Poliittisten ja uskonnollisten ideologioiden taustalla vallitsee sama päämäärä: yhdenmukaistaa ihmismassat. Fasismissa yksilön tehtävä on kyseenalaistamatta palvella valtiota hyvässä ja pahassa. Kommunismissa proletariaatti koostuu oikeudettomista ja identiteetittömistä työläismuurahaisista. Kapitalismissa yksilöitä ohjataan kuluttamaan, haluamaan ja ajattelemaan yhdenmukaisesti. Vapautta on olla, ajatella ja näyttää samalta kuin muut.

Ääripäissään poliittiset ja uskonnolliset ideologiat tukahduttavat yksilöllisyyden ja ajavat vallan, vaurauden ja väkivaltakoneiston keskittämistä yhä harvemmille. Identiteetistään luopuneiden passiiviset massat valjastetaan palvelemaan yhä harvempien etuja. Yksilöllisyyden tukahduttaminen on autoritäärisen vallan vahva perusta poliittisen spektrin kaikissa ääripäissä.

Kierkegaard hämmästeli ihmisten passivoitumista jo 1830-luvulla. Sata vuotta myöhemmin Horkheimer ja Adorno oivalsivat viihdeteollisuuden tyhmentäväksi – ihmisten haluja ja ajatuksia hallitsevaksi konsumerismin välineeksi (viihdeteollisuuden roolin on osittain kaapannut sosiaalinen media meemeineen). Sartre, Deleuze ja Guattari , Baudrillard, ja monet postmodernistit sivusivat otsikon teemaa: kuka olen sitten kun en ole kukaan?

Vastaus otsikon kysymykseen: kun en ole minä, en ole kukaan

Viime vuosisadan puolivälin jälkeen tapahtui radikaali herätys. Sodan ja väkivallan perinteestä kasvoi radikaali sukupolvi, joka janosi vapautta, rauhaa, seksiä ja ihmisoikeuksia.

Me 1960-luvun radikaalien lapset oleme saaneet kasvaa vapaina maailmasssa, joka uskoi ihmisarvoon, demokratiaan ja kaikille yhtäläisiin oikeuksiin – maailmassa, jossa erilaisuus ja toivo paremmasta ei ollut radikaalia ääriajattelua tai rikos. Nyt tämä individualismiin ja demokratiaan uskova toiveikas maailma, jossa minun X-sukupolveni kasvoi, halutaan romuttaa.

Yksi platypismin filosofinen insentiivi on aktivoida ihmiset ymmärtämään polarisaatiota, lukemaan rivien välistä ja haastamaan simulacrumeja. Platypismi syntyi reaktiona yhdenmukaistavien ja mustavalkoistavien ideologioiden kasvuun. Minä platypistina en halua palata kahden totuuden ja orjamoraalia noudattavien massojen maailmaan.

Yksilön autonomia, kontekstuaalinen oikeus ja ihmisarvo ovat platypistisen yhteiskuntakritiikin keskiössä.Jos unohdamme tämän, kuljemme sammutetuin lyhdyin kohti autoritääristä valtiota, jossa yksilön oikeuksia ja vapauksia rajoitetaan. Yksilöllisyyden ja erilaisuuden tukahduttaminen ei ole koskaan tai missään johtanut terveempään yhteiskuntaan. Vastaus kysymykseen: kun en ole minä, en ole kukaan. Olen vain osa kasvotonta massaa.

Mitä teette, kun tulette valoon? Silloin kun olitte yksi, teistä tuli kaksi. Mitä teette, kun olette kaksi?

Tämä on Tuomaan evankeliumin (Logion 11) yksi mieleenpainuvimmista, hämmentävimmistä ja syvällisimmistä lauseista. Mitä Jeesus tarkoitti kysymyksellä? Voisiko se olla platypistisen ajattelun ja Khristoforoksen gnostisen filosofian inspiraation lähde?

Lause käsittelee alkuperäistä ykseyttä, dualiteettia ja tietoisuuden vapauttamista. Ykseys ja dualismi (platypismin kosmologia) kuvaa aikaa edeltäneitä alkuvoimia (Loviatar & Ápeiros). Ykseys on seurausta kahdesta ja yhden synnyttyä se hajosi moneksi. Lauseen ensimmäinen puolisko käsittelee olemassaolon perimmäistä tilaa:

Mitä teette, kun tulette valoon? Valoon tuleminen viittaa gnosiksen (ymmärryksen) ja tietoisuuden saavuttamista. Mitä teette, kun näette maailman sellaisena kuin se on?

Platypismin kontekstissa ymmärrys on merkabah-taksin päämäärä. Nouse ylös tietämättömyyden pimeydestä ja ymmärrä Ápeiroksen (luovuuden virta) ja Loviattaren (muodon pakko) perustava polariteetti.

Silloin kun olitte yksi, teistä tuli kaksi. Alkuperäinen ykseys on menetetty. Aetheroksen kultainen muna särkyi moneudeksi. Tietämättömyydestä syntyi dualismi  ja orjamoraalia ylläpitävä filosofinen perinne. Simulacrumien maailmassa elämä on vääristynyt vastakohtien (simuloidun) taisteluksi.

Platypismin kannalta ”kaksi” edustaa maailmaa, jossa Loviattaren negatiivinen voima (muodon pakko ja hierarkia) hallitsee ja tukahduttaa ihmisen yksilöllisen arvon. Kysymyksen ydin: Paluu ykseyteen (aktivointi). Ykseys ei tarkoita yksilöllisyydestä luopumista, vaan sen hyväksymistä, että erilaisuudesta huolimatta olemme kaikki samanlaisia – siis ihmisiä.

”Mitä teette, kun olette kaksi?”

Tämä on Khristoforoksen passivoitumista vastustavan filosofian ydin. Se kysyy: Nyt kun olette tietoisia dualiteetista, jaoista ja vastakkainasetteluista (joista olette kärsineet), miten toimitte?

Passiivisuus ja ideologioiden (fasismi, kommunismi, kapitalismi) yhdynmukaistavan vaikutuksen hyväksyminen tarkoittaa elämää valheellisessa binäärissä (simuloiduissa vastakohdissa ja niiden ylläpitämissä jatkuvissa konflikteissa).

Ratkaisu ei ole paluu naiiviin ykseyteen, vaan ylittää kaksi ymmärtämällä, että on myös kolmas. Vaihtoehtoja on aina enemmän kuin kaksi populistien mustavalkoistavista valheista huolimatta. Yksilöiden on herättävä vastustamaan simulacrumien negatiivisia vaikutuksia.

Kolmas (vaihtoehto) on uusi aktiivinen yhteys: halu rakentaa parempi maailma kaikille. Polarisaatiosta huolimatta rationaalinen politiikka asettuu ääripäiden (polariteettien) väliin.

Vesinokkaeläin on polarisaation ja simulacrumien vastaisen vastarinnan symboli. Se on outo, erilainen, ristiriitainen ja ruma otus. Platypistinen maailma on moniääninen. Se ei pakota yksilöitä osaksi identiteettinsä myyneiden massaa.

Populistinen ajattelu rikkoo ja ylläpitää konfliktia. Rakkauden kolmikärki, (ihmisen itseisarvo, kontekstuaalinen oikeus ja luova elinvoima) on Khristoforoksen opettama polku, joka rakentaa hajaannuksen sijaan ymmärrystä ja koheesiota.

Jeesuksen lause on kehotus aktiivisuuteen: Älkää jääkö valheellisen dualismin (kaksi) vangeiksi, vaan luokaa aktiivisesti se kolmas, joka on perusta vapaudelle. Jeesus kysyy meiltä: Kun ymmärrätte, että teidät on hakattu palasiksi (kaksi) ja alistettu orjamoraaliin, käytättekö te tietoa (valoa) hajottavasti vai rakentavasti?

Entä jos jokainen taivaalle tietään halkova pikkulintunen olisi summaton riemun maailma viiden aistisi kätköissä?

Tämä William Blaken lause teoksesta ”Taivaan ja helvetin avioliitto” (”The Marriage of Heaven and Hell”) on inspiroiva. Sen gnostinen, elinvoimainen luonne kuvaa platypismin filosofiaa. Lause, jonka Saatana (Blaken teoksessa kapinallisen energian ja rajoitusten murtajan symboli) kirjoittaa kallion kylkeen, on:

”Entä jos jokainen taivaalle tietään halkova pikkulintunen olisi summaton riemun maailma viiden aistisi kätköissä?”

Blaken lauseen tulkinta: aistien ylistys

Blaken teksti on suora hyökkäys asketismia, rationalismia ja kaikkia niitä järjestelmiä vastaan, jotka pyrkivät tukahduttamaan ruumiillisen, aistillisen ja yksilöllisen elämän.

Rajoitusten murtaminen

Pikkulintunen taivaalla: Symboloi luontoa, elämää, kauneutta ja rajoittamatonta vapautta. Se on jotain pientä ja ohikiitävää, jonka rationaalinen mieli sivuuttaa merkityksettömänä.

Blaken Saatana ei ole kristillinen pahuus, vaan elinvoiman ja kapinan periaate (vrt. Ápeirosin luova energia). Kallio symboloi lakiin, järkeen ja dogmiin perustuvia pysyviä rakenteita. Kapinallinen energia iskee suoraan jäykkää, rajoittavaa todellisuutta vastaan.

Gnostinen/mystinen kehotus

Summaton riemun maailma: Tämä on lupaus transsendenttisesta ykseydestä ja äärimmäisestä ilosta. Blaken mukaan tämä ylimaallinen kokemus ei löydy kirkon säännöistä (taivas/järjestys), vaan suoraan maallisesta elämästä.

Viiden aistisi kätköissä: Tämä on lauseen ydin ja gnostinen kehotus. Kirkon/yhteiskunnan opetus on, että aistit ovat syntisiä ja rajallisia (rajatut kätköt). Blake kääntää tämän: aistit ovat todellisuudessa portit äärettömään kokemukseen. Jos vapautat aistisi ja koet hetken täysin, pieninkin asia (lintunen) paljastaa koko kosmisen autuuden. Khristoforos tulkitsee Blaken lauseen täydellisenä tiivistelmänä platypismin kosmologiasta ja etiikasta:

Vastakkainasettelu orjamoraalia vastaan

Khristoforos käyttää lausetta hyökkäykseen Abrahamilaista orjamoraalia ja kirkon peräänkuuluttamaa  asketismia vastaan. Orjamoraali opetti, että nautinto, ruumis ja aistit ovat syntisiä ja kuuluvat maahan (Helvettiin). Kirkko vaati ihmisiä etsimään iloa vasta kuoleman jälkeen ja tuonpuoleisessa (Taivaassa).

Blake, Saatana ja platypismi yhdistyvät tässä kapinassa. Todellinen Luova Elinvoima (Ápeirosin virta) on dynaamista, aistillista ja ruumiillista (semioottinen taso). Khristoforos kytkee Taivaan ja helvetin avioliiton psykedeeliseen merkabah-matkaan ja syvälliseen ymmärrykseen.

Blaken lause on lupaus siitä, että kosminen ykseys/riemu) ei ole kaukainen, transsendenttinen kohde. Ymmärrys voidaan saavuttaa tässä ja nyt, kun aistit vapautetaan ja niitä käytetään portteina. Lause itsessään yhdistää maallisen (pikkulintunen, viisi aistia) transsendenttiseen (summaton riemun maailma). Vastauksena kysymyksiin: Ole itsesi ja ole vapaa!

Perusteet löytyvät Khristoforoksen filosofian gnostisesta, eksistentiaalisesta ja anti-institutionaalisesta ytimestä:

Eksistentialistinen perustelu (Kierkegaard ja Sartre) asettaa vapauden ja passiivisuuden vastakkain. Platypismi hyödyntää eksistentialismin peruskritiikkiä ihmisen pakenemisesta vapaudestaan.

Kierkegaard kritisoi yleisöä ja yhdenmukaistamista (ihmismassoja), jossa yksilö pakenee valintojaan ja uskonnollista hyppyä kohti objektiivista, turvallista, kirkon sanelemaa elämää.  Khristoforoksen platypismi vaatii päinvastaista: jokainen ihminen on arvo itsessään ja ”tuomittu vapauteen”, kuten Sartre opetti.

Passiivisuus on vastuun pakenemista ja orjamoraalin hyväksymistä. Platypismi aktivoi ihmisen vaatimalla, että hän luo olemuksensa itse ja ottaa absoluuttisen vastuun valinnoistaan.

Kriittisen teorian peruste: illuusioiden murtaminen (Horkheimer & Adorno)

Horkheimerin ja Adornon kriittinen teoria tarjoaa perusteet kontrollin kritiikille. Horkheimer ja Adorno väittivät viihdeteollisuuden kontrolloivan ihmisten haluja ja ajatuksia tekemällä niistä yhtenäisiä ja ennakoitavia (massatuotantoa). Leipä ja sirkushuvit pitävät massat passiivisina.

Platypismi kutsuu tätä hallintaa simulacrumiksi ja hyperrealiksi (Baudrillardin käsittein). Passiivisuus on elämistä todellisuuden illuusiossa.

Aktiivisuus on ymmärryksen (gnosis) etsimistä – suoraa, kokemuksellista tietoa todellisesta. Erilaisuuden hyväksyminen on ajatukset ja mielipiteet yhtenäistävien ja tyhmentävien ajatusten vastaista aktivismia.

Poststrukturalistinen peruste: halun vapauttaminen (Deleuze & Guattari)

Deleuze ja Guattari tarjoavat perustelun halujen vapauttamiselle ja Anti-Oidipus-ajatukselle, joka on lähellä Khristoforoksen ajattelua.

Deleuze ja Guattari kritisoivat niitä sosiaalisia järjestelmiä, jotka estävät tai tukahduttavat halujen vapaan virtauksen. He näkevät kapitalismin ja psykoanalyysin (Oidipaalinen kolmio) koneina, jotka koodaavat ja rajoittavat haluja.

Platypismin Luovan Elinvoiman periaate on suoraan linjassa Deleuzen ajatuksen kanssa haluavasta tuotannosta (production désirante). Passiivisuus on halujen tukahduttamista ja niiden koodaamista ”hyväksyttäviksi” tai ”synnillisiksi” (orjamoraali).

Platypismi pyrkii purkamaan (deterritorialisointi) nämä koodit: Se ei ainoastaan vaadi vastarintaa, vaan se vaatii aktiivista luomista ja elinvoimaista elämäntapaa, jotta halu pääsee virtaamaan vapaasti (Ápeirosin energia).

Yhteenveto

Platypismi on radikaalin aktivismin filosofia:

1. Se perustuu eksistentialistiseen kehotukseen (Kierkegaard, Sartre): Sinun täytyy luoda itsesi. Passiivisuus on moraalinen ja eksistentiaalinen epäonnistuminen.
2. Se käyttää kriittistä teoriaa (Horkheimer, Adorno) osoittamaan, että simuloitu todellisuus kontrolloi mieltä. Aktiivinen tie on gnosiksen etsiminen ja simulacrumien hylkääminen.
3. Se nojaa halun filosofiaan (Deleuze, Guattari) ja vaatii, että elinvoima ja luovuus vapautetaan niistä sosiaalisista ja moraalisista koodauksista, jotka pyrkivät tekemään kaikista yhdenmukaisesti ajattelevia kuluttajien massoja.

Vain aktiivinen, autonominen, itsemääräävä, ristiriitainen ja luova ihminen voi paeta orjamoraalia ja Simulacrumien tyranniaa.

Baudrillardin Simulacrumit platypismissa

Khristoforos tulkitsee Baudrillardin filosofian kosmisena varoituksena: ihmiskunta elää hyperrealissa, joka on arkonttien ja Loviattaren ylläpitämä suuri illuusio (áither platypi -verkon korruptoitunut osa).

Baudrillardin vaihe	Khristoforoksen Platypistinen Tulkinta
1. Kuva on todellisuuden peili.	Ihmisen alkuperäinen tila (ennen syntivelkaa): Kuva vastaa totuutta (Aetheroksen Muna ja balanssi).
2. Kuva peittää ja vääristää todellisuutta.	Vanhatestamentillinen/platonistinen dualismi: Kirkko vastustaa tietoa ja ymmärrystä ja asettaa oman dogmansa todellisuuden edelle.
3. Kuva peittää sen, ettei todellisuutta ole.	Orjamoraalin yhteiskunta (Abrahamilainen): Yhteiskunta tuottaa lakeja ja sääntöjä, jotka eivät enää viittaa mihinkään aitoon moraaliseen lähteeseen. Synti ja nöyryys ovat vain simulacrum luovan elinvoiman puutteesta.
4. Simulacrum (Hyperrealiteetti).	Katolinen kirkko ja moderni yhteiskunta: Järjestelmä tuottaa kopioiden kopioita. Alkuperäinen on hukassa.

Khristoforos väittää, että simulacrumien ongelma on nimenomaan muodon pakko (Loviattaren negatiivinen aspekti):

Järjestelmä on korvannut henkilökohtaisen yhteyden totuuteen simuloidulla todellisuudella. Ihminen uskoo noudattavansa pyhää moraalia ja objektiivista lakia, mutta molemmat ovat vain tyhjiä sanoja, jotka palvelevat kontrollia ja hierarkiaa.

Simulacrumit luovat illuusion konfliktista ja vastakohdista (esim. vasemmisto-oikeisto-diskurssin vieminen övereihin sfääreihin). Vastakohdat ovat lopulta saman hyperrealiin osia. Jatkuva konflikti estää ihmistä näkemästä koheesion mahdollisuutta. Poliittinen yhteistyö ei ole mahdotonta, jos politiikkaa tekevät asettavat yhteisen edun omien halujensa ja ideologioidensa edelle.

Simulacrumien maailmassa ihmiselle on annettu olemus (esim. ”synnissä luotu” tai ”tuottava kansalainen”), mikä on vastoin Rakkauden Kolmikärjen ensimmäistä periaatetta (jokainen ihminen on arvo itsessään).

Platypismin ja postmodernin ranskalaisen filosofian risteyskohdat

Khristoforoksen opetukset ovat usein käytännöllisiä, gnostisia vastauksia niihin teoreettisiin ongelmiin, joita Barthes, Kristeva ja Derrida kuvaavat.

Roland Barthes: Tekijän kuolema ja koodien purku

Barthesin kuuluisa essee ”Tekijän Kuolema” (The Death of the Author) korostaa, että teoksen merkitys ei ole sen kirjoittajan tarkoituksessa, vaan lukijassa ja kielen rakenteessa.

Platypismi on Barthesin linjoilla. Khristoforos hylkää Abrahamilaisen Jumalan (kosmisen kellontekijän) ja kirkon hierarkian (tekijän auktoriteetin) korvaten ne henkilökohtaisella ymmärryksellä. Raamatun totuus on se, kuinka lukija sen ymmärtää – ei välttämättä sama kuin mitä tekiijät tarkoittivat. Koska lukijat ovat eri aikojen ja kulttuurien lapsia, heidän tulkintansa vaihtelee lähtöasetelmista riippuen.

Julia Kristeva: semioottinen ja symbolinen

Kristevan työ erottelee kaksi kielen ulottuvuutta: symbolisen (järjestelmät, säännöt, grammatikka, laki) ja semioottisen (ruumiillinen, rytminen, affektiivinen ulottuvuus, joka vastustaa järjestystä).

Khristoforos tulkitsee symbolisen ulottuvuuden orjamoraalina ja Loviataren (muodon pakon) tyrannisena, tukahduttavana ilmentymänä. Symbolinen järjestys (laki, kirkon dogmat) pyrkii tukahduttamaan yksilöllisyyden, uteliaisuuden ja luovan elinvoiman.

Platypisti pyrkii vapauttamaan semioottisen, joka liittyy Ápeirosin (luovan virran) dionysosmaiseen energiaan ja luovaan elinvoimaan. Khristoforoksen psykedeelinen tausta ja halujen vapauttaminen (vrt. Deleuze/Guattari) ovat yrityksiä murtautua uskonnon asettamista henkisistä kahleista.

Jacques Derrida: dekonstruktio ja logossentrismin kritiikki

Derrida kritisoi logossentrismia – länsimaisen filosofian perustavaa taipumusta suosia ääntä, läsnäoloa ja alkuperäistä keskusta (Logos, totuus, Jumala) kirjoituksen, eron ja poissaolon kustannuksella. Dekonstruktio paljastaa näiden binääristen vastakohtien (hyvä/paha, läsnäolo/poissaolo) hierarkkisuuden.

Khristoforos hylkää Abrahamilaisen logoksen ja ihmisen ”savesta luotuna” artefaktina. Hän hylkää logossentrismin ytimen, maailman luoneen Abrahamilaisen Jumalan. Khristoforoksen suhdetta uskontoon voi pitää post-teistisenä: ihminen on muutakin kuin uskonsa, joten ihmisen luonnetta tai ominaisuuksia ei voi määritellä vain uskon perusteella.

Platypismin symbolina vesinokkaeläin on dekonstruktio itsessään. Se on eläin, joka rikkoo luokittelut ja paljastaa, että totuus on usein paradoksaalinen ja lähes aina tulkitsijan perspektiivistä riippuvainen. Maailma näyttää mikroskoopilla erilaiselta kuin teleskoopilla, eikä kumpiikaan näkökulma ole väärä.

Postmoderni ja myöhäiskapitalismi: Syvällisemmän ohjelman puute?

Tulkinta, että postmoderni kuvaa myöhäiskapitalistista maailmaa ilman syvällisempää ohjelmaa, on osittain totta, mutta hieman harhaanjohtava tapa ymmärtää postmodernismin ydin.

Monet postmodernin ajattelijat, kuten Jean-François Lyotard ja Jean Baudrillard, kuvasivat modernin ”suurten kertomusten” (uskonto, marxismi, tieteellinen edistys) kuolemaa. Tässä mielessä: Postmoderni tila on fragmentoitunut, epävarma ja täynnä simulacrumia (kopioita ilman alkuperäistä), kuten myöhäiskapitalistinen, kulutukseen perustuva maailma.

Lyotard: Postmoderni on epäluuloa metakertomuksia kohtaan. Tässä mielessä postmodernismi ei tarjoa uutta suurta kertomusta (uutta utopiaa tai poliittista ohjelmaa) korvaamaan vanhoja.

Vaikka postmodernismi ei tarjoa uutta utopiaa tai yhtenäistä poliittista ohjelmaa, se on äärimmäisen syvällinen ja radikaali kriittinen ohjelma:

1. Kielen ja Vallan Analyysi: Postmoderni filosofia keskittyy paljastamaan, kuinka kieli, diskurssi ja rakenteet luovat ja ylläpitävät valtasuhteita. Tämä on perusteellinen etiikka ja politiikka.
2. Moraalinen Kehotus (Deleuze & Foucault): Deleuze/Guattari ja Foucault tarjoavat ohjelman vastarintaan valtaa ja tukahduttamista kohtaan: halujen vapauttaminen ja paikallisten vastarintojen tukeminen.

Platypismi on ohjelma, joka nousee postmodernin kritiikin jäänteistä. Se sanoo: ”Olette oikeassa, logossentrismi on kuollut, metakertomukset ovat murtuneet, mutta älkää jääkö paikoillenne. Sen sijaan etsikää ja luokaa oma, elinvoimainen ohjelmanne.”

Ystävilleni Quorassa ja muualla: poistuin sosiaalisen median keskusteluista, koska sukelsin platypismin hulluuteen. Luomisvimma valtasi minut kuin ensirakkaus.Tämä on etenevä projekti.

Päämäärä ei ole vielä selvä. Tie vie moneen suuntaan. Alkuperäinen idea platypismistä syntyi vuosia sitten. Paljon kokoamaani alkuperäistä aineistoa on kadonnut bittiavaruuteen tai ehkä Áihter platypi-verkkon. Koneälyjen avulla vanhat ideat kuitenkin etenevät ja luovat jatkuvasti uusia oivalluksia. Jatkan tätä.

Khristoforos – fiktiivinen filosofi ja platypismi

Konteksti: Samana päivänä kunCharlie Manson syntyi, syntyi toinen mies, joka myöhemmin omaksui pseudonyymin Khristoforos. Hän opiskeli teologiaa, filosofiaa ja esoteerisia oppeja. Hän kiinnostui Aldous Huxleyn, Timothy Learyn, Ram Dassin ja Alan Wattsin opetuksista.

Syvän LSD-tripin aikana Khristoforos nousi merkabah-taksilla hekhalot-palatsiiin (Aetheroksen temppeli), jossa hän kohtasi neljä toteemieläintä. Nämä opettivat Khristoforokselle maailmankaikkeuden todellisen luonteen. Tämä on yritys uudelleenkirjoittaa ja kartoittaa maailmankaikkeus sellaisena kuin Khristoforos sen ymmärsi psykedeelisellä tripillään.

Platypismi: kosmologia & filosofia

Keskeisiä Käsitteitä Luomista Edeltävästä Kaaoksesta

Uskonto/Mytologia	Käsitteen Nimi	Kuvaus
Kreikkalainen mytologia	Khaos (Xαˊoς)	Tarkoittaa kirjaimellisesti ”tyhjyys” tai ”ammottava tila”. Se oli jumalia edeltävä tila, pohjaton kuilu, josta ensimmäiset jumaluudet (kuten Gaia, Maa) syntyivät.
Raamattu (Genesiksen alku)	Tohu va-Bohu	Hepreaksi, tarkoittaa ”muodotonta ja tyhjää” tai ”autiomaa ja sekasorto”. Se kuvaa Maan tilaa ennen kuin Jumala alkoi luoda ja järjestää.
Muinaisegyptiläinen mytologia	Nun	Alkuaikojen vesi tai kosminen valtameri. Nun oli loputon, pimeä, liikkumaton vesimassa, joka sisälsi kaiken luomisen potentiaalin ja josta Auringonjumala (Ra tai Atum) nousi.
Mesopotamia (Babylonialainen)	Tiamat (Apśu & Tiamat)	Usein esitetään alkuaikojen suolaisen veden jumalattarena ja lohikäärmeenä. Hän edustaa järjestäytymätöntä, kaoottista alkumassaa. Järjestys luotiin, kun nuorempi jumala Marduk surmasi Tiamatin ja jakoi hänen ruumiinsa kahtia (taivas ja maa).
Pohjoismainen mytologia	Ginnungagap	Tarkoittaa ”ammottava kuilu” tai ”avoin aukko”. Se oli luomakunnan keskellä ollut tyhjyys, joka oli jään ja tulen välissä, ja josta kaikki elämä ja maailma syntyivät.
Hindulaisuus	Nasadiya Sukta	Rigvedassa kuvataan tilaa ennen luomista ei-olevana (ei olemassa, ei poissa, ei taivas, ei kuolema, ei kuolemattomuus). Se on perimmäinen tila, jota jopa jumalat tutkivat. Myös käsite Hiranyagarbha (kultainen muna/kohtu) liittyy luomisen alkulähteeseen.

Käytän luomista edeltäneestä kaaoksesta egyptiläistä termiä: Nun. Tämä on se varjojen syvä alkumeri, jossa ikutursot (alkuvoimat) Loviatar ja Ápeiros kuohuivat ikuisuuksien ajan toisiaan vasten. Ikutursojen törmäyksestä syntyi energiaentiteettejä, virtauksia ja kuohuja – ja kultainen muna, josta kuoriutui Aetheros – nukkuva Jumala.

Kultaisen Munan Kuvaus

Tämä myyttinen muna on kosmisen synteesin tulos ja se syntyy Ápeirokselta ja Loviatarelta peräisin olevien vastakkaisten voimien vaikutuksesta maailmankaikkeuden syvimmässä tyhjyydessä.Muna syntyy Ápeirokselta (alkuperäinen ääretön tyhjyys, kreikan apeiros = ääretön/rajaton) peräisin olevassa, tuntemattomassa alkusyvyydessä. Tämä paikka on olemassa ennen aikaa ja muotoa.

Ápeiros: Edustaa Positiivista kosmista energiavirtaa (tai Elinvoimaa). Se on rajaton, hallitsematon luova potentiaali.
Loviatar: Edustaa Negatiivista kosmista energiavirtaa (tai Muodon Pakkoa). Kalevalan perinteessä Loviattarella on tuhoava, pimeä puoli, joka tässä symboloi rajoituksia ja muotoon pakottamista.

Kaaoksen Kaksi Ulottuvuutta: Nun ja Tohu va-Bohu

Nun on luomista edeltävä syvyys. Tohu-wa-Bohu on henkinen tila – eksistentiaalinen tyhjyys, jossa ihminen on eksyksissä omien ajatustensa ja elämänsä kanssa. Kaikki on merkityksetöntä ja järjestymätöntä; tohu-wa-bohu. Käytän 1. Mooseksen kirjasta tuttua tohu-wa-bohu -määritelmää kuvaamaan erityisesti elämän/luomisen absurdiutta. Käytän Genesiksessä Jumalan luomisesta käytettyä termiä bara – Khristoforoksen Abrahamilaisten uskontojen kritiikkinnä – bara simsalabim.

Platypistinen Viisitasoinen Kosmologia

Platypistinen kosmologia määrittelee ”olemassaolon” sfäärit, joiden ulkopuolella on vain ääretön epäjärjestys ja Khristoforoksen mainitsema Nun (Ikutursojen Alkuvesi). Tämä on alustava malli.

Taso	Valentinolaisten Nimitys	Platypistinen Nimi	Khristoforoksen Opetus / Merkitys
0. ULKOPUOLINEN SYVYYS	(Ei luotu/Järjestymätön)	Nun (Ikutursojen Alkukaaos / Tohu va-Bohu)	Lähde, josta kaikki nousee. Sieltä Platypus (Paradoksin Lähde) syntyi. Se on järjestymätöntä, ei pahaa.
1. Ylin Lähde	Lausumattoman mysteeri	Aetheros (Nukkuva Jumala)	Kaaoksen yläpuolella oleva lähde, Paradoksin periaate. Se ei luo sääntöjä, se on Ykseys, joka sallii ristiriidan.
2. Täyteys (Pleroma)	Valon aarre, Täydellinen Ykseys	Aetheros	Puhdasta valoa ja Ykseyttä. Se on Khristoforoksen näkemä ”Taivaan Temppeli”, jossa on Viisaus (Sofia) ja Agape (Universaali Ymmärrys).
3. Sielullinen Taso (Pneuma)	Sielullinen/Henkinen	Logos (Järjen Virta/Henki)	Tasolla vallitsevat ideat ja arkkityypit (vrt. Platon). Se on lähde, josta Khristoforoksen opetus ja Rakkauden Kolmikärki nousevat.
4. Kohtalon Sfääri (Heimarmeneˉ)	Kohtalo/Sattuma, Hieno aine (Hyle)	Kosmos Psycheˉ (Sielun Kohtalo)	Valmistusvaihe ennen aineellista maailmaa. Täällä sielut valitsevat kohtalonsa. Täällä Maya (illuusio) alkaa tiivistyä. $
5. Aineellinen Taso	Aineellinen Kosmos, Ihmisten maailma	Morphe (Muoto)	Fyysinen maailma ja ihmisten kokema todellisuus, jossa syyllisyys ja syntivelka (Abrahamilainen Mayaa) hallitsevat. Tällä tasolla Anna Kristiina etsii totuutta.

Aetheros: Täydellinen Ykseys

Aithēr korvaa platypistisessä teologiassa gnostilaisen pleroman. Kreikkalaisessa mytologiassa Aether on puhtaan, yläilmojen valon jumala, joka täyttää ylätaivaan alueen, jossa jumalat asuvat.

Tämä sopii ”puhtaan valon ja täydellisen ykseyden” kuvaukseen ja on Khristoforoksen ”Aetheroksen Temppelin” ydin, jossa hän näki Rakkauden Kolmikärjen (kosminen Agape). Aithēr on korkeinvalon maailma ja Lausumattoman mysteeri.

Kosmos Psychē (Kohtalo)

Sielun Kosmos on nimi Kohtalon sfäärille, joka muodostuu ”hienosta aineesta”. Tällä tasolla Khristoforoksen opetus sijoittaa ihmissielut ennen niiden laskeutumista aineeseen. Tämä taso liittyy suoraan 

Nun (Muinaisegyptiläinen mysteeri)

Nun kuvaa kosmista valtamerta, loputonta, pimeää vesimassaa ennen luomista. Platypismissä Nun on syvyys ja pimeys: jossa vallitsevat kaksi alkuenergiaa Loviatar ja Ápeiros. Näitä energioita kutsutaan ikutursoiksi. Ne ovat vanhempia kuin aika. Loviattaren ja Ápereikosen lähteinä sovellan sumeritaruston Tiamat’ia ja Apsua.

Nun edustaa myös alitajunnan tai kollektiivisen piilotajunnan syvyyttä. Tohu-wa-bohu (järjestymätön kaaos) voi symboloida eksistentiaalista epävarmuutta ja muodotonta pelkoa. Se on kuitenkin  tyhjyys, joka on täynnä potentiaalia. 

Khristoforoksen psykedeelinen kokemus:

Merkabah-matka oli sukellus Aithēriin . Aetheroksen kultainen Temppeli (Hekhalot-palatsi) kellui Nunin syvyyden ja pimeyden – Loviatar- ja Apeiros-entiteettien yllä. Visuaalisesti Ikutursot kuvataan cthulhumaisina tuntemattomina jumalina ja kaoottisina voimina.

Tohu va-Bohu (Raamatullinen järjestymättömyys)

Tohu va-Bohu (muodoton ja tyhjä) kuvaa Maan tilaa ennen kuin Jumala alkoi järjestää ja erotella. Tämä voi edustaa järjestyksen puutetta tai seksasortoa (Baudrillardin simulacrumeja).

Bara Simsalabim (Leikillinen Luominen)

Heprean sana Bara (Baˉraˉ) on tärkeä teologinen termi, sillä sitä käytetään Jumalan luomistekoon (luominen tyhjästä, creatio ex nihilo).

Bara simsalabim (Khristoforoksen lausumana):
Tämä on Khristoforoksen filosofiaan sopiva humoristinen lisä. Se osoittaa hänen kykynsä yhdistää syvän okkultismin (heprea, Heˉkhaˉloˉt) ja pop-kulttuurin huumorin (simsalabim) Wattsin hengessä.

Teologinen Ironisointi:
Khristoforos opettaa, että Genesiksessä kuvattu luominen oli höpsö tapahtuma – Bara simsalabim – Tulkoon taivas!

Luotu (Abrahamilainen Malli) vs. kehittynyt (platypistinen Malli)

Khristoforoksen näkemys siitä, että Abrahamilaiset uskonnot alistavat ihmisen Jumalan alamaisuuteen, oli yleinen vastakulttuurin kritiikki 1960- ja 70-luvuilla (vrt. Alan Watts).

Alistuminen ja syntivelka

Khristoforos tulkitsi Abrahamilaisen luomis-käsitteen (Jumala muovaa ihmisen savesta ja puhaltaa hengen savihahmoon oppina Jumalasta, joka luo ihmisen leikkikalukseen. Elävän miehen kylkiluusta Jumala luo naisen miehelle leikkitoveriksi.

• Jumala on luomakunnan Kuningas ja Laki:
  Luomiskertomus luo välittömästi hierarkian ja lain. Ihminen on Jumalan valmistama esine (artefakti), joka on alisteinen tekijälleen (Jumalalle), aivan, kuten saviastia on savenvalajan tekemä: jos savenvalaja on tyytymätön työhönsä, hän heittää sen pois.

• Velka ja Alemmuus:
  Vanhan testamentin luomisoppi johtaa alemmuuteen ja kiitollisuuteen – kiitos Herra, että loit meidät syntiset raukat tähän kärsimykseen, joka jatkuu ikuisesti helvetissä tai taivaassa. Aadamin ja Eevan syntivelka on ikuinen, mutta sen voi kuitata rukoilemalla, alistumalla, hylkäämällä inhimillisen uiteliaisuuden ja painamalla pään lattiaan.

• Kristinuskossa ihmisyys on ihmisen suurin rikos Jumalaa vastaan.

Kasvanut: Ykseys ja Vapaus

Itäiset filosofiat ja Wattsin tulkinta tarjoavat vastakohdan tälle jumalalliselle alistamiselle:

Alan Watts: ”You are the universe experiencing itself.
”Tämä käsitys kumoaa savesta muovatun esineen alamaisuuden: Ihminen ei ole erillinen, savesta tehty esine, vaan luonnonilmiö (verrattavissa oksasta kasvavaan lehteen tai merenaaltoon).

Tässä mallissa luonnon ja ihmisen Ykseys on todellinen. Sinun ei tarvitse kumartaa, koska olet samaa substanssia kuin Luominen (vrt. Spinozan ykseys, Deus sive Natura).

Platypistinen Oppi:
Khristoforos opetti Merkabah-matkansa perusteella, että ihmisen sielu (Psykhe) on perimmiltään samaa ainetta kuin Nouς – Nous. Nous (kreikaksi Νοῦς, usein translitteroituna myös Noos tai Mind) on antiikin kreikkalaisen filosofian keskeinen käsite. Se tarkoittaa yleensä mieltä, järkeä, älyä, ajatusta tai jopa kosmista tietoisuutta.

Jos olet osa maailmankaikkeutta ja maailmankaikkeus itsekin, et ole Jumalalle velkaa, ja olet vapaa hyväksymään oman luonteesi, mukaan lukien olemassaolon paradoksit. Tärkeintä kuitenkin on, että et ole syntivelasssa myyttisen ja symbolisen paratiisiepisodin tapahtumien vuoksi. 

Henkinen tie on kasvua (itsensä toteuttamista), ei alistumista inhimillisyyden kieltoon ja luovuutta/ymmärrystä rajoittavien sääntöjen noudattamista.

Ennen rakkautta ja ymmärrystä ihminen on tyhjä astia

Termi Phylia (tai Phiλιˊα, Philia) tarkoittaa kreikaksi yleensä ystävyyttä, kiintymystä tai veljellistä rakkautta. Khristoforoksen tulkinta kääntää sen kuitenkin vastakkaiseen, negatiiviseen teologiaan viittaavaan merkitykseen:

Tämä tyhjä astia vastaa Tohu va-Bohun tilaa inhimillisessä mittakaavassa. Ennen kuin sielu (Psykhe) täyttyy Olemassaolon paradoksin ymmärryksellä ja rakkaudella (Phylalla, Agapella ja Eroksella), se on vain muodoton ja järjestäytymätön.

Khristoforos hylkäsi Abrahamilaisen ajatuksen ihmisestä ”luotuna” (savesta muovattu) ja opetti, että ihminen ilman rakkautta ja ymmärrystä on vain potentiaalia (tyhjä astia), joka voidaan täyttää joko alemmuudella (orjamoraali) ja syntivelalla (kuten Abrahamilaisissa uskonnoissa) tai rakkaudella (phylia, agape, eros), ymmärryksellä, kasvulla ja vapaudella (kuten Platypismissa).

Abrahamilainen oppi: luotu, velallinen ja alistettu

Khristoforos näki Abrahamilaisten uskontojen opettavan, että ihminen on alusta asti epätäydellinen ja Jumalalle velkaa:

Luotu (Savesta Muovattu): Ihminen on esine (artefakti), joka on riippuvainen tekijänsä tahdosta.
Syntivelka ja alemmuus: tietoisuus täytetään peloilla, syyllisyydellä ja säännöillä (Laki). Tämä malli ei salli ihmisen kasvaa, vaan pitää hänet alamaisena ja riippuvaisena Jumalan armosta.

Platypistinen oppi: potentiaali, kasvu ja autonomia

Kun ihminen hyväksyy Aetheroksen (olemassaolon) syvän paradoksin (eli sen, että ristiriita on olemassaolon lähde), astia täyttyy ymmärryksellä (nous ja gnosis)  ja rakkaudella (sen universaalin ykseyden kokeminen, josta Alan Watts puhui), mutta myös phylia, eros ja agape.

Phylia (philia): tavoiteltu ystävyys ja rakkaus

Jotta Platypismi olisi sisäisesti johdonmukainen, Khristoforoksen on täytynyt käyttää termiä Phylia viittaamaan tilaan tai potentiaaliin, joka on valmis täyttymään:

Radikaali Uudelleentulkinta (Khristoforoksen oppi)

Khristoforos käytti termiä Phylia luultavasti ironisesti tai paradoksaalisesti viitatessaan alkutilaan, joka on valmis rakkaudelle:

”Ennen kuin ymmärrät olemassaoolon paradoksin ja olet vapaa Abrahamilaisen velan taakasta, olet vain tohu-wa-bohu, joka on vasta potentiaali ystävyydelle ja rakkaudelle, et sen todellinen ilmentymä.”

Phylia (tavoiteltava)

Henkisen kasvun matka suuntautuu kohti rakkauden kolmikärkeä – trident of love (phylia, eros ja agape). Khristoforos opetti viisauden ja kosmisen ymmärryksen löytyvän rakkauden kolmikärjestä. Kolmikärki on voimaa ilmentävä symboli jainismissa, buddhalaisuudessa ja hindulaisuudessa. Monissa kulttuureissa kolmikärki on historiallinen, uskonnollinen ja maaginen symboli, joka voi myös viitata Pyhään kolminaisuuteen. Hindulaisille Trishula oli Shivan voiman ja jumalallisen auktoriteetin symboli.

Kolmikärki kuvaa kultaisen kolmihaaraisen keihään, joka on perinteisesti merenjumala Poseidonin ase kreikkalaisessa mytologiassa (tai Neptunuksen ase roomalaisessa mytologiassa). Tämä ikoninen symboli edustaa meren valtaa, mystisiä syvyyksiä ja ylivoimaista auktoriteettia. Rakkauden kolmikärki on yksi Aetheroksen symboleista. Myös Aetheros on vesijumala.

Rakkauden Kolmikärki: Symboliikka ja Merkitys

Rakkauden kolmikärki on Aetheroksen symboli, sillä se ilmentää viisautta, voimaa ja rakkautta.

Kolmikärjen (Trident) universaali voima

Poseidonin/Neptunuksen Kolmikärki:
Symboli viittaa kreikkalaiseen mytologiaan. Se edustaa ”Meren valtaa, mystisiä syvyyksiä ja ylivoimaista auktoriteettia.”

Platypistinen Tulkinta: Meren valta viittaa Nuniin (alkuvesi, kosminen valtameri) ja sen mystisiin syvyyksiin. Kolmikärki on se voima, jolla Aetheros hallitsee Kaaosta.

Shivan Trishula (Hindulaisuus):
Trishula edustaa Shivaa luomisen, säilyttämisen ja tuhoamisen jumalana. Se symboloi aikaa (menneisyys, nykyisyys, tulevaisuus) ja tekee symbolista kosmisen voiman ilmentymän.

Kolminaisuus/Jainismi/Buddhalaisuus:
Viittaus Pyhään kolminaisuuteen ja muihin kolmiosaisiin käsitteisiin vahvistaa sen, että kolmikärki edustaa täydellistä ja dynaamista järjestystä.

Kolmikärjen kärjet: rakkauden täyttymys

Khristoforoksen opettama Rakkauden kolmikärki (Phylia, Eros, Agape) tarjoaa kolme polkua, joilla ihminen etsiä ymmärrystä ja merkitystä – täyttää itsensä (tyhjä astia):

Symbolinen valinta: gnostilainen messias

Tämä liittyy Khristoforokseen opettajana. Khristoforoksen seuraajien nimeäminen apostolien mukaan on tapa osoittaa hänen roolinsa gnostilaisena Messiaana (hippimessias) ja hänen opetuksensa radikaalisuus:
Jos seuraajat uskoivat Khristoforoksen olevan Kristuksen toinen tuleminen, heidän käyttämänsä Raamattuun viittaavat nimet (Mark, Matthew, Lucas, Peter, Paul, John, Jacob, Mary, Martha,.. Philip) ovat perusteltuja. He eivät nähneet Khristoforosta (Kristuksen kantajaa) vain guruna, vaan uuden, salatun evankeliumin tuojana.

Gnostilainen Tulkinta: Gnostilaisuus korostaa esoteerista salattua tietoa (gnosis) ja hylkää Vanhan Testamentin luojajumalan (Demiurgin) pahana tai sokeana (Samael – sokea jumala/Saklas – typerys). Khristoforos hylkäsi vanhatestamentilliset opit ”luodusta ihmisestä esineenä” ja esitti tilalle ”maailmankaikkeudesta kasvavan” tietoisuden ja ymmärryksen mallin. 

Ristiriidan hyödyntäminen

Tämä nimivalinta luo tarinaan upean sisäisen ristiriidan, joka heijastaa Platypismin perusoppia:

Teema	Nimiä Käyttämällä Luotu Ristiriita
Paradoksi	Nimet edustavat Kristillisen Tradition Järjestystä, mutta ne on otettu käyttöön antikristillisen/radikaalin vapauden (Platypismin) lipun alla. Ne ovat ristiriita itse.
Phylia	Nimien valinta symboloi sitä, että kommuuni pyrki luomaan uuden, aitoon Phyliaan perustuvan yhteisön, mutta se epäonnistui ja syöksyi Tohu va-Bohun kaaokseen ja profeetan murhaan.

Ehdoton Rakkaus ja Välttämättömyys

Agape Ymmärryksenä:
Khristoforoksen ehdoton, universaali rakkaus (Agape) ei ole tunne, vaan kosminen ymmärrys. Se on ”Jumalan rakastamista intellektuaalisessa mielessä” (amor intellectualis Dei), kuten Spinoza asian ilmaisi. Tämä rakkaus on totuuden tunnistamista.

Vapaus ja ”Uiminen”

Spinozalainen Vapaus:
Ihmisen todellinen vapaus ei löydy siitä, että hän voi toimia toisin (koska kaikki on välttämätöntä), vaan siitä, että hän ymmärtää toiminnan välttämättömyyden ja merkityksen.

”Sattumaa ei ole. On vain tapahtumia, joiden syitä emme tunne.”
Tämä on yksi platypismiin hermetismistä lainatuista viisauksista. Sattuma ei ole fatalistinen kohtalo, vaan universaali Yhteys (vrt. Spinoza: Jumala/Luonto). Tapahtumat ovat linkittyneet toisiinsa, vaikka emme tiedä miten tai miksi.

”Sen sijaan, että antautuisin virran vietäväksi, minun on opeteltava uimaan.”

Paratiisin Käärme:

Kristillinen Perinne:
Abrahamilaisessa perinteessä käärme edustaa pahaa, lankeemusta, Saatanaa ja Jumalan vastustamista. Gnostilaisessa/setiläisessä ja ofiittien perinteessä käärme oli Pelastaja/Vapahtaja/Kristus (vrt. Johanneksen salainen kirja).

Käärme nähdään viisauden ja tiedon kantajana, joka johdattaa ihmisen todellisen ymmärrykseen ja henkiseen vapauteen. Gnostilaisuus korostaa, että paratiisin käärme (joka perinteisesti yhdistetään syntiin) oli todellisuudessa vapahtaja, joka tarjosi ihmiselle tietoa, jotta hän voisi vapautua materiaalisesta maailmasta ja saavuttaa henkisen valaistumisen.

Eräät gnostilaiset liikkeet pitävät käärmettä pelastajana, joka opettaa ihmisiä etsimään ”gnosis”-tietoa ja vastustamaan materiaalisessa maailmassa toimivaa ”demiourgia” (luojaa), joka on yhdistetään vanhan testamentin Jumalaan. 

Ofiitit:
Nimi tulee kreikan käärmettä tarkoittavasta sanasta (oφις, ophis). Ofiitit olivat gnostilainen lahko, joka palvoi Paratiisin käärmettä. He uskoivat käärmeen olevan tiedon (gnosis) antaja, joka kannusti Eevaa ja Aadamia rikkomaan Demiurgin (Vanhan Testamentin Luojajumalan) sääntöjä, jotta he saavuttaisivat korkeamman tiedon/tulisivat tietoisiksi.

Kháris (χαˊρις): Karisman Juurisana

Kháris on se kreikkalaisen ajattelun ydin, josta ”karisma” johdetaan. Se tarkoittaa usein:

Jaloutta / Kauneutta / Viehätysvoimaa:
Kháris oli yleisesti jumalallinen lahja, joka teki henkilöstä miellyttävän, kauniin tai viehättävän. Se viittaa siis henkilön luontaiseen vetovoimaan.

Vastavuoroista Hyvää Tahtoa / Kiitollisuutta:
Kháris oli sosiaalinen käsite, joka liittyi usein lahjan antamiseen ja saamiseen tai palveluksen tekemiseen. Sen saaminen velvoitti kiitollisuuteen ja vastapalvelukseen.

Kháris oli enemmän sosiaalinen ja esteettinen viehätysvoima kuin karismaa nykyään kuvaava henkinen auktoriteetti.

Karismaa lähellä oleva kyky vaikuttaa ja johtaa liitettiin usein muihin filosofisiin hyveisiin tai kykyihin:

Kreikan Sana	Suomennos	Karismaan Liittyvä Piirre	Filosofinen Konteksti
Areté (α˙ρϵτη˙​)	Hyve / Erinomaista	Luontainen kyky tai erinomaisuus, joka ansaitsee ihailua ja uskollisuutta.	Sokrates ja Platon korostivat hyveellistä elämää johtajuuden perustana.
Parrhesia (παρρησιˊα)	Vapaa Puhe / Rohkea Puhuminen	Auktoriteetti puhua totuudenmukaisesti ja pelottomasti vallanpitäjille.	Liittyy usein kyynikoihin tai Sokrateen tapaan. Tämä on karisman totuudellinen ydin.
Eunoia (ϵU˙νoια)	Hyvä Tahto	Kyky saada kuulijoiden luottamus ja hyvä tahto (vrt. ethos retoriikassa).	Aristoteles retoriikassa; taito olla miellyttävä ja vakuuttava puhuja.
Enthousiasmos (ϵνθoυσιασμoˊς)	Jumalallinen Innoitus	Henkinen palo tai haltioituminen, joka sai ihmiset puhumaan profetioita tai runoutta.	Liittyi enemmän oraakkeleihin ja mystisiin kultteihin kuin rationaaliseen filosofiaan.

āYhteenvetona: karisma modernina käsitteenä jumalallisesta johtajuudesta on peräisin hellenistisen ajan jälkeisestä kristillisestä teologiasta. Klassinen kreikkalainen filosofia keskittyi enemmän hyveisiin (α˙ρϵτη˙​) ja retoriseen kykyyn (ϵU˙νoια) vakuuttaa, ei niinkään ”lahjaan” (χαˊρισμα) itsessään.

Khristoforoksen Karisma ja Kosmologia

Khristoforoksen hahmon heijastaa ”Kristuksen kuvaa” ja hänen kykynsä hallita tilaa hiljaisella äänellä alleviivaa jumalallista auktoriteettia, joka on keskeinen gnostilaiselle Messiaalle:

”Häntä ympäröi nestemäinen ja elävä valo”:
Tämä on klassinen kuvaus valonhengestä (Aeon tai Pneuma) gnostilaisessa kosmologiassa. Hän ei ole vain ihminen, vaan valon säiliö tai Nouς:n (Aetheroksen) maallinen ilmentymä.

Keihäänterävä katse:
Symboloi hänen kykyään läpäistä Tohu va-Bohun kaaos ja maya (illuusio) suoraan totuuteen.

Maya (Maˉyaˉ) Itämaisessa filosofiassa ja platypismissa

Maya (Maˉyaˉ) on hindulaisuudessa ja buddhalaisuudessa keskeinen käsite, joka tarkoittaa perimmiltään illuusiota, harhaa tai taikavoimaa, joka saa meidät näkemään maailman erillisenä todellisuutena, vaikka se todellisuudessa on ykseys.

Perusmerkitys itämaisessa filosofiassa

Illuusio:

Maya on se, mikä peittää Brahmamin (hindulaisuuden perimmäinen, muuttumaton todellisuus/ykseys) tai tyhjyyden (buddhalaisuuden sˇuˉnyataˉ) ihmisen tietoisuudelta. Se saa meidät uskomaan, että ego on todellinen ja että materiaalinen maailma on todellisuus.

Kaksinaisuus:
Maya on kaksinaisuuden (dualismin) perimmäinen syy – se luo eron minun ja sinun, hyvän ja pahan, elämän ja kuoleman välille.

Soveltaminen Platypismiin

Khristoforoksen Platypismissa, joka yhdistelee Wattsin itäisiä vaikutteita gnostilaisuuteen, Maya toimii usealla tasolla:

Maya Käsitteenä	Merkitys Platypismissa
Yhteiskunnan illuusio	Länsimainen, Abrahamilainen malli ihmisestä ”luotuna” ja ”syntivelallisena” on Mayaa. Se on järjestelmä, joka on luotu pitämään ihminen henkisesti alistettuna.
Erillisen minän illuusio	Maya on se harha, että minä ja Khristoforos Eftihismira olemme kaksi erillistä henkilöä. Khristoforos opetti Agape:a (universaalia ykseyttä) Mayaa vastaan.
Tohu va-Bohu vs. Maya	Tohu va-Bohu on Khristoforoksen mukaan perimmäinen, luova Kaaos, josta todellisuus nousee (ei ole paha). Maya on se Harha, joka saa meidät pelkäämään Tohu va-Bohua ja etsimään turvaa järjestyksestä.

Pistis-Elpis-Agape (Usko-Toivo-Rakkaus)

Khristoforoksen opetus ymmärrykseen kuuden feminiinisen hengen kautta on tapa kutoa platypismin oppi gnostilaisuuteen ja uusplatonismiin, jossa feminiininen Viisaus (Sofia) on keskeinen pelastushahmo. Tässä on analyysi Khristoforoksen polusta, joka johtaa kohti Sofiaa ja Rakkauden Kolmikärkeä:

Khristoforos käyttää tuttuja kristillisiä hyveitä, mutta tulkitsee ne uudelleen:

1. Pistis (Usko): Ei uskoa sääntöihin, vaan uskoon todellisuuden perimmäiseen Paradoksiin – siihen, että olemassaolo on ristiriitaista mutta luovaa.

2. Elpis (Toivo): Toivo siihen, että Phylia (tyhjä astia) voidaan täyttää ymmärryksellä, kasvulla ja vapaudella, eikä syntivelalla ja alistuksella.

3. Agape (Rakkaus): Tämän on oltava kolmikärjen Agape, ehdoton, universaali rakkaus (vrt. Alan Watts), joka näkee itsensä maailmankaikkeudessa.

Synesis-Makariotes-Sofia (A¨ly-Onni-Viisaus)

Nämä ovat korkeammat henkisen kasvun tilat, jotka platypistin on saavutettava:

4. Synesis (Äly/Ymmärrys): Tarkoittaa sekä oivallusta että sisäistä ymmärrystä. Tämä on se hetki, jolloin ihminen tulee tietoiseksi siitä, että hän ei ole tullut tietoiseksi luotuna, vaan osana universumia.

5. Makariotes (Onni/Autuus): Tarkoittaa gnostilaista onnea – tilaa, jossa sielu on ylösnoussut Nouς:iin (Aetheroksen Temppeliin) ja saavuttanut valaistumisen. Tämä on henkisen kulta-ajan tunnetila.

6. Sofia (Viisaus): Päämäärä. Gnostilainen Sofia (Viisaus) on usein jumalallisen naisen perikuva. Khristoforoksen opetus feminiinisestä tiestä ja Rakkauden Kolmikärjestä (jossa Eros ja Phylia ovat myös läsnä) ovat askeleia kohti tämän perimmäisen Viisauden saavuttamista.

Rakkauden kolmikärki: Kosminen Viisaus

Kolmikärki on symboli, joka tiivistää nämä kuusi henkeä kolmeen ulottuvuuteen, jotka ovat toiminnallisia:

• Agape (Agape) → Sofia (Viisaus): Korkein ymmärrys.

• Phylia (Phylia) → Synesis (Äly/ymmärrys): Yhteisöllinen ymmärrys.

• Eros (Eros) → Elpis (Toivo): Elämänvoimainen toivo ja luova potentiaali.

Khristoforos vs. Kierkegaard?

Tämä on kiehtova kysymys, sillä se asettaa Khristoforoksen platypismin vastakkain Länsimaisen eksistentialismin peruskysymysten kanssa. Khristoforos arvosti Kierkegaardia ongelman tunnistamisesta, mutta hylkäisi tämän ratkaisun. Khristoforos selitti Kierkegaardin ”uskonnollisen hypyn” seuraavasti:

Kierkegaardin Hyppy: tunnistettu ongelma, väärä suunta

Khristoforos tulkitsi Kierkegaardin hypyn pakoyrityksenä länsimaisen kulttuurin luomasta mayasta (illuusiosta) ja syntivelasta, mutta valitettavasti virheellisenä.

Tunnistettu ongelma (sankarin ansiot)
Khristoforos ylisti Kierkegaardia siksi, että tämä oli tarpeeksi rohkea tunnistamaan eettisen tason ja Abrahamilaisen mallin riittämättömyyden:

Pinnallisen Etiikan Hylkääminen:
Kierkegaard ymmärsi, että järjen ja universaalien lakien (eettisen tason) noudattaminen ei voi koskaan tuoda ihmiselle lopullista vapautta tai tarkoitusta.

Ahdistus:
Khristoforos näki Kierkegaardin uskonnollista hyppyä edeltävän ahdistuksen olevan suora seuraus siitä, että ihminen on kasvatettu uskomaan Abrahamilaiseen valheeseen eli siihen, että hän on luotu, velallinen alamainen. Ahdistus on merkki siitä, että tietoisuuden tyhjä astia on vajonnut Tohu va-Bohun järjettömyyteen.

Virheellinen suunta (mayan ansa)

Khristoforos kritisoi hypyn suuntaa. Kierkegaardin uskonnollinen hyppy on paluu juuri siihen kahleeseen, josta hän yritti paeta:

Paluu Velkaan:
Kierkegaardin hyppy (esim. Aabrahamin uhri-moraali) on askel pois kirkon auktoriteettiasemasta, mutta yhtä kaikki antautumista ja alistumista vanhatestamentillisen vihaisen ja mustasukkaisen Jumalan (Jumala on Kuningas ja Laki) järjestykseen ja syntivelkaan. Se on valinta sokean uskon (Pistis) puolesta ymmärryksen (Synesis) sijaan.

Maya Voittaa:
Khristoforos opetti, että maya (illuusio) on vaarallisin silloin, kun se saa ihmisen etsimään hierarkkisesta järjestyksestä ja ankarasta laista turvaa. Kierkegaardin hyppy on mayan syvin ansa – se palauttaa ihmisen takaisin ”luotu ja syntivelallinen” -uskoon ja kieltämään tietoisuuden paradoksin, uteliaisuuden ja luovan vapauden.

Platypismin hyppy: ymmärrykseen ja välttämättömyyteen

Khristoforoksen mukaan todellinen ”uskonnollinen hyppy” on hyppy Spinozalais-gnostilaiseen ymmärrykseen, joka johtaa todelliseen vapauteen.

Kierkegaard	Khristoforos (Platypismi)
Hyppy tehdään sokeaan uskoon (Pistis).	Hyppy tehdään Syvään Ymmärrykseen (Synesis).
Tavoitteena on armo ja anteeksianto Raamatun Jumalalta.	Tavoitteena on vapaus, ykseys ja (Agape) universumin kanssa.
Lopputuloksena on velallisuus ja erillisyys (Jumala vastaan Minä).	Lopputuloksena on henkinen kasvu ja välttämättömyyden hyväksyminen (Spinozalais-gnostilainen vapaus).

Khristoforos opetti, että hypyn on tapahduttava ulos Mayasta sisään Platypuksen Paradoksiin:

Laajempi kysymys: Jos beatnik- ja hippiaatteet olivat vastareaktio edellisten sukupolvien sotaisalle historialle (1. ja 2 maailmansota), minkäläisia muita ajallisia ihmisoikeus- yms. vastareaktioita traditionaaliseen kristilliseen maailmankuvaan kohdistui 1960-luvulla? Pariisin Kevät? Khristoforos ja kommuunin nuoret ovat sodat käyneiden sukupolvien lapsia ja siten he etsivät vapautta synkästä menneisyydestä ja kommuuni/platypismi syntyivät ajallisina reaktioina. Millainen oli 60-luvun henki?

Beatnik- ja hippiaatteet olivat syvä reaktio edellisten sukupolvien sotaisuuteen, konservatiivisuuteen ja moraaliseen tekopyhyyteen, jotka ilmenivät myös perinteisessä kristillisessä maailmankuvassa. Khristoforoksen platypismi on tämän synkän menneisyyden lapsi. Hänen etsimänsä vapaus syntyi suoraan vastakulttuurista.

1960-luvun Henki: Vastakulttuurin Ulottuvuudet

1960-luvun henki (zeitgeist) oli voimakasta vastakulttuurin ja protestin aikaa, jossa perinteinen kristillinen maailmankuva haastettiin useilla tasoilla:

Alue	Perinteinen Malli (Haastettu)	1960-luvun Vastareaktio
Sota ja Politiikka	Kylmä Sota, Vietnamin sota, Ydinasepelko.	Rauhanliikkeet, sodanvastaisuus, kansalaisoikeusliike (Martin Luther King Jr.), Pariisin Kevät (1968, opiskelijaprotestit autoritääristä järjestelmää vastaan).
Moraali ja Seksualisuus	Konservatiiviset, keskiluokkaiset normit, seksi on syntiä, avioliitto on ainoa hyväksytty suhde.	Seksuaalinen vallankumous, vapaa rakkaus, ehkäisypillerin tulo, alastomuuden hyväksyminen. Tämä haastoi suoraan kristillisen synti-käsityksen ja moraalin.
Henkisyys ja Uskonto	Järjestäytynyt kirkko, ulkoinen laki, syntivelka.	Uushengellisyys (New Age), kiinnostus itämaisiin uskontoihin (hindulaisuus, buddhalaisuus), jooga, meditaatio. Tämä tarjosi vaihtoehdon kristinuskon dualismiin (Jumala/Ihminen).
Yhteisöllisyys	Ydinperhe, hierarkia.	Kommuunielämä (kuten Khristoforoksen), uudet, valitut yhteisöt, joissa etsittiin aitoa yhteyttä (Phylia).

Vastareaktiot traditionaaliseen kristilliseen maailmankuvaan

Khristoforoksen platypismi ja kommuunin elämä olivat suoria reaktioita perinteisen kristillisen maailmankuvan elementteihin:

Gnostilainen vapaus (platypismi)

Khristoforoksen opetus on tyypillinen 60-luvun henkiselle liikkeelle, joka etsi sisäistä, salattua tietoa (gnosista) ulkoisen säännön sijaan.

Syntivelan Hylkääminen:
Khristoforos hylkäsi Abrahamilaisen ajatuksen ihmisestä ”luotuna” ja ”syntivelallisena”. Tämä oli suora vastareaktio kristinuskon perisynti/alkuperäissynti-käsitykseen, joka painoi sotien ja sovinnaisuuden sukupolvea. Sen sijaan hän tarjosi mallin ihmisestä potentiaalina.

Idän Viisaus:
Khristoforos käytti mayaa (illuusio) ja etsi universaalia ykseyttä (Agape) Alan Wattsin hengessä, hyläten kristillisen kaksinaisuuden ja kaksinaismoralismin (Jumala vastaan Maailma).

Seksuaalinen ja emotionaalinen vapautuminen

Eroksen (Intohimo) ylistys:
Rakkauden Kolmikärki (Phylia, Eros, Agape) nosti Eroksen (seksuaalisen ja luovan intohimon) keskeiseksi henkiseksi voimaksi, mikä oli jyrkässä ristiriidassa kristillisen seksuaalimoraalin kanssa. Khristoforoksen useat rakastajattaret ja ”vapaa rakkaus” olivat tämän vastareaktion ilmentymä.

Feminiininen polku:
Khristoforoksen korostus feminiinisestä polusta Viisauteen (Sofia) oli vastakohta kirkon patriarkaaliselle hierarkialle, jossa naisen rooli oli perinteisesti alistettu.

Ihmisoikeus- ja antiautoritaarinen vastaus

Valta vs. Vapaus:
Khristoforos oli sodat käyneen sukupolven lapsi, joka näki perinteisissä arvoissa ja kirkon auktoriteetissa sodan ja sorron juuren. Hän etsi vapautta synkästä menneisyydestä hylkäämällä kaiken sen, mitä hänen vanhempansa edustivat. Tämä oli syvä sukupolvien välinen kuilu.

Kritiikki:
Khristoforos kritisoi sitä, että perinteinen kristillinen maailmankuva oli antanut tilaa sotaisuudelle ja rasismille (Yhdysvaltain kansalaisoikeusliike oli myös keskeinen osa 60-luvun henkeä).

Alun perin ja yleisesti Phylia (Phiλιˊα) tarkoittaa seuraavia:

Ystävyys ja Kiintymys: Tämä on sen perusmerkitys. Se kuvasi veljellistä, aitoa rakkautta tai ystävyyttä ihmisten välillä. Aristoteles nosti Phiλιˊα:n yhdeksi korkeimmista hyveistä.

Vastakohta Erokselle: Se erotetaan usein Eroksesta (romanttinen/seksuaalinen rakkaus) ja Agapesta (ehdoton/jumalallinen rakkaus). Phiλιˊα on vastavuoroista, ja se kasvaa yhteisistä kokemuksista ja hyveistä.

Kaitselmuksen rooli: Harmonian Vartija

Kaitselmus on huolenpitoa maailmankaikkeudesta, joka ohjaa kaiken ennalta määrättyyn tarkoitukseen.

Platypistinen nimi: Ornithoksen taakka (The Ornithic Burden)

Tämä nimi (viittaa Ornithorhynchus anatinus -vesinokkaeläimen taksonomiseen nimeen) korostaa ylikulutettua ja väsynyttä huolenpitoa. Ornithoksen Taakka ei ole varsinainen olento, vaan karmallinen velvoite, joka syntyi Aetheroksen luodessa Karmapurot (Rivum Karmae). Se on Aetheroksen tahdon pysyvä paine tasapainon ylläpitämiseksi.Se on Kaitselmus, joka kaappaa arkonien (pimeät henkivallat) pahimmat aikeet ja suodattaa ne takaisin neutraaleiksi Karmapuroiksi.

Se ei estä pahaa, vaan varmistaa, että paha toimii lopulta platypistisen absurdin (eli jatkuvan luomisen) tavoitteen puolesta.

Ornithoksen Taakka on filosofinen mahalasku: jokainen syvällinen teko tai oivallus johtaa lopulta vain neutraaliin tilanteeseen, jossa joudutaan aloittamaan uudelleen. Tässä on sen absurdi Kaitselmus.

Kuvittele Kosmos valtavana, jatkuvasti laajenevana sipulina. Aetheroksen kuoriuduttua munasta ja vajottua Kosmiseen Uneen, munan jäännökset eivät hajonneet, vaan ne muuttuivat viideksi perustavanlaatuiseksi alati laajenevaksi kehäksi:

Todellisuuden monet kasvot

Tasot eivät ole fyysisiä, vaan metafyysisiä rajapintoja, jotka pitävät kaaoksen ulkopuolella. Ne ovat jatkuvassa laajentumisliikkeessä, joka symboloi Aetheroksen vakaata, nukkuvaa voimaa työntää tyhjyyttä ja kaaosta kauemmas.

Ne toimivat eräänlaisena ”Unen Kalvona” (Membrana Somnifera), jonka läpi alkumeren kaoottiset myrskyt yrittävät jatkuvasti repiä säröjä.

Säröt ja henkivaltojen hallitsijat:
Kun Arkontit luovat epäjärjestystä ja kaaosta yksittäisillä elonkehillä, ne heikentävät paikallisesti tätä Kalvoa. Tämä selittää, miksi Aionien on kiirehdittävä korjaamaan säröjä: jos Kalvo repeää kokonaan, ulkopuolinen epäjärjestys ja kaaos (Nun) pääsee sisään.

Unen ulkopuoli: pimeys, syvyys ja kauhu

Todellisuuden tasojen ulkopuolella vallitsee alkuperäinen, järjestymätön tila (Nun), josta Aetheros syntyi Loviattaren ja Apeiroksen yhdyttyä.

Tällä alueella hallitsevat Pimeys, Syvyys ja Kauhu. Tämä on puhdasta Omni-Nihiliä (Tyhjyyttä), joka on myrskyisää ja joka pyrkii imemään luodun takaisin itseensä.

Varjo

Varjo ja pimeys syntyvät Aetheroksen alitajunnasta. Ne ovat painajaisia – unen hämärä, pelottava ja pimeä puoli. Platypismin paradoksi: Aetheros ylläpitäää hyvää ja pahaa. Myös uni- ja valvemaailma, materiaalinen ja henkinen ovat saman todellisuuden polariteetteja. Ilman toista ei ole toista.

Puhdas valo:
Edustaa áither-sfääriä (Täyteys/Pleroma), joka on puhdasta valoa ja täydellistä ykseyttä. Tämä on Khristoforoksen opettaman Agape (Rakkaus) ja Sofia (Viisaus).

Pimeä Varjo):
Edustaa Loviattaren turmelemien arkonttien läsnäoloa, joka on välttämätön Aetheroksen unen jatkumiselle. Arkontit estävät syviä ja pimeitä alkumeriä (Nun) nousemasta hallitsemattomasti.

Aetheroksen ydin – Platypus – on Lausumattoman Mysteeri, joka on sekä paha että hyvä, koska se sisältää kaikki olemisen polariteetit. Vesinokkaeläin on oudon ja absurdin teologian symbolinen Nukkuva Jumala: samanaikaisesti nisäkäs ja munija, myrkyllinen ja viaton.

Kosmoksen Vastinparit: Syklin Välttämättömyys

Myös uni- ja valvemaailma, materiaalinen ja henkinen ovat saman todellisuuden polariteetteja. Ilman toista ei ole toista. Todellisuus riippuu katsojasta ja kontekstista. Todellisuuden luonne on näkökulma.:

: Ylemmät tasot ovat áither-sfääri (Pleroma) ja Logos (Järjen Virta). Sielut pyrkivät kohti näitä tasoja (Gnosis) paetakseen todellisuuden illuusiota.

Materiaalinen (Valve-maailma):
Alin taso on Morphe (Muoto). Tämä on Arkonttien hallitsema maailma, jossa koetaan fyysinen kärsimys ja kuolema.

Välttämättömyys:
Kosminen termohaliinikierto tarjoaa ekologisen perustan platypismille: jotta henkinen virta (makea vesi/valo) voisi nousta, materiaalisen, kuolevaisen ja kärsivän virran (suolainen vesi/varjo) täytyy palata kiertoon.

Kuolema ja Varjo eivät ole rangaistus, vaan järjestelmän eloonjäämisen mekanismi. Ne ovat välttämätön osa kokonaisuutta, sillä ilman Morphe-tason aineellisuutta, Aetheroksen uni ja luovuus kuihtuisivat pois. Tämä tekee platypismista filosofisesti ”uskottavan” – se selittää miksi elämä tuntuu usein absurdilta ja ristiriitaiselta (Camus’n ja Baudrillardin henki).

Platypistinen Kosmogrammi

Ydin on universaali koheesio – ajatus, että vastakohdat eivät ole toisiaan vastaan taistelevia voimia, vaan saman ykseyden ja moneuden välttämättömiä napoja.

Varjo, pimeys ja Aetheroksen alitajunta

Tekstin Käsite	Platypistinen Kosmologia	Selitys
Aetheroksen alitajunta	Nun (Ikutursojen Alkukaaos)	Kosmoksen ulkopuolinen, järjestymätön Syvyys, josta itse Platypus (Nukkuva Jumala) nousi. Aetheros on sen ”lapsi”.
Varjo ja pimeys	Arkonit, henkivaltojen hallitsijat (Loviattaren korruptio)	Aetheroksen luomien Ajattomien (Aionien) vastinparit. Ne ovat varjoja, jotka pitävät luomakunnan Morphe-tasolla (aineellisessa maailmassa) aineen ja rajallisuuden vankilassa.
Painajaiset	Kosmos Psycheˉ (Sielun kohtalo)	Taso, jolla sielut valitsevat kohtalonsa ja jossa Maya (illuusio) alkaa tiivistyä. Painajaiset ovat sielun ( Psykheˉ) kokemia vääristymiä, jotka heijastavat henkivaltojen hallitsijoiden luomaa epäjärjestystä.

