Varhaisissa syöpäpotilaiden tutkimuksissa soluvälitteisestä sytotoksisuudesta kasvainkohdesoluja vastaan havaittiin johdonmukaisesti niin sanottua ”luonnollista” reaktiivisuutta. Jotkin lymfosyytti-populaatiot hajottivat poikkeuksellisesti kasvainsoluja ilman, että niitä oli aikaisemmin herkistetty kasvainsoluille.

Tohtori Henry Smith (Leedsin yliopiston lääketieteellinen korkeakoulu) julkaisi havainnosta tutkimuksen (1966), jossa vahvistettiin, että käsittelemättömät lymfoidisolut pystyivät antamaan luonnollisen immuniteetin kasvaimille [10]. Monet tutkijat olivat tehneet vastaavia havaintoja, mutta koska löydöt olivat ristiriidassa tuolloin vakiintuneen mallin kanssa, monet pitivät näitä havaintoja artefakteina*.[11]

* Artefakti (lääketiede): 1. keinotekoinen tuote; rakenne tai piirre, joka ei ole luonnollinen, vaan johtuu manipulaatiosta. 2. kuvan vääristymä tai sumeus, joka johtuu käsittelystä tai varastoinnista.

Vuoteen 1973 mennessä ”luonnollinen tappava” reaktiivisuus vahvistettiin useilla lajeilla. Havaintojen seurauksena postuloitiin oletus erillisen solulinjan olemassaolosta, jolla on tämä kyky. Havainnon, että ainutlaatuinen lymfosyyttityyppi oli vastuussa spontaanista sytotoksisuudesta, teki 1970-luvun alussa Rolf Kiessling ja Hugh Pross hiirillä [12] sekä Hugh Pross ja Mikael Jondal ihmisillä [13][14]. Hiiri- ja ihmistutkimukset toteutettiin Tukholman Karoliinisen instituutin professorien Eva Kleinin ja Hans Wigzellin ohjauksessa.

Kiesslingin tutkimus koski T-lymfosyyttien hyvin karakterisoitua kykyä hajottaa kasvainsoluja, joita vastaan ne oli aiemmin immunisoitu. Pross ja Jondal tutkivat soluvälitteistä sytotoksisuutta ihmisen veressä ja erilaisten reseptoria sisältävien solujen poistamisen vaikutusta tähän sytotoksisuuteen. Myöhemmin samana vuonna Ronald Herberman julkaisi samanlaisia havaintoja hiiren efektorisolun ainutlaatuisesta luonteesta [15]. Ihmisillä tehtyjen tutkimusten tiedot vahvisti suurimmaksi osaksi West et al.[16] käyttäen samanlaisia tekniikoita ja samaa erytroleukeemista kohdesolulinjaa, K562. K562 on herkkä ihmisen NK-solujen hajoamiselle. Sittemmin K562 51-kromin vapautumismäärityksestä on tullut yleisimmin käytetty määritys ihmisen NK-toiminnallisen aktiivisuuden havaitsemiseksi [17].

Menetelmän yleinen käyttö on johtanut siihen, että laboratoriot ympäri maailmaa voivat helposti vertailla kokeellisia tietoja. Käyttämällä epäjatkuvaa tiheyssentrifugointia ja monoklonaalisia vasta-aineita, luonnollinen tappamiskyky kartoitettiin suurten, granulaaristen lymfosyyttien alaryhmään (LGL), jotka tunnetaan nykyään NK-soluina.

Timonen ja Saksela osoittivat vuonna 1980, että tiheysgradientilla eristetyt suuret granulaariset lymfosyytit olivat vastuussa ihmisen NK-aktiivisuudesta [18]. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun NK-solut visualisoitiin mikroskooppisesti, ja se oli suuri läpimurto alalla.

NK-solujen alaryhmät

NK-solut luokitellaan:

• CD56^bright -soluiksi ja
• CD56^{dim –} soluiksi [19][20][3]

CD56^bright NK-solut erittävät sytokiineja ja ovat toiminnaltaan samankaltaisia kuin T-auttajasolut [20]. CD56^bright NK-solut muodostavat valtaosan luuytimen, toissijaisista imukudoselimistä, maksan ja iho NK-soluista [3].

Imukudosta on myös imukeräsissä. Imukeräsiä löytyy risakudoksista, Peyerin levyistä suolistossa, umpilisäkkeestä ja hengitysteiden limakalvolta. Näistä imukudoksista käytetään nimitystä MALT-järjestelmä (mucosa-associated lymphoid tissue). Imukudoselimet voidaan jakaa ensisijaisiin imukudoselimiin, joita ovat luuydin ja kateenkorva sekä toissijaisiin imukudoselimiin, joita ovat perna, risat, imusuonisto imusolmukkeineen, erilliset imukeräset ja imukerässikermät.

CD56^dim NK-soluja löydetään pääasiassa perifeerisestä verestä*, [3]. Näitä NK-soluja luonnehtii ”kyky tappaa” sairastuneita soluja [20]. CD56^dim NK-solut ovat aina CD16-positiivisia (CD16 on vasta-aine-riippuvaisen soluvälitteinen sytotoksisuus (ADCC – Antibody-dependent cellular cytotoxicity)) välittäjä [20]. CD56^bright NK-solut voivat muuttua CD56^dim -soluiksi CD16 välityksellä [3]. Luonnolliset tappajasolut tuhoavat viruksen infektoimia soluja CD16-välitteisesti vasta-aine-riippuvaisessa soluvälitteisessä sytotoksisuudessa (ADCC)[21].

Kaikilla COVID-19-potilailla CD56^bright NK-solujen toiminta on heikentynyt, mutta CD56^dim on heikentynyt vain vakavaa COVID-19-infektiota sairastavilla [21].

* Perifeerinen veri kulkee sydämen, valtimoiden, kapillaarien ja verisuonien läpi. Sen tärkein tehtävä on kuljettaa happea ja ravintoaineita elimistön soluihin ja kudoksiin sekä poistaa hiilidioksidia ja muita kuona-aineita elimistöstä.

NK-solujen reseptorit

NK-solureseptorit voidaan erottaa toiminnan perusteella. Luonnolliset sytotoksisuusreseptorit indusoivat suoraan apoptoosin (solukuoleman) Fas-ligandiin sitoutumisen jälkeen, mikä osoittaa suoraan solun tartunnan.

MHC-riippumattomat reseptorit käyttävät vaihtoehtoista reittiä apoptoosin indusoimiseksi infektoiduissa soluissa. Luonnollinen tappajasoluaktivaatio määräytyy estävän ja aktivoivan reseptoristimulaation tasapainon perusteella. Esimerkiksi, jos inhiboiva reseptorin signalointi on näkyvämpää, NK-soluaktiivisuus estyy; samoin, jos aktivoiva signaali on hallitseva, seurauksena on NK-solujen aktivaatio [22]. NK-solureseptorityypit (joissa on inhiboivia ja joitain aktivoivia jäseniä) erotetaan rakenteesta. Seuraavassa on muutama esimerkki:

Aktivoivat reseptorit

• Ly49 (homodimeeri, eli kahdesta rakenneyksiköstä koostuva rakenne, jonka molemmat yksiköt ovat samanlaisia). Ihmisellä on yksi pseudogeeninen Ly49-reseptori, joka kuuluu vanhoihin C-tyypin lektiiniperheen reseptoreihin. Ly49 on klassisten (polymorfisten) MHC I -molekyylien reseptori.
• NCR (luonnolliset sytotoksisuusreseptorit), immunoglobuliinien superperheen tyypin 1 transmembraaniproteiinit välittävät stimulaatiossa NK:n tappamista ja IFNy:n vapautumista. Ne sitovat virusligandeja, kuten hemagglutiniinit ja hemagglutiniinineuraminidaasit, joitain bakteeriligandeja ja soluligandeja, jotka liittyvät kasvaimen kasvuun, kuten PCNA.
• CD16 (FcγIIIA) CD16 on erilaistumismolekyylien ryhmä, joka löytyy luonnollisten tappajasolujen, neutrofiilien, monosyyttien ja makrofagien pinnasta. Se osallistuu vasta-aineriippuvaiseen soluvälitteiseen sytotoksisuuteen.CD16 on immunoglobuliinien superperheen (IgSF) molekyyli, joka osallistuu vasta-aineriippuvaiseen solusytotoksisuuteen (ADCC). Sitä voidaan käyttää spesifisten immuunisolujen populaatioiden eristämiseen fluoresenssiaktivoidun solulajittelun (FACS) tai magneettisesti aktivoidun solulajittelun avulla käyttämällä CD16:ta vastaan suunnattuja vasta-aineita.CD16 on tyypin III Fcy-reseptori. Ihmisillä sitä esiintyy kahdessa eri muodossa: FcyRIIIa (CD16a) ja FcyRIIIb (CD16b), joiden sekvenssien samankaltaisuus on 96 % solunulkoisilla immunoglobuliinia sitovilla alueilla. Kun FcyRIIIa ekspressoituu syöttösoluissa, makrofageissa ja luonnollisissa tappajasoluissa transmembraanisena reseptorina, FcyRIIIb ekspressoituu vain neutrofiileissä.

  FcyRIIIb on ainoa Fc-reseptori, joka on ankkuroitu solukalvoon glykosyylifosfatidyyli-inositoli (GPI) -linkkerillä, ja sillä on myös merkittävä rooli kalsiumin mobilisaation ja neutrofiilien degranulaation käynnistämisessä. FcγRIIIa ja FcγRIIIb pystyvät yhdessä aktivoimaan degranulaation, fagosytoosin ja oksidatiivisen purskeen, mikä mahdollistaa neutrofiilien puhdistamisen opsonisoituneista patogeeneista.

Inhiboivat (estävät) reseptorit

• Tappajasolun immunoglobuliininkaltaiset reseptorit (KIRs) kuuluvat Ig:n kaltaisten solun ulkoisten domeenien reseptorien multigeeniseen perheeseen. Ne ovat klassisen MHC I:n (HLA-A, HLA-B, HLA-C) sekä ei-klassisen Mamu-G:n (HLA-G) pääreseptoreita kädellisillä. Jotkut KIR:t ovat spesifisiä tietyille HLA-alatyypeille. Useimmat KIR:t ovat estäviä ja hallitsevia. Tavalliset solut ilmentävät MHC-luokkaa I, joten KIR-reseptorit tunnistavat ne ja NK-solujen sytotoksinen reaktio estyy.
• CD94/NKG2 (heterodimeeri, eli kahdesta rakenneyksiköstä koostuva rakenne, jonka molemmat yksiköt ovat rakenteeltaan erilaisia) on C-tyypin lektiiniperheen reseptori, joka on konservoitunut (säilynyt samanlaisena) sekä jyrsijöillä että kädellisillä ja identifioi ei-klassisia (myös ei-polymorfisia) MHC I -molekyylejä, kuten HLA-E. HLA-E:n ilmentyminen solun pinnalla riippuu klassisten MHC-luokan I molekyylien signaalisekvenssistä peräisin olevan nonameeripeptidiepitoopin läsnäolosta, joka muodostuu signaalipeptidipeptidaasin ja proteasomin peräkkäisestä toiminnasta.
• ILT tai LIR (immunoglobuliininkaltainen reseptori) kuuluu äskettäin tunnistettuun Ig-reseptoreiden perheeseen.
• Ly49:llä on sekä aktivoivia että estäviä isoformeja. Ne ovat erittäin polymorfisia populaatiotasolla; vaikka ne eivät ole rakenteellisesti sukua KIR:eille, ne ovat KIR:ien toiminnallisia homologeja hiirillä. Ly49:t ovat klassisten (polymorfisten) MHC I -molekyylien reseptoreita.
  

Funktio

Sytolyyttinen granulaatiovälitteinen soluapoptoosi

NK-solut ovat sytotoksisia (solulle myrkyllisiä).Pienet granulat sytoplasmassa sisältävät proteiineja, kuten perforiinia ja proteaaseja, eli grantsyymeja. Vapautuessaan tapettavaksi tarkoitetun solun välittömään läheisyyteen perforiini muodostaa huokosia kohdesolun solukalvoon, luoden näin vesipitoisen kanavan, jonka kautta grantsyymit ja niihin liittyvät molekyylit pääsevät soluun, mikä indusoi joko apoptoosin tai lyyttiseen solun hajoamisen.

Ero apoptoosin ja solun hajoamisen välillä on tärkeä immunologiassa: viruksen saastuttaman solun hajottaminen voi mahdollisesti vapauttaa virioneja, kun taas apoptoosi johtaa viruksen tuhoutumiseen. NK-solut erittävät myös α-defensiinejä, antimikrobisia molekyylejä, ja ne tappavat bakteereja suoraan hajottamalla niiden soluseiniä neutrofiilien kanssa analogisella tavalla.[5]

Vasta-aineriippuvainen soluvälitteinen sytotoksisuus (ADCC)

Infektoituneet solut opsonoidaan rutiininomaisesti vasta-aineilla immuunisolujen havaitsemiseksi. NK-soluissa ilmentyvät FcyRIII (CD16) -reseptorit voivat tunnistaa antigeeneihin sitoutuvat vasta-aineet, mikä johtaa NK-aktivaatioon, sytolyyttisten rakeiden vapautumiseen ja siitä johtuvaan soluapoptoosiin. Tämä on joidenkin monoklonaalisten vasta-aineiden, kuten rituksimabin (Rituxan), ofatumumabin (Azera) ja muiden, tärkeä toimintamekanismi. Vasta-aineriippuvaisen soluvälitteisen sytotoksisuuden vaikutus kasvainsolujen tappamiseen voidaan mitata spesifisellä testillä, joka käyttää NK-92:ta, kuolematonta NK-kaltaisten solujen linjaa, joka on lisensoitu NantKwest, Inc:lle: NK-92-solujen vaste, joka on transfektoitu korkean affiniteetin Fc-reseptorilla verrataan ”villin tyypin” NK-92:een, joka ei ilmennä Fc-reseptoria.[23]

Sytokiinien indusoima NK-solujen ja sytotoksisten T-lymfosyyttien (CTL) aktivaatio

Sytokiineilla on ratkaiseva rooli NK-solujen aktivoinnissa. Koska nämä ovat stressimolekyylejä, joita solut vapauttavat virusinfektion seurauksena, ne toimivat signaalina NK-soluille viruspatogeenien esiintymisestä sairastuneella alueella.

NK-aktivaatioon osallistuvia sytokiinejä ovat IL-12, IL-15, IL-18, IL-2 ja CCL5. NK-solut aktivoituvat vasteena interferoneille tai makrofageista peräisin oleville sytokiineille. Ne toimivat virusinfektioiden hillitsemisessä, kun taas adaptiivinen immuunivaste tuottaa antigeenispesifisiä sytotoksisia T-soluja, jotka voivat poistaa infektion.

NK-solut hallitsevat virusinfektioita erittämällä IFNy:aa ja TNFa:aa. IFNy aktivoi makrofageja fagosytoosia ja hajoamista varten, ja TNFa toimii edistäen suoraa NK-kasvainsolujen tappamista. Potilaat, joilta puuttuu NK-soluja, ovat erittäin alttiita herpesvirusinfektion varhaisille vaiheille.

Puuttuva itsensä tunnistamisen -hypoteesi

Jotta NK-solut voisivat puolustaa kehoa viruksia ja muita taudinaiheuttajia vastaan, ne tarvitsevat mekanismeja, joilla ne tunnistavat onko solu infektoitunut vai ei. Tarkat mekanismit ovat edelleen tutkimuksen kohteena, mutta ”muuttuneen minän” tilan tunnistamisen uskotaan liittyvän asiaan.

Sytotoksisen aktiivisuutensa hallitsemiseksi NK-soluilla on kahden tyyppisiä pintareseptoreita: aktivoivat reseptorit ja estävät reseptorit sekä tappajasolujen immunoglobuliinin kaltaiset reseptorit. Useimmat näistä reseptoreista eivät ole ainutlaatuisia NK-soluille, ja niitä voi esiintyä myös joissakin T-solujen alaryhmissä.

Estävät reseptorit tunnistavat MHC-luokan I alleelit, mikä selittää, miksi NK-solut ensisijaisesti tappavat soluja, joissa on vähän MHC-luokan I molekyylejä. Tämä NK-solukohteen vuorovaikutusmuoto tunnetaan nimellä ”puuttuva itsensä tunnistaminen”. Klas Kärre kollegoineen nimesi hypoteesin 90-luvun lopulla.

MHC-luokan I molekyylit ovat päämekanismi, jolla solut näyttävät virus- tai kasvainantigeenejä sytotoksisille T-soluille. Sekä solunsisäisissä mikrobeissa että kasvaimissa on havaittavissa yleinen evoluutionaalinen sopeutuminen: MHC I -molekyylien krooninen vaimeneminen, mikä tekee sairastuneista soluista näkymättömiä T-soluille, jolloin ne voivat välttää T-soluvälitteisen immuunivasteen. NK-solut ilmeisesti kehittyivät evoluutioreaktiona tähän sopeutumiseen (MHC:n menetys eliminoi CD4/CD8-toiminnan, joten toinen immuunisolu kehittyi täyttämään tehtävän)[24].

Kasvainsolujen seuranta

Luonnollisista tappajasoluista puuttuu usein antigeenispesifisiä solupintareseptoreita, joten ne ovat osa synnynnäistä (luontaista) immuunijärjestelmää, eli ne pystyvät reagoimaan välittömästi ilman aiempaa altistusta taudinaiheuttajalle.

Sekä hiirillä että ihmisillä NK-soluilla voidaan nähdä rooli kasvaimen immuunivalvonnassa indusoimalla suoraan kasvainsolujen kuolemaa (NK:t toimivat sytolyyttisinä efektorilymfosyytteinä), jopa ilman pintaadheesiomolekyylejä ja antigeenisiä peptidejä. Tämä NK-solujen rooli on tärkeä immuunijärjestelmän toiminnalle erityisesti siksi, että T-solut eivät pysty tunnistamaan patogeenejä pinta-antigeenien puuttuessa [2].

Kasvainsolujen havaitseminen johtaa NK-solujen aktivoitumiseen ja siitä johtuvaan sytokiinien tuotantoon ja erittymiseen. Jos kasvainsolut eivät aiheuta tulehdusta, niitä pidetään myös itsenä, eivätkä ne aiheuta T-soluvastetta.

NK:t tuottavat useita sytokiinejä, mukaan lukien tuumorinekroositekijä a (TNFa), IFNy ja interleukiini (IL-10). TNFa ja IL-10 toimivat proinflammatorisina ja vastaavasti immunosuppressoreina.

NK-solujen aktivaatio ja sitä seuraava sytolyyttisten efektorisolujen tuotanto vaikuttaa makrofageihin, dendriittisoluihin ja neutrofiileihin, mikä mahdollistaa sen jälkeen antigeenispesifiset T- ja B-soluvasteet. Sen sijaan, että se vaikuttaisi antigeenispesifisten reseptorien kautta, NK-solujen aiheuttamaa kasvainsolujen hajoamista välittävät vaihtoehtoiset reseptorit, mukaan lukien NKG2D, NKp44, NKp46, NKp30 ja DNAM [22]. NKG2D on disulfidisidottu homodimeeri, joka tunnistaa useita ligandeja, mukaan lukien ULBP ja MICA, jotka tyypillisesti ilmentyvät kasvainsoluissa. Dendriittisolujen ja NK-solujen välisen rajapinnan roolia immunobiologiassa on tutkittu ja määritelty kriittiseksi monimutkaisen immuunijärjestelmän ymmärtämiselle.

NK-solut, makrofagit ja eräät muut solutyypit, ilmentävät Fc-reseptori-molekyyliä (FcR) – (FC-gamma-RIII = CD16). Se on aktivoiva biokemiallinen reseptori, joka sitoo IgG-luokan vasta-aineiden Fc-osan. Tämä sallii NK-solujen kohdistaa aktivaationsa soluihin ja hajottaa soluja vasta-aineriippuvaisen soluvälitteisen sytotoksisuuden (ADCC) kautta.

Immuunivaste riippuu NK-soluissa ilmennetyn Fc-reseptorin affiniteetista, jolla voi olla korkea, keskitasoinen ja alhainen affiniteetti vasta-aineen Fc-osaan. Tämän affiniteetin määrää proteiinin asemassa 158 oleva aminohappo, joka voi olla fenyylialaniini (F-alleeli) tai valiini (V-alleeli). Potilaat, joilla on korkea affiniteetti FcRgammRIII (158 V/V alleeli), reagoivat paremmin vasta-ainehoitoon. Tämä on osoitettu lymfoomapotilailla, jotka ovat saaneet Rituxan-vasta-ainetta.
Potilailla, jotka ilmentävät 158 V/V alleelia, oli parempi antituumorivaste. Vain 15–25 % väestöstä ilmentää 158 V/V alleelia. Monoklonaalisten vasta-aineiden ADCC-osuuden määrittämiseksi NK-92-solut (”puhdas” NK-solulinja) on transfektoitu korkean affiniteetin FcR:n geenillä.

Vanhenevien solujen poistaminen

Luonnollisilla tappajasoluilla ja makrofageilla on tärkeä tehtävä vanhenevien solujen poistamisessa [25]. Luonnolliset tappajasolut tappavat vanhenevia soluja ja erittävät makrofageja aktivoivia sytokiinejä, jotka aktivoivat makrofagit poistamaan vanhenevia soluja [25].

Luonnolliset tappajasolut voivat käyttää NKG2D-reseptoreita havaitsemaan vanhenevia soluja ja tappamaan nämä solut käyttämällä perforiinihuokosia muodostavaa sytolyyttistä proteiinia.[26] CD8+ sytotoksiset T-lymfosyytit käyttävät myös NKG2D-reseptoreita havaitsemaan vanhenevia soluja ja edistämään NK-solujen tapaan vanhenevien solujen tappamista.[26]

NK-solujen adaptiiviset ominaisuudet – ”muistin kaltaiset”, ”mukautuvat” ja muisti-NK-solut

Adaptive NK cells

Kyky synnyttää muistisoluja primaarisen infektion jälkeen sekä siitä seuraava nopea immuunivaste saman antigeenin aiheuttamiin myöhempiin infektioihin on keskeinen osa T- ja B-solujen tehtäviä adaptiivisessa immuunivasteessa.

NK-soluja on pidetty osana luontaista immuunijärjestelmää. Viime aikoina lisääntynyt näyttö kuitenkin viittaa siihen, että NK-soluilla voi olla useita ominaisuuksia, jotka yleensä johtuvat adaptiivisista immuunisoluista (esim. T-soluvasteista), kuten alaryhmien dynaaminen laajeneminen ja supistuminen, lisääntynyt pitkäikäisyys ja immunologisen muistin muoto, jolle on ominaista tehokkaampi vaste saman antigeenin toissijaiseen altistukseen [27][28].

Hiirien MCMV-mallissa havaittiin MCMV-indusoitujen NK-solujen suojaavia muistitoimintoja [29] ja MCMV-ligandin m157 suora tunnistaminen Ly49-reseptorin toimesta osoittautui tärkeäksi adaptiivisten NK-soluvasteiden synnyttämisessä.[29]

Ihmisillä useimmat tutkimukset ovat keskittyneet aktivoivaa reseptoria NKG2C (KLRC2) kantavan NK-solujen alajoukon laajentamiseen. Tällaista laajenemista havaittiin ensisijaisesti vasteena ihmisen sytomegalovirukselle (HCMV) [30], mutta myös muissa infektioissa, mukaan lukien hantavirus, Chikungunya-virus, HIV ja virushepatiitti.

Laukaisevatko virusinfektiot adaptiivisten NKG2C+ NK-solujen laajentumisen vai johtavatko muut infektiot piilevän HCMV:n uudelleen aktivoitumiseen (kuten hepatiitista on arveltu [31]), on vielä ratkaisematta. Viimeaikaiset tutkimukset viittaavat siihen, että adaptiiviset NK-solut voivat käyttää aktivoivaa reseptoria NKG2C (KLRC2) sitoutuakseen suoraan sytomegaloviruksesta peräisin oleviin peptidiantigeeneihin ja reagoida peptidien tunnistamiseen aktivoimalla, laajentamalla ja erilaistumalla [32]. Tämä mekanismi, joka reagoi viruksen infektoimiin soluihin tunnettiin aiemmin vain adaptiivisen immuunijärjestelmän T-solujen immuunivasteesta.

NK-solujen toiminta raskausaikana

Koska siittiöiden mukana naisen munasoluun päätyy vieraita geenejä, onnistunut hedelmöittyminen edellyttää äidin immuunijärjestelmän tukahduttamista. NK-soluilla uskotaan olevan keskeinen merkitys tässä prosessissa [33]. Kohdun NK-solut (uNK-solut) eroavat perifeerisistä NK-soluista.

Kohdun NK-solut kuuluvat CD56^bright NK -solujen alaryhmään. Ne erittävät sytokiineja, mutta niillä on alhainen sytotoksinen kyky. Ne ovat verrattain samankaltaisia perifeeristen CD56^bright NK-solujen kanssa, mutta niillä on hieman erilainen reseptoriprofiili.[33]

uNK-solut ovat runsaimpia leukosyyttejä kohdussa raskauden alkuvaiheessa. Niiden osuus on noin 70 % kohdun leukosyyteistä, mutta niiden alkuperästä ei ole varmuutta [34]. Kohdun NK-solut tuottavat solusytotoksisuutta in vitro, mutta vähemmän kuin perifeeriset NK-solut, vaikka ne sisältävät perforiinia [35].

Sytotoksisuuden puute in vivo voi johtua kohdun NK-solujen estoreseptoreiden ligandeista. Trofoblastisolut vähentävät HLA-A:n ja HLA-B:n säätelyä suojautuakseen sytotokselta T-soluvälitteiseltä kuolemalta. Tämä aktivoisi normaalisti NK-solut puuttuvalla itsetunnistuksella; nämä solut kuitenkin säilyvät. Trofoblastin HLA-E:n (joka on ligandi NK-soluja inhiboivalle reseptorille NKG2A) ja HLA-G:n (joka on ligandi NK-soluja estävälle reseptorille KIR2DL4) selektiivisen retention uskotaan puolustavan sitä NK-soluvälitteistä kuolemaa vastaan. [33]
Perifeeristen NK-solujen korkeampia prosenttiosuuksia esiintyy naisilla, joilla on ollut toistuvia keskenmenoja [36].

NK-solut ovat vuorovaikutuksessa HLA-C:n kanssa tuottaen sytokiinejä, jotka ovat välttämättömiä trofoblastiselle proliferaatiolle. Joitakin tärkeitä sytokiineja, joita ne erittävät, ovat TNF-α, IL-10, IFN-y, GM-CSF ja TGF-β [33]. Esimerkiksi IFN-y laajentaa ja ohentaa äidin kierrevaltimoiden seinämiä parantaakseen verenkiertoa implantaatiokohtaan [37].

Syöpäsolut ja NK-solut

Tuumorisolut voivat välttää immuunivasteet poistamalla NKG2D:n liukoisia ligandeja. Nämä liukoiset NKG2D-ligandit sitoutuvat NK-solujen NKG2D-reseptoreihin aktivoiden väärän NK-vasteen ja siten luoden kilpailua reseptoripaikasta [2]. Tätä kiertotapaa esiintyy eturauhassyövässä. Lisäksi eturauhassyövän kasvaimet voivat välttää CD8-solujen tunnistamisen, koska ne pystyvät vaimentamaan MHC-luokan I molekyylien ilmentymistä. Tämä esimerkki immuunijärjestelmän väistämisestä korostaa itse asiassa NK-solujen merkitystä kasvaimen seurannassa ja vasteessa, koska CD8-solut voivat näin ollen vaikuttaa vain kasvainsoluihin vasteena NK:n käynnistämään sytokiinien tuotantoon (adaptiivinen immuunivaste) [38].

NK-solujen korkea pitoisuus

Kokeelliset hoidot NK-soluilla ovat johtaneet liialliseen sytokiinituotantoon ja jopa septiseen sokkiin. Tulehduksellisen sytokiini gamma-interferonin ehtyminen käänsi vaikutuksen.

Sovellukset

Syöpäterapiat

Koska NK-solut tunnistavat kohdesolut, kun ne ilmentävät ei-omia HLA-antigeenejä (mutta eivät itseään), autologiset (potilaiden omat) NK-soluinfuusiot eivät ole osoittaneet kasvainten vastaisia vaikutuksia.

Sen sijaan tutkijat työskentelevät perifeerisen veren allogeenisten solujen käyttämiseksi, mikä edellyttää, että kaikki T-solut poistetaan ennen infuusiota, jotta voidaan poistaa käänteishyljintäsairauden riski, joka voi olla kohtalokas.

Tämä voidaan saavuttaa käyttämällä immunomagneettista kolonnia (CliniMACS). Lisäksi, koska veressä on rajoitettu määrä NK-soluja (vain 10 % lymfosyyteistä on NK-soluja), niiden määrää on lisättävä viljelmässä. Tämä voi kestää muutaman viikon ja tuotto riippuu luovuttajasta.

Yksinkertaisempi tapa saada suuria määriä puhtaita NK-soluja on laajentaa NK-92-soluja, joiden solut kasvavat jatkuvasti viljelmässä ja jotka voidaan laajentaa kliinisen asteen määrään pusseissa tai bioreaktoreissa [39]. Kliiniset tutkimukset ovat osoittaneet sen olevan hyvin siedetty, ja joitakin kasvaimia estäviä vasteita on havaittu potilailla, joilla on keuhkosyöpä, melanooma ja lymfooma [40][41].

NK-92-immunoterapiaan liittyy kuitenkin merkittäviä rajoituksia, koska solulinja on peräisin potilaalta, jolla on non-Hodgkin-lymfooma, ja siksi se on säteilytettävä ennen infuusiota, mikä rajoittaa pysyvyyttä in vivo. Lisäksi NK-92-soluista puuttuu CD-16, minkä vuoksi ne eivät pysty suorittamaan ADCC:tä, mikä estää tämän hoidon käyttämisen yhdessä monoklonaalisten vasta-ainehoitojen kanssa [42]. Ne voidaan kuitenkin suunnitella sisältämään CD16, mikä mahdollistaa ADCC-toiminnan ja laajentaa niiden mahdollista terapeuttista käyttökelpoisuutta.

T-solujen infuusiot, jotka on suunniteltu ilmentämään kimeeristä antigeenireseptoria (CAR), joka tunnistaa antigeenimolekyylin leukemiasoluissa, voivat saada aikaan remissioita potilailla, joilla on pitkälle edennyt leukemia. T-solujen laajenemiseen liittyy logistisia haasteita, ja tutkijat työskentelevät soveltaakseen samaa tekniikkaa ääreisveren NK-soluihin ja NK-92:een. NK-92-soluja voidaan muokata sisältämään sekä CD16- että CAR-soluja, jotta ne voivat suorittaa sekä ADCC-välitteisen tappamisen IgG1-vasta-aineiden kautta että CAR-välitteisen tappamisen samasta solusta. Yksi tällainen NK-92:sta johdettu solulinja, nimeltään t-haNK, on muokattu sekä CD16:n että anti-PD-L1 CAR:n kanssa, ja se on parhaillaan kliinisessä kehityksessä onkologisiin indikaatioihin. NK-92.

Bostonin lastensairaalassa tehdyssä tutkimuksessa, yhteistyössä Dana-Farber Cancer Instituten kanssa, jossa immuunipuutteiset hiiret olivat saaneet lymfoomia EBV-infektiosta, NK-aktivoiva reseptori NKG2D, fuusioitiin EBV-vasta-aineen stimuloivan Fc-osan kanssa. NKG2D-Fc-fuusio vähensi kasvaimen kasvua ja pidensi vastaanottajien elinaikaa. LMP1-käyttöisten lymfoomien siirtomallissa NKG2D-Fc-fuusio vähensi kasvaimen kasvua ja pidensi vastaanottajien elinaikaa. Hodgkin-lymfoomassa, jossa pahanlaatuiset Hodgkin Reed-Sternberg -solut ovat tyypillisesti HLA-luokan I puutteellisia, immuunijärjestelmän väistäminen välittyy osittain vinoutumisesta kohti uupunutta PD-1hi NK -solufenotyyppiä, ja näiden NK-solujen uudelleenaktivoituminen näyttää olevan yksi tarkistuspisteen estämisen aiheuttama vaikutusmekanismi.[43]

Uudet havainnot

Luontainen resistenssi HIV:lle

Tuoreet tutkimukset viittaavat siihen, että spesifiset KIR-MHC luokan I geenivuorovaikutukset voivat hallita synnynnäistä geneettistä vastustuskykyä tietyille virusinfektioille, mukaan lukien HIV [5]. Tiettyjen HLA-allotyyppien on havaittu määrittävän HIV:n etenemisen AIDSiksi; esimerkkinä ovat HLA-B57- ja HLA-B27-alleelit, joiden on havaittu hidastavan etenemistä HIV:stä AIDSiin. Tämä on ilmeistä, koska potilailla, jotka ilmentävät näitä HLA-alleeleja, on havaittu olevan pienempi viruskuorma ja CD4+ T-solujen lukumäärän asteittainen lasku.

Huolimatta huomattavasta HLA-alleelien ja KIR-allotyyppien geneettistä korrelaatiota mittaavasta tutkimuksesta ja kerätyistä tiedoista, varmaa johtopäätöstä siitä, mikä yhdistelmä vähentää HIV- ja AIDS-alttiutta, ei ole vielä tehty. NK-solut voivat aiheuttaa immuunipaineen HIV:lle, mikä on aiemmin kuvattu vain T-soluilla ja vasta-aineilla [44]. HIV mutatoituu välttääkseen NK-solujen havaitsemisen [44].

Kudosten NK-solut

Suurin osa nykyisestä tiedostamme on peräisin hiiren pernan ja ihmisen perifeerisen veren NK-solujen tutkimuksista.

Viime vuosina on kuvattu kudoksissa eläviä NK-solupopulaatioita [45][46]. Nämä kudoksessa elävät NK-solut jakavat transkription samankaltaisuuden kuin aiemmin kuvatut kudoksessa asuvat muisti-T-solut. Kuitenkaan kudoksissa asuvat NK-solut eivät välttämättä ole muistifenotyyppiä, ja itse asiassa suurin osa kudoksessa olevista NK-soluista on toiminnallisesti epäkypsiä[47].

Näillä erikoistuneilla NK-solujen alajoukoilla voi olla rooli elinten homeostaasissa. Esimerkiksi NK-solut rikastuvat ihmisen maksassa tietyllä fenotyypillä ja osallistuvat maksafibroosin hallintaan [48][49]. Kudoksissa eläviä NK-soluja on myös tunnistettu sellaisista kohdista kuin luuytimessä, pernassa ja viime aikoina keuhkoissa, suolistossa ja imusolmukkeissa. Näissä paikoissa kudoksissa asuvat NK-solut voivat toimia säiliönä kypsymättömien NK-solujen ylläpitämiselle ihmisissä läpi elämän.[47]

Lähde: Wikipedia, Imperial College London

Lähdeluettelo

1. Perera Molligoda Arachchige, Arosh Shavinda (2021-03-24). ”Human NK cells: From development to effector functions”. Innate Immunity. 27 (3): 212–229. doi:10.1177/17534259211001512. ISSN 1753-4259. PMC 8054151. PMID 33761782.
2. Vivier E, Raulet DH, Moretta A, Caligiuri MA, Zitvogel L, Lanier LL, Yokoyama WM, Ugolini S (January 2011). ”Innate or adaptive immunity? The example of natural killer cells”. Science. 331 (6013): 44–9. Bibcode:2011Sci…331…44V. doi:10.1126/science.1198687. PMC 3089969. PMID 21212348.
3. Pfefferle A, Jacobs B, Sohlberg E, Malmberg K (2020). ”Deciphering Natural Killer Cell Homeostasis”. Frontiers in Immunology. 11: 812. doi:10.3389/fimmu.2020.00812. PMC 7235169. PMID 32477340.
4. Roitt I, Brostoff J, Male D (2001). Immunology (6th ed.), 480p. St. Louis: Mosby, ISBN 0-7234-3189-2.
5. Iannello A, Debbeche O, Samarani S, Ahmad A (July 2008). ”Antiviral NK cell responses in HIV infection: I. NK cell receptor genes as determinants of HIV resistance and progression to AIDS”. Journal of Leukocyte Biology. 84 (1): 1–26. CiteSeerX 10.1.1.619.9639. doi:10.1189/jlb.0907650. PMID 18388298. S2CID 26975415.
6. Walzer T, Bléry M, Chaix J, Fuseri N, Chasson L, Robbins SH, Jaeger S, André P, Gauthier L, Daniel L, Chemin K, Morel Y, Dalod M, Imbert J, Pierres M, Moretta A, Romagné F, Vivier E (February 2007). ”Identification, activation, and selective in vivo ablation of mouse NK cells via NKp46”. Proceedings of the National Academy of Sciences of the United States of America. 104 (9): 3384–9. Bibcode:2007PNAS..104.3384W. doi:10.1073/pnas.0609692104. PMC 1805551. PMID 17360655.
7. Sivori S, Vitale M, Morelli L, Sanseverino L, Augugliaro R, Bottino C, Moretta L, Moretta A (October 1997). ”p46, a novel natural killer cell-specific surface molecule that mediates cell activation”. The Journal of Experimental Medicine. 186 (7): 1129–36. doi:10.1084/jem.186.7.1129. PMC 2211712. PMID 9314561.
8. Arina A, Murillo O, Dubrot J, Azpilikueta A, Alfaro C, Pérez-Gracia JL, Bendandi M, Palencia B, Hervás-Stubbs S, Melero I (May 2007). ”Cellular liaisons of natural killer lymphocytes in immunology and immunotherapy of cancer”. Expert Opinion on Biological Therapy. 7 (5): 599–615. doi:10.1517/14712598.7.5.599. PMID 17477799. S2CID 43003664.
9. Watzl C (2014). How to trigger a killer: modulation of natural killer cell reactivity on many levels. Advances in Immunology. 124. pp. 137–70. doi:10.1016/B978-0-12-800147-9.00005-4. ISBN 9780128001479. PMID 25175775.
10. Smith HJ (December 1966). ”Antigenicity of carcinogen-induced and spontaneous tumours in inbred mice”. British Journal of Cancer. 20 (4): 831–7. doi:10.1038/bjc.1966.95. PMC 2008147. PMID 5964614.
11. Oldham RK (1983). ”Natural killer cells: artifact to reality: an odyssey in biology”. Cancer and Metastasis Reviews. 2 (4): 323–36. doi:10.1007/BF00048565. PMID 6375859. S2CID 11301147.
12. Kiessling R, Klein E, Pross H, Wigzell H (February 1975). ””Natural” killer cells in the mouse. II. Cytotoxic cells with specificity for mouse Moloney leukemia cells. Characteristics of the killer cell”. European Journal of Immunology. 5 (2): 117–21. doi:10.1002/eji.1830050209. PMID 1086218. S2CID 2389610.
13. Pross HF, Jondal M (August 1975). ”Cytotoxic lymphocytes from normal donors. A functional marker of human non-T lymphocytes”. Clinical and Experimental Immunology. 21 (2): 226–35. PMC 1538269. PMID 810282.
14. Jondal M, Pross H (April 1975). ”Surface markers on human b and t lymphocytes. VI. Cytotoxicity against cell lines as a functional marker for lymphocyte subpopulations”. International Journal of Cancer. 15 (4): 596–605. doi:10.1002/ijc.2910150409. PMID 806545. S2CID 30612835.
15. Herberman RB, Nunn ME, Holden HT, Lavrin DH (August 1975). ”Natural cytotoxic reactivity of mouse lymphoid cells against syngeneic and allogeneic tumors. II. Characterization of effector cells”. International Journal of Cancer. 16 (2): 230–9. doi:10.1002/ijc.2910160205. PMID 1080480. S2CID 24410880.
16. West WH, Cannon GB, Kay HD, Bonnard GD, Herberman RB (January 1977). ”Natural cytotoxic reactivity of human lymphocytes against a myeloid cell line: characterization of effector cells”. Journal of Immunology. 118 (1): 355–61. PMID 299761.
17. Pross HF, Baines MG, Rubin P, Shragge P, Patterson MS (January 1981). ”Spontaneous human lymphocyte-mediated cytotoxicity against tumor target cells. IX. The quantitation of natural killer cell activity”. Journal of Clinical Immunology. 1 (1): 51–63. doi:10.1007/BF00915477. PMID 7334070. S2CID 24437710.
18. Timonen T, Saksela E (1980). ”Isolation of human NK cells by density gradient centrifugation”. Journal of Immunological Methods. 36 (3–4): 285–91. doi:10.1016/0022-1759(80)90133-7. PMID 7430655.
19. Hashemi E, Malarkannan S (2020). ”Tissue-Resident NK Cells: Development, Maturation, and Clinical Relevance”. Cancers. 12 (6): 1553. doi:10.3390/cancers12061553. PMC 7352973. PMID 32545516.
20. Wu S, Fu T, Jiang Y, Shao Z (2020). ”Natural killer cells in cancer biology and therapy”. Molecular Cancer. 19 (1): 120. doi:10.1186/s12943-020-01238-x. PMC 7409673. PMID 32762681.
21. Market M, Angka L, Martel AB, Auer RC (2020). ”Flattening the COVID-19 Curve With Natural Killer Cell Based Immunotherapies”. Frontiers in Immunology. 11: 1512. doi:10.3389/fimmu.2020.01512. PMC 7324763. PMID 32655581.
22. Terunuma H, Deng X, Dewan Z, Fujimoto S, Yamamoto N (2008). ”Potential role of NK cells in the induction of immune responses: implications for NK cell-based immunotherapy for cancers and viral infections”. International Reviews of Immunology. 27 (3): 93–110. doi:10.1080/08830180801911743. PMID 18437601. S2CID 27557213.
23. Smyth MJ, Hayakawa Y, Takeda K, Yagita H (November 2002). ”New aspects of natural-killer-cell surveillance and therapy of cancer”. Nature Reviews. Cancer. 2 (11): 850–61. doi:10.1038/nrc928. PMID 12415255. S2CID 1430364.
24. Lodoen MB, Lanier LL (2005). ”Viral modulation of NK cell immunity”. Nature Reviews Microbiology. 3 (1): 59–69. doi:10.1038/nrmicro1066. PMID 15608700. S2CID 16655783.
25. Antonangeli F, Zingoni A, Soriani A, Santoni A (2019). ”Senescent cells: Living or dying is a matter of NK cells”. Journal of Leukocyte Biology. 105 (6): 1275–1283. doi:10.1002/JLB.MR0718-299R. PMID 30811627. S2CID 73469394.
26. Prata LG, Ovsyannikova IG, Tchkonia T, Kirkland JL (2018). ”Senescent cell clearance by the immune system: Emerging therapeutic opportunities”. Seminars in Immunology. 40: 101275. doi:10.1016/j.smim.2019.04.003. PMC 7061456. PMID 31088710.
27. Rölle A, Pollmann J, Cerwenka A (September 2013). ”Memory of infections: an emerging role for natural killer cells”. PLOS Pathogens. 9 (9): e1003548. doi:10.1371/journal.ppat.1003548. PMC 3784484. PMID 24086127.
28. Pyzik M, Vidal SM (2009). ”Natural killer cells: NK cells stroll down the memory lane”. Immunology and Cell Biology. 87 (4): 261–3. doi:10.1038/icb.2009.10. PMID 19290015. S2CID 42943696.
29. Sun JC, Beilke JN, Lanier LL (January 2009). ”Adaptive immune features of natural killer cells”. Nature. 457 (7229): 557–61. Bibcode:2009Natur.457..557S. doi:10.1038/nature07665. PMC 2674434. PMID 19136945.
30. Gumá M, Angulo A, Vilches C, Gómez-Lozano N, Malats N, López-Botet M (December 2004). ”Imprint of human cytomegalovirus infection on the NK cell receptor repertoire”. Blood. 104 (12): 3664–71. doi:10.1182/blood-2004-05-2058. PMID 15304389.
31. Malone DF, Lunemann S, Hengst J, Ljunggren HG, Manns MP, Sandberg JK, Cornberg M, Wedemeyer H, Björkström NK (2017). ”Cytomegalovirus-Driven Adaptive-Like Natural Killer Cell Expansions Are Unaffected by Concurrent Chronic Hepatitis Virus Infections”. Frontiers in Immunology. 8 (8): 525. doi:10.3389/fimmu.2017.00525. PMC 5421146. PMID 28533779.
32. Hammer Q, Rückert T, Borst EM, Dunst J, Haubner A, Durek P, Heinrich F, Gasparoni G, Babic M, Tomic A, Pietra G, Nienen M, Blau IW, Hofmann J, Na IK, Prinz I, Koenecke C, Hemmati P, Babel N, Arnold R, Walter J, Thurley K, Mashreghi MF, Messerle M, Romagnani C (May 2018). ”Peptide-specific recognition of human cytomegalovirus strains controls adaptive natural killer cells”. Nature Immunology. 19 (5): 453–463. doi:10.1038/s41590-018-0082-6. PMID 29632329. S2CID 4718187.
33. Lash GE, Robson SC, Bulmer JN (March 2010). ”Review: Functional role of uterine natural killer (uNK) cells in human early pregnancy decidua”. Placenta. 31 Suppl (S): S87–92. doi:10.1016/j.placenta.2009.12.022. PMID 20061017.
34. Bulmer JN, Williams PJ, Lash GE (2010). ”Immune cells in the placental bed”. The International Journal of Developmental Biology. 54 (2–3): 281–94. doi:10.1387/ijdb.082763jb. PMID 19876837.
35. Kopcow HD, Allan DS, Chen X, Rybalov B, Andzelm MM, Ge B, Strominger JL (October 2005). ”Human decidual NK cells form immature activating synapses and are not cytotoxic”. Proceedings of the National Academy of Sciences of the United States of America. 102 (43): 15563–8. Bibcode:2005PNAS..10215563K. doi:10.1073/pnas.0507835102. PMC 1266146. PMID 16230631.
36. Seshadri S, Sunkara SK (2013). ”Natural killer cells in female infertility and recurrent miscarriage: a systematic review and meta-analysis”. Human Reproduction Update. 20 (3): 429–38. doi:10.1093/humupd/dmt056. PMID 24285824.
37. Ashkar AA, Di Santo JP, Croy BA (July 2000). ”Interferon gamma contributes to initiation of uterine vascular modification, decidual integrity, and uterine natural killer cell maturation during normal murine pregnancy”. The Journal of Experimental Medicine. 192 (2): 259–70. doi:10.1084/jem.192.2.259. PMC 2193246. PMID 10899912.
38. O’Leary JG, Goodarzi M, Drayton DL, von Andrian UH (May 2006). ”T cell- and B cell-independent adaptive immunity mediated by natural killer cells”. Nature Immunology. 7 (5): 507–16. doi:10.1038/ni1332. PMID 16617337. S2CID 1459858.
39. Gong JH, Maki G, Klingemann HG (April 1994). ”Characterization of a human cell line (NK-92) with phenotypical and functional characteristics of activated natural killer cells”. Leukemia. 8 (4): 652–8. PMID 8152260.
40. Arai S, Meagher R, Swearingen M, Myint H, Rich E, Martinson J, Klingemann H (2008). ”Infusion of the allogeneic cell line NK-92 in patients with advanced renal cell cancer or melanoma: a phase I trial”. Cytotherapy. 10 (6): 625–32. doi:10.1080/14653240802301872. PMID 18836917.
41. Tonn T, Becker S, Esser R, Schwabe D, Seifried E (August 2001). ”Cellular immunotherapy of malignancies using the clonal natural killer cell line NK-92”. Journal of Hematotherapy & Stem Cell Research. 10 (4): 535–44. doi:10.1089/15258160152509145. PMID 11522236.
42. Matosevic, S (2018). ”Viral and Nonviral Engineering of Natural Killer Cells as Emerging Adoptive Cancer Immunotherapies”. J Immunol Res. 2018: 4054815. doi:10.1155/2018/4054815. PMC 6166361. PMID 30306093.
43. Vari F, Arpon D, Keane C, Hertzberg MS, Talaulikar D, Jain S, Cui Q, Han E, Tobin J, Bird R, Cross D, Hernandez A, Gould C, Birch S, Gandhi MK (April 2018). ”Immune Evasion via PD-1/PD-L1 on NK Cells and Monocyte/Macrophages Is More Prominent in Hodgkin Lymphoma Than DLBCL”. Blood. 131 (16): 1809–1819. doi:10.1182/blood-2017-07-796342. PMC 5922274. PMID 29449276.
44. Alter G, Heckerman D, Schneidewind A, Fadda L, Kadie CM, Carlson JM, Oniangue-Ndza C, Martin M, Li B, Khakoo SI, Carrington M, Allen TM, Altfeld M (August 2011). ”HIV-1 adaptation to NK-cell-mediated immune pressure”. Nature. 476 (7358): 96–100. doi:10.1038/nature10237. PMC 3194000. PMID 21814282.
45. Yokoyama WM, Sojka DK, Peng H, Tian Z (2013-01-01). ”Tissue-resident natural killer cells”. Cold Spring Harbor Symposia on Quantitative Biology. 78: 149–56. doi:10.1101/sqb.2013.78.020354. PMID 24584057.
46. Sojka DK, Plougastel-Douglas B, Yang L, Pak-Wittel MA, Artyomov MN, Ivanova Y, Zhong C, Chase JM, Rothman PB, Yu J, Riley JK, Zhu J, Tian Z, Yokoyama WM (January 2014). ”Tissue-resident natural killer (NK) cells are cell lineages distinct from thymic and conventional splenic NK cells”. eLife. 3: e01659. doi:10.7554/elife.01659. PMC 3975579. PMID 24714492.
47. Dogra P, Rancan C, Ma W, Toth M, Senda T, Carpenter DJ, Kubota M, Matsumoto R, Thapa P, Szabo PA, Li Poon MM, Li J, Arakawa-Hoyt J, Shen Y, Fong L, Lanier LL, Farber DL (February 2020). ”Tissue Determinants of Human NK Cell Development, Function, and Residence”. Cell. 180 (4): 749–763. e13. doi:10.1016/j.cell.2020.01.022. PMC 7194029. PMID 32059780.
48. Hudspeth K, Donadon M, Cimino M, Pontarini E, Tentorio P, Preti M, Hong M, Bertoletti A, Bicciato S, Invernizzi P, Lugli E, Torzilli G, Gershwin ME, Mavilio D (January 2016). ”Human liver-resident CD56(bright)/CD16(neg) NK cells are retained within hepatic sinusoids via the engagement of CCR5 and CXCR6 pathways”. Journal of Autoimmunity. 66: 40–50. doi:10.1016/j.jaut.2015.08.011. PMC 4718768. PMID 26330348.
49. Fasbender F, Widera A, Hengstler JG, Watzl C (2016). ”Natural Killer Cells and Liver Fibrosis”. Frontiers in Immunology. 7: 19. doi:10.3389/fimmu.2016.00019. PMC 4731511. PMID 26858722.

Luettavaa:

• Perera Molligoda Arachchige A. S. (2021). Human NK cells: From development to effector functions. Innate immunity, 17534259211001512. Advance online publication. https://doi.org/10.1177%2F17534259211001512
• Cellular and Molecular Immunology by Abul K. Abbas & Andrew Lichtman Saunders Copyright 2003
• How the Immune System Works, 2nd edition, by Lauren Sompayrac, PhD Blackwell Publishing 2003
• Immunobiology: The Immune System In Health And Disease by Janeway, Travers, Walport & Shlomchik Churchchill Livingstone Copyright 2005
• Kuby Immunology, 6th edition, by Thomas J. Kindt, Richard A. Goldsby, and Barbara A. Osborne, W.H. Freeman and Company, New York

Israelissa sairaalat täyttyvät täysin rokotetuista koronapotilaista. Israelin koronatilanne on nostanut esiin uuden huolenaiheen. Elokuun puolivälissä havaittiin, että koronan vuoksi sairaalaan joutuneista suuri osa on saanut kaksi koronarokoteannosta. – IL 27.08.2021

Johdanto

Israelissa koronataudin vuoksi sairaalahoitoon joutuneilla on muutamia yhdistäviä tekijöitä, kertoo Reuters. Yli puolet sairastuneista on vanhempia kuin 60-vuotiaita ja pitkäaikaissairaita. Sairaalaan joutuneet ovat saaneet kaksi rokotetta yli viisi kuukautta sitten. Rokotteiden tehon hiipuminen on nostanut keskusteluun tehosterokotusten tarpeen ainakin iäkkäillä ja riskiryhmään kuuluvilla.

Selittävä syy iäkkäiden heikommalle rokotteen tuottamalle immuniteetille voi olla adaptiivisen immuniteetin toiminnan kannalta keskeisen immunologisen muistin heikkeneminen iän ja sairastelun myötä. Jos antigeenejä esittelevät solut (APC) tai B-muistisolut eivät reagoi taudinaiheuttajaan, immuunijärjestelmä ei aktivoidu tuottamaan virus-spesifejä vasta-aineita muodostavia B-plasmasoluja ja infektoituneita soluja tuhoavia sytotoksisia T-soluja.

Ikääntymiseen liittyy lisääntynyt alttius bakteeri- ja virusinfektioille, mikä viittaa ikääntymisestä johtuvaan immuniteetin heikkenemiseen. Tätä kutsutaan immunosenesenssiksi.

On saatu näyttöä siitä, että adaptiivisen immuniteetin heikkeneminen johtaa rokotteen tuottaman immuunivasteen dramaattiseen laskuun ja rokotteiden vaikutusajan lyhenemiseen vanhemmilla aikuisilla.

Yhteenvetona voidaan todeta, että ikään liittyvä immuniteetin heikkeneminen ei ainoastaan lisää alttiutta infektioille vaan myös vähentää rokotusten ennaltaehkäisevää tehokkuutta. Nämä kaksi yhdistelmää lisäävät infektioiden ja kuolleisuