolutionary System of Helena Blavatsky’s Theosophy”. Gnosis: Journal of Gnostic Studies. 3 (1): 84–111. doi:10.1163/2451859X-12340050.
Regardie, Israel (1940). The Golden Dawn. St. Paul: Llewellyn Publications.
Salaman, Clement; Van Oyen, Dorine; Wharton, William D.; Mahé, Jean-Pierre, eds. (1999). The Way of Hermes: New Translations of The Corpus Hermeticum and The Definitions of Hermes Trismegistus to Asclepius. London: Duckworth. ISBN 978-0-7156-2939-0.
Scully, Nicki (2003). Alchemical Healing: A Guide to Spiritual, Physical, and Transformational Medicine. Rochester: Bear & Company.
Tambiah, Stanley Jeyaraja (1990). Magic, Science, Religion, and the Scope of Rationality. Cambridge: Cambridge University Press.
Van Bladel, Kevin (2009). The Arabic Hermes: From Pagan Sage to Prophet of Science. Oxford: Oxford University Press. ISBN 978-0-19-537613-5.
Van Nuffelen, Peter (2011). Rethinking the Gods: Philosophical Readings of Religion in the Post-Hellenistic Period. Cambridge: Cambridge University Press. ISBN 978-1-107-01203-5.
Walker, Daniel P. (1972). The Ancient Theology: Studies in Christian Platonism from the Fifteenth to the Eighteenth Century. Ithaca: Cornell University Press. ISBN 978-0-8014-0749-9.
Westman, Robert S.; McGuire, J. E., eds. (1977). Hermeticism and the Scientific Revolution. Papers Read at a Clark Library Seminar, 9 March 1974. Los Angeles: William Andrews Clark Library.
Yates, Frances A. (1964). Giordano Bruno and the Hermetic Tradition. London: Routledge and Kegan Paul. ISBN 978-0-226-95002-0.
Yates, Frances A. (1967). ”The Hermetic Tradition in Renaissance Science”. In Singleton, Charles S. (ed.). Art, Science, and History in the Renaissance. Baltimore: The Johns Hopkins Press. pp. 255–273. ISBN 978-0-8018-0602-5.

Tarkemmin aiheesta

Online Version of the Corpus Hermeticum, version translated by John Everard in 1650 CE from Latin version
Online Version of The Virgin of the World of Hermes Trismegistus, version translated by Anna Kingsford and Edward Maitland in 1885 A.D.
Hermetic Library Hermetic Library from Hermetic International

Text is available under the Creative Commons Attribution-ShareAlike License 4.0