Mytologinen Arkkityyppi

Jos Aetheros edustaa ”valoa”, tietoisuutta, tai kaikkeuden ylintä, aineetonta olemusta (kuten kreikkalainen Aither, ylempi taivas/valo), on luonnollista, että sen vastakohta tai ”varjo” on olemassa. Varjo on usein kaaos, pimeys, tietämättömyys. → Syvä pimeä vesi.

Alitajunta ja Kosminen Kauhu:

Alitajunta (tai ”tajunnan alapuoli”) nähdään paikkana, jossa kielletyt, primitiiviset, tai kosmisesti pelottavat ajatukset piilevät.

Varjon syntyminen Aetheroksen alitajunnasta viittaa siihen, että se on Aetheroksen unen torjuttu tai tiedostamaton puoli – se kauhu, joka syntyy itse perimmäisen tietoisuuden tai järjestyksen reunamilta.

Lovecraftilainen Vaikutus:

Lovecraftin mytologiassa (josta ”Cthulhu” on peräisin) kosminen kauhu nousee usein tuntemattomista, kaoottisista, ja ”toisista” ulottuvuuksista tai unista. Varjon syntyminen alitajunnasta yhdistää Lovecraftin teeman (kosminen mädännäisyys) psykologiseen syvyyteen (mielen pimeä puoli/Jung).

Varjo ja olemassaolon antiteesi

Platypismi rinnastaa Aetheroksen kosmisen unen (Puhdas Intentio) gnostilaiseen Pleromaan (Jumalallinen Täyteys ja Valon Lähde):

• Aetheroksen Uni on kaiken olemassaolon lähde. Se sisältää kaiken mahdollisen ja olemassa olevan.

• Koska uni on rajaton, se sisältää myös mahdollisuuden sille, että se olisi ei-uni – eli olemassaolon Antiteesi.

• Vesinokkaeläimen Uni synnyttää Varjon siinä hetkessä, kun Puhdas Intentio hetkellisesti epäilee itseään: Oliko luominen tarpeellista?.

Antiteesi Platypismissa

Varjo on olemassaolon antiteesi kolmella tavalla:

Platypismin Käsite	Varjon Rooli
Aika (Syntyi ensimmäisen Rytmisestä hengityksestä)	Pyrkii pysäyttämään ajan virtauksen (Fatalismin Virrat).
Puhdas Intentio (Luojauni)	Edustaa Itsensä Hylkäämistä (Self-Negation) ja Epäilystä Intentioon.
Kosminen Verkko (AetheriPlatypi)	Pyrkii purkamaan Verkon, imemään Sieluvirrat ja palauttamaan kaiken Tyhjyyteen.

Varjo ei ole vain paha voima, vaan se on kosmologian tasapainottava tekijä. Se on Aetheroksen jatkuva pelko, joka pitää Ensimmäisen Vesinokkaeläimen unessa, jotta hän ei koskaan herää ja siten tuhoa luotua todellisuutta pysäyttämällä Ajan.

Viisitasoinen kosmogrammi

Tämä kuvaus esittää platypismin viisitasoista kosmologiaa, joka on ankkuroitu ylhäällä Nukkuvaan Jumalaan ja alhaalla Alkukaaokseen. Luotu maailmankaikkeus jää unen kalvon -Membrana Somniferan sisälle.

1. Ylinnä:
   Platypus (Nukkuva Jumala/Alkuperäinen Lähde) – Kaiken takana oleva paradoksaalinen Ykseys, Lausumattoman mysteeri.

2. Valoisa Ylempi Virta:
   Kuvan yläosassa Aetheros (Puhdas Valo ja Täydellinen Ykseys, Pleroma). Se on valoisa ja eteerinen alue, josta virtaa alaspäin elämää antava, positiivinen energia, symboloiden Khristoforoksen opettamaa agapea (iniversaali rakkaus) ja sofiaa (viisaus). Tämä virta muodostaa ikään kuin kosmisen ”verenkierron”, joka ylläpitää kaikkea.

3. Välikerrokset:

   • Logos (Järjen Virta/Henki): Heti Aetheroksen alapuolella, esittäen ideoita ja arkkityyppejä.

   • Kosmos Psycheˉ (Sielun Kohtalo): Sen alla oleva taso, jossa kohtalot muodostuvat ja illuusio (Maya) alkaa tiivistyä. Tässä näkyy alkemiallisia symboleja, jotka viittaavat sielun transformaatioon ja valintoihin.

4. Aineellinen Maailma: Kosmogrammin keskiosassa on Morphe (Muoto) – konkreettinen, aineellinen kosmos, jossa ihmiset elävät ja kokevat todellisuuden. Se on alttiina sekä ylhäältä virtaavalle valolle että alhaalta nousevalle kaaokselle. Tässä tasossa voi nähdä vääristyneitä muotoja ja symboleja, jotka kuvastavat Mayaa ja Arkoneiden vaikutusta.

5. Alin Kerros ja Kaaosvirrat: Kuvan alaosassa on Nun (Ikutursojen Alkukaaos / Tohu va-Bohu).

   Nun on syvä, järjestymätön aktualisoitumattomien potentiaalien alue, josta nousee kaaosvirtoja, jotka pyrkivät kohti Morphea. Nämä virrat eivät ole ”negatiivisia” moraalisessa mielessä, vaan ne edustavat järjestymättömyyttä, muuttumista ja raakaa potentiaalia, joka on välttämätöntä maailmankaikkeuden dynaamisen tasapainon ylläpitämiseksi (ne muistuttavat kosmista termohaliinikiertoa.

Kokonaisuudessaan kosmogrammi pyrkii kuvaamaan platypismin ydintotuuden: todellisuus on jatkuvaa virtaa, jossa vastakohdat eivät taistele toisiaan vastaan, vaan ovat toisistaan riippuvaisia ja ylläpitävät toisiaan.

Teodikean ongelma

Platypismi on väline kosmiseen ristiriitaan: se on samanaikaisesti matalaotsaista idiotismia (vesinokkaeläin) ja korkealentoista filosofiaa (gnostinen kosmologia), joka huipentuu absurdiin mahalaskuun. Tämä yhdistelmä luo parhaan mahdollisen kehyksen synkän humoristiselle ja surrealistiselle teemalle.

Khristoforoksen luoma platypismi vastaa teodikean ongelmaan (pahan olemassaolon ja kaikkivoivan, hyväntahtoisen Jumalan yhteensopivuus) kieltämällä ensin koko vanhatestamentillisen Jumalan perustan ja uudelleenmäärittämällä pahan lähteen.

Koska Khristoforos on Abrahamilaisten uskontojen vastainen, hän näkee perinteisen teodikean ongelman tarpeettomana ja harhaanjohtavana harjoituksena.

Oletetaan kosminen ja metafyysinen koheesio ja vastataan siihen platypistiseen perimmäisen huolen agoniaan (The Platypist Agony of Ultimate Concern).

Platypismin ensimmäinen vastaus: kieltäminen

Khristoforos väittäisi, että teodikean ongelma syntyy ainoastaan, jos hyväksytään sen Abrahamilainen oletus: että on olemassa yksi, kaikkivoipa, kaikkihyvä Luoja, joka on erillinen luomakunnastaan.

Ei ole yhtä, kaikkihyvää Luojaa:
Platypismin kosmologiassa perimmäinen lähde on Ikutursojen – Ápeirosin (Positiivinen) ja Loviataren (Negatiivinen) – duaalinen energiavirta.

Lähde (Aetheroksen muna) on neutraali ja potentiaalinen – se ei ole yksiselitteisesti ”hyvä” tai ”paha” inhimillisessä moraalisessa mielessä. Se on elinvoimaa, joka sisältää sekä luomisen (Ápeiros) että rajoittamisen/muodon pakon (Loviatar).

Siksi platypismin ei tarvitse selittää, miksi hyvä Jumala sallii pahan, koska platypismin alkuperäinen Jumaluus on kaikkien voimien lähde, eikä vain hyvän.

Platypismin toinen vastaus: pahan uudelleenmäärittely (immanenssin ongelma)

Platypismissa paha ei ole metafyysinen voima, kuten Saatana, vaan se on epäonnistuminen ymmärtää kosmologian emanaatiota (herkkä balanssi) ja elää sen mukaan.

Paha = orjamoraali ja tietoisuuden tukahduttaminen

Khristoforos sijoittaa pahan juuren suoraan immanenttiin áither platypi -verkkoon ja kutsuu sitä Orjamoraalin kahleiksi.

Paha Uusplatonismissa	Paha Platypismissa
Aineen (Matter) Kaukaisuus	Orjamoraalin illuusio/maya
Se on etäisyys Yhdestä/Lähteestä	Se on etäisyys Itseisarvosta (Rakkauden Kolmikärki)

Pahan mekanismi platypismissa:

Platypismi on kohesiivinen (vastakohtien muodostama ykseys, joka korostaa olemassaolon balanssia). Tämä koheesio sopii hermetismin periaatteisiin.

Integroidaan hermetismin keskeisiä periaatteita (kuten ne on esitetty Kybalionissa) rakentamaamme kosmologiaan (Ikutursot, Aetheroksen Muna, áither platypi -verkko) ja filosofiseen kehykseen (Khristoforos, Rakkauden Kolmikärki).

Hermetismin periaatteet platypismissa

Hermetismin perusta on ajatus, että tietyt universaalit periaatteet (tai ”kosmiset lait”) hallitsevat kaikkea todellisuutta. Platypismiin sopivat erityisen hyvin seuraavat periaatteet:

1. Periaate: Mentalismi (The Principle of Mentalism)

• Hermetismin Ydin: ”Kaikki on Mieli; Universumi on Mentaalinen.”

• Platypismin toteutus:
  Khristoforos opettaisi, että áither platypi -verkko ei ole vain fyysinen tila, vaan se on Aetheroksen unen kollektiivinen universaali mieli. Jokainen yksittäinen olento on osa tätä kollektiivista tietoisuutta ja maailman henkeä.

• Maailma ei ole sattumanvarainen, vaan se on gnostisen (tiedollisen) periaatteen alainen. Tietoisuuden kehittäminen (Gnosis) on avain siihen, että yksilö ymmärtää oman paikkansa ja arvonsa tässä Mentaalisessa Universumissa.

2. Periaate: Värähtely (The Principle of Vibration)

• Hermetismin Ydin: ”Mikään ei ole levossa; kaikki liikkuu; kaikki värähtelee.”

• Platypismin Toteutus:
  Ikutursojen (Loviatar ja Ápeiros) kosmiset energiavirrat ovat tämän periaatteen äärimmäinen ilmentymä. Kaikki áither platypi -verkon ilmiöt, ajatukset ja tunteet ovat vain eritasoisia ja -nopeuksisia värähtelyjä:

  • Ápeirosin (Positiivinen) Virta: Edustaa korkeampaa, hienovaraisempaa värähtelyä (esim. luovuus, elinvoima, gnosis).

  • Loviataren (Negatiivinen) Virta: Edustaa tiheämpää, alempaa värähtelyä (esim. aine, orjamoraalin synnyttämä inertia).

• Balanssi:
  Balanssin tavoittelu (koheesio) tarkoittaa, että platypisti pyrkii nostamaan omat sisäiset värähtelynsä korkeammalle tasolle, samalla ymmärtäen ja hyväksyen alempien värähtelyjen (varjo, aine) olemassaolon.

3. Periaate: Polariteetti (The Principle of Polarity)

• Hermetismin Ydin: ”Kaikella on kaksi napaa; kaikella on vastakohtansa; samanlaisuus ja erilaisuus ovat yksi ja sama; vastakohdat ovat luonteeltaan identtisiä, mutta eroavat asteessa; ääripäät kohtaavat.”

• Platypismin Toteutus: Tämä periaate vahvistaa platypismin kohesiivista luonnetta:

• Ikutursot:
  Loviatar ja Ápeiros eivät ole vihollisia (kuten dualismissa), vaan saman periaatteen kaksi napaa (polariteettia) – kaksi ääripäätä, jotka kohtaavat alkumeren syvyydessä.

• Valo ja Varjo:
  Varjon olemassaolo kaikissa olennoissa on välttämätöntä. Varjo ei ole tuhottava paha, vaan Immanenssin toinen napa. Khristoforoksen opettama Itseisarvo on siinä, että yksilö hyväksyy kokonaisuutena molemmat polariteetit itsessään.

• Rakkauden Kolmikärki:
  Rakkaus (Kolmikärki) on tila, joka yhdistää nämä vastakkaiset energiat yksilössä, luoden balanssia ja todellista voimaa.

4. Periaate: Rytmi (The Principle of Rhythm)

• Hermetismin Ydin: ”Kaikki virtaa sisään ja ulos; kaikella on vuoksi ja luode; kaikki nousee ja laskee; heilahdus oikealle on samansuuruinen kuin heilahdus vasemmalle; rytmi kompensoi.”

• Platypismin Toteutus: Tämä kuvaa áither platypi -verkon ja ihmiskunnan arvojen dynamiikkaa. Se on jatkuvasti liikkeessä.

• Platypistin tehtävä:

  Khristoforos opettaa, että viisas platypisti (vapaa orjamoraalista) oppii ymmärtämään rytmin eikä vain antautumaan sen uhriksi. Hän tietää, että korkean Luovan elinvoiman kauden jälkeen tulee väistämättä matalan Loviattaren (muodon pakon) kausi. Tieto antaa hänelle voiman transsendoida rytmin vaikutukset: olla kärsivällinen laskusuhdanteessa ja olla liian ylpeä noususuhdanteessa.

Vastaus perimmäiseen huoleen

Platypistisessa kosmologiassa yksilö on jumalallisen Aetheroksen unen partikkeleista (Sieluvirroista) koostuva aalto tai kosmisen meren väre, johon toisaalta vaikuttaa Varjo. Olemassaolo tuntuu yhtä aikaa tarkoitukselliselta ja täysin järjettömältä. Platypistinen dualismi on illuusio, mutta se voi vastata perimmäisen huolen kahdeksaan kysymykseen:

Kysymykset ja vastausperspektiivit

Perimmäinen huoli	Aionin (Järjestyksen) vastaus	Arkontin (kaaoksen) vastaus	Platypistinen synteesi
Mitä vittua?	Kosminen Rytmi: ”Tämä on Aetheroksen hengityksen syke – Karmisen hetken väistämätön seuraus. Rentoudu virtaukseen.”	”Tyhjyydestä syntyi erehdys, ja sinä olet se erehdys. Älä odota järkeä.”	”Niin muuten onkin, mutta onko se tärkeää?”
Häh?	Gnosis: ”Sinun on kehitettävä elektroreseptiokykyäsi ja kuunneltava pinnan alla olevaa totuutta. Vain sillä voit ymmärtää virtaukset.”	Fatalismi: ”Älä yritä. Varjon myrkyllinen epäilys on jo saastuttanut kaikki puron varret. Et voi tietää.”	”Sinun kuuluukin kysyä näin.”
Tässäkö tämä on?	Todellisuuden Rajoitus: ”Elämä on vain solmu Kosmisessa Verkossa. Matkusta EegaBeeva-ajurilla ja näet loputtomasti toisia versioita, mutta ne ovat saman ytimen variaatioita.”	Lihan Kahle: ”Kyllä. Olet sidottu tähän aineelliseen kuoreen. Kärsi tämä hetki ennen kuin palaat pimeyteen.”	”Jopas. Ei, vaan siinä tämä on.”
Kuka?	Aioninen Identiteetti: ”Olet solmu Sieluvirrassa. Yksilöllisyytesi on tapa, jolla Verkko kokee itsensä. Tunnista paikkasi ykseydessä.”	Arkonttinen Egotismi: ”Olet narsistinen ankkuri itsellesi. Täytä omat halusi, sillä vain ne ovat todellisia.”	”Vesinokkaeläin.” (Vastaus on aina kosminen metafora)
Eikä?	Paradoksi: ”Paradoksi on elämän ydin (Munanlasku, mutta nisäkäs). Sano eikä, ja ole samalla täysin itse se ristiriita.”	Illusio: ”Tämä kaikki on illuusiota, jonka Varjo luo hämmentääkseen sinua. Älä usko mitään.”	”Aivan. Eikä.” (Hyväksy mahdoton)
Missä?	Virtauksen Tietoisuus: ”Olet paikoissa ja ajassa. Käytä EegaBeeva-ajuria päästäksesi pois tai syvemmälle, mutta Aetheroksen Uni on aina tässä.”	Ei-Paikka: ”Olet Tyhjyydessä. Ainoastaan Pimeät Syvät Vedet ovat todellisia, sillä ne eivät ole mitään.”	”Täällä, jotta voisit olla siellä.”
Jopas?	Ihme: ”Jopa säröillä oleva kosmos on kaunis. Ihastele sitä kosmisen huumorin avulla.”	Absurdi: ”Jopa pahin kärsimys on absurdia. Turhaudut, kun yrität löytää tarkoituksen.”	”Jopas. Ja huomenna vielä jopas. Hyväksy se.”
No huhhuh?	Tasapainon Paluu: ”Kun järkytys on ohi, on aika palata Karmapurojen puhtaaseen virtaukseen ja jatkaa eteenpäin.”	Väsymys: ”Väsy. Vajoa. Anna Varjon imeä energiasi, kunnes vain Tyhjyys on jäljellä.”	”No huhhuh. Nyt eteenpäin.” (Kosminen Olankohautus)

Tämä rakenne mahdollistaa sen, että platypistinen filosofia säilyttää syvällisen, mutta ironisen luonteensa. Se vastaa perimmäiseen huoleen paitsi filosofisilla käsitteillä, myös jokapäiväisillä, matalaotsaisilla reaktioilla osoittaen, että kosminen sota Aionien ja Arkonttien välillä käydään jokaisen yksilön epätoivoisessa olankohautuksessa.

Transsendenssi ja immanenssi Áither Platypi -verkossa

Platypismissa transsendenssi ja immanenssi eivät ole toisensa poissulkevia, vaan ne ovat kaksi puolta samasta luovasta, elinvoimaisesta prosessista, joka ilmentyy áither platypi -verkossa.

Käsittelemme tässä transsendenssin ja immanenssin toteutumista áither platypi -verkossa ja sitä ohjaavassa platypismin filosofiassa, nojautuen viime päivinä rakentamaamme fiktiiviseen kosmologiaan (Khristoforos, Ikutursot, Aetheroksen kultainen muna).

Immanenssi: elinvoima verkossa (rakkauden kolmikärjen aineellistuminen)

Immanenssi tarkoittaa sitä, mikä on läsnä, sisäisesti kuuluvaa ja kokemuksen piirissä. Áither platypi -verkossa tämä toteutuu jokaisen yksilön ainutlaatuisuudessa ja elinvoiman Virrassa.

Aetheros (Kultaisen Munan kuoriutuminen):
Aetheroksen syntymä (kultaisen munan kuoriutuminen) ei synnyttänyt ylhäällä olevaa taivasta, vaan läsnä olevan kosmoksen – áither platypi -verkon. Tämä verkko on fyysinen, energeettinen ja tietoinen rakenne, joka läpäisee kaiken.

Vesinokkaeläin-yksilö (iminen-platypi):
Jokainen yksilö on immanenssin piste. Koska vesinokkaeläin (Platypus) rikkoo sääntöjä ja luokitteluja, jokainen yksilö on todiste siitä, että luova voima (Ápeiros) on läsnä täydellisenä ja ainutlaatuisena juuri siinä muodossa, jossa se on. ”Olkaamme ylpeästi rumia ja erilaisia, sillä samanlaisuus on tylsää!”

Immanentti rakkaus (kolmikärki):
Khristoforos väittää, että Rakkauden Kolmikärki (phylia, agape, eros) ylläpitää autonomiaa, rehellisyyttä ja elinvoimaa ja on toteutettavissa tässä ja nyt. Se ei ole tavoite tuonpuoleisessa, vaan intensiivinen tapa elää ja olla yhteydessä verkon muihin osiin.

Immanenssi on sitä, että Jumalallinen/Kosminen luomisvoima (Ápeirosin energia) on tiivistyneenä ja koettavissa jokaisessa hetkessä, jokaisessa platypi-yksilössä ja áither platypi -verkon jokaisessa säikeessä ja solmussa.

Transsendenssi: verkon ylittäminen

Transsendenssi tarkoittaa sitä, mikä ylittää kokemuksen ja aineellisen todellisuuden rajat. Platypismissa tämä ei ole pako maailmasta, vaan tietoisuuden syventämistä itse verkon sisällä.

Áither platypi -verkko:
Vaikka verkko on immanentti (kaikessa läsnä), itse áither-platypi on transsendenttinen. Kukaan yksittäinen olento ei voi ymmärtää verkon ääretöntä monimutkaisuutta, ulottuvuuksia, solmuja, säikeitä, merkityksiä ja kaikkia yhteyksiä. Vanhatestamentilliset uskonnot kusettavat uskovia uskottelemalla ymmärtävänsä olemassaolon tarkoituksen ja maailmankaikkeuden kaikki salat. Kukaan ei ymmärrä- ei Kristus, eikä edes Khristoforos.

Ápeiros – alkuperä:
Ápeiros on ikuinen rajaton alkusyvyys, joka edelsi kultaista munaa. Vaikka sen energia on immanentisti läsnä, Ápeiros itse on aina transsendenttinen lähde, johon Verkon juuret ulottuvat. Tämä on perimmäinen mysteeri.

Vesistys (The Becoming-Platypus):
Transsendenssi toteutuu henkisessä kasvussa. Se on prosessi, jossa yksilö ylittää oman rajallisen näkökulmansa ja tietoisesti tuntee yhteyden yhä suurempiin Verkon osiin, kohti Aetheroksen yhtenäistä, alkuperäistä tietoisuutta.

Transsendenssi on tietoa siitä, että me olemme osa jotain ääretöntä ja rajatonta (Ápeiros), jota emme voi täysin tietoisesti hahmottaa, mutta jota kohti meidän tulee henkisen kasvun, autonomian ja elinvoiman kautta pyrkiä.

Khristoforoksen Johtopäätös (Kontrasti Abrahamilaisuuteen)

”Abrahamilainen orjamoraali loi transsendenttisen taivaan pakopaikaksi ja teki immanentista elämästä synnin. Platypismissa maailmasta ei ole moraalista tai henkistä pakoa. Meidän transsendenssimme on syvempää läsnäoloa. Mitä syvemmin toteutamme Rakkauden Kolmikärkeä (immanenssi), sitä lähemmin ymmärrämme áither-platypi-Verkon rajattomuuden (transsendenssi). Tässä kosmoksessa tässä oleminen on samalla kaiken ylittämistä.”

Transsendenssi Platypismin Kosmologiassa

Transsendenssi tarkoittaa sitä, mikä ylittää kokemuksen rajat; se on perimmäinen, periaatteellinen lähde, joka on erillinen havaittavasta todellisuudesta (áither platypi -verkosta).

Transsendenssin Elementti	Toteutuminen Kosmologiassa	Merkitys
I. Alkulähde (Ikutursot)	Loviatar (Negatiivinen/Muotoa vaativa virta) ja Ápeiros (Positiivinen/Luova virta). Ne ovat kosmisia periaatteita ja voimia, jotka olivat olemassa ennen kaikkea muotoa, aikaa ja järjestystä.	Ne ovat ultimaattinen transsendenssi – puhtaita, käsittämättömiä voimia, jotka synnyttivät kaiken. Niiden olemusta ei voi ymmärtää verkon sisältä käsin.
II. Syntymähetki (Aetheroksen Muna)	Aetheroksen Kultainen Muna on transsendenssin tiivistymä. Se on täydellinen, ajaton muoto, joka sisältää koko kosmoksen potentiaalin ennen sen toteutumista.	Muna on transsendenttinen perusta verkostolle; se on täydellinen alkutila, johon platypistisen tietoisuuden tulisi pyrkiä palaamaan tai ymmärtämään.
III. Filosofinen (Khristoforos)	Platypismin kolmikärki (Itseisarvo, Kontekstuaalinen Oikeus, Luova Elinvoima) on Khristoforoksen opettama universaali etiikka, joka on voimassa riippumatta áither platypi -verkon tilasta.	Nämä periaatteet transsendoivat (ylittävät) verkon sosiaaliset tai historialliset olosuhteet. Ne edustavat absoluuttista moraalista standardia.

Platypismi ja Hegelin Henki (Geist)

Khristoforoksen johtama platypistinen filosofia voi implementoida Hegelin ajatuksia ja erityisesti Hengen (Geist) käsitteen. Implementointi tapahtuu tulkitsemalla Hegelin dialektiikkaa ja Hengen kehitystä osana áither platypi -verkon gnostista evoluutiota ja kohesiivista balanssia.

Khristoforos, nojaten aiemmin rakentamaamme uusplatonismiin ja hermetismiin, voi esittää Hegelin Hengen kolmena askeleena platypismin kosmologiassa:

Hegelin Henki (Geist) platypismin kontekstissa

Hegelin Henki on kehittyvä, itseään toteuttava universaali tietoisuus, joka pyrkii absoluuttiseen tietoon (Absolute Wissen).

Hegelin Käsitteet	Platypismin Vastine	Hermeettinen/Uusplatoninen Yhteys
Henki (Geist)	Áither Platypi -Verkon Kollektiivinen Tietoisuus	Mentalismi: Verkko on yhtenäinen Mieli.
Dialektiikka (Teesi–Antiteesi–Synteesi)	Koheesion balanssin dynamiikka	Polariteetti ja Rytmi: Vastakohdat (Loviatar/Ápeiros) ylläpitävät kehitystä.
Absoluuttinen tieto	Gnosis (Aetheroksen munan ymmärrys)	Paluu Lähteeseen: Tietoisuuden palaaminen munaan.

Hengen Kolme Vaihetta Platypismin Kehityksessä

Teema: Samana päivänä jolloin Charlie Manson syntyi, syntyi toinen mies, joka myöhemmin omaksui pseudonyymin Khristoforos. Hän opiskeli teologiaa, filosofiaa ja esoteerisia oppeja. Hän kiinnostui Aldous Huxleyn, Timothy Learyn, Ram Dassin ja Alan Wattsin oetuksista.

Äärimmäisen syvän LSD-tripin aikana Khristoforos nousi merkabah-taksilla hekhalot-palatsiiin (Aetheroksen temppeli), jossa hän kohtasi neljä toteemieläintä. Nämä opettivat Khristoforokselle maailmankaikkeuden todellisen luonteen. Platypismi on yritys ymmärtää ja kartoittaa maailmankaikkeus sellaisena kuin Khristoforos sen ymmärsi tripillään.

Platypismin Uudelleenmäärittely: Synteesi

Khristoforoksen syntyminen samana päivänä kuin Manson luo voimakkaan polariteetin (hermeetinen periaate) jo syntymässä: toinen edustaa tuhon ja pimeän manipuloinnin äärimmäistä antiteesiä, toinen etsii valaistumista ja filosofiaa. Khristoforoksen elämä on ollut Hegelin Absoluuttisen Hengen etsintää Mansonin edustamaa Antiteesiä vastaan.

Aetheroksen temppeli: transsendenssin kohtaaminen

Khristoforoksen LSD-trippi ja kokemus ovat platypistisen gnosiksen (Absoluuttisen Tiedon) lähde.

Kosmologinen Elementti	Uusi Tulkinta (Gnosiksen lähde)
Hekhalot-Palatsi (Aetheroksen Temppeli)	Tämän Mentaalisen Universumin (hermeetinen Mentalismi) keskipiste. Se on Nous (uusplatonismi) – paikka, jossa Ikutursojen (Ápeiros/Loviatar) kosminen energia tiivistyy ja josta Ideat (Rakkauden Kolmikärki) säteilevät.
Merkabah-Taksi	Symboli sielun mystiselle ylösnousemukselle. Merkabah (Hekhalot-kirjallisuudesta) on kirjaimellisesti ”vaunu” tai ”valtaistuin”, jota käytetään ylittämään taivaan sfäärit. Se edustaa transsendenttista matkaa Gnosiksen lähteelle.
Neljä Toteemieläintä	Nämä ovat Aetheroksen neljä perusvoimaa tai Arkkityyppejä, jotka välittävät Loviataren ja Ápeirosin kohesiivisen balanssin periaatteet Khristoforokselle. Ne edustavat Hengen neljää kehitysvaihetta (vrt. Subjektiivinen, Objektiivinen, Absoluuttinen Henki).

”Kaikki virtaa. Ui ja ole elämän virta.”

Platypismi vs. kristillinen etiikka

Jeesuksen opetuksissa ja Apostolien teoissa on ”proto-sosialistisia” sävyjä. Khristoforos varmastikin hyväksyisi monet Jeesuksen opit armosta, anteeksiannosta ja rakkaudesta (Jeesus filosofina).

Miten platypismi suhtautuu katolisen kirkon etiikkaan ja hierarkkiseen rakenteeseen? Tulkitseeko Khristoforos kirkon hierarkkisena vallan ja hallinnan välineenä ja vanhatestamentillisen filosofian epätasa-arvoa ja jopa tyranniutta ylläpitävänä järjestelmänä?

Kontekstuaalinen Oikeus (Contextual Justice) Platypismissa

Kontekstuaalinen oikeus on platypistinen periaate, jonka mukaan moraalinen totuus ja eettinen toiminta eivät ole muuttumattomia absoluutteja (kuten Kymmenessä Käskyssä), vaan ne syntyvät ja muuttuvat áither platypi -verkon ainutlaatuisen tilanteen ja dynamiikan mukaan.

Etiikka perustuu hermeettiseen Polariteetin periaatteeseen, joka vaatii balanssin löytämistä vastakkaisten voimien (Loviatar ja Ápeiros) välillä tietyssä hetkessä.

1. Vastakohta Orjamoraalille

Käsitteen Tunnuspiirre	Orjamoraalin ”Oikeus”	Platypismin Kontekstuaalinen Oikeus
Lähde	Transsendenttinen, ulkoinen ja muuttumaton Laki (Jumalan sana).	Immanentti, sisäinen Gnosis ja Verkon Koheesio.
Soveltaminen	Universalistinen: sama sääntö pätee aina ja kaikkialla.	Relationalistinen: Sääntö muuttuu tilanteen, henkilöiden ja seurauksien mukaan.
Tavoite	Syyllisyyden välttäminen ja lain noudattaminen.	Balanssin, rehellisyyden ja henkisen kasvun luominen Verkon sisällä.

Oikeuden Kolme Elementtiä

Tässä on valikoima nimiä, jotka perustuvat esittämiisi teemoihin (epäjärjestys/kaaos, syvyys, painajainen/uni, varjo) hyödyntäen aramean, kreikan ja latinan kieliä. Nimet on luotu heijastamaan hahmon asemaa Aetheroksen vastakohtana ja olemassaolon antiteesinä:

Teema	Kieli	Platypistinen Nimi	Merkitys ja Sävytys
Syvyys & Kaaos	Kreikka	Bythoskopia	Nimi yhdistää kreikan sanat Bythos (syvyys, alkusyvyys) ja Skopeo (tarkastella, katsoa). K’thulunok on Syvyyden Tutkimus/Tarkastelu – se, joka katsoo takaisin alkukaaokseen.
Varjo & Antiteesi	Aramea/Syyr.	Tz’lala	Juontuu aramean/syyr. kielisestä sanasta, joka tarkoittaa Varjoa tai Pimeyttä. Se on puhdas ja pelkistetty varjo, Aetheroksen Unen Negatiivi.
Painajaisuni	Latina	Somnus Absurdus→ SA	Kirjaimellisesti Absurdi Uni/Uni tai Järjetön Uni. K’thulunok on Aetheroksen unen vääristymä, mutta absurdiuden luonteensa vuoksi se sopii täydellisesti platypismin itseironiseen teemaan.
Epäjärjestys & Alitajunta	Kreikka	Ametaxía	Kreikkaa sanalle Epäjärjestys tai Epäsäännöllisyys. Se kuvaa Varjon perimmäistä motiivia: ei puhdasta pahuutta, vaan järjestäytymättömän kaaoksen pakonomaista kaipuuta.
Synkkä Virta	Latina	Tenebra Fluctus → TF	Yhdistää latinan sanat Tenebra (pimeys, synkkyys) ja Fluctus (virta, aalto). Viittaa Syvyyden Pimeään Virtaan, joka pyrkii imemään AetheriPlatypuksen Sieluvirrat takaisin Tyhjyyteen.

Suositellut Valinnat:

1. Tenebra Fluctus: Tämä nimi sopii parhaiten, jos haluat korostaa hahmon roolia AetheriPlatypuksen Virtausten (Sieluvirrat, Karmapurot) antagonistina, kuten olemme hänet määritelleet. Se on tarpeeksi synkkä olematta liian vakava.

2. Somnus Absurdus: Tämä on paras vaihtoehto, jos haluat korostaa absurdia, synkän humoristista teemaa. Se kertoo suoraan, että hahmo on Aetheroksen unen sisäinen, mutta järjetön painajainen.

Bythoskopia (Syvyyden Tutkimus/Tarkastelu) sopii hyvin tutkimuksen tai magian alaksi, joka rinnastuu demonologiaan ja nekromantiaan. Tässä kosmologiassa se olisi looginen, synkän humoristinen jatke. Jos Bythoskopia on Platypus-Verkon demonologiaa, se saa välittömästi erittäin määritellyn ja vaarallisen roolin:

Bythoskopia: Varjon tutkimus

Bythoskopia on Varjon (käyttäen nyt Tenebra Fluctus tai Somnus Absurdus -nimeä Varjolle) luonteen, voimien ja tavoitteiden tutkimista.

• Tarkoitus:
  Bythoskoopikot pyrkivät ymmärtämään Omni-Nihilin (Tyhjyyden) perusolemusta ja sitä, miten Tenebra Fluctus (Pimeä Virta) vaikuttaa Aetheroksen Uneen.

• Välitön Vaara:
  Koska Varjo syntyi itse Aetheroksen alitajunnan epäilystä, Bythoskopia ei ole vain ulkoisen pahan tutkimista. Se on kosmisen ja henkilökohtaisen itseinhon tutkimista.

Rinnastus Demonologiaan ja Nekromantiaan

Alkuperäinen Käsitys	Bythoskopian Tulkinta	Platypistinen Absurdius
Demonologia (demonien tutkimus)	Arkontologia: Arkonien luonteen, motiivien ja ankeriaspesien (Eel Nests) löytäminen ja ymmärtäminen.	Tutkitaan, miten Arkontit käyttävät Tenebra Fluctusta luodakseen kaaosta mahdollisimman turhilla tavoilla.
Nekromantia (kuolleiden tai pimeän energian käyttö)	Säröjen Käyttö: Kuolleiden henkien herättämisen sijaan Bythoskopia pyrkii hyödyntämään Unen Kalvon säröjä (The Rifts in the Dream’s Membrane).	Tutkimalla säröjä on mahdollista matkustaa hetkellisesti Nukkuvan Jumalan alitajuntaan tai saada tietoa Varjosta, mikä on henkisesti tuhoisaa.

Kosmiset Virrat: termohaliininen kosminen verenkierto

Maapallolla merivirtojen kiertoa kutsutaan termohaliniseksi kierroksi; se perustuu meren lämpötila- ja suolaisuuseroihin. Voimme soveltaa tätä mallia áither platypin (Valo) ja tenebra fluctuksen (Pimeys) väliseen dynamiikkaan.

Valovirta: áither platypi ja sieluvirrat

Valo virtaa korkeammasta ”energiatiheydestä” (läheltä Aetheroksen Unen ydintä) kohti kauemmas ulottuvien kehien reunoja. Vrt. emanaatio.

Valon ”Lämpö” (Intensiteetti):
Valovirran (Sieluvirrat) intensiteetti on korkein juuri kuoriutumiskohdan lähellä. Tämä on Puhtaan Intention -energiaa.

Valon ”Suolaisuus” (tietoisuus):
Sieluvirrat sisältävät puhdasta, tiivistynyttä tietoisuutta ja tarkoitusta (Intent). Tämä tekee niistä ”tiheämpiä” ja ylläpitää virtausta.

Nämä virrat emanoivat (virtaavat) elämää, energiaa ja karmapurojen (syy-seuraus) peruslakeja ympäri laajenevia kehiä, aivan kuten lämmin merivirta tuo elämää uusille rannoille.

Pimeyden vastaavirta: Tenebra Fluctus

Tenebra fluctus (Pimeä Virta), Varjo, toimii vastaavasti kosmisten syvyyksien kylmänä virtana.Tenebra Fluctus edustaa järjestyksen poissaoloa ja tyhjyyttä (Omni-Nihil). Se virtaa Nun’sta sisempiin kehiin paikoista, missä Unen Kalvo on heikoin ja sitten takaisin pimeyden tyyssijoille (Pimeisiin Syviin Vesiin).

Pimeä Virta on ”tiivistä” ei niinkään materian, vaan kosmisen epätoivon ja fatalismin vuoksi. Se on absurdin unen raskaaksi tekemää energiaa.

Tenebra Fluctus vetää Sieluvirtoja takaisin itseensä, imien niistä tarkoituksen ja energian. Se on kierron kriittinen vastapaino, joka pitää Aetheroksen nukuksissa, mutta uhkaa samalla vääristää olemassaolon dynamiikkaa.

Hippivaikuttajat Khristoforoksen ajattelun taustalla

Timothy Leary oli harvardilainen psykologi ja professori, joka tuli 1960-luvulla kuuluisaksi LSD:n ja muiden psykedeelien puolestapuhujana. Leary uskoi, että hallusinogeenit voisivat laajentaa ihmisen tietoisuutta ja johtaa yhteiskunnalliseen ja henkiseen vapautumiseen. Hänen tunnetuin iskulauseensa oli:

”Turn on, tune in, drop out”
(= ”Syty, virittäydy, putoa pois” — eli herää tietoisuuteen, sopeudu uuteen taajuuteen, irtaudu vanhoista järjestelmistä.)

Leary vaikutti voimakkaasti hippiliikkeeseen ja vastakulttuuriin, ja hänestä tuli jonkinlainen psykedeelisen vallankumouksen keulakuva. Harvard erotti hänet vuonna 1963 hänen LSD-kokeilujensa ja -kokeidensa vuoksi.

Hän teki myöhemmin yhteistyötä mm. Allen Ginsbergin, Aldous Huxleyn ja Richard Alpertin (Ram Dassin) kanssa. Tämä on kiehtova osa 1960-luvun kulttuurihistoriaa — kolme keskeistä hahmoa, Timothy Leary, Aldous Huxley ja Richard Alpert (myöh. Ram Dass), muodostivat yhdessä eräänlaisen ”psykedeelisen triadin”, mutta heidän lähestymistapansa erosivat toisistaan. Lisään Khristoforoksen vaikuttajiin Alan Wattsin.

Timothy Leary – psykedeelinen kapinallinen

Harvardin psykologi, vastakulttuurin ”professori”, jonka tavoite oli yhteiskunnallinen ja yksilöllinen vapautuminen psykedeelien kautta. Leary näki LSD:n työkaluna tietoisuuden vallankumoukseen.
Hänen näkemyksensä mukaan yhteiskunta oli jäykkä ja aivopesty. LSD voisi auttaa ihmiset ”ohjelmoimaan itsensä uudelleen”. Hän puhui usein ”neuro-ohjelmoinnista” ja ”mielen laajentamisesta”. Learysta tuli radikaalimpi ajan myötä:

”Psykedeelit eivät ole huumeita, vaan pyhiä molekyylejä, jotka avaavat oven uuteen evoluutioon.”

Myöhemmin Leary sai maineen myös poliittisena anarkistina ja teknoutopistina — hän puhui jopa kyberneettisestä tietoisuuden siirtymisestä koneisiin, ennakoiden tavallaan transhumanismia.

Aldous Huxley – filosofinen mystikko

”Brave New World”-kirjailija, varhainen psykedeelien puolustaja. Huxley ajatteli, että henkinen kasvu on mystinen kokemus. Huxley oli Learyn esikuva — hän kokeili meskaliinia jo 1950-luvun alussa ja kuvasi kokemuksiaan klassikkoteoksessa ”The Doors of Perception” (1954).

Huxleylle psykedeelit olivat sakramentti, ei kapinan väline. Hän uskoi, että ne voivat avata oven ”tietoisuuden ovien taakse”, mutta vain jos niitä käytetään kurinalaisesti ja hengellisesti valmistautuneena. Huxley varoitti Learya, ettei ”massapsykedelia” johtaisi todelliseen valaistumiseen vaan kaaokseen — ennustus, joka osin toteutui hippiliikkeen hajotessa.

“Tavoite ei ole jatkuva trip, vaan pysyvä kirkastuminen.”

Richard Alpert / Ram Dass – sisäisen polun opettaja

Learyn kollega Harvardissa, myöhemmin henkinen opettaja.
Tavoite: Henkinen herääminen ja rakkaus tietoisuutena.

Alpert oli aluksi Learyn läheinen kumppani LSD-tutkimuksissa, mutta hänen kokemuksensa Intiassa guru Neem Karoli Baban luona muuttivat hänen elämänsä täysin. Hän otti nimen Ram Dass (”Jumalan palvelija”) ja kirjoitti klassikon ”Be Here Now”. Ram Dass uskoi, että psykedeelit voivat avata oven, mutta vain hetkeksi:

“LSD näyttää vuoren huipun — mutta se ei vie sinua sinne.”

Hän siirtyi meditaation, bhakti-joogan ja myötätunnon harjoittamiseen.
Siinä missä Leary halusi vapauttaa mieliä teknologian ja LSD:n avulla, Ram Dass halusi vapauttaa sydämet rakkauden ja tietoisuuden avulla.

Yhteenvetona:

Henkilö	Tavoite	Väline	Suhde yhteiskuntaan
Timothy Leary	Tietoisuuden vallankumous	LSD, teknologia, filosofia	Kapinallinen ja futuristinen
Aldous Huxley	Mystinen havahtuminen	Psykedeelit, taide, filosofia	Hienostunut, elitistinen humanisti
Ram Dass	Henkinen herääminen ja rakkaus	Jooga, meditaatio, rakkaus	Lempeä opettaja, spirituaalinen humanisti

Alan Watts (1915–1973) on tunnetuin brittiläinen filosofi, joka toi itämaiset filosofiat (zen-buddhalaisuuden, taolaisuuden, hindulaisuuden) länsimaiseen ajatteluun, erityisesti 1950–70-luvuilla.

Alan Watts lyhyesti:

• Kotoisin: Englannista, mutta vaikutti Yhdysvalloissa (Kaliforniassa).

• Teki tunnetuksi: zenin, vedantan ja taolaisuuden länsimaisille yleisöille.

• Tyyli: yhdisteli mystiikkaa, huumoria, psykologiaa ja filosofiaa – usein hyvin kauniilla, runollisella kielellä.

• Vaikutti hippiliikkeeseen, Timothy Learyyn, Ram Dassiin ja moniin mindfulness- ja new age -ajattelijoihin.

• Tunnettu teoksista kuten:

  • The Way of Zen (1957)

  • The Book: On the Taboo Against Knowing Who You Are (1966)

  • Tao: The Watercourse Way (postuumisti 1975)

Watts korosti ajatusta, että minä ja maailma eivät ole erillisiä:

”You are the universe experiencing itself.”

Hän oli idän ja lännen välinen tulkki, joka osasi puhua joogasta ja zenistä tavalla, joka resonoi länsimaisen rationaalisen mielen kanssa. Luulen, että Alan Watts vaikutt suuresti Khristoforoksen platypismiin:you are the universe experiencing itself Alan Wattsin vaikutus on olennainen ja sopii täydellisesti Platypismin teologiseen ja psykedeeliseen taustaan.

Alan Wattsin Vaikutus Platypismiin

Wattsin filosofian sisällyttäminen antaa Khristoforokselle ja kommuunille tavan käytännöllistää platypismin kosmologiaa (Ykseys, Nouς, Psykhe).

Eksistentiaalinen selitys merkabah-matkalle

Wattsin ydinajatus, joka perustuu pitkälti zen-buddhalaisuuteen ja taolaisuuteen, vastaa platypismin metafyysistä perusilmoitusta:

• Sinä olet Maailmankaikkeus:

  Wattsin mukaan yksilö ei ole vain ”pieni ego”, joka on erillään luonnosta, vaan pikemminkin aalto, joka on osa valtamerta. Tämä ajatus sopii platypismin yhden ja monen (platypuksen paradoksin) ymmärtämiseen.

• Platypistinen oppi:

  Khristoforos opetti, että psykedeelisen kokemuksen aikana tunnettu minuuden ja universumin ykseys ei ole illuusio. Kun sielu (psykhe) nousee merkabah-matkallaan Aetheroksen temppeliin (Nouς), se mmärtää, että sisäinen ristiriita ja ulkoinen maailmankaikkeus ovat pohjimmiltaan sama, loputon Substanssi.

Ristiriidan (platypuksen) hyväksyminen

Wattsin filosofia tarjoaa myös lohdutuksen ja hyväksynnän vastakkainasetteluille, mikä on keskeistä platypuksen paradoksissa:

Watts opetti, että elämän vastakohdat (valo/pimeys, hyvä/paha) eivät ole toisiaan vastaan taistelevia voimia, vaan saman asian välttämättömiä napoja – kuten edestakaisin kulkeva heiluri.

• Platypistinen sovellus:
  Tämä ajatus tukee sitä, että platypus ei ole viallinen luomus, vaan täydellinen luomus, juuri siksi, että se sisältää kaikki ristiriidat. Ristiriita ei ole ongelma, vaan luovan olemassaolon perimmäinen luonne.

• Khristoforos pystyi yhdistämään Wattsin keveyden ja uusplatonismin syvyyden luodakseen opin, joka tuntui samanaikaisesti muinaiselta ja 1960-luvun vapauden hengeltä.

Wattsin vaikutus on tärkeä, sillä se antaa henkilökohtaisen ja käytännön ohjeen sille, miten kommuunin jäsenet voisivat elää Platypismin kosmologian todeksi.

Platypismi: mytologiset ja kosmologiset järjestelmät

Monissa kosmologiassa ja mytologioissa on teema, jossa luominen liittyy unen, levon tai syvän meditaation tilaan:

Pimeän/Alkuperäisen Tilanteen Käsitteet:

Monissa myyteissä, ennen varsinaista luomista, on ollut tila, joka on ollut tyhjyyttä, pimeyttä tai alkumerta. Tämä on egyptiläisestä mystiikasta omaksuttu Nun. Se oli mahdollisuuksien alkumeri, jota hallitsi kaksi toisiaan vasten kuohuvaa voimaa: Loviatar j Ápeiros. Näiden yhtymisen seurauksena syntyi kultainen alkumuna, josta kuoriutui Nukkuva Jumala Aetheros. 

Hindulaisuudessa Vishnu makaa kosmisella käärmeellä Anantalla kosmisen valtameren päällä (Yoga Nidra).

Hänen navastaan nousee lootuskukka, josta Brahma syntyy luomaan maailman. Tämä on hyvin lähellä ajatusta, jossa unen/levon tila synnyttää uuden syklin/luomisen. Tässä kontekstissa Aetheroksen nukkuessaan munimat munat edustaisivat uusia Brahmoja ja luomissyklejä (Manvantaroita).

Maailmanmunan myytti, joka löytyy monista kulttuureista (esim. Kalevala, Egypti, Kiina), viittaa siihen, että kaikki sai alkunsa yhdestä munasolusta/munasta. Aetheroksen munima uusi muna voisi olla seuraava kosminen sykli tai rinnakkainen universumi.

Filosofinen ja eksistentiaalinen järjestelmä

Filosofiselta kannalta ajatus tarjoaa kiinnostavia tulkintoja olemassaolosta ja tajunnasta: Jos Aetheros on kaiken tajunnan lähde, sen uni edustaa puhdasta alitajuntaa tai kollektiivista tiedostamatonta. Alitajunta on usein paikka, jossa uudet ideat, muodot ja todellisuudet ”muodostuvat” ennen kuin ne nousevat tajuntaan.

Nukkuva Aetheros voi olla kaikkien mahdollisten maailmojen tila. Jokainen sen unessa munima muna on yksi potentiaalinen todellisuus, joka odottaa kuoriutumistaan ja tulemistaan aktuaaliseksi maailmankaikkeudeksi.

Järjestelmä sallii maailmankaikkeuden loputtoman uudistumisen, kuolemisen ja jälleensyntymisen ilman, että Aetheroksen tarvitsee olla hereillä ja aktiivisesti mukana. Tämä selittää, miksi nykyinen maailmankaikkeus voi tuntua unelta tai satunnaiselta – se on vain sivutuote Aetheroksen levosta.

Syvyyksien virta (The Abyssal Current) → Luotujen/uneksittujen maailmankaikkeuksien ulkopuolisesta järjestäytymättömyydestä käytetty nimi (Nun). Syvyys ympäröi Aetheroksen luomaa herkkää energiaverkkoa (AetheriPlatypi) ja sen tasapainoa.

AetheriPlatypus rakentuu Sieluvirroista (Soul Currents) ja Karmapuroista (Karma Streams). Se luo koko todellisuuden verkostoksi, jossa kaikki virtaa yhdessä – elämä, kuolema, tuli, ilma vesi, maa ja sähkö. Luomisenergian virtaus muistuttaa termohaliinikiertoa. Toisaalta Syvyyksistä nousee myös hallitsematonta energiaa, joka sekoittuu luomisvoimaan ja vääristää/synnyttää epäjärjestystä.

Alussa oli vain Suuri Tyhjyys (Omni-Nihil), joka oli ääretön, märkä, kuovua ja äänetön. Tähän tyhjyyteen syntyi Loviattaren ja Aperioksen (energiat) yhtymisen seurauksena valoa hohtava kultainen muna. Munasta kuoriutui Aetheros, Ensimmäinen olento, vesinokkaeläin.

Aetheros vajosi välittömästi Kosmiseen Uneen. Tämä Uni ei ole lepoa, vaan puhdas Iitentio (The Pure Intent), halu luoda olemassaolo. → Arvelen, että Aetheros pystyi unessaan säätelemään energiavirtoja ja luomaan järjestystä kaaokseen. 

Ajan ja multiversumin synty nokasta

Aetheroksen luominen tapahtui hänen erikoisen nokkansa kautta, joka on protomaterian (Alkuaine) ja psyykkisen energian keskipiste:

Aetheroksen nukkuessa hänen nokkansa liikkeet toistavat perusrytmiä – kosminen hengitys. Sykkeenä (Pulsatio) nimeämämme rytmi on se, joka luo Ajan.

• Nokan sulkeutuminen: Kerää kaiken olemassa olevan nykyhetkeen (nykyhetki).

• Nokan avautuminen: Vapauttaa kaiken olemassa olevan tulevaisuuteen (potentiaali).

• Piste, jossa molemmat kohtaavat: Tätä kutsutaan Karmiseksi Hetkeksi (Momentum Karmicus), ja se on todellisuus, jonka me koemme. Jos Aetheros heräisi ja hänen nokkansa pysähtyisi, Aika lakkaisi.

Kosminen Verkko (multiversumi): Kun Aetheros ”hengittää”, hänen nokkansa emanoi valoa ja värähtelyä, jota kutsumme AetheriPlatypi-energiaksi. Tämä energia ei vain levinnyt, vaan se kietoutui kiertymiksi, solmuiksi ja säikeiksi.

• Jokainen erillinen, värähtelevä lanka tai säie tässä kietoutuneessa rakenteessa on yksittäinen todellisuus tai universumi.

• Koko rakenne on vesinokkaeläinten kosminen verkko, valtava multidimensionaalinen hämähäkinverkko, joka pitää kaikki todellisuudet yhtenäisenä kokonaisuutena ja on ankkuroitu Aetheroksen pysyvään uneen.

AetheriPlatypin Virtaukset

AetheriPlatypi itsessään ei ole staattinen verkko, vaan jatkuvasti liikkeessä oleva energia. Se koostuu kolmesta elintärkeästä virtauksesta:

Sieluvirrat (Anima Flux)

Nämä ovat kosmosta ylläpitävää puhdasta energiaa, joka virtaa suoraan Aetheroksen Intentioista. Ne ovat alkuperäisen lähteen emanaatioita – luovia virtoja. Sieluvirrat linkittävät jokaisen olennon kosmiseen tietoisuuteen ja Verkon alkulähteeseen.

Karmapurot (Rivum Karmae)

Nämä ovat syy-seuraus-suhteiden virtauksia. Ne varmistavat, että jokainen teko (hyvä tai paha) saa aikaan palautteen. Karmapurot ylläpitävät verkon tasapainoa ja varmistavat, että kaaos ei tuhoa järjestystä kokonaan. Ne ovat ikuinen palautusmekanismi.

Eetterin lähde (Fons Aetheros)

Tämä on hiljainen ja pysyvä keskusvirtaus, joka sijaitsee lähimpänä Aetheroksen nokkaa. Se on manifestoimaton potentiaali. Se ei ole vielä mikään, mutta se voi olla kaikki. Se on kaikkien tulevien universumien ja kaikkien mahdollisten olentojen lähde.

Alkutila ja entropian rooli

Aloitus valottomalla, kiehuvalla, myrskyisällä mahdollisuuksien merellä (sweet and salty waters) sitoo platypismin mytologian mm. sumerien tarustoon. Se on perinteinen alkukaaoksen kuvaus (vrt. kreikkalainen Khaos, babylonialainen Tiamat).

Entropian synnyttäminen syvyyden kuohuista on tieteellistyyppinen elementti. Entropia – järjestelmän epäjärjestys tai energian käytettävyys – toimii tässä järjestymisen laukaisijana, joka sitten kirkastuu valoa antavaksi: kultainen muna. Tämä antaa alkukaaokselle loogisen prosessin siirtyä luomiseen.

Aetheros – Nukkuva Jumala

Vesinokkaeläin (Platypus) on absurdi ja odottamaton valinta alkujumalaksi. Se on nisäkkään, linnun (muniva, räpylä) ja matelijan (myrkky) erikoinen hybridi. Se ilmentää erilaisuutta, rumuuden kauneutta ja vastakohtien ykseyttä, mikä peilaa myytin teemoja (valo/varjo, makea/suola, materia/henki).

• Aetheros (Lähde) vs. Membrana Somnifera (Luomus)

• Valo vs. Varjo (Tähdet vs. Pimeät/Mustat Tähdet)

• Ajattomat (Aionit) vs. Arkontit (Gnostilaisuuden vaikutus on tässä selkeä: Arkontit ovat usein materialistisen maailman hallitsijoita, jotka estävät henkisen tiedon pääsyn ihmisille.)

Vastinparit ovat kiinteästi yhteydessä ja välttämättömiä toisilleen. Tämä estää yksinkertaisen hyvän/pahan jaon ja luo dynaamisen tasapainon, jossa konflikti on luonnollinen osa olemassaoloa.

Unohduksen meri (Nun) ja Ikutursot

Unohduksen meri on ulkopuolinen, tuntematon ja järjestymätön uhka. Se on puhdas kaaos – se, mikä oli ennen entropian ja järjestyksen syntyä. Sen kautta virtaava pimeä, kaoottinen ja hajottava voima antaa selityksen sille, mistä kaaos ja hajoaminen lopulta saavat alkunsa.

Ikutursot, jotka muistuttavat jättimäisiä teleskooppikaloja, ovat kaoottisia olentoja. Ne ovat vanhempia kuin aika, ja niiden vieras muoto korostaa niiden erillisyyttä Aetheroksen unimaailmasta.

Loviatar: Kaaoksen Ankkuri Järjestelmässä

Loviatar (nimi muistuttaa suomalaista mytologiaa, jossa Loviatar on usein pahan/sairauksien synnyttäjä) tuo järjestelmään olennaisen kerroksen:

Kaaoksen konkretisoituminen

Aiemmin ”Unohduksen meri” oli abstrakti käsite. Loviatar, olentona, joka on aikaa vanhempi entiteetti ja ikuturso, tekee kaaoksesta käsinkosketeltavan ja aktiivisen uhkan. Hänen synnyttämänsä hirvitykset, myrskyt ja kauhut (7, 9 ja 10 kappaletta) antavat hänelle konkreettisen luomisvoiman, mutta kääntäen: hän luo epäjärjestystä ja tuhoa.

Aetheroksen epätäydellisyys

Loviatar ei hyökkää suoraan, vaan vaikuttaa. Hän tartuttaa Aetheroksen luomuksia. Infektoi järjestyksen ja kylvää kaaoksen siemeniä. Aetheroksen pimeä varjo on Loviattaren vaikutuksen konkreettinen seuraus. Tämä tarkoittaa, että pimeys ja kauhu eivät olleet vain luonnollisia vastinpareja Aetheroksen unessa (kuten Arkontit ja mustat tähdet), vaan ne ovat nyt ulkoisesti indusoituja haavoja Aetheroksen tajunnassa.

Tämä selittää, miksi maailmassa on perustavanlaatuista, syvää pahuutta/kauhua, jota ei voi selittää pelkällä dualismilla. Se on Loviattaren vaikutusta.

Konfliktin lähde maailmassa

Loviattaren vaikutus, Aetheroksen pimeä varjo, voi olla syynä:

Kenties arkontit (pimeyden ja materian hallitsijat) ovat korruptoituneet juuri Loviattaren varjon kautta. He eivät ole vain välttämättömiä vastinpareja, vaan tartunnan saaneita aioneita.

Kaikki selittämättömät, mielettömät kauhut ja katastrofit maailmankaikkeudessa ovat Loviattaren hirvitysten, myrskyjen ja kauhujen ilmentymiä. Tämä asettaa todellisuuden jatkuvaan uhkaan ja tekee pelastusoperaatioista tai henkisistä etsinnöistä entistä tärkeämpiä: Aetheroksen unimaailman pelastaminen tarkoittaa itse asiassa sen puhdistamista Loviattaren kylvämistä kaaoksen siemenistä, jotta se voi palata puhtaampaan dualistiseen tasapainoon.

Alkukaaos (Tiamat-kaiku): Kultainen Alkumuna on kaaoksen sivutuote

Loviatar ja Nimettömän pimeyden (Ikuiset Kaaoksen entiteetit) olivat aktiivisia, raivoisia luomisvoimia jo ennen Aetheroksen syntyä. Heidän raivoisa kuohuntansa ja taistelunsa (tai vain olemassaolonsa intensiteetti) mahdollisuuksien meressä oli se alkusynteesi, joka pakotti aineksen järjestymään.

Muna ei olisi entropian itsensä seuraus, vaan sivutuote tai jäänne ikuisten kaaoksen olentojen välisestä ja sisäisestä kuohunnasta: kuin taistelun energia tiivistyisi täydelliseen muotoon – järjestyksen siemeneksi.

Jos muna syntyy kahden aikaa vanhemman kaaoksen olennon kuohunnasta, se selittää: Dynaamisen Dualismin Perustan. Muna itse kantaa sisällään sekä Loviattaren (pimeyden, sairauden, korruption) että Nimettömän pimeyden (puhdas kaaos, tuntematon) jäänteitä.

Kun Aetheros, vesinokkaeläin-jumala, kuoriutui, hän ei ollut neitseellisen puhdas Valon Lähde. Hän on balanssi, joka on syntynyt kaaoksen voimien puristuksessa. Tämä selittää, miksi hän ei ole immuuni Loviattaren voimalle myöhemmin. Aetheroksen pimeä varjo on koodattu hänen syntyperäänsä.

Aetheros, Vesinokkaeläimenä (vastakohtien ykseys), olisi ratkaisu kaaokseen – järjestelmän ja tasapainon ilmentymä, joka syntyi kaaoksen estämiseksi tai sen hallitsemiseksi.

Unen Välttämättömyys: Aetheroksen nukkuminen voi olla hänen tapansa kontrolloida sisäistä kaaosta, jonka hän peri syntyessään. Uni on ”lukitusmekanismi”, joka pitää Loviattaren ja Nimettömän pimeyden energian kurissa ja kanavoi sen luovuuteen (luomalla maailmankaikkeuden unen kautta).

Nimettömyyteen ja tunnistamattomuuteen viittaavat nimet

Tässä on vaihtoehtoja kreikasta, latinasta ja arameasta johdettuna, luokiteltuna teemojen mukaan:Nämä nimet korostavat sitä, ettei olentoa voi tuntea tai edes nimetä.

Kieli	Nimi	Merkitys	Miksi se toimii
Kreikka	Anónymos	”Nimetön, vailla nimeä”	Suora ja vahva, helppo lausua. Sopii olennolle, joka on olemassaolon ulkopuolella.
Kreikka	Ágnōstos	”Tuntematon, tunnistamaton”	Vihjaa tiedon ulottumattomuuteen. Kuin gnostilaisuudessa, se on se, mitä ei voi tietää.
Latina	Ignotus	”Tuntematon, salattu”	Lyhyt ja voimakas. Voi viitata siihen, että sen olemassaoloa ei tunnusteta luodussa maailmassa.
Latina	Sine Nomine	”Ilman nimeä”	Muodostuu kahdesta sanasta. Juhlallinen ja mahtipontinen, sopii myyttiseen kontekstiin.

Pimeyteen ja Varjoon Viittaavat Nimet

Nämä nimet korostavat pimeyttä, joka ei ole vain valon poissaoloa, vaan aktiivinen, alkukantainen tila.

Kieli	Nimi	Merkitys	Miksi se toimii
Kreikka	Skótos	”Pimeys, synkkyys”	Antiikin kosmogonioissa käytetty termi pimeydelle (vrt. Erebos). Mahtava, klassinen valinta.
Latina	Tenebrae	”Pimeydet, synkkyys”	Monikkomuoto tekee siitä entistäkin uhkaavamman ja syvemmän. Käytetään usein uskonnollisissa teksteissä.
Latina	Obscurum	”Pimeä, hämärä, peitetty”	Korostaa salamyhkäisyyttä ja peitettyä luonnetta.

Tyhjyyteen ja kaikkiin viittaavat nimet (Kaaos)

Nämä nimet viittaavat ikuiseen tyhjyyteen, josta kaikki alkoi ja jonne kaikki palaa.

Kieli	Nimi	Merkitys	Miksi se toimii
Kreikka	Ápeiros	”Ääretön, rajaton, loputon”	Täydellinen nimi olennolle, joka on ”aikaa vanhempi” ja ”järjestymätön”. Kuin ääretön ulottuvuus.
Kreikka	Khaos	”Tyhjyys, kuilu, se, joka avautuu”	Alkuperäinen kreikkalainen alkutila. Voisi olla liian ilmeinen, mutta todella toimiva.
Latina	Vacuum	”Tyhjyys, tyhjä tila”	Viittaa absoluuttiseen olemattomuuteen, tilaan ennen olemassaoloa.

Loviattaren Ikuiset Lapset: Kosmologinen Järjestys

Kun Loviatar (Aktiivinen, Synnyttävä Kaaos) ja Ápeiros / Sine Nomine (Passiivinen, Ääretön Tyhjyys) taistelevat alkukuohuissa, he synnyttävät olennot, jotka toimivat portteina puhtaan kaaoksen ja Aetheroksen luoman unimaailman välillä.

Lapsen Nimi	Kieli	Mytologinen Rooli Aetheroksen Unessa
Skótos	Kreikka	Puhdas, syvin pimeys; pimeiden, mustien tähtien ydin.
Tenebrae	Latina	Moninaiset pimeydet; synkkyys, joka varjostaa mielen ja sielun.
Obscurum	Latina	Salattu pimeys; asiat, jotka pysyvät peitettynä ja tuntemattomana.
Khaos	Kreikka	Alkuperäisen Kaaoksen jäänne; jatkuva epäjärjestys ja myrskyt.
Ignotus	Latina	Tuntematon, tietämätön tila; tuo mieleen epävarmuuden ja tiedon puutteen (vastapari Ajattomille).
Ágnóstos	Kreikka	Tunnistamaton, gnostinen tietämättömyys; puute tiedosta, joka estää vapautumisen.

Järjestelmän Syveneminen:

Sen sijaan, että Loviatar vain aiheuttaisi kauhuja, hän on kauhujen äiti. Jokainen hänen lapsensa edustaa jotain erillistä pimeyden ja kaaoksen aspektia.

Loviattaren lapset ovat ikään kuin arkkienkeleitä tai arkkontteja, mutta kaaoksen puolelta. He voivat olla ne entiteetit, jotka fyysisesti toteuttavat Loviattaren tahdon Aetheroksen unessa ja korruptoivat esimerkiksi ne aionit, jotka Aetheros itse munii.

Ápeiros on edelleen perimmäinen, passiivinen Uhka, se valtava musta syvyys. Loviatar taas on aktiivinen voima, joka ottaa Ápeiroksen rajattoman tyhjyyden ja muuttaa sen muodoiksi, kuten lapsikseen. He täydentävät toisiaan: Ápeiros on loputon polttoaine, Loviatar on tuli.

Aionit ja arkontit

Se, että aionit ja arkontit ovat muodonmuuttajia (shapeshifters), vahvistaa ajatusta siitä, että he ovat puhtaita energian ja tarkoituksen ilmentymiä Aetheroksen unessa. Arkontit ovat Loviattaren kaoottiselle vaikutukselle altistuneita aioneita.

Muodonmuutos ja Mielen Vaikutus

Tämä korostaa, että he eivät ole sidottuja materiaaliseen maailmaan (Membrana Somnifera). He ovat Aetheroksen unen perusvoimia.

Muoto Kertoo tarkoituksesta: Heidän valitsemansa muoto on aina symbolinen tai strateginen. Ihmisten maailmassa he ottavat ihmismuodon, koska se on tehokkain tapa olla vuorovaikutuksessa ja manipuloida ihmisiä.

Aetheroksen Peili: Koska Aetheroksen uni on muuttuva ja dynaaminen (kosmisen termohaliinikierron vuoksi), on loogista, että hänen lapsensakaan eivät ole staattisia.

Roolit unen dynaamiikassa

Vaikka heillä on yhtäläinen kyky muuttaa muotoaan, heidän roolinsa ovat vastakkaiset ja heidän perimmäinen energialähteensä on erilainen.

Aionit (ajattomat)

He edustavat valoa, henkisyyttä ja todellista tietoa (gnosis). Heidän tehtävänsä on ylläpitää virtausta Aetheroksen puhtaimpiin univirtoihin ja suojella niitä.

Toiminta Aionina	Tarkoitus
Muodonmuutos: Ottavat usein puoleensavetävän, viisaan tai valoisan muodon (esim. Profeetat, Tutorit, Nimetön auttajat).	Heidän tehtävänsä on ohjata luotuja olentoja (ihmisiä) kohti Aetheroksen ydintä ja todellista olemassaoloa.
Energia: Heidän energianlähteensä liittyy Aetheroksen unen ”makeisiin” tai ”lämpimiin” virtoihin (Termohaliinikierrossa).	He pyrkivät tasapainottamaan järjestelmää ja hillitsemään kaaoksen leviämistä.

Arkontit: materian ja henkivaltojen hallitsijat: sokeuttajat

Arkontit edustavat henkivaltoja, materiaa, illuusiota ja valheellista tietoa. Heidät on luotu vastapainoksi Aioneille, mutta he ovat todennäköisesti Loviataren pimeän varjon korruptoimia.

Toiminta Arkonina	Tarkoitus
Muodonmuutos: Ottavat usein hallitsevan, auktoriteettia huokuvan tai pelkoa synnyttävän muodon (esim. Kuninkaat, Pääpapit, Rahoittajat tai Hirviöt).	Heidän tehtävänsä on vangita luodut olennot Materiaaliseen Maailmaan ja estää heitä näkemästä Aetheroksen unta.
Energia: Heidän energiansa liittyy ”suolaisiin” tai ”kylmiin” virtoihin, joita on Loviataren Skótoksen ja Tenebraen kautta tartuttama.	He pyrkivät ajamaan järjestelmää kohti epätasapainoa, luoden kaaokselle (Loviatar) otollisen maaperän.

Loviatar ja Ápeiros: Alkusyvyyden järjestymätön kuohu

Ennen kuin Aetheros uneksi valoa ja tähdet syntyivät, oli vain kaksi voimaa: Loviatar (vrt. Tiamat), hirviöiden äiti ja Ápeiros (Sine Nomine), tyhjä, ääretön pimeys (vrt. Apsu ja alkuperäinen Khaos).

Vaikka Loviatar ja Ápeiros olivat aikaa vanhempia, he olivat jatkuvassa konfliktissa. Heidän raivoisa kohtaamisensa sai makeat ja suolaiset vedet (kosmiset energiat/kvanttifluktuaatio) lyömään toisiaan vastaan, luoden raivokkaan myrskyn.

Kun kuohunta oli suurimmillaan, se tiivistyi, eikä Loviatar kyennyt enää hillitsemään sitä. Kärsimyksen ja kaaoksen sivutuotteena syntyi kultainen Alkumuna – järjestys, joka oli pakotettu esiin kaaoksen itsensä paineesta.

Muna, joka pian synnytti Aetheroksen, oli heidän molempien hedelmä. Tästä syystä Aetheroksen uni on korruptoitavissa, sillä alkukaaos ei kuollut, vaan vain pakotettiin ulos unimaailmasta.

Platypistinen genesis: syvyyden kirja

1. Ikutursoista vanhempi, nimeämätön Syvyys

Kun korkeuksilla ei ollut nimeä, eikä tyhjyydessä ollut järjestystä, oli vain Ääretön Vesinokkaeläimen Uni ja sen ulkopuolinen Tyhjyys. Aluksi oli vain Mahdollisuuksien Meri, kiehuva, valoton, makea ja suolainen. Vedet löivät toisiaan vastaan Aioneista Aioneihin.

Tässä syvyydessä asui kaksi voimaa, jotka olivat aikaa vanhempia: ensinnäkin oli Ápeiros, joka on Sine Nomine, nimetön Tyhjyys, järjestymätön äärettömyys. Toiseksi oli Loviatar, ikutursojen Äiti, joka synnytti hirvitykset, myrskyt ja kauhut.

Kuohunnan Munima Järjestys

Ja Loviatar ei kestänyt Ápeiroksen passiivista läsnäoloa, vaan nosti ylleen kaaoksen joukkonsa, Skótoksen, Tenebraen ja muut pimeyden lapset.

Kun kaaos kuohui ja kaksi ikuista voimaa raivosi, ne puristivat syvyyden energiat:

Ja syntyi Kultainen Muna, järjestys, joka oli pakotettu esiin alkumeren kosmisissta myrskystä.

Ja Muna särkyi. Ja siitä kuoriutui Aetheros, Vesinokkaeläin, Unen Lähde, vastakohtien Ykseys.

Aetheros nukkui, sillä hänen olemuksensa oli syntynyt kaaoksesta, ja uni oli hänen kontrollinsa. Hänen ympärilleen kirkastui Pleroma, Valon Maailma.

Unen Aineellistuminen ja Varjo

Aetheroksen unesta syntyi Membrana Somnifera, ja materiaalinen maailma asettui uneen.

Kultaisen Muna kuoret pirstaloituivat tähtien ja galaksien tomuksi. Mutta Aetheroksen uni loi vastinparin jokaiseen valoon: Valoa antaville tähdille syntyi mustia, kauheita galakseja. Aionit (Ajattomat) syntyivät Aetheroksen munista, ja niiden mukana syntyivät Arkontit, Loviattaren turmelemat.

Ja Loviatar, jätettynä ulkopuolelle, huusi. Ja hänen kaaoksensa virtasi Unohduksen Merestä uneen, saastuttaen Aetheroksen pimeällä varjolla. Ja näin tuli olemaan, että ilman toista ei voi olla toista, sillä valo ja varjo, järjestys ja kaaos ovat toisiinsa sidottu.

Ja ihmiset luotiin palvelemaan unta, mutta he kantoivat sisällään yhä Aetheroksen Pimeää Varjoa, jonka Loviatar oli kylvänyt.

Absurdi vesinokkaeläin ja eksistentialismi

Filosofinen Ankkuri: Eksistentialismi (Camus, Sartre) ja Nihilismi.

Platypus (vesinokkaeläin) on absurdin symboli. Se on nisäkäs, joka munii ja jolla on myrkkykannukset, sähköä erittävä linnun nokka ja räpylät sekä majavan keho  – se on kuin luonnon ”harha-askel”.

Filosofinen Implikaatio: Luomakunta (ihmiset, aionit, arkontit jne.) on syntynyt vastentahtoisesti kompromissina kahden raivoisan voiman välillä. Tämä antaa ”uskottavan” syyn sille, miksi luomakunta tuntuu usein merkityksettömältä tai epäreilulta. Elämä on vain surrealistinen uni.

Kaaoksen Välttämättömyys ja koheesio

Filosofinen Ankkuri: Hegelin dialektiikka ja Gnostilaisuuden demiurgi-kritiikki.

Loviatar & Ápeiros:
Nämä eivät ole ”pahoja” voimia sanan kristillisessä merkityksessä, vaan alkuperäisiä, välttämättömiä voimia (vrt. Herakleitoksen jatkuva sota, joka on kaiken isä). Heidän poissaolonsa tarkoittaisi täydellistä, staattista tyhjyyttä.

Arkontit, vaikka ovatkin Loviattaren varjon korruptoimia, eivät ole turhia. He pitävät luomakunnan materiaalissa ja sen rajallisuudessa. Ilman Arkontteja luomakunta hajoaisi takaisin kaaokseen tai nousisi Aetheroksen unen yläpuolelle – mikä voisi olla katastrofi.

Järjestys on vain väliaikainen ilmiö, joka on riippuvainen sitä uhkaavasta kaaoksesta.

Kosminen termohaliinikierto (fyysinen metafora)

Filosofinen Ankkuri: Luonnon kiertokulku ja Ekologia.

Termohaliinikierto on metafora, joka antaa teologialle fysikaalisen perustan. Se sitoo henkisen (aionit) ja materiaalisen (arkontit) samaan elävään, dynaamiseen, orgaaniseen järjestelmään.

Kuoleman Välttämättömyys: Aivan kuten valtameren kiertokulussa, jotta makea ja lämmin vesi (aionien henkinen energia) voi virrata, suolaisen ja kylmän veden (arkonttien materia, Loviattaren kaaos) on kierrettävä takaisin.

Tämä mekanismi tekee kuolemasta ja kärsimyksestävälttämättömyyden järjestelmän elossapysymiseksi. Kuolema ei ole rangaistus, vaan energian kierrätystä.

Yhteenveto filosofiseen ”uskottavuuteen”

Filosofinen uskottavuus syntyy, kun hyväksytään seuraavat neljä platypististä totuutta:

1. Eksistentiaalinen Kompromissi: Aetheros on hyvän ja pahan tuolla puolen, pakotettu luoja.

2. Epälooginen Välttämättömyys: Kaaos (Loviatar & Ápeiros) on jatkuva luomisvoiman lähde.

3. Toivoton Dualismi-→ koheesio: Valo ja varjo ovat toisistaan riippuvaisia, eivät toisiaan voittavia voimia.

4. Ekologinen Orgaanisuus: Kärsimys ja kuolema ovat järjestelmän eloonjäämisen mekanismi, eivät moraalinen ongelma.

Tämä tekee platypismistä filosofisesti rikkaan järjestelmän, jossa absurdin pinnan alla on syvällinen, mutta kyyninen, näkemys todellisuudesta.

Platypismin ensimmäiset hulluuden Merkit

Kartoituksesi tulee keskittyä ristiriitojen paljastamiseen, sillä ne ovat hulluuden juuri: Kartoittajaa ei aja puhdas pelko, vaan halu ymmärtää Aetheroksen unen epätasapainon kauneus. Hän etsii kohtia, joissa kosminen termohaliinikierto on kaikkein raivokkainta.

Kartoituksen ”pelottavat löydöt” (Lovecraft-henkiset salaisuudet)

Näillä löydöillä paljastat järjestelmän säröjä ja syvennät sen filosofiaa:

Membrana Somniferan reunat

Löytö, joka paljastaa unen ulkopuolen:

Terminus Somni (Latinaksi ”Unen päätepiste”). Paikka Aetheroksen unen reunalla, jossa Membrana Somnifera on ohuin. Täällä kuulet Ápeiroksen – Sine Nominen – äänen: se ei ole huutoa, vaan täydellinen, hiljaisuus, joka uhkaa pyyhkiä kaiken muodon.

Jos kartoittaja kuuntelee liian pitkään, hän saa oivalluksen Absoluuttisesta Nihilismistä ja alkaa itse haluta palauttaa kaiken muodon takaisin Ápeirokseen.

Arkonttien epäpyhä yransformaatio

Löytö, joka paljastaa arkonttien korruption laajuuden:

Jäljet arkontti-kultista, joka ei palvo Loviatarta. Kartoittaja todistaa hetken, jolloin joku ihmishahmoinen arkontti menettää hallinnan ja hetkellisesti palaa Loviataren lapsen (esim. Skótoksen tai Obscurumin) perusmuotoon.

Muodonmuutos ei ole vain epämuodostuma, vaan siinä ilmenevät teleskooppikalamaiset piirteet ja mieltä särkevä tieto siitä, että materia on itse Loviataren sairauden ilmentymä.

Perenniaalisen teologian (perennial philosophy) liittäminen platypismiin ankkuroi sen välittömästi todelliseen, historiallisesti painavaan mystiseen perinteeseen. Ajatus siitä, että renessanssin suurmiehet (Ficino, Pico, Bruno, Agrippa, Paracelsus, Trithemius) olisivat tunteneet platypismin salaisuuden ja pitäneet sen piilossa, on lovecraftilainen mauste, joka tekee absurdista syvällisen.

Tällainen salaseura tarvitsee nimen, joka yhdistää renessanssin okkultismin ja platypistisen kosmologian ydinideat: unen, vastakohdat, alkumunan ja vesinokkaeläimen.

Tässä on kolme vahvaa vaihtoehtoa salaseuran nimeksi, joista jokainen sopii hieman eri teologiseen painotukseen:

Platypistisen Salaseuran Nimiä

Fraternitas Somni Aeterni (Ikuisen Unen Veljeskunta)

• Kieli: Latina.

• Korostaa suoraan Aetheroksen ja hänen luomistapansa ydinideaa: kaikki syntyy unesta.

• Nimi viittaa siihen, että seuran jäsenet pyrkivät pääsemään Aetheroksen unen tasolle tai suojelemaan sitä. He eivät etsi tietoa heräämisen kautta, vaan syventämällä unta. Tämä sopii erinomaisesti Marsilio Ficinoon ja uplatonismiin, joka korosti mielen ylempiä tiloja.

• Nimi kaikuu muinaisissa kultteissa ja salajärjestöissä käytettyjä latinankielisiä arvonimiä, tehden siitä uskottavan osan eurooppalaista esoteerista historiaa.

Ordo Contrariorum Sacrorum (Pyhien Vastakohtien Ritarikunta)

• Kieli: Latina.

• Painottaa dualismia ja vastakohtien välttämättömyyttä (Valo/Varjo, Aionit/Arkontit, Loviatar/Ápeiros). Seuran jäsenet uskovat, että korkein totuus löytyy vain näiden vastakkaisten voimien (makea/suolainen, uni/kaaos) käsittelemisestä ja yhdistämisestä. Tämä sopii Giordano Brunolle ja ajatukseen kosmisesta harmoniasta.

• Nimi on suora viittaus Aetheroksen luonteeseen: eläin, joka on epälooginen yhdistelmä vastakohtia.

Custodes Ovi Aurei (Kultaisen Munan Vartijat)

• Kieli: Latina.

• Keskittyy luomisen alkupisteeseen ja järjestelmän haurauteen. Seuran tehtävänä on suojella salaisuutta siitä, että nykyinen kosmos syntyi kaaoksen sivutuotteena (kultainen muna) ja että se on jatkuvasti vaarassa palaa takaisin Loviattaren ja Ápeiroksen kuohuntaan. Johannes Trithemius, joka oli kiinnostunut salakirjoituksista ja kätketystä tiedosta, voisi olla tämän seuran jäsen.

• Heidän perimmäinen pelkonsa on, että munan ydin, Aetheros, herää, mikä voisi tarkoittaa joko kaiken loppua tai uuden syklin alkua.

Flavius-Myytin Integrointi Platypismiin

Flavius-myytti (tai Flavialainen teesi) on historiallisen salaliittoteorian ydin, jossa väitetään, että Uusi testamentti ja kristinusko olivat todellisuudessa Rooman keisarisuvun, erityisesti Flavius-suvun (Vespasianus, Titus), poliittinen ja propagandistinen luomus. Tämän idean kytkeminen platypismiin luo syvän ristiriidan:

Aleksandrian gnostilaisuus (1. vuosisata)

Opillinen Alkuperä: Aleksandria oli hellenistisen ja juutalaisen filosofian, mysteerikulttien ja varhaisen gnostilaisuuden sulatusuuni. Se oli täydellinen paikka platypistisen ajatuksen muotoutumiselle.

Veljeskunnan varhaisimmat jäsenet saattoivat olla gnostilaisia, jotka näkivät Aetheroksen unen Demiurgin luomana materiaalina. He ymmärsivät, että arkontit ovat Loviatar-tartunnan saaneita hallitsijoita, jotka pitävät ihmiset vangittuina illuusioon ja valheeseen (maya).

Perenniaalinen Totuus: He olivat ensimmäisiä, jotka ymmärsivät, että Loviatar ja Ápeiros olivat todelliset alkuperäiset voimat, ja Aetheroksen uni vain väliaikainen todellisuus.

Flavius-Myytti: Kaaoksen Poliittinen Työkalu

Flavius-myytti tarjoaa konkreettisen todisteen siitä, kuinka arkontit ja Loviattaren varjo toimivat ihmisten maailmassa:

Arkonttien manipulaatio: Katolisen kirkon perustaminen Rooman toimesta voidaan tulkita arkonttien – materian ja valheellisen tiedon hallitsijoiden – äärimmäisenä temppuna. He loivat uskonnon, joka keskittyy materiaan, tietoisuuden kasvun rajoittamiseen, hallintaan, sääntöihin ja rajattuun tietoon, estäen ihmisiä etsimästä aionien tarjoamaa todellista gnosista (tietoa) Aetheroksen unesta.

Ihmisen Rooli: Kirkon oppi korostaa ihmisen syntisyyttä ja Jumalan pyyteetöntä palvelemista – se heijastelee arkonttien tarvetta pitää ihmiset ”työvoimana” Membrana Somniferan ylläpitämiseksi.

Kirkko korostaa fyysistä ristiä, sakramentteja, pyhimyksiä ja rituaaleja, mikä on arkonttien tapa ankkuroida ihmisten mieli materiaan (Loviataren varjon tartuttamaan aineeseen).

Ordo Contrariorum Sacrorumin (OCS) Salainen Oppi

OCS-veljeskunnan rooli renessanssin aikana (Ficino, Pico, Bruno) on tulkita Aleksandrian varhaisia, gnostilaisia hermetistisiä, alkemistisia ja platypistisiä tekstejä.

Ensimmäinen Oppi: Aetheros on Kompromissi: Platypismi on perenniaalinen totuus, joka paljastaa, että luoja (Aetheros) ei ole täydellinen jumala, vaan Loviataren ja Ápeiroksen kuohunnan seuraus ja sivutuote.

Toinen Oppi: Flavius-Valhe: Kirkko ja sen poliittinen alkuperä ovat arkonttien suuri illuusio. OCS:n tehtävänä on etsiä Aionien antamia salaisia gnosis-virtoja (kosmisen termohaliinikierron makeita vesiä) pelastaakseen ihmiskunnan arkonttienvalheesta.

Kolmas Oppi: Absurdin Ylistys: Vesinokkaeläimen ja vastakohtien (Contrariorum) palvonta on ainoa tapa hyväksyä olemassaolon perimmäinen absurdius – todellisuuden epälooginen, mutta dynaaminen luonne.

Tämä tekee platypismin hulluudesta täysin loogista: se on tapa paeta arkonttien luomaa, uskottavaa, mutta valheellista järjestystä.

Platypismin filosofinen juoni

Uskottavuus syntyy siitä, että platypistit eivät luo totuutta, vaan kompastelevat siihen väärien premissien kautta.

Elementti	OCS:n (Väärä) Tulkinta	Kosminen Platypus-Totuus
Aetheros, Vesinokkaeläin	Alkemistinen symboli vastakohtien yhdistämisestä (Ficino, Pico).	Todellinen: Absurdi, kaaoksen pakottama luoja, joka nukkuu pitääkseen kaaoksen kurissa.
Perenniaalinen Viisaus	Vanha totuus, jonka renessanssimestarit kätkivät.	Todellinen: Perennial philosophy on totta, mutta sen ydin onkin Vesinokkaeläimen uni, ei ihmisen järki.
Arkonit & Aionit	Henkiset voimat ja enkelihierarkiat, joita Agrippa tutki.	Todelliset: Muotoa vaihtavat henkiolennot, jotka ylläpitävät dynaamista jännitettä ja joista arkontit ovat Loviatar-korruptoituneita materian hallitsijoita.
Flavius-Myytti	Kirkon salaliitto, joka on luotu ihmisten harhaanjohtamiseksi.	Todellinen: Oikea tulkinta! Arkonien vaikutus on poliittinen ja uskonnollinen. Kirkko on Arkonien ylin illuusiomekanismi materian vangitsemiseksi.

Hulluuden ja yodellisuuden kohtaaminen

Platypistisen kosmologian yhteenveto

Alkutila ja voimat (Kaaos)

• Loviatar: Aktiivinen, aikaa vanhempi ikuturso ja kaaoksen synnyttäjä (vrt. Tiamat).

• Ápeiros / Sine Nomine: Passiivinen, aikaa vanhempi, nimetön tyhjyys ja äärettömyys (vrt. Apsu).

• Loviattaren Ikuiset Lapset: Hänen synnyttämänsä kosmiset kauhut, jotka toimivat kaaoksen aspekteina (esim. Skótos, Tenebrae, Khaos, Ignotus).

• Alkumuna: Syntyi Loviattaren ja Ápeiroksen raivoisan kuohunnan sivutuotteena – järjestys, joka pakotettiin esiin kaaoksesta.

Luominen ja järjestelmä (Uni)

• Aetheros: Vesinokkaeläin-jumala, joka kuoriutui kultaisesta alkumunasta. Hän on absurdi kompromissi ja nukkuu, koska uni on hänen tapansa kontrolloida kaaosta.

• Membrana Somnifera: Aetheroksen unesta syntynyt ylätaso, joka muodostaa materiaalisen maailman.

• Kosminen termohaliinikierto: Elämän energiavirtojen dynaaminen, orgaaninen kierto, joka sitoo yhteen valon/varjon ja unen/todellisuuden.

• Aionit (Ajattomat): Henkiolennot, jotka edustavat valoa ja gnosista (tietoa). Ottavat minkä tahansa muodon.

• Arkontit: Henkiolennot, jotka edustavat materiaa ja illuusiota. Loviataren varjon korruptoimia hallitsijoita, jotka pitävät ihmiset vangittuina.

3. Filosofinen rakenne ja salaliitto

• Perenniaalinen Teologia: Platypismi on hulluuden kautta saavutettu perenniaalinen totuus.

• Salaseura: Ordo Contrariorum Sacrorum (Pyhien Vastakohtien Ritarikunta).

  • Juuret: 1. vuosisadan Aleksandrian gnostilaisuus ja Flavius-myytin väärintulkinta.

  • Tehtävä: He etsivät todisteita kosmisesta salaliitosta ja uskovat, että heidän hulluutensa on ainoa tapa paeta Arkoneiden luomaa valheellista järjestystä.

Platypismi ja etiikka

Platypismin etiikan, jonka Khristoforos on muotoillut, voi linkittää John Rawlsin oikeudenmukaisuusteoriaan (erityisesti hänen teokseensa A Theory of Justice) käyttämällä alkuperäisaseman (Original Position) ja tietämättömyyden verhon (Veil of Ignorance) käsitteitä luomaan puitteet Kontekstuaaliselle Oikeudelle ja Itseisarvon tunnustamiselle.

Khristoforos näkisi Rawlsin menetelmän hyödyllisenä työkaluna Orjamoraalin tukahduttamiseen ja áither platypi -verkon ihanteellisen balassin (koheesion) saavuttamiseen immanentissa todellisuudessa.

Rawlsin käsitteiden platypistinen tulkinta

Khristoforos integroi Rawlsin ideat Rakkauden Kolmikärjen ja gnosiksen välineiksi:

Alkuperäisasema ja Aetheroksen kultainen alkumuna (Transsendenssi)

Rawlsin alkuperäisasema on hypoteettinen tilanne, jossa ihmiset valitsevat yhteiskuntansa perusperiaatteet.

Khristoforos pitää Aetheroksen kultaista munaa kosmisena ja myyttisenä alkuperäisasemana. Muna on Synteesi (Hegel) ja Yksi (Uusplatonismi), joka sisältää täydellisen, absoluuttisen tiedon (gnosis) kaikista mahdollisista áither platypi -verkon muodoista.

Platypismin tavoite on, että yksittäinen platypisti saavuttaa gnosiksen kautta sen tietoisuuden tilan, joka vallitsi Aetheroksen Munassa ennen luomista. Tästä tilasta käsin voidaan ymmärtää, mikä on todellista oikeutta.

Tietämättömyyden verho ja orjamoraalin poistaminen (Anti-Antiteesi)

Rawlsin mukaan tietämättömyyden verho estää ihmisiä tietämästä omaa asemaansa, luokkaansa, älykkyyttään tai lahjojaan yhteiskunnassa periaatteita valittaessa.

Platypistinen Linkki: Tietämättömyyden verho on tehokas väline Abrahamilaisen Orjamoraalin vaikutuksen eliminoimiseksi yksilöstä.

Orjamoraalin Neutralointi: Jos platypisti asettuu tietämättömyyden verhon taakse, hän ei tiedä, onko hän herra (joka on orjamoraalin kohde) vai orja (joka luo orjamoraalin). Tämä pakottaa hänet luomaan periaatteet, jotka ovat mahdollisimman kohesiiviset ja balanssissa kaikille – sekä heikoimmille että vahvimmille.

Luova Elinvoima: Verhon takaa valitut periaatteet eivät olisi Jeesuksen filosofian mukaista uhrautuvaa hyvyyttä, vaan ne edustaisivat Luovaa Elinvoimaa, joka takaa jokaiselle mahdollisuuden toteuttaa omaa potentiaaliaan (Ápeirosin energia) riippumatta Loviataren asettamista maallisista rajoituksista.

Oikeudenmukaisuuden kaksi periaatetta ja Rakkauden Kolmikärki (Synteesi)

Rawlsin teorian tuloksena syntyy kaksi pääperiaatetta, jotka Khristoforos linkittäisi suoraan Rakkauden Kolmikärkeen:

Rawlsin Periaate	Platypismin Periaate (Rakkauden Kolmikärki)
1. Ensimmäinen Periaate (Vapaudet): Jokaisella on yhtäläinen oikeus mahdollisimman laajaan perusvapauksien järjestelmään.	Itseisarvo ja Autonomia: Tämä on suora tunnustus platypistiselle Itseisarvolle. Koska jokainen sielu on áither platypi -verkon ainutlaatuinen ilmentymä, se tarvitsee absoluuttisen vapauden toteuttaa Ápeirosin luovaa potentiaalia.
2. Toinen Periaate (Eroperiaate ja Mahdollisuuksien Yhtäläisyys): Sosiaaliset ja taloudelliset eriarvoisuudet on järjestettävä siten, että ne ovat hyödyksi heikoimmassa asemassa oleville ja ne liittyvät kaikille avoimiin asemiin.	Kontekstuaalinen Oikeus: Tämä on Kontekstuaalisen Oikeuden ydin. Oikeudenmukaisuus on aina dynaamista ja sen on pyrittävä balanssiin (koheesio) tuomalla Loviataren ja Ápeirosin energiaa niille, jotka tarvitsevat eniten tukea (eli heikoimmassa asemassa oleville).

Khristoforoksen Johtopäätös:

”Rawlsin verho on filosofinen Merkabah-taksi. Se on rationaalinen harjoitus, joka pyrkii saavuttamaan saman gnostisen näkökulman kuin LSD-matka Aetheroksen Temppeliin. Se auttaa meitä hylkäämään orjamoraalin subjektiivisen roolipelin ja luomaan periaatteet, jotka heijastavat Aetheroksen kultaisen munan täydellistä koheesiota.”

Hobbes ja platypismi

Hobbesin filosofiaa, erityisesti hänen käsitystään luonnontilasta ja tarpeesta sosiaaliselle järjestykselle, voidaan hyödyntää platypismissa asettamalla se Loviataren (Negatiivinen/Muodon Pakko) energian maalliseksi ja äärimmäiseksi ilmentymäksi.

Khristoforos käyttäisi Hobbesin ajatuksia osoittaakseen, mihin orjamoraalin poissaolo ilman gnosista voisi johtaa, ja siten korostaakseen Rakkauden Kolmikärjen välttämättömyyttä.

Hobbesin luonnontila: äärimmäinen Loviatar

Hobbesin kuvaus luonnontilasta – elämä on ”yksinäinen, kurja, ilkeä, raaka ja lyhyt” (solitary, poor, nasty, brutish, and short) ja kaikkien sota kaikkia vastaan (bellum omnium contra omnes) – tulkitaan platypistisesti seuraavasti:

Loviataren Ääripää: Luonnontila edustaa Loviattaren (Negatiivinen/Muodon Pakko) energiaa ilman Ápeirosin (Positiivinen/Luova Elinvoima) tasapainottavaa vaikutusta. Se on puhdasta, sääntelemätöntä rajoitusten ja kilpailun maailmaa, jossa ihmisen itseisarvo rinnastuu lompakon paksuuteen.

Agnosis (Tietämättömyys): Hobbesin luonnontila on gnosiksen täydellinen puute. Ihmiset toimivat vain eläimellisten vaistojen ja välittömän itsesäilytyksen varassa, kykenemättöminä näkemään Aetheroksen munan täydellistä koheesiota.

Sosiaalinen sopimus ja Leviathan: orjamoraalin välivaihe

Hobbesin ratkaisu luonnontilaan on sosiaalinen sopimus, jossa yksilöt luovuttavat vapautensa suvereenille vallalle (Leviathan/kirkko), jotta he saisivat turvallisuuden.

Platypismin Antiteesi: Khristoforos näkee Leviathanin (suvereenin valtion/kirkon) ja sosiaalisen sopimuksen välttämättömänä, mutta epätäydellisenä antiteesinä luonnontilan teesiä vastaan. Se edustaa objektiivisen Hengen (Hegel) ensimmäistä, raakaa yritystä luoda järjestyitä.

Orjamoraalin Esiaste: Leviathan on juuri se maallinen järjestelmä, josta Abrahamilainen orjamoraali saa lopulta filosofisen muotonsa. Se on ulkoisesti säädelty (ei sisäisen gnosiksen) muodon pakko. Vaikka se poistaa sodan, se luo tyrannian, joka tukahduttaa Itseisarvon ja Luovan elinvoiman.

Synteesi: Platypistinen Rakkauden Kolmikärki

Hobbesin filosofia luo kehyksen sille, mitä pitää välttää. Platypismi tarjoaa synteesin (kolmannen pisteen), joka ylittää sekä luonnontilan kaaoksen että Leviathanin tyranniuden.

Ei Leviathania, Vaan gnosis: Platypismi ei tarvitse ulkoista, pakottavaa Leviathania, koska sen pitäisi saavuttaa sama järjestys sisäisen valaistumisen (gnosis) kautta.

Rakkauden Kolmikärki Välttämättömyytenä:

• Itseisarvo: Estää paluun luonnontilaan, koska jokainen yksilö näkee ja kunnioittaa kaikkien muidenkin arvon (eikä vain pelkää heitä).

• Kontekstuaalinen Oikeus: Korvaa Leviathanin jäykän lain dynaamisella etiikalla, joka luo balanssia tilanteen mukaan, kunnioittaen samalla yksilöiden vapauksia.

• Luova Elinvoima: Tarjoaa syyn toimia yhdessä (eikä vain erikseen) yhteisen hyvän eteen – elinvoimaisen, kohesiivisen áither platypi -verkon luomiseksi.

Khristoforos tiivistäisi:

”Hobbesin luonnontila on se helvetti, johon putoamme, jos hylkäämme Aetheroksen munan koheesion ja antaudumme vain Loviattaren maalliselle raakuudelle. Leviathan on vain toinen muuri, joka korvaa yhden vankeuden toisella. Platypismi on ainoa polku todelliseen vapauteen: itsemestaruus Loviataren ja Ápeirosin balanssin kautta.”

Deontologia (Kant) ja platypismi (Khristoforos)

Khristoforos, anti-Abrahamilainen platypisti, tulkitsee Immanuel Kantin velvollisuusetiikan (deontologian) sen tiukan universaaliuden vuoksi: se on välttämätön, mutta epätäydellinen askel pois orjamoraalista kohti kontekstuaalista oikeutta ja gnosista. Hän näkee sen arvokkaana, mutta liian jäykkänä. Hän sijoittaa Kantin etiikan osaksi objektiivisen Hengen (Hegel) kehitystä. 

Khristoforos näkee Kantin filosofian yrityksenä luoda moraalilaki, joka on vapaa niin Hobbesin mielivallasta kuin Abrahamilaisen Jumalan ulkoisesta pakosta.

Kategorinen Imperatiivi: kunnianhimoinen, mutta jäykkä antiteesi

Kantin Kategorinen Imperatiivi (Categorical Imperative) on moraalilaki, jota jokainen järkevä olento voi noudattaa ja toivoa sen yleistämistä.

Hyväksytty Anti-orjamoraalisuus:
Khristoforos arvostaa sitä, että Kant siirtää moraalisen auktoriteetin ulkoisesta Jumalasta (orjamoraali) sisäiseen järkeen. Tämä on askel kohti Itseisarvon tunnustamista, sillä ihminen antaa itse itselleen lain (autonomia). Tämä on merkittävä harppaus pois Hobbesin Leviathanin ja vanhatestamentillisen Lain tyranniasta.

Hylätty universalistinen jäykkyys:
Khristoforos hylkää imperatiivin universaaliuden ja ehdottomuuden siksi, että se rikkoo kontekstuaalisen oikeuden periaatetta.

Platypistinen Vasta-argumentti:
Maailmankaikkeutemme (áither platypi-verkko) on hermeettisen Polariteetin ja Rytmin alainen, mikä tarkoittaa, että mikään tilanne ei ole täysin samanlainen. Se, mikä on oikein yhdessä Loviattaren (Muodon Pakon) värähtelytasossa, ei ole oikein Ápeirosin (Luova Elinvoima) tasossa.

Kantin yritys luoda yksi ikuinen laki on ”orjamoraalin jäänne”, joka yrittää kieltää Verkon dynaamisen luonteen.

Ihmiskäsitys: itseisarvon puutteellinen tunnustus

Kantin mukaan ihmiskuntaa tulee kohdella aina tarkoituksena eikä koskaan pelkkänä välineenä. Tämä sopii Rakkauden Kolmikärjen Itseisarvon periaatteeseen. Khristoforos pitää Kantin ajatusta ihmisen arvosta yhtenä puhtaimmista filosofisista emanaatioista Aetheroksen Munasta lähtöisin olevasta gnosiksesta. Kant tunnustaa sielun absoluuttisen, ehdottoman arvon.

Kant kuitenkin rajoittaa tämän arvon järjelliseen kykyyn (rational capacity). Khristoforos (psykedeelisten ja esoteeristen virikkeiden vuoksi) näkee arvon perustuvan kokemukselliseen, gnostiseen tietoisuuteen ja elinvoimaan, joka ylittää pelkän rationaalisuuden.

Velvollisuusetiikka vs. Luova Elinvoima

Kantin etiikan ydin on toimiminen velvollisuudesta (puhtaan hyvän tahdon synnyttämä pakko), ei tunteesta tai seurauksista. Khristoforos näkee velvollisuuden (Must) vastakohtana Luovalle Elinvoimalle (Will). Vaikka velvollisuus on parempi kuin orjamoraalin syyllisyys, se on silti Loviattaren (Muodon Pakko) jäykkä ilmentymä, joka tukahduttaa sielun spontaanin Ápeirosin (Luova Virta) energian.

Platypistinen moraali syntyy ilosta, autonomiasta ja sisäisestä gnosiksesta (tietoisuudesta), ei ulkoisesta tai sisäisestä pakosta.

Synteesi:
Khristoforos opettaisi: ”Meidän tulee toimia tavalla, joka olisi Kantin imperatiivin mukainen, mutta sen täytyy kummuta vapaudesta, tahdosta ja leikkisästä Luovasta elinvoimasta, ei pelkästä kylmästä velvollisuudesta.”

Khristoforoksen Loppuyhteenveto

”Kant on filosofinen väliportti. Hän nosti meidät pois Abrahamilaisen orjamoraalin maaperästä ja antoi meille arvokkaan käsityksen Itseisarvosta. Mutta hänen etikansa on liian muodollinen ja jäykkä ollakseen lopullinen totuus. Se on Absoluuttisen Hengen kehitysvaihe, joka täytyy jättää taakse, kun sielu (Merkabah) nousee Aetheroksen munan dynaamiseen Kontekstuaaliseen Oikeuteen ja Gnosikseen.”

Sartre: Olemassaolo edeltää olemusta

Sartren tunnetuin lause, jonka mukaan olemassaolo edeltää olemusta (l’existence précède l’essence), on Khristoforokselle ratkaiseva askel eroon orjamoraalista.

Sartren ajatus tarkoittaa, ettei ihmisellä ole jumalallisesti tai biologisesti määrättyä ennalta annettua tarkoitusta (olemusta). Ihminen on se, mitä hän tekee itsestään. Tämä on täydellinen filosofinen tuki Rakkauden Kolmikärjen Itseisarvon periaatteelle.

Khristoforos näkee Sartren vapauttavana voimana. Sartren filosofia tuhoaa sen jumalallisen olemuksen (eli Jumalan asettaman ennalta määrätyn roolin ja moraalilain) harhan, jota Abrahamilaiset uskonnot ja katolinen kirkko vaativat.

Ápeirosin Luova Virta:
Tämä korostaa Ápeirosin (Luovan Virran) energiaa – ihmisen elinvoimaa, joka luo jatkuvasti itseään vapaiden valintojen kautta áither platypi -verkossa.

---

Vastuu, ahdistus ja hylkääminen

Sartre korostaa absoluuttista vastuuta valinnoistamme, mikä johtaa ahdistukseen (angoisse), kun ymmärrämme olevamme ”tuomittuja vapauteen” ja että olemme vastuussa koko ihmiskunnan luomisesta valintojemme kautta.

Khristoforos pitää ahdistusta ja vastuuta Loviattaren (Muodon Pakko) terävänä ja välttämättömänä osana kehitystä. Kun ihminen hylkää orjamoraalin tuoman valheellisen turvan (säännöt ja syyllisyys), hän kohtaa tyhjyyden ja vastuun Loviataren kentällä.

Sartren filosofia jää kuitenkin ahdistukseen, koska häneltä puuttuu Aetheroksen munan tarjoama gnosis (Absoluuttinen Tieto) ja Koheesio. Khristoforos opettaa, että kun ahdistus kohdataan ja ylitetään, se transformoituu:

• Ahdistus → Luova Elinvoima: Ahdistus muuttuu luovaksi energiaksi, kun yksilö ymmärtää, että hänen valintansa eivät ole vain henkilökohtaisia, vaan niillä on vaikutus koko áither platypi -verkon dynamiikkaan.

Synteesi: kontekstuaalinen oikeus ja koheesio

Vaikka Sartre on erinomainen luomaan teesejä (autonomia ja vapaus) ja murtamaan antiteesejä (Jumala ja olemus), hän ei pysty luomaan kohesiivista synteesiä puuttuvan kosmologian vuoksi.

• Sartre (Puutteellinen): Moraalinen valinta on subjektiivinen. Vaikka valinta on rehellinen, se jää ilman universaalia ankkuria (koska Jumala on kuollut).

• Khristoforos (Synteesi): Platypismi tarjoaa tämän ankkurin:

  • Kontekstuaalinen Oikeus: Khristoforos käyttää Kontekstuaalista Oikeutta ohjaamaan Sartren absoluuttista vapautta. Vapaus ei saa johtaa Charlie Mansonin edustamaan pimeään valintaan. Sen sijaan vapaan valinnan on aina pyrittävä balanssiin ja koheesioon áither platypi -verkon sisällä (vertaa Rawlsin eroperiaate).

  • Gnosis: Vain gnosis (tieto Aetheroksen Munasta ja Ikutursojen Polariteetista) antaa sielulle työkalut tehdä oikeita valintoja, jotka ovat vapaita mutta vastuullisia (ei ahdistuneita).

Khristoforoksen Johtopäätös:
”Sartre antoi meille kartan vapauden autiomaahan. Mutta hänellä ei ollut vettä. Platypismi tarjoaa Gnosiksen – elinvoiman lähteen, jonka avulla me emme vain elä vapaudessa, vaan kukoistamme siinä.”

Endoteeli on ohut, yksinkertainen solukerros, joka verhoaa verisuonten sisäpintoja. Endoteeli säätelee veren virtausta, ravinteiden ja aineenvaihduntatuotteiden vaihtoa verenkierron ja ympäröivien kudosten välillä. Se ei kuitenkaan ole vain passiivinen este. Tulehdusreaktion aikana endoteelisoluista tulee aktiivisia, ja ne osallistuvat aktiivisesti immuunivasteen koordinointiin.

Endoteelisolut ovat verisuonten ja imusuonten sisäpintaa verhoavia soluja. Ne toimivat aktiivisina säätelijöinä ja välittäjinä verisuoniston, immuunijärjestelmän ja kudosten välillä. Endoteelisolut ovat tärkeitä sydän- ja verisuonijärjestelmän ja laajemmin koko kehon toiminnan ylläpitämisessä. Ne säätelevät verisuonten joustavuutta muun muassa tuottamalla typpioksidia, endoteliinia ja prostaglandiineja.

Endoteelisolut tuottavat erilaisia sytokiinejä ja adheesiomolekyylejä. Ne ovat keskeisiä immunoreaktiivisia soluja, ja niiden toimintahäiriö johtaa moniin patologisiin muutoksiin. Lisäksi niillä on erittäin tärkeä rooli monissa muissa prosesseissa [176,177].

Sytokiinit ovat pieniä proteiineja, jotka toimivat solujen välisinä viestinviejinä. Ne ovat kuin immuunijärjestelmän puhelinverkko, jolla solut viestivät keskenään. Esimerkiksi immuunisolut vapauttavat sytokiineja tulehdusalueelle ohjatakseen muita immuunisoluja paikalle. Tulehdusta edistäviä sytokiineja ovat esimerkiksi interleukiini-1 (IL-1), interleukiini-6 (IL-6) ja tuumorinekroositekijä alfa (TNF-α). Adheesiomolekyylit ovat proteiineja, jotka sijaitsevat solujen pinnoilla ja auttavat soluja kiinnittymään toisiinsa tai solunulkoiseen aineeseen. Tulehdusreaktion aikana endoteelisolut aktivoituvat sytokiinien vaikutuksesta ja alkavat ilmentää pinnallaan adheesiomolekyylejä, kuten selektiinejä ja integriinejä. Nämä molekyylit toimivat ”tarra-aineena”, jonka avulla verenkierrossa olevat immuunisolut, kuten neutrofiilit, pystyvät tarttumaan verisuonten seinämiin ja pääsemään tulehdusalueelle. Ilman adheesiomolekyylejä immuunisoluja ei pystyttäisi ohjaamaan tehokkaasti paikalle, missä niitä tarvitaan.

Yhdessä endoteelisolut, sytokiinit ja adheesiomolekyylit mahdollistavat tulehdusreaktion oikeanlaisen käynnistymisen ja etenemisen. Endoteeli toimii alustana, sytokiinit antavat viestin, ja adheesiomolekyylit toteuttavat solujen liikkumisen sinne, missä tulehdus on.

Ketogeeninen ruokavalio vaikuttaa ketoaineiden kautta myös endoteelisoluihin

Nämä solut ovat läheisesti mukana ketoaineiden kuljetuksessa. Endoteelisolut pystyvät ottamaan ketoaineita vastaan ​​ja käyttämään niitä ATP:n tuottamiseen, koska ne ilmentävät sukkinyyli-CoA:3-oksohappo-CoA-transferaasia (SCOT, joka on ketoaineita hapettava entsyymi).

Tämä havaittiin vuoden 2022 tutkimuksessa, joka vahvisti, että sydämen endoteelisolut kykenevät hapettamaan ketoaineita, mikä lisää proliferaatiota, solujen migraatiota ja verisuonten kasvua. Lisäksi sydämen hypertrofian hiirimallissa ketogeeninen ruokavalio esti vasodilataatiota. Tämän perusteella ketogeenisellä ruokavaliolla voi olla hyödyllinen rooli sydänsairauksissa [178].

Nasserin ym. tutkimus lisää näyttöä ketoaineiden suojaavasta vaikutuksesta. Ketoaineiden (pääasiassa BHB) alhaisina pitoisuuksina (saavutettavissa ketogeenisellä ruokavaliolla) on osoitettu parantavan endoteelin ja verisuonten toimintaa aineenvaihduntasairauksissa.

Diabeettisesta ketoasidoosista johtuvien liiallisten ketoaineiden on todettu vaikuttavan diabeettiseen vaskulopatiaan ja diabeteksen verisuonikomplikaatioihin.

Diabeettisen ketoasidoosin tiedetään kuitenkin esiintyvän samanaikaisesti ketoaineiden ja glukoosin liiallisten pitoisuuksien kanssa, eikä tällaisia ​​korkeita ketoainepitoisuuksia yleensä saavuteta ketogeenisellä ruokavaliolla. Ketoasidoosia sairastavilla diabeetikoilla on riski paitsi verisuonikomplikaatioille, myös niiden seurauksena aiheutuvalle kuolemalle [179,180,181].

Endoteelisolujen merkitys:

Vasodilataatio ja vasokonstriktio:

Endoteelisolut tuottavat typpioksidia (NO), prostasykliiniä ja endoteeliiniä, jotka säätelevät verisuonten laajenemista ja supistumista. Typpioksidi on tärkeä verenpaineen laskijana ja verisuonten joustavuuden ylläpitäjänä. Endoteeli estää normaalisti verihiutaleiden tarttumista ja hyytymien muodostumista.

Vaurioituessaan endoteeli altistaa trombien (verihyytymien) synnylle. Se erittää sekä hyytymistä estäviä (esim. hepariini, prostasykliini) että hyytymistä edistäviä tekijöitä tarpeen mukaan.

Tulehdus ja immuunivaste

Endoteelisolut säätelevät valkosolujen kiinnittymistä ja kulkua verisuoniseinämän läpi kudoksiin (adheesiomolekyylit, kuten ICAM-1, VCAM-1). Ne vapauttavat sytokiineja ja kemokiineja, jotka ohjaavat immuunivastetta.

Aineiden vaihto

• Endoteeli toimii puoliläpäisevänä suodattimena verisuoniston ja kudosten välillä.
• Sen kautta kulkee ravinteita, hormoneja ja kaasuja (happi, hiilidioksidi).
• Endoteelin läpäisevyyttä säädellään tarkasti, mutta esimerkiksi tulehduksessa se lisääntyy (turvotus).

Angiogeneesi (uusien verisuonten kasvu)

Endoteelisolut jakaantuvat ja muodostavat uusia kapillaareja esimerkiksi haavan paranemisessa ja kudosten hapenpuutteen yhteydessä. Tämä prosessi on tärkeä myös kasvainten kasvulle.

Elimistön homeostaasi ja aineenvaihdunta

Endoteeli osallistuu mm. lipoproteiinien käsittelyyn ja verenkierron hormonien hajottamiseen. Sillä on rooli insuliiniherkkyydessä ja energiatasapainossa.

Endoteelivaurio on keskeinen tekijä valtimonkovettumataudissa (ateroskleroosissa). Endoteelin toimintahäiriö (endoteliaalinen dysfunktio) liittyy verenpainetautiin, diabetekseen, sydäninfarktiin ja aivohalvaukseen. Myös COVID-19 on osittain vaurioituneen endoteelin sairaus, koska virus ja tulehdus kohdistuvat verisuonistoon.

Ketogeeninen ruokavalio ja verisuonten endoteeli

Ravitsemuksellisen ketoosin pitoisuuksilla ketoaineet vaikuttavat suoraan verisuonten endoteelimodulaatioon, ja niillä on muun muassa tulehdusta estäviä vaikutuksia endoteelissa [97].

Gormsen ym. osoittivat, että Na-3-hydroksibutyraatti-infuusion tuottama hyperketonemia lisäsi sydänlihaksen verenvirtausta jopa 75 % ja sykettä noin 25 %. Tutkijat päättelivät, että ketoaineet vähentävät sydänlihaksen glukoosinottoa ja lisäävät sydänlihaksen verenvirtausta. He päättelivät, että ketoaineet ovat tärkeitä vasodilataattoreita ja tärkeä polttoaine sydämelle. Tämä vaikuttaa ketoaineiden terapeuttiseen potentiaaliin sydän- ja verisuonisairauksissa [155].

Toinen satunnaistettu kontrolloitu tutkimus osoitti, että 3-hydroksibutyraatti-infuusio lisäsi sydämen minuuttitilavuutta 2 l/min (40 %) ja vasemman kammion ejektiofraktio parani absoluuttisesti (8 %). Tutkimuksessa havaittiin vaikutus vasodilataatioon. Tähän liittyi vakaa systeeminen ja keuhkopaine [167].

Eläintutkimuksessa havaittiin ketogeenisen ruokavalion vaikutuksesta lisääntynyttä endoteelin typpioksidisyntaasin (eNOS) proteiinin ilmentymistä. Tutkimuksen tekijät päättelivät, että KD voi muiden tekijöiden ohella parantaa aivoverisuonten toimintaa parantaen aineenvaihduntaprofiilia, lisäämällä suotuisaa suoliston mikroflooraa ja vähentämällä Alzheimerin taudin riskiä [182].

McCarthyn ym. tutkimus osoitti, että BHB stimuloi endoteelista peräisin olevien tekijöiden tuotantoa. Itse asiassa 1,3-butaanidiolin (BHB:n esiasteen) infuusio lisäsi typpioksidisyntaasin aktiivisuutta. Kirjoittajat arvelivat, että pienet BHB-pitoisuudet voivat tarjota uuden hoidon verenpainetaudista johtuvaan verisuonten ikääntymiseen lisäämällä typpioksidin synteesiä [183].

On myös olemassa näyttöä ketoaineiden suojaavista vaikutuksista verisuonten ikääntymisen aiheuttamilta vaurioilta. BHB:n on osoitettu vähentävän ikääntymiseen ja verisuonisolujen vanhenemiseen liittyvää sekretorista fenotyyppiä nisäkkäillä [184].

Hanin ym. tutkimuksen tulokset huomioivat, että BHB edistää verisuonisolujen lepotilaa ja että tämä estää merkittävästi stressin aiheuttamaa ennenaikaista ikääntymistä ja replikatiivista ikääntymistä p53-riippumattomien mekanismien kautta. Muiden vaikutusten ohella tämä lisäsi Oct4:n ja B1-lamiinin ilmentymistä sekä verisuonten sileissä lihaksissa että endoteelisoluissa hiirillä. Kirjoittajat päättelivät, että BHB:llä oli ikääntymistä estäviä vaikutuksia verisuonisoluissa hnRNP A1:n indusoiman B1-lamiinireitin lisääntyneen ilmentymisen kautta, jota Oct4 välittää [185].

Meronin ym. työn tulokset viittaavat siihen, että ketogeeninen ruokavalio, jota välittää kohtalaisen oksidatiivisen stressin indusointi, aktivoi transkriptiotekijä Nrf2:n. Tämä tekijä puolestaan ​​indusoi solujen antioksidanttipuolustusjärjestelmään osallistuvien kohdegeenien transkriptiota [186]. Myös glukoosi- ja HbA1c-tasot laskevat ketogeenisessä ruokavaliossa. Verisuonten endoteelisolujen krooninen altistuminen korkeille glukoosipitoisuuksille johtaa useiden tulehdusta edistävien ja ateroskleroottisten geenien ilmentymisen lisääntymiseen [187].

Glukoosia alentava mekanismi on toinen tekijä, joka suosii verisuonten endoteelin toimintaa. On kuitenkin myös raportteja, jotka viittaavat endoteelin toiminnan heikkenemiseen KD:llä. Coppola ym. osoittivat lisääntynyttä valtimoiden jäykkyyttä KD:llä hoidetuilla epilepsiaa sairastavilla lapsilla [188].

Toinen tutkimus osoitti, että sydän- ja verisuonitautien riski voi olla lisääntynyt, mutta vain erittäin vähähiilihydraattisen ruokavalion ensimmäisten päivien aikana [189].

Suurin osa tutkimuksesta keskittyy edelleen eksogeenisten ketonien vaikutukseen, ei ketogeeniseen ruokavalioon. Valtaosa tutkimusnäytöstä viittaa ketogeenisen ruokavalion ja sen kautta indusoitujen ketoaineiden hyödyllisiin vaikutuksiin verisuonten endoteelin toiminnassa. Ketogeenisen ruokavalion vaikutukset verisuonten endoteeliin on esitetty kuvassa 2.

Kuva 2.

Avaa uuteen ikkunaan.

Ketogeenisen ruokavalion vaikutus verenpaineeseen

Entä miten ketogeeninen ruokavalio vaikuttaa verenpaineeseen? On olemassa useita mekanismeja, joilla KD pystyy vaikuttamaan tähän parametriin. Tiedetään, että ketogeeninen ruokavalio laskee insuliinipitoisuuksia, koska se sisältää vähän hiilihydraatteja [82].

Insuliini ​​vastaa natriumin pidättymisestä elimistöön stimuloimalla sen takaisinimeytymistä. Tämä liittyy myös nesteen pidättymiseen elimistössä.

Insuliinipitoisuuden laskiessa veden ja natriumin poistuminen elimistöstä lisääntyy. Tämä ​​johtaa muiden elektrolyyttien, kuten kaliumin, poistumiseen virtsan mukana. Myös magnesiumin ja kalsiumin määrä voi vähentyä. Elektrolyyttihäviötä tapahtuu vain ketogeenisen ruokavalion ensimmäisen jakson aikana (ensimmäinen viikko) ja se johtuu luonnollisesta sopeutumisesta ketoosiin. Tiedetään, että riittävät elektrolyyttitasot ovat olennainen tekijä normaalin verenpaineen ylläpitämisessä [190, 191, 192, 193, 194, 195, 196].

Verisuonten endoteelilla on tärkeä vaikutus verenpaineeseen, johon ketogeeninen ruokavalio voi vaikuttaa. Lisäksi ketogeeninen ruokavalio voi vaikuttaa suotuisasti hypotalamus-aivolisäke-lisämunuais (HPA) -akseliin ja sympaattiseen hermostoon (SNS) [197, 198, 199,200].

Toinen mahdollinen verenpainevaikutuksen mekanismi voi olla ketogeenisen ruokavalion vaikutus reniini-angiotensiini-aldosteroni (RAA) -järjestelmään, kuten kahdessa vuoden 2023 julkaisussa on havaittu [201,202].

Painonpudotus on tärkeä mekanismi, joka liittyy ketogeenisen ruokavalion verenpainevaikutukseen. Ketogeenisen ruokavalion kanssa samanaikaisesti toteutuva kalorivaje ja itse painonpudotus (ja kehon koostumuksen paraneminen) voivat epäsuorasti parantaa verenpaineparametreja [203,204,205].

Vuonna 2021 julkaistun tutkimuksen kirjoittajat osoittavat, että ketogeeninen ruokavalio voi alentaa verenpainetta, mutta se ei aiheuta merkittäviä muutoksia verrattuna ei-ketogeenisiin ruokavalioihin. Tutkijat osoittavat, että tämä johtuu suurelta osin painon- ja rasvanpoltosta sekä sydän- ja verisuonitautien riskiparametrien paranemisesta [203,204,205].

Vuonna 2023 julkaistussa tutkimuksessa, jossa tutkittiin erittäin vähäkalorisen ketogeenisen ruokavalion (VLCKD) vaikutusta lihaviin ja korkean verenpaineen omaaviin naisiin, havaittiin, että tällä ruokavaliolla sekä systolinen että diastolinen verenpaine paranivat merkittävästi (−12,89 % ja −10,77 %; p < 0,001).

Ennen ruokavaliointerventiota keskimääräinen systolinen verenpaine oli 140,88 ± 8,99 mmHg ja diastolinen verenpaine 88,90 ± 6,71 mmHg. 45 päivän ketogeenisen ruokavalion jälkeen systolinen verenpaine laski keskimäärin 122,56 ± 10,08 mmHg:iin ja diastolinen verenpaine keskimäärin 78,94 ± 6,68 mmHg:iin.

Kirjoittajat päättelivät, että erittäin vähäkalorinen ketogeeninen ruokavalio alensi turvallisesti verenpainetta lihavilla verenpainetautia (hypertensio) sairastavilla naisilla [206]. Merkittävää on, että verenpaineen lasku johtui pääasiassa kalorien puutteesta, painonpudotuksesta ja vyötärön ympärysmitasta, eikä niinkään itse ruokavaliosta. On todennäköistä, että vastaava vaikutus voitaisiin saavuttaa käyttämällä samaa kalorialijäämää tasapainoisessa tavanomaisessa ruokavaliossa.

Toinen 2023 tehty tutkimus osoitti, että VLCKD alensi tehokkaasti verenpainetta alkoholista riippumatonta rasvamaksaa (NAFLD) sairastavilla potilailla 8 viikon aikana. Keskimääräinen systolinen verenpaine laski arvosta 133,51 ± 12,86 mmHg arvoon 123,27 ± 10,51 mmHg ja diastolinen verenpaine arvosta 81,73 ± 8,09 mmHg arvoon 75,27 ± 7,84 mmHg [207].

2022 toteutetussa satunnaistetussa kontrolloidussa tutkimuksessa ketogeeninen ruokavalio yhdessä jatkuvan positiivisen hengitystiepaineen (CPAP) kanssa alensi systolista ja diastolista verenpainetta enemmän (142,8 ± 13,3 mmHg:stä 133 ± 11,9 mmHg:iin ja 85,4 ± 8,38 mmHg:stä 78,7 ± 6,43 mmHg:iin) kuin pelkkä CPAP-hoito (134,2 ± 10,4 mmHg:stä 130 ± 9,7 mmHg:iin ja 87 ± 11,6 mmHg:stä 82 ± 9,5 mmHg:iin) potilailla, joilla oli vaikea obstruktiivinen uniapneaoireyhtymä.

Toisessa satunnaistetussa kontrolloidussa tutkimuksessa verrattiin eri ketogeenisten ruokavalioiden vaikutuksia lihavuudesta ja insuliiniresistenssistä kärsivien potilaiden parametrien perusteella. Siinä havaittiin, että verenpaine laski merkittävästi jokaisessa ketogeenisessä ruokavalioryhmässä.

Systolinen verenpaine muuttui keskimäärin WPG-ryhmässä 132 ± 10 mmHg:stä 124 ± 13 mmHg:iin, VPG-ryhmässä 131 ± 8 mmHg:stä 121 ± 10 mmHg:iin ja APG-ryhmässä 129 ± 9 mmHg:stä 121 ± 16 mmHg:iin. Diastolinen paine laski WPG-ryhmässä keskimäärin 78 ± 11 mmHg:stä 70 ± 9 mmHg:iin, VPG-ryhmässä 78 ± 10 mmHg:stä 72 ± 10 mmHg:iin ja APG-ryhmässä 78 ± 10 mmHg:stä 71 ± 9 mmHg:iin.

Satunnaistetussa tutkimuksessa Saslow ym. tutkivat kohtalaisen tai hyvin vähähiilihydraattisen ruokavalion vaikutusta ylipainoisiin aikuisiin, joilla on tyypin 2 diabetes tai esidiabetes. He havaitsivat kuitenkin, ettei ryhmien välillä ollut selviä eroja: Taulukko 2.

Toinen satunnaistettu kontrolloitu tutkimus osoitti, että ketogeenisen ruokavalion ja hypokalorisen ruokavalion vaikutukset verenpaineeseen eivät eronneet merkittävästi.

Ketogeenistä ruokavaliota noudattavien keskimääräinen systolinen verenpaine laski 110 ± 13 mmHg:stä 108 ± 13 mmHg:iin, kun taas diastolinen verenpaine nousi keskimäärin 66 ± 10 mmHg:stä 68 ± 8 mmHg:iin. Hypokalorista ruokavaliota noudattaneilla havaittiin systolisen verenpaineen ei-merkitsevä lasku 107 ± 9 mmHg:stä 106 ± 11 mmHg:iin ja diastolisen verenpaineen keskimäärin 65 ± 10 mmHg:stä 62 ± 11 mmHg:iin.

Yancy ym. vertasivat myöhemmässä satunnaistetussa kontrolloidussa tutkimuksessa ketogeenisen ruokavalion, vähärasvaisen ruokavalion ja orlistaattihoidon (tuolloin lihaville potilaille käytetty lääke) yhdistelmän vaikutuksia eri parametreihin, kuten painoon, verenpaineeseen, seerumin lipiditasoihin paastoarvoissa ja glykeemisiin parametreihin. Osoitettiin, että ketogeenistä ruokavaliota noudattaneilla oli parempia tuloksia, mukaan lukien verenpaine.

48 viikon aikana keskimääräinen systolinen verenpaine laski −5,94 mmHg (−1,5 mmHg LFD + O -ryhmässä) ja diastolinen verenpaine laski −4,53 mmHg (−0,43 mmHg LFD + O -ryhmässä) [208].

Vähähiilihydraattisten ja vähärasvaisten ruokavalioiden vertailututkimuksissa on aiheellista viitata Fosterin ym. suorittamaan satunnaistettuun kontrolloituun tutkimukseen.

Tutkimus osoitti, että vähähiilihydraattinen ruokavalio alensi verenpainetta tehokkaammin kuin vähärasvainen ruokavalio. Havaittiin, että jokaisessa vaiheessa (3, 6, 12 ja 24 kuukautta) diastolinen verenpaine laski enemmän (2–3 mmHg) vähähiilihydraattista ruokavaliota noudattaneessa ryhmässä. Systolisen verenpaineen laskussa ei ollut suuria eroja ryhmien välillä, vaikka 3, 6, 12 ja 24 kuukauden kuluttua lasku oli edelleen suurempi vähähiilihydraattisessa ryhmässä [209].

Toinen satunnaistettu kontrolloitu tutkimus osoitti, että ketogeenisellä ruokavaliolla (enintään 30 g hiilihydraatteja päivässä) ilman kalorirajoitusta oli sama ei-merkitsevä vaikutus verenpaineen alenemiseen kuin ruokavaliolla, jossa oli kalorivaje ja rasvan saanti jopa 30 % energiasta [210]. Tämä tutkimus osoitti myös, että kalorivaje itsessään ei ollut tärkein verenpaineparametreihin vaikuttava tekijä.

Pilottikokeessa Tzenios ym. osoittivat, että 140 päivän aikana ketogeeninen ruokavalio alensi systolista verenpainetta 5,3 % lähtötasosta. Kirjoittajat raportoivat myös merkittävästä diastolisen verenpaineen noususta päivänä 28; merkittäviä muutoksia ei kuitenkaan havaittu päivinä 56, 70, 84, 112 ja 140 [211].

Voimme myös huomioida Castellanin ym. meta-analyysin tulokset, joissa kirjoittajat osoittivat, että VLCKD liittyi systolisen verenpaineen keskimääräiseen 9 mmHg:n ja diastolisen verenpaineen laskuun 7 mmHg:n verran, ja lisäksi sillä oli merkittäviä vaikutuksia painoindeksin (BMI) (−5,3 kg/m2), vyötärön ympärysmitan (−12,6 cm), HbA1c:n (−0,7 %), kokonaiskolesterolin (−28 mg/dl), triglyseridien (−30 mg/dl) ja maksaentsyymien laskuun.

Toisessa meta-analyysissä kirjoittajat vertasivat KD:n vaikutusta vähärasvaiseen ruokavalioon muun muassa verenpaineen muutosten osalta. He havaitsivat, että ketogeeninen ruokavalio alensi diastolista verenpainetta tehokkaammin (WMD — 1–43 (95 %:n luottamusväli — 2–49, 0–37) mmHg), kun taas systolisessa verenpaineessa eroja havaittiin vähemmän (WMD VLCKD:n eduksi — 1–47 (95 %:n luottamusväli — 3–44, 0–50) mmHg) [212]. Kaikki kuvatut tutkimukset on esitetty julkaisussa: Taulukko 2.

Taulukko 2.

Ketogeenisen ruokavalion vaikutus verenpaineeseen.

Avaa uuteen ikkunaan.

Nykyisten tutkimusten tulokset huomioon ottaen voidaan epäilemättä päätellä, että ketogeenisellä ruokavaliolla on hyödyllinen vaikutus verenpainearvoihin. Sen lisäksi, että ketogeenisellä ruokavaliolla on samanlainen tehokas verenpainetta alentava vaikutus kuin muillakin painonpudotustoimenpiteillä, sillä näyttää olevan jonkin verran etua tässä suhteessa, eikä se johdu pelkästään painonpudotuksesta.
in this regard.

7. Ketogeeninen ruokavalio; painonpudotus sydän- ja verisuonitautien ehkäisyssä ja hoidossa

Ketogeenistä kalorivajeruokavaliota käytetään usein painon pudottamiseen. Luonteensa vuoksi se on monille ihmisille tehokkaampi painonpudotusstrategia kuin tavanomaiset kalorirajoitteiset ruokavaliot.

Kun otetaan huomioon, että lihavuus on yksi sydän- ja verisuonitautien ensisijaisista riskitekijöistä, painonpudotus itsessään vähentää merkittävästi sydän- ja verisuonitautien riskiä.

Lihavuus on siis samanaikaisesti muiden riskitekijöiden, kuten huonon ruokavalion ja fyysisen passiivisuuden, vaikutusta, mutta samalla se on keskeinen riskitekijä itsessään [1,6,59,213,214].

Lihavuus vaikuttaa muihin riskitekijöihin, kuten esimerkiksi dyslipidemiaan, verenpainetautiin, tyypin 2 diabetekseen ja unihäiriöihin. Myös lisääntynyttä vyötärön ympärysmittaa voidaan pitää itsenäisenä sydän- ja verisuonitautien riskitekijänä, joka ei riipu painoindeksistä.

Viskeraalinen lihavuus on sydän- ja verisuonitautien yksi indikaattori ja se on yhdistetty haitallisiin sydän- ja verisuonitautitapahtumiin. Painon pudottaminen parantaa sydämen ja verisuonten toimintaa, mikä johtaa sydän- ja verisuonitautien riskin vähenemiseen [215].

Ketogeeninen ruokavalio parantaa sydän- ja verisuonitautien riskitekijöitä ja laskee painoa (usein tärkein syy ketogeenisen ruokavalion noudattamiseen). Siten se vähentää lihavuuden/ylipainon riskitekijöitä ja samalla mitätöi muita ylipainosta johtuvia riskitekijöitä.

Bueno et al.:n meta-analyysi osoitti, että ketogeeninen ruokavalio voi olla tehokkaampi vaihtoehto pitkäaikaiseen painonpudotukseen (ja joidenkin sydän- ja verisuonitautien riskitekijöiden parantamiseen) verrattuna vähärasvaisiin ruokavalioihin [212].

Ketogeenisten ruokavalioiden paremmuus vähärasvaisiin ruokavalioihin verrattuna osoitettiin myös Choi et al.:n meta-analyysissä. Vähärasvaisiin ruokavalioihin verrattuna ketogeeninen ruokavalio oli tehokkaampi parantamaan aineenvaihduntaparametreja, jotka liittyvät muun muassa painoon, lipidiprofiiliin ja glykeemiseen hallintaan ylipainoisilla potilailla (ylipainoa tai lihavuutta), erityisesti diabeetikoilla [125].

Näyttää siltä, ​​että ketogeeninen ruokavalio ei ole ainoastaan ​​tehokas painonpudotuksessa, vaan myös turvallinen noudattaa.

Tämän vahvistavat toisen meta-analyysin tulokset. Tämän huomioon ottaen painonpudotus on toinen tekijä, jonka ansiosta ketogeenisellä ruokavaliolla voi olla ennaltaehkäisevää ja terapeuttista potentiaalia sydän- ja verisuonisairauksissa.

8. Ketogeenisen ruokavalion vaikutus terveillä ja sydän- ja verisuonitautipotilailla

Joissakin tutkimuksissa ketogeenisen ruokavalion hyödyt sydän- ja verisuonitautipotilailla ovat merkittävämpiä kuin terveillä ja fyysisesti aktiivisilla ihmisillä.

Erot voivat johtua tietyistä mekanismeista. Ensinnäkin monet sydän- ja verisuonitautia sairastavat ovat ylipainoisia tai lihavia (mikä on paljon harvinaisempaa terveillä ihmisillä), joten sydän- ja verisuonitautia sairastavilla havaitaan suurempi painonpudotusvaikutus. Painonpudotus parantaa merkittävästi sydän- ja verisuonitautiriskiin liittyviä parametreja [215]. Tämä on osoitettu monissa tutkimuksissa, kuten Li ym., Schiavo ym. ja Michalczyk ym. julkaisuissa, joissa ketogeenistä ruokavaliota noudattaneet ihmiset laihtuivat merkittävästi enemmän kuin kontrolliryhmä, mikä paransi sellaisten parametrien arvoja kuin kokonaiskolesteroli, LDL, HDL ja triglyseridit.

Toinen mekanismi on se, että sydän- ja verisuonitautia sairastavilla ihmisillä on usein määritelmän mukaan epänormaali lipidiprofiili. Tällaista ei esiinny yhtä paljon terveillä ja fyysisesti aktiivisilla ihmisillä.

Esimerkiksi eräässä tutkimuksessa terveillä, nuorilla ja koulutetuilla naisilla KD-ruokavalio ei parantanut lipidiprofiileja. Kirjoittajat havaitsivat päinvastoin lipidiprofiilien heikkenemistä, mikä on toisaalta ristiriidassa useiden muiden tutkimusten kanssa, joissa ketogeeninen ruokavalio alensi sydän- ja verisuonitautien riskitekijöitä sekä ylipainoisilla että normaalipainoisilla potilailla.

Toinen argumentti ketogeenisen ruokavalion suuremmille hyödyille sydän- ja verisuonitautia sairastavilla tai riskiryhmään kuuluvilla ihmisillä on nykyisen ruokavalion koostumus.

Näiden ihmisten ruokavalion koostumus on usein sopimaton, erityisesti monien runsaasti prosessoitujen tuotteiden sisällön osalta. Länsimainen ruokavalio pahentaa sydän- ja verisuonitautien riskitekijöitä ja lisää siten sairastumisriskiä. Siirtyminen vähän prosessoituun tai prosessoimattomaan ruokavalioon (jonka yleensä tulisi olla ketogeeninen ruokavalio) laskee usein tätä riskiä.

Esimerkiksi tutkimus, jossa verrattiin prosessoimattoman ketogeenisen ruokavalion omaksumista länsimaisen ravitsemusmallin jatkamiseen. Ketogeeniseen ruokavalioon siirtyneet naiset paransivat merkittävästi yleistä terveydentilaansa ja sydän- ja verisuonitautien riskitekijöitä.

Toinen tärkeä mekanismi on se, että terveillä ihmisillä ketoaineiden vaikutus ei välttämättä ole yhtä merkittävää sydämen toimintaan, koska, kuten on toistuvasti osoitettu, sydänsolut lisäävät ketoaineiden ottoa vain heikentyneen aineenvaihdunnan yhteydessä, mitä esiintyy sydän- ja verisuonitautia sairastavilla ihmisillä [146,147,150,151,152,153,163].

Eräs vaikuttava mekanismi voi olla vaikutus itse verisuonten endoteeliin. Terveillä ihmisillä, joilla ei ole ongelmia endoteelin tulehduksen kanssa, on myös vaikea määrittää muun muassa ketoaineiden mahdollisia hyötyjä. Sydän- ja verisuonitautia sairastavat potilaat kamppailevat usein kroonisen endoteelin tulehduksen kanssa, jota tutkimusten mukaan voidaan vähentää nostamalla ketoaineiden määrää ketogeenisellä ruokavaliolla saavutettavalle tasolle [97,155].

Endoteelin tulehdukseen vaikuttavien tekijöiden, kuten glukoosin, glykoituneen hemoglobiinin ja insuliinipitoisuuksien vähentäminen osoittaa eroja ruokavalion vaikutuksista sydän- ja verisuonitautia sairastavilla ja terveillä ihmisillä.

Kirjoittajat: Damian Dyńka , Katarzyna Kowalcze , Anna Charuta , Agnieszka Paziewska ^,*
Alkuperäinen artikkeli: https://pmc.ncbi.nlm.nih.gov/articles/PMC10421332/
Käännös & editointi: Sami Raja-Halli

Lähdeluettelo

176.Galley H.F., Webster N.R. Physiology of the endothelium. Br. J. Anaesth. 2004;93:105–113. doi: 10.1093/bja/aeh163. [DOI] [PubMed] [Google Scholar]

177.Nappi F., Fiore A., Masiglat J., Cavuoti T., Romandini M., Nappi P., Avtaar Singh S.S., Couetil J.-P. Endothelium-Derived Relaxing Factors and Endothelial Function: A Systematic Review. Biomedicines. 2022;10:2884. doi: 10.3390/biomedicines10112884. [DOI] [PMC free article] [PubMed] [Google Scholar]

178.Weis E.M., Puchalska P., Nelson A.B., Taylor J., Moll I., Hasan S.S., Dewenter M., Hagenmüller M., Fleming T., Poschet G., et al. Ketone body oxidation increases cardiac endothelial cell proliferation. EMBO Mol. Med. 2022;14:e14753. doi: 10.15252/emmm.202114753. [DOI] [PMC free article] [PubMed] [Google Scholar]

179.Devaraj S., Cheung A.T., Jialal I., Griffen S.C., Nguyen D., Glaser N., Aoki T. Evidence of increased inflammation and microcirculatory abnormalities in patients with type 1 diabetes and their role inmicrovascular complications. Diabetes. 2007;56:2790–2796. doi: 10.2337/db07-0784. [DOI] [PMC free article] [PubMed] [Google Scholar]

180.White N.H. Diabetic ketoacidosis in children. Endocrinol. Metab. Clin. North Am. 2000;29:657–682. doi: 10.1016/S0889-8529(05)70158-4. [DOI] [PubMed] [Google Scholar]

181.Bialo S.R., Agrawal S., Boney C.M., Quintos J.B. Rare complications of pediatric diabetic ketoacidosis. World J. Diabetes. 2015;6:167–174. doi: 10.4239/wjd.v6.i1.167. [DOI] [PMC free article] [PubMed] [Google Scholar]

182.Ma D., Wang A.C., Parikh I., Green S.J., Hoffman J.D., Chlipala G., Murphy M.P., Sokola B.S., Bauer B., Hartz A.M.S., et al. Ketogenic diet enhances neurovascular function with altered gut microbiome in young healthy mice. Sci Rep. 2018;8:6670. doi: 10.1038/s41598-018-25190-5. [DOI] [PMC free article] [PubMed] [Google Scholar]

183.Mccarthy C.G., Chakraborty S., Schreckenberger Z., Wenceslau C.F., Joe B. β-hydroxybutyrate (βHOB) increases nitric oxide synthase activity in resistance arteries from dahl salt-sensitive rats. FASEB J. 2019;33:829. doi: 10.1096/fasebj.2019.33.1_supplement.829.1. [DOI] [Google Scholar]

184.Newman J.C., Covarrubias A.J., Zhao M., Yu X., Gut P., Ng C.P., Huang Y., Haldar S., Verdin E. Ketogenic Diet Reduces Midlife Mortality and Improves Memory in Aging Mice. Cell Metab. 2017;26:547–557.e8. doi: 10.1016/j.cmet.2017.08.004. [DOI] [PMC free article] [PubMed] [Google Scholar]

185.Han Y.M., Bedarida T., Ding Y., Somba B.K., Lu Q., Wang Q., Song P., Zou M.H. β-Hydroxybutyrate Prevents Vascular Senescence through hnRNP A1-Mediated Upregulation of Oct4. Mol Cell. 2018;71:1064–1078.e5. doi: 10.1016/j.molcel.2018.07.036. [DOI] [PMC free article] [PubMed] [Google Scholar]

186.Meroni E., Papini N., Criscuoli F., Casiraghi M.C., Massaccesi L., Basilico N., Erba D. Metabolic Responses in Endothelial Cells Following Exposure to Ketone Bodies. Nutrients. 2018;10:250. doi: 10.3390/nu10020250. [DOI] [PMC free article] [PubMed] [Google Scholar]

187.Pirola L., Balcerczyk A., Tothill R.W., Haviv I., Kaspi A., Lunke S., Ziemann M., Karagiannis T., Tonna S., Kowalczyk A., et al. Genome-wide analysis distinguishes hyperglycemia regulated epigenetic signatures of primary vascular cells. Genome Res. 2011;21:1601–1615. doi: 10.1101/gr.116095.110. [DOI] [PMC free article] [PubMed] [Google Scholar]

188.Coppola G., Natale F., Torino A., Capasso R., D’Aniello A., Pironti E., Santoro E., Calabrò R., Verrotti A. The impact of the ketogenic diet on arterial morphology and en-dothelial function in children and young adults with epilepsy: A case-control study. Seizure. 2014;23:260–265. doi: 10.1016/j.seizure.2013.12.002. [DOI] [PubMed] [Google Scholar]

189.Buscemi S., Verga S., Tranchina M.R., Cottone S., Cerasola G. Effects of hypocaloric very-low-carbohydrate diet vs. Mediterranean diet on endothelial function in obese women. Eur. J. Clin. Investig. 2009;39:339–347. doi: 10.1111/j.1365-2362.2009.02091.x. [DOI] [PubMed] [Google Scholar]

190.DeFronzo R.A. The effect of insulin on renal sodium metabolism. A review with clinical implications. Diabetologia. 1981;21:165–171. doi: 10.1007/BF00252649. [DOI] [PubMed] [Google Scholar]

191.Brands M.W. Role of Insulin-Mediated Antinatriuresis in Sodium Homeostasis and Hypertension. Hypertension. 2018;72:1255–1262. doi: 10.1161/HYPERTENSIONAHA.118.11728. [DOI] [PubMed] [Google Scholar]

192.Palmer B.F., Clegg D.J. Physiology and pathophysiology of potassium homeostasis. Adv. Physiol. Educ. 2016;40:480–490. doi: 10.1152/advan.00121.2016. [DOI] [PubMed] [Google Scholar]

193.Harvey C.J.D.C., Schofield G.M., Williden M. The use of nutritional supplements to induce ketosis and reduce symptomsassociated with keto-induction: A narrative review. PeerJ. 2018;6:e4488. doi: 10.7717/peerj.4488. [DOI] [PMC free article] [PubMed] [Google Scholar]

194.Zupec-Kania B., Zupanc M.L. Long-term management of the ketogenic diet: Seizure monitoring, nutrition, and supplementation. Epilepsia. 2008;49((Suppl. S8)):23–26. doi: 10.1111/j.1528-1167.2008.01827.x. [DOI] [PubMed] [Google Scholar]

195.Cordain L. Nutritional Deficiencies of Ketogenic Diets. 2018. [(accessed on 23 July 2023)]. Available online: https://www.researchgate.net/publication/332098774_Nutritional_Deficiencies_of_Ketogenic_Diets?channel=doi&linkId=5c9f99e2a6fdccd46045868c&showFulltext=true. License CC BY-NC-ND 4.0.

196.Iqbal S., Klammer N., Ekmekcioglu C. The Effect of Electrolytes on Blood Pressure: A Brief Summary of Meta-Analyses. Nutrients. 2019;11:1362. doi: 10.3390/nu11061362. [DOI] [PMC free article] [PubMed] [Google Scholar]

197.Gallo G., Volpe M., Savoia C. Endothelial Dysfunction in Hypertension: Current Concepts and Clinical Implications. Front. Med. 2021;8:798958. doi: 10.3389/fmed.2021.798958. [DOI] [PMC free article] [PubMed] [Google Scholar]

198.Kostov K. The Causal Relationship between Endothelin-1 and Hypertension: Focusing on Endothelial Dysfunction, Arterial Stiffness, Vascular Remodeling, and Blood Pressure Regulation. Life. 2021;11:986. doi: 10.3390/life11090986. [DOI] [PMC free article] [PubMed] [Google Scholar]

199.Polito R., Messina G., Valenzano A., Scarinci A., Villano I., Monda M., Cibelli G., Porro C., Pisanelli D., Monda V., et al. The Role of Very Low Calorie Ketogenic Diet in Sympathetic Activation through Cortisol Secretion in Male Obese Population. J. Clin. Med. 2021;10:4230. doi: 10.3390/jcm10184230. [DOI] [PMC free article] [PubMed] [Google Scholar]

200.Polito R., Valenzano A., Monda V., Cibelli G., Monda M., Messina G., Villano I., Messina A. Heart Rate Variability and Sympathetic Activity Is Modulated by Very Low-Calorie Ketogenic Diet. Int. J. Environ. Res. Public Health. 2022;19:2253. doi: 10.3390/ijerph19042253. [DOI] [PMC free article] [PubMed] [Google Scholar]

201.Barrea L., Verde L., Camajani E., Šojat A.S., Marina L., Savastano S., Colao A., Caprio M., Muscogiuri G. Effects of very low-calorie ketogenic diet on hypothalamic–pituitary–adrenal axis and renin–angiotensin–aldosterone system. J. Endocrinol. Investig. 2023;46:1509–1520. doi: 10.1007/s40618-023-02068-6. [DOI] [PMC free article] [PubMed] [Google Scholar]

202.Belany P., Kackley M.L., Zhao S., Kluwe B., Buga A., Crabtree C.D., Nedungadi D., Kline D., Brock G., Simonetti O.P., et al. Effects of Hypocaloric Low-Fat, Ketogenic, and Ketogenic and Ketone Supplement Diets on Aldosterone and Renin. J. Clin. Endocrinol. Metab. 2023;108:1727–1739. doi: 10.1210/clinem/dgad009. [DOI] [PMC free article] [PubMed] [Google Scholar]

203.Di Raimondo D., Buscemi S., Musiari G., Rizzo G., Pirera E., Corleo D., Pinto A., Tuttolomondo A. Ketogenic Diet, Physical Activity, and Hypertension—A Narrative Review. Nutrients. 2021;13:2567. doi: 10.3390/nu13082567. [DOI] [PMC free article] [PubMed] [Google Scholar]

204.Williams B., Mancia G., Spiering W., Agabiti Rosei E., Azizi M., Burnier M., Clement D., Coca A., De Simone G., Dominiczak A., et al. 2018 Practice Guidelines for the management of arterial hypertension of the European Society of Hypertension and the European Society of Cardiology: ESH/ESC Tas k Force for the Management of Arterial Hypertension. J. Hypertens. 2018;36:2284–2309. doi: 10.1097/HJH.0000000000001961. [DOI] [PubMed] [Google Scholar]

205.Di Raimondo D., Musiari G., Miceli G., Arnao V., Pinto A. Preventive and Therapeutic Role of Muscle Contraction against Chronic Diseases. Curr. Pharm. Des. 2016;22:4686–4699. doi: 10.2174/1381612822666160510125011. [DOI] [PubMed] [Google Scholar]

206.Barrea L., Verde L., Santangeli P., Lucà S., Docimo A., Savastano S., Colao A., Muscogiuri G. Very low-calorie ketogenic diet (VLCKD): An antihypertensive nutritional approach. J. Transl. Med. 2023;21:128. doi: 10.1186/s12967-023-03956-4. [DOI] [PMC free article] [PubMed] [Google Scholar]

207.Rinaldi R., De Nucci S., Castellana F., Di Chito M., Giannuzzi V., Shahini E., Zupo R., Lampignano L., Piazzolla G., Triggiani V., et al. The Effects of Eight Weeks’ Very Low-Calorie Ketogenic Diet (VLCKD) on Liver Health in Subjects Affected by Overweight and Obesity. Nutrients. 2023;15:825. doi: 10.3390/nu15040825. [DOI] [PMC free article] [PubMed] [Google Scholar]

208.Yancy W.S., Jr., Westman E.C., McDuffie J.R., Grambow S.C., Jeffreys A.S., Bolton J., Chalecki A., Oddone E.Z. A randomized trial of a low-carbohydrate diet vs orlistat plus a low-fat diet for weight loss. Arch. Intern. Med. 2010;170:136–145. doi: 10.1001/archinternmed.2009.492. Erratum in JAMA Intern. Med. 2015, 175, 470. [DOI] [PubMed] [Google Scholar]

209.Foster G.D., Wyatt H.R., Hill J.O., Makris A.P., Rosenbaum D.L., Brill C., Stein R.I., Mohammed B.S., Miller B., Rader D.J., et al. Weight and metabolic outcomes after 2 years on a low-carbohydrate versus low-fat diet: A randomized trial. Ann. Intern. Med. 2010;153:147–157. doi: 10.7326/0003-4819-153-3-201008030-00005. [DOI] [PMC free article] [PubMed] [Google Scholar]

210.Samaha F.F., Iqbal N., Seshadri P., Chicano K.L., Daily D.A., McGrory J., Williams T., Williams M., Gracely E.J., Stern L. A low-carbohydrate as compared with a low-fat diet in severe obesity. N. Engl. J. Med. 2003;348:2074–2081. doi: 10.1056/NEJMoa022637. [DOI] [PubMed] [Google Scholar]

211.Tzenios N., Lewis E.D., Crowley D.C., Chahine M., Evans M. Examining the Efficacy of a Very-Low-Carbohydrate Ketogenic Diet on Cardiovascular Health in Adults with Mildly Elevated Low-Density Lipoprotein Cholesterol in an Open-Label Pilot Study. Metab. Syndr. Relat. Disord. 2022;20:94–103. doi: 10.1089/met.2021.0042. [DOI] [PMC free article] [PubMed] [Google Scholar]

212.Bueno N., De Melo I., De Oliveira S., Da Rocha Ataide T. Very-low-carbohydrate ketogenic diet v. low-fat diet for long-term weight loss: A meta-analysis of randomised controlled trials. Br. J. Nutr. 2013;110:1178–1187. doi: 10.1017/S0007114513000548. [DOI] [PubMed] [Google Scholar]

213.Markovikj G., Knights V., Kljusurić J.G. Ketogenic Diet Applied in Weight Reduction of Overweight and Obese Individuals with Progress Prediction by Use of the Modified Wishnofsky Equation. Nutrients. 2023;15:927. doi: 10.3390/nu15040927. [DOI] [PMC free article] [PubMed] [Google Scholar]

214.Muscogiuri G., Barrea L., Laudisio D., Pugliese G., Salzano C., Savastano S., Colao A. The management of very low-calorie ketogenic diet in obesity outpatient clinic: A practical guide. J. Transl. Med. 2019;17:356. doi: 10.1186/s12967-019-2104-z. [DOI] [PMC free article] [PubMed] [Google Scholar]

215.Powell-Wiley T.M., Poirier P., Burke L.E., Després J.P., Gordon-Larsen P., Lavie C.J., Lear S.A., Ndumele C.E., Neeland I.J., Sanders P., et al. American Heart Association Council on Lifestyle and Cardiometabolic Health; Council on Cardiovascular and Stroke Nursing; Council on Clinical Cardiology; Council on Epidemiology and Prevention; and Stroke Council. Obesity and Cardiovascular Disease: A Scientific Statement from the American Heart Association. Circulation. 2021;143:e984–e1010. doi: 10.1161/CIR.0000000000000973. [DOI] [PMC free article] [PubMed] [Google Scholar]

Ketogeenisen ruokavalion (KD) vaikutusta sydämen energia-aineenvaihduntaan tutkitaan ja kuvataan yhä enemmän. Tämä johtuu ketoosista, jossa ketoaineiden (asetonin, asetoasetaatin ja β-hydroksibutyraatin) tuotanto lisääntyy. β-hydroksibutyraatti, vaikuttaa erityisesti sydänlihaksen ja aivojen aineenvaihduntaan ja toimintaan. Toisin kuin pitkäketjuiset rasvahapot, se läpäisee veri-aivoesteen.

Ketoaineet ja sydämen energiametabolia

Kaikista elimistä sydämellä ja aivoilla on suurin energiantarve. Tämä johtuu tarpeesta työskennellä jatkuvasti sikiöstä kuolemaan asti. Sydänlihaksen soluille (kardiomyosyyteille) on ominaista kehon korkeimmat mitokondrioiden pitoisuudet. Mitokondriot ovat solujen energiakeskuksia, sillä ne vastaavat energian tuotannosta adenosiinitrifosfaatin (ATP) muodossa [144,145].

ATP:n saamiseksi sydän voi käyttää asetyylikoentsyymi A:ta (asetyyli-CoA) glukoosista (glykolyysin kautta) tai lipideistä (β-oksidaation kautta).

Normaaliolosuhteissa rasvahapoista peräisin oleva asetyyli-CoA on ensisijainen substraatti ATP:n tuotannolle sydämessä. HFrEF-potilailla ketoaineiden hapettumisen osuus sydänlihaksen ATP-tuotannosta kasvaa 6,4 prosentista (kontrolliryhmässä) 16,4 prosenttiin [146]. Ketoaineet ovat hyvä ja monissa tapauksissa jopa glukoosia parempi energialähde ATP:n tuotannolle [97,147].

Sydänsairauden alkuvaiheessa sydän voi siirtää energiankäyttönsä rasvahapoista glukoosiin, mikä liittyy aineenvaihdunnan joustavuuden menetykseen [98,148].  Toisaalta ei tiedetä varmasti, johtuuko aineenvaihdunnan poikkeavuudet sydänsairauden puhkeamisesta vai onko sydänsairaus aineenvaihdunnan poikkeavuuksien seuraus [149].

Energiametabolian muutokset voivat lopulta aiheuttaa sydämen vajaatoimintaa, mikä johtaa sydämen aineenvaihdunnan uudelleenohjelmointiin kohti ketoaineiden ottoa ja käyttöä energianlähteenä. Se, että tämä voi olla adaptiivinen vaste, tarjoaa vakuuttavan argumentin ketoaineiden merkityksestä sydämen aineenvaihdunnalle. Tätä tukevat useat julkaisut, jotka osoittavat ketoaineiden suurempia pitoisuuksia ja suurempaa ottoa muun muassa sydämen vajaatoiminnan yhteydessä [150,151,152,153,154].

Sydän suosii ketoaineita glukoosiin verrattuna olosuhteissa, joissa molemmat substraatit ovat saatavilla. Tämä osoitettiin Gormsenin ym. tutkimuksessa, jossa ketoaineiden pitoisuuden nostaminen 3,8 mM:iin johti sydänlihaksen glukoosinottoon 50 %:n vähenemiseen. Tämä tapahtui maksimaalisesta insuliinistimulaatiosta ja riittävästä glukoosipitoisuudesta huolimatta [155].

Näyttää siltä, ​​että ketoaineiden lisääntynyt hapettuminen on erityisen hyödyllistä sydämelle (ja aivoille), koska hyperketonemia ei vaikuta glukoosin ja rasvahappojen ottokykyyn muissa elimissä [156,157].

Sydämen energiankulutuksen lisääntymisen ja kahden ketoaineen, BHB:n ja asetonin, pitoisuuksien välillä on havaittu positiivinen yhteys [158]. Horton ym. osoitti ketoaineiden sydämen kannalta merkityksellisyyden käyttämällä esimerkkinä Cre-lox BDH1-KO -hiirten sydämiä, joilta puuttui D-β-hydroksibutyraattidehydrogenaasi (BDH1), ketoaineiden hapetuksesta vastaava mitokondrioentsyymi (se katalysoi 3-hydroksibutyraatin (3OHB) hapettumisen ensimmäistä vaihetta) [150].

Hiirillä, joilla ei ollut BDH1:tä, sydämen vajaatoiminta paheni paaston tai paineen aiheuttaman ylikuormituksen/iskemian seurauksena verrattuna hiiriin, joilla oli BDH1. Samalla lisääntynyt hydroksibutyraatin anto paransi patologista sydämen uudelleenmuodostusta ja toimintahäiriöitä sekä eristettyjen mitokondrioiden bioenergeettistä termodynamiikkaa rasvahappojen käytön vähenemisen aikana.

Sydän lisää ketoaineiden käyttöä metabolisen stressin seurauksena. On arveltu, että ketoaineiden anto voi olla tärkeä osa sydämen vajaatoiminnan hoitoa. Toinen tutkimus osoitti, että kaikkien ketoaineiden pitoisuus oli lähes kaksi kertaa korkeampi sydämen vajaatoimintaa sairastavilla koirilla verrattuna kontrollikoiriin. Lisäksi folistatiini 1:n kaltaisen sydäntä suojaavan proteiinin (FSTL1) antaminen vähensi ketoaineiden ottoa [159].

Vaikka suurin osa tutkimuksesta keskittyy eksogeenisten ketonien vaikutukseen sydämen energia-aineenvaihduntaan, on myös julkaisuja, jotka tarkastelevat itse ketogeenisen ruokavalion suoraa vaikutusta. Guo et al. raportoivat kiinnostavia havaintoja vuoden 2022 tutkimuksessa. Tutkimus osoitti, että joka toinen päivä noudatettu ketogeeninen ruokavalio suojasi sydämen vajaatoiminnalta aiheuttamalla vahvan sydäntä suojaavan vaikutuksen.

8 viikon jatkuvan ketogeenisen ruokavalion aikana ei osoitettu sydämen vajaatoiminnalta suojaavia vaikutuksia. Kirjoittajat päättelivät, että vaikka ketogeenisen ruokavalion jatkuva käyttö heikensi maksan ketogeneesikapasiteettia, joka toinen päivä toteutettuna maksan ketogeneesi ei hidastunut [160].

Vuonna 2017 tehdyssä 3,2 vuotta kestäneessä väestöpohjaisessa tutkimuksessa havaittiin yhteys kohonneiden BHB-tasojen ja sydän- ja verisuonitapahtumien riskin lisääntymiseen 405 hemodialyysihoitoa saavalla iäkkäällä potilaalla. Kirjoittajat ilmoittivat, että kohonneet BHB-tasot liittyivät itsenäisesti sydän- ja verisuonitapahtumiin ja mistä tahansa syystä johtuvaan kuolemaan tutkitussa potilasryhmässä [161].

Vaikka sukupuolten välillä ei havaittu eroja tuloksissa, toinen, suurempi väestöpohjainen tutkimus osoitti eroja. Flores-Guerrero ym. osoittivat, että korkeat plasman BHB-tasot liittyivät lisääntyneeseen sydämen vajaatoiminnan riskiin ja pienentyneeseen ejektiofraktioon (HFrEF), erityisesti naisilla [162].

Molemmissa tutkimuksissa saadut tulokset antavat alustavan kuvan syy-yhteydestä. Samaan aikaan, kuten aiemmissa julkaisuissa on osoitettu, sydämen vajaatoiminnassa (ja muissa sydänvaurioissa) ketoaineiden pitoisuus kasvaa, ja tätä tulisi pitää pikemminkin ”pelastuspolttoaineena”. Tulokset/havainnot siis vahvistavat, että ketoaineet ovat tärkeitä sairaan sydämen toiminnalle. Tätä tukee vuoden 2023 julkaisu [163].

Kashiwagin ym. tutkimus osoitti, että B-tyypin natriureettinen peptidi (BNP) voi indusoida kohonneita ketoaineiden pitoisuuksia, joita voidaan käyttää tärkeänä vaihtoehtoisena polttoaineena vajaatoimintaisessa sydämessä. Kirjoittajat osoittivat, että BNP stimuloi korkeampia ketoaineiden pitoisuuksia voimakkaammin kuin hemodynamiikan heikkeneminen. Tämä johtui havainnosta, että ketoaineiden ja BNP-pitoisuuksien välillä oli positiivinen korrelaatio, mutta ei ketoaineiden ja vasemman kammion loppudiastolisen paineen (LVEDP), vasemman kammion loppusystolisen tilavuusindeksin (LVESVI) ja vasemman kammion loppudiastolisen tilavuusindeksin (LVEDVI) välillä [164].

Sydämen vajaatoimintaa sairastavilla potilailla havaittujen korkeampien β-hydroksibutyraattipitoisuuksien lisäksi tämä ilmeni myös asetonin (yksi ketoaineista) lisääntyneenä määränä näiden henkilöiden uloshengitysilmassa.

Yhdessä tutkimuksessa havaittiin, että HFrEF-potilailla oli kohonneet asetonipitoisuudet, ja mikä tärkeintä, nämä olivat kääntäen verrannollisia sydämen toimintaan.

Kirjoittajat totesivat, että korkeat uloshengitysilman asetonipitoisuudet voivat liittyä huonoon ennusteeseen HFrEF-potilailla [165]. EMPA-RESPONSE-AHF-tutkimukseen osallistuneen 79 akuuttia sydämen vajaatoimintaa sairastavan potilaan post hoc -analyysissä osoitettiin, että ketoaineiden, erityisesti asetonin, pitoisuudet olivat merkittävästi koholla akuutin dekompensoidun sydämen vajaatoiminnan aikana verrattuna tilan vakauttamiseen [166].

Satunnaistetussa kontrolloidussa tutkimuksessa Nielsen ym. osoittivat, että 3-hydroksibutyraatin (3-OHB) anto sydämen vajaatoimintaa sairastaville potilaille lisäsi sydämen minuuttitilavuutta 2,0 ± 0,2 l/min. Iskutilavuus kasvoi 20 ± 2 ml ja syke 7 ± 2 lyöntiä minuutissa (BPM). Lisäksi vasemman kammion ejektiofraktio nousi 8 ± 1 %. Kirjoittajat päättelivät, että seerumin BHB-pitoisuuden nousulla fysiologisella tasolla oli hyödyllisiä hemodynaamisia vaikutuksia potilailla, joilla oli HFrEF ilman heikentynyttä sydänlihaksen ulkoista tehokkuutta (MEE) [167]. Nasser ym. osoittivat mainittujen tutkimusten [151,152,168,169,170] perusteella, että ketoaineet (jotka ovat peräisin ketogeenisestä ruokavaliosta) voivat parantaa sydänlihaksen toimintaa ja edistää sydän- ja verisuonitautien toimintahäiriöistä kärsivien potilaiden tehokkaampaa hoitoa [97].

On myös useita muita todisteita ketoaineiden huomattavasta merkityksestä sydämen toiminnalle, kuten muun muassa Abdul ym. ovat kuvanneet [147]. Toisen julkaisun johtopäätökset viittaavat siihen, että ketogeeninen ruokavalio on kiehtova ei-farmakologinen vaihtoehto sydän- ja verisuonisairauksien, erityisesti sydämen vajaatoiminnan, hoitoon ja ehkäisyyn [171].

Vuoden 2023 julkaisu osoittaa, että todisteet tukevat ketoaineiden aineenvaihdunnan adaptiivista roolia sydämen vajaatoiminnassa sydänelinten normaalin toiminnan edistämisessä ja taudin etenemisen lieventämisessä [172].

Keskipitkäketjuiset rasvahapot (MCT) ovat tärkeässä roolissa ketogeenisissä ruokavalioissa [173]. Tämä johtuu siitä, että ne ovat ketogeenisimpiä rasvahappoja. Ne sulavat helposti ja johtavat ketonien nopeampaan tuotantoon verrattuna pitkäketjuisiin rasvahappoihin.

MCT:t edustavat ”nopeaa energiaa”, koska toisin kuin pitkäketjuiset rasvahapot, ne eivät vaadi haiman entsyymejä sulatukseen ja ohittavat tavanomaisen reitin ruoansulatuskanavan läpi, kulkeutuvat porttilaskimon kautta maksaan ja tarjoavat nopean energialähteen tai muuntuvat ketoaineiksi [19].

MCT-rasvojen korkean ketogeenisyyden vuoksi ne voivat olla hyödyllinen osa sydämen metabolista terveyttä erityisesti yhdistettynä ketogeeniseen ruokavalioon.

Tämä on entistäkin tärkeämpää, koska MCT-rasvojen on osoitettu lisäävän mitokondrioiden biosynteesiä ja aineenvaihduntaa (jota esiintyy pääasiassa sydänlihassoluissa), mikä parantaa suorituskykyä liikunnan aikana [174].

Lisäksi havaittiin, että sepelvaltimotautia sairastavilla potilailla kookosöljyn (joka on MCT-rasvojen lähde) sisällyttäminen lisäsi HDL-kolesterolin osuutta ja pienensi vyötärön ympärysmittaa [175]. MCT-rasvojen monitahoisten hyödyllisten vaikutusten vuoksi niiden lisääminen ruokavalioon on perusteltua.

Lyhytketjuisilla rasvahapoilla (MCT) on erityinen vaikutus aivojen ja sydämen energiantuotantoon, koska ne imeytyvät ja metaboloituvat nopeammin kuin tavalliset pitkäketjuiset rasvahapot. Erityisesti aivojen osalta, kun glukoosin hyödyntäminen heikkenee (esim. ikääntyessä tai tiettyjen sairauksien yhteydessä), MCT-rasvahapot tarjoavat vaihtoehtoisen energianlähteen tuottamalla ketoaineita maksassa. Nämä ketoaineet voivat ylittää veri-aivoesteen ja toimia aivosolujen polttoaineena.

Vaikutukset aivoihin

MCT-rasvahapot, erityisesti MCT-öljyn muodossa, ovat tunnettuja siitä, että ne tarjoavat nopeaa energiaa aivoille. Aivot käyttävät yleensä glukoosia pääasiallisena energianlähteenä, mutta tietyissä tilanteissa, kuten ketogeenisellä ruokavaliolla tai aineenvaihdunnan häiriöissä, ketoaineet voivat toimia tehokkaana korvaavana polttoaineena. Esimerkiksi Alzheimerin taudissa aivojen glukoosiaineenvaihdunta heikkenee, ja MCT-öljyn on tutkittu tuovan apua tarjoamalla aivoille vaihtoehtoisen energialähteen.

Vaikutukset sydämeen

Vaikka MCT-rasvahapot muistuttavat kemiallisesti pitkäketjuisia rasvahappoja, niiden metabolia eroaa merkittävästi. Sydämen energiantuotannon kannalta on havaittu, että MCT-rasvahapot voivat parantaa sydämen toimintaa tietyissä tilanteissa, kuten rasvahappojen hapettumishäiriöistä kärsivillä potilailla. Sydämen terveydestä yleisesti puhuttaessa tutkimustulokset ovat kuitenkin ristiriitaisia.

Joissain tutkimuksissa MCT-rasvahapoilla on havaittu olevan positiivisia, tulehdusta vähentäviä vaikutuksia, kun taas toisissa tutkimuksissa on havaittu, että ne voivat huonontaa kolesteroliarvoja (esim. LDL- ja HDL-kolesterolin suhdetta), mikä viittaa mahdolliseen lisääntyneeseen sydän- ja verisuonitautien riskiin. On tärkeää huomata, että lisätutkimuksia tarvitaan, jotta ymmärrettäisiin paremmin MCT-rasvahappojen kokonaisvaikutus sydämen terveyteen.

β-hydroksibutyraatti

β-hydroksibutyraatti (BHB) on yksi tärkeimmistä ketonirungoista (toiset ovat aseoasetaatti ja asetoni). Sitä syntyy maksassa rasvahapoista, kun hiilihydraattien saanti on vähäistä (paasto, ketogeeninen ruokavalio, raskas liikunta, nälkiintyminen). BHB ei ole pelkkä vaihtoehtoinen energialähde, vaan sillä on myös signaalimolekyylin rooleja.

Vaikutukset aivoihin

1. Energia-aineenvaihdunta
   • Aivot eivät voi käyttää rasvahappoja suoraan, mutta BHB läpäisee veri–aivoesteen monokarboksylaattikuljettajien (MCT1/2) avulla.
   • BHB muuttuu takaisin asetoasetaatiksi ja sitten asetyyli-CoA:ksi → käytetään sitruunahappokierrossa ATP:n tuottamiseen.
   • Pitkittyneessä ketoosissa BHB voi kattaa jopa 60–70 % aivojen energiantarpeesta.
2. Hermoston suojaus
   • BHB vähentää oksidatiivista stressiä tehostamalla mitokondrioiden toimintaa.
   • Lisää GABA:n (rauhottava välittäjäaine) ja vähentää glutamaatin (kiihottava välittäjäaine) vaikutusta → voi selittää ketogeenisen ruokavalion epilepsialle edullisia vaikutuksia.
   • Toimii HDAC-estäjänä (histoni-deasetylaasi-inhibitio) → vaikuttaa geenien säätelyyn, mm. antioksidanttien ja neurotrofisten tekijöiden (BDNF) lisäämiseen.
   • Saattaa suojata Alzheimerin ja Parkinsonin taudeissa energiapuutteen ja tulehduksen yhteydessä.
3. Kognitio ja mieliala
   • Monet kokevat selkeämpää ajattelua ja tarkkaavaisuuden paranemista ketoosissa. Mekanismeina energiatehokkuus, vakaa verensokeri ja välittäjäaineiden muutokset.

Vaikutukset sydämeen

1. Energianlähde
   • Sydänlihas käyttää normaalisti paljon rasvahappoja. Ketoosissa BHB:sta tulee merkittävä energiasubstraatti.
   • BHB on ”puhtaampi polttoaine” kuin rasvahapot: tuottaa enemmän ATP:tä suhteessa kulutettuun happeen → parempi energiatehokkuus.
2. Iskeemiasuoja
   • BHB vähentää oksidatiivista stressiä ja parantaa mitokondrioiden toimintaa hapenpuutteessa.
   • Eläin- ja kliinisissä tutkimuksissa ketonien lisääntyminen on liittynyt sydämen vajaatoiminnan oireiden lievenemiseen.
3. Sydänsairauksissa
   • Uusissa tutkimuksissa sydämen vajaatoimintapotilailla mitattiin kohonneita ketonipitoisuuksia – joiden tulkitaan olevan sydämen kompensatorinen keino hankkia energiaa, kun rasvahappojen käyttö on rajoittunut.
   • BHB-infuusio voi parantaa sydämen pumppaustehoa joissakin tutkimuksissa.

Yhteenveto

• Aivoissa: BHB toimii tärkeänä energiavaihtoehtona, vähentää hermoston yliärsytystä ja oksidatiivista stressiä, sekä vaikuttaa suotuisasti geenien säätelyyn ja kognitioon.
• Sydämessä: BHB parantaa energiatehokkuutta, vähentää oksidatiivista stressiä ja saattaa suojata vajaatoiminnassa tai iskemiatilanteissa.

Ominaisuus	Aivot	Sydän
Energianlähde	Läpäisee veri–aivoesteen, kattaa ketoosissa jopa 60–70 % energiantarpeesta	Korvaa osittain rasvahapot, tuottaa enemmän ATP:tä per käytetty happi (energiatehokkaampi)
Metabolinen hyöty	Vähentää verensokerin vaihtelua, vakauttaa energiansaantia	Tehostaa mitokondrioiden toimintaa, säästää happea
Hermoston / kudoksen suojaus	Lisää antioksidanttien tuotantoa, vähentää oksidatiivista stressiä ja tulehdusta	Vähentää oksidatiivista stressiä, suojaa iskemialta ja vajaatoiminnalta
Geenien säätely	Toimii HDAC-estäjänä → lisää BDNF:ää ja muita suojaavia tekijöitä	Voi muuttaa geenien ilmentymistä energiansaantia tehostavaan suuntaan
Välittäjäainevaikutukset	Lisää GABA-aktiivisuutta, vähentää glutamaattia → epilepsian ja hermoston yliärsytyksen hillintä	Ei suoraa vaikutusta välittäjäaineisiin, mutta parantaa pumppaustehoa vajaatoiminnassa
Kliininen merkitys	Käytetään epilepsian hoidossa (ketogeeninen ruokavalio), tutkitaan Alzheimerin ja Parkinsonin taudeissa	Sydämen vajaatoimintapotilailla kohonneet BHB-tasot liittyvät kompensaatioon; infuusio voi parantaa suorituskykyä

Kirjoittajat: Damian Dyńka , Katarzyna Kowalcze , Anna Charuta , Agnieszka Paziewska ^,*
Alkuperäinen artikkeli: https://pmc.ncbi.nlm.nih.gov/articles/PMC10421332/
Käännös & editointi: Sami Raja-Halli

Lähdeviitteet

143.Liu S.H., Chen Y.X., Tzeng H.P., Chiang M.T. Fish Oil Enriched n-3 Polyunsaturated Fatty Acids Improve Ketogenic Low-Carbohydrate/High-Fat Diet-Caused Dyslipidemia, Excessive Fat Accumulation, and Weight Control in Rats. Nutrients. 2022;14:1796. doi: 10.3390/nu14091796. [DOI] [PMC free article] [PubMed] [Google Scholar]

144.Stoll S., Leimena C., Qiu H. Mitochondria and Heart Disease. InTech; London, UK: 2018. [DOI] [Google Scholar]

145.Brown D.A., Perry J.B., Allen M.E., Sabbah H.N., Stauffer B.L., Shaikh S.R., Cleland J.G.F., Colucci W.S., Butler J., Voors A.A., et al. Expert consensus document: Mitochondrial function as a therapeutictarget in heart failure. [(accessed on 24 April 2023)];Nat. Rev. Cardiol. 2017 14:238–250. doi: 10.1038/nrcardihttps://www.researchgate.net/publication/327299198_Mitochondria_and_Heart_Diseaseo.2016.203. Available online: . [DOI] [PMC free article] [PubMed] [Google Scholar]

146.Murashige D., Jang C., Neinast M., Edwards J.J., Cowan A., Hyman M.C., Rabinowitz J.D., Frankel D.S., Arany Z. Comprehensive quantification of fuel use by the failing and nonfailing human heart. Science. 2020;370:364–368. doi: 10.1126/science.abc8861. [DOI] [PMC free article] [PubMed] [Google Scholar]

147.Abdul Kadir A., Clarke K., Evans R.D. Cardiac ketone body metabolism. Biochim. Biophys. Acta Mol. Basis Dis. 2020;1866:165739. doi: 10.1016/j.bbadis.2020.165739. [DOI] [PubMed] [Google Scholar]

148.Sack M.N., Rader T.A., Park S., Bastin J., McCune S.A., Kelly D.P. Fatty acid oxidation enzyme gene expression is downregulated in the failing heart. Circulation. 1996;94:2837–2842. doi: 10.1161/01.cir.94.11.2837. [DOI] [PubMed] [Google Scholar]

149.Carley A.N., Taegtmeyer H., Lewandowski E.D. Matrix revisited: Mechanisms linking energy substrate metabolism to the function of the heart. Circ. Res. 2014;114:717–729. doi: 10.1161/CIRCRESAHA.114.301863. [DOI] [PMC free article] [PubMed] [Google Scholar]

150.Horton J.L., Davidson M.T., Kurishima C., Vega R.B., Powers J.C., Matsuura T.R., Petucci C., Lewandowski E.D., Crawford P.A., Muoio D.M., et al. The failing heart utilizes 3-hydroxybutyrate as a metabolic stress defense. JCI Insight. 2019;4:e124079. doi: 10.1172/jci.insight.124079. [DOI] [PMC free article] [PubMed] [Google Scholar]

151.Bedi K.C., Snyder N.W., Brandimarto J., Aziz M., Mesaros C., Worth A.J., Wang L.L., Javaheri A., Blair I.A., Margulies K.B., et al. Evidence for intramyocardial disruption of lipid metabolism and increased myocardial ketone utilization in advanced human heart failure. Circulation. 2016;133:706–716. doi: 10.1161/CIRCULATIONAHA.115.017545. [DOI] [PMC free article] [PubMed] [Google Scholar]

152.Aubert G., Martin O.J., Horton J.L., Lai L., Vega R.B., Leone T.C., Koves T., Gardell S.J., Krüger M., Hoppel C.L., et al. The Failing Heart Relies on Ketone Bodies as a Fuel. Circulation. 2016;133:698–705. doi: 10.1161/CIRCULATIONAHA.115.017355. [DOI] [PMC free article] [PubMed] [Google Scholar]

153.Lommi M.D.J. Blood ketone bodies in congestive heart failure. J. Am. Coll. Cardiol. 1996;28:665–672. doi: 10.1016/0735-1097(96)00214-8. [DOI] [PubMed] [Google Scholar]

154.Voros G., Ector J., Garweg C., Droogne W., Van Cleemput J., Peersman N., Vermeersch P., Janssens S. Increased cardiac uptake of ketone bodies and free fatty acids in human heart failure and hypertrophic left ventricular remodeling. Circ. Heart Fail. 2018;11:e004953. doi: 10.1161/CIRCHEARTFAILURE.118.004953. [DOI] [PubMed] [Google Scholar]

155.Gormsen L.C., Svart M., Thomsen H.H., Sondergaard E., Vendelbo M.H., Chris-tensen N., Tolbod L.P., Harms H.J., Nielsen R., Wiggers H., et al. Ketone Body Infusion with 3-Hydroxybutyrate Reduces Myocardial Glucose Uptake and Increases Blood Flow in Humans: A Positron Emission Tomography Study. J. Am. Heart Assoc. 2017;6:e005066. doi: 10.1161/JAHA.116.005066. [DOI] [PMC free article] [PubMed] [Google Scholar]

156.Svart M., Gormsen L.C., Hansen J., Zeidler D., Gejl M., Vang K., Aanerud J., Moeller N. Regional cerebral effects of ketone body infusion with 3-hydroxybutyrate in humans: Reduced glucose uptake, unchanged oxygen consumption and increased blood flow by positron emission tomography. A randomized, controlled trial. PLoS ONE. 2018;13:e0190556. doi: 10.1371/journal.pone.0190556. [DOI] [PMC free article] [PubMed] [Google Scholar]

157.Lauritsen K.M., Søndergaard E., Luong T.V., Møller N., Gormsen L.C. Acute Hyperketonemia Does Not Affect Glucose or Palmitate Uptake in Abdominal Organs or Skeletal Muscle. J. Clin. Endocrinol. Metab. 2020;105:1785–1790. doi: 10.1210/clinem/dgaa122. [DOI] [PubMed] [Google Scholar]

158.Du Z., Shen A., Huang Y., Su L., Lai W., Wang P., Xie Z., Xie Z., Zeng Q., Ren H., et al. 1H-NMR-based metabolic analysis of human serum reveals novel markers of myocardial energy expenditure in heart failure patients. PLoS ONE. 2014;9:e88102. doi: 10.1371/journal.pone.0088102. [DOI] [PMC free article] [PubMed] [Google Scholar]

159.Seki M., Powers J.C., Maruyama S., Zuriaga M.A., Wu C.L., Kurishima C., Kim L., Johnson J., Poidomani A., Wang T., et al. Acute and chronic increases of circulating FSTL1 normalize energy substrate metabolism in pacing-induced heart failure. Circulation. 2018;11:e004486. doi: 10.1161/CIRCHEARTFAILURE.117.004486. [DOI] [PMC free article] [PubMed] [Google Scholar]

160.Guo Y., Liu X., Li T., Zhao J., Yang Y., Yao Y., Wang L., Yang B., Ren G., Tan Y., et al. Alternate-Day Ketogenic Diet Feeding Protects against Heart Failure through Preservation of Ketogenesis in the Liver. Oxid. Med. Cell. Longev. 2022;2022:4253651. doi: 10.1155/2022/4253651. [DOI] [PMC free article] [PubMed] [Google Scholar]

161.Obokata M., Negishi K., Sunaga H., Ishida H., Ito K., Ogawa T., Iso T., Ando Y., Kurabayashi M. Association between Circulating Ketone Bodies and Worse Outcomes in Hemodialysis Patients. J. Am. Heart Assoc. 2017;6:e006885. doi: 10.1161/JAHA.117.006885. [DOI] [PMC free article] [PubMed] [Google Scholar]

162.Flores-Guerrero J.L., Westenbrink B.D., Connelly M.A., Otvos J.D., Groothof D., Shalaurova I., Garcia E., Navis G., de Boer R.A., Bakker S.J.L., et al. Association of beta-hydroxybutyrate with development of heart failure: Sex differences in a Dutch population cohort. Eur. J. Clin. Investig. 2021;51:e13468. doi: 10.1111/eci.13468. [DOI] [PMC free article] [PubMed] [Google Scholar]

163.Manolis A.S., Manolis T.A., Manolis A.A. Ketone Bodies and Cardiovascular Disease: An Alternate Fuel Source to the Rescue. Int. J. Mol. Sci. 2023;24:3534. doi: 10.3390/ijms24043534. [DOI] [PMC free article] [PubMed] [Google Scholar]

164.Kashiwagi Y., Nagoshi T., Inoue Y., Tanaka Y., Takahashi H., Oi Y., Kimura H., Minai K., Yoshimura M. Close linkage between blood total ketone body levels and B-type natriuretic peptide levels in patients with cardiovascular disorders. Sci. Rep. 2021;11:6498. doi: 10.1038/s41598-021-86126-0. [DOI] [PMC free article] [PubMed] [Google Scholar]

165.Marcondes-Braga F.G., Batista G.L., Gutz I.G.R., Saldiva P.H.N., Mangini S., Issa V.S., Ayub-Ferreira S.M., Bocchi E.A., Pereira A.C., Bacal F. Impact of exhaled breath acetone in the prognosis of patients with heart failure with reduced ejection fraction (HFrEF). One year of clinical follow-up. PLoS ONE. 2016;11:e0168790. doi: 10.1371/journal.pone.0168790. [DOI] [PMC free article] [PubMed] [Google Scholar]

166.Voorrips S.N., Boorsma E.M., Beusekamp J.C., DE-Boer R.A., Connelly M.A., Dullaart R.P.F., VAN-DER-Meer P., VAN-Veldhuisen D.J., Voors A.A., Damman K., et al. Longitudinal Changes in Circulating Ketone Body Levels in Patients with Acute Heart Failure: A Post Hoc Analysis of the EMPA-Response-AHF Trial. J. Card. Fail. 2023;29:33–41. doi: 10.1016/j.cardfail.2022.09.009. [DOI] [PubMed] [Google Scholar]

167.Nielsen R., Møller N., Gormsen L.C., Tolbod L.P., Hansson N.H., Sorensen J., Harms H.J., Frøkiær J., Eiskjaer H., Jespersen N.R., et al. Cardiovascular Effects of Treatment With the Ketone Body 3-Hydroxybutyrate in Chronic Heart Failure Patients. Circulation. 2019;139:2129–2141. doi: 10.1161/CIRCULATIONAHA.118.036459. [DOI] [PMC free article] [PubMed] [Google Scholar]

168.Kashiwaya Y., Sato K., Tsuchiya N., Thomas S., Fell D.A., Veech R.L., Passonneau J.V. Control of glucose utilization in working perfused rat heart. J. Biol. Chem. 1994;269:25502–25514. doi: 10.1016/S0021-9258(18)47278-X. [DOI] [PubMed] [Google Scholar]

169.Sato K., Kashiwaya Y., Keon C.A., Tsuchiya N., King M.T., Radda G.K., Chance B., Clarke K., Veech R.L. Insulin, ketone bodies, and mitochondrial energy transduction. FASEB J. 1995;9:651–658. doi: 10.1096/fasebj.9.8.7768357. [DOI] [PubMed] [Google Scholar]

170.Schugar R.C., Moll A.R., André d’Avignon D., Weinheimer C.J., Kovacs A., Crawford P.A. Cardiomyocyte-specific deficiency of ketone body metabolism promotes accelerated pathological remodeling. Mol. Metab. 2014;3:754–769. doi: 10.1016/j.molmet.2014.07.010. [DOI] [PMC free article] [PubMed] [Google Scholar]

171.Luong T.V., Abild C.B., Bangshaab M., Gormsen L.C., Søndergaard E. Ketogenic Diet and Cardiac Substrate Metabolism. Nutrients. 2022;14:1322. doi: 10.3390/nu14071322. [DOI] [PMC free article] [PubMed] [Google Scholar]

172.Matsuura T.R., Puchalska P., Crawford P.A., Kelly D.P. Ketones and the Heart: Meta-bolic Principles and Therapeutic Implications. Circ Res. 2023;132:882–898. doi: 10.1161/CIRCRESAHA.123.321872. [DOI] [PMC free article] [PubMed] [Google Scholar]

173.Likhodii S.S., Musa K., Mendonca A., Dell C., Burnham W.M., Cunnane S.C. Dietary fat, ketosis, and seizure resistance in rats on the ketogenic diet. Epilepsia. 2000;41:1400–1410. doi: 10.1111/j.1528-1157.2000.tb00115.x. [DOI] [PubMed] [Google Scholar]

174.Wang Y., Liu Z., Han Y., Xu J., Huang W., Li Z. Medium Chain Triglycerides enhances exercise endurance through the increased mitochondrial biogenesis and metabolism. PLoS ONE. 2018;13:e0191182. doi: 10.1371/journal.pone.0191182. [DOI] [PMC free article] [PubMed] [Google Scholar]

175.Cardoso D.A., Moreira A.S., de Oliveira G.M., Raggio Luiz R., Rosa G. A Coconut Extra Virgin Oil-Rich Diet Increases Hdl Cholesterol and Decreases Waist Circumference and Body Mass in Coronary Artery Disease Patients. Nutr. Hosp. 2015;32:2144–2152. doi: 10.3305/nh.2015.32.5.9642. [DOI] [PubMed] [Google Scholar]

Laajan tutkimuskatsauksen ensimmäisessä osassa tutustuin tukimuksiin, joiden mukaan ketogeeninen ruokavalio voi kohentaa veren lipidiprofiilia (kolesteroli- ja rasvaarvoja). Ketogeeninen ruokavalio on tutkimusten valossa mainettaan terveellisempi. Voit lukea ketogeenisen ruokavalion vaikutuksesta veren lipideihin tästä.

Kirjoittajat: Damian Dyńka , Katarzyna Kowalcze , Anna Charuta , Agnieszka Paziewska ^,*
Alkuperäinen artikkeli: https://pmc.ncbi.nlm.nih.gov/articles/PMC10421332/
Käännös & editointi: Sami Raja-Halli

3. Ketogeenisen ruokavalion tulehdusta estävä potentiaali sydän- ja verisuonisairauksissa

Tulehdustekijät vaikuttavat usein sydän- ja verisuonitautien kehittymiseen [65,66,67,68,69,70]. Tulehdus käynnistää ateroskleroottisen prosessin varhaisvaiheet. Lisäksi tulehdusta edistävien sytokiinien lisääntyessä sydän- ja verisuonitautien kehittymisen riski kasvaa.

Synnynnäisellä immuniteetilla (luontainen vastustuskyky/innate immune system) on tässä keskeinen ennaltaehkäisevä rooli [65,71]. Tulehdus voi aiheuttaa endoteelin toimintahäiriön, joka lisää mm. lipoproteiinien läpäisevyyttä; tällä on kauaskantoisia seurauksia mm. ateroskleroosin kehittymiseen [72].

Myös stressi voi käynnistää tulehdusreaktion, mikä osaltaan lisää sydän- ja verisuonitautien riskiä. Tämä välittyy sympaattisen hermoston aktiivisuuden lisääntymisen kautta muun muassa tiettyjen aivoalueiden aineenvaihdunnan aktiivisuuden lisääntymisestä. Stressiä aiheuttaa hermoston aktiivisuutta lisäävä kortisoli. Kortisolin vaikutuksia hillitsee glutamaatista muodostuva gamma-aminovoihappo, eli GABA [73,74,75,76,77].

Havaintoa tukee se, että pelkästään näiden aivoalueiden lisääntynyt aineenvaihdunta-aktiivisuus mahdollistaa sepelvaltimotaudin kehittymisen ennustamisen riippumatta taudin tavanomaisista riskitekijöistä [78]. Ikääntymisprosessiin liittyy lievää tulehdusta, mikä ​​lisää ateroskleroottisen prosessin kehittymisen riskiä [72].

Kun huomioidaan ketogeenisen ruokavalion tulehdusta estävät vaikutukset, sen hyödylliset vaikutukset sydän- ja verisuonitautien ehkäisyyn tai hoitoon vaikuttavat uskottavilta.

Ketogeeninen ruokavalio hillitsee tulehdustekijöitä monien aineenvaihduntamekanismien välityksellä. Neljä päätekijää voidaan tunnistaa. Ensinnäkin ketogeeninen ruokavalio asettaa kehon ravitsemukselliseen ketoosiin (johon puolestaan ​​liittyy useita erilaisia ​​biokemiallisia ja fysiologisia mekanismeja). Ketoositilan aikana tapahtuvilla prosesseilla on systeeminen tulehdusta estävä vaikutus, jolla puolestaan ​​on suora vaikutus sydän- ja verisuonitauteihin.

Toiseksi tärkein tekijä on tulehdusta edistävien yksinkertaisten sokereiden poistaminen ruokavaliosta. Tämä heijastuu suoraan sydän- ja verisuonisairauksiin. Molempia tekijöitä kuvataan yksityiskohtaisesti kohdissa 3.1 ja 3.2. Itse asiassa hiilihydraattien kokonaismäärän rajoittaminen ruokavaliossa voi osoittaa erityisiä tulehdusta estäviä hyötyjä kardiometabolisen terveyden yhteydessä, kuten osiossa 3.3 on osoitettu.

Runsasrasvainen ja hyvin koostettu ketogeeninen ruokavalio sisältää runsaasti omega-3-rasvahappoja, ja niiden tulehdusta estävät ja sydäntä suojaavat vaikutukset ovat hyvin tunnettuja, kuten luvussa 3.4 on kuvattu. Tärkeimmät tekijät on havainnollistettu myös kuvassa 1.

Kuva1. Avaa uuteen ikkunaan.

3.1. Tulehdusta estävä, sydäntä suojaava potentiaali ketoositilassa (ketoaineet)

Ketogeeninen ruokavalio lisää ketoaineiden, eli β-hydroksibutyraatin, asetonin ja asetoasetaatin tuotantoa kehossa. Keho siirtyy hiilihydraattirajoituksen seurauksena ravitsemukselliseen ketoosiin. Ravitsemuksellisessa ketoosissa elimistö käyttää glukoosin sijasta ketoaineita tärkeimpänä energianlähteenä elintärkeissä prosesseissa [79].

Ketoosilla ja ketoaineilla on tunnistettuja systeemisiä tulehdusta estäviä vaikutuksia. Monitahoinen tulehdusta estävä vaikutus on on osoitettu mm. seuraavien tautien lääketieteellisen terapian tehoa lisäävänä:

• neurologiset sairaudet [80]
• syöpä [81]
• diabetes [82]
• tulehduksellinen suolistosairaus [83]
• kroonisen kivun lievitys [84]
• lihavuuteen liittyvien kroonisten tulehdussairauksien vaikeusasteen lievittäminen [85]
• sydän- ja verisuonisairaudet [86].

β-hydroksibutyraatilla (BHB) on useita tulehdusta hillitseviä ominaisuuksia, ml paastotilan imitoiminen. Sillä on myös muita laaja-alaisia vaikutuksia, kuten geenien ilmentymiseen vaikuttaminen, tulehduksen vähentäminen ja mitokondrioiden toiminnan parantaminen.

β-hydroksibutyraatti: Aineenvaihdunnan, inflammaation, kognition ja yleisen terveyden modulointi ketogeenisellä ruokavaliolla

Sydän- ja verisuonisairauksien eräs keskeinen riskitekijä on inflammaatio. BHB:n ensisijainen tulehdusta estävä vaikutus on sen estävä vaikutus NLRP3-inflammasomiin, joka on eräänlainen tulehdusta edistävien sytokiinien komentokeskus. Se on herkkä tasapainoa häiritseville tekijöille. NLRP3-inflaammasomin aktivoituminen johtaa tulehdusmerkkiaineiden lisääntymiseen [19].

NLRP3-inflammasomilla on myös tärkeä rooli sydänterveydelle, koska sen aktivaatio edistää sydänlihaksen toiminnan heikkenemistä ja sydän- ja verisuonisairauksien patologista kehittymistä [87,88,89].

NLRP3-inflammasomi on monimutkainen proteiinikompleksi, jolla on tärkeä rooli elimistön tulehdusreaktioissa. Sen epänormaali aktivoituminen voi vaikuttaa haitallisesti sydänterveyteen ja olla yhteydessä useisiin sydän- ja verisuonitauteihin.

Tutkimusten mukaan NLRP3-inflammasomin aktivaatio edistää tulehdusta, joka on monien sydänsairauksien, kuten ateroskleroosin (valtimonkovettumatauti) ja sydämen vajaatoiminnan taustalla.

NLRP3-inflammasomin mekanismi ja sen yhteys sydänsairauksiin

NLRP3-inflammasomi aktivoituu, kun se havaitsee vaurioihin tai infektioihin liittyviä signaaleja. Aktivaatio johtaa tulehdusta edistävien sytokiinien, kuten interleukiini-1β (IL-1β) ja IL-18, vapautumiseen. Nämä sytokiinit ovat keskeisiä tulehdusprosessin käynnistäjiä.

• Ateroskleroosi:NLRP3-inflammasomin aktivaatio verisuonten endoteelisoluissa ja immuunisoluissa edistää tulehdusta ja kolesterolin kertymistä, mikä johtaa ateroskleroottisen plakin muodostumiseen ja kasvuun.
• Sydäninfarkti ja iskeeminen vaurio:Sydäninfarktin aikana NLRP3 aktivoituu sydänlihassoluissa (kardiomyosyyteissä) ja muissa sydämen soluissa. Tämä johtaa tulehdukseen ja solukuolemaan, mikä voi lisätä vaurioalueen kokoa ja heikentää sydämen toimintaa.
• Sydämen vajaatoiminta:Jatkuva NLRP3:n aktivaatio edistää kroonista tulehdusta, sydämen fibroosia (sidekudoksen liikakasvua) ja solukuolemaa, mikä voi pahentaa sydämen vajaatoimintaa.

Poffin ym. tutkimus osoitti, että ketoaineiden anto vähensi tehokkaasti useita tulehdusta edistäviä sytokiineja, mukaan lukien IL-1β, IL-6, IFN-γ, MCP-1 ja RANTES. Tämä osoittaa, että ketoaineilla on merkittäviä tulehdusta estäviä vaikutuksia [90].

Youmin ym. tutkimus vahvistaa, että β-hydroksibutyraatti (BHB) on potentiaalia lievittää NLRP3-inflammasomin välittämiä tulehdussairauksia. Se estää NLRP3-inflammasomin aktivoitumista vasteena uraattikiteille, ATP:lle ja lipotoksisille rasvahapoille. Tämä tapahtuu ilman hapettumista TCA-syklissä (trikarboksyylihappokierto /sitruunahappokierto) ja riippumatta irrotusproteiini-2:sta (UCP2), sirtuiini-2:sta (SIRT2), G-proteiinikytkentäisestä reseptorista GPR109A tai hydrokarboksyylihapporeseptorista 2 (HCAR2). Edellä mainitun tutkimuksen kirjoittajat osoittivat edelleen, että β-hydroksibutyraatti vähensi interleukiini (IL)-1β:n ja IL-18:n tuotantoa NLRP3-inflammasomin kautta ihmisen monosyyteissä [91].

β-hydroksibutyraatti voi edistää normaalin sydänterveyttä estämällä NLRP3-inflammasomia. Hydroksikarboksyylihapporeseptori 2 (HCAR2) voi myös olla tärkeä terapeuttinen kohde tulehdussairauksien hoidossa. Tämä johtuu siitä, että se välittää tulehdusta estäviä vaikutuksia eri kudoksissa. Näyttää siltä, ​​että BHB:llä on kyky estää tulehdusvasteita ja immuunisolujen toimintaa sitoutumalla HCAR2:een ja aktivoimalla sitä tai säätelemällä tiettyjä solunsisäisiä signalointireittejä suoraan [92,93,94].

Shimazu et al.:n tutkimus osoitti, että β-hydroksibutyraatti suojasi merkittävästi oksidatiiviselta stressiltä, ​​joka liittyi lisääntyneeseen FOXO3A- ja MT2-aktiivisuuteen. BHB on luokan I histonideasetylaasin (HDAC) spesifinen estäjä. Kirjoittajat osoittivat, että BHB:n aiheuttama HDAC:n esto korreloi globaalien transkriptionaalisten muutosten kanssa, mukaan lukien geenit, jotka koodaavat oksidatiivisen stressin resistenssitekijöitä (FOXO3A ja MT2). ​​BHB:n havaittiin lisäävän histoniasetylaatiota Foxo3a- ja Mt2-promoottoreissa, ja molemmat geenit aktivoituivat HDAC1:n ja HDAC2:n selektiivisellä vähenemisellä [95].

Toinen tutkimus osoitti myös, että BHB esti ER-stressiin liittyvien markkeriproteiinien ja inflammasomin kasvua. Lisäksi havaittiin, että BHB lisäsi mangaanin superoksididismutaasin ja katalaasin ilmentymistä AMP-aktivoidun proteiinikinaasin transkriptiotekijä O3α-reitin kautta. Tämä oli sovellettavissa sekä in vivo että in vitro [96].

Ravitsemuksellisen ketoosin pitoisuuksina ketoaineet (toisin kuin ketoasidoosin pitoisuuksina) vaikuttavat myös suoraan verisuonten endoteelimodulaatioon, ja niillä on muun muassa endoteelin tulehdusta estäviä vaikutuksia [97].

Yurista ym. totesivat julkaisussaan nimenomaisesti, että on olemassa runsaasti näyttöä siitä, että ketoaineet voivat suoraan estää tulehdusta hyödyllisellä tavalla sydän- ja verisuonisairauksien yhteydessä [98].

3.2. Yksinkertaisten sokereiden eliminoinnin tulehdusta estävät ja sydäntä suojaavat vaikutukset

Ketogeeninen ruokavalio rajoittaa hiilihydraattien kokonaismäärää, useimmiten 20-50 grammaan päivässä. Tämän vuoksi yksinkertaiset sokerit jäävät syrjään ja ne voidaan usein jopa katsoa poistetuiksi kokonaan. Tämä on tärkeää seerumin glukoosi- ja insuliinipitoisuuksien nousun minimoimiseksi, koska ne estävät halutun ketoositilan saavuttamisen [19,99].

On hyvin tunnettua, että yksinkertaiset sokerit ovat yksi tärkeimmistä tulehdusta edistävistä ravintotekijöistä [100,101,102]. Huoli yksinkertaisten sokereiden kielteisistä vaikutuksista sydän- ja verisuonitautiin juontaa juurensa 1960-luvulle [103].

Samaan aikaan kuitenkin edistettiin vähärasvaisia ​​ruokavalioita sydän- ja verisuonitautien ehkäisemiseksi. Hiilihydraattien (mukaan lukien yksinkertaisten sokerien) osuuden lisääminen ruokavaliossa johti sydän- ja verisuoniterveyteen liittyvien parametrien heikkenemiseen. Vasta vuosikymmeniä myöhemmin todistettiin, ettei tämä ollut hyödyllinen lähestymistapa sydänsairauksien lisääntymisen torjunnassa [104,105,106,107,108,109].

Lisätyn sokerin suuri määrä ruokavaliossa voi olla yksi suurimmista uhkista sydän- ja verisuoniterveydelle. Se pahentaa kroonista tulehdusta ja lisää sydän- ja verisuonitautien kehittymisen riskiä [110].

Yksinkertaisten sokereiden kielteinen vaikutus osoitettiin myös vuonna 2022 tehdyn laajan meta-analyysin tekijöiden toimesta. He havaitsivat, että lisätyn sokerin määrä (prosentteina päivittäisestä energiansaannista) ≥15,0 %:lla korreloi positiivisesti sydän- ja verisuonitautien kokonaismäärään (HR = 1,08 [1,01; 1,15]) ja iskeemiseen sydänsairauteen (CHD) (HR = 1,20 [1,09; 1,32]) [111].

Vuoden 2023 tutkimuksen kirjoittajat osoittivat myös, että lisätyn sokerin saanti liittyi positiivisesti sydän- ja verisuonitautien kokonaismäärään (HR; 95 %:n luottamusväli 5 %:a energiasta kohden, 1,07; 1,03–1,10), iskeemiseen sydänsairauteen (1,06; 1,02–1,10) ja aivohalvaukseen (1,10; 1,04–1,17).

Yksinkertaisten sokereiden lähteellä on usein tärkeä rooli. Vapaat sokerit ovat tulehdusta edistävimpiä (mukaan lukien fruktoosilla makeutettujen juomien muodossa, mutta ei välttämättä hedelmistä). Kelly ym. osoittivat, että 5 %:n vapaiden sokereiden energian korvaaminen ei-vapailla sokereilla liittyi pienempään sydän- ja verisuonitautien kokonaismäärän (0,95; 0,92–0,98; p-trendi = 0,001) ja aivohalvauksen kokonaismäärän (0,91; 0,86–0,97; p-trendi = 0,005) riskiin [112].

Tutkimukset osoittavat, että hedelmien sisältämillä yksinkertaisilla sokereilla ei todennäköisesti ole tulehdusta edistävää vaikutusta. Hedelmiä ja vihanneksia sisältävä ruokavalio voi jopa auttaa vähentämään tulehdusta, koska ne ovat tärkeä antioksidanttien ja muiden bioaktiivisten aineiden lähde [113].

Tiedetään, että liiallinen fruktoosi on tulehdusta edistävä ja lisää metabolisen oireyhtymän ja kihdin riskiä. Kohonneet fruktoosimetaboliittien (mukaan lukien virtsahappo ja laktaatti) pitoisuudet liittyvät läheisesti oksidatiiviseen stressiin ja paikallisiin tulehdusreaktioihin kudoksissa ja elimissä [114,115]. Vaikka tämä koskee pääasiassa lisättyä fruktoosia (esim. glukoosin tai fruktoosisiirapin muodossa) eikä kokonaisia ​​hedelmiä, on näyttöä hedelmämehujen samankaltaisesta vaikutuksesta, erityisesti kihtiriskin lisäämisen yhteydessä [116,117].

Ketogeeninen ruokavalio syrjäyttää kaikki yksinkertaisten sokerien muodot (koska ne voidaan ”potkaista ulos” ketoositilasta erityisen helposti). Tältä osin tulehdusta hillitsevä vaikutus on KD:llä selvempi kuin sellaisilla ravitsemusmalleilla, jotka ohjeiden mukaan sallivat esimerkiksi 5 % vapaita sokereita ruokavaliossa [118].

Glykoitunut hemoglobiini (HbA1c), joka heijastaa seerumin keskimääräistä glukoosipitoisuutta viimeisen 3 kuukauden ajalta, on yksi tärkeimmistä sydän- ja verisuonitautien riskitekijöistä [119].
Korkeat HbA1c-tasot liittyvät vahvasti sydän- ja verisuonitautien riskiin sekä diabeetikoilla että ei-diabetesta sairastavilla [120,121].

HbA1c:n on osoitettu korreloivan positiivisesti sydän- ja verisuonitautien, kuten kaulavaltimon ja sepelvaltimoiden ateroskleroosin, iskeemisen sydänsairauden, iskeemisen aivohalvauksen ja verenpainetaudin, kanssa. Julkaisun kirjoittaja huomauttaa myös, että HbA1c aiheuttaa dyslipidemiaa, hyperhomokysteinemiaa ja verenpainetautia. Lisäksi se lisää C-reaktiivisen proteiinin (CRP) tasoja, oksidatiivista stressiä ja veren viskositeettia. Kaikki nämä voivat lopulta johtaa sydän- ja verisuonitautien kehittymiseen [122].

Näyttää siltä, ​​että HbA1c on itsenäinen riskitekijä sydän- ja verisuonitautien kehittymiselle ja näihin sairauksiin kuolemiselle, myös ihmisillä, joilla ei ole diabetesta.

Tämä osoittaa tämän markkerin huomattavan merkityksen väestölle yleensä [121]. Ketogeenisellä ruokavaliolla on osoitettu olevan HbA1c-tasoa alentavia ominaisuuksia, joiden kautta se voi hyödyttää myös sydän- ja verisuonitautien ehkäisyä ja hoitoa. KD:n tehokkuutta HbA1c-tason alentamisessa tukevat useat meta-analyysit ja muut julkaisut. Vuoden 2022 julkaisun kirjoittajat osoittivat HbA1c-arvon laskeneen keskimäärin 1,45 % ketogeenistä ruokavaliota noudattavilla potilailla (verrattuna kontrolliruokavaliota noudattaviin) [123].

Toinen vuoden 2022 meta-analyysi osoitti myös ketogeenisen ruokavalion merkittävän hyödyn HbA1c-tason alentamisessa.

Ketogeenistä ruokavaliota noudattavien potilaiden HbA1c-tasot olivat laskeneet kolmen ja kuuden kuukauden kuluttua (keskimäärin 6,7 mmol/l ja 6,3 mmol/l) verrattuna tavanomaisia ​​suositeltuja ruokavalioita noudattaviin. Merkittävää on, että ketogeenisellä ruokavaliolla havaittiin etu tavanomaisiin ruokavalioihin verrattuna jopa triglyseridien alentamisessa ja HDL-kolesterolin lisäämisessä [56].

2022 tehty meta-analyysi vahvisti ketogeenisen ruokavalion vaikutuksen HbA1c-arvon (keskimäärin 0,38 % HbA1c) ja triglyseridien (keskimäärin 0,36 mmol/l) alentamiseen sekä HDL-kolesterolin (keskimäärin 0,28 mmol/l) lisäämiseen [124].

Choi ym. osoittivat myös meta-analyysissään ketogeenisen ruokavalion hyötyjä verrattuna vähärasvaisiin ruokavalioihin, muun muassa HbA1c-pitoisuuden alenemisena (SMD -0,62), HDL-pitoisuuden nousuna (SMD 0,31) ja triglyseridipitoisuuden laskuna (SMD -0,45) [125].

Ketogeenisen ruokavalion hyödyllinen vaikutus glykoituneeseen hemoglobiiniin, triglyserideihin ja HDL-kolesteroliarvoihin kuvattiin myös toisessa meta-analyysissä vuodelta 2022 [126]. Edellä esitetyn perusteella voidaan päätellä, että tämä on toinen tekijä, jolla ketogeenisellä ruokavaliolla on tulehdusta estävä vaikutus, koska se poistaa tulehdusta edistäviä yksinkertaisia ​​sokereita.

3.3. Hiilihydraattien rajoittamisen tulehdusta estävät ja sydäntä suojaavat vaikutukset

Ketogeenisten ruokavalioiden edellä mainitut hyödylliset vaikutukset tulehdusmerkkiaineiden ja sydän- ja verisuonitautien riskitekijöiden arvoihin voivat johtua myös hiilihydraattien kokonaismäärän vähenemisestä, ei pelkästään yksinkertaisten sokereiden poistamisesta. Tätä saattaa tukea laaja vuonna 2022 tehty meta-analyysi, jossa ei tarkasteltu pelkästään ketogeenistä ruokavaliota, vaan nimenomaan hiilihydraattien osuuden vähentämisen vaikutusta ruokavaliossa.

Siinä tarkasteltiin hiilihydraattien energiaosuuden vähentämisen vaikutusta 55–65 prosentista 10 prosenttiin tyypin 2 diabetesta (T2DM) sairastavien kardiometabolisiin riskitekijöihin. Osoitettiin, että jokainen 10 prosentin vähennys hiilihydraattien energiaprosentissa alensi HbA1c-pitoisuutta (keskimäärin 0,20 HbA1c), paastoverensokeria (keskimäärin 0,34 mmol/l), triglyseridipitoisuutta (keskimäärin 0,12 mmol), painoa (keskimäärin 1,44 kg) ja jopa systolista verenpainetta (keskimäärin 1,79 mmHg). Nämä arvot laskivat lineaarisesti hiilihydraattien saannin laskiessa 55–65 prosentista 10 prosenttiin.

Nämä tulokset heijastivat 6 kuukauden ajanjaksoa. Kun indeksit tarkistettiin uudelleen 12 kuukautta lähtötason jälkeen, HbA1c-arvot jatkoivat lineaarista laskuaan (keskimäärin 0,11 HbA1c-prosenttia), samoin kuin triglyseriditasot (keskimäärin 0,12 mmol lasku) [127].

Samaan aikaan havaittiin U-muotoinen vaikutus 6 kuukauden seurannassa kokonais- ja LDL-kolesterolissa, jossa suurimmat hyödyt ilmenivät, kun hiilihydraattien määrä vähennettiin 40 prosenttiin energiasta, ja painossa 12 kuukauden seurannassa (suurimmat hyödyt, kun hiilihydraattien osuus kokonaisenergiasta oli 35 prosenttia).

Kirjoittajat osoittivat, että hiilihydraattien rajoittamisen vaikutus 12 kuukauden aikavälillä rajoittui HbA1c:hen, painoon, LDL-kolesteroliin ja triglyserideihin, ja vaikutuksen koko oli selvästi alle minimaalisen kliinisesti merkittävän eron (MCID) kynnysarvojen. Todisteita pelkästään hiilihydraattien rajoittamisen kardiometabolisista hyödyistä löytyy Waldmanin ym. tutkimuksesta. Kirjoittajat tutkivat neljän viikon hiilihydraatittoman ruokavalion vaikutuksia tulehduksen ja oksidatiivisen stressin markkereihin palomiehillä. Ruokavaliossa hiilihydraatit oli rajoitettu 25 prosenttiin energiasisällöstä.

Tutkimus osoitti, että ketogeeninen ruokavalio johti parannuksiin aineenvaihduntamarkkereissa kehittyneiden oksidatiivisten proteiinituotteiden (AOPP) (51,3 ± 27,3 vs. 32,9 ± 7,9 ng-ml−1), malondialdehydin (MDA) (1,6 ± 0,6 vs. 1,1 ± 0,5 µmol-L−1) ja triglyseridien (84,4 ± 34,4 vs. 64,2 ± 14,4 mg-dL−1) vähenemisen muodossa [128].

Karimi ym. osoittivat, että tutkitussa naisryhmässä hiilihydraattien kokonaismäärä ruokavaliosta liittyi lisääntyneeseen tulehdusriskiin, kun taas rasvan kokonaismäärä ei liittynyt korkeampaan tulehdukseen [129]. Myös Tavakoli ym. havaitsivat tulehdusmarkkereiden vähenemisen vähän hiilihydraatteja sisältävän ruokavalion seurauksena. [130]. ​​

Forsythe ym. vertasivat satunnaistetussa kontrolloidussa tutkimuksessa vähähiilihydraattisen ja vähärasvaisen ruokavalion vaikutuksia tulehdusmarkkereihin ja veren rasvahappokoostumukseen 12 viikon ajan. Kirjoittajat päättelivät, että vähähiilihydraattinen ruokavalio aiheutti merkittäviä muutoksia rasvahappokoostumuksessa ja vähensi tulehdusta verrattuna vähärasvaiseen ruokavalioon [131].

Toisessa tutkimuksessa kirjoittajat tarkastelivat myös hiilihydraattirajoitetun ruokavalion vaikutusta sydän- ja verisuonitautien markkereihin 12 viikon ajan. He havaitsivat, että 12 viikon jälkeen muun muassa CRP (−8,1 %) ja TNF-α (−9,3 %) laskivat painonpudotuksesta riippumatta.

Paino laski (−7,5 ± 2,5 kg); lisäksi havaittiin plasman Lp(a):n lasku (−11,3 %). Kirjoittajat päättelivät, että hiilihydraattien rajoitus johti spontaaniin kalorien vähenemiseen ja sitä kautta sydän- ja verisuonitautimarkkereiden paranemiseen ylipainoisilla tai lihavilla miehillä [132]. Hiilihydraattien rajoituksen hyödyllistä vaikutusta suoriin sydän- ja verisuonitautien riskitekijöihin tuki myös laaja meta-analyysi vuodelta 2020 [133].

On otettava huomioon, että hiilihydraattien lähde itsessään on erittäin tärkeä. Jotkut tutkimukset eivät ota lähdettä huomioon, vaikka tämä varmasti vaikuttaa tutkimuksen myöhempiin tuloksiin. On selvää, että puhdistettuihin hiilihydraatteihin perustuva ruokavalio on huomattavasti huonompi kuin käsittelemättömiin, täysjyväviljahiilihydraattilähteisiin perustuva ruokavalio. Näiden yhteyksien vuoksi ketogeeninen ruokavalio voi ketoosin saavuttamisen ja yksinkertaisten sokereiden poistamisen lisäksi osoittaa myös hyödyllistä tulehdusta estävää sydäntä suojaavaa potentiaalia hiilihydraattien kokonaissaannin rajoittamisen seurauksena, erityisesti jos prosessoituihin hiilihydraatteihin sovelletaan tätä rajoitusta.

3.4. Omega-3-rasvahappojen tulehdusta estävät ja sydäntä suojaavat vaikutukset

Oikein koostettu ketogeeninen ruokavalio sisältää runsaasti tulehdusta estäviä omega-3-ryhmän rasvahappoja. Tässä suhteessa sillä voi olla etulyöntiasema muihin ruokavalioihin, erityisesti vähärasvaisiin ruokavalioihin verrattuna. Tämä johtuu siitä, että rasvahappojen oikean määrän saaminen on paljon helpompaa, koska yksi tärkeimmistä elintarvikkeista on rasvainen kala (joka on omega-3:n tärkein lähde).

Ketogeeninen ruokavalio on runsasrasvainen ruokavalio, joten rasvojen energiaosuuden ylittämisestä on paljon vähemmän huolta kuin muissa ruokavalioissa. Omega-3-rasvahapoilla on systeemisiä tulehdusta estäviä vaikutuksia ja ne ovat erityisen tärkeitä sydän- ja verisuoniterveyden yhteydessä.

On osoitettu, että omega-3-monitoimirasvahapot kilpailevat omega-6-monitoimirasvahappojen kanssa ja syrjäyttävät arakidonihappoa kalvofosfolipideissä ja niillä on tulehdusta estäviä ominaisuuksia vähentämällä tulehdusta edistävien eikosanoidien tuotantoa. Tässä tärkeää on omega-3- ja omega-6-rasvojen saannin välinen suhde. Immuunijärjestelmä tarvitsee omegakutosia. Simonetto ym. osoittivat , että omega-3-monitoimirasvahappojen lisäravinteet voivat vähentää erilaisten ateroskleroosin ja sydän- ja verisuonitautien fenotyyppien riskiä [134].

Vuoden 2023 systemaattinen katsaus vahvisti, että omega-3-rasvahapot parantavat myös veren lipidiprofiilia [135]. Omega-3-rasvahappojen sydäntä suojaava vaikutus on siis vankasti vahvistettu kirjallisuudessa ja useissa viimeaikaisissa julkaisuissa, mukaan lukien meta-analyysit [136,137,138,139,140].

Tutkimukset ovat osoittaneet, että omega-3-rasvahapoilla rikastetulla ketogeenisellä ruokavaliolla on parannettu terveyttä edistävä vaikutus. De Louisin ym. satunnaistettu tutkimus osoitti, että erittäin vähäkalorisella ketogeenisellä ruokavaliolla, johon oli lisätty dokosaheksaeenihappoa (DHA:ta) (ja siten omega-3:a), oli merkittävästi parempi tulehdusta estävä vaikutus [141].

Vuonna 2022 tehty tutkimus tuki havaintoa, että ketogeenisen ruokavalion ja omega-3-rasvahappojen yhdistäminen osoitti parantuneita aineenvaihduntaprofiileja, parannuksia nälkää ja kylläisyyttä säätelevissä hormoneissa, huomattavaa kehon rasvan menetystä ja, mikä tärkeintä, ei vaikutusta vähärasvaiseen kehon lihasmassaan. Tutkimuksessa havaittiin muun muassa CRP:n, kokonaiskolesterolin, triglyseridien, insuliinin ja HOMA-IR-indeksin laskua [142].

Liu et al. julkaisivat toisen tutkimuksen vuonna 2022, joka vahvisti omega-3-rasvahappolisän lisähyötyjä. Se osoitti, että vähähiilihydraattisen ja runsasrasvaisen ruokavalion yhdistelmä lisäomega-3-rasvahappoihin paransi lipidiaineenvaihduntaa ja auttoi painonhallinnassa [143].

Tämä on tärkeää, koska N-3-rikastetlla KD:llä on paremmat tulehdusta estävät vaikutukset kuin pelkällä KD:llä [52], koska muun muassa rasvainen kala (joka on omega-3:n tärkein lähde) on yksi ketogeenisessä ruokavaliossa suositelluista elintarvikkeista. Se sisältää runsaasti omega-3-rasvahappoja. Tämän vuoksi se edustaa toista tulehdusta estävää, sydäntä suojaavaa tekijää, joka voi johtua ketogeenisestä ruokavaliosta.

Lähdeviitteet

65.Sorriento D., Iaccarino G. Inflammation and Cardiovascular Diseases: The Most Recent Findings. Int. J. Mol. Sci. 2019;20:3879. doi: 10.3390/ijms20163879. [DOI] [PMC free article] [PubMed] [Google Scholar]

66.Fiordelisi A., Iaccarino G., Morisco C., Coscioni E., Sorriento D. NFkappaB is a Key Player in the Crosstalk between Inflammation Cardiovascular Diseases. Int. J. Mol. Sci. 2019;20:1599. doi: 10.3390/ijms20071599. [DOI] [PMC free article] [PubMed] [Google Scholar]

67.Liccardo D., Cannavo A., Spagnuolo G., Ferrara N., Cittadini A., Rengo C., Rengo G. Periodontal Disease: A Risk Factor for Diabetes and Cardiovascular Disease. Int. J. Mol. Sci. 2019;20:1414. doi: 10.3390/ijms20061414. [DOI] [PMC free article] [PubMed] [Google Scholar]

68.Mercurio V., Lobasso A., Barbieri L., Parrella P., Ciervo D., Liccardo B., Bonaduce D., Tocchetti C.G., De Paulis A., Rossi F.W. Inflammatory, Serological and Vascular Determinants of Cardiovascular Disease in Systemic Lupus Erythematosus Patients. Int. J. Mol. Sci. 2019;20:2154. doi: 10.3390/ijms20092154. [DOI] [PMC free article] [PubMed] [Google Scholar]

69.Varricchi G., Loffredo S., Borriello F., Pecoraro A., Rivellese F., Genovese A., Spadaro G., Marone G. Superantigenic Activation of Human Cardiac Mast Cells. Int. J. Mol. Sci. 2019;20:1828. doi: 10.3390/ijms20081828. [DOI] [PMC free article] [PubMed] [Google Scholar]

70.Brigant B., Metzinger-Le Meuth V., Rochette J., Metzinger L. TRIMming down to TRIM37: Relevance to Inflammation, Cardiovascular Disorders, and Cancer in MULIBREY Nanism. Int. J. Mol. Sci. 2018;20:67. doi: 10.3390/ijms20010067. [DOI] [PMC free article] [PubMed] [Google Scholar]

71.Ridker P.M., Everett B.M., Thuren T., MacFadyen J.G., Chang W.H., Ballantyne C., Fonseca F., Nicolau J., Koenig W., Anker S.D., et al. Antiinflammatory Therapy with Canakinumab for Atherosclerotic Disease. N. Engl. J. Med. 2017;377:1119–1131. doi: 10.1056/NEJMoa1707914. [DOI] [PubMed] [Google Scholar]

72.Henein M.Y., Vancheri S., Longo G., Vancheri F. The Role of Inflammation in Cardiovascular Disease. Int. J. Mol. Sci. 2022;23:12906. doi: 10.3390/ijms232112906. [DOI] [PMC free article] [PubMed] [Google Scholar]

73.Sklerov M., Dayan E., Browner N. Functional neuroimaging of the central autonomic network: Recent developments and clinical implications. Clin. Auton. Res. 2019;29:555–566. doi: 10.1007/s10286-018-0577-0. [DOI] [PMC free article] [PubMed] [Google Scholar]

74.Kraynak T.E., Marsland A.L., Gianaros P.J. Neural Mechanisms Linking Emotion with Cardiovascular Disease. Curr. Cardiol. Rep. 2018;20:128. doi: 10.1007/s11886-018-1071-y. [DOI] [PMC free article] [PubMed] [Google Scholar]

75.Muscatell K.A., Dedovic K., Slavich G.M., Jarcho M.R., Breen E.C., Bower J.E., Irwin M.R., Eisenberger N.I. Greater amygdala activity and dorsomedial prefrontal–amygdala coupling are associated with enhanced inflammatory responses to stress. Brain Behav. Immun. 2015;43:46–53. doi: 10.1016/j.bbi.2014.06.201. [DOI] [PMC free article] [PubMed] [Google Scholar]

76.Tracey K.J. The inflammatory reflex. Nature. 2002;420:853–859. doi: 10.1038/nature01321. [DOI] [PubMed] [Google Scholar]

77.Shah S.M., Meadows J.L., Burg M.M., Pfau S., Soufer R. Effects of Psychological Stress on Vascular Physiology: Beyond the Current Imaging Signal. Curr. Cardiol. Rep. 2020;22:156. doi: 10.1007/s11886-020-01406-x. [DOI] [PubMed] [Google Scholar]

78.Tawakol A., Ishai A., Takx R.A.P., Figueroa A.L., Ali A., Kaiser Y., Truong Q.A., Solomon C.J.E., Calcagno C., Mani V., et al. Relation between resting amygdalar activity and cardiovascular events: A longitudinal and cohort study. Lancet. 2017;389:834–845. doi: 10.1016/S0140-6736(16)31714-7. [DOI] [PMC free article] [PubMed] [Google Scholar]

79.Pondel N., Liśkiewicz D., Liśkiewicz A. Dieta ketogeniczna–mechanizm działania i perspektywy zastosowania w terapii: Dane z badań klinicznych. Postępy Biochem. 2020;66:270–286. doi: 10.18388/pb.2020_342. [DOI] [PubMed] [Google Scholar]

80.Dyńka D., Kowalcze K., Paziewska A. The Role of Ketogenic Diet in the Treatment of Neurological Diseases. Nutrients. 2022;14:5003. doi: 10.3390/nu14235003. [DOI] [PMC free article] [PubMed] [Google Scholar]

81.Hwang C.Y., Choe W., Yoon K.-S., Ha J., Kim S.S., Yeo E.-J., Kang I. Molecular Mechanisms for Ketone Body Metabolism, Signaling Functions, and Therapeutic Potential in Cancer. Nutrients. 2022;14:4932. doi: 10.3390/nu14224932. [DOI] [PMC free article] [PubMed] [Google Scholar]

82.Dyńka D., Kowalcze K., Ambrozkiewicz F., Paziewska A. Effect of the Ketogenic Diet on the Prophylaxis and Treatment of Diabetes Mellitus: A Review of the Meta-Analyses and Clinical Trials. Nutrients. 2023;15:500. doi: 10.3390/nu15030500. [DOI] [PMC free article] [PubMed] [Google Scholar]

83.Kong C., Yan X., Liu Y., Huang L., Zhu Y., He J., Gao R., Kalady M.F., Goel A., Qin H., et al. Ketogenic diet alleviates colitis by reduction of colonic group 3 innate lymphoid cells through altering gut microbiome. Signal Transduct. Target. Ther. 2021;6:154. doi: 10.1038/s41392-021-00549-9. [DOI] [PMC free article] [PubMed] [Google Scholar]

84.Field R., Pourkazemi F., Rooney K. Effects of a Low-Carbohydrate Ketogenic Diet on Reported Pain, Blood Biomarkers and Quality of Life in Patients with Chronic Pain: A Pilot Randomized Clinical Trial. Pain Med. 2022;23:326–338. doi: 10.1093/pm/pnab278. [DOI] [PubMed] [Google Scholar]

85.Alkhorayef N., Almutery F.T., Rasheed Z., Althwab S.A., Aljohani A.S.M., Alhawday Y.A.N., Salem T., Alharbi A.M., Wahaq A.A.A.B., Alharbi F.S., et al. Regulatory effects of ketogenic diet on the inflammatory response in obese Saudi women. J. Taibah Univ. Med. Sci. 2023;18:1101–1107. doi: 10.1016/j.jtumed.2023.03.006. [DOI] [PMC free article] [PubMed] [Google Scholar]

86.Mohammadifard N., Haghighatdoost F., Rahimlou M., Rodrigues A.P.S., Gaskarei M.K., Okhovat P., de Oliveira C., Silveira E.A., Sarrafzadegan N. The Effect of Ketogenic Diet on Shared Risk Factors of Cardiovascular Disease and Cancer. Nutrients. 2022;14:3499. doi: 10.3390/nu14173499. [DOI] [PMC free article] [PubMed] [Google Scholar]

87.Mezzaroma E., Toldo S., Farkas D., Seropian I.M., Van Tassell B.W., Salloum F.N., Kannan H.R., Menna A.C., Voelkel N.F., Abbate A. The inflammasome promotes adverse cardiac remodeling following acute myocardial infarction in the mouse. Proc. Natl. Acad. Sci. USA. 2011;108:19725–19730. doi: 10.1073/pnas.1108586108. [DOI] [PMC free article] [PubMed] [Google Scholar]

88.Tong Y., Wang Z., Cai L., Lin L., Liu J., Cheng J. NLRP3 Inflammasome and Its Central Role in the Cardiovascular Diseases. Oxid. Med. Cell. Longev. 2020;2020:4293206. doi: 10.1155/2020/4293206. [DOI] [PMC free article] [PubMed] [Google Scholar]

89.Zheng Y., Xu L., Dong N., Li F. NLRP3 inflammasome: The rising star in cardiovascular diseases. Front. Cardiovasc. Med. 2022;9:927061. doi: 10.3389/fcvm.2022.927061. [DOI] [PMC free article] [PubMed] [Google Scholar]

90.Poff A., Kesl S., Koutnik A., Ward N., Ari C., Deblasi J., D’Agostino D. Characterizing the metabolic effects of exogenous ketone supplementation—An alternative or adjuvant to the ketogenic diet. FASEB J. 2017;31:970.7. doi: 10.1096/fasebj.31.1_supplement.970.7. [DOI] [Google Scholar]

91.Youm Y.H., Nguyen K.Y., Grant R.W., Goldberg E.L., Bodogai M., Kim D., D’Agostino D., Planavsky N., Lupfer C., Kanneganti T.D., et al. The ketone metabolite β-hydroxybutyrate blocks NLRP3 inflammasome-mediated inflammatory disease. Nat. Med. 2015;21:263–269. doi: 10.1038/nm.3804. [DOI] [PMC free article] [PubMed] [Google Scholar]

92.Graff E.C., Fang H., Wanders D., Judd R.L. Anti-inflammatory effects of the hydroxycarboxylic acid receptor 2. Metabolism. 2016;65:102–113. doi: 10.1016/j.metabol.2015.10.001. [DOI] [PubMed] [Google Scholar]

93.Offermanns S. Free fatty acid (FFA) and hydroxy carboxylic acid (HCA) receptors. Annu. Rev. Pharm. Toxicol. 2014;54:407–434. doi: 10.1146/annurev-pharmtox-011613-135945. [DOI] [PubMed] [Google Scholar]

94.Qi J., Gan L., Fang J., Zhang J., Yu X., Guo H., Cai D., Cui H., Gou L., Deng J., et al. Beta-Hydroxybutyrate: A Dual Function Molecular and Immunological Barrier Function Regulator. Front. Immunol. 2022;13:805881. doi: 10.3389/fimmu.2022.805881. [DOI] [PMC free article] [PubMed] [Google Scholar]

95.Shimazu T., Hirschey M.D., Newman J., He W., Shirakawa K., Le Moan N., Grueter C.A., Lim H., Saunders L.R., Stevens R.D., et al. Suppression of oxidative stress by β-hydroxybutyrate, an endogenous histone deacetylase inhibitor. Science. 2013;339:211–214. doi: 10.1126/science.1227166. [DOI] [PMC free article] [PubMed] [Google Scholar]

96.Bae H.R., Kim D.H., Park M.H., Lee B., Kim M.J., Lee E.K., Chung K.W., Kim S.M., Im D.S., Chung H.Y. β-Hydroxybutyrate suppresses inflammasome formation by ameliorating endoplasmic reticulum stress via AMPK activation. Oncotarget. 2016;7:66444–66454. doi: 10.18632/oncotarget.12119. [DOI] [PMC free article] [PubMed] [Google Scholar]

97.Nasser S., Vialichka V., Biesiekierska M., Balcerczyk A., Pirola L. Effects of ketogenic diet and ketone bodies on the cardiovascular system: Concentration matters. World J. Diabetes. 2020;11:584–595. doi: 10.4239/wjd.v11.i12.584. [DOI] [PMC free article] [PubMed] [Google Scholar]

98.Yurista S.R., Chong C.R., Badimon J.J., Kelly D.P., de Boer R.A., Westenbrink B.D. Therapeutic Potential of Ketone Bodies for Patients with Cardiovascular Disease: JACC State-of-the-Art Review. J. Am. Coll. Cardiol. 2021;77:1660–1669. doi: 10.1016/j.jacc.2020.12.065. [DOI] [PubMed] [Google Scholar]

99.Westman E.C., Feinman R.D., Mavropoulos J.C., Vernon M.C., Volek J.S., Wortman J.A., Yancy W.S., Phinney S.D. Lowcarbohydrate nutrition and metabolism. Am. J. Clin. Nutr. 2007;86:276–284. doi: 10.1093/ajcn/86.2.276. [DOI] [PubMed] [Google Scholar]

100.Ma X., Nan F., Liang H., Shu P., Fan X., Song X., Hou Y., Zhang D. Excessive intake of sugar: An accomplice of inflammation. Front. Immunol. 2022;13:988481. doi: 10.3389/fimmu.2022.988481. [DOI] [PMC free article] [PubMed] [Google Scholar]

101.Della Corte K.W., Perrar I., Penczynski K.J., Schwingshackl L., Herder C., Buyken A.E. Effect of Dietary Sugar Intake on Biomarkers of Subclinical Inflammation: A Systematic Review and Meta-Analysis of Intervention Studies. Nutrients. 2018;10:606. doi: 10.3390/nu10050606. [DOI] [PMC free article] [PubMed] [Google Scholar]

102.O’Connor L., Imamura F., Brage S., Griffin S.J., Wareham N.J., Forouhi N.G. Intakes and sources of dietary sugars and their association with metabolic and inflammatory markers. Clin. Nutr. 2018;37:1313–1322. doi: 10.1016/j.clnu.2017.05.030. [DOI] [PMC free article] [PubMed] [Google Scholar]

103.McGandy R.B., Hegsted D.M., Stare F.J. Dietary fats, carbohydratesand atherosclerotic vascular disease. N. Engl. J. Med. 1967;277:186–192. doi: 10.1056/NEJM196707272770405. [DOI] [PubMed] [Google Scholar]

104.Carbone S., Billingsley H.E., Lavie C.J. The Effects of Dietary Sugars on Cardiovascular Disease and Cardiovascular Disease-Related Mortality: Finding the Sweet Spot. Mayo Clin. Proc. 2019;94:2375–2377. doi: 10.1016/j.mayocp.2019.10.017. [DOI] [PubMed] [Google Scholar]

105.Howard B.V., Van Horn L., Hsia J., Manson J.E., Stefanick M.L., Wassertheil-Smoller S., Kuller L.H., LaCroix A.Z., Langer L.D., Lasser N.L., et al. Low-fat dietary patternand risk of cardiovascular disease: The Women’s Health Initiative Randomized Controlled Dietary Modification Trial. JAMA. 2006;295:655–666. doi: 10.1001/jama.295.6.655. [DOI] [PubMed] [Google Scholar]

106.Billingsley H.E., Carbone S., Lavie C.J. Dietary fats and chronicnoncommunicable diseases. Nutrients. 2018;10:1385. doi: 10.3390/nu10101385. [DOI] [PMC free article] [PubMed] [Google Scholar]

107.Huang C., Huang J., Tian Y., Yang X., Gu D. Sugar sweetened beverages consumption and risk of coronary heart disease: A metaanalysis of prospective studies. Atherosclerosis. 2014;234:11–16. doi: 10.1016/j.atherosclerosis.2014.01.037. [DOI] [PubMed] [Google Scholar]

108.Li Y., Hruby A., Bernstein A.M., Ley S.H., Wang D.D., Chiuve S.E., Sampson L., Rexrode K.M., Rimm E.B., Willett W.C., et al. Saturated fats comparedwith unsaturated fats and sources of carbohydrates in relationto risk of coronary heart disease: A prospective cohort study. J. Am. Coll. Cardiol. 2015;66:1538–1548. doi: 10.1016/j.jacc.2015.07.055. [DOI] [PMC free article] [PubMed] [Google Scholar]

109.Yang Q., Zhang Z., Gregg E.W., Flanders W.D., Merritt R., Hu F.B. Added sugar intake and cardiovascular diseases mortalityamong US adults. JAMA Intern. Med. 2014;174:516–524. doi: 10.1001/jamainternmed.2013.13563. [DOI] [PMC free article] [PubMed] [Google Scholar]

110. [(accessed on 23 July 2023)]. Available online: https://www.health.harvard.edu/heart-health/the-sweet-danger-of-sugar.

111.Yang B., Glenn A.J., Liu Q., Madsen T., Allison M.A., Shikany J.M., Manson J.E., Chan K.H.K., Wu W.C., Li J., et al. Added Sugar, Sugar-Sweetened Beverages, and Artificially Sweetened Beverages and Risk of Cardiovascular Disease: Findings from the Women’s Health Initiative and a Network Meta-Analysis of Prospective Studies. Nutrients. 2022;14:4226. doi: 10.3390/nu14204226. [DOI] [PMC free article] [PubMed] [Google Scholar]

112.Kelly R.K., Tong T.Y.N., Watling C.Z., Reynolds A., Piernas C., Schmidt J.A., Papier K., Carter J.L., Key T.J., Perez-Cornago A. Associations between types and sources of dietary carbohydrates and cardiovascular disease risk: A prospective cohort study of UK Biobank participants. BMC Med. 2023;21:34. doi: 10.1186/s12916-022-02712-7. [DOI] [PMC free article] [PubMed] [Google Scholar]

113.Hosseini B., Berthon B.S., Saedisomeolia A., Starkey M.R., Collison A., Wark P.A.B., Wood L.G. Effects of fruit and vegetable consumption on inflammatory biomarkers and immune cell populations: A systematic literature review and meta-analysis. Am. J. Clin. Nutr. 2018;108:136–155. doi: 10.1093/ajcn/nqy082. [DOI] [PubMed] [Google Scholar]

114.Cheng H., Zhou J., Sun Y., Zhan Q., Zhang D. High fructose diet: A risk factor for immune system dysregulation. Hum. Immunol. 2022;83:538–546. doi: 10.1016/j.humimm.2022.03.007. [DOI] [PubMed] [Google Scholar]

115.Lubawy M., Formanowicz D. High-Fructose Diet–Induced Hyperuricemia Accompanying Metabolic Syndrome–Mechanisms and Dietary Therapy Proposals. Int. J. Environ. Res. Public Health. 2023;20:3596. doi: 10.3390/ijerph20043596. [DOI] [PMC free article] [PubMed] [Google Scholar]

116.Choi H.K., Willett W., Curhan G. Fructose-Rich Beverages and the Risk of Gout in Women. JAMA J. Am. Med. Assoc. 2010;304:2270–2278. doi: 10.1001/jama.2010.1638. [DOI] [PMC free article] [PubMed] [Google Scholar]

117.Kanbay M., Guler B., Ertuglu L.A., Dagel T., Afsar B., Incir S., Baygul A., Covic A., Andres-Hernando A., Sánchez-Lozada L.G., et al. The Speed of Ingestion of a Sugary Beverage Has an Effect on the Acute Metabolic Response to Fructose. Nutrients. 2021;13:1916. doi: 10.3390/nu13061916. [DOI] [PMC free article] [PubMed] [Google Scholar]

118.Public Health England Why 5%? An Explanation of SACN’s Recommendations about Sugars and Health. PHE Publications Gateway Number 2015193. [(accessed on 23 July 2023)];2015 Available online: https://www.gov.uk/government/publications/sacns-sugars-and-health-recommendations-why-5.

119.Rawal G., Yadav S., Kumar R., Singh A. Glycosylated hemoglobin (HbA1C): A brief overview for clinicians. IP Indian J. Immunol. Respir. Med. 2016;1:33–36. [Google Scholar]

120.Goto A., Noda M., Matsushita Y., Goto M., Kato M., Isogawa A., Takahashi Y., Kurotani K., Oba S., Nanri A., et al. JPHC Study Group. Hemoglobin a1c levels and the risk of cardiovascular disease in people without known diabetes: A population-based cohort study in Japan. Medicine. 2015;94:e785. doi: 10.1097/MD.0000000000000785. [DOI] [PMC free article] [PubMed] [Google Scholar]

121.Sinning C., Makarova N., Völzke H., Schnabel R.B., Ojeda F., Dörr M., Felix S.B., Koenig W., Peters A., Rathmann W., et al. Association of glycated hemoglobin A1c levels with cardiovascular outcomes in the general population: Results from the BiomarCaRE (Biomarker for Cardiovascular Risk Assessment in Europe) consortium. Cardiovasc. Diabetol. 2021;20:223. doi: 10.1186/s12933-021-01413-4. [DOI] [PMC free article] [PubMed] [Google Scholar]

122.Prasad K. Does HbA1cc Play a Role in the Development of Cardiovascular Diseases? Curr. Pharm. Des. 2018;24:2876–2882. doi: 10.2174/1381612824666180903121957. [DOI] [PubMed] [Google Scholar]

123.Zaki H.A., Iftikhar H., Bashir K., Gad H., Fahmy A.S., Elmoheen A. A Comparative Study Evaluating the Effectiveness Between Ketogenic and Low-Carbohydrate Diets on Glycemic and Weight Control in Patients with Type 2 Diabetes Mellitus: A Systematic Review and Meta-Analysis. Cureus. 2022;14:e25528. doi: 10.7759/cureus.25528. [DOI] [PMC free article] [PubMed] [Google Scholar]

124.Zhou C., Wang M., Liang J., He G., Chen N. Ketogenic Diet Benefits to Weight Loss, Glycemic Control, and Lipid Profiles in Overweight Patients with Type 2 Diabetes Mellitus: A Meta-Analysis of Randomized Controlled Trails. Int. J. Environ. Res. Public Health. 2022;19:10429. doi: 10.3390/ijerph191610429. [DOI] [PMC free article] [PubMed] [Google Scholar]

125.Choi Y.J., Jeon S.M., Shin S. Impact of a Ketogenic Diet on Metabolic Parameters in Patients with Obesity or Overweight and with or without Type 2 Diabetes: A Meta-Analysis of Randomized Controlled Trials. Nutrients. 2020;12:2005. doi: 10.3390/nu12072005. [DOI] [PMC free article] [PubMed] [Google Scholar]

126.Parry-Strong A., Wright-McNaughton M., Weatherall M., Hall R.M., Coppell K.J., Barthow C., Krebs J.D. Very low carbohydrate (ketogenic) diets in type 2 diabetes: A systematic review and meta-analysis of randomized controlled trials. Diabetes Obes. Metab. 2022;24:2431–2442. doi: 10.1111/dom.14837. [DOI] [PMC free article] [PubMed] [Google Scholar]

127.Jayedi A., Zeraattalab-Motlagh S., Jabbarzadeh B., Hosseini Y., Jibril A.T., Shahinfar H., Mirrafiei A., Hosseini F., Bidar S.S. Dose-dependent effect of carbohydrate restriction for type 2 diabetes management: A systematic review and dose-response meta-analysis of randomized controlled trials. Am. J. Clin. Nutr. 2022;116:40–56. doi: 10.1093/ajcn/nqac066. [DOI] [PubMed] [Google Scholar]

128.Waldman H.S., Smith J.W., Lamberth J., Fountain B.J., Bloomer R.J., Butawan M.B., McAllister M.J. A 28-Day Carbohydrate-Restricted Diet Improves Markers of Cardiovascular Disease in Professional Firefighters. J. Strength Cond. Res. 2020;34:2785–2792. doi: 10.1519/JSC.0000000000003749. [DOI] [PubMed] [Google Scholar]

129.Karimi E., Yarizadeh H., Setayesh L., Sajjadi S.F., Ghodoosi N., Khorraminezhad L., Mirzaei K. High carbohydrate intakes may predict more inflammatory status than high fat intakes in pre-menopause women with overweight or obesity: A cross-sectional study. BMC Res. Notes. 2021;14:279. doi: 10.1186/s13104-021-05699-1. [DOI] [PMC free article] [PubMed] [Google Scholar]

130.Tavakoli A., Mirzababaei A., Sajadi F., Mirzaei K. Circulating inflammatory markers may mediate the relationship between low carbohydrate diet and circadian rhythm in overweight and obese women. BMC Women’s Health. 2021;21:87. doi: 10.1186/s12905-021-01240-5. [DOI] [PMC free article] [PubMed] [Google Scholar]

131.Forsythe C.E., Phinney S.D., Fernandez M.L., Quann E.E., Wood R.J., Bibus D.M., Kraemer W.J., Feinman R.D., Volek J.S. Comparison of low fat and low carbohydrate diets on circulating fatty acid composition and markers of inflammation. Lipids. 2008;43:65–77. doi: 10.1007/s11745-007-3132-7. [DOI] [PubMed] [Google Scholar]

132.Wood R.J., Volek J.S., Davis S.R., Dell’Ova C., Fernandez M.L. Effects of a carbohydrate-restricted diet on emerging plasma markers for cardiovascular disease. Nutr. Metab. 2006;3:19. doi: 10.1186/1743-7075-3-19. [DOI] [PMC free article] [PubMed] [Google Scholar]

133.Dong T., Guo M., Zhang P., Sun G., Chen B. The effects of low-carbohydrate diets on cardiovascular risk factors: A meta-analysis. PLoS ONE. 2020;15:e0225348. doi: 10.1371/journal.pone.0225348. [DOI] [PMC free article] [PubMed] [Google Scholar]

134.Simonetto M., Infante M., Sacco R.L., Rundek T., Della-Morte D. A Novel Anti-Inflammatory Role of Omega-3 PUFAs in Prevention and Treatment of Atherosclerosis and Vascular Cognitive Impairment and Dementia. Nutrients. 2019;11:2279. doi: 10.3390/nu11102279. [DOI] [PMC free article] [PubMed] [Google Scholar]

135.Liu Y.-X., Yu J.-H., Sun J.-H., Ma W.-Q., Wang J.-J., Sun G.-J. Effects of Omega-3 Fatty Acids Supplementation on Serum Lipid Profile and Blood Pressure in Patients with Metabolic Syndrome: A Systematic Review and Meta-Analysis of Randomized Controlled Trials. Foods. 2023;12:725. doi: 10.3390/foods12040725. [DOI] [PMC free article] [PubMed] [Google Scholar]

136.Rodriguez D., Lavie C.J., Elagizi A., Milani R.V. Update on Omega-3 Polyunsaturated Fatty Acids on Cardiovascular Health. Nutrients. 2022;14:5146. doi: 10.3390/nu14235146. [DOI] [PMC free article] [PubMed] [Google Scholar]

137.Fatahi S., Sohouli M.H., da Silva Magalhães E.I., da Cruz Silveira V.N., Zanghelini F., Rahmani P., Kord-Varkaneh H., Sharifi-Zahabi E., Shidfar F. Comparing the effects of docosahexaenoic and eicosapentaenoic acids on cardiovascular risk factors: Pairwise and network meta-analyses of randomized controlled trials. Nutr. Metab. Cardiovasc. Dis. 2023;33:11–21. doi: 10.1016/j.numecd.2022.09.013. [DOI] [PubMed] [Google Scholar]

138.Yang B., Tseng P.T., Hu X., Zeng B.Y., Chang J.P., Liu Y., Chu W.J., Zhang S.S., Zhou Z.L., Chu C.S., et al. Comparative efficacy of omega-3 polyunsaturated fatty acids on major cardiovascular events: A network meta-analysis of randomized controlled trials. Prog. Lipid Res. 2022;88:101196. doi: 10.1016/j.plipres.2022.101196. Erratum in Prog. Lipid Res. 2022, 101206. [DOI] [PubMed] [Google Scholar]

139.Yokoyama Y., Kuno T., Morita S.X., Slipczuk L., Takagi H., Briasoulis A., Latib A., Bangalore S., Heffron S.P. Eicosapentaenoic Acid for Cardiovascular Events Reduction- Systematic Review and Network Meta-Analysis of Randomized Controlled Trials. J. Cardiol. 2022;80:416–422. doi: 10.1016/j.jjcc.2022.07.008. [DOI] [PubMed] [Google Scholar]

140.Jiang H., Wang L., Wang D., Yan N., Li C., Wu M., Wang F., Mi B., Chen F., Jia W., et al. Omega-3 polyunsaturated fatty acid biomarkers and risk of type 2 diabetes, cardiovascular disease, cancer, and mortality. Clin. Nutr. 2022;41:1798–1807. doi: 10.1016/j.clnu.2022.06.034. [DOI] [PubMed] [Google Scholar]

141.de Luis D., Domingo J.C., Izaola O., Casanueva F.F., Bellido D., Sajoux I. Effect of DHA supplementation in a very low-calorie ketogenic diet in the treatment of obesity: A randomized clinical trial. Endocrine. 2016;54:111–122. doi: 10.1007/s12020-016-0964-z. [DOI] [PubMed] [Google Scholar]

142.Rondanelli M., Perna S., Ilyas Z., Peroni G., Bazire P., Sajuox I., Maugeri R., Nichetti M., Gasparri C. Effect of very low-calorie ketogenic diet in combination with omega-3 on inflammation, satiety hormones, body composition, and metabolic markers. A pilot study in class I obese subjects. Endocrine. 2022;75:129–136. doi: 10.1007/s12020-021-02860-5. [DOI] [PMC free article] [PubMed] [Google Scholar]

143.Liu S.H., Chen Y.X., Tzeng H.P., Chiang M.T. Fish Oil Enriched n-3 Polyunsaturated Fatty Acids Improve Ketogenic Low-Carbohydrate/High-Fat Diet-Caused Dyslipidemia, Excessive Fat Accumulation, and Weight Control in Rats. Nutrients. 2022;14:1796. doi: 10.3390/nu14091796. [DOI] [PMC free article] [PubMed] [Google Scholar]

144.Stoll S., Leimena C., Qiu H. Mitochondria and Heart Disease. InTech; London, UK: 2018. [DOI] [Google Scholar]

Laajan tieteellisen näytön yhteenvetona voidaan todeta, että ketogeeninen ruokavalio (KD) on lupaava ravitsemusmalli sydän- ja verisuonitautien ehkäisyyn ja hoitoon. Tutkimukset vahvistavat KD:n enimmäkseen hyödylliset vaikutukset lipidiprofiiliin ja muihin sydän- ja verisuonitautien riskitekijöihin.

Pleiotrooppisten ominaisuuksiensa ansiosta ketogeeninen ruokavalio vaikuttaa sydän- ja verisuonijärjestelmään useilla tasoilla. Ketogeenisen ruokavalion mahdollinen etu on sen tulehdusta hillitsevä vaikutus, joka on vuorovaikutuksessa sydäntä suojaavien ominaisuuksien kanssa.
Vaikutus sydänlihassolujen aineenvaihduntaan ja ketoaineiden lisääntynyt otto sydänsairauksissa tarkoittaa, että ketoaineita voidaan kuvailla sydämen ”pelastuspolttoaineeksi”.

Ketogeenisen ruokavalion monitahoiset vaikutukset voidaan vahvistaa myös ketoaineiden vaikutuksella verisuonten endoteeliin. Ketoaineet moduloivat verisuonten endoteelisoluja, parantavat niiden toimintaa tai hidastavat niiden ikääntymistä. Tämä vahvistaa myös ketogeenisen ruokavalion hyödyllisen vaikutuksen verenpainearvoihin ja muihin epäsuoriin sydän- ja verisuonitautien riskitekijöihin, kuten ylipainon vähenemiseen.

Useat näistä tekijöistä vaikuttavat ketogeenisen ruokavalion yleiseen sydäntä suojaavaan potentiaaliin sydän- ja verisuonisairauksien ehkäisyssä ja hoidossa. Yhä useammat viimeaikaiset tieteelliset tutkimukset vahvistavat tämän.

Kirjoittajat: Damian Dyńka , Katarzyna Kowalcze , Anna Charuta , Agnieszka Paziewska ^,*
Alkuperäinen artikkeli: https://pmc.ncbi.nlm.nih.gov/articles/PMC10421332/
Käännös & editointi: Sami Raja-Halli

Tiivistelmä

Sydän- ja verisuonitaudit ovat maailman yleisin kuolinsyy. Ruokavalio on keskeinen tekijä sydän- ja verisuonitautien synnyssä. Tämän kirjallisuuskatsauksen tavoitteena on arvioida ketogeenisen ruokavalion potentiaalia sydän- ja verisuonitautien ehkäisyssä ja hoidossa. Katsauksessa huomioidaan uusimmat saatavilla olevat tutkimukset.

Ketogeenisellä ruokavaliolla on monitahoinen vaikutus sydän- ja verisuonitautien ehkäisyssä ja hoidossa. Sillä on muun muassa hyödyllinen vaikutus veren lipidiprofiiliin, jopa verrattuna muihin ruokavalioihin.

KD:llä on tulehdusta estävä ja sydäntä suojaava potentiaali, joka johtuu muun muassa ketoosin anti-inflammatorisista ominaisuuksista, yksinkertaisten sokereiden poistamisesta, hiilihydraattien kokonaismäärän rajoittamisesta ja omega-3-rasvahappojen saannista. Ketogeeninen ruokavalio vaikuttaa myönteisesti myös verenpaineeseen, verisuonten endoteelin terveyteen ja muihin sydän- ja verisuonitautien riskitekijöihin.

1. Johdanto

Sydän- ja verisuonitaudit ovat maailman yleisin kuolinsyy. Niiden seurauksena kuolee keskimäärin 17,9 miljoonaa ihmistä vuosittain [1]. Vuonna 2020 sydän- ja verisuonitautien aiheuttamien kuolemien määrä oli yli 19 miljoonaa (merkittävä 18,7 prosentin kasvu vuodesta 2010) [2].

Tilastot osoittavat vaarallista kasvua vuodesta 1990 vuoteen 2019. Tänä aikana sydän- ja verisuonitautikuolemat nousivat 12,1 miljoonasta 18,6 miljoonaan [3]. Vertailun vuoksi: syövät tappavat vuosittain n. 10 miljoonaa ihmistä [4]. Vuonna 2006 julkaistu arvio ennusti vuosittain jopa 23,3 miljoonaa sydän- ja verisuonitautikuolemaa vuoteen 2030 mennessä [5].

Sydän- ja verisuonisairauksiin kuuluvat:

• sepelvaltimotauti
• sydämen vajaatoiminta
• sydämen rytmihäiriöt
• aivoverisuonisairaudet
• sydämen läppävika
• sydänpussin tulehdus
• kardiomyopatia (sydänlihassairaus)
• synnynnäiset sydänviat
• reumaattiset sydänsairaudet
• äkillinen sydänpysähdys
• ateroskleroosi
• sydäninfarktit
• aivohalvaukset
• dyslipidemia
• kohonnut verenpaine ja muita [2].

Huono ruokavalio, puutteellinen liikunta, tupakointi, alkoholinkäyttö, ylipaino ja lihavuus, diabetes, kroonnen stressi ja D-vitamiinin puutos kasvattavat sydän- ja verisuonitautien riskiä. Kohonnut verenpaine on itsessään sairaus, mutta epäsuorasti se lisää merkittävästi myös muiden sydän- ja verisuonisairauksien kehittymisen riskiä. Liiallinen natriumin saanti ja korkeat seerumin LDL-lipoproteiinipitoisuudet tunnistetaan myös riskitekijöiksi [1,6,7,8]. Toisaalta toiset (mukaan lukien homokysteiini, natriumkloridin puutteellinen saanti) jäävät usein huomiotta, vaikka ne saattavat usein olla merkityksellisempiä indikaattoreita [9,10,11].

Ruokavaliolla on keskeinen rooli sydän- ja verisuonitaudeissa. Se itsessään on tärkeä tekijä sydän- ja verisuonitautien ehkäisyssä ja hoidossa ja toisaalta vaikuttaa epäsuoriin riskitekijöihin [12,13].

Sydän- ja verisuonitautien ehkäisyyn ja hoitoon suositeltu ruokavalio sisältää runsaasti vihanneksia, hedelmiä, kalaa, palkokasveja ja täysjyvätuotteita [14]. Tämä on linjassa muun muassa Välimeren ja DASH-ruokavalioiden rakenteen (spesifisyyden) kanssa [15,16,17,18].

Ketogeeninen ruokavalio on erilainen lähestymistapa sydän- ja verisuonitautien ehkäisyssä ja hoidossa. KD:llä kehon pääasiallinen energianlähde ovat rasvoista tuotetut ketoaineet (asetoni, asetoasetaatti ja betahydroksibutyraatti).

Ravitsemuksellisen ketoosin saavuttamiseksi rasvasta saatavan energian osuus on 70–80 % (jopa 90 % kliinisessä versiossa, jota käytetään epilepsian hoidossa), proteiinin osuus on noin 20 %, ja hiilihydraattien määrä 20-50 g päivässä [19].

Rasvojen huonon maineen vuoksi KD:n vaikutuksesta sydän- ja verisuonisairauksiin on paljon kiistaa.

American Heart Associationin (AHA) mukaan KD herättää sydän- ja verisuonitautiin liittyvää kiistaa, eikä se ole kovin linjassa AHA:n ruokavaliosuositusten kanssa [20]. Tieteelliset havainnot kuitenkin viittaavat siihen, että KD voi olla lupaava suunta jatkotutkimukselle.

2. Ketogeeninen ruokavalio ja veren lipidiprofiili

Veren lipidiprofiilia tutkitaan yleensä neljän parametrin muodossa: kokonaiskolesteroli (TC), matalatiheyksinen lipoproteiini (LDL), korkeatiheyksinen lipoproteiini (HDL) ja triglyseridit (TG). Näiden poikkeavuuksia (dyslipidemia) pidetään yhtenä tärkeimmistä sydän- ja verisuonitautien riskitekijöistä [21].

2.1. Veren lipidit sydän- ja verisuonitaudeissa

Maailman terveysjärjestö WHO listaa korkean kokonaiskolesterolin yhdeksi näiden sairauksien riskitekijöistä [1]. Vuonna 2022 julkaistussa tutkimuksessa havaittiin yhteys korkeampien kokonaiskolesterolitasojen ja lisääntyneen sydän- ja verisuonitautikuolleisuuden välillä [22]. Toinen prospektiivinen 10 vuoden kohorttitutkimus osoitti, että iskeemisen sydänsairauden riski oli suurin kokonaiskolesterolitasoilla <155 mg/dl ja >185 mg/dl [23].

Suomessa veren kolesteroliarvot ilmoitetaan yleensä mmol/l (millimoolia litrassa). Luvut 155 mg/dl ja 185 mg/dl ovat Yhdysvalloissa ja joissakin muissa maissa yleisesti käytetty yksikkö (milligrammaa desilitrassa). Näiden yksiköiden välillä on kiinteä muuntosuhde. Kun halutaan muuntaa mg/dl-arvo mmol/l-arvoksi, se jaetaan luvulla 38,67. 155 mg/dl ÷ 38,67 ≈ 4,01 mmol/l 185 mg/dl ÷ 38,67 ≈ 4,79 mmol/l Suomessa kokonaiskolesterolin tavoitearvot ovat alle 5,0 mmol/l. Tutkimuksen ”riskialueet” sijoittuvat suomalaisten suositusarvojen sisään.

Iskeemisen sydänsairauden riski voi olla suuri matalilla ja korkeilla kokonaiskolesterolitasoilla. Tämä ilmiö tunnetaan kirjallisuudessa usein U-muotoisena tai J-muotoisena yhteytenä, mikä eroaa yleisesti tunnetusta ajatuksesta, että matalampi kolesteroli on aina parempi. Yhteys voi johtua ”käänteisestä kausaliteetista” (reverse causality), jossa matala kolesteroli on muiden, vakavampien terveysongelmien, kuten tulehdustilojen tai aliravitsemuksen, seurausta, eikä suora syy iskeemiseen sydänsairauteen.

Vaikka korkea kolesteroli on tunnettu riskitekijä ateroskleroosille ja iskeemiselle sydänsairaudelle, jotkin tutkimukset ovat havainneet, että myös matala kolesterolitaso voi liittyä lisääntyneeseen riskiin.

Tutkimustulosten välillä on eroja erilaisista tutkimusmenetelmistä johtuen. Prospektiivisessa kohorttitutkimuksessa, johon osallistui 12,8 miljoonaa aikuista, havaittiin, että alhaisin kuolleisuus mistä tahansa syystä liittyi kokonaiskolesterolitasoihin 210–249 mg/dl (5,4 mmol-6,4 mmol/l). Tämä päti kaikkiin ikäryhmiin ja sukupuoliin lukuun ottamatta 18–34-vuotiaita miehiä ja naisia: 180–219 mg/dl miehillä (4,66–5,67 mmol/l) ja 160–199 mg/dl naisilla (4,14–5,15 mmol/l ) ja 35–44-vuotiaita naisia: 180–219 mg/dl (4,66–5,67 mmol/l ) [24].

British Heart Foundation ja Maailman terveysjärjestö esittivät vastaavia ​​tuloksia jo vuonna 2005, jotka perustuivat 164 maasta eri puolilta maailmaa kerättyihin tietoihin. Ne osoittivat, että alhaisin kuolleisuus mistä tahansa syystä johtuen liittyi kokonaiskolesterolipitoisuuksiin välillä 200 mg/dl ja 240 mg/dl (5,2 mmol/l-6,2 mmol/l). Alhaisin kuolleisuus sydän- ja verisuonitauteihin oli välillä 190–225 mg/dl (4,9 mmol/l-5,8 mmol/l) [25].

Toisen julkaisun kirjoittajat nostivat esiin metodologisia virheitä (ml. ristiriitaisen tiedon huomiotta jättäminen ja harhaanjohtavien tilastojen käyttö) tutkimuksissa, jotka viittasivat korkeampiin kokonaiskolesteroli- ja LDL-pitoisuuksiin sydän- ja verisuonitautien tärkeimpänä syynä [26].

Suuritiheyksistä lipoproteiinia (HDL) pidetään yleensä ”hyvänä kolesterolina”. Toisin kuin matalatiheyksistä lipoproteiinia (LDL), HDL-pitoisuuden nousua pidetään hyödyllisenä [33]. Tutkimukset osoittavat, että se korreloi käänteisesti sydän- ja verisuonitautikuolleisuuteen [22], vaikka sekä liian alhaiset että liian korkeat pitoisuudet voivat joidenkin tutkimusten mukaan olla terveyden kannalta epäedullisia [34,35].

Korkeiden triglyseriditasojen katsotaan myös lisäävän sydän- ja verisuonitautiriskiä [36]. Vuonna 2021 tehdyssä 10 vuotta kestäneessä kohorttitutkimuksessa havaittiin merkittävä, lineaarinen yhteys triglyseridipitoisuuksien ja iskeemisen aivohalvauksen välillä.

Näyttää siltä, ​​että tässäkin tapauksessa liian alhaiset pitoisuudet (<80 mg/dl eli 2,07 mmol/l) voivat liittyä lisääntyneeseen kuolemanriskiin mistä tahansa syystä [23]. Triglyseridiparadoksiksissa triglyseridipitoisuudet korreloivat käänteisesti mistä tahansa syystä johtuvaan kuolleisuuteen, jopa sydän- ja verisuonitautipotilailla [37,38].

TG/HDL-suhde itsessään voi olla paljon merkityksellisempi sydän- ja verisuonitautiriskin ennustamisessa kuin pelkkä TG-pitoisuus [39].

Vuonna 2023 julkaistu tutkimus osoitti, että residuaalikolesteroli on itsenäinen (ja mahdollisesti aikaisempi kuin LDL) ateroskleroosin riskitekijä [40]. Toinen tutkimus vahvisti, että sekä residuaalikolesteroli että LDL-kolesteroli olivat yhtä lailla yhteydessä iskeemisen sydäntaudin riskiin. Tästä huolimatta vain residuaalikolesterolitasot (ei paastossa mitatut) liittyivät lisääntyneeseen kuolemanriskiin mistä tahansa syystä [41]. Toinen tutkimus esitti, että apolipoproteiini B:n (Apo B) ja apolipoproteiini AI:n (Apo A-I) suhde oli paljon parempi ennustaja sydän- ja verisuonitautiriskin arvioinnissa. Muiden parametrien, kuten kokonaiskolesterolin, LDL:n, triglyseridien sekä kokonaiskolesterolin/HDL-kolesterolin, triglyseridien/HDL-kolesterolin ja LDL-kolesterolin/HDL-kolesterolin suhteiden, merkitystä ei osoitettu [42].

2.2. Ketogeenisen ruokavalion vaikutus veren lipideihin

Ketogeenisen ruokavalion vaikutuksesta veren lipidiprofiiliin kiistellään. Ristiriitaista tietoa on paljon, mikä voi johtua joidenkin faktojen ja tutkimusmenetelmien väärinymmärryksestä. KD-ruokavalion runsasrasvainen (usein korkea kolesteroli) luonne myötävaikuttaa tähän. Kulutetun rasvan ja kolesterolin määrän ja tyypin vaikutuksesta veren lipidiprofiiliin on paljon kiistaa.

2022 julkaistun RCT:n (satunnaistettu, kontrolloitu tutkimus) tekijät vertasivat ketogeenisen ruokavalion (KD) ja tavanomaisen diabetesruokavalion (SDD/standard diabetes diet) vaikutusta ylipainoisilla ja lihavilla potilailla, joilla oli äskettäin diagnosoitu tyypin 2 diabetes.

Lipidiprofiilin perusteella ketogeeninen ruokavalio oli SDD-ruokavaliota parempi. Tuloksia:

• Kokonaiskolesteroli laski ketogeenisellä ruokavaliolla enemmän kuin tavannomaista diabetesruokavaliota (SDD) noudattaneilla.
  KD: 4,54 ± 0,69 mmol/l:sta 4,02 ± 0,43 mmol/l:aan vs. SDD: 4,56 ± 0,67 mmol/l:sta 4,23 ± 0,47 mmol/l:aan
• muutos triglyserideissä oli KD-ruokavaliota noudattavassa ryhmässä SDD-ryhmää parempi
  KD: 1,76 ± 0,59 mmol/l:sta 1,44 ± 0,26 mmol/l:aan vs. SDD: 1,81 ± 0,78 mmol/l:sta 1,66 ± 0,46 mmol/l:aan.
• LDL-kolesterolin osuus laski KD–ruokavaliolla enemmän kuin SDD-ruokavaliolla:
  2,75 ± 0,65 mmol/l:sta 2,34 ± 0,45 mmol/l:aan vs. 2,77 ± 0,69 mmol/l:sta 2,59 ± 0,58 mmol/l:aan
• Lisäksi HDL-kolesterolin osuus muuttui KD:llä suotuisammaksi:
  1,08 ± 0,11 mmol/l:sta 1,21 ± 0,23 mmol/l:aan verrattuna 1,09 ± 0,19 mmol/l:sta 1,12 ± 0,20 mmol/l:aan tavanomaista diabetesruokavaliota noudattaneilla) [43]
  

Vaikka molemmissa ryhmissä kalorienkulutus oli 1500 ± 50 kcal, KD:tä noudattaneiden osallistujien paino laski keskimäärin 78,32 ± 15,27:stä 70,26 ± 14,79:ään 12 viikon aikana. Tavanomaista diabetesruokavaliota käyttäneiden osallistujien paino ei käytänössä muuttunut (keskimäärin 77,95 ± 14,76 kg:sta 77,34 ± 13,28 kg:aan).

Suuremmat hyödyt lipidiprofiilin muutoksissa voivat myös johtua suoraan painonpudotuksesta KD:tä noudattaneilla osallistujilla. Lisäksi siihen on voinut vaikuttaa myös itse ruokavalion koostumus, jossa oli merkittävä osuus tyydyttymättömiä rasvahappoja oliiviöljystä, avokadosta ja kalasta.

Toisessa vuonna 2022 tehdyssä satunnaistetussa kontrolloidussa tutkimuksessa verrattiin hyvin muotoillun ketogeenisen ruokavalion (WFKD) ja Välimeren plus-ruokavalion (Med-Plus) vaikutusta diabeetikoilla ja esidiabeetikoilla.

Ketogeenisen ruokavalion hyödyt osoitettiin triglyseridien suurempana laskuna 118,8 mg/dl:sta 99,5 mg/dl:aan (Med-Plus-ryhmässä 131,1 mg/dl:sta 121,7 mg/dl:aan) ja HDL-kolesterolin suurempana nousuna 49,1 mg/dl:sta 54,1 mg/dl:aan (Med-Plus-ryhmässä 48 mg/dl:sta 47,9 mg/dl:aan).

Triglyseridit:

• WFKD 118,8 mg/dl = 1,34 mmol/l → 99,5 mg/dl = 1,12 mmol/l
• MedPlus 131,1 mg/dl = 1,48 mmol/l → 121,7 mg/dl = 1,37 mmol/l

HDL-kolesteroli:

• WFKD 49,1 mg/dl = 1,27 mmol/l → 54,1 mg/dl = 1,40 mmol/l
• MedPlus 48,0 mg/dl = 1,24 mmol/l → 47,9 mg/dl = 1,24 mmol/l

Tutkimus osoitti kuitenkin LDL-kolesterolin osuuden nousua (97,8 mg/dl:sta 111,3 mg/dl:aan) ketogeenistä ruokavaliota noudattaneilla, kun taas Med-Plus-ryhmässä se laski (111,5 mg/dl:sta 95,3 mg/dl:aan) [44].

• WFKD: LDL-kolesteroli nousi 97,8 mg/dl:sta (2,53 mmol/l) → 111,3 mg/dl:aan (2,88 mmol/l).

• Med-Plus-ryhmä: LDL-kolesteroli laski 111,5 mg/dl:sta (2,89 mmol/l) → 95,3 mg/dl:aan (2,47 mmol/l).

Vuonna 2022 toteutettiin kontrolloitu satunnaistettu tutkimus, jossa ​​arvioitiin muiden tekijöiden ohella ketogeenisen ruokavalion vaikutusta vaikeaa obstruktiivista uniapneaoireyhtymää sairastavien potilaiden lipidiprofiiliin.

Myös tämä tutkimus osoitti, että KD-ruokavaliolla on suotuisa vaikutus potilaiden lipidiprofiileihin, mikä havaittiin muiden tekijöiden ohella:

• • kokonaiskolesterolin laskuna 200,1±30,1 mg/dl (5,17±0,78 mmol/l) tasolle 180,4±35,2 mg/dl (4,66±0,91 mmol/l)
  • LDL:n laskuna 127,4 ± 26,8 mg/dl ( 3,29±0,69 mmol/l) arvoon 107,1 ± 37,1 mg/dl (2,77±0,96 mmol/l) ja
  • triglyseridien laskuna arvosta 191 ± 41,7 mg/dl (2,16±0,47 mmol/l) arvoon 130 ± 79 mg/dl (1,47±0,89 mmol/l).

Samalla on syytä mainita, että nämä tulokset olivat seurausta vähäkalorisen ketogeenisen ruokavalion (LCKD) samanaikaisesta käytöstä jatkuvan positiivisen hengitystiepaineen (CPAP) kanssa. Tulokset olivat parempia kuin pelkkään CPAP-hoitoon rajoittuneen intervention tulokset.

HDL-kolesterolin osuus ei muuttunut merkittävästi kummassakaan ryhmässä [45]. CPAP + LCKD -ryhmässä havaitut suuremmat hyödyt saattavat kuitenkin johtua suuremmasta painonpudotuksesta (keskimäärin 143,6 ± 23,6 kg:sta 129,7 ± 23,7 kg:aan vs. CPAP-ryhmän keskiarvosta 132,7 ± 23 kg:sta 131,6

Toisessa satunnaistetussa kontrolloidussa tutkimuksessa koulutetuilla miehillä ei havaittu merkittäviä eroja lipidiprofiilin muutoksissa ketogeenisen (KD) ja ei-ketogeenisen (NKD) ruokavalion välillä [46].

Tämän RCT:n tekijät totesivat, että ketogeeninen ruokavalio nosti LDL-kolesterolitasoja kaikilla terveillä, normaalipainoisilla nuorilla naisilla hoitovaikutuksen ollessa 1,82 mM (p < 0,001). Ruokavalio nosti myös pienen tiheän LDL-kolesterolin ja suuren kelluvan LDL-kolesterolin pitoisuuksia. Lisäksi havaittiin apolipoproteiini B-100:n (ApoB) nousua. Kirjoittajat päättelivät siksi, että ketogeeninen ruokavalio tässä tapauksessa osaltaan heikensi veren lipidiprofiilia tutkituilla naisilla [47]. Tämä on yksi niistä tutkimuksista, joissa ei havaittu painonpudotusta, mikä paransi muissa tutkimuksissa saattoi korreloida merkittävästi kehon lipidiprofiiliin.

Yksityiskohtaiset tulokset on esitetty taulukossa 1. On myös tehty satunnaistettu kontrolloitu tutkimus, jossa tutkittiin omega-3-rasvahappolisän vaikutusta Välimeren ketogeeniseen ruokavalioon ja joihinkin sydän- ja verisuonitautien riskitekijöihin. Tärkeää on, että sekä pelkkä Välimeren ketogeeninen ruokavalio että omega-3-rasvahappolisällä rikastettu ruokavalio pystyivät alentamaan kokonaiskolesterolia, triglyseridejä ja LDL-kolesterolia sekä lisäämään HDL-kolesterolia [52].

Toisen satunnaistetun kontrolloidun tutkimuksen tekijät tutkivat ketogeenisen ruokavalion vaikutusta lihaviin lapsiin ja nuoriin. Osoitettiin, että ketogeeninen ruokavalio lisäsi HDL-kolesterolipitoisuuksia jossain määrin ja alensi triglyseridipitoisuuksia. Samalla se kuitenkin lisäsi myös kokonaiskolesterolia ja LDL-kolesterolipitoisuuksia, mikä viittaa vaihteleviin tuloksiin [53].

Saslow ym. raportoivat 12 kuukautta kestäneen satunnaistetun tutkimuksen tulokset kohtalaisen tai hyvin vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta ylipainoisilla aikuisilla, joilla on tyypin 2 diabetes tai esidiabetes. Tulokset vahvistivat ketogeenisen ruokavalion hyödyt triglyseridi- ja HDL-kolesterolipitoisuuksiin sekä kuuden kuukauden että kokonaisen vuoden kuluttua. On kuitenkin huomionarvoista, että LDL-kolesterolin osuusarvot olivat nousseet tänä aikana [51], joten tulokset eivät olleet selkeitä.

Kirjoittaja väittää, että vaikka monet tutkimukset osoittavat yhteyden LDL-kolesterolin ja sydän- ja verisuonitautien välillä, tämä ei ole ratkaiseva syy-yhteyden osoittaja [48].

Eräässä toisessa satunnaistetussa kontrolloidussa tutkimuksessa raportoitiin ketogeenisen ruokavalion suotuisasta vaikutuksesta lipidiprofiiliin, mukaan lukien LDL-kolesterolin osuusarvon lasku. Hyötyjä havaittiin riippumatta kulutetun proteiinin tyypistä – heraproteiinia, eläinproteiinia ja kasviproteiinia nauttivissa ryhmissä. LDL-kolesterolin merkittävän laskun lisäksi kokonaiskolesteroli ja triglyseridit laskivat merkittävästi. HDL-kolesteroli ei kuitenkaan muuttunut paljon [49].

Hyperinsulinemiaa ja ylipainoa sairastavilla naisilla tehty satunnaistettu kontrolloitu tutkimus osoitti, että HDL-pitoisuudet nousivat vähäkalorista ketogeenistä ruokavaliota (LCKD) noudattaneilla naisilla, arvosta 36,71 ± 4,42 mg/dl (0,95 ± 0,11 mmol/l) arvoon 52,99 ± 7,77 mg/dl (1,37 ± 0,20 mmol/l).

Tämä oli merkittävästi parempi kuin kontrolliryhmässä (CG), jossa HDL-tasoissa ei havaittu merkittävää muutosta (arvosta 44,14 ± 5,07 (1,14 ± 0,13 mmol/l) arvoon 43,01 ± 5,03 mg/dl (1,11 ± 0,13 mmol/l).

Lisäksi triglyseridit (TG) LCKD-potilailla laskivat arvosta 213,45 ± 63,60 mg/dl (2,41 ± 0,72 mmol/l) arvoon 129,13 ± 46,23 mg/dl (1,46 ± 0,52 mmol/l) verrattuna kontrolliryhmään arvosta 210,57 ± 36,45 mg/dl (2,38 ± 0,41 mmol/l) arvoon 206,44 ± 50,03 mg/dl (2,33 ± 0,56 mmol/l) [50].

Havaitut muutokset saattoivat johtua pelkästään painonpudotuksesta (89,08 ± 14,68 kg:sta 75,36 ± 13,47 kg:aan vs. 90,63 ± 11,04 kg:sta 89,86 ± 11,30 kg:aan CG-ryhmässä) ja vyötärön ympärysmitan pienenemisestä LCKD-ryhmässä (101,04 ± 11,86 cm:stä 87,34 ± 9,50 cm:iin vs. 102,93 ± 10,32 cm:stä 103,67 ± 9,79 cm:iin CG-ryhmässä). Tämä johtui mahdollisesti siitä, että ryhmien kalorien saanti ei ollut samanarvoinen.

Heterogeeniset tulokset satunnaistetuissa kontrolloiduissa tutkimuksissa johtavat yksimielisyyden puutteeseen julkaistuissa meta-analyyseissä ja systemaattisissa katsauksissa.

Yhdessä meta-analyysissä kirjoittajat vertasivat ketogeenisen ruokavalion ja perinteisten ei-ketogeenisten ruokavalioiden hyötyjä syöpäpotilailla. Yksi tutkituista indikaattoreista oli lipidiprofiili. Ketogeenisen ruokavalion osoitettiin alentavan triglyseridejä (WMD = −24,46 mg/dl; 95 %:n luottamusväli: −43,96; −4,95; ja p = 0,014) ja osoittavan merkityksetöntä hyödyllistä vaikutusta kolesteroliin [54].

Toisessa meta-analyysissä kirjoittajat totesivat, että ketogeenistä ruokavaliota noudattavilla tyypin 2 diabeetikoilla ei ollut yhteyttä kokonaiskolesterolin tai LDL-fraktion nousuun tai HDL-fraktion laskuun. Lisäksi triglyseridipitoisuudet laskivat ketogeenisen ruokavalion jälkeen verrattuna kontrolliryhmään (SMD = −0,49, 95 %:n luottamusväli: −0,82 – −0,17, p = 0,003) [55].

Vuonna 2022 tehdyn meta-analyysin tulokset osoittivat, että ketogeeninen ruokavalio oli jopa 12 kuukauden ajan tehokkaampi (verrattuna kontrolliryhmään) triglyseridien alentamisessa ja HDL-kolesterolin lisäämisessä [56].

Yuan ym. tekivät useiden tutkimusten meta-analyysin, jossa verrattiin tyypin 2 diabeetikkojen parametreja ennen ketogeenistä ruokavaliota ja sen jälkeen. Triglyseridien osoitettiin laskevan keskimäärin 0,72 (95 %:n luottamusväli: −1,01 – −0,43), kokonaiskolesterolin 0,33 (95 %:n luottamusväli: −0,66 – −0,01) ja LDL:n 0,05 (LV: −0,25 – −0,15) KD-hoidon jälkeen, kun taas HDL-pitoisuudet nousivat 0,14 (95 %:n luottamusväli: 0,03 – 0,25). Tämän perusteella meta-analyysin tekijät päättelivät, että KD:llä oli hyödyllinen vaikutus lipidiparametrien parantamisessa tyypin 2 diabetesta sairastavilla potilailla [57].

López-Espinozan ym. meta-analyysin tulokset eivät osoittaneet ketogeenisen ruokavalion (KD) tuovan lihavilla potilailla suurempia etuja verrattuna tasapainoiseen ruokavalioon [58].

Sen sijaan meta-analyysi, jossa arvioitiin erittäin vähäkalorisen ketogeenisen ruokavalion (VLCKD) potentiaalia lihavuuden hoidossa, osoitti sen olevan parempi kuin muut ruokavaliot parantamalla useita parametreja, mukaan lukien kokonaiskolesteroli ja triglyseridit. Merkittäviä LDL-kolesterolin laskuja havaittiin myös, mutta ne olivat samankaltaisia kuin muiden painonpudotusmenetelmien yhteydessä havaitut muutokset [59].

Castellana ym. arvioivat myös VLCKD:n tehoa ja turvallisuutta ylipainoisilla ja lihavilla potilailla. Kirjoittajat totesivat, että VLCKD:n avulla kokonaiskolesteroli väheni keskimäärin 28 mg/dL (-0,72 mmol/l) ja triglyseridit 30 mg/dL (-034 mmol/l), kun taas HDL- ja LDL-kolesterolifraktioissa ei ollut merkittäviä muutoksia [60].

Ketogeenisessä ruokavaliossa korkea kolesterolin saanti mainitaan usein kohonneiden seerumin kolesterolitasojen syyksi. Olemassa ei kuitenkaan ole vahvaa ja yksiselitteistä näyttöä siitä, että seerumin kolesterolitaso nousisi ruoasta saatavan kolesterolin lisääntymisen vuoksi.

Säätelymekanismien ansiosta elimistö pystyy ottamaan tarvitsemansa määrän kolesterolia. Itse asiassa edes 25 kananmunan (joiden tiedetään sisältävän paljon kolesterolia) syöminen päivässä 15 vuoden ajan ei johtanut epänormaaliin lipidiprofiiliin 88-vuotiaalla potilaalla [61].

Ravinnon kolesterolin saannin yläraja poistettiin vuonna 2015 Yhdysvaltain maatalousministeriön (USDA) suosituksista. Viimeaikaiset julkaisut vahvistavat, ettei ravinnon kolesterolin saannin ja seerumin kolesterolitasojen välillä ole suoraa yhteyttä [62].

Ottaen huomioon kaikki todisteet ketogeenisen ruokavalion vaikutuksesta veren lipidiprofiiliin, on olemassa ylivoimaisesti eniten näyttöä hyödyllisestä vaikutuksesta.

On vain vähän näyttöä siitä, että ketogeenisellä ruokavaliolla olisi huonompi vaikutus kokonaislipidiprofiiliin verrattuna muihin ruokavalioihin. Usein, vaikka sillä ei olisikaan suurempia hyötyjä, sillä on verrattavissa oleva hyödyllinen vaikutus kontrolliruokavalioon verrattuna. Tämä on sitäkin optimistisempaa, kun otetaan huomioon, että kolesterolihypoteesia sydän- ja verisuonitautien riskin yhteydessä ehdottavat tutkimukset eivät täytä Bradford Hillin syy-yhteyden kriteerejä [26].

Tutkimusten tulokset ovat epäselviä. Monissa tutkimuksissa LDL-kolesterolin osuus on laskenut. Toisaalta, vaikka se joissain tutkimuksissa olisikin kohonnut, LDL:n korrelaatio sydän- ja verisuonisairauksiin ei välttämättä tarkoita syy-yhteyttä.

On jopa osoitettu, että ihmiset, joilla on korkeimmat LDL-kolesterolin pitoisuudet, elävät yhtä kauan tai useimmissa tapauksissa pidempään kuin ne, joilla on normaalit tai matalat LDL-pitoisuudet [63,64].

Tutkimustulosten perusteella ei kuitenkaan voida muodostaa kiistatonta yksimielisyyttä, vaikka saatavilla oleva tieteellinen näyttö osoittaa enimmäkseen ketogeenisen ruokavalion positiivisen vaikutuksen veren lipidiprofiiliin.

Lähdeluettelo

1. [(accessed on 4 March 2023)]. Available online: https://www.who.int/health-topics/cardiovascular-diseases#tab=tab_1.

2.Tsao C.W., Aday A.W., Almarzooq Z.I., Alonso A., Beaton A.Z., Bittencourt M.S., Boehme A.K., Buxton A.E., Carson A.P., Commodore-Mensah Y., et al. Heart Disease and Stroke Statistics-2022 Update: A Report from the American Heart Association. Circulation. 2022;145:e153–e639. doi: 10.1161/CIR.0000000000001052. Erratum in Circulation 2022, 146, e141. [DOI] [PubMed] [Google Scholar]

3.Roth G.A., Mensah G.A., Johnson C.O., Addolorato G., Ammirati E., Baddour L.M., Barengo N.C., Beaton A.Z., Benjamin E.J., Benziger C.P., et al. Global Burden of Cardiovascular Diseases and Risk Factors, 1990–2019: Update from the GBD 2019 Study. J. Am. Coll. Cardiol. 2020;76:2982–3021. doi: 10.1016/j.jacc.2020.11.010. [DOI] [PMC free article] [PubMed] [Google Scholar]

4. [(accessed on 4 March 2023)]. Available online: https://www.who.int/news-room/fact-sheets/detail/cancer.

5.Mathers C.D., Loncar D. Projections of global mortality and burden of disease from 2002 to 2030. PLoS Med. 2006;3:e442. doi: 10.1371/journal.pmed.0030442. [DOI] [PMC free article] [PubMed] [Google Scholar]

6. [(accessed on 4 March 2023)]; Available online: https://www.cdc.gov/chronicdisease/resources/publications/factsheets/heart-disease-stroke.htm.

7.Vancheri F., Longo G., Vancheri E., Henein M.Y. MentalStress and Cardiovascular Health—Part I. J. Clin. Med. 2022;11:3353. doi: 10.3390/jcm11123353. [DOI] [PMC free article] [PubMed] [Google Scholar]

8.Cosentino N., Campodonico J., Milazzo V., De Metrio M., Brambilla M., Camera M., Marenzi G. Vitamin D and Cardiovascular Disease: Current Evidence and Future Perspectives. Nutrients. 2021;13:3603. doi: 10.3390/nu13103603. [DOI] [PMC free article] [PubMed] [Google Scholar]

9.Muzaffar R., Khan M.A., Mushtaq M.H., Nasir M., Khan A., Haq I.U., Muhammad J. Hyperhomocysteinemia as an Independent Risk Factor for Coronary Heart Disease. Comparison with Conventional Risk Factors. Braz. J. Biol. 2021;83:e249104. doi: 10.1590/1519-6984.249104. [DOI] [PubMed] [Google Scholar]

10.Khan M.S., Saeedullah A., Andrews S.C., Iqbal K., Qadir S.A., Shahzad B., Ahmed Z., Shahzad M. Adolescent Afghan Refugees Display a High Prevalence of Hyperhomocysteinemia and Associated Micronutrients Deficiencies Indicating an Enhanced Risk of Cardiovascular Disease in Later Life. Nutrients. 2022;14:1751. doi: 10.3390/nu14091751. [DOI] [PMC free article] [PubMed] [Google Scholar]

11.Xiao K., Chen Y., Xiao L., Sun H., He Z., Huang G., Chen L., Xv L., Peng L., Li J., et al. The relationship between hyperhomocysteinemia and total coronary artery occlusion: A cross-sectional study from Southwest China. Coron. Artery Dis. 2023;34:138–145. doi: 10.1097/MCA.0000000000001217. [DOI] [PubMed] [Google Scholar]

12.Tyrovola D., Soulaidopoulos S., Tsioufis C., Lazaros G. The Role of Nutrition in Cardiovascular Disease: Current Concepts and Trends. Nutrients. 2023;15:1064. doi: 10.3390/nu15051064. [DOI] [PMC free article] [PubMed] [Google Scholar]

13.Kahleova H., Levin S., Barnard N.D. Vegetarian Dietary Patterns and Cardiovascular Disease. Prog. Cardiovasc. Dis. 2018;61:54–61. doi: 10.1016/j.pcad.2018.05.002. [DOI] [PubMed] [Google Scholar]

14.Arnett D.K., Blumenthal R.S., Albert M.A., Buroker A.B., Goldberger Z.D., Hahn E.J., Himmelfarb C.D., Khera A., Lloyd-Jones D., McEvoy J.W., et al. 2019 ACC/AHA Guideline on the Primary Prevention of Cardiovascular Disease: A Report of the American College of Cardiology/American Heart Association Task Force on Clinical Practice Guidelines. Circulation. 2019;140:596–646. doi: 10.1161/CIR.0000000000000678. [DOI] [PMC free article] [PubMed] [Google Scholar]

15.Mitrou P.N., Kipnis V., Thiébaut A.C., Reedy J., Subar A.F., Wirfält E., Flood A., Mouw T., Hollenbeck A.R., Leitzmann M.F., et al. Mediterranean dietary pattern and prediction of all-cause mortality in a US population: Results from the NIH–AARP diet and health study. Arch. Intern. Med. 2007;167:2461–2468. doi: 10.1001/archinte.167.22.2461. [DOI] [PubMed] [Google Scholar]

16.Fung T.T., Rexrode K.M., Mantzoros C.S., Manson J.E., Willett W.C., Hu F.B. Mediterranean diet and incidence of and mortality from coronary heart disease and stroke in women. Circulation. 2009;119:1093–1100. doi: 10.1161/CIRCULATIONAHA.108.816736. [DOI] [PMC free article] [PubMed] [Google Scholar]

17.Chiavaroli L., Viguiliouk E., Nishi S.K., Blanco Mejia S., Rahelić D., Kahleová H., Salas-Salvadó J., Kendall C.W., Sievenpiper J.L. DASH Dietary Pattern and Cardiometabolic Outcomes: An Umbrella Review of Systematic Reviews and Meta-Analyses. Nutrients. 2019;11:338. doi: 10.3390/nu11020338. [DOI] [PMC free article] [PubMed] [Google Scholar]

18.Eckel R.H., Jakicic J.M., Ard J.D., de Jesus J.M., Miller N.H., Hubbard V.S., Lee I.M., Lichtenstein A.H., Loria C.M., Millen B.E., et al. 2013 AHA/ACC guideline on lifestyle management to reduce cardiovascular risk: A report of the American College of Cardiology/American Heart Association task force on practice guidelines. J. Am. Coll. Cardiol. 2014;63:2960–2984. doi: 10.1016/j.jacc.2013.11.003. [DOI] [PubMed] [Google Scholar]

19.Wilson J., Lowery R. The Ketogenic Bible. Victory Belt Publishing Inc.; Las Vegas, NV, USA: 2017. [Google Scholar]

20.Gardner C.D., Vadiveloo M.K., Petersen K.S., Anderson C.A.M., Springfield S., Van Horn L., Khera A., Lamendola C., Mayo S.M., Joseph J.J. American Heart Association Council on Lifestyle and Cardiometabolic Health. Popular Dietary Patterns: Alignment with American Heart Association 2021 Dietary Guidance: A Scientific Statement from the American Heart Association. Circulation. 2023;147:1715–1730. doi: 10.1161/CIR.0000000000001146. [DOI] [PubMed] [Google Scholar]

21.Du Z., Qin Y. Dyslipidemia and Cardiovascular Disease: Current Knowledge, Existing Challenges, and New Opportunities for Management Strategies. J. Clin. Med. 2023;12:363. doi: 10.3390/jcm12010363. [DOI] [PMC free article] [PubMed] [Google Scholar]

22.Jung E., Kong S.Y., Ro Y.S., Ryu H.H., Shin S.D. Serum Cholesterol Levels and Risk of Cardiovascular Death: A Systematic Review and a Dose-Response Meta-Analysis of Prospective Cohort Studies. Int. J. Environ. Res. Public Health. 2022;19:8272. doi: 10.3390/ijerph19148272. [DOI] [PMC free article] [PubMed] [Google Scholar]

23.Dong J., Yang S., Zhuang Q., Sun J., Wei P., Zhao X., Chen Y., Chen X., Li M., Wei L., et al. The Associations of Lipid Profiles With Cardiovascular Diseases and Death in a 10-Year Prospective Cohort Study. Front. Cardiovasc. Med. 2021;8:745539. doi: 10.3389/fcvm.2021.745539. [DOI] [PMC free article] [PubMed] [Google Scholar]

24.Yi S.W., Yi J.J., Ohrr H. Total cholesterol and all-cause mortality by sex and age: A prospective cohort study among 12.8 million adults. Sci. Rep. 2019;9:1596. doi: 10.1038/s41598-018-38461-y. [DOI] [PMC free article] [PubMed] [Google Scholar]

25.BHF-HEART STATS and WHO-MORTALITY (Adapted). Total Cholesterol Levels vs Mortality Data from 164 Countries, 2005. [(accessed on 23 July 2023)]. Available online: https://renegadewellness.files.wordpress.com/2011/02/cholesterol-mortality-chart.pdf.

26.Ravnskov U., de Lorgeril M., Diamond D.M., Hama R., Hamazaki T., Hammarskjöld B., Hynes N., Kendrick M., Langsjoen P.H., Mascitelli L., et al. LDL-C does not cause cardiovascular disease: A comprehensive review of the current literature. Expert Rev. Clin. Pharmacol. 2018;11:959–970. doi: 10.1080/17512433.2018.1519391. [DOI] [PubMed] [Google Scholar]

27.Borén J., Chapman M.J., Krauss R.M., Packard C.J., Bentzon J.F., Binder C.J., Daemen M.J., Demer L.L., Hegele R.A., Nicholls S.J., et al. Low-density lipoproteins cause atherosclerotic cardiovascular disease: Pathophysiological, genetic, and therapeutic insights: A consensus statement from the European Atherosclerosis Society Consensus Panel. Eur. Heart J. 2020;41:2313–2330. doi: 10.1093/eurheartj/ehz962. [DOI] [PMC free article] [PubMed] [Google Scholar]

28.Peng K.M., Li X., Wang Z., Li M.M., Yang Y. Association of low-density lipoprotein cholesterol levels with the risk of mortality and cardiovascular events: A meta-analysis of cohort studies with 1,232,694 participants. Medicine. 2022;101:e32003. doi: 10.1097/MD.0000000000032003. [DOI] [PMC free article] [PubMed] [Google Scholar]

29.Bhargava S., de la Puente-Secades S., Schurgers L., Jankowski J. Lipids and lipoproteins in cardiovascular diseases: A classification. Trends Endocrinol. Metab. 2022;33:409–423. doi: 10.1016/j.tem.2022.02.001. [DOI] [PubMed] [Google Scholar]

30.Kim Y.G., Jeong J.H., Han K.D., Roh S.Y., Min K., Lee H.S., Choi Y.Y., Shim J., Choi J.I., Kim Y.H. Association between low-density lipoprotein cholesterol and sudden cardiac arrest in people with diabetes mellitus. Cardiovasc. Diabetol. 2023;22:36. doi: 10.1186/s12933-023-01769-9. [DOI] [PMC free article] [PubMed] [Google Scholar]

31.Rong S., Li B., Chen L., Sun Y., Du Y., Liu B., Robinson J.G., Bao W. Association of Low-Density Lipoprotein Cholesterol Levels with More than 20-Year Risk of Cardiovascular and All-Cause Mortality in the General Population. J. Am. Heart Assoc. 2022;11:e023690. doi: 10.1161/JAHA.121.023690. [DOI] [PMC free article] [PubMed] [Google Scholar]

32.Feingold K.R. In: Utility of Advanced Lipoprotein Testing in Clinical Practice. Feingold K.R., Anawalt B., Blackman M.R., Boyce A., Chrousos G., Corpas E., de Herder W.W., Dhatariya K., Dungan K., Hofland J., editors. MDText.com, Inc.; South Dartmouth, MA, USA: 2000. Endotext [Internet] [Google Scholar]

33.Nicholls S.J., Nelson A.J. HDL and cardiovascular disease. Pathology. 2019;51:142–147. doi: 10.1016/j.pathol.2018.10.017. [DOI] [PubMed] [Google Scholar]

34.Trimarco V., Izzo R., Morisco C., Mone P., Virginia Manzi M., Falco A., Pacella D., Gallo P., Lembo M., Santulli G., et al. High HDL (High-Density Lipoprotein) Cholesterol Increases Cardiovascular Risk in Hypertensive Patients. Hypertension. 2022;79:2355–2363. doi: 10.1161/HYPERTENSIONAHA.122.19912. [DOI] [PMC free article] [PubMed] [Google Scholar]

35.Cho Y.K., Jung C.H. HDL-C and Cardiovascular Risk: You Don’t Need to Worry about Extremely High HDL-C Levels. J. Lipid Atheroscler. 2021;10:57–61. doi: 10.12997/jla.2021.10.1.57. [DOI] [PMC free article] [PubMed] [Google Scholar]

36.Farnier M., Zeller M., Masson D., Cottin Y. Triglycerides and risk of atherosclerotic cardiovascular disease: An update. Arch Cardiovasc. Dis. 2021;114:132–139. doi: 10.1016/j.acvd.2020.11.006. [DOI] [PubMed] [Google Scholar]

37.Xia T.L., Li Y.M., Huang F.Y., Chai H., Huang B.T., Li Q., Zhao Z.-G., Liao Y.-B., Zuo Z.L., Peng Y., et al. The triglyceride paradox in the mortality of coronary artery disease. Lipids Health Dis. 2019;18:21. doi: 10.1186/s12944-019-0972-0. [DOI] [PMC free article] [PubMed] [Google Scholar]

38.Jain M., Jain A., Yerragondu N., Brown R.D., Rabinstein A., Jahromi B.S., Vaidyanathan L., Blyth B., Stead L.G. The triglyceride paradox in stroke survivors: A prospective study. Neurosci. J. 2013;2013:870608. doi: 10.1155/2013/870608. [DOI] [PMC free article] [PubMed] [Google Scholar]

39.Kosmas C.E., Rodriguez Polanco S., Bousvarou M.D., Papakonstantinou E.J., Peña Genao E., Guzman E., Kostara C.E. The Triglyceride/High-Density Lipoprotein Cholesterol (TG/HDL-C) Ratio as a Risk Marker for Metabolic Syndrome and Cardiovascular Disease. Diagnostics. 2023;13:929. doi: 10.3390/diagnostics13050929. [DOI] [PMC free article] [PubMed] [Google Scholar]

40.Wu Z., Wang J., Zhang H., Pan H., Li Z., Liu Y., Miao X., Han Z., Kang X., Li X., et al. Longitudinal association of remnant cholesterol with joint arteriosclerosis and atherosclerosis progression beyond LDL cholesterol. BMC Med. 2023;21:42. doi: 10.1186/s12916-023-02733-w. [DOI] [PMC free article] [PubMed] [Google Scholar]

41.Varbo A., Freiberg J.J., Nordestgaard B.G. Extreme Nonfasting Remnant Cholesterol vs Extreme LDL Cholesterol as Contributors to Cardiovascular Disease and All-Cause Mortality in 90,000 Individuals from the General Population. Clin. Chem. 2015;61:533–543. doi: 10.1373/clinchem.2014.234146. [DOI] [PubMed] [Google Scholar]

42.Tamang H.K., Timilsina U., Singh K.P., Shrestha S., Raman R.K., Panta P., Karna P., Khadka L., Dahal C. Apo B/Apo A-I Ratio is Statistically A Better Predictor of Cardiovascular Disease (CVD) than Conventional Lipid Profile: A Study from Kathmandu Valley, Nepal. J. Clin. Diagn. Res. 2014;8:34–36. doi: 10.7860/JCDR/2014/7588.4000. [DOI] [PMC free article] [PubMed] [Google Scholar]

43.Li S., Lin G., Chen J., Chen Z., Xu F., Zhu F., Zhang J., Yuan S. The effect of periodic ketogenic diet on newly diagnosed overweight or obese patients with type 2 diabetes. BMC Endocr. Disord. 2022;22:34. doi: 10.1186/s12902-022-00947-2. [DOI] [PMC free article] [PubMed] [Google Scholar]

44.Gardner C.D., Landry M.J., Perelman D., Petlura C., Durand L.R., Aronica L., Crimarco A., Cunanan K.M., Chang A., Dant C.C., et al. Effect of a ketogenic diet versus Mediterranean diet on glycated hemoglobin in individuals with prediabetes and type 2 diabetes mellitus: The interventional Keto-Med randomized crossover trial. Am. J. Clin. Nutr. 2022;116:640–652. doi: 10.1093/ajcn/nqac154. Erratum in Am. J. Clin. Nutr. 2022, 116, 1904. [DOI] [PMC free article] [PubMed] [Google Scholar]

45.Schiavo L., Pierro R., Asteria C., Calabrese P., Di Biasio A., Coluzzi I., Severino L., Giovanelli A., Pilone V., Silecchia G. Low-Calorie Ketogenic Diet with Continuous Positive Airway Pressure to Alleviate Severe Obstructive Sleep Apnea Syndrome in Patients with Obesity Scheduled for Bariatric/Metabolic Surgery: A Pilot, Prospective, Randomized Multicenter Comparative Study. Obes. Surg. 2022;32:634–642. doi: 10.1007/s11695-021-05811-1. [DOI] [PMC free article] [PubMed] [Google Scholar]

46.Vidić V., Ilić V., Toskić L., Janković N., Ugarković D. Effects of calorie restricted low carbohydrate high fat ketogenic vs. non-ketogenic diet on strength, body-composition, hormonal and lipid profile in trained middle-aged men. Clin. Nutr. 2021;40:1495–1502. doi: 10.1016/j.clnu.2021.02.028. [DOI] [PubMed] [Google Scholar]

47.Burén J., Ericsson M., Damasceno N.R.T., Sjödin A. A Ketogenic Low-Carbohydrate High-Fat Diet Increases LDL Cholesterol in Healthy, Young, Normal-Weight Women: A Randomized Controlled Feeding Trial. Nutrients. 2021;13:814. doi: 10.3390/nu13030814. [DOI] [PMC free article] [PubMed] [Google Scholar]

48.Ravnskov U. Is High Cholesterol Deleterious? An Alternative Point of View. Comment on Burén et al. A Ketogenic Low-Carbohydrate High-Fat Diet Increases LDL Cholesterol in Healthy, Young, Normal-Weight Women: A Randomized Controlled Feeding Trial. Nutrients. 2021;13:814. doi: 10.3390/nu13062119. Nutrients2021, 13, 2119. [DOI] [PMC free article] [PubMed] [Google Scholar]

49.Basciani S., Camajani E., Contini S., Persichetti A., Risi R., Bertoldi L., Strigari L., Prossomariti G., Watanabe M., Mariani S., et al. Very-Low-Calorie Ketogenic Diets with Whey, Vegetable, or Animal Protein in Patients with Obesity: A Randomized Pilot Study. J. Clin. Endocrinol. Metab. 2020;105:dgaa336. doi: 10.1210/clinem/dgaa336. [DOI] [PubMed] [Google Scholar]

50.Michalczyk M.M., Klonek G., Maszczyk A., Zajac A. The Effects of a Low Calorie Ketogenic Diet on Glycaemic Control Variables in Hyperinsulinemic Overweight/Obese Females. Nutrients. 2020;12:1854. doi: 10.3390/nu12061854. [DOI] [PMC free article] [PubMed] [Google Scholar]

51.Saslow L.R., Daubenmier J.J., Moskowitz J.T., Kim S., Murphy E.J., Phinney S.D., Ploutz-Snyder R., Goldman V., Cox R.M., Mason A.E., et al. Twelve-month outcomes of a randomized trial of a moderate-carbohydrate versus very low-carbohydrate diet in overweight adults with type 2 diabetes mellitus or prediabetes. Nutr. Diabetes. 2017;7:304. doi: 10.1038/s41387-017-0006-9. [DOI] [PMC free article] [PubMed] [Google Scholar]

52.Paoli A., Moro T., Bosco G., Bianco A., Grimaldi K.A., Camporesi E., Mangar D. Effects of n-3 polyunsaturated fatty acids (ω-3) supplementation on some cardiovascular risk factors with a ketogenic Mediterranean diet. Mar. Drugs. 2015;13:996–1009. doi: 10.3390/md13020996. [DOI] [PMC free article] [PubMed] [Google Scholar]

53.Partsalaki I., Karvela A., Spiliotis B.E. Metabolic impact of a ketogenic diet compared to a hypocaloric diet in obese children and adolescents. J. Pediatr. Endocrinol. Metab. 2012;25:697–704. doi: 10.1515/jpem-2012-0131. [DOI] [PubMed] [Google Scholar]

54.Amanollahi A., Khazdouz M., Malekahmadi M., Klement R.J., Lee D., Khodabakhshi A. Effect of Ketogenic Diets on Cardio-Metabolic Outcomes in Cancer Patients: A Systematic Review and Meta-Analysis of Controlled Clinical Trials. Nutr. Cancer. 2023;75:95–111. doi: 10.1080/01635581.2022.2117388. [DOI] [PubMed] [Google Scholar]

55.Li M., Yuan J. Effects of very low-carbohydrate ketogenic diet on lipid metabolism in patients with type II diabetes mellitus: A meta-analysis. Nutr. Hosp. 2022;39:916–923. doi: 10.20960/nh.03987. English. [DOI] [PubMed] [Google Scholar]

56.Rafiullah M., Musambil M., David S.K. Effect of a very low-carbohydrate ketogenic diet vs recommended diets in patients with type 2 diabetes: A meta-analysis. Nutr. Rev. 2022;80:488–502. doi: 10.1093/nutrit/nuab040. [DOI] [PubMed] [Google Scholar]

57.Yuan X., Wang J., Yang S., Gao M., Cao L., Li X., Hong D., Tian S., Sun C. Effect of the ketogenic diet on glycemic control, insulin resistance, and lipid metabolism in patients with T2DM: A systematic review and meta-analysis. Nutr. Diabetes. 2020;10:38. doi: 10.1038/s41387-020-00142-z. [DOI] [PMC free article] [PubMed] [Google Scholar]

58.López-Espinoza M.Á., Chacón-Moscoso S., Sanduvete-Chaves S., Ortega-Maureira M.J., Barrientos-Bravo T. Effect of a Ketogenic Diet on the Nutritional Parameters of Obese Patients: A Systematic Review and Meta-Analysis. Nutrients. 2021;13:2946. doi: 10.3390/nu13092946. [DOI] [PMC free article] [PubMed] [Google Scholar]

59.Muscogiuri G., El Ghoch M., Colao A., Hassapidou M., Yumuk V., Busetto L. Obesity Management Task Force (OMTF) of the European Association for the Study of Obesity (EASO). European Guidelines for Obesity Management in Adults with a Very Low-Calorie Ketogenic Diet: A Systematic Review and Meta-Analysis. Obes. Facts. 2021;14:222–245. doi: 10.1159/000515381. [DOI] [PMC free article] [PubMed] [Google Scholar]

60.Castellana M., Conte E., Cignarelli A., Perrini S., Giustina A., Giovanella L., Giorgino F., Trimboli P. Efficacy and safety of very low calorie ketogenic diet (VLCKD) in patients with overweight and obesity: A systematic review and meta-analysis. Rev. Endocr. Metab. Disord. 2020;21:5–16. doi: 10.1007/s11154-019-09514-y. [DOI] [PubMed] [Google Scholar]

61.Kern F., Jr. Normal plasma cholesterol in an 88-year-old man who eats 25 eggs a day. Mechanisms of adaptation. N. Engl. J. Med. 1991;324:896–899. doi: 10.1056/NEJM199103283241306. [DOI] [PubMed] [Google Scholar]

62.Fernandez M.L., Murillo A.G. Is There a Correlation between Dietary and Blood Cholesterol? Evidence from Epidemiological Data and Clinical Interventions. Nutrients. 2022;14:2168. doi: 10.3390/nu14102168. [DOI] [PMC free article] [PubMed] [Google Scholar]

63.Ravnskov U., Diamond D.M., Hama R., Hamazaki T., Hammarskjöld B., Hynes N., Kendrick M., Langsjoen P.H., Malhotra A., Mascitelli L., et al. Lack of an association or an inverse association between low-density-lipoprotein cholesterol and mortality in the elderly: A systematic review. BMJ Open. 2016;6:e010401. doi: 10.1136/bmjopen-2015-010401. [DOI] [PMC free article] [PubMed] [Google Scholar]

64.Ravnskov U., de Lorgeril M., Diamond D.M., Hama R., Hamazaki T., Hammarskjöld B., Harcombe Z., Kendrick M., Langsjoen P.H., McCully K.S., et al. The LDL paradox: Higher LDL-cholesterol is associated with greater longevity. Ann. Epidemiol. Public Health. 2020;3:1040–1047. [Google Scholar]

Johdanto

Ketogeenisen ruokavalion (KD) vaikutuksista terveyteen ei ole tehty kattavaa tutkimuskatsausta. Yleinen käsitys on, että ketogeeninen ruokavalio on sydän- ja verisuoniterveydelle haitallinen. Onko näin?

Tämä kirjallisuuskatsaus kokoaa yhteen tutkimuksia ketogeenisen ruokavalion vaikutuksista epigenomiin. jatkuvasti lisääntyvän tutkimusnäytön perusteella ketogeeninen ruokavalio (KD) on oikein noudatettuna mainettaan parempi ja jopa terveyttä edistävä ruokavalio.

3. Ketogeenisen ruokavalion vaikutus epigenomiin

Epigenomi sisältää geneettisen koodin kirjanmerkit. Sananmukaisesti epigeneettinen tarkoittaa geenin päällä olevaa. Nämä geenien päällä olevat markkerit kertovat soluille, mitä geenejä DNA:n translaatiossa luetaan.

Epigenomin kemialliset markkerit vaikuttavat siihen, mitkä geenit aktivoidaan ja mitkä geenit vaimennetaan. Elämäntavat voivat aktivoida tai vaimentaa geenejä. Epigenetiikka tutkii näitä geenien ilmentymistä sääteleviä mekanismeja.

Epigenomi toimii erilaisten kemiallisten markkereiden avulla. Ne kiinnittyvät DNA:han tai sen proteiinirakenteisiin. Epigeneettiset markkerit voivat:

• Metyloida DNA:ta:Tämä tarkoittaa, että tiettyihin kohtiin DNA:ta lisätään metyyliryhmiä, mikä yleensä vaimentaa geenin toimintaa.
• Muuttaa histoniproteiineja:Histonit ovat proteiineja, joiden ympärille DNA kietoutuu. Muutokset voivat vaikuttavat siihen, kuinka tiukasti DNA on kietoutunut histoneihin. Tiukasti kietoutunut DNA on vähemmän saatavilla geenien ilmentymismekanismeille.
• Vaikuttaa ei-koodaaviin RNA-molekyyleihin:Nämä molekyylit säätelevät geenien toimintaa monin tavoin.

Epigenomi on tärkeä, koska se:

• Vaikuttaa terveyteemme:Epigeneettiset muutokset voivat liittyä moniin sairauksiin, kuten syöpään, sydän- ja verisuonitauteihin, sekä neurodegeneratiivisiin sairauksiin.
• Voi periytyä:Vaikka epigenomi ei muuta itse DNA-sekvenssiä, jotkin epigeneettiset muutokset voivat periytyä jälkipolville.
• Reagoi ympäristöön:Epigenomi on dynaaminen ja voi muuttua ympäristötekijöiden, kuten ruokavalion, liikunnan ja stressin vaikutuksesta.

Epigeneettinen periytyminen

Epigenomi voi periytyä (epigeneettinen periytyminen). Tutkimukset viittaavat siihen, että epigeneettisiä muutoksia voidaan korjata elämäntapoja, kuten ruokavaliota muuttamalla ja liikuntaa lisäämällä. [20]

Epigeneettinen periytyminen tarkoittaa perinnöllisen tiedon siirtoa solun tai eliön jälkeläiselle ilman, että perinnöllinen tieto on koodattuna DNA:n tai RNA:n sekvenssiin. Epigeneettisen periytymisen vuoksi saman geneettisen informaation sisältävät solut voivat jakautumisten myötä erilaistua ja toimia eri tavoin.

Geenien löytymisen jälkeen hankittujen ominaisuuksien periytymiseen ei uskottu. Epigeneettinen tutkimus muutti tätä käsitystä. Epigeneettinen periytyminen ei kuitenkaan tarkoita minkä tahansa hankittujen ominaisuuksien periytymistä. Kyse ei oikeastaan ole hankittujen ominaisuuksien, vaan pikemminkin geenien hankittujen toimintatilojen periytymisestä.

Ympäristön aiheuttamat muutokset geenien toiminnassa voivat periytyä sukupolvelta toiselle sukusolujen välityksellä ja vaikuttaa näin jälkikasvun fenotyyppiin, ilman että DNA:n emäsjärjestyksessä tapahtuu muutoksia. Tällaisten havaintojen myötä evoluution ja geneettisen periytymisen mekanismeja on jouduttu tarkastelemaan uudelleen, sillä aikaisemmin on ajateltu, etteivät hankitut geenien toiminnalliset tilat periydy vaan että periytyvien fenotyyppien taustalla ovat joko mutaatioista johtuvat genomin rakenteelliset muutokset tai perinnöllisen materiaalin uudelleen järjestäytyminen. Tapahtumasarjaa, jossa tieto hankituista ominaisuuksista siirtyy yksilösukupolvelta toiselle sukusolulinjan epigeneettisten muutosten välityksellä kutsutaan epigeneettiseksi periytymiseksi. Kokeelliset tutkimukset ovat todistaneet ilmiön eläimillä. Ihmisillä sitä ei ole vielä vahvistettu, mutta ylisukupolvisissa väestötutkimuksissa on nähty yhteyksiä, jotka voisivat selittyä epigeneettisen periytymisen kautta. Duodecim

Genomin muutoksiin kuuluu DNA-metylaatiota, kromatiinin rakenteen muutoksia, histonimuunnoksia ja ei-koodaavia RNA-molekyylejä. Kiinnostavimpia ovat histonimuutokset. Esimerkiksi histonihäntöjen N-terminaali voidaan asetyloida, metyloida, fosforyloida ja ubikinoida.

Histonimuutokset

Geenitutkimus on totunnaisesti keskittynyt DNA:han. Kuitenkin perimän perusyksikkö kromosomi koostuu DNA:n lisäksi histoneista ja muista proteiineista, jotka muodostavat kromosomien tukirangan. Tukiranka ei ole kuitenkaan passiivinen rakenne, vaan se vaikuttaa jatkuvasti DNA:n pakkautumiseen ja geenien toimintaan epigeneettisesti eli DNA:n emäsjärjestyksestä riippumatta. – Duodecim

Histonien asetylaatio liittyy tavallisesti geenien aktivoimiseen. Histonideasetylaasit (HDAC), ovat puolestaan entsyymejä, jotka voivat poistaa asetayyliryhmiä ja tiivistää kromatiinia.

Deasetylaasit poistavat asetyyliryhmiä, vähentävät geenien ilmentymistä ja ovat vuorovaikutuksessa sekvenssispesifisten repressorien, DNA-metyylitransferaasien ja metyyli-DNA:ta sitovien proteiinien kanssa. Sirtuiinit (SITR, kuten sirtuiini 1) kykenevät deasetyloimaan histonit.

Sirtuiini 1 (SIRT1)-entsyymi kuuluu histonideasetylaasi-entsyymien (HDAC) ryhmään, jotka toimivat asetyyliryhmän poistajina. Ihmisen histonideasetylaaseja kutsutaan myös sirtuiineiksi. Sirtuiiineja tunnetaan seitsemän alatyyppiä. Sirtuiini 2 (Sirt2) vaikuttaa mm. solun jakautumisen säätelyyn. SIRT1 (Silent Information Regulator 1) säätelee useita keskeisiä metabolisia prosesseja ja sillä on suuri merkitys ihmisten energia-aineenvaihdunnan säätelyssä. SIRT1 säätelee muun muassa mitokondrioiden biogeneesiä ja energiametaboliaa ja vaikuttaa sitäkautta mm. diabetekseen ja liikalihavuuteen. SIRT1 säätelee myös rasvametaboliaa ja oksidatiivisen stressin vaikutuksia. Sitoutumalla NF-κB:en se ilmeisesti säätelee tulehdusvasteita ja kudosten atrofioitumista. – Wikipedia

Ns. histonikoodihypoteesin mukaan histonimodifikaatioiden yhdistelmät määräävät kromatiinin rakenteen ja toiminnallisen tilan (Jenuwein ja Allis 2001).

Ruokavalio ja epigeneettiset muutokset

Histoni-lysiini-metylaatio voi joko aktivoida tai vaimentaa geenin toiminnan. Toiminta perustuu histonihännän metyyliryhien eksaktiin sijaintiin ja määrään. Tutkimukset ovat havainneet, että suurin osa epigeneettisistä muutoksista tapahtuu alkionkehityksen varhaisvaiheessa, mutta genomi voi saada muutoksia myöhemmin elämässä. Eräät epigeneettisistä muutoksista johtuvat ruokavaliosta. [32]

Ketogeeniset ruoat, jotka säätelevät positiivisesti epigeneettistä aktiivisuutta, ovat ristikukkaisia vihanneksia (mm. kaalit, rypsi, nauris, lanttu ja retiisi), ravintokuituja, pitkäketjuisia rasvahappoja ja marjoja, kuten vadelmat [20].

Osalla mainituista ravinnonlähteistä on useita myönteisiä vaikutuksia: mm. mustavadelmat vaikuttavat positiivisesti metylaatiomalleihin WNT-signalointireitillä. Ne parantavat myös mikrobiomin koostumusta (lisäten Laktobacilluksen, Basteroidaceaen ja anti-inflammatoristen bakteerilajien osuutta mikrobiomissa). Mustavadelmat lisäävät myös fermentaation kautta syntyvää butyraattia suolistossa. Tiettyjä ravintoelementtejä sisältävät ruokavaliot muuttavat suotuisasti geenien ilmentymistä ja parantavat soluterveyttä [20].

Ketogeenisen ruokavalion epigeneettiset vaikutukset voivat auttaa ehkäisemään kroonisten ja degeneratiivisten sairauksien puhkeamista.

Miller et al. hvaitsi kirjallisuuskatsauksessaan, että ketoosi vaikuttaa positiivisesti mitokondrioiden toimintaan ja vähentää oksidatiivisen stressiä. Ketoaineet ylös-säätelevät (up regulate) energiaproteiineja, jotka vaikuttavat antioksidanttien määrään [23].

Boisonin mukaan ketoaineet, kuten β-hydroksibutyraatti (BHB) sekä ketoaineiden johdannaiset ovat saaneet eniten huomiota ketogeenisen ruokavalion kohtauksia ehkäisevien (anti-seizure), neuroprotektiivisisten ja anti-inflammatoristen vaikutusten välittäjina [34,35,3636].

Ketogeenisen ruokavalion vaikutusmekanismi voi johtua lisääntyneestä adenosiinitasoista, joka estää DNA-metylaation ja siten aiheuttaa epigeneettisen muutoksen. KD-terapian kohteena olevilla epileptisillä rotilla tehdyssä tutkimuksessa havaittiin, että amelioroitu DNA-metyylinvälitys muuttui geenien ilmentyessä lisäämällä adenosiinia, joka estää DNA-metylaation.

Mekanismia tutkitaan myös sen roolista ikääntymisprosessissa, koska se liittyy epigeneettisten muutoksiin, kuten tuman arkkitehtuurin, telomeerin lyhentymiseen, DNA-metylaatioon ja kromatiinin rakenteeseen. [33, 34, 35, 36, 37, 38, 39, 40, 41, 42, 43, 44]

Betahydroksibutyraatti ja aivojen terveys

Ketogeenisen ruokavalion vaikutus aivojen terveyteen on vahvasti osoitettu. Se johtuu erityisesti BHB:n, eli betahydroksibutyraatin tuotannosta [23].

Beetahydroksibutyraatti (BHB) on elimistön tuottama ketoniyhdiste, jolla on useita potentiaalisia hyötyjä aivojen terveydelle. BHB:tä muodostuu erityisesti paaston, vähähiilihydraattisen ruokavalion (kuten ketogeenisen ruokavalion) tai intensiivisen liikunnan aikana, kun elimistö siirtyy käyttämään rasvoja glukoosin sijasta energianlähteenä.

BHB:n mahdolliset hyödyt aivoille:

• Energianlähde:BHB voi toimia vaihtoehtoisena energianlähteenä aivoille, erityisesti silloin kun glukoosin saatavuus on rajoitettua, tai jos solujen kyky hyödyntää glukoosia on rajoittunut. Tämä voi olla hyödyllistä esimerkiksi aivovammojen tai neurodegeneratiivisten sairauksien yhteydessä, joissa aivojen glukoosin käyttö voi olla heikentynyt.
• Neuroprotektiiviset vaikutukset:BHB:llä on havaittu olevan antioksidanttisia ja anti-inflammatorisia ominaisuuksia, jotka voivat suojata aivosoluja vaurioilta. Tutkimukset viittaavat siihen, että BHB voi edistää hermosolujen selviytymistä ja vähentää oksidatiivista stressiä.
• Kognitiivisten toimintojen parantaminen:Jotkut tutkimukset ovat osoittaneet, että BHB voi parantaa kognitiivisia toimintoja, kuten muistia ja oppimista. Tämä voi olla erityisen hyödyllistä ikääntyville henkilöille tai henkilöille, joilla on kognitiivisia häiriöitä.
• Epilepsian hoito:Ketogeenistä ruokavaliota, joka nostaa BHB-tasoja, on käytetty menestyksekkäästi epilepsian hoidossa, erityisesti lapsilla, joilla on lääkeresistentti epilepsia. BHB:n katsotaan olevan yksi ketogeenisen ruokavalion terapeuttisista komponenteista.
• Aivovammojen ja neurodegeneratiivisten sairauksien tuki:Alustavat tutkimukset viittaavat siihen, että BHB voi olla hyödyllinen aivovammojen, Alzheimerin taudin, Parkinsonin taudin ja muiden neurodegeneratiivisten sairauksien hoidossa. Lisää tutkimusta tarvitaan kuitenkin näiden vaikutusten vahvistamiseksi.

Miten lisätä BHB-tasoja:

• Ketogeeninen ruokavalio: Vähähiilihydraattinen ja runsasrasvainen ruokavalio voi merkittävästi nostaa BHB-tasoja.
• Paasto: Jaksoittainen paasto tai pitkäaikainen paasto voi myös johtaa BHB:n tuotannon lisääntymiseen.
• Liikunta: Erityisesti pitkäkestoinen ja intensiivinen liikunta voi nostaa BHB-tasoja.
• BHB-lisäravinteet: Ulkoisia BHB-suoloja tai estereitä on saatavilla lisäravinteina, jotka voivat nostaa BHB-tasoja nopeasti.

Tutkijat ovat havainneet, että BHB on enemmän kuin pelkkä energiaravinne. Sillä on tärkeä rooli solusignalointissa. BHB:n signalointitoiminnot yhdistävät ympäristötekijöiden vaikutukset epigeneettisiin säätely- ja soluprosesseihin, koska se on endogeeninen luokan 1 HDAC-estäjä [45].

Ketogeeninen ruokavalio lisää histoni-asetylaatiota, ja aivan erityisesti suojaavien geenien, kuten Foxo3a ilmentymistä. [46]

Havainnot viittaavat siihen, että BHB:llä voi olla suora epigeneettinen vaikutus uuden H3K9-histonimuunnoksen β-hydroksibutyrlaatioon, mikä johtaa parantuneeseen geenisäätelyyn hypotalamuksessa ja yleiseen ikääntymiseen. [47]

Energian kantajamolekyyli, nikotiiniamidiadeniinidinukleotidi (NAD) on tärkeää oksidatiivissa hengityksessä. Oksidatiivitilassaan (NAD+) NAD toimii myös sirtuiinientsyymien ja poly-ADP-riboosin polymeraasin (PARP) kofaktorina. Sirtuinilla ja PARPilla on roolit geenien ilmentymisessä, DNA-vaurioiden korjaamisessa ja rasvahappojen aineenvaihdunnassa. [46]

Solun käytettävissä olevaa energiatasoa mitataan NAD+/NADH-suhteella. Suhdetta modifioidaan käyttämällä energianlähteenä glukoosia verrattuna BHB:hen. Ketoosin aikana solujen NAD ilmenee useammin oksidoituneessa NAD+ tilassa, minkä ansiosta sirtuiinit ja PARP ovat aktiivisempia. [48]

Asetyylikoentsyymi-A

BHB:n hajoaminen asetyyli-CoA:ksi nostaa asetyyli-CoA-tasoja. Asetyylikoentsyymi-A on kaikkien energiaravinteiden yhteinen välimuoto

Asetyylikoentsyymi A (asetyyli-CoA) on tärkeä yhdiste metaboliassa. Se toimii eräänlaisena ”liikenneympyränä”, johon eri aineenvaihduntareittien tuotteet saapuvat ja josta ne ohjataan eteenpäin.

Ketogeenisen ruokavalion tuottama BHB voi myös lisätä ATP-tuotannon tehokkuutta mitokondriossa ja vähentää vapaiden radikaalien määrää.

BHB:n positiivisten vaikutusten seurauksena havaittiin, että BHB:n esiastemolekyylit paransivat hiiren kognitiota Alzheimerin taudin hiirimallissa. Alzheimeria sairastavan potilaan tapaustutkimuksessa BHB kohensi potilaan kognitiota [50, 51].

D-β-hydroksibutyraatti suojaa hermosoluja oksidatiivisilta vaurioilta vähentämällä sytosolista NAD+/NADPH-suhdetta, mikä johtaa pelkistyneenä glutationina tunnetun antioksidanttiaineen lisääntymiseen. BHB estää NF-kB:n ilmentymistä. Sen tiedetään säätelevän tulehduksia edistäviä geenejä. Tämä johtaa vähentyneeseen proinflammatoriseen vasteeseen[52].

BHB-prekursori, 1,3-butaanidioli, moduloi tulehduksen ilmentymistä histonin β-hydroksibutyrlaation kautta. Siten se vähentää kaspaasi-1:n, IL-1B:n ja IL-18:n ilmentymistä, jotka ovat tulehdusmarkkereita.
C. Elegansin tutkimuksessa havaittiin, että BHB voi pidentää niiden elinikää. Siten ketogeenisen ruokavalion tuottaman BHB:n endogeeniset vaikutukset voivat parantaa terveyttä ja jopa lisätä elinaikaa. [3, 53]

Viitteet

20.Gerhauser C. Impact of dietary gut microbial metabolites on the epigenome. Philos. Trans. R. Soc. B Biol. Sci. 2018;373:20170359. doi: 10.1098/rstb.2017.0359. [DOI] [PMC free article] [PubMed] [Google Scholar]

21.Gong L., Cao W., Chi H., Wang J., Zhang H., Liu J., Sun B. Whole cereal grains and potential health effects: Involvement of the gut microbiota. Food Res. Int. 2018;103:84–102. doi: 10.1016/j.foodres.2017.10.025. [DOI] [PubMed] [Google Scholar]

22.Kennedy E.T., A Bowman S., Spence J.T., Freedman M., King J. Popular Diets. J. Am. Diet. Assoc. 2001;101:411–420. doi: 10.1016/S0002-8223(01)00108-0. [DOI] [PubMed] [Google Scholar]

23.Miller V.J., Villamena F.A., Volek J.S. Nutritional Ketosis and Mitohormesis: Potential Implications for Mitochondrial Function and Human Health. J. Nutr. Metab. 2018;2018:5157645. doi: 10.1155/2018/5157645. [DOI] [PMC free article] [PubMed] [Google Scholar]

24.Xie G., Zhou Q., Qiu C.-Z., Dai W.-K., Wang H.-P., Li Y.-H., Liao J.-X., Lu X.-G., Lin S.-F., Ye J.-H., et al. Ketogenic diet poses a significant effect on imbalanced gut microbiota in infants with refractory epilepsy. World J. Gastroenterol. 2017;23:6164–6171. doi: 10.3748/wjg.v23.i33.6164. [DOI] [PMC free article] [PubMed] [Google Scholar]

25.Zhang Y., Zhou S., Zhou Y., Yu L., Zhang L., Wang Y. Altered gut microbiome composition in children with refractory epilepsy after ketogenic diet. Epilepsy Res. 2018;145:163–168. doi: 10.1016/j.eplepsyres.2018.06.015. [DOI] [PubMed] [Google Scholar]

26.Ley R.E., Turnbaugh P.J., Klein S., Gordon J.I. Microbial ecology: human gut microbes associated with obesity. Nature. 2006;444:1022–1023. doi: 10.1038/4441022a. [DOI] [PubMed] [Google Scholar]

27.Turnbaugh P.J., Ley R.E., Mahowald M.A., Magrini V., Mardis E.R., Gordon J.I. An obesity-associated gut microbiome with increased capacity for energy harvest. Nat. Cell Biol. 2006;444:1027–1031. doi: 10.1038/nature05414. [DOI] [PubMed] [Google Scholar]

28.Ley R.E., Bäckhed F., Turnbaugh P., Lozupone C.A., Knight R.D., Gordon J.I. Obesity alters gut microbial ecology. Proc. Natl. Acad. Sci. USA. 2005;102:11070–11075. doi: 10.1073/pnas.0504978102. [DOI] [PMC free article] [PubMed] [Google Scholar]

29.Schwiertz A., Taras D., Schaefer K., Beijer S., Bos N.A., Donus C., Hardt P.D. Microbiota and SCFA in Lean and Overweight Healthy Subjects. Obesity. 2010;18:190–195. doi: 10.1038/oby.2009.167. [DOI] [PubMed] [Google Scholar]

30.Basciani S., Camajani E., Contini S., Persichetti A., Risi R., Bertoldi L., Strigari L., Prossomariti G., Watanabe M., Mariani S., et al. Very-Low-Calorie Ketogenic Diets with Whey, Vegetable, or Animal Protein in Patients With Obesity: A Randomized Pilot Study. J. Clin. Endocrinol. Metab. 2020;105:2939–2949. doi: 10.1210/clinem/dgaa336. [DOI] [PubMed] [Google Scholar]

31.Nagpal R., Neth B.J., Wang S., Craft S., Yadav H. Modified Mediterranean-ketogenic diet modulates gut microbiome and short-chain fatty acids in association with Alzheimer’s disease markers in subjects with mild cognitive impairment. EBioMedicine. 2019;47:529–542. doi: 10.1016/j.ebiom.2019.08.032. [DOI] [PMC free article] [PubMed] [Google Scholar]

32.Bishop K.S., Ferguson L.R. The Interaction between Epigenetics, Nutrition and the Development of Cancer. Nutrients. 2015;7:922–947. doi: 10.3390/nu7020922. [DOI] [PMC free article] [PubMed] [Google Scholar]

33.Boison D. New insights into the mechanisms of the ketogenic diet. Curr. Opin. Neurol. 2017;30:187–192. doi: 10.1097/WCO.0000000000000432. [DOI] [PMC free article] [PubMed] [Google Scholar]

34.Freeman J.M., Kossoff E.H. Ketosis and the Ketogenic Diet, 2010: Advances in Treating Epilepsy and Other Disorders. Adv. Pediatr. 2010;57:315–329. doi: 10.1016/j.yapd.2010.08.003. [DOI] [PubMed] [Google Scholar]

35.Youm Y.-H., Nguyen K.Y., Grant R.W., Goldberg E.L., Bodogai M., Kim D., D’Agostino D., Planavsky N.J., Lupfer C., Kanneganti T.D., et al. The ketone metabolite β-hydroxybutyrate blocks NLRP3 inflammasome–mediated inflammatory disease. Nat. Med. 2015;21:263–269. doi: 10.1038/nm.3804. [DOI] [PMC free article] [PubMed] [Google Scholar]

36.Rahman M., Muhammad S., Khan M.A., Chen H., Ridder D.A., Müller-Fielitz H., Pokorná B., Vollbrandt T., Stölting I., Nadrowitz R., et al. The β-hydroxybutyrate receptor HCA2 activates a neuroprotective subset of macrophages. Nat. Commun. 2014;5:3944. doi: 10.1038/ncomms4944. [DOI] [PubMed] [Google Scholar]

37.Lusardi T.A., Akula K.K., Coffman S.Q., Ruskin D.N., Masino S.A., Boison D. Ketogenic diet prevents epileptogenesis and disease progression in adult mice and rats. Neuropharmacology. 2015;99:500–509. doi: 10.1016/j.neuropharm.2015.08.007. [DOI] [PMC free article] [PubMed] [Google Scholar]

38.Masino S.A., Li T., Theofilas P., Sandau U.S., Ruskin D.N., Fredholm B.B., Geiger J.D., Aronica E., Boison D. A ketogenic diet suppresses seizures in mice through adenosine A1 receptors. J. Clin. Investig. 2011;121:2679–2683. doi: 10.1172/JCI57813. [DOI] [PMC free article] [PubMed] [Google Scholar]

39.Kobow K., Kaspi A., Harikrishnan K.N., Kiese K., Ziemann M., Khurana I., Fritzsche I., Hauke J., Hahnen E., Coras R., et al. Deep sequencing reveals increased DNA methylation in chronic rat epilepsy. Acta Neuropathol. 2013;126:741–756. doi: 10.1007/s00401-013-1168-8. [DOI] [PMC free article] [PubMed] [Google Scholar]

40.Williams-Karnesky R.L., Sandau U.S., Lusardi T.A., Lytle N.K., Farrell J.M., Pritchard E.M., Kaplan D.L., Boison D. Epigenetic changes induced by adenosine augmentation therapy prevent epileptogenesis. J. Clin. Investig. 2013;123:3552–3563. doi: 10.1172/JCI65636. [DOI] [PMC free article] [PubMed] [Google Scholar]

41.Dechat T., Pfleghaar K., Sengupta K., Shimi T., Shumaker D.K., Solimando L., Goldman R.D. Nuclear lamins: Major factors in the structural organization and function of the nucleus and chromatin. Genes Dev. 2008;22:832–853. doi: 10.1101/gad.1652708. [DOI] [PMC free article] [PubMed] [Google Scholar]

42.Armanios M., Alder J.K., Parry E.M., Karim B., Strong M.A., Greider C.W. Short Telomeres are Sufficient to Cause the Degenerative Defects Associated with Aging. Am. J. Hum. Genet. 2009;85:823–832. doi: 10.1016/j.ajhg.2009.10.028. [DOI] [PMC free article] [PubMed] [Google Scholar]

43.Hewitt G.M., Jurk D., Marques F.D., Correia-Melo C., Hardy T.L.D., Gackowska A., Anderson R., Taschuk M.T., Mann J., Passos J.F. Telomeres are favoured targets of a persistent DNA damage response in ageing and stress-induced senescence. Nat. Commun. 2012;3:708. doi: 10.1038/ncomms1708. [DOI] [PMC free article] [PubMed] [Google Scholar]

44.Sun D., Yi S.V. Impacts of Chromatin States and Long-Range Genomic Segments on Aging and DNA Methylation. PLoS ONE. 2015;10:e0128517. doi: 10.1371/journal.pone.0128517. [DOI] [PMC free article] [PubMed] [Google Scholar]

45.Shimazu T., Hirschey M.D., Newman J., He W., Shirakawa K., Le Moan N., Grueter C.A., Lim H., Saunders L.R., Stevens R.D., et al. Suppression of Oxidative Stress by -Hydroxybutyrate, an Endogenous Histone Deacetylase Inhibitor. Science. 2013;339:211–214. doi: 10.1126/science.1227166. [DOI] [PMC free article] [PubMed] [Google Scholar]

46.Moreno C.L., Mobbs C.V. Epigenetic mechanisms underlying lifespan and age-related effects of dietary restriction and the ketogenic diet. Mol. Cell. Endocrinol. 2017;455:33–40. doi: 10.1016/j.mce.2016.11.013. [DOI] [PubMed] [Google Scholar]

47.Xie Z., Zhang D., Chung D., Tang Z., Huang H., Dai L., Qi S., Li J., Colak G., Chen Y., et al. Metabolic Regulation of Gene Expression by Histone Lysine β-Hydroxybutyrylation. Mol. Cell. 2016;62:194–206. doi: 10.1016/j.molcel.2016.03.036. [DOI] [PMC free article] [PubMed] [Google Scholar]

48.Dąbek A., Wojtala M., Pirola L., Balcerczyk A. Modulation of Cellular Biochemistry, Epigenetics and Metabolomics by Ketone Bodies. Implications of the Ketogenic Diet in the Physiology of the Organism and Pathological States. Nutrients. 2020;12:788. doi: 10.3390/nu12030788. [DOI] [PMC free article] [PubMed] [Google Scholar]

49.Newman J.C., Verdin E. β-Hydroxybutyrate: A Signaling Metabolite. Annu. Rev. Nutr. 2017;37:51–76. doi: 10.1146/annurev-nutr-071816-064916. [DOI] [PMC free article] [PubMed] [Google Scholar]

50.Kashiwaya Y., Bergman C., Lee J.-H., Wan R., King M.T., Mughal M.R., Okun E., Clarke K., Mattson M.P., Veech R.L. A ketone ester diet exhibits anxiolytic and cognition-sparing properties, and lessens amyloid and tau pathologies in a mouse model of Alzheimer’s disease. Neurobiol. Aging. 2013;34:1530–1539. doi: 10.1016/j.neurobiolaging.2012.11.023. [DOI] [PMC free article] [PubMed] [Google Scholar]

51.Newport M.T., VanItallie T.B., Kashiwaya Y., King M.T., Veech R.L. A new way to produce hyperketonemia: Use of ketone ester in a case of Alzheimer’s disease. Alzheimer Dement. 2015;11:99–103. doi: 10.1016/j.jalz.2014.01.006. [DOI] [PMC free article] [PubMed] [Google Scholar]

52.Kashiwaya Y., Takeshima T., Mori N., Nakashima K., Clarke K., Veech R.L. D-beta-hydroxybutyrate protects neurons in models of Alzheimer’s and Parkinson’s disease. Proc. Natl. Acad. Sci. USA. 2000;97:5440–5444. doi: 10.1073/pnas.97.10.5440. [DOI] [PMC free article] [PubMed] [Google Scholar]

53.Chakraborty S., Galla S., Cheng X., Yeo J.-Y., Mell B., Singh V., Yeoh B., Saha P., Mathew A.V., Vijay-Kumar M., et al. Salt-Responsive Metabolite, β-Hydroxybutyrate, Attenuates Hypertension. Cell Rep. 2018;25:677–689. doi: 10.1016/j.celrep.2018.09.058.

Tiivistelmä

Suosiotaan kasvattavan ketogeenisen ruokavalion (KD) vaikutuksista terveyteen ei ole tehty kattavaa tutkimuskatsausta. Tämä kirjallisuuskatsaus kokoaa yhteen tutkimuksia ketogeenisen ruokavalion vaikutuksista mikrobiomiin, epigenomiin, diabeteksen hoitoon, laihtumiseen, sydän- ja verisuoniterveyteen sekä alttiuteen sairastua syöpään. Tämä ensimmäinen osa käsittelee mikrobiomia.

KD voi lisätä mikrobiomin geneettistä monimuotoisuutta ja bakteroidien määrää suhteessa firmikuutteihn. Firmikuutit on bakteerien pääjakso, johon kuuluu kolme luokkaa ( bacillus, listeria ja staphylococcus) ja yli 250 bakteerisukua.

KD vaikuttaa suotuisasti epigenomiin, koska se luo signaloivan molekyylin, joka tunnetaan nimellä β-hydroksibutyraatti (BHB).

KD on auttanut diabetesta sairastavia potilaita laskemaan HbA1c:tä ja vähentämään insuliinin tarvetta. On myös näyttöä siitä, että KD on erinomainen ruokavalio painonhallinnassa. Tutkimusten mukaan KD vähentää sisäelinten rasvoittumista/ viskeraalista rasvaa ja auttaa ruokahalun hallinnassa.

Tutkimukset viittaavat siihen, että runsasrasvainen ruokavalio parantaa lipidiprofiileja laskemalla LDL-kolesterolia, lisäämällä HDL-kolesterolia ja vähentämällä triglyseridejä (TG).

Warburg-vaikutteen* avulla KD:tä käytetään adjuvanttihoitona syöpäsolujen nälkiinnyttämiseen, mikä tekee syöpäsoluista alttiimpia kemoterapialle ja säteilyhoidolle. KD:n mahdolliset positiiviset vaikutukset kullakin näistä alueista edellyttävät lisäanalyysejä, parempia tutkimuksia ja hyvin suunniteltuja satunnaistettuja kontrolloituja tutkimuksia, joilla voidaan edelleen valaa tämän ruokavalion tarjoamia terapeuttisia mahdollisuuksia.

*Warburg-ilmiö lyhyesti Otto Warburg havaitsi 1920-luvulla, että syöpäsolut tuottavat energiaa eri tavalla kuin terveet solut. Terveet solut käyttävät ensisijaisesti happea energian tuottamiseen, kun taas syöpäsolut suosivat anaerobista glykolyysiä eli sokerin hajottamista ilman happea. Tämä ilmiö on nimetty hänen mukaansa Warburg-ilmiöksi. Ketogeenisen ruokavalion vaikutus syöpäsoluihin: Energian puute: Koska syöpäsolut ovat sopeutuneet käyttämään glukoosia energianlähteenä, ketogeeninen ruokavalio voi heikentää niiden kasvua rajoittamalla glukoosia saatavuutta. Hapettuminen: Jotkin tutkimukset viittaavat siihen, että ketogeeninen ruokavalio voi lisätä syöpäsolujen herkkyyttä tiettyihin syöpälääkkeisiin ja sädehoitoon. Solukuolema: Ketogeeninen ruokavalio voi indusoida syöpäsolujen kuolemaa.

1. Johdanto

Ketoosi saavutetaan rajoittamalla hiilihydraattien saantia, kohtuullistamalla proteiinin kulutusta ja lisäämällä rasvasta saatujen kalorien määrää [1].

Hiilihydraattien rajoittaminen ohjaa elimistön glukoosiaineenvaihduntasta rasva-aineenvaihduntaan. Rasva ja ketoaineet korvaavat hiilihydraateista saatavan glukoosin ensisijaisena energianlähteenä. Sokereiden rajoittaminen vie aineenvaihdunnan tilaan, jossa keho käyttää rasvaa ensisijaisena polttoaineena. Ketogeenisellä ruokavaliolla aineenvaihdunta ohjataan polttamaan rasvasoluihin varastoitua rasvaa energiaksi.

Viimeisimmät ketogeenistä ruokavaliota seuraavat ravitsemustutkimukset ovat antaneet lupaavia tuloksia: laihduttamisessa ja painonhallinnassa, metabolisen oireyhtymän ja aikuistyypin diabeteksen oireita korjaavana ravintoterapiana, tulehdustekijöiden ja kehon hiljaisen tulehduksen vähentämisessä, epigeneettisten profiilien vahventamisessa, mikrobiomin hyvinvoinnille ja lipidiprofiilien suhteen.

Havaintojen mukaa ketogeeninen ruokavalio tehostaa eräitä syöpähoitoja ja parantaa syövän ennustetta. Lue ketogeenisestä ruokavaliosta syövän terapiana.

KD parantaa solujen terveyttä autofagiana tunnetun soluja puhdistavan ja uusivan mekanismin seurauksena. Betahydroksibutyraatin roolia aivosolujen toiminnan tehostajana tutkitaan mm. Yhdysvaltojen puolustusministeriössä ja NASA:ssa. [2, 3]

Lihavuudesta, aikuistyypin diabeteksesta ja metabolisesta oireyhtymästä kärsivien ihmisten määrä on globaalisti kasvussa. Metabolisen oireyhtymän yleisiä merkkejä ovat keskivartalolihavuus, insuliiniresistenssi, korkea verenpaine, kohonneet triglyseriditasot ja verenpainetauti. [4,5]

Edellä listatut kardiometaboliset oireet lisäävät sydän- ja verisuonitautien, diabeteksen, aivohalvauksen ja Alzheimerin taudin riskiä. WebMD:n mukaan USA:ssa on tällä hetkellä 27 miljoonaa tyypin 2 diabetesta sairastavaa. 86 miljoonaalla amerikkalaisella on esidiabetes. CDC arvioi, että lähes 40 prosenttia amerikkalaisista aikuisista ja noin 20 prosenttia lapsista on lihavia. [6,7].

Eräät tutkijat ovat argumentoineet, että nämä sairaudet ovat seurausta hiilihydraatti-intoleranssista ja insuliiniresistenssistä. Ruokavalio, joka vähentää altistusta hiilihydraateille (mukaan lukien täysjyväviljat), voi olla painonhallinnan ja terveyden kannalta suotuisa. [8]

Terveysvaikutusten osalta tutkimusraportissa seurataan kahta ruokavaliota: tavallista ketogeenistä ruokavaliota ja terapeuttista ketogeenistä ruokavaliota (kuva 1). Molemmat ruokavaliot rajoittavat hiilihydraattien saantia vaihtelevassa määrin. Terapeuttista ketogeenistä ruokavaliota, joka rajoittaa merkittävästi sekä hiilihydraatteja että proteiinia, käytetään myö epilepsian ja eräiden syöpien hoidossa.

Amerikkalaisten ravitsemusohjeiden mukaan 45-65 % päivittäisestä energiasta pitäisi saada hiilihydraateista, eli sokereista (kuva1). Henkilöllä, joka kuluttaa 2000 kilokaloria päivässä, määrä vastaa 225-325 g hiilihydraatteja. [9].

Kuva 1

Kuvateksti: Vertailu tavallisen amerikkalaisen ruokavalion, terapeuttisen KD:n ja perinteisen ketogeenisen ruokavalion makroravinteiden suhteellisista osuuksista. Terapeuttista ketogeenistä ruokavaliota käytetään joskus epilepsia- ja syöpähoitojen osana.

Vähähiilihydraattinen/runsasrasvainen ruokavalio on valtavirtaistumassa. Karppaamisen, eli LCHF-ruokavalion ja vähähiilihydraattisen ketogeenisen ruokavalion (LCKD) välillä on eroja.

Ketoosi saavutetaan yleensä joko paastoamisella tai hiilihydraattien huomattavalla rajoittamisella. Vähähiilihydraattinen ruokavalio viittaa tyypillisesti ruokavalioon, jossa hiilihydraattien saanti on 50-150 g päivässä. Vaikka LCHF sisältää vähemmän hiilihydraatteja kuin ravintosuositukset, se ei laske hiilihydraattien saantia tarpeeksi aineenvaihdunnan ohjaamiseksi ketoosiin.

Hiilihydraattien päivittäisen saannin rajoittaminen 20-50 grammaan johtaa siihen, että solut eivät saa riittävästi energiaa glukoosista, jolloin aineenvaihdunnan on pakko siirtyä varajärjestelmään – eli polttamaan energiaksi kehon varastoimaa läskiä. [10].

Ketogeeninen ruokavalio kääntää tutun ruokapyramidin ylösalaisin. Runsaasti hiilihydraatteja sisältävän ruokavalion sijaan KD sisältää runsaasti rasvaa (Kuva2). Hiilihydraattirajoitus alentaa veren glukoosipitoisuutta. Myöhemmät insuliinipitoisuuden muutokset ohjaavat kehoa siirtymään rasvan säilyttämisen ja varastoimisen tilasta rasvan polttamiseen. Rasvassa on 2,5 x enemmän energiaa kuin hiilihydraateissa, joten runsaasti rasvaa sisältävä ruokavalio pitää hyvin nälän kurissa ehkäisten rajuja verensokeri- ja insuliinipiikkejä. [10].

Kun hiilihydraatit (sokerit) korvataan rasvalla, ketoaineiden tuotanto (ketogeneesi) käynnistyy. Ketogeneesi muodostaa maksassa eräistä aminohapoista ja sitruunahappokierron lopputuotteista asetonia, asetoasetaataattia ja β-hydroksibutyraattia, joita lähes kaikki elimistön solut pystyvät käyttämään energianlähteinä. Poikkeuksena on veren punasolut ja eräät hermosolut, joilta puuttuu mitokondriot; ne tarvitsevat välttämättä ravinnokseen glukoosia. Aineenvaihdunta osaa kuitenkin syntetisoida kaiken tarvitsemansa glukoosin glukoneogeneesissä. [11]

Tutkimukset viittaavat siihen, että β-hydroksibutyraatti toimii signaalimolekyylinä jolla voi olla rooli ruokahalun tukahduttamisessa. [12]

Kuva2

Kuvateksti: Vertailu ravintosuositusten ruokapyramidista, ml. tärkeimmät makroravinteet (hiilihydraatit, proteiinit, rasvat), ketogeenisen ruokavalion ruokapyramidiin.

Käytettävissä olevissa tiedoissa on jonkin verran epäyhtenäisyyttä. Tämän tarkastelun tavoitteena on korostaa ketogeenisen ruokavalion roolia mikrobiomin, epigeneettisten tekijöiden, laihtumisen, diabeteksen, sydän- ja verisuonitautien sekä syövän suhteen. (Kuva 3).

Kuva3.

Ketogeenisen ruokavalion mahdolliset terapeuttiset vaikutukset mikrobiomiin, epigenomiin, diabeteksen lääkkeettömään hoitoon, laihduttamiseen ja sydän- ja verisuonitauteihin.

2. Ketogeenisen ruokavalion vaikutus mikrobiomiin

Mikrobiomin biljoonat mikroskooppiset organismit kolonisoivat ruoansulatuskanavan ja suoliston. Mikrobiomi koostuu yli 8000 erityyppisestä bakteerista, arkista, viruslajista ja sienestä, jotka elävät monimutkaisessa ekosysteemissä. Ihmisen ja mikrobiomin suhde on mutualistinen – molempia hyödyttävä. [13]

Ihminen muodostaa normaalimikrobistonsa kanssa superorganismin, jossa ihmissoluja on vain 10 %. Iholla ja limakalvoilla elää 1014 mikrobi-lajia, valtaosa ruoansulatuskanavan loppupäässä, jossa ne aineenvaihdunnallisesti aktiivisena, lähinnä bakteereista koostuvana noin 1,5 kilon painoisena solumassana muodostavat monimuotoisen dynaamisen ekosysteemin. Suolistomikrobiston koostumusta on tutkittu toistaiseksi laajimmin nukleiinihappopohjaisilla menetelmillä, ja lajitason monimuotoisuudeksi on arvioitu 1 200- 16 000 bakteerifylotyyppiä. Suolistomikrobien tiedetään vaikuttavan ihmisen fysiologiaan, immuunipuolustuksen kehittymiseen, kolonisaatioresistenssiin ja ravitsemukseen. Uudet tutkimusmenetelmät ja globaali tutkimuskenttä ovat kuitenkin paljastamassa suolistomikrobien laajempaa merkitystä terveydelle esimerkiksi mikrobiston muutosten liittymistä tulehduksellisiin suolistosairauksiin, ärtyvän paksusuolen oireyhtymään, paksusuolisyöpään, lihavuuteen ja tyypin 2 diabetekseen. Duodecim

Miksi mikrobiomi on niin tärkeä?

• Ruoansulatus:Suolistossa elävä mikrobisto auttaa meitä hajottamaan ruokaa ja imemään ravinteita. Se tuottaa myös vitamiineja ja muita ravintoaineita, joita elimistömme tarvitsee.
• Immuunijärjestelmä:Mikrobiomi kouluttaa immuunijärjestelmämme erottamaan haitalliset bakteerit hyödyllisistä. Se auttaa myös suojaamaan meitä infektioilta.
• Aineenvaihdunta:Mikrobit vaikuttavat aineenvaihduntamme monin tavoin. Ne voivat esimerkiksi vaikuttaa painoon, verensokerin säätelyyn ja jopa mielialaan.
• Hermosto:Suolisto-aivo-akselin kautta mikrobit vaikuttavat aivojen toimintaan. On havaittu yhteyksiä suolistomikrobiston ja esimerkiksi ahdistuksen, masennuksen sekä neurodegeneratiivisten sairauksien välillä.

Viimeaikaiset tutkimukset viittaavat siihen, että elintavat, kuten riittävä uni, liikunta, ruokavalio ja antibiootit vaikuttavat mikrobiomin geneettiseen koostumukseen. Mikrobiomi osallistuu ravinnon hyödyntämiseen tuottaen aineenvaihduntatuotteina mm. hyödyllisiä lyhytketjuisia rasvahappoja, eräitä vitamiineja ja serotoniinia*.

*Miten suolisto tuottaa serotoniinia? Suolistobakteerit: Suoliston mikrobisto, eli bakteerikanta, on keskeisessä roolissa serotoniinin tuotannossa. Tiettyjen bakteerien on havaittu lisäävän serotoniinin tuotantoa. Tryptofaani: Ruokavaliosta saatava aminohappo tryptofaani on rakennusaine serotoniinille. Suolisto pystyy muuntamaan tryptofaania serotoniiniksi. Enterokromaffiinisolut: Nämä suoliston solut tuottavat serotoniinia ja vapauttavat sitä suolistossa. Miksi suoliston serotoniini on tärkeä? Suoliston toiminta: Serotoniini säätelee suoliston liikkeitä ja auttaa ruoansulatuksessa. Mieleen vaikutus: Vaikka suurin osa suolistossa tuotetusta serotoniinista ei pääse aivoihin, se vaikuttaa mielialaan ja tunne-elämään suolisto-aivo-akselin kautta. Muut vaikutukset: Serotoniinilla on rooli myös muun muassa unen säätelyssä, ruokahalun hallinnassa, kipuherkkyydessä ja seksuaalitoiminnassa.

Ruoansulatuskanavan ja suoliston bakteerit, arkit ja sienet vaikuttavat ravintolähteiden aineenvaihduntaan. Erilaisilla bakteereilla on erilaisia kykyjä hyödyntää ravintoa. Vaikutus havaitaan esimerkiksi postprandiaalisessa (aterianjälkeisessä) glukoosivasteessa (PPGR). [13]

Verensokerin homeostaasista huolehtiminen vähentää monien aineenvaihduntasairauksien, kuten diabeteksen ja lihavuuden riskiä. Weizmann-instituutissa tehty tutkimus osoitti, että matemaattista algoritmia voidaan soveltaa yksilön mikrobiomiprofiilin määrittämisessä ja tämän glykeemisen vasteensa ennustamiseen. Yksilön glykeemistä vastetta erilaisiin elintarvikkeisiin voidaan hyödyntää yksilöllisen ruokavalion suunnittelussa. Tulokset vahvistettiin Mayo-klinikalla. [13, 14].

Mikrobiomilla on merkittävä rooli ihmisten terveydelle. Se rakentuu erityisesti ympäristötekijöiden vaikutuksesta. Rothschild et al. tekemän tutkimuksen mukaan., suoliston mikrobiomin periytyvyys on vain 1,9%, kun taas yli 20 prosenttia vaihtelevuudesta liittyi ruokavalioon ja elämäntapaan. [15]

Tutkimus, jossa tutkittiin prebioottisten elintarvikkeiden, kuten inuliinin ja oligosakkaridien etuja, havaittiin, että bifidobakteerien määrä lisääntyminen paksusuolessa kasvatti muiden butyraattia tuottavien bakteerien osuutta mikrobiomissa. [16]

Toisessa tutkimuksessa havaittiin, että suoliston mikrobiomin monimuotoisuuteen vaikutti enemmän länsimainen ruokavalio kuin koehenkilöiden painoindeksi. Länsimaisia ruokavalioita noudattaneiden henkilöiden suolistossa huonot mikrobit (firmikuutit) lisääntyivät ja vastaavasti hyödyllisten bakteroidien kannat pienenivät. [17]

Tutkimuskatsauksessa raportoitiin positiivisia muutoksia suoliston mikrobiomissa ja yleisessä terveydessä henkilöillä, jotka noudattivat energiaa rajoittavaa ruokavaliota sekä ruokavalioissa, jotka sisälsivät runsaasti kuitua ja kasviksia. [18]

Runsaasti prosessoitua ruokaa syömällä ihmiset vähentävät mikrobiomin monimuotoisuutta, kun taas runsaasti hedelmiä ja vihanneksia sisältävä ruokavalio lisää monimuotoisuutta suoliston mikrobiomissa [19].

Suoliston mikrobiomit, joista puuttui geneettinen monimuotoisuus, liittyivät lihavuuteen, insuliiniresistenssiin, dyslipidemiaan ja tulehdukselliseen fenotyyppiin. [20]

Vaikuttaako ketogeeninen ruokavalio positiivisesti tai negatiivisesti mikrobiomin lajiston monimuotoisuuteen?

Jotkut tutkimukset ovat osoittaneet, että täysjyväviljalla on keskeinen rooli terveen mikrobiomin kehittämisessä ja ne ovat välttämättömiä hyvän terveyden kannalta. Saako ketogeenistä ruokavaliota noudattava henkilö tarpeeksi täysjyvätuotteita terveellisen mikrobiomin ylläpitämiseksi? [12, 21]

Adam-Perrot et al. mukaan vähähiilihydraattisilla ruokavalioilla on riski olla ravitsemuksellisesti riittämättömiä kuidun, välttämättömien vitamiinien, kivennäisaineiden ja raudan saannin osalta. Tämä tulkinta perustuu yleisesti suositeltujen ruokavalioiden analyysiin ja tutkimuksiin, jotka on tehty välttämättömien ravintoaineiden saannin määrittämiseksi samalla kun kulutetaan vaihtelevia määriä hiilihydraatteja [12, 22].

Suolistomikrobiomin terveyden kannalta on tärkeää, että ketogeenistä ruokavaliota noudattavat ihmiset suosivat sellaisia vähähiilihydraattisia ravintoaineita, jotka sisältävät kuitua. Lisäksi ketogeenisessa ruokavalion tulee sisältää kohtuullisesti proteiineja (n. 1,5g/painokilo/päivä). [23]

Jos ketogeeniseen ruokavalioon sisältyy punaista lihaa ja sisäelimiä kuten maksaa, ruokavalio turvaa riittävä raudan saannin. Vihreiden kasvisten, kuten pinaatin ja parsakaalin, pähkinöiden, marjojen ja resistenttiä tärkkelystä* sisältävien kasvisten saanti ylläpitää terveellistä suoliston mikrobiomia. [23]

Resistentti tärkkelys: Ravintokuitu, joka ruokkii hyviä bakteereja

Resistentti tärkkelys on siinä mielessä erikoislaatuinen hiilihydraatti, että se ei imeydy ohutsuolessa samalla tavalla kuin tavallinen tärkkelys. Sen sijaan se kulkeutuu paksusuoleen, jossa se toimii ravintona suoliston hyödyllisille bakteereille. Tämä tekee siitä erittäin arvokkaan ravintokuidun.

*Miten resistentti tärkkelys vaikuttaa mikrobiomiin? Ravinto hyville bakteereille:Resistentti tärkkelys toimii prebioottina, eli ravintoaineena, joka edistää suoliston hyödyllisten bakteerien kasvua. Suoliston monimuotoisuus:Kun hyvät bakteerit saavat ravintoa, niiden määrä lisääntyy ja suoliston mikrobisto monipuolistuu. Tämä on tärkeää, sillä monipuolinen mikrobisto tukee parempaa terveyttä. Lyhytketjuiset rasvahapot: Bakteerien fermentoituessa resistentti tärkkelys tuottaa lyhytketjuisia rasvahappoja (SCFA), jotka ovat tärkeitä suoliston terveydelle. SCFA:t toimivat muun muassa energialähteenä suoliston soluille, parantavat suoliston tiiviyttä ja voivat vaikuttaa positiivisesti myös aineenvaihduntaan ja immuunijärjestelmään. Resistentin tärkkelyksen lähteet Resistenttiä tärkkelystä löytyy monista luonnollisista elintarvikkeista. Sen määrä voi vaihdella ruoan valmistustavasta ja kypsyysasteesta riippuen. Hyviä lähteitä ovat muun muassa: Kylmä peruna: Kun peruna keitetään ja jätetään jäähtymään, osa tärkkelyksestä muuttuu resistentiksi. Vihreät banaanit: Mitä vihreämpi banaani, sitä enemmän sitä sisältää resistenttiä tärkkelystä. Kokojyväviljat: Esimerkiksi kaura, ohra, riisi ja täysjyväleipä. Palkokasvit: Linssit, pavut, herneet. Siemenet ja pähkinät: Chia-siemenet, kurpitsansiemenet, mantelit. Resistentin tärkkelyksen hyödyt terveydelle Parempi ruoansulatus: Resistentti tärkkelys voi auttaa vähentämään ummetusta ja edistää säännöllistä suolen toimintaa. Painonhallinta: Se voi auttaa kylläisyyden tunteen säilyttämisessä ja vähentää makeanhimoa. Verensokerin säätely: Resistentti tärkkelys voi hidastaa hiilihydraattien imeytymistä ja tasapainottaa verensokeria. Sydänterveys: Se voi alentaa veren kolesterolia ja vähentää tulehdusta, mikä on hyödyllistä sydänterveydelle. Suoliston terveys: Kuten edellä mainittiin, resistentti tärkkelys edistää suoliston terveyttä ja voi vähentää riskiä sairastua suolistosairauksiin. Resistentti tärkkelys on tärkeä osa terveellistä ruokavaliota. Se on luonnollinen tapa ruokkia suoliston hyviä bakteereja ja edistää näin yleistä terveyttä. Lisäämällä resistentin tärkkelyksen saantia ruokavaliossa voit tukea suoliston hyvinvointia ja vähentää riskiä moniin sairauksiin.

Ketogeenisen ruokavalion pitkäaikaiset vaikutukset mikrobiomiin

Tällä hetkellä tutkijoilla ei ole tietoa ketogeenisen ruokavalion pitkäaikaisista vaikutuksista suoliston mikrobiomiin.

Eri tutkimuksiin perustuen tutkijat uskovat, että KD vaikuttaa positiivisesti mikrobiomiin lisäämällä batteriets- ja bifidobakteerilajeja, jotka yhdistetään parempaan terveyteen ja sellaisten mikrobilajien vähenemiseen, joiden tiedetään lisäävän terveysriskejä.

Epileptiaa sairastavien imeväisten heikentynyt mikrobiomi parani viikon ketogeenisellä ruokavaliolla. Ketogeeninen ruokavalio kasvatti mikrobiomin bakteerimäärää ~24%. Eräässä 6 kuukauden tutkimuksessa havaittiin, että kohenkilöiden refraktoristen epilepsialääkkeiden tarve väheni merkittävästi; mikrobiomin bakteerit lisääntyivät, mutta sen monimuotoisuus väheni. [24, 25]

Joidenkin tutkimusten mukaan firmikuuttien vähäinen määrä suhteessa bakteroideihin indikoi tervettä suolistomikrobiomia. Näistä tutkimuksista kerättyjen havaintojen perusteella lihavilla on todennäköisesti enemmän firmikuutteja suhteessa hyödyllisten bakteroidien määrään kuin hoikilla. Lihavien ulosteesta mitattiin myös hoikkien näytteitä korkeampia lyhytketjuisten rasvahappojen (SCFA) pitoisuuksia. Lihavilla todettiin bakteroidien lisääntymistä firmikuuttitasojen pysyessä ennallaan. Tutkimukset viittaavat siihen, että llaihtuminen ketogeenisellä ruokavaliolla johtaa positiivisiin muutoksiin mikrobiomissa. [5, 26, 27, 28]

Basciani et al. analysoi suoliston mikrobiomin muutoksia lihavilla insuliiniresistentillä potilailla, jotka noudattivat ketogeenisiä ruokavalioita vaihtelevilla energiamäärillä ja proteiinilähteillä. Vähäenergiset ketogeeniset ruokavaliot (VLCKD) sisälsivät vehnä-, kasvi- tai eläinproteiineja. Kaikissa seurantaryhmissä havaittiin 45 päivän jälkeen hyödyllisiä muutoksia, joissa firmikuuttien suhteellinen osuus mikrobiomissa oli vähentynyt ja hyvien bakteerikantojen osuus lisääntynyt. Muutos ei kuitenkaan ollut yhtä selvä eläinproteiineja saaneessa seurantaryhmässä. [29, 30]

Muutamassa lyhytaikaisessa tutkimuksessa verrattiin KD:n vaikutuksia tutkittavien mikrobiomiin. Nagpal et al. analysoi modifioidun välimeren ketogenisen ruokavalion (MMKD) ja American Heart Association Diet (AHAD) -ruokavalion vaikutuksia normaalin kognition ja lievän kognitiivisen häiriön potilailla. Modifioitu välimeren ketogeeninen ruokavalio ei tuottanut merkittäviä muutoksia Firmicutes- tai Bacteroides-kannoissa 6 viikon seurantajaksolla. Bifidobacteriaceae-perheen mikrobit sen sijaan vähenivät ja Verrucomicrobiaceae-perheen mikrobit lisääntyivät. Tätä pidettiin positiivisena muutoksena. Lisäksi hyödyllinen SCFA – butyraatti lisääntyi MMKD:ssä. Butyraatin tiedetään indikoivan suoliston terveyttä. [31].

Summa summarum: Miten mikrobiomi voi vaikuttaa terveyteen?

Mikrobiomin epätasapaino, eli dysbioosi, voi aiheuttaa/pahentaa erilaisia terveysongelmia. Esimerkiksi:

• Suolistosairaudet: Crohnin tauti, ärtyvän suolen oireyhtymä
• Aineenvaihduntasairaudet: Lihavuus, diabetes
• Ihosairaudet: Atooppinen ihottuma, psoriaasi
• Mielenterveyshäiriöt: Ahdistus, masennus, autismi
• Autoimmuunisairaudet: Reuma, MS-tauti

Miten voimme huolehtia mikrobiomistamme?

• Monipuolinen ruokavalio: Syö runsaasti kuituja sisältäviä kasviksia, hedelmiä ja täysjyvätuotteita. Probiootit, kuten jogurtti ja kefiiri, voivat myös olla hyödyllisiä.
• Riittävä uni: Uni on tärkeä palautumisen kannalta, ja se vaikuttaa myös suolistomikrobiston toimintaan.
• Liikunta: Liikunta edistää suoliston toimintaa ja voi parantaa mikrobiston monimuotoisuutta.
• Stressinhallinta: Stressi voi häiritä suolistomikrobiston toimintaa. Rentoutumiskeinot, kuten meditaatio ja jooga, voivat auttaa.
• Antibioottien harkittu käyttö: Antibiootit voivat tuhota mikrobiomia, joten niitä tulee käyttää vain tarpeen mukaan.

Lähteet

1. 1.Moore J., Westman E.C. Keto Clarity: Your Definitive Guide to the Benefits of a Low-Carb, High-Fat Diet. Victory Belt Publishing Inc.; Las Vegas, NV, USA: 2020. [Google Scholar]
2. 2.Hallberg S.J., McKenzie A.L., Williams P.T., Bhanpuri N.H., Peters A.L., Campbell W.W., Hazbun T.L., Volk B.M., McCarter J.P., Phinney S.D., et al. Effectiveness and Safety of a Novel Care Model for the Management of Type 2 Diabetes at 1 Year: An Open-Label, Non-Randomized, Controlled Study. Diabetes Ther. 2018;9:583–612. doi: 10.1007/s13300-018-0373-9. [DOI] [PMC free article] [PubMed] [Google Scholar]
3. 3.Edwards C., Canfield J., Copes N., Rehan M., Lipps D., Bradshaw P.C. D-beta-hydroxybutyrate extends lifespan in C. elegans. Aging. 2014;6:621–644. doi: 10.18632/aging.100683. [DOI] [PMC free article] [PubMed] [Google Scholar]
4. 4.Longo V.D., Mattson M.P. Fasting: Molecular Mechanisms and Clinical Applications. Cell Metab. 2014;19:181–192. doi: 10.1016/j.cmet.2013.12.008. [DOI] [PMC free article] [PubMed] [Google Scholar]
5. 5.Den Besten G., van Eunen K., Groen A.K., Venema K., Reijngoud D.J., Bakker B.M. The role of short-chain fatty acids in the interplay between diet, gut microbiota, and host energy metabolism. J. Lipid Res. 2013;54:2325–2340. doi: 10.1194/jlr.R036012. [DOI] [PMC free article] [PubMed] [Google Scholar]
6. 6.Fryar C.D., Carroll M.D., Afful J. Prevalence of Overweight, Obesity, and Severe Obesity among Adults Aged 20 and over: United States, 1960–1962 through 2017–2018. NCHS Health; Hyattsville, MD, USA: 2020. [(accessed on 12 May 2021)]. E-Stats. Available online: https://www.cdc.gov/nchs/data/hestat/obesity-adult-17-18/obesity-adult.htm. [Google Scholar]
7. 7.Fryar C.D., Carroll M.D., Afful J. Prevalence of Overweight, Obesity, and Severe Obesity among Children and Adolescents Aged 2–19 Years: United States, 1963–1965 through 2015–2016. NCHS Health; Hyattsville, MD, USA: 2020. [(accessed on 12 May 2021)]. E-Stats. Available online: https://www.cdc.gov/nchs/data/hestat/obesity_child_15_16/obesity_child_15_16.htm. [Google Scholar]
8. 8.Westman E.C., Yancy W.S., Mavropoulos J.C., Marquart M., McDuffie J.R. The effect of a low-carbohydrate, ketogenic diet versus a low-glycemic index diet on glycemic control in type 2 diabetes mellitus. Nutr. Metab. 2008;5:36. doi: 10.1186/1743-7075-5-36. [DOI] [PMC free article] [PubMed] [Google Scholar]
9. 9.Abbasi J. Interest in the Ketogenic Diet Grows for Weight Loss and Type 2 Diabetes. JAMA. 2018;319:215–217. doi: 10.1001/jama.2017.20639. [DOI] [PubMed] [Google Scholar]
10. 10.Westman E.C., Feinman R.D., Mavropoulos J.C., Vernon M.C., Volek J.S., Wortman J.A., Yancy W.S., Phinney S.D. Low-carbohydrate nutrition and metabolism. Am. J. Clin. Nutr. 2007;86:276–284. doi: 10.1093/ajcn/86.2.276. [DOI] [PubMed] [Google Scholar]
11. 11.Paoli A. Ketogenic Diet for Obesity: Friend or Foe? Int. J. Environ. Res. Public Health. 2014;11:2092–2107. doi: 10.3390/ijerph110202092. [DOI] [PMC free article] [PubMed] [Google Scholar]
12. 12.Adam-Perrot A., Clifton P., Brouns F. Low-carbohydrate diets: Nutritional and physiological aspects. Obes. Rev. 2006;7:49–58. doi: 10.1111/j.1467-789X.2006.00222.x. [DOI] [PubMed] [Google Scholar]
13. 13.Wallace C. Dietary advice based on the bacteria in your gut. 2018 February 25. Wall Street Journal. [(accessed on 12 May 2021)]; Available online: https://www.wsj.com/articles/dietary-advice-based-on-the-bacteria-in-your-gut-1519614301.
14. 14.Zeevi D., Korem T., Zmora N., Israeli D., Rothschild D., Weinberger A., Ben-Yacov O., Lador D., Avnit-Sagi T., Lotan-Pompan M., et al. Personalized Nutrition by Prediction of Glycemic Responses. Cell. 2015;163:1079–1094. doi: 10.1016/j.cell.2015.11.001. [DOI] [PubMed] [Google Scholar]
15. 15.Rothschild D., Weissbrod O., Barkan E., Kurilshikov A., Korem T., Zeevi D., Costea P.I., Godneva A., Kalka I.N., Bar N., et al. Environment dominates over host genetics in shaping human gut microbiota. Nature. 2018;555:210–215. doi: 10.1038/nature25973. [DOI] [PubMed] [Google Scholar]
16. 16.Rivière A., Selak M., Lantin D., Leroy F., De Vuyst L. Bifidobacteria and Butyrate-Producing Colon Bacteria: Importance and Strategies for Their Stimulation in the Human Gut. Front. Microbiol. 2016;7:979. doi: 10.3389/fmicb.2016.00979. [DOI] [PMC free article] [PubMed] [Google Scholar]
17. 17.Davis S.C., Yadav J.S., Barrow S.D., Robertson B.K. Gut microbiome diversity influenced more by the Westernized dietary regime than the body mass index as assessed using effect size statistic. Microbiologyopen. 2017;6:e00476. doi: 10.1002/mbo3.476. [DOI] [PMC free article] [PubMed] [Google Scholar]
18. 18.Lynch S.V., Pedersen O. The Human Intestinal Microbiome in Health and Disease. N. Engl. J. Med. 2016;375:2369–2379. doi: 10.1056/NEJMra1600266. [DOI] [PubMed] [Google Scholar]
19. 19.Claesson M.J., Jeffery I.B., Conde S., Power S.E., O’Connor E.M., Cusack S., Harris H.M.B., Coakley M., Lakshminarayanan B., O’Sullivan O., et al. Gut microbiota composition correlates with diet and health in the elderly. Nature. 2012;488:178–184. doi: 10.1038/nature11319. [DOI] [PubMed] [Google Scholar]
20. 20.Gerhauser C. Impact of dietary gut microbial metabolites on the epigenome. Philos. Trans. R. Soc. B Biol. Sci. 2018;373:20170359. doi: 10.1098/rstb.2017.0359. [DOI] [PMC free article] [PubMed] [Google Scholar]
21. 21.Gong L., Cao W., Chi H., Wang J., Zhang H., Liu J., Sun B. Whole cereal grains and potential health effects: Involvement of the gut microbiota. Food Res. Int. 2018;103:84–102. doi: 10.1016/j.foodres.2017.10.025. [DOI] [PubMed] [Google Scholar]
22. 22.Kennedy E.T., A Bowman S., Spence J.T., Freedman M., King J. Popular Diets. J. Am. Diet. Assoc. 2001;101:411–420. doi: 10.1016/S0002-8223(01)00108-0. [DOI] [PubMed] [Google Scholar]
23. 23.Miller V.J., Villamena F.A., Volek J.S. Nutritional Ketosis and Mitohormesis: Potential Implications for Mitochondrial Function and Human Health. J. Nutr. Metab. 2018;2018:5157645. doi: 10.1155/2018/5157645. [DOI] [PMC free article] [PubMed] [Google Scholar]
24. 24.Xie G., Zhou Q., Qiu C.-Z., Dai W.-K., Wang H.-P., Li Y.-H., Liao J.-X., Lu X.-G., Lin S.-F., Ye J.-H., et al. Ketogenic diet poses a significant effect on imbalanced gut microbiota in infants with refractory epilepsy. World J. Gastroenterol. 2017;23:6164–6171. doi: 10.3748/wjg.v23.i33.6164. [DOI] [PMC free article] [PubMed] [Google Scholar]
25. 25.Zhang Y., Zhou S., Zhou Y., Yu L., Zhang L., Wang Y. Altered gut microbiome composition in children with refractory epilepsy after ketogenic diet. Epilepsy Res. 2018;145:163–168. doi: 10.1016/j.eplepsyres.2018.06.015. [DOI] [PubMed] [Google Scholar]
26. 26.Ley R.E., Turnbaugh P.J., Klein S., Gordon J.I. Microbial ecology: human gut microbes associated with obesity. Nature. 2006;444:1022–1023. doi: 10.1038/4441022a. [DOI] [PubMed] [Google Scholar]
27. 27.Turnbaugh P.J., Ley R.E., Mahowald M.A., Magrini V., Mardis E.R., Gordon J.I. An obesity-associated gut microbiome with increased capacity for energy harvest. Nat. Cell Biol. 2006;444:1027–1031. doi: 10.1038/nature05414. [DOI] [PubMed] [Google Scholar]
28. 28.Ley R.E., Bäckhed F., Turnbaugh P., Lozupone C.A., Knight R.D., Gordon J.I. Obesity alters gut microbial ecology. Proc. Natl. Acad. Sci. USA. 2005;102:11070–11075. doi: 10.1073/pnas.0504978102. [DOI] [PMC free article] [PubMed] [Google Scholar]
29. 29.Schwiertz A., Taras D., Schaefer K., Beijer S., Bos N.A., Donus C., Hardt P.D. Microbiota and SCFA in Lean and Overweight Healthy Subjects. Obesity. 2010;18:190–195. doi: 10.1038/oby.2009.167. [DOI] [PubMed] [Google Scholar]
30. 30.Basciani S., Camajani E., Contini S., Persichetti A., Risi R., Bertoldi L., Strigari L., Prossomariti G., Watanabe M., Mariani S., et al. Very-Low-Calorie Ketogenic Diets with Whey, Vegetable, or Animal Protein in Patients With Obesity: A Randomized Pilot Study. J. Clin. Endocrinol. Metab. 2020;105:2939–2949. doi: 10.1210/clinem/dgaa336. [DOI] [PubMed] [Google Scholar]
31. 31.Nagpal R., Neth B.J., Wang S., Craft S., Yadav H. Modified Mediterranean-ketogenic diet modulates gut microbiome and short-chain fatty acids in association with Alzheimer’s disease markers in subjects with mild cognitive impairment. EBioMedicine. 2019;47:529–542. doi: 10.1016/j.ebiom.2019.08.032. [DOI] [PMC free article] [PubMed] [Google Scholar]

Kokoan Corpus esoterica-teeman alle mysteeri- ja harhaoppien kiehtovaa historiaa. Simonilaisen (Simon Magus) Menanderin tai Pietaria tulkinneen Glaukiaan oppilas Basileides oli tärkeä hahmo varhaiskristillisessä liikkeessä, vaikka hänet myöhemmin julistettiin harhaoppiseksi.

Ensimmäisten vuosisatojen teologiset ajattelijat yhdistelivät Basileideen tavoin kristillisiä oppeja muiden filosofisten ja uskonnollisten perinteiden kanssa. Basileideen opit ovat saaneet vaikutteita mm. hellenismistä, zarahustralaisesta dualismista ja gnostilaisuudesta.

Basileides kertoi saaneensa uskonnollisen herätyksensä pyhältä apostoli Mattiaalta*

*Pyhä Mattias oli yksi Jeesuksen kahdestatoista apostolista. Hänet valittiin apostoliksi korvaamaan Juudas Iskariot, joka petti Jeesuksen ja teki itsemurhan. Hän oli todennäköisesti yksi Jeesuksen seuraajista jo ennen tämän ristiinnaulitsemista. Perimätiedon mukaan pyhä apostoli Mattias kärsi marttyyrikuoleman.

24 selityskirjaa evankeliumeista kirjoittanut Basileides opetti ainakin Aleksandriassa. Kirjassa The Acts of the Disputation with Manes mainitaan, että Basileides opetti jonkin aikaa persialaisten keskuudessa.Agapius Hierapolislaisen mukaan Basileides aloitti opetustyönsä Trajanuksen 15. hallitusvuotena (113 jKr). Toisten tietojen perusteella Basileideen opetustyö ajoittui keisari Hadrianuksen kaudelle (117-138 jKr.).

Basileideen uskotaan kirjoittaneen yli kaksi tusinaa kristillisten evankeliumien selostuskirjaa nimellä Exegetica, mikä tekee hänestä yhden varhaisimmista evankeliumin kommentoijista. Nämä tekstit ovat hävinneet.

Basileideen seuraajat, eli basilidelaiset, muodostivat liikkeen, joka säilyi elinvoimaisena 2-3 vuosisataa opettajansa kuoleman jälkeen.

Kirkkoisä Epifanios Salamislainen*, joka oli kristillisen oikeaoppisuuden kiivas puolustaja, reagoi neljännen vuosisadan basilidelaisiin vaikutteisiin Egyptissä. On todennäköistä, että koulu sulautui gnostilaisuuden valtavirtaan 200-luvun jälkipuoliskolla.[1, 2, 3, 4, 5, 6, 7, 8, 9, 10]

*Epifanios Salamislainen (kreik. Επιφάνιος, n. 315–403) oli kreikkalainen kirkkoisä, joka oli kristillisen oikeaoppisuuden ankara puolustaja. Hänet tunnettiin ahkerana kerettiläisten kirjoitusten etsijänä ja vastustajana kristikunnan vaikeina aikoina Nikean ensimmäisen kirkolliskokouksen jälkeen. Hänen parhaiten tunnettu teoksensa on Panarion (”Lääkelaukku”), joka on kirjoitettu vuosien 374 ja 377 välisenä aikana. Se muodosti käsikirjan kerettiläisten käsittelemiseen. Teos esitteli 80 kerettiläistä oppia, joista osasta ei ole säilynyt tähän päivään muita dokumentteja. Vaikka Epifanios salli kiihkonsa nousta faktojen yläpuolelle, Panarion on merkittävä tietolähde kristillisestä kirkosta 300-luvulta.

Basileideen uskonnollinen oppi

Basilidians

Hippolytos (170-250 jKr):

Basileideen omia kirjoituksia ei ole säilynyt. Hänet tunnetaan harhaoppien vastustajien, kuten Hippolytoksen kirjoituksista.

Hippolytos oli varhaiskristillinen kirjailija ja teologi. Hänet tunnetaan parhaiten teoksesta ”Refutations of All Heresies” (Kaikkien harhaoppien kumoaminen/Philosophumena), jossa hän kritisoi muita varhaiskristillisiä opetuksia. Hän syyttää Basileidestä muun muassa seuraavista asioista:

• • Dualismi: Jumalan ja materian substantiaalisen vastakohtaisuuden korostaminen.
  • Doketsimi: Jeesuksen maallisen ruumiin (ja ristikuoleman) kieltäminen.
  • Asketismi: nautinnoista pidättäytymisen korostaminen.
  • Emanationismi: Basileides uskoi emanationismiin eli ”ulosvuotaantoon”. Jumalallisesta periaatteesta, ylimmästä olevaisesta (archon), on emanoitu (vuotanut) alempia olentoja, jotka muodostavat ainellisten olentojen hierarkian.
  • Nous (järki): emanaation kautta on syntynyt myös järki (Nous), joka loi näkyvän maailman.
  • Sielut ja pelastus: sielut ovat peräisin korkeammasta todellisuudesta ja niiden pelastus riippuu siitä, kuinka hyvin ne tunnistavat jumalallisen alkuperänsä.
  • Kristus gnostilaisessa tulkinnassa: Kristus on Basileideellä pelastajahahmo, joka auttaa ihmissieluja saavuttamaan tiedon (gnosis) ja vapautumisen.

Harhaoppien vastustajana Hippolytos kuvasi Basileideen opetukset negatiivisessa valossa. Basileideen todelliset ajatukset ovat saattaneet olla monimutkaisempia kuin miltä Hippolytos antaa ymmärtää. [11, 9]

Emanationismi

Kirjassaan Adversus Hereses kirkkoisä Irenæus kuvasi Basileideen dualistina ja emanationistina*. Emanationismi on filosofinen ja teologinen teoria, joka selittää maailmankaikkeuden alkuperän.

Emanationismin mukaan kaikki olemassaolo virtaa tai kumpuaa yhdestä lähteestä (lat. emano ’virrata ulos’, ’valua’, ’saada alkunsa’, ’levitä’) , jota usein kutsutaan Absoluutiksi, jumaluudeksi, ensimmäiseksi periaatteeksi tai monadiksi.

Emanaatio nähdään välttämättömänä ja jatkuvana prosessina. Emanoituneen todellisuuden uskotaan avautuvan vaiheittain, jolloin jokainen taso on vähemmän täydellinen tai kauempana alkuperäisestä puhtaasta lähteestä. Esimerkkejä emanationismista löytyy seuraavista:

• Uusplatonismi: Filosofinen koulukunta, joka vaikutti gnostilaisuuteen ja varhaiseen kristinuskoon.

• Gnostilaisuus: Ryhmä varhaiskristillisiä lahkoja, joilla on erilaisia uskomuksia, joista osan opit perustuivat emanationismiin.

• Hindulainen metafysiikka: Brahmanin käsite, lopullinen todellisuus ja sen avautuminen ilmiömäiseen maailmaan.

Irenaeus

Irenaeuksen mukaan Basileides opetti syntymättömän isän (Abraxas) emanaatioiden hierarkiaa, mikä johti moniin taivaallisiin maailmoihin ja enkelivoimiin (henkivaltoihin). Juutalainen Jumala oli yksi näistä enkeleistä.

Irenaeuksen mukaan Basileides kuvasi Kristuksen enkelihallinnosta saapuneena pelastajana, mikä merkitsi Kristuksen korvaamista Simon Kyreneläisellä ristiinnaulitsemisen aikana.

Epifanios ja Pseudo-Tertullianus myötävaikuttavat tähän näkemykseen yhdistämällä Basileideen mystiseen nimeen Abraxas ja aineellisen todellisuuden halveksuntaan. Basileides piti kärsimystä ja marttyyrikuolemaa merkityksettöminä alemman fyysisen maailman tapahtumina.

Basileideen gnostilainen oppi:

• Irenaeus kuvaili Basileideesta gnostilaisena opettajana, joka kehitti monimutkaisen ja omaperäisen oppijärjestelmän.
• Hän kirjoitti, että Basileides opetti emanaatioita (säteilyjä) jumalallisesta olennosta, joka tunnetaan nimellä ”Olematon” (Bythos). Tämä Olematon synnytti sarjan jumalallisia olentoja, jotka johtivat lopulta aineellisen maailman luomiseen.
• Irenaeus myös viittasi Basileideen opetukseen ”autuaasta tietämättömyydestä” (blessed ignorance). Tämän käsitteen mukaan todellinen pelastus ei perustu järkeen ja tiedolle, vaan uskoon ja intuition kaltaiseen välittömään kokemukseen.

Irenaeusin kritiikki Basileideesta:

• Irenaeus vastusti ankarasti Basileideen oppeja ja piti niitä harhaoppina.
• Hän kritisoi Basileideen emanationismi-oppia, koska se hänen mielestään vähensi Jumalan ykseyttä ja kaikkitietävyyttä.
• Hän arvosteli myös ”autuaan tietämättömyyden” käsitettä, koska se hänen mielestään väheksyi järjen ja tiedon roolia uskossa.

Olematon Jumala (Not-Being God)

Hippolytus kertoi Basileideen opettavan olemattomuuden tilaa ennen luomista. Luomisen käynnisti haluton ja intohimoton ei-oleva Jumala (Not-Being God), joka loi maailman siemenen. Tästä siemenestä syntyi kaikki emanaatioiden sarjana.

Basileideen ”Not-Being God” (ei-oleva Jumala) on monimutkainen teologisen ajattelun aihe, joka on herättänyt keskustelua gnostilaisuuden suuntauksen sisällä ja sen ulkopuolelle. Tässä on muutamia näkökulmia sen tulkintaan:

Gnostilainen dualismi:

Basileideen gnostilainen filosofia perustuu dualistiseen maailmankuvaan. Tämä tarkoittaa, että todellisuudessa on kaksi perimmäistä periaatetta:

• Hyvä ja täydellinen Jumalallinen Kehitys (Bythos), joka tunnetaan myös nimellä ”Ei-oleva” (Not-Being) koska se on ihmisen ymmärryksen tuolla puolen.
• Puutteellinen ja rajoittunut materiaalimaailma, jota hallitsee demiurgi, alempi jumalallinen hahmo.

Olemattoman Jumalan tulkinnat:

• Transendentti Jumala: Yksi tulkinta on, että ei-oleva Jumala edustaa Jumaluuden kaiken ylittävää ja käsittämätöntä luonnetta. Se on kaiken olevaisen lähde, mutta ei itse osa luomakuntaa.
• Negatiivinen teologia: Toinen tulkinta viittaa negatiiviseen teologiaan, jossa Jumalaa kuvataan sen kautta, mikä se ei ole, koska positiiviset määritelmät rajoittaisivat sitä. ”Ei-oleva” korostaa Jumalan mystistä luonnetta, jota ei voida määritellä inhimillisellä kielellä.
• Jumalallisen täyteyden lähde: Jotkut tulkinnat näkevät ei-olevan Jumalan Jumalallisen Kehityksen ensimmäisenä emanationa (säteilynä) ja kaiken todellisen olevaisen täyteyden lähteenä.

Basileides toisaalta kielsi sekä emanaation että aineen ikuisuuden ja liitti luomisen jumalalliseen käskyyn (logos) aineellisten prosessien sijaan. Tässä näkemyksessä Basileides kuvasi kolmea filiaatiota maailmansiemenessä, jotka edustavat olemassaolon eri elementtejä, joista jokainen pyrkii kohti ei-olevaa Jumalaa eri keinoin.

Hän määritteli jumalallisen hierarkian, jossa arkhonit hallitsisivat taivaallisia sfäärejä. Korkein sfääri on Abraxas. Historian yhteydessä Basilides kuvasi monimutkaisen metafyysisen järjestelmän, joka tulkitsi eri aikakausien tapahtumia vaihtelevilla arkhoneilla tai henkivaltojen hallitsijoilla.

Basileideen mukaan arkhonit hallitsivat eri aikakausia. Kronologia huipentui siihen, mitä Basileides kutsui evankeliumin hallituskaudeksi. Tämän jakson aikana hengellinen valaistuminen Jeesuksen Kristuksen opetusten kautta tulee ensiarvoisen tärkeäksi, mikä merkitsee merkittävää muutosta arkhonien herruuteen.

Lunastus, sellaisena kuin Basileides sen ymmärsi, on paluu olemisen alkutilaan, alkuperäiseen olemassaolon tilaan ennen maailman luomista. Tässä prosessissa jokainen olemassaolon osa palaa alkuperäiseen tilaansa.

Aineelliset elementit, jotka Basileides liitti fyysiseen maailmaan ja sen luontaisiin epätäydellisyyksiin, palaavat alkuperäisen kaaoksen tilaan. Psyykkinen elementti, joka liittyy sieluun ja tietoisuuteen, palaa Hebdomadiin (termi, joka Basilidesin järjestelmässä voi viitata toisen Arkhonin hallitsemaan valtakuntaan).

Hengellisen elementin, jota pidetään olemassaolon korkeimpana muotona, uskotaan palaavan siihen, mitä Basileides salaperäisesti kutsui ei-olevaksi Jumalaksi, jumalalliseen kokonaisuuteen, joka on olemassa itse olemassaolon ulkopuolella. Tämä hengellinen paluu merkitsee fyysisen ja psyykkisen ulottuvuuden ylittämistä, yhdistymistä absoluuttisen jumaluuden kanssa.

Autuas tietämättömyys

Basileideen metafyysisen järjestelmän lopullinen tila tunnetaan kaiken ennallistamisena. Tässä tilassa Basileides kuvittelee jumalallisen autuaan Tietämättömyyden vuodattavan kaiken olemassaolon.

Basileideen ”autuas tietämättömyys” viittaa ajatukseen siitä, että ihmisen todellinen pelastus ja tieto Jumalasta eivät perustu järkeen, vaan uskoon ja intuition kaltaiseen välittömään ymmärrykseen.

Gnostilainen tieto:

Gnostilaisuudessa tieto ymmärretään kahdella tasolla:

• Alempi tieto (hyle): Tämä tieto perustuu aisteihin ja järkeen ja rajoittuu fyysiseen maailmaan.
• Ylempi tieto (gnosis): Tämä tieto on suoraa ja välitöntä kokemusta Jumalasta ja hengellisestä todellisuudesta.

Autuaan tietämättömyyden olemus:

Basileideen mukaan ihmisen todellinen pelastus ja gnosis (Jumalan tunteminen) eivät perustu alemmalle tiedolle ja järjelle, vaan ne saavutetaan ”autuaan tietämättömyyden” tilan kautta. Tämä tila ei tarkoita tyhmyyttä tai tietämättömyyttä sinänsä, vaan pikemminkin irrottautumista järkeen ja aisteihin perustuvasta ajattelusta ja avautumista korkeammalle tiedolle, joka tulee intuition ja uskon kautta.

Miten autuas tietämättömyys saavutetaan:

Basileideen mukaan autuas tietämättömyys saavutetaan seuraavien vaiheiden kautta:

• Usko: Ensimmäinen askel on uskoa Jumalan olemassaoloon ja siihen, että pelastus on mahdollista.
• Kääntymys: Seuraava askel on kääntyä pois aineellisesta maailmasta ja sen houkutuksista ja suunnata kohti hengellistä todellisuutta.
• Hengellinen harjoittelu: Autuaan tietämättömyyden saavuttamiseksi on tarpeen harjoittaa hengellisiä harjoituksia, kuten meditaatiota ja rukousta, jotka auttavat ihmistä irrottautumaan aisteista ja avautumaan korkeammalle tiedolle.

Autuaan tietämättömyyden vaikutus:

Basileideen mukaan autuaan tietämättömyyden tila johtaa ihmisen todelliseen pelastukseen ja gnosikseen eli Jumalan tuntemiseen. Se on tila, jossa ihminen on yhdistynyt Jumalalliseen Kehitykseen (Bythos) ja kokee todellisen rauhan ja autuuden.

• Jotkut varhaiset kristityt pitivät Basileideen autuaan tietämättömyyden käsitettä harhaoppina, koska se näytti vähättelevän järjen ja tiedon roolia kristillisessä uskossa.

• Basileideen ajattelulla on ollut vaikutusta myöhempään kristilliseen mystiikkaan ja filosofiaan, erityisesti Jumalan käsittämättömyyden ja mystisen kokemuksen pohdintaan.

Autuas tietämättömyys ei siis tarkoita tietämättömyyttä yleisessä ymmärryksessä; tiedon tai ymmärryksen puutetta, vaan pikemminkin jumalallisen tyyneyden ja rauhan tilaa, halun tai pyrkimyksen puuttumista. Tämä tila merkitsee dualististen konfliktien loppumista ja kaiken kärsimyksen lakkaamista, täydellisen yhtenäisyyden ja harmonian tilaa.

Basileideen ajatus jumalallisesta autuaasta tietämättömyydestä viittaa eräänlaiseen taivaalliseen tyyneyteen, joka merkitsee kosmisen matkan viimeistä vaihetta kohti lopullista lunastusta. Eettisesti Basileides määritteli uskon luonnolliseksi ominaisuudeksi eikä tietoiseksi valinnaksi. Hän piti pahuutta luontaisena periaatteena, mikä teki jopa Kristuksesta syntisen ihmisen.

Isidorella, Basileideen pojalla, oli ratkaiseva rooli basilidelaisen gnostilaisuuden jatkamisessa ja kehittämisessä. Hän säilytti isänsä ydinajatukset, mutta esitteli myös lisäelementtejä, joista osa näyttää olevan peräisin stoalaisesta filosofiasta ja yleisestä taikauskosta. Isidore väitti kehittäneensä eettisesti tasapainoisemman lähestymistavan korostaen tarvetta pidättäytyä maallisista haluista puhdistavan tiedon (Gnosis) saavuttamiseksi.

Basilidelaisen perinteen uskotaan säilyneen 400-luvulle jKr. asti, pääasiassa Egyptissä, ennen kuin se lopulta hävisi ulkoisen paineen ja sisäisten konfliktien seurauksena. Ortodoksisen kristinuskon nousu ja Nikean kirkolliskokouksessa hyväksytty uskontunnustus vuonna 325 jKr. syrjäytti gnostilaiset lahkot, mukaan lukien basilidelaiset.

Basileideen opetusten vaikutus on elänyt läpi historian. Oppi on herännyt uudelleen nykyaikana gnostilaisuuteen liittyvän lisääntyneen kiinnostuksen vuoksi. Nag Hammadi -kirjaston gnostilaisten tekstien löytyminen 1900-luvun puolivälissä on avannut uusia oivalluksia gnostilaisuuteen, kuten basilidelaisuuteen.

Proto-ortodoksiset opit haastanut basilidianismi on jättänyt pysyvän vaikutuksen uskonnolliseen ajatteluun innovatiivisilla tulkinnoilla jumalallisuudesta, kosmoksesta ja ihmiskunnan luonteesta. [11]

Luominen

Basileideen oppi luomisesta oli ortodoksisten heresiologien mukaan samankaltainen kuin Valentinuksella. Maailmankaikkeus syntyii luomatta emanoitumalla määrittelemättömästä Pleromasta.

Valentinuksen tavoin Basileides opetti, että aine ja aineellinen maailmankaikkeus ovat pahoja ja että luomisesta vastuussa oleva Vanhan testamentin Jumala on alhaisempi arkhon – siis alempi jumaluus.

Historioitsija Philip Shaff väitti, että: ”Irenaeus kuvasi basilidelaisuuden muotoa, joka ei ollut alkuperäinen, vaan järjestelmän korruptoitunut myöhempi muoto. Klemens Aleksandrialainen ja Hippolytos tulkitsivat Basileideen omaa Exegetica-teosta, joten ne ovat lähempänä Basileideen opetuksia”. [12, 13]

Basileideen luomiskäsitys perustuu hänen gnostilaiseen filosofiaansa, joka sisältää monimutkaisia ja ainutlaatuisia ajatuksia todellisuuden luonteesta ja Jumalan roolista luomisessa.

Jumalallinen Kehitys (Bythos):

Basileideen mukaan kaiken alkuperä on Jumalallinen Kehitys (Bythos), joka on käsittämätön, täydellinen ja ylevä jumalallinen olento. Bythos on kaiken olevaisen lähde, mutta se ei itse ole osa luomakuntaa.

Emanatiot:

Bythoksesta emanoi (säteilee) sarja jumalallisia olentoja, joita kutsutaan aioneiksi (aeon). Nämä aionit muodostavat gnostilaisen maailmankaikkeuden hierarkian.

Demiurgi:

Yksi aioneista, demiurgi, on luojajumala, joka loi aineellisen maailman. Demiurgi ei ole täydellinen, ja siksi aineellinen maailma on puutteellinen ja rappeutunut.

Ihmisen luominen:

Ihminen on luotu demiurgin toimesta, mutta ihmisessä on myös jumalallinen kipinä, joka tulee Jumalallisesta Kehityksestä (Bythoksesta). Tämän jumalallisen kipinän ansiosta ihminen voi tavoitella gnosista (Jumalan tuntemista) ja pelastusta.

Pelastus:

Pelastus saavutetaan gnosiksen (Jumalan tuntemisen) kautta. Gnosis saavutetaan uskon, kääntymyksen ja hengellisen harjoittelun avulla. Ihmisen on irrottauduttava aineellisesta maailmasta ja sen houkutuksista ja suunnattava kohti hengellistä todellisuutta.

Basileideen luomiskäsityksen ominaispiirteitä:

• Dualismi: Basileideen luomiskäsitys on dualistinen, koska se jakaa todellisuuden kahteen periaatteeseen: Hyvään ja täydelliseen Jumalalliseen Kehitykseen (Bythos) ja puutteelliseen aineelliseen maailmaan.
• Emanatiot: Basileideen luomiskäsitys perustuu emanationistiseen teoriaan, jonka mukaan kaikki olevainen on peräisin Jumalallisesta Kehityksestä (Bythoksesta).
• Demiurgin rooli: Demiurgin rooli luojajumalana on tärkeä Basileideen luomiskäsityksessä. Demiurgi on alempi jumalallinen olento, eikä se ole täydellinen.
• Ihmisen jumalallinen kipinä: Ihmisen jumalallinen kipinä on keskeinen osa Basileideen luomiskäsitystä. Se antaa ihmiselle mahdollisuuden tavoitella gnosista (Jumalan tuntemista) ja pelastusta.

Kritiikkiä Basileideen luomiskäsitykseen:

• Jotkut varhaiset kristityt pitivät Basileideen luomiskäsitystä harhaoppina, koska se erosi suuresti Raamatun luomiskäsityksestä.
• Basileideen luomiskäsitystä on kritisoitu myös sen monimutkaisuuden ja vaikeasti ymmärrettävyyden vuoksi.

Usko luonteenpiirteenä vai uskon valinta

Muiden gnostikkojen tavoin, basilidelaiset opettivat, että pelastus saavutetaan tiedon eikä uskon kautta. Tätä tietoa (gnosis) pidettiin esoteerisena jumalallisen olennon, Jeesuksen Kristuksen, ilmoituksena ihmisille.

Usko ei ole osa pelastusta. Basilidelaiset opettivat, että usko on vain ”sielun suostumus, joka kohdistuu mihin tahansa sellaisiin asioihin, jotka eivät tuota aistimuksia, koska ne eivät ole läsnä”.

Basileides opetti, että usko on ”luonnollinen” ilmiö (luonteen ominaisuus), eikä tietoinen valinta. Uskon tarkoitus on, että ihmiset ”ymmärtävät uskonnolliset opit intuitiivisesti”. [14, 15, 16, 17]

Uskonnollisuus luonteenpiirteena, ei valintana:

Basileides uskoi, että usko ei ole tietoinen päätös, jonka teet. Sen sijaan hän näki sen ihmisen luonteen sisäisenä ominaisuutena, melkein kuin ennalta asetettuna taipumuksena.

Oppien löytäminen:

Basileideen mukaan ihmisillä, joilla on tämä luontainen usko, ei tarvitsisi olla ketään selittämässä tai todistelemassa uskonnollisia oppeja. Heidän kohdallaan tapahtuu ikään kuin intuitiivinen ”oppien löytäminen” tai ymmärtäminen älyllisen hahmottamisen (intellektiivinen käsitys) kautta.

Perinteinen usko vs. Basileideen näkemys:

Yleisesti usko nähdään tietoisena päätöksenä uskoa johonkin, usein uskonnollisten opetusten tai henkilökohtaisten kokemusten pohjalta. Ihmiset valitsevat aktiivisesti uskon.

Basileides ehdotti passiivisempaa roolia uskolle. Hän arveli, että jotkut ihmiset yksinkertaisesti syntyvät luontaisella taipumuksella uskoon, mikä antaa heille mahdollisuuden käsittää uskonnollisia totuuksia intuitiivisesti.

Tulkinnan mahdollisuuksia:

• Luontainen uskon kyky: Kenties Basileides uskoi, että joillakin ihmisillä on synnynnäinen kyky uskoon, своего рода (svoego roda) – ikään kuin hengellinen antenni, joka sallii heidän yhtyä uskonnollisiin käsitteisiin syvemmällä tasolla.
• Ennalta määrätty ymmärrys: Toinen tulkinta on, että Basileides ajatteli, että ne joilla on tämä luontainen usko, on ennalta määrätty kyky ymmärtää uskonnollisia totuuksia. Heidän uskonsa ei ole valinta, vaan heidän olemuksensa ennalta asetetu osa.

Raamatullinen kaanon

Basileideen kaanonissa oli Basileideen evankeliumi Johanneksen evankeliumin rinnalla. Se hylkäsi Tituksen kirjeen (Epistle of Titus), ja sisälsi valikoivasti vain erityisiä osia Paavalin kirjeistä. Kaanon sisälsi näiden lisäksi muitakin ainutlaatuisia tekstejä, joiden uskotaan olevan Basileideen tai hänen välittömien seuraajiensa kirjoittamia. Kaanon sisälsi myös evankeliumien tulkintoja – Exegetican.

Toisin kuin perinteinen kristillinen kaanon, Basileideen kaanon ei sisältänyt synoptisia evankeliumeja (Matteus, Markus ja Luukas), koska niitä pidettiin ristiriitaisina gnostilaisen näkökulman kanssa. Basilidelaiset välttivät valtavirran kristittyjä teoksia.

Basilidien kaanon tarjoaa selkeän esimerkin varhaiskristillisestä monimuotoisuudesta ja monimuotoisista tekstimuotoisista perinteistä, jotka olivat olemassa syntyvässä kristillisessä yhteisössä. [18, 19, 20, 21, 22, 23]

Metempsykoosi

Basilides suhtautui syntiin eri tavalla kuin useimmat kristityt. Hän uskoi, että synti ei tapahtunut tässä elämässä, vaan aiemmassa olemassaolossa.

Sielu reinkarnoituu (metempsykoosi) tähän elämään kärsimään rangaistuksen menneisyyden synneistään.

Erilaisilla sieluilla erilaiset kohtalot:

Basilides erotti toisistaan kahden tyyppisiä sieluja:

• Valittu sielu: Tämä sielu on ”valittu” ja kärsii rangaistuksensa arvokkaalla tavalla, esimerkiksi marttyyriuden kautta. Marttyyriutta pidettiin tässä mahdollisesti keinona puhdistaa sielun menneisyyden synnit.
• Toisenlainen sielu: Tämä sielu käy läpi erilaisen kärsimyksen, todennäköisesti erilaisten vastoinkäymisten tai epäonnen kautta, rangaistuksena menneisyyden rikkomusten puhdistamiseksi.

Yhdistäen Jeesuksen opetuksia:

Basilides liitti tämän reinkarnaation ja menneisyyden syntien idean Jeesuksen opetuksiin palkkioista ja rangaistuksista, jotka ulottuvat tuleviin sukupolviin (kolmanteen ja neljänteen polveen).

Hänen näkemyksessään Jumala ei välttämättä aiheuttanut näitä rangaistuksia, vaan ne olivat luonnollisia seurauksia aiemmissa elämissä tehdyistä synneistä.

Tätä uskomusjärjestelmää pidettiin harhaoppina valtavirtakristillisyydessä, koska se poikkesi merkittävästi perinteisestä näkemyksestä synnistä, rangaistuksesta ja kuolemanjälkeisestä elämästä.

Basilideen käsitys on ainutlaatuinen ja kiistanalainen näkemys synnistä ja kärsimyksestä. Se korostaa menneisyyden elämien ja reinkarnaation ideaa, jolla on seurauksia nykyiselle elämällemme. Tämä näkemys on ristiriidassa yleisemmän kristillisen uskon kanssa, jossa on vain yksi elämä, jota seuraa taivas tai helvetti.[24, 25]

The Apostle said, ’I lived without a law once,’ that is, before I came into this body, I lived in such a form of body as was not under a law, that of a beast namely, or a bird.[26]

Helvetti

Origenes valitti, että Basilides riisti ihmisiltä terveen helvetin pelon opettamalla, että transmigraatiot (sielun siirtyminen ruumiista toiseen) ovat ainoat rangaistukset kuoleman jälkeen. [27]

Marttyyrius

Koska Basileides tulkitsi metempsykoosia fatalistisesti, hän uskoi, että kristittyjä marttyyreja ei rangaistu siksi, että he olivat kristittyjä, vaan synneistä, joita he olivat tehneet aiemmin. Tästä syystä Origenes sanoo, että hän alensi marttyyreja.[28, 29]

Basileides tulkitsi marttyyriuden valitun sielun arvokkaana kärsimyksen muotona. Marttyyriuden kautta sielu saattoi puhdistaa menneisyyden synnit ja saavuttaa pelastuksen.

Basileides uskoi, että jotkut sielut olivat ”valittuja” ja niillä oli erityinen kohtalo. Nämä sielut saattoivat saavuttaa pelastuksen kärsimyksen kautta. Basileides uskoi, että kärsimys, kuten marttyyriuden aiheuttama fyysinen ja henkinen tuska, puhdisti sielun synnistä ja epäpuhtauksista.

Basileideen mielestä marttyyriuden uhraus oli osoitus sielun vahvasta uskosta ja rakkaudesta Jumalaa kohtaan. Se oli myös tapa todistaa uskoaan muille ja puolustaa kristinuskoa. Basileideen näkemys marttyyriudesta oli kuitenkin ristiriidassa valtavirtakristillisyyden kanssa, joka painotti enemmän uskoa ja rakkautta kuin kärsimystä. Myöhemmin kirkko otti käyttöön kanonisaatioprosessin, jonka avulla marttyyrejä tunnistettiin virallisesti.

Intohimot

Basilidelaiset kutsuivat intohimoja liitteiksi. He opettivat, että intohimot ovat henkiä, jotka liityvät (προσηρτημένα) rationaalisiin sieluihin primitiivisessä myllerryksessä ja hämmennyksessä. Sitten ne jäljittelevät niiden toimintaa, joihin he ovat kiinnittyneet. Eivät vain irrationaalisten eläinten impulsseja, vaan jopa kasvien liikkeitä ja kauneutta.

Näillä liitteillä voi olla myös ominaisuuksia, kuten timantin kovuus. Tämän teorian tarkkaa alkuperää on mahdotonta määrittää, mutta se todennäköisesti liittyi metempsykoosioppiin, joka näytti saavan tukea Platonin Timaioksesta. Pyhä Klemens Aleksandrialainen sanoi, että sielujen moninaisuus tekee ruumiista Troijan hevosen.[30, 31, 25]

• Basilides erotti toisistaan sielun ja hengen. Sielu oli sidottu aineelliseen maailmaan ja kärsimyksiin, kun taas henki oli jumalallinen ja pyrki vapautumiseen.
• Basilides opetti, että ihmisen tulee pyrkiä apatheiaan, eli tunteettomuuteen. Tämä tarkoitti, että ihmisen ei pitäisi antaa tunteidensa ohjata itseään, vaan pyrkiä järkiperäiseen ja harkittuun toimintaan.
• Basilides piti himoja (intohimoja) sielun heikkoutena, jotka sitoivat sen aineelliseen maailmaan. Hän opetti, että ihmisen tulee pyrkiä voittamaan himonsa ja keskittymään hengelliseen kehitykseen.

Käytännöt

Avioliitto

Kuvatessaan harhaoppisten opetuksia avioliitosta, Klemens antaa esimerkkejä Basileideen ja hänen poikansa Isidoren opetuksista ja nuhtelee myöhempien basilidelaisten moraalittomuutta. [32,33]

Lyhyesti:

• Basileides näyttää olleen kriittinen avioliittoa kohtaan gnostilaisessa kontekstissa.
• Hän opetti, että sielun ensisijainen tavoite oli vapautua aineellisesta maailmasta ja palata jumalalliseen alkuperäänsä.
• Avioliitto nähtiin osana aineellista maailmaa, joka sitoi sielun ja esti sen hengellisen kehityksen.

• Jotkut tutkijat uskovat, että Basileides kielsi avioliiton kokonaan.
• Toiset uskovat, että hän salli avioliiton, mutta piti sitä alempana hengellisenä tilana.
• On myös mahdollista, että Basileideen opetukset avioliitosta vaihtelivat riippuen opetuslapsen hengellisestä kehitystasosta.

Epifania (ilmestys- tai valaistumiskokemus)

Basileides piti Jeesuksen kastetta merkityksellisenä. On mahdollista, että Basileides tulkitsi kasteen hetkeksi, jolloin jumalallinen henki liittyi Jeesukseen.

Pyhän Hippolytos Roomalaisen tulkinnan mukaan Basileides piti kastetta tapahtumana, jolloin Jeesus vastaanotti ”evankeliumin” jumalallisen valaistumisen kautta. ”Basilidelaiset juhlivat Jeesuksen kastepäivää loppiaista edeltävänä iltana lukien pyhiä kirjoituksia, laulaen ja soittaen huilua pakanatemppelissä Aleksandriassa. [34, 35, 36]

• Basileides erotti toisistaan kolme todellisuuden tasoa:
  • Hyve: Jumalallinen ja täydellinen taso.
  • Hyle: Aineellinen ja epätäydellinen taso.
  • Kosmos: Välitasolla oleva maailma, joka on sekoitus hyvettä ja ainetta (hyle).
• Epifania viittasi Basileideella Jeesuksen Kristuksen ilmestymiseen kosmoksessa.
• Jeesus koettiin pelastajana, joka tuli auttamaan sieluja vapautumaan aineellisesta maailmasta ja palaamaan jumalalliseen alkuperäänsä.
• Basileides opetti, että Jeesuksen ilmestyminen oli osa jumalallista suunnitelmaa ja että se oli välttämätön sielujen pelastukselle.

Epäjumalille uhrattu liha ja apostasia

Eusebius Kesarealainen lainaa Agrippa Castoria, kun hän toteaa, että Basileides: ”opetti epäjumalille uhratun lihan syömisen ja vainon vuoksi uskosta luopumisen olevan välinpitämättömyyttä”.

Pyhän Klemens Aleksandrialaisen Stromata viittaa siihen, että Agrippa Castor ymmärsi väärin Basileideen opetuksen tarkoituksen, osittain myöhempien basilidelaisten oppien ja käytäntöjen perusteella; mutta tulkinta voi perustua myös tieoihin, jotka ovat hävinneet. Vaikuttaa siltä, että Basileides todella opetti, että epäjumalille uhratun lihan syömistä ja uskosta luopumusta ei tuomittu moraalittomuudesta, vaan ne olivat rangaistuksia moraalittomuuden vuoksi.[4, 28]

Apostasia

Apostasia tarkoittaa uskonnollisen vakaumuksen tai opin hylkäämistä. Se voi olla joko vapaaehtoinen tai pakotettu teko, ja sen motiivit voivat vaihdella suuresti.

Apostasian tyyppejä:

• Uskonnollinen apostasia: Uskonnon hylkääminen kokonaan.
• Lahkon apostasia: Uskonnon tietyn lahkon tai liikkeen hylkääminen, mutta uskonnon säilyttäminen yleisesti.
• Opin apostasia: Uskonnon tietyn opin tai periaatteen hylkääminen.

Apostasian motiivit:

• Uskonnolliset epäilykset: Uskonnon perustusten kyseenalaistaminen tai ristiriita henkilökohtaisten kokemusten kanssa.
• Ideologiset erot: Uskonnon opetusten ja henkilökohtaisten vakaumusten ristiriita.
• Moraaliset erimielisyydet: Uskonnon johtajien tai instituutioiden toiminnan kritisointi.
• Uskonnonvaihto: Uuden uskonnon omaksuminen.
• Ateismi: Uskonnon hylkääminen kokonaan ja uskon puuttuminen.

Apostasian seuraukset:

• Sosiaalinen syrjäytyminen: Uskonnollisen yhteisön hylkääminen tai jopa perheen ja ystävien torjunta.
• Laillinen syrjintä: Joissakin maissa apostasia voi johtaa oikeudellisiin seurauksiin, kuten uskonnonvapauden rajoittamiseen tai jopa rangaistukseen.
• Henkinen ahdistus: Uskonnollisen identiteetin menetys ja epävarmuus tulevaisuudesta.

Apostasian historia:

• Apostasiaa on esiintynyt kaikissa uskonnoissa ja kaikkina aikoina.
• Historiallisesti apostasiaa on usein rangaistu ankarasti, jopa kuolemalla.
• Nykyään apostasiaan suhtaudutaan useimmissa maissa suvaitsevaisemmin.

Hiljaisuuden oppi

Agrippa Castorin mukaan Basileides ”pythagoralaiseen tapaan” määräsi opetuslapsilleen viiden vuoden hiljaisuuden. [4]

Profeetat

Agrippa Castor kirjoitti, että Basileides ”keksi profeetat nimeltä Barcabbas ja Barcoph, ja muita, joita ei ollut olemassa”. Väitetyt ennustukset kuuluivat ilmeisesti eri gnostiikkojen suosimaan apokryfiseen zarahustralaiseen kirjallisuuteen.[4, 25]

Pyhän apostoli Mattiaan opetukset

Basileideen ja Isidoren mukaan Mattias opetti heille mystisiä oppeja, jotka hän oli saanut yksityisesti Vapahtajalta. Myös Origenes ja hänen jälkeensä Eusebius viittaavat Mattiaan ”evankeliumiin”. Oikea nimi oli ilmeisesti Matiaan traditiot.[37, 38, 39, 40, 41]

Basileideen oppi sielusta

Basileideen gnostilaisessa järjestelmässä sielulla oli keskeinen rooli. Hänen opetuksensa sielusta perustuivat seuraaviin ideoihin:

1. Sielun alkuperä:

• Sielu on jumalallinen kipinä, joka on peräisin Hyveen valtakunnasta.
• Se on langennut aineelliseen maailmaan, joka on alempi todellisuustaso.
• Sielun tavoitteena on palata takaisin Hyveen valtakuntaan ja vapautua aineellisen maailman kahleista.

2. Sielun luonne:

• Sielu koostuu kahdesta osasta:
  • Henkinen sielu: Jumalallinen ja kuolematon osa sielua.
  • Animaalinen sielu: Aineellinen ja kuolevainen osa sielua.
• Henkinen sielu on jumalallisen valon ja tiedon kantaja.
• Animaalinen sielu on vastuussa tunteista, haluista ja aistihavainnoista.

3. Sielun pelastus:

• Sielun pelastus riippuu sen kyvystä vapautua aineellisesta maailmasta.
• Tämä vapautuminen tapahtuu gnoosin eli jumalallisen tiedon avulla.
• Gnosis auttaa sielua tuntemaan oman jumalallisen alkuperänsä ja irrottautumaan aineellisen maailman houkutuksista.

4. Sielun jälleensyntymä:

• Basileides opetti, että sielu voi jälleensyntyä useita kertoja.
• Jälleensyntymä on sielun puhdistumisen ja kehityksen prosessi.
• Jokaisen jälleensyntymän myötä sielu lähestyy yhä enemmän paluuta Hyveen valtakuntaan.

5. Sielun ja ruumiin suhde:

• Basileides opetti, että ruumis on sielun vankila.
• Ruumis on aineellinen ja katoava, kun taas sielu on jumalallinen ja kuolematon.
• Sielun tavoitteena on vapautua ruumiin kahleista ja palata takaisin Hyveen valtakuntaan.

Profeetta Parchorin selitykset

Isidoren teos Profeetta Parchorin selitykset (Expositions of the Prophet Parchor) opetti, että pakanafilosofien ja mytologien korkeammat ajatukset olivat peräisin juutalaisista lähteistä. Lainaamalla filosofi Ferekydestä, Isidore osoitti olevansa profeettojen jälkeläinen.

Isidoren väitettä, että Ferekydes seurasi ”Hamin profetiaa”, käytettiin osoittamaan, että apokryfisillä zarahustralaisilla kirjoituksilla oli lähes raamatullinen pyhyys, koska ne olivat peräisin Hamilta, Nooan pojalta.[25, 45]

On an Adherent Soul (kahlitusta sielusta?)

Gnostilaisuudessa käsitteellä ”adherent soul” viitataan sieluun, joka on sitoutunut aineelliseen maailmaan ja sen kärsimyksiin. Gnostilaiset uskoivat, että sielun tavoite oli vapautua aineellisesta maailmasta ja palata jumalalliseen alkuperäänsä.

Kirjassaan On an Adherent Soul Isidore kritisoi isänsä oppeja sielusta. Hän vetoaa sielun ykseyteen ja väittää, että pahat ihmiset eivät löydä ”tekosyytä” pahuudelle vetoamalla pahojen tekojen tahattomuuteen: ”meidän velvollisuutemme on voittaa alempi luomus sisällämme järkeilyn avulla, osoittaaksemme hallitsevamme tekojamme.” [46, 25]

”Adherent soul” tarkoittaa suomeksi kiinnittynyttä sielua. Se viittaa yleensä sieluun, joka on sidottu tiettyyn fyysiseen kehoon tai paikkaan. Kiinnittynyt sielu voi olla:

• Jälleensyntynyt sielu: Sielu, joka on syntynyt uudelleen useita kertoja ja joka on sitoutunut fyysiseen maailmaan karman lain kautta.
• Kuolleen henkilön sielu: Sielu, joka ei ole siirtynyt tuonpuoleiseen ja joka on jäänyt kiinni fyysiseen maailmaan.
• Henki, joka on sidottu tiettyyn paikkaan: Henki, joka on asunut paikassa pitkään ja joka on muodostanut siihen vahvan siteen.

Kiinnittyneillä sieluilla voi olla erilaisia ominaisuuksia ja kokemuksia riippuen siitä, minkä tyyppisestä sielusta on kyse. Yleensä ne kuitenkin kokevat vahvan yhteyden fyysiseen maailmaan ja heillä voi olla vaikeuksia irrottautua siitä.

Tässä on joitain esimerkkejä siitä, miten ”adherent soul” -termiä käytetään:

• Uskonnossa: Uskonnollisissa teksteissä ja opetuksissa ”adherent soul” -termiä voidaan käyttää kuvaamaan sielua, joka on sidottu fyysiseen maailmaan ja joka on jälleensyntymässä.
• Henkisyydessä: Henkisyydessä ”adherent soul” -termiä voidaan käyttää kuvaamaan sielua, joka on sidottu tiettyyn paikkaan tai esineeseen.
• Kirjallisuudessa: Kirjallisuudessa ”adherent soul” -termiä voidaan käyttää kuvaamaan hahmoa, joka on sidottu menneisyyteen tai tiettyyn paikkaan.

Basileideen etiikka

1. Jumalallisen hyveen tavoittelu:

• Basileides opettä, että ihmisen eettisten valintojen tulisi perustua pyrkimykseen yhdistyä jumalalliseen Hyveen lähteeseen. Tämä yhdistyminen saavutettiin gnoosin eli jumalallisen tiedon kautta.

2. Aineellisen maailman hylkääminen:

• Koska fyysistä maailmaa pidettiin alempana todellisuutena, Basileides kehotti välttämään aineellisia haluja ja kiintymystä. Tämä tarkoitti esimerkiksi askeettista elämäntapaa.

3. Sielun puhdistuminen:

• Eettiset valinnat nähtiin keinona puhdistaa sielua aineellisen maailman vaikutuksista. Hyvien tekojen ja moraalisen elämän kautta sielu saattoi lähestyä jumalallista tilaa.

4. Gnosis ja pelastus:

• Basileides opetti, että pelastus eli vapautuminen aineellisesta maailmasta saavutettiin gnoosin kautta. Gnosis ei välttämättä tarkoittanut pelkästään teoreettista tietoa, vaan myös moraalisen ja henkisen elämän kautta saavutettua ymmärrystä.

5. Eri tulkintoja:

• Basileideen etiikan tulkinnoissa on eroja. Jotkut tutkijat uskovat, että hän opetti determinismiä tai predestinaatiota, jossa sielun kohtalo oli ennalta määrätty. Tällöin eettisillä valinnoilla ei olisi ollut merkitystä.
• Toiset tutkijat uskovat, että Basileides opetti vapaata tahtoa ja katsoi, että eettiset valinnat voivat vaikuttaa sielun puhdistumiseen ja läheisyyteen jumalallisen kanssa.

• Basilideen etiikkaa on vaikea rekonstruoida tarkasti hänen kirjoitusten puuttumisen vuoksi.
• Eri tutkijoilla on hänen opetuksistaan erilaisia tulkintoja.
• Basilideen etiikka oli todennäköisesti sidoksissa hänen gnostilaiseen maailmankuvaan, jossa aineellinen maailma nähtiin alemmaksi todellisuudeksi ja jumalallisen tiedon saavuttaminen oli pelastuksen avain.

Basileideen perintö

Gnostilaisuus oli eklektistä (erilaisia vaikutteita yhdistelevää). Gnostilaisuus, kreikkalainen filosofia, kristillinen usko ja Raamattu vaikuttivat kaikki voimakkaasti ja välittömästi Basileideen oppeihin.

Yhdellä silmäyksellä on selvää, että Basileideen opillinen järjestelmä on kaukana kaikista tunnetuista syyrialaisen gnostilaisuuden muodoista. Valentinuksen oppien tavoin se on muotoiltu kreikkalaisessa hengessä.[25]

Muinaiset kirjoittajat mainitsevat Basileideen ennen Valentinusta; mutta he vaikuttivat samoihin aikoihin. Valentinus tunnettiin parhaiten Rooman-matkastaan, joka oli luultavasti viimeinen Valentinuksen elämästä rekisteröity tapahtuma. [48]

Kronologisesti Valentinuksen opillinen järjestelmä oli todennäköinen lähtökohta, josta Basileides eteni kohti omaa opillista teoriaansa. Opillisesti vaikuttaa siltä, että Valentinus oli lähempänä syyrialais-egyptiläistä gnostilaisuutta. [25]

Basileideen Pyhälle Hengelle antama ainutlaatuinen nimi ”Rajallinen (μεθόριον) Henki” yhdessä sille osoitetun paikan kanssa on valentinolaisen ”rajan” muunnos. Vastakohtien pehmeneminen näkyy tapauksissa, kuten aineessa ja hengessä, luomisessa ja lunastuksessa, juutalaisessa ja kristillisessä aikakaudessa, maallisissa ja taivaallisissa elementeissä ja Jeesuksen persoonassa. Vahvin impulssi tähän suuntaan tuli luultavasti kristillisistä ideoista.[25, 50]

Basileideen tärkein seuraaja oli hänen oma poikansa Isidore. Vaikka kaikki kirkkoisät mainitsevat Basileideen eräänä johtavista gnostikoista, Basileideen suosio ei yltänyt samalle tasolle kuin Valentinuksen ja Markionin suosio.

Vaikutus

Carl Jung kirjoitti Seitsemän saarnaa kuolleille ( Seven Sermons to the Dead) ja antoi ansion niistä Basileideelle. Argentiinalainen Jorge Luis Borges oli kiinnostunut Irenaeuksen kertomuksesta Basilideen gnostilaisesta opista ja kirjoitti aiheesta esseen: ”Väärän basileideen todistus” (1932).[51]

Basileideen gnostilainen evankeliumi on yksi kirjoista, jotka mainitaan Borgesin novellissa ”Baabelin kirjasto” (1941). Basileides esiintyy myös Borgesin teoksessa ”Three Versions of Judas” (1944), joka alkaa silmiinpistävällä jaksolla: ”VähässäAasiassa tai Aleksandriassa, uskomme toisella vuosisadalla, kun Basileides julkaisi, että kosmos oli holtiton tai paha. puutteellisten enkelien improvisaatio…”.

Lähteet

Kirkkoisät

Historioitsijat tuntevat Basileideen ja hänen opetuksensa pääasiassa hänen vastustajiensa kirjoitusten kautta. On mahdotonta määrittää, kuinka luotettavia nämä kertomukset ovat. Vanhin Agrippa Castorin Basileideen opetusten kumoaminen on kadonnut, ja olemme riippuvaisia myöhemmistä kertomuksista:[52]

• Eusebius of Caesarea, Ecclesiastical History, Book IV, Chapter vii, written around the 4th century.
• St. Clement of Alexandria, Stromata, Book I, Chapter xxi; Book II, Chapters vi, viii, and xx; Book IV, Chapters xi, xii, and xxv; Book V, Chapter I, etc., written between 208 and 210, and the so-called Excerpta ex Theodoto perhaps from the same hand.
• St. Hippolytus of Rome, Philosophumena, Book VII, written about 225.
• Pseudo-Tertullian, Against All Heresies, a little treatise usually attached to Tertullian’s De Praescriptionibus, but really by another hand, perhaps by Victorinus of Pettau, written about 240 and based upon a non-extant ”Compendium” of St. Hippolytus.
• St. Epiphanius of Salamis, Panarion, Book I, Sect xxiv.
• Theodoret of Cyrus, Compendium of Heretical Accounts, Book I, Chapter iv.

Basileideen kirjoitukset

Lähes kaikki Basileideen kirjoitukset ovat hävinneet. Kolmen hänen kirjansa nimet ja joitain katkelmia on säilynyt.

• Fragments of the Exegetica are available from St. Clement of Alexandria in his Stromata, Book IV, Chapter 12, and from Archelaus in his Acts of the Disputation with Manes, Chapter 55, and probably also from Origen in his Commentary on Romans V, Book I.
• Origen states that ”Basilides had even the audacity to write a Gospel according to Basilides”,[53] and both St. Jerome[54] and St. Ambrose[55] repeat Origen. Yet no trace of a Gospel by Basilides exists elsewhere; and it is possible either that Origen misunderstood the nature of the Exegetica, or that the Gospel was known under another name.[56]
• Origen in a note on Job, xxi, 1 sqq., speaks of ”Odes” of Basilides.[25]

Muut teokset

Klemens Aleksandrialaisen kirjoituksissa on säilynyt joitain fragmentteja

• The Octet of Subsistent Entities (Fragment A)
• The Uniqueness of the World (Fragment B)
• Election Naturally Entails Faith and Virtue (Fragment C)
• The State of Virtue (Fragment D)
• The Elect Transcend the World (Fragment E)
• Reincarnation (Fragment F)
• Human Suffering and the Goodness of Providence (Fragment G)
• Forgivable Sins (Fragment H)

Kirja nimeltä Acts of the Disputation with Manes, joka on kirjoitettu 300-luvun lopulla tai myöhemmin, puhuu manikealaisuuden basilidelaisesta alkuperästä. [25]

Artefaktit

• Gnostilaiset artefaktit, kuten Abrasax-jalokivet, ja kirjoitukset, kuten Pistis Sophia, jonka jälkimmäinen osa on todennäköisesti peräisin 200-luvun lopulta kuvaa varhaista Aleksandrian gnostilaisuutta, vaikkakaan se ei ole tiukasti basilidelainen.

Huomiot

1. Hort (1911) toteaa, että todistaakseen harhaoppisten lahkojen olevan ”myöhempiä kuin katolinen kirkko” Klemens Aleksandrialainen (Stromata, vii. 17) liittää Kristuksen oman opetuksen Augustuksen ja Tiberiuksen hallituskausiin; apostolien, ainakin pyhän Paavalin, tilanne päättyy, hän sanoo, Neron aikaan; ottaa huomioon, että ”lahkojen kirjoittajat nousivat myöhemmin, noin keisari Hadrianuksen aikoihin, ja jatkuivat niinkin myöhään kuin vanhin Antoninuksen ikä.”Hän antaa esimerkkeinä Basilidesin, Valentinuksen ja Marcionin. Silti hänen kielenkäyttönsä Karpokratisteista muutama rivi eteenpäin viittaa epäilyyn, oliko hänellä parempia todisteita kuin virheellinen johtopäätös Irenaeuksen järjestyksestä. mutta ei ole selvää, kuten joskus oletetaan, että hän aikoi antaa molemmat kirjailijat samaan valtakuntaan. Hänen kronissaan (armeniankielisessä) Hadrianuksen (j.a. 133) vuonna 17 on huomautus ”harhaoppinen Basileides ilmestyi näinä aikoina”. Varhaisin, mutta epämääräisin, on Justin Martyrin todistus. Todennäköinen päätelmä siitä, että muut suuret harhaoppiset, mukaan lukien Basileides, olivat tähän mennessä kuolleita, saa jonkin verran vahvistusta hänen Dialoginsa Tryphoa vastaan (135 jKr.) kohdasta.

Viiteluettelo

1. Hort 1911 cites Iren. p. 100 Mass.; followed by Eus. H. E. iv. 7; Epiph. Haer. xxiv. 1, p. 68 c; cf. xxiii. 1, p. 62 B; Theod. Haer. Fab. i. 2.
2. Gospel of Basilides
3. Basilides
4. Eusebius of Caesarea, Ecclesiastical History Book iv. Chapter vii.
5. St. Clement of Alexandria, Stromata Book vii. Chapter xvii. Gnostic scholar Bentley Layton accepts the Glaukias connection”. Pearson 2008, 4.
6. Archelaus, Acts of the Disputation with Manes Chapter lv.[verification needed]
7. Agapius of Menbij, Universal History, Year 15 of Trajan [113].
8. Hort 1911 states that ”It is a singular testimony to the impression created at the outset by Basilides and his system that he remained for centuries one of the eponymi of heresy”.
9. ”CATHOLIC ENCYCLOPEDIA: Basilides”. www.newadvent.org. Retrieved 2023-06-04.
10. Mead 1900, 253 f.
11. Kurt Rudolph, ’Gnosis: The Nature & History of Gnosticism’, page 310 (T & T Clark Ltd, second and revised and expanded edition, 1980). ISBN 0-567-08640-2
12. Louis P. Pojman, ”Basilides,” in The Cambridge Dictionary of Philosophy, 3rd ed., ed. Robert Audi.
13. Nicene and Post-Nicene Fathers, Second Series volume=? page 178, note 7.[verification needed]
14. Louis P. Pojman, ”Basilides,” in The Cambridge Dictionary of Philosophy,” 3rd ed., ed. Robert Audi.
15. St. Clement of Alexandria, Stromata Book ii. Chapter iii.
16. St. Clement of Alexandria Stromata Book v. Chapter i.
17. St. Clement of Alexandria, Stromata Book iv. Chapter xxvi.
18. Hippolytus. The Refutation of All Heresies, Book VII . Translated by John Henry MacMahon – via Wikisource.
19. Jerome. Commentaries to Titus . Translated by Philip Schaff – via Wikisource.
20. Layton, Bentley; Brakke, David (2021). The Gnostic Scriptures (2nd ed.). New Haven (Conn.) London: Yale University Press. ISBN 978-0-300-20854-2.
21. King, Karen L. (2005). What is gnosticism?. Cambridge, Massachusetts: Belknap Press. ISBN 978-0-674-01762-7.
22. Brakke, David (2012). The Gnostics: myth, ritual, and diversity in early Christianity. Cambridge, Massachusetts: Harvard University Press. ISBN 978-0-674-04684-9.
23. Ehrman, Bart D. (2005). Lost christianities: the battles for scripture and the faiths we never knew (Oxford Univ. Press paperback ed.). Oxford: Oxford University Press. BN 978-0-19-518249-1.
24. Hort 1911 cites Exc. Theod. 976.
25. Hort 1911.
26. Hort 1911 cites Com. in Rom. iv. 549, Ru.
27. Hort 1911 cites Com. in Matt. l.c.
28. St. Clement of Alexandria, Stromata Book iv. Chapter xii.
29. Hort 1911 cites Com. in Matt. iii. 856 Ru.
30. St. Clement of Alexandria, Stromata Book ii. Chapter xx.
31. Timaeus 42, 90 f.
32. Hort 1911 cites Strom. iii. 508 ff.
33. Hort 1911 cites Cf. Plut. Mor. 989.
34. St. Hippolytus of Rome, Philosophumena Book vii.
35. Strom. i. 146, p. 408.
36. Hort 1911 cites Venice MS. ii. 483 Dind.: iii. 632 Oehler.
37. St. Hippolytus of Rome, Philosophumena Book vii. Chapter viii.
38. Strom. vii. 900.[verification needed]
39. Hort 1911 cites Hom. in Luc. i. t. iii p. 933.
40. Hort 1911 cites H. E. iii. 25, 6.
41. Hort 1911 cites Strom. ii. 452; iii. 523 (copied by Eusebius, H. E. iii. 29. 4); vii. 882.
42. Cf. Uhlhorn, 52 f.[verification needed]
43. Hort 1911 cites Routh, Rell. Sac. c. 38, p. 138.
44. Hort 1911 cites Strom. vi. 767.
45. Hort 1911 cites Cf. Zeller, Philos. d. Griechen, i. 55 f. ed. 3.
46. Hort 1911 cites Strom. ii. 488.
47. Hort 1911 cites Strom. iii. 510.
48. Hort 1911 cites Lipsius, Quellen d. ält. Ketzergeschichte, 256.
49. See a passage at the end of Hippolytus, Philos. vii. 22.[verification needed]
50. Hort 1911 cites Baur in Theol. Jahrb. for 1856, 156 f.
51. Borges J.L., Discusión, (1932), p.48
52. Arendzen 1913.
53. Hort 1911 cites Origen, Homilies on Luke 1.1.
54. Hort 1911 cites St. Jerome, Commentary on the Gospel of Matthew Prologue
55. Hort 1911 cites Ambrose, Expositio, Euangelii, Lucae i.2.
56. Hort 1911 cites Cf. Hilgenfeld, Clem. Rec. u. Hom. 123 ff.

Bibliografia

• This article incorporates text from a publication now in the public domain: Hort, Fenton John Anthony (1911). ”Basilides, Gnostic sect founder”. In Wace, Henry; Piercy, William C. (eds.). Dictionary of Christian Biography and Literature to the End of the Sixth Century (3rd ed.). London: John Murray.
• This article incorporates text from a publication now in the public domain: Jackson, Samuel Macauley, ed. (1914). ”Basilides”. New Schaff–Herzog Encyclopedia of Religious Knowledge (third ed.). London and New York: Funk and Wagnalls.

Ensisijaiset lähteet

• St. Jerome (2008). Commentary on Matthew. Trans. Thomas P. Scheck. Catholic University of America Press. pp. 50–51. ISBN 978-0-8132-0117-7.
• Origen (1996). Homilies on Luke. Trans. Joseph T. Lienhard. Catholic University of America Press. p. 6. ISBN 978-0-8132-0094-1.
• Williams, Frank (1987). The Panarion of Epiphanius of Salamis. Vol. 1. Leiden; New York; København; Köln: E.J. Brill. p. 70 ff. ISBN 978-90-04-07926-7.
• St. Hippolytus of Rome (1921). Philosophumena. Trans. Francis Legge. New York: The Macmillan Company. pp. 73–74, 78.

Toissijaiset lähteet

• Pearson, Birger A. (2008). ”Basilides the Gnostic”. In Marjanen, Antti; Luomanen, Petri (eds.). A Companion to Second-Century Christian ”Heretics”. Leiden: Brill. ISBN 978-90-04-17038-4.
• Arendzen, John Peter (1913). ”Basilides (1)” . In Herbermann, Charles (ed.). Catholic Encyclopedia. New York: Robert Appleton Company.
• Chisholm, Hugh, ed. (1911). ”Basilides” . Encyclopædia Britannica (11th ed.). Cambridge University Press.
• Biondi, Graziano, Basilide. La filosofia del Dio inesistente, Roma 2005, pp.384
• Buonaiuti, Lo Gnosticismo (Rome, 1907)
• Duchesne, Hist. ancienne de l’Eglise (3d ed., Paris, 1907), I, xi, s.v. La Gnose et le Marcionisme
• Bareille in Dict. de theol. Cath., s. vv. Abrasax, Basilide
• Leclercq, Dict. d’arch. Chret., s.v. Abrasax
• Bardenhewer, Gesch. der altkirch. Lit. (Freiburg, 1902), I
• Mead, G.R.S. (1900). ”The Basilidian Gnosis”. Fragments of Faith Forgotten. London: The Theosophical Publishing Society.
• King, C.W. (1887) [1864]. The Gnostics and their Remains. London: David Nutt.
• Mansel, Gnostic Heresies
• De Groot, Basilides als erster Zeuge fur das N. T. (Leipzig, 1868)
• Urlhorn, Das Basilidianische System (Göttingen, 1855

• The Nag Hammadi Library (Sisältää Basileideen evankeliumin): http://gnosis.org/naghamm/nhl.html
• Stanford Encyclopedia of Philosophy – Gnosticism: https://plato.stanford.edu/

Text is available under the Creative Commons Attribution-ShareAlike License 4.0;

Arkkityypit ovat yksi Jungin analyyttisen psykologian keskeisistä teemoista. Arkkityypit ovat synnynnäisiä ja perinnöllisiä ja ne muokkaavat ajatuksiamme, tunteitamme ja käyttäytymistämme.
Jung uskoi, että arkkityyppien välityksellä voimme saada syvemmän käsityksen ihmisen psyykestä ja ymmärtää paremmin itseämme ja muita.

Persoona on kuin naamio, jota käytämme sosiaalisissa tilanteissa. Varjo edustaa tukahdutettuja tai piilotettuja puoliamme. Anima/animus määrittelee psyyken feminiinisiä/maskuliinisia puolia. Itse on todellinen integroitunut ja tasapainoinen minä – psyyken kokonaisuus.

Symbolisesti itseä edustavat ympyrä, neliö, kvaterniteetti ja mandala. Itse on järjestyksen arkkityyppi ja tietoista minää laajempi käsite. Se ei käsitä ainoastaan tietoista psyykeä vaan myös tiedostamattoman. Itse on psyyken kokonaisuuden keskus kuten minä on tietoisuuden keskus.

• Arkkityypit ovat psyykkisiä rakenteita, jotka eivät ole tietoisia, vaan ilmenevät symboleina, unissa, myyteissä ja taiteessa.
• Ne edustavat perustavanlaatuisia kokemuksia ja ihmisyyden piirteitä, joita kaikki ihmiset jakavat kulttuurista riippumatta.
• Ne eivät vaikuta meihin mekaanisesti, vaan tarjoavat malleja ja mahdollisuuksia toimia tietyllä tavalla, mutta yksilö voi myös valita toisin.

Esimerkkejä arkkityypeistä:

• Sankari: Edustaa rohkeutta, voimaa ja kykyä voittaa haasteita.
• Viaton: Edustaa puhtautta, vilpittömyyttä ja toiveikkuutta.
• Varjo: Edustaa pimeämpiä puolia, kuten aggressiivisuutta, kateutta ja pelkoa.
• Hoitaja: Edustaa huolehtimista, empatiaa ja parantamista.
• Luoja: Edustaa innovaatiota, mielikuvitusta ja luomisvoimaa.

Alitajunta ja arkkityypit

Henkilökohtainen tiedostamaton
Jungin käsite henkilökohtaisesta tiedostamattomasta on lähellä muiden psykoanalyytikkojen, kuten Sigmund Freudin määrittelemää tiedostamattoman (ali- tai piilotajunnan) käsitettä.

Jung uskoi, että henkilökohtainen tiedostamaton on henkilökohtainen kokemus, joka eroaa kollektiivisesta tiedostamattomasta.

Henkilökohtaisessa tiedostamattomassa on tietoisesti tukahdudettuja tunteita ja muistoja. Useimmissa tapauksissa näitä tunteita ja muistoja ei voi saavuttaa tietoisesti. Henkilökohtainen tiedostamaton sisältää muistoja kivusta, vihasta, katkeruudesta sekä muista ahdistuksen tunteista ja peloista, jotka henkilö on piilottanut tiedostamattomaan. Negatiiviset tunteet, halut ja muistot ovat olemassa, mutta eivät aktiivisessa tietoisuudessa. Kun ihmiset elävät tietoisessa tilassa, he eivät tiedosta tiedostamatonta. Henkilökohtainen tiedostamaton voidaan tavoittaa hypnoottisessa regressiotilassa tai unessa.

Jung hylkäsi tabula rasa -teorian, jonka mukaan ihmiset syntyvät ikään kuin ”tyhjinä tauluina”. Hän väitti, että on olemassa universaaleja kokemuksia, jotka ovat yhteisiä kaikille, kuten kuuluminen, rakkaus, kuolema ja pelko. Kollektiivinen tiedostamaton saa ilmaisunsa ”arkkityypeistä”. [1, 2]

Jung esitteli ensin teoriansa käsitteen alkukuvat (primordial images) nimellä, joita hän myöhemmin kutsui arkkityypeiksi. Jungilaisen psykologian mukaan arkkityypit ovat synnynnäisiä mahdollisuuksia, jotka ilmenevät ihmisen kokemuksissa ja käyttäytymisessä. Ne ovat piilotettuja muotoja, jotka aktivoituvat, kun ne tulevat tiedostamattomasta tietoisuuteen ja joita muokkaavat yksilölliset ja kulttuuriset kokemukset.[3]

Arkkityypit viittaavat siihen, että on olemassa universaaleja kokemuksia, jotka ovat luontaisia ihmiselle. Arkkityyppien olemassaolo voidaan päätellä eri kulttuureille yhtenäisistä ilmiöistä, kuten tarinoista, taiteesta, myyteistä, uskonnoista ja unista.

Jungin käsitykseen arkkityypeistä vaikuttivat Immanuel Kantin, Platonin ja Arthur Schopenhauerin filosofiat. Arkkityypit eroavat Platonin ideakäsityksestä siinä, että arkkityypit ovat dynaamisia ja etsivät jatkuvasti ilmaisua yksilön persoonallisuudessa ja käyttäytymisessä. Jung uskoi, että nämä arkkityypit aktivoituvat ja saavat muodon kohtaamisessa empiiristen kokemusten kanssa. [4, 5]

Jungille arkkityyppi on a priori psyykkisen järjestyksen introspektiivisesti tunnistettavissa oleva muoto. Arkkityypeiltä puuttuu kiinteä sisältö, joten ne ovat tiedostamattomia. Ne saavat lujuuden, vaikutuksen ja lopulta tietoisuuden vasta kohdatessaan empiirisiä tosiasioita. [6, 7]

Arkkityypit muodostavat yhteisen perustan kaikkien ihmisten kokemuksille. Jokainen yksilö rakentaa omat kokemuksensa tämän perustan päälle kulttuurinsa, uniikin persoonallisuutensa ja elämänsä tapahtumien vaikutuksesta.

Synnynnäisiä ja amorfisia arkkityyppejä on suhteellisen vähän, mutta ne voivat synnyttää suuren joukon kuvia, symboleja ja käyttäytymismalleja. Vaikka tuloksena olevat kuvat ja muodot tunnistetaan tietoisesti, taustalla olevat arkkityypit ovat tiedostamattomia eikä niitä voida havaita suoraan.[8, 9]

Jung päätteli, että arkkityypin muoto oli samanlainen kuin kiteen aksiaalinen järjestelmä, joka määrittää kiteen rakenteen. Arkkityyppi on tyhjä ja puhtaasti muodollinen, ja sen erityinen ilmaisutapa riippuu olosuhteista, joissa se aktivoituu. Arkkityypin yksittäiset ilmentymät eivät periydy, mutta arkkityyppien yleiset muodot periytyvät ja ne vastaavat vaistoja. Vaistojen ja arkkityyppien olemassaoloa ei voida todistaa, elleivät ne ilmene konkreettisesti.[10]

Persoonallisuuden typologiajärjestelmät, kuten Myers-Briggs persoonallisuus-indikaattori ja Enneagram hyödyntävät Jungin arkkityyppikäsitystä. Myers-Briggs-järjestelmä tunnistaa 16 erilaista persoonallisuustyyppiä, joista jokaisella on omat ominaisuudet ja taipumukset, jotka voidaan yhdistää takaisin Jungin arkkityyppeihin. Enneagrammijärjestelmä tunnistaa yhdeksän erilaista persoonallisuustyyppiä, joista jokainen määrittää eri arkkityyppiä, kuten perfektionisti tai auttaja. Tutkimalla näitä arkkityyppejä ja sitä, miten ne ilmenevät eri ihmisissä, voimme saada syvemmän ymmärryksen itsestämme ja muista.

Eräitä jungilaisia persoonallisuusindikaattoreiden arkkityyppejä:

Arkkityyppi	Kuvaus
Viaton	Etsii turvaa ja onnea; ei halua satuttaa
Orpo	Haluaa kuulua, arvostaa yhteyttä muihin
Sankari	Hakee hyväksyntää rohkeilla teoilla
Huolehtija	Auttaa ja asettaa muiden tarpeet omien edelle
Tutkimusmatkailija	Halu ymmärtää maailmaa; kunnianhimo
Kapinallinen	Hakee muutosta; vastustaa pysähtyneisyyttä
Rakastaja	Läheisyys, rakkaus, suhteet, ja tyydytys
Luoja	Halu luoda uusia ja arvokkaita asioita
Tietäjä	Etsii ymmärrystä ja totuutta; viisaus ja äly
Velho	Halu toteuttaa unelmia/muuttaa maailmaa; tieto
Hallitsija	Halu kontrolloida ja hallita

Psychological Perspective -lehdessä vuonna 2017 julkaistussa tutkimuksessa tarkasteltiin tapoja, joilla jungilaiset arkkityypit ilmenevät ihmisten kokemuksissa. Artikkelissa tiivistettiin tutkimuksen tulokset,

Arkkityypit ovat yleismaailmallisia organisoivia teemoja tai malleja, jotka esiintyvät tilasta, ajasta tai henkilöstä riippumatta. Ne esiintyvät kaikilla eksistentiaalisilla ulottuvuuksilla ja kaikilla systemaattisen rekursion tasoilla, ja ne on järjestetty teemoiksi unus mundus’issa, jota Jung kuvaili ”potentiaaliseksi ajan ulkopuoliseksi maailmaksi”. Arkkityypit ovat havaittavissa synkronisaatioiden kautta.[11]

Persoona/maski

Jung uskoo, että ihmisillä on identiteetti tai persoona, jonka he haluavat näyttää muille. Ihmisten ulkoinen persoona on erilainen kuin heidän sisäinen minänsä. Jung käytti sanaa ’persona’ näyttelijän tai yksilön persoonallisuuden naamiolle, koska persoonaan voi vaikuttaa yhteiskunnan sosiaalisten roolien ajattelu tai se voidaan luoda kollektiivisista tiedostamattomista arkkityypeistä. Ihmisellä voi olla useita erilaisia maskeja erilaisiin sosiaalisiin tilanteisiin.

Koska persoona on idealisoitu kuva, ei todellinen heijastus omasta tietoisuudesta, persoonaan erikoistuminen voi johtaa henkilön yksilöllisyyden tukahduttamiseen ja aiheuttaa sisäisiä konflikteja.

Varjo

Jungialaisiin arkkityyppeihin kuuluu varjo-arkkityyppi, joka muodostuu ihmisen negatiivisina ja vahingollisina pitämistä käyttäytymismalleista ja ajatuksista. Ihmiset salaavat tämän pimeän puolen itsestään, koska se voi olla häpeän tai stressin lähde.

Varjo-arkkityyppi kuvataan kirjallisuudessa enimmäkseen ilkeänä hahmona – esimerkiksi Klonkku on Smeagolin varjo-arkkityypi J. R. R. Tolkienin Taru sormusten herrasta -trilogiassa. Robert Louis Stevensonin pienoisromaanissa Strange Case of Dr Jekyll and Mr Hyde – Mr. Hyde kuvaa Tohtori Jekyll’in pimeää, tukahdutettua ja tiedostamatonta puolta.

Itse

Jungilainen arkkityyppi ”itse” määrittelee henkilön tietoisuuden ja tiedostamattoman kokonaisuutta. Useimmissa tapauksissa C. G. Jung ilmaisee itsen mandalana, neliönä tai ympyränä. Itseluominen tapahtuu yksilöitymisenä kutsutun prosessin kautta, joka yhdistää ihmisen persoonallisuuden eri ominaisuuksia.

Jungin mukaan tietoisen ja tiedostamattoman mielen ristiriidat voivat johtaa psyykkisiin ongelmiin. Tämän epäharmonian tuominen tietoon ja sopeuttaminen tietoiseen ymmärrykseen on tärkeä näkökohta yksilöitymisprosessissa. Jung uskoo, että persoonallisuudella on kaksi erillistä keskusta:

Tietoisuuden ytimessä on ego; itse on persoonallisuuden ytimessä.

Persoonallisuus sisältää sekä tietoisen että tiedostamattoman mielen ja egon. Tämä voidaan ymmärtää olettamalla ympyrä, jonka keskellä on piste. Täydellinen ympyrä synnyttää minän, ja sen keskellä oleva pieni piste osoittaa egoa.

Jung uskoo, että ihmisen perimmäisenä tavoitteena on saada tunne itseään ruokkivasta, itseään vahvistavasta käyttäytymisestä ja yhtenäisestä itsestä, joka on lähellä Maslowin itsensä toteuttamisen käsitettä.

Anima/Animus

Animus (naisilla) tai anima (miehillä) kuvaa vastakkaisen sukupuolen vaikutusta itseen. Kun ihminen rakentaa sukupuoli-identiteettiä, hänellä on taipumus tukahduttaa persoonastaan ominaisuuksia, jotka liittyvät vastakkaiseen sukupuoleen. Ne näkyvät maskuliinisen animus-arkkityypin muodossa naisilla ja feminiinisenä animana miehillä.

Animus- ja anima-arkkityyppejä löydetään useista kulttuureista. Esimerkiksi Jane Austenin romaani Ylpeys ja ennakkoluulo näyttää romanttisen herra Darceyn anima-arkkityyppinä.

Animus ja anima-arkkityypit ovat välttämättömiä yksilöiden persoonallisuuden syvyyden ymmärtämiseksi. Nämä arkkityypit edustavat maskuliinisia ja feminiinisiä ominaisuuksia, joita on jokaisessa ihmisessä sukupuolesta riippumatta. Näitä arkkityyppejä tutkimalla ihmiset voivat saada syvemmän ymmärryksen itsestään ja suhteistaan muihin. Animus ja anima eivät ole kiinteää identiteettiä, vaan pikemminkin psyyken sujuvia ja kehittyviä puolia.

Arkkityypin varhainen määritelmä

Jungin intuitio siitä, että psyyke koostuu muustakin, kuin yksilöllisestä kokemuksesta on saattanut syntyä hänen lapsuudessaan. Hän näki unia, jotka vaikuttivat tulevan hänen ulkopuoleltaan. Eräs varhaisimmista muistoista oli uni maanalaisesta fallisesta jumalasta.

Burghölzlin sairaalassa tehty psykoottisten potilaiden tutkimus ja hänen itseanalyysinsä tukivat Jungin uskoa universaaleista psyykkisistä rakenteista, jotka ovat kaiken inhimillisen kokemuksen ja käyttäytymisen taustalla. Hän havaitsi, että hänen potilaidensa unet seurasivat tiettyjä kaavoja ja sisälsivät myyttien, legendojen ja satujen elementtejä.

Jung kutsui arkkityyppejä alun perin ”alkukuviksi”. Termin hän lainasi Jacob Burckhardtilta. Myöhemmin hän viittasi arkkityyppeihin ”kollektiivisen alitajunnan dominioina” (alueina). Jung kuvasi termin ”arkkityypit” ensimmäisen kerran vuonna 1919 esseessään ”Vaisto ja alitajunta”.

Termi on johdettu kreikasta, ja sen ensimmäinen elementti ”arche” tarkoittaa ”alkua, alkuperää, syytä, alkulähdeperiaatetta” sekä ”johtajan asemaa, korkeinta valtaa ja hallitusta”. Toinen elementti, ”tyyppi”, tarkoittaa ”iskua ja sitä, mitä isku tuottaa, kolikon, muodon, kuvan, prototyypin, mallin, järjestyksen ja normin jälkiä.” Nykykäytössä termi tarkoittaa ”kuvion taustalla olevaa muotoa, alkumuotoa.” [12, 13. 14, 15, 16. 17]

Arkkityypin myöhempi kehitys

Myöhemmin Jung tarkensi arkkityyppien määritelmää käsitellen niitä maailmankaikkeudessa olemassa olevina psykofyysisinä malleina, joille ihmistietoisuus ja kulttuuri ovat antaneet erityisen ilmaisun. Tämä oli osa hänen yritystään yhdistää syvyyspsykologia 1900-luvun laajempaan tieteelliseen ohjelmaan.[18]

Jung ehdotti, että arkkityyppi sisältää kaksinaisen luonteen, joka on olemassa sekä yksilön psyykessä että koko maailmassa.

Ei-psyykkinen elementti, tai ”psykoidi” arkkityyppi, on vaiston ja hengen synteesi. Jung kehitti tämän konseptin yhteistyössä itävaltalaisen kvanttifysiikko Wolfgang Paulin kanssa, joka uskoi, että psykoidiarkkityyppi oli ratkaiseva universumin periaatteiden ymmärtämisessä.[3, 19, 20]

Jung koki psykoidiarkkityypin jatkumona, joka sisältää sen, mitä hän aiemmin kutsui ”arkkityyppiseksi taipumukseksi” tai luontaiseksi toimintamalliksi. Arkkityyppi ei ole vain psyykkinen kokonaisuus, vaan se on perustavanlaatuisemmin silta aineeseen yleensä.

Jung käytti termiä unus mundus kuvaamaan yhtenäistä todellisuutta, jonka hän uskoi olevan kaikkien ilmeisten ilmiöiden, havaittavien ja havaitsemattomien asioiden taustalla fyysisessä maailmassa. Hän käsitteli arkkityypit unus mundusin välittäjinä, jotka organisoivat paitsi ajatuksia psyykessä, myös aineen ja energian perusperiaatteita fyysisessä maailmassa.

Arkkityypin psykoidinen puoli teki vaikutuksen Wolfgang Pauliin, joka omaksui Jungin käsitteen ja uskoi, että arkkityyppi tarjosi yhteyden fyysisten tapahtumien ja niitä tutkivan tiedemiehen mielen välillä. Tämä toisti saksalaisen tähtitieteilijän Johannes Keplerin omaksuman kannan.

Siten arkkityypit, jotka järjestävät havaintojamme ja ideoitamme, ovat itse objektiivisen järjestyksen tuotteita, jotka ylittävät sekä ihmismielen että ulkomaailman.

Ken Wilber kehitti teorian nimeltä Spectrum of Consciousness, joka laajensi Jungin arkkityyppejä. Hän kirjoitti, että Jungin arkkityyppejä ei käytetty samalla tavalla kuin muinaisia myyttejä (esim. Platon ja Augustinus).

Wilber käytti myyttien filosofiaa kuvaamaan sellaista todellisuuden perustavanlaatuista tilaa, josta kaikki myöhemmät ja alemmat muodot syntyvät. Wilberille nämä muodot ovat todellisia arkkityyppejä, jotka nousivat esiin Tyhjyydestä tai todellisuuden perustilasta. Teoksessa Eye to Eye: The Quest for the New Paradigm Wilber selvensi, että alemmat rakenteet eivät ole itse arkkityyppejä, vaan ne on annettu kollektiivisesti ja arkkityyppisesti. Hän selitti myös, että muotojen tasot ovat osa psykologista kehitystä, jossa korkeampi järjestys syntyy edeltävän tason erilaistumisen kautta.[3, 19, 21, 22, 23, 24, 25, 26]

Analogiat

Jungin analogia psyykestä sähkömagneettiseen spektriin on tapa visualisoida psyyken eri komponentteja.

Analogiassa näkyvän valon spektri kuvaa tietoisuutta. Spektrin keskus (vastaa keltaista väriä) edustaa tietoista mieltä. Spektrin punainen ja sininen pää kuvaavat tiedostamatonta; punainen tiedostamattomia haluja ja näkymätön valo spektrin infrapunapäässä vaistoja, joihin fysikaaliset ja kemialliset olosuhteet vaikuttavat. Spektrin punainen valo vastaa analogiassa alkuperäisten vaistojen ja tunne-impulssien vaikutusta käyttäytymiseemme, kuten ravinnon, suojan ja lisääntymisen tarpeita. Sininen puolestaan kuvaa henkisiä ideoita, ja spektrin ultraviolettipäässä oleva näkymätön valo edustaa arkkityyppien vaikutusta sekä elävään että elottomaan aineeseen.[21]
Spektrin sininen valo edustaa uskomusten ja arvojen vaikutusta käyttäytymiseemme, kuten uskoa korkeampaan voimaan tai universaaliin moraalikoodiin. Ultravioletti valo spektrin päässä heijastaa universaalien arkkityyppien, kuten sankarin, viisaan vanhimman tai huijarin, vaikutusta ajatuksiimme, tunteisiimme ja tekoihimme. Näiden arkkityyppien uskotaan olevan näkyvän spektrin ulkopuolella. Ne voivat vaikuttaa sekä eläviin että elottomiin asioihin.

Jungin analogiassa violetti väri edustaa psyyken erillistä puolta, eikä muiden värien tai valon aallonpituuksien yhdistelmää. Tämä väri kuvaa sellaisten psykologisten tekijöiden vaikutusta, joita ei ole helppo selittää tai ymmärtää, kuten synkronisuudet, unet ja muut ilmiöt, jotka uhmaavat rationaalista selitystä. Jung ehdotti, että nämä arkkityyppiset rakenteet eivät ainoastaan hallitse elävien organismien käyttäytymistä, vaan niillä on myös vaikutusta epäorgaanisen aineen käyttäytymiseen.Esimerkiksi sankarin arkkityyppi saattaa innostaa ihmistä kohtaamaan rohkeasti vaarallisen tilanteen, kun taas viisaan tietäjän arkkityyppi voi ohjata ihmistä tekemään viisaita ja myötätuntoisia päätöksiä. Samalla tavalla arkkityyppien vaikutus voidaan nähdä luonnossa, kuten tapa, jolla joet ja vuoret näyttävät ilmentävän tiettyjä ominaisuuksia tai energioita. [19, 27]

Esimerkkejä

Jung tunnisti ihmisen psykologiassa erilaisia arkkityyppejä. Näitä ovat tapahtumat, kuten syntymä, kuolema ja avioliitto; hahmot, kuten äiti, isä ja lapsi; ja motiivit, kuten apokalypsi ja vedenpaisumus.[28]

Vaikka arkkityyppien määrä on rajaton, on olemassa muutamia erityisen merkittäviä, toistuvia arkkityyppisiä kuvia, joista tärkeitä ovat (Jungin mukaan) varjo, viisas vanha mies (tietäjä), lapsi, äiti… . ja hänen vastineensa, neito, ja lopuksi anima miehessä ja animus naisessa. Vaihtoehtoisesti hän puhui ”tiettyjen määrättyjen arkkityyppien ilmaantumisesta … varjo, eläin, viisas vanha mies, anima, animus, äiti, lapsi”[29, 30, 31, 32].

Persoona, anima ja animus, varjo ja minä ovat neljä arkkityyppiä, jotka kuuluvat persoonallisuuden erillisten järjestelmien alle. Isä edustaa persoonan patriarkaalisia ominaisuuksia. Jotkut näistä ominaisuuksista voivat sisältää suojelijan, tarjoajan ja viisauden. Isän arkkityyppi voidaan nähdä monissa muodoissa, kuten kuninkaina, päällikköinä ja biologisena isänä.

Äiti edustaa naishahmon hoitavaa ja suojaavaa puolta. Se yhdistetään usein rakkauden, myötätunnon ja välittämisen ominaisuuksiin. Äidin arkkityyppi voi ilmetä monissa muodoissa, kuten biologisena äitinä, äidillisenä hahmona ihmisen elämässä tai jopa äidillisenä aspektina omassa persoonallisuudessa.

Itse määrittelee kaikenlaisia psyykkisiä ilmiöitä ihmisissä. Se ilmaisee persoonallisuuden yhtenäisyyttä kokonaisuutena.Jungin mukaan tämä arkkityyppi ilmenee keski-iässä – vaiheessa, jolloin kaikki persoonallisuuden järjestelmät olivat kehittyneet ja yksilö on jo huolissaan kokonaisuudestaan ja itsensä toteuttamisesta.[33, 34, 35]

Varjo edustaa persoonallista tiedostamatonta kokonaisuutena, Se ilmentää tietoisen persoonallisuuden arvoja kompensoivia arvoja. Se on persoonan piilotettu, tukahdutettu puoli.

Varjojen ominaisuudet ovat suorassa ristiriidassa persoonan kanssa. Näin ollen varjo edustaa ihmisen pimeää puolta, niitä itsen puolia, jotka ovat olemassa, mutta joita hän ei tunnusta tai joihin hän ei samaistu. Varjoa kuvataan myös eläimelliseksi ja pahaenteiseksi puoleksi. Vaikka varjo saattaa vaikuttaa negatiiviselta arkkityypiltä, joka heikentää tai tuhoaa egoa, päinvastainen on totta jos varjo on integroitu kunnolla. Jos varjoa ei ole integroitu kunnolla ja tukahdutettu, sillä voi olla kielteisiä vaikutuksia, jotka vaikuttavat yksilöön ja hänen ympärillään oleviin. [36, 37, 38, 39]

Anima-arkkityyppi esiintyy miehissä ja on hänen perimmäinen kuva naisesta. Se edustaa miehen seksuaalista odotusta naisia kohtaan, mutta on myös symboli miehen feminiinisistä mahdollisuuksista ja hänen kontraseksuaalisista taipumuksistaan. Animus-arkkityyppi on analoginen kuva naisissa olevista maskuliinisista ominaisuuksista. Lisäksi se voi viitata myös miesten tietoiseen maskuliinisten ominaisuuksien tunteeseen.[40, 41, 42, 43]

Yritykset laatia tyhjentävä luettelo arkkityypeistä ovat turhia, koska niillä on taipumus yhdistyä keskenään ja vaihtaa ominaisuuksia, mikä tekee vaikeaksi osoittaa, missä yksi arkkityyppi päättyy ja toinen alkaa. Esimerkiksi varjo-arkkityypin ominaisuudet voivat olla näkyvästi esillä animan tai animuksen arkkityyppisessä kuvassa. Yksi arkkityyppi voi myös esiintyä useissa erillisissä muodoissa, mikä herättää kysymyksen siitä, pitäisikö neljää vai viittä erillistä arkkityyppiä kuvata erillisiänä vai vain muotoina yhdestä arkkityypistä. [37]

Toteutuminen ja kompleksit

Arkkityypit etsivät toteutumista yksilön eläessä elinkaarensa ja ympäristönsä puitteissa. Jungin mukaan tätä prosessia kutsutaan individuaatioksi, jota hän kuvaili ”ilmauksena siitä biologisesta prosessista – oli tapaus kuinka yksinkertaista tai monimutkaista -, jonka avulla jokaisesta elävästä tulee se, mitä sen oli määrä olla alusta alkaen.” Individuaatiota pidetään luovana prosessina, joka aktivoi tiedostamattomat ja alkuperäiset kuvat altistumalla mielen tutkimattomille mahdollisuuksille. Arkkityypit ohjaavat yksilöllistymisprosessia kohti itsensä toteuttamista.

Jungin analyyttisessä psykologiassa individuaatio tarkoittaa elinikäistä psykologista kasvu- ja kehitysprosessia, jonka kautta yksilö pyrkii tulemaan kokonaiseksi. Se on pohjimmiltaan matka kohti itseaktualisointia ja täyden potentiaalinsa saavuttamista.

Individuaation piirteitä:

• Tietoisen ja tiedostamattoman integrointi: Jung uskoi, että psyyke ( mieli) koostuu sekä tietoisista että tiedostamattomista osista. Individuaatioon kuuluu näiden osa-alueiden tunnistaminen ja integrointi, tiedostamattoman materiaalin tuominen tietoisuuteen.
• Varjon kohtaaminen: Varjo on tiedostamaton osa persoonallisuutta, joka sisältää hylätyt ja tukahdutetut ajatuksemme, halumme ja impulssit. Varjon kohtaaminen ja integrointi on keskeinen askel individuaatiossa.
• Maskuliinisen ja feminiinisen tasapainottaminen: Jung ehdotti anima- (feminiininen periaate miehen tiedostamattomassa) ja animus- (maskuliininen periaate naisen tiedostamattomassa) käsitteitä. Näiden sisäisten piirteiden tasapainottaminen on tärkeää individuaation kannalta.
• Minän kehittäminen: Jungilaisessa psykologiassa Minä ei ole ego (tietoinen minäkäsitys) vaan pikemminkin psyyken kokonaisuus, joka kattaa sekä tietoisen että tiedostamattoman. Individuaation tavoitteena on tuoda tietoinen tietoisuuttamme lähemmäs Minän kokonaisuutta.

Individuaatio on monimutkainen ja jatkuva prosessi, joka on jokaiselle yksilölle ainutlaatuinen. Sitä voidaan edistää eri tavoin, kuten:

• Itsepohdiskelu: Toimintaan ryhtyminen, joka edistää itse löytämistä ja sisäisen maailman tutkimista.
• Terapia: Jungilainen psykoterapia voi tarjota yksilöille turvallisen tilan tutkia tiedostamatonta ja työskennellä terapeutin ohjauksessa kohti individuaatiota.
• Taide, luovuus ja hengellisyys: Luoviin harrastuksiin tai hengellisiin käytöntöihin osallistuminen voi edistää individuaatiota tarjoamalla keinoja ilmaista ja tutkia tiedostamatonta.

Jung käytti myös termejä ”evocation” ja ”constellation” selittääkseen itsen toteutumisprosessia. Siten esimerkiksi äidin arkkityyppi aktualisoituu lapsen mielessä synnyttämällä synnynnäisiä odotuksia äidin arkkityypistä, kun lapsi on äidin hahmon läheisyydessä, joka vastaa riittävän tarkasti sen arkkityyppistä mallia. Tämä äidin arkkityyppi on rakennettu lapsen henkilökohtaiseen alitajuntaan äitikompleksina. Kompleksit ovat henkilökohtaisen alitajunnan toiminnallisia yksiköitä, samalla tavalla kuin arkkityypit ovat yksiköitä kollektiiviselle alitajunnalle.[47, 6, 17]

Elämänvaiheet

Arkkityypit ovat synnynnäisiä, universaaleja ja esitietoisia psyykkisiä taipumuksia, joiden avulla ihmiset voivat reagoida inhimillisesti siirtymiseen elämänvaiheesta seuraavaan. Ne muodostavat substraatin, josta ihmiselämän perusteemat nousevat esiin. Arkkityypit ovat kollektiivisen tiedostamattoman komponentteja ja auttavat järjestämään, ohjaamaan ja informoimaan ihmisen ajattelua ja käyttäytymistä. Arkkityypit hallitsevat ihmisen elinkaarta.[47, 28]

Kun kypsymme, arkkityyppinen suunnitelma avautuu ohjelmoidun sekvenssin kautta. Jung kutsui tätä sekvenssiä elämänvaiheiksi. Jokaista elämänvaihetta välittää uusi joukko arkkityyppisiä imperatiiveja, jotka etsivät täyttymystä toiminnassa.[48]

”Arkkityyppi on taipumus muodostaa sellaisia esityksiä motiivista – esityksiä, jotka voivat vaihdella paljon yksityiskohdissa menettämättä perusmalliaan… Ne ovat todellakin vaistomaista suuntausta”.

Siten ”initiaation arkkityyppi aktivoituu voimakkaasti tarjoamaan mielekästä siirtymistä… ’siirtymäriitillä’ yhdestä elämänvaiheesta toiseen”:[ Tällaisia vaiheita voivat olla vanhemmuus, konfirmaatio, seurustelu, avioliitto ja kuolemaan valmistautuminen.[47, 50, 51, 3]

Yleinen kehitys

Kirjassaan Jung and the Post-Jungians Andrew Samuels huomauttaa joitakin tärkeitä kehityssuuntia, jotka liittyvät jungilaisten arkkityyppien käsitteeseen.

Claude Lévi-Strauss oli antropologisen strukturalismin puolestapuhuja. Jungin tavoin hänkin oli kiinnostunut ymmärtämään paremmin kollektiivisten ilmiöiden luonnetta. Selvittäessään myytin rakennetta ja merkitystä Levi-Strauss tuli siihen johtopäätökseen, että nykyiset ilmiöt ovat aikaisempien rakenteiden tai infrastruktuurien muunnoksia; hän totesi, että ”primitiivisten ajatusten rakenne on läsnä mielessämme”. [5, 52]

Samuels huomautti, että Noam Chomskyn psyklingvistiikkatutkimuksessa on olemassa lasten kielen osaamisen malli tai universaali kielioppi. Chomsky nimesi tämän mallin kielenhankintavälineeksi. Hän viittaa myös käsitteeseen ”universaalit” ja tekee eron ”muodollisten” universaalien ja ”substantiivisten” universaalien välillä, samoin kuin ero arkkityypin sellaisenaan (rakenteen) ja arkkityyppisen kuvan välillä.[5]

Jean Piaget kirjoittaa ”skeemoista”, jotka ovat synnynnäisiä ja luovat perustan havainto-motoriselle toiminnalle ja auttavat tiedon hankkimisessa. Samuels väittää, että skeemat ovat verrattavissa arkkityyppeihin niiden synnynnäisyyden, aktiivisuuden ja ympäristövastaavuuden tarpeen vuoksi.[5]

Anthony Stevens väittää, että Charles Darwinin ehdottama sosiaalisten vaistojen käsite, Henri Bergsonin tiedekunnat sekä Wolfgang Kohlerin isomorfit liittyvät kaikki arkkityyppeihin. Kaikki nämä käsitteet liittyvät Straussin tutkimuksiin, jotka uskoivat, että ”kaikki sosiaalisen elämän muodot [ovat] heijastuksia yleismaailmallisista laeista, jotka ovat vastuussa psyyken tiedostamattomien toimintojen säätelystä.” [3]

Etologia ja kiintymysteoria

Michael Fordham pohti esseessään Biological theory and the concept of archetypes, että eläinten synnynnäiset vapautumismekanismit ovat sovellettavissa myös ihmisiin, erityisesti vauvaiässä.

Vaistokäyttäytymistä tuottavat ärsykkeet valitaan laajalta kentältä synnynnäisen havaintojärjestelmän avulla ja käyttäytyminen ”vapautetaan”. Fordham löysi rinnakkaisuuden joidenkin Lorenzin etologisten (eläinten käyttäytymistiede) havaintojen välillä susien hierarkkisesta käyttäytymisestä ja arkkityyppien toiminnasta varhaislapsuudessa.[5]

Anthony Stevens päätteli, että etologia ja analyyttinen psykologia ovat molemmat tieteenaloja, jotka yrittävät ymmärtää universaaleja ilmiöitä. Etologia osoittaa, että jokainen laji on varustettu ainutlaatuisilla käyttäytymiskyvyillä, jotka ovat sopeutuneet sen ympäristöön, eivätkä ihmiset muodosta poikkeusta. Stevens väittää, että arkkityypit ovat ”neuropsyykkisiä keskuksia, jotka ovat vastuussa lajimme käyttäytymis- ja psyykkisten ohjelmistojen yhteensovittamisesta.” [53, 54]

Arkkityyppien olennaista laatua koskeva hämmennys voi osittain johtua Jungin omista kehittyvistä käsityksistä (alkukuvista arkkityyppeihin). Jung halusi säilyttää arkkityyppien raa’an ja vitaalisen laadun alitajunnan spontaaniina suodattimena eikä antaa niiden erityisille yksilöllisille ja kulttuurisille ilmauksille kuivaa, tiukkaa ja älyllisesti muotoiltua merkitystä. Ohjelmoitua käyttäytymistä tapahtuu äidin ja vastasyntyneen psykologisessa suhteessa. Vauvan avuttomuus, sen valtava merkkiärsykkeiden ja lähestymiskäyttäytymisen valikoima laukaisee äidin reaktion. Ja esimerkiksi äidin haju, ääni ja muoto laukaisevat ruokintareaktion.[5]

Vaikka arkkityyppien biologista perustaa ei ole todistettu, keskustelu niiden suhteesta biologisiin teorioihin jatkuu Jotkut tutkijat ovat pyrkineet sovittamaan arkkityyppien käsitettä yhteen evoluutio- ja neurotieteiden kanssa. He ehdottavat, että tietyt alkeelliset käyttäytymismallit ja emotionaalinen reagointikyky ovat saattaneet kehittyä evoluution kautta ja muodostaa perustan arkkityypeille. Neurotieteilijät puolestaan tutkivat aivojen rakenteita ja toimintaa, jotka mahdollisesti alustavat universaaleja kokemuksia ja symboleja.

Arkkityypit Jungin mukaan:

• ihmisen psyykessä on olemassa universaaleja ja perinnöllisiä mentaalisia malleja, joita hän kutsui arkkityypeiksi.
• arkkityypit eivät ole tietoisia ajatuksia tai muistoja, vaan pikemminkin synnynnäisiä taipumuksia kokea ja muodostaa merkitystä maailmasta tietyllä tavalla.
• arkkityypit ilmenevät myyteissä, uskonnollisissa symboleissa, taiteessa ja unissa kautta maailman kulttuurien.

Biologian näkökulma:

• Biologia tutkii elämän prosesseja ja eliöiden ominaisuuksia, usein painottaen genetiikan ja evoluution roolia.
• Evoluutiobiologiassa tutkitaan, kuinka lajit kehittyvät ajan myötä luonnonvalinnan kautta.
• Jotkut psykologit ovat spekuloineet, voisiko arkkityypeille olla evoluutiotieteellistä perustaa. Esimerkiksi, jos tietyt kokemukset tai käyttäytymismallit olisivat olleet hyödyllisiä selviytymiselle ja lisääntymiselle menneisyydessä, ne saattaisivat välittyä geneettisesti tuleville sukupolville.

Arkkityyppejä ja biologiaa yhdistävät näkökulmat:

• Jotkut tutkijat ovat ehdottaneet, että Jungin kuvaamat arkkityypit voivat heijastaa evoluution kautta perinnöllisiä taipumuksia, jotka auttoivat esi-isiämme selviytymään.
• Esimerkiksi, äidin ja lapsen välisen kiintymyssuhteen tärkeys on havaittu monissa lajeissa, ja jotkut tutkijat ovat ehdottaneet, että tähän liittyvä arkkityyppi voisi olla perinnöllinen taipumus muodostaa vahvoja sosiaalisia siteitä.

Tärkeää huomata:

• Jungin arkkityyppiteorian tieteellinen perusta on edelleen kiistanalainen, eikä ole olemassa vankkoja todisteita siitä, että arkkityyppejä olisi perinnöllistetty geneettisesti.
• Biologian ja Jungin psykologian välillä on monia metodologisia ja filosofisia eroja, mikä tekee suoraan vertailujen tekemisen haastavaksi.
• Yhteenvetona, vaikka Jung itse ei syventynyt biologian ja arkkityyppien välisen yhteyden tutkimiseen, jotkut tutkijat ovat pohtineet, voisiko näillä käsitteillä olla yhteyksiä.

Biologia

Stevens esitti, että DNA:ta voidaan tutkia arkkityyppien sijainnin ja leviämisen suhteen. Koska arkkityypit esiintyvät rinnakkain elämän kanssa, niitä tulee odottaa kaikkialla, missä elämää löytyy. Hän ehdotti, että DNA on lajin replikoituva arkkityyppi.[5]

Jungilainen analyytikko Murray Stein väittää, että kaikki sanansaattajien rajaamiseen käytetyt erilaiset termit – ’mallit, geenit, entsyymit, hormonit, katalyytit, feromonit, sosiaaliset hormonit’ – ovat arkkityyppien kaltaisia käsitteitä. Hän mainitsee arkkityyppiset hahmot, jotka edustavat lähettiläitä, kuten Hermes, Prometheus tai Kristus.[5]

Psykoanalyysi

Melanie Kleinin käsitys tiedostamattomasta fantasiasta liittyy läheisesti Jungin arkkityyppiin, koska molemmat koostuvat kuvasta ja vaikutuksesta ja ovat a priori psyyken kuvioita, joiden sisältö rakentuu kokemuksesta.

Jacques Lacan esitti, että tiedostamaton on tietoisen maailman alla oleva rakenne; tiedostamaton itse on rakentunut, kuten kieli. Tämä viittaa yhtäläisyyksiin Jungin kanssa. Lisäksi Lacanin symboliset ja kuvitteelliset järjestykset voivat olla linjassa Jungin arkkityyppisen teorian ja henkilökohtaisen alitajunnan kanssa. Symbolinen järjestys mallintaa mielikuvituksen sisältöä samalla tavalla kuin arkkityyppiset rakenteet altistavat ihmisiä tietynlaisille kokemuksille. Jos otamme esimerkin vanhemmista, arkkityyppiset rakenteet ja symbolinen järjestys altistavat meidän tunnustamisemme ja suhteemme heihin.

Lacanin käsitys Todellisuudesta lähestyy Jungin psykoidia tiedostamatonta, joka voidaan nähdä totena, mutta jota ei voida suoraan tietää. Lacan esitti, että tiedostamaton on organisoitunut monimutkaiseksi verkostoksi, jota hallitsee assosiaatio ja ennen kaikkea ”metaforiset assosiaatiot”. Verkoston olemassaolon osoittaa tiedostamattomien tuotteiden analyysi: unet, oireet ja niin edelleen.[5]

Wilfried Bionin mukaan ajatukset edeltävät ajattelukykyä. Pienen lapsen ajatuksia ei voi erottaa aistitiedoista tai järjestäytymättömistä tunteista. Bion käyttää termiä proto-ajatukset näistä varhaisista ilmiöistä. Koska proto-ajatukset ovat yhteydessä aistitietoon, ne ovat konkreettisia ja itsenäisiä (ajatuksia itsessään), mutta eivät vielä valmiita symboliseen esitykseen tai objektisuhteisiin. Ajatukset toimivat sitten ennakkokäsityksinä – muodostaen arkkityyppien kaltaisia psykosomaattisia kokonaisuuksia. Kleinia kannattavan Money-Kyrlen mukaan Bionin käsitys ennakkokäsityksistä on Platonin Idea-opin suoraa jatkumoa.[5]

Psykoanalyysin johdantoluennoissa (1916-1917) Sigmund Freud kirjoitti:

”There can be no doubt that the source [of the fantasies] lie in the instincts; but it still has to be explained why the same fantasies with the same content are created on every occasion. I am prepared with an answer that I know will seem daring to you. I believe that…primal fantasies, and no doubt a few others as well, are a phylogenetic endowment”.[55]

Freudin ehdotus siitä, että alkuperäiset fantasiat ovat jäännös erityisistä muistoista esihistoriallisista kokemuksista, on katsottu olevan linjassa arkkityyppien ajatuksen kanssa. Laplanehe ja Pontalis huomauttavat, että kaikki ns. primaaliset fantasiat liittyvät alkuperään ja että ”kollektiivisten myyttien tavoin ne väittävät tarjoavansa esityksen ja ”ratkaisun” kaikesta, mikä on lapselle arvoituksellinen.”[5]

Adaptiivinen psykoterapeutti ja psykoanalyytikko Robert Langs on käyttänyt arkkityyppistä teoriaa tapana ymmärtää sen, mitä hän kutsuu ”syväksi tiedostamattomaksi järjestelmäksi”. Langsin arkkityyppien käyttö koskee erityisesti kuoleman ahdistukseen liittyviä kysymyksiä, joita Langs pitää psyykkisten konfliktien juurena. Jungin tavoin Langs ajattelee arkkityyppejä lajinlaajuisina, syvinä tiedostamattomina tekijöinä.[56, 57]

Neurologia

Rossi (1977) ehdotti, että vasemman ja oikean aivopuoliskon välinen toiminta ja ominaisuudet voivat auttaa meitä paikantamaan oikean aivopuoliskon arkkityypit.

Hän lainaa tutkimusta, joka osoittaa, että vasemman pallonpuoliskon toiminta on ensisijaisesti verbaalista ja mielikuvallista ja oikean ensisijaisesti visuospatiaalista ja apperseptiivista. Siten vasen aivopuolisko on varustettu kriittiseksi, analyyttiseksi informaatioprosessoriksi, kun taas oikea aivopuolisko toimii ”gestalt”-tilassa.

Tämä viittaisi siihen, että oikea aivopuolisko osaa muodostaa puutteellisten tietojen varassa paremman kuvan kokonaisuudesta, kuin vasen aivopuolisko; oikea aivopuolisko on myös vasempaa tehokkaampi työskenneltäessä sekavan materialin kanssa; oikea aivopuolisko on irrationaalisempi kuin vasen ja liittyy läheisemmin kehon prosesseihin. Sisäiset hahmot, kuten varjo, anima ja animus ovat arkkityyppisiä prosesseja, joiden lähde on oikealla aivopuoliskolla.[5]

Henry (1977) viittasi Macleanin kolmiosaisten aivojen malliin, joka viittaa siihen, että matelijoiden aivot ovat aivojen vanhempi osa ja voivat sisältää arkkityyppisiä rakenteita. Ehdotus on, että oli aika, jolloin emotionaalinen käyttäytyminen ja kognitio olivat vähemmän kehittyneitä ja vanhemmat liskoaivot hallitsivat. Tällä on ilmeinen yhtäläisyys Jungin ajatukseen arkkityyppien ”kiteytymisestä” ajan myötä.[5]

Psykologia

Arkkityyppisen psykologian kehitti James Hillman 1900-luvun jälkipuoliskolla. Hillman opiskeli Jung Institutessa ja oli sen johtaja valmistumisensa jälkeen. Arkkityyppinen psykologia kuuluu jungialaiseen traditioon. Se liittyy suorimmin analyyttiseen psykologiaan ja psykodynaamiseen teoriaan, mutta poikkeaa kuitenkin radikaalisti, jopa Jungin alkuperäisestä arkkityypin käsitteestä.[58]

Arkkityyppinen psykologia suhteuttaa ja deliteralisoi egon ja keskittyy psyykeen (tai sieluun) itseensä ja arkkiin, psyykkisen toiminnan syvimpiin malleihin, ”perusfantasioihin, jotka elävöittävät koko elämää”.[59]

Arkkityyppinen psykologia on polyteistinen psykologia siinä mielessä, että se yrittää tunnistaa lukemattomia fantasioita ja myyttejä, jumalia, jumalattaria, puolijumalia, kuolevaisia ja eläimiä – jotka muokkaavat ja muovaavat psykologista elämäämme.[60]

Hillmanin mukaan ego on vain yksi psykologinen fantasia, joka on olemassa monien muiden fantasioiden sisällä.Psyykkisten sairauksien hoidossa on käytetty monia arkkityyppejä. Jungin ensimmäinen tutkimus tehtiin skitsofreniaa sairastavilla ihmisillä.[59, 61]

Pedagogia

Arkkityyppisen pedagogiikan kehitti Clifford Mayes. Mayesin työ pyrkii myös edistämään opettajien arkkityyppistä reflektiivisuutta; tämä on keino kannustaa opettajia tutkimaan ja työskentelemään psykodynaamisten asioiden, mielikuvien ja oletusten kanssa, koska nämä tekijät vaikuttavat heidän pedagogisiin käytäntöihinsä.

Viime aikoina Pearson-Marr-arkkityyppiindikaattoria (PMAI), joka perustuu Jungin sekä arkkityyppejä että persoonallisuustyyppejä koskeviin teorioihin, on käytetty pedagogisissa sovelluksissa (hieman kuten Myers-Briggs-tyyppiindikaattoria).

Arkkityyppinen ajattelu kulttuurissa

Useat tutkijat ovat maininneet arkkityypit avainhenkilöiksi sekä antiikin kreikkalaisessa että antiikin roomalaisessa kulttuurissa. Esimerkkejä muinaisesta historiasta ovat eeppiset teokset Ilias ja Odysseia.

Robert Eisner on väittänyt, että jungilaisen ajattelun anima-käsite on prototyyppimuodossa mainittujen tarinoiden jumalatarhahmoissa. Esimerkiksi Eisner mainitseeAthenan suurena vaikuttajana.[62]

Keskiajan kontekstissa brittiläisen kirjailijan Geoffrey Chaucerin teos The Canterbury Tales on mainittu esimerkkinä jungilaisten arkkityyppien näkyvästä käytöstä. Varsinkin laajemmassa tarinakokoelmassa The Wife of Bathin tarina sisältää pahan äidin ja hyvän äidin käsitteiden tutkimista. Annetun tarinan juoni sisältää lisäksi laajempia jungilaisia teemoja taikuuden harjoittamisesta, arvoitusten käytöstä ja radikaalin muutoksen luonteesta.[63]

Brittiläisen intellektuellin ja runoilijan John Miltonin eeppisessä teoksessa Kadonnut paratiisi Luciferin hahmossa on joitain arkkityyppisen sankarin ominaisuuksia, mukaan lukien rohkeus ja tahdonvoima, mutta silti Luciferin osallisuus Aadamin ja Eevan lankeemukseen ilmentää varjokäsitystä. Kuten kaksi ensimmäistä ihmistä, Lucifer on kuvattu luotuna olentona, joka on tarkoitettu palvelemaan taivaan tarkoitusperiä. Hänen kapinansa ja ylpeytensä asettavat hänet filosofisesti Aadamin ja Eevan alkuperäisen moraalisen kuuliaisuuden synkäksi peiliksi. Samoin kaksi ensimmäistä ihmistä toimivat toistensa animana ja animuksena, ja heidän romanttinen rakkautensa tekee toisistaan psykologisesti täydellisiä.[64]

Populaarikulttuurissa

Casablancan toinen päähenkilö Rick Blaine on tulkittu jungilaisen analyysin kautta klassisena sankarina, jonka hahmo on esiintyy yhdessä elokuvahistorian mieleenpainuvimmista rakkauskolmioista.

Arkkityyppejä ilmentyy runsaasti nykytaiteessa ja viihteessä, elokuvissa, kirjallisuudessa, musiikissa ja videopeleissä. Nämä kollektiivisen tiedostamattoman projektiot ilmentävät keskeisiä yhteiskunnallisia kehityskamppailuja mediassa. Sekä Jungin aikana että hänen jälkeensä tehdyt teokset ovat usein olleet akateemisen analyysin kohteena niiden psykologisten näkökohtien osalta.[66]

Elokuvien katsomisella on tärkeä psykologinen merkitys, ei vain yksilötasolla, vaan myös massayhteiskunnallisten asenteiden jakamisessa yhteisen kokemuksen kautta. Viihdeteollisuus toimii myytinteon nykymuotona. Se heijastaa yksilöiden reaktioita itselle sekä laajemmin ihmisyyden mysteereitä ja ihmeitä elokuvien, sarjakuvien, kirjallisuuden ja pelien välitttäminä.

Elokuvakritiikki on pitkään soveltanut jungilaista ajattelua erilaisiin analyyseihin. Arkkityyppejä on pidetty keskeisenä osana tarinankerrontaa valkokankaalla. Tutkijoiden Michael A. Faberin ja John D. Mayerin vuonna 2009 tekemässä tutkimuksessa havaittiin, että yksityishenkilöt voivat luotettavasti tunnistaa tietyt arkkityypit runsaiden yksityiskohtaisten medialähteiden avulla. He totesivat myös, että ihmisten elämänkokemukset ja persoonallisuus näyttivät antavan heille eräänlaisen psykologisen resonanssin tiettyjen luomusten kanssa.[67, 68]

Jungilaisten arkkityyppien uskotaan vaikuttavan käsityksiin siitä, mikä koetaan ”coolina”. James Deanin ja Steve McQueenin kaltaiset näyttelijät on tunnistettu kapinallisiksi hylkijöiksi, jotka ilmentävät tietynlaista jungilaista arkkityyppiä maskuliinisuuden suhteen.[69]

Tohtori Jekyllin ja herra Hyden pahantahoinen herra Hyde on tulkittu jungilaisen analyysin kautta varjohahmona. Nykyelokuva on runsas arkkityyppisten kuvien lähde, josta useimmiten näkyy esimerkiksi sankariarkkityyppi, joka pelastaa päivän ja on nuori ja kokematon, kuten Luke Skywalker Star Warsissa,tai vanhempi ja kyyninen sankari, kuten Rick Blaine Casablancassa, [70, 65]

American Film Institute on nimennyt kaikkien aikojen suurimmaksi elokuvasankariksi Atticus Finch’in To Kill a Mockingbirdistä, joka täyttää kolme roolia arkkityyppien suhteen: isä, sankari ja idealisti. Häntä on kuvattu ”elokuvan puhtaimmaksi arkkityyppiseksi isäksi”.[71, 72, 73]

Klassinen esimerkki jungalaisista arkkityypeistä löytyy tohtori Jekyllin ja herra Hyden tarinasta. Varjo, ego ja persoona ovat esimerkkinä Jekyllin sisäisestä kamppailusta persoonallisuutensa toisen puolen, herra Hyden kanssa. Alkuperäisessä Star Wars -trilogiassa hahmot Luke Skywalker ja Darth Vader edustavat sankarin ja varjon arkkityyppejä.[70, 74]

Markkinoinnissa arkkityyppi on symboliikkaan perustuva genre brändille. Ajatus brändiarkkityyppien käytön markkinoinnissa on ankkuroida brändi-ikonia vasten, joka on jo upotettu ihmiskunnan omaantuntoon ja alitajuntaan. Sekä brändin omistajan että yleisön mielestä brändin arkkityyppien mukautuminen tekee brändistä helpompi tunnistaa.[75]

Arkkityyppi	Esimerkki
The innocent brands	Nestle
Everyman / The regular guy brands	GAP
Hero brands	Nike
Outlaw / Rebel brands	Harley Davidson
Explorer brands	Jeep
Creator brands	Apple
Ruler brands	Rolex
Magician brands	Disney
Lover brands	Chanel
Caregiver brands	Pampers
Jester brands	Dollar Save Club
Sage brands	Google

* Uusia brändejä syntyy jatkuvasti, joten nämä esimerkit voivat olla vanhentuneita. Periaate on, että brändäyksessä hyödynnetään tuotteen herättämiä arkkityyppisiä mielikuvia.

Kritiikki

Feministinen kritiikki on keskittynyt arkkityyppisen teorian näkökohtiin, joiden katsotaan olevan reduktionistisia (pelkistäviä ja yksinkertaistavia) ja jotka tarjoavat stereotyyppisen näkemyksen feminiinisyydestä ja maskuliinisuudesta.[76]

Carl Jungia on myös syytetty metafyysisestä essentialismista. Hänen psykologialtaan ja erityisesti hänen ajatukseltaan hengestä puuttuu tieteellinen pohja, mikä tekee opeista mystisiä. Jungin opit perustuvat olettamuksiin empiirisen tutkimuksen sijaan. Arkkityyppejä kritisoidaan myös siksi, että myyttien esittäminen yleismaailmallisina irrottaa myytit niiden todellisesta luomishistoriasta ja kulttuurisesta kontekstista.[77]

Arkkityypit pelkistävät kulttuuriset ilmaisut dekontekstualisoiduiksi (kontekstistaan irroitetuiksi) yleiskäsitteiksi, jotka riisuvat niiden ainutlaatuisen kulttuurikontekstin ja yksinkertaistavat monimutkaisen todellisuuden joksikin ”helposti ymmärrettäväksi”.[77]

Monet kriitikot painottavat, että arkkityypit lujittavat (länsimaisen) tulkitsijan kulttuurisia ennakkoluuloja. Moderni tiede on luonnehtinut arkkityyppejä eurokeskiseksi ja kolonialistiseksi välineeksi tasoittaa yksittäisten kulttuurien ja niiden tarinoiden erityispiirteitä suuren abstraktion palveluksessa. Tämä näkyy käsitteellistämisessä ”Toisesta”, jota voi edustaa vain rajoitettu egofiktio huolimatta sen ”perustavanlaisesta käsittämättömyydestä”.[78, 79]

Jotkut ovat syyttäneet Jungia ”primitivismin” romantisoidusta ja ennakkoluuloisesta edistämisestä arkkityyppiteorian avulla. Arkkityyppiteorian on katsottu olevan tieteellisesti falsifioimaton ja se on jopa kyseenalaistettu psykologisen ja tieteellisen tutkimuksen alueena. Jung mainitsee rajan kokeellisen ja kuvailevan psykologisen tutkimuksen välillä, näkemällä arkkityyppisen psykologian välttämättömyyden juurtuneena jälkimmäiseen leiriin, joka perustuu (jossain määrin) kliiniseen tapaustutkimukseen.[80]

Post-Jungilainen kritiikki pyrkii kontekstualisoimaan, laajentamaan ja muokkaamaan Jungin alkuperäistä arkkityyppejä koskevaa diskurssia. Michael Fordham suhtautuu kriittisesti taipumukseen liittää potilaiden tuottamia kuvia vain historiallisiin rinnasteisiin (esim. alkemiasta, mytologiasta tai kansanperinteestä). Potilas, joka tuottaa arkkityyppistä materiaalia, jolla on silmiinpistäviä alkemiallisia yhtäläisyyksiä, on vaarassa erota aiempaa enemmän nykyelämästään.[5]

Lähteet

https://en.wikipedia.org/wiki/Jungian_archetypes
https://www.structural-learning.com/post/carl-jungs-archetypes

1. Weiner, Michael O.; Gallo-Silver, Les Paul (2018). The Complete Father: Essential Concepts and Archetypes. Jefferson, NC: McFarland. p. 5. ISBN 978-1-4766-6830-7.
2. Stevens, Anthony (1999). On Jung: Updated Edition (2nd ed.). Princeton, N.J.: Princeton University Press. p. 215. ISBN 069101048X. OCLC 41400920.
3. Stevens, Anthony in ”The archetypes” (Chapter 3.) Ed. Papadopoulos, Renos. The Handbook of Jungian Psychology (2006)
4. Stevens, Anthony (2015). Living Archetypes: The selected works of Anthony Stevens. Oxon: Routledge. p. 141. ISBN 978-1-317-59562-5.
5. Andrew Samuels, Jung and the Post-Jungians ISBN 0415059046, Routledge (1986)
6. C. G. Jung, Synchronicity (London 1985) p. 140
7. Jung 1928:Par. 300
8. Munro, Donald; Schumaker, John F.; Carr, Stuart C. (2014). Motivation and Culture. Oxon: Routledge. p. 2027. ISBN 9780415915090.
9. Packer, Sharon (2010). Superheroes and Superegos: Analyzing the Minds Behind the Masks: Analyzing the Minds Behind the Masks. Santa Barbara, CA: ABC-CLIO. p. 82. ISBN 978-0-313-35536-3.
10. (CW 9, pt 1, para. 155)
11. O’Brien, John A. (2017). ”The Healing of Nations”. Psychological Perspectives. 60 (2): 207–214. doi:10.1080/00332925.2017.1314701. S2CID 149140098.
12. Papadopoulos, Renos K. (2006). The Handbook of Jungian Psychology: Theory, Practice and Applications. New York: Routledge. pp. 76, 84, 85. ISBN 1-58391-147-2.
13. Coleman, Donatella Spinelli (2011). Filming the Nation: Jung, Film, Neo-Realism and Italian National Identity. New York: Routledge. p. 32. ISBN 978-0-415-55513-5.
14. Shamdasani, Sonu; Sonu, Shamdasani (2003). Jung and the Making of Modern Psychology: The Dream of a Science. Cambridge: Cambridge University Press. p. 309. ISBN 0-521-53909-9.
15. Jacobi, Jolande (7 February 2017). ”COMPLEX, ARCHETYPE, SYMBOL in the Psychology of C.G. Jung”. appliedjung.com.
16. Hoerni, Ulrich; Fischer, Thomas; Kaufmann, Bettina, eds. (2019). The Art of C.G. Jung. W. W. Norton & Company. p. 260. ISBN 978-0-393-25487-7.
17. Stevens, Anthony Archetype Revisited: an Updated Natural History of the Self. Toronto, ON.: Inner City Books, 2003. p. 74.
18. Cambray, Joseph; Carter, Linda (2004). Analytical Psychology: Contemporary Perspectives in Jungian Analysis. Hove: Brunner-Routledge. p. 43. ISBN 1-58391-998-8.
19. Aziz, Robert (1990). C. G. Jung’s Psychology of Religion and Synchronicity. Albany, NY: SUNY Press. p. 54. ISBN 0-7914-0166-9.
20. Dryden, Windy; Reeves, Andrew (2013). The Handbook of Individual Therapy, Sixth Edition. Thousand Oaks, CA: SAGE. p. 76. ISBN 978-1-4462-0136-7.
21. Jung, C.G. (1947/1954/1960), Collected Works vol. 8, The Structure and Dynamics of the Psyche, pp. 187, 211–216 (¶384, 414–420). ”Just as the ’psychic infra-red,’ the biological instinctual psyche, gradually passes over into the physiology of the organism and thus merges with its chemical and physical conditions, so the ’psychic ultra-violet,’ the archetype, describes a field which exhibits none of the peculiarities of the physiological and yet, in the last analysis, can no longer be regarded as psychic, although it manifests itself psychically.”
22. Hutchison, Elizabeth D. (2019). Dimensions of Human Behavior: Person and Environment. Thousand Oaks, CA: SAGE Publications. p. 176. ISBN 978-1-5443-3929-0.
23. Wilber, Ken (1998). The Essential Ken Wilber. Boston, MA: Shambhala Publications. p. 147. ISBN 978-1-57062-379-0.
24. Wellings, Nigel; McCormick, Elizabeth Wilde (2000). Transpersonal Psychotherapy. Thousand Oaks, CA: SAGE. p. 10. ISBN 978-1-4462-6615-1.
25. Wilber, Ken (2001). Eye to Eye: The Quest for the New Paradigm. Boston, MA: Shambhala Publications. p. 218. ISBN 1-57062-249-3.
26. Wilber, Ken (2014). The Atman Project: A Transpersonal View of Human Development. Quest Books. ISBN 978-0-8356-3092-4.
27. Stevens, Anthony (2016). Living Archetypes: The selected works of Anthony Stevens. New York, NY: Routledge. p. 155. ISBN 978-1-138-81767-8.
28. Papadopoulos, Renos K. (2006). The Handbook of Jungian Psychology: Theory, Practice and Applications. New York: Routledge. pp. 76, 84, 85. ISBN 1-58391-147-2.
29. Jones, Raya A.; Gardner, Leslie (2019). Narratives of Individuation. Oxon: Routledge. ISBN 978-0-429-51470-8.
30. Jung, quoted in J. Jacobi, Complex, Archetype, Symbol (London 1959) p. 114
31. Smith, Clare (2016). Jack the Ripper in Film and Culture: Top Hat, Gladstone Bag and Fog. London: Springer. p. 39. ISBN 978-1-137-59998-8.
32. C. G. Jung, Two Essays on Analytical Psychology (London 1953) p. 108
33. Pennington, Donald (2018-04-17). Essential Personality. Routledge. ISBN 978-1-134-66598-3.
34. Adeola, FA (2007-09-05). ”Baba: Men and fatherhood in South Africa”. Gender and Behaviour. 5 (1). doi:10.4314/gab.v5i1.23383. ISSN 1596-9231.
35. Mattoon, Mary Ann; Hinshaw, Robert (2003). Cambridge 2001: Proceedings of the Fifteenth International Congress for Analytical Psychology. Einsiedeln, Switzerland: Daimon. p. 159. ISBN 3-85630-609-9.
36. ”The Jungian Shadow”. Society of Analytical Psychology. Retrieved 2023-03-17.
37. Fordham, Michael Explorations Into the Self (Library of Analytical Psychology) Karnac Books, 1985.
38. Schlinger, Henry D. Jr; Poling, Alan (2013). Introduction to Scientific Psychology. New York: Springer Science & Business Media. p. 293. ISBN 978-1-4899-1895-6.
39. ”The Jungian Shadow”. Society of Analytical Psychology. Retrieved 2023-03-16.
40. Contemporary Fairy-Tale Magic: Subverting Gender and Genre. Leiden: BRILL. 2020. p. 198. ISBN 978-90-04-41898-1.
41. Shelburne, Walter A. (1988). Mythos and Logos in the Thought of Carl Jung: The Theory of the Collective Unconscious in Scientific Perspective. New York: SUNY Press. p. 62. ISBN 978-0-88706-695-5.
42. Jung, C. G. (1964). Man and his symbols. Marie-Luise von Franz, Joseph L. Henderson, Aniela Jaffé, Jolande Jacobi. Garden City, NY. ISBN 0-385-05221-9. OCLC 224253.
43. Sollod, Robert N.; Monte, Christopher F. (2008). Beneath the Mask: An Introduction to Theories of Personality, Eight Edition. Hoboken, NJ: John Wiley & Sons. p. 165. ISBN 978-0-471-72412-4.
44. Stevens, Anthony (2004). Archetype Revisited: An Updated Natural History of the Self. London: Routledge. p. 73. ISBN 1-58391-108-1.
45. Runco, Mark A.; Pritzker, Mark A.; Pritzker, Steven R. (1999). Encyclopedia of Creativity, Volume 2 I-Z. San Diego: Academic Press. p. 539. ISBN 0-12-227077-0.
46. Almaas, A. H. (2000-09-05). The Pearl Beyond Price: Integration of Personality into Being, an Object Relations Approach. Shambhala Publications. ISBN 978-0-8348-2499-7.
47. Jung, Emma; Franz, Marie-Luise von (1998). The Grail Legend. Princeton, NJ: Princeton University Press. p. 36. ISBN 0-691-00237-1.
48. Papadopoulos, Renos The Handbook of Jungian Psychology 2006
49. C. G. Jung, ”Approaching the Unconscious” in C. G. Jung ed., Man and his Symbols (London 1978) p. 58
50. Rancour, Patrice (1 December 2008). ”Using Archetypes and Transitions Theory to Help Patients Move From Active Treatment to Survivorship”. Clinical Journal of Oncology Nursing. 12 (6): 935–940. doi:10.1188/08.CJON.935-940. PMID 19064387.
51. Joseph Henderson, ”Ancient Myths and Modern Man”, in Jung ed., Symbols p. 123
52. Leach, Edmund (1974). Lévi Strauss. Fontana/Collins. p. 16. OCLC 894883903.
53. Stevens, Anthony (2015-06-29). Archetype Revisited: An Updated Natural History of the Self. London: Routledge. doi:10.4324/9781315740515. ISBN 978-1-315-74051-5.
54. Major, J.C. (October 2021). ”Archetypes and code biology”. Biosystems. 208: 104501. Bibcode:2021BiSys.20804501M. doi:10.1016/j.biosystems.2021.104501. PMID 34364930.
55. Freud, Sigmund (2013). Introductory Lectures On Psychoanalysis. Digireads.Com. ISBN 978-1-4209-4782-3. OCLC 1124418846.
56. R Langs. Fundamentals of Adaptive Psychotherapy and Counseling. (London 2004)
57. R Langs. Freud on a Precipice. How Freud’s Fate pushed Psychoanalysis over the Edge. (Lanham MD: 2010)
58. Butler, Jason A. (2014-04-03). Archetypal Psychotherapy. Routledge. doi:10.4324/9781315856803. ISBN 978-1-315-85680-3.
59. Hillman, James (2013). The Essential James Hillman: A Blue Fire. Hove: Taylor and Francis. ISBN 978-1-317-79961-0. OCLC 862611224.
60. Hillman, James (1992). Re-visioning psychology. HarperPerennial. ISBN 0-06-090563-8. OCLC 999588737.
61. Greco, Frank A.; Deutsch, Curtis K. (January 2017). ”Carl Gustav Jung and the psychobiology of schizophrenia”. Brain. 140 (1): e1. doi:10.1093/brain/aww273. ISSN 0006-8950. PMID 28031224.
62. Eisner, Robert (1987). The Road to Daulis: Psychoanalysis, Psychology, and Classical Mythology. Syracuse University Press. pp. 75–105. ISBN 9780815602101.
63. Brown, Eric D. (1978). ”Symbols of Transformation: A Specific Archetypal Examination of the ’Wife of Bath’s Tale'”. The Chaucer Review. 12 (4): 202–217. JSTOR 25093434.
64. Kishbaugh, Geoffrey (1 April 2016). Becoming Self: A Jungian Approach to Paradise Lost. Masters Theses (Thesis).
65. Allison, Scott T.; Goethals, George R. (2011). Heroes: What They Do and Why We Need Them. Oxford University Press. pp. 3–17, 199–200. ISBN 9780199739745.
66. Darowski, Emily; Darowski, Joseph (2016-06-01). ”Carl Jung’s Historic Place in Psychology and Continuing Influence in Narrative Studies and American Popular Culture”. Swiss American Historical Society Review. 52 (2). ISSN 0883-4814.
67. Hauke, Christopher; Alister, Ian (2001). Jung and Film. Psychology Press. pp. 1–13. ISBN 9781583911334.
68. Faber, Michael A.; Mayer, John D. (1 June 2009). ”Resonance to archetypes in media: There’s some accounting for taste”. Journal of Research in Personality. 43 (3): 307–322. doi:10.1016/j.jrp.2008.11.003.
69. Hall, Garret (April 2013). The Jungian Psychology of Cool: Ryan Gosling and the Repurposing of Midcentury Male Rebels. Proceedings of The National Conference On Undergraduate Research (NCUR) 2013. University of Wisconsin La Crosse, WI. CiteSeerX 10.1.1.911.5375.
70. Iaccino, James F. (1998). Jungian reflections within the cinema : a psychological analysis of sci-fi and fantasy archetypes. Westport, Conn.: Praeger. ISBN 978-0-313-02208-1. OCLC 518434605.
71. Campbell, Duncan (June 12, 2003). ”Gregory Peck, screen epitome of idealistic individualism, dies aged 87”. The Guardian. Retrieved April 7, 2020.
72. Higgins, Gareth (2013). Cinematic States: Stories We Tell, the American Dreamlife, and How to Understand Everything*. Conundrum Press. ISBN 9781938633348.
73. ”Jungian Archetypes” (PDF). https://www.karmasherabnamdak.org. May 2021. {{cite
web}}: External link in |website= (help)
74. Sandu, Elena-Daniela (2020). ”The Jungian Archetypes and the Conflict with the Double Self in the Strange Case of Dr. Jekyll and Mr. Hyde”. Studia Universitatis Babes-Bolyai – Philologia. 65 (3): 285–294. doi:10.24193/subbphilo.2020.3.21. ISSN 1220-0484. S2CID 243218407.
75. Mark, M., & Pearson, C. S. (2001). The hero and the outlaw: Building extraordinary brands through the power of archetypes. New York: McGraw-Hill.
76. Reed, Toni (2009). Demon-Lovers and Their Victims in British Fiction. University Press of Kentucky. ISBN 978-0-8131-9290-1.[page needed]
77. Holt, Douglas; Cameron, Douglas (2010). Cultural Strategy. Oxford University Press. ISBN 978-0-19-958740-7.[page needed]
78. Adam Frank, The Constant Fire: Beyond the Science vs. Religion Debate, 1st edition, 2009
79. Rowland, Susan (1999). C.G. Jung and Literary Theory: The Challenge from Fiction. New York: St. Martin’s Press. p. 198. ISBN 978-0-312-22275-8.
80. Shelburne, Walter A. (1988). Mythos and Logos in the Thought of Carl Jung: The Theory of the Collective Unconscious in Scientific Perspective. SUNY Press. ISBN 978-0-88706-693-1.[page needed]
81. Gundry, Mark; Gundry, Mark R. (2006). Beyond Psyche: Symbol and Transcendence in C.G. Jung. Peter Lang. ISBN 978-0-8204-7867-8.[page needed]

Text is available under the Creative Commons Attribution-ShareAlike License 4.0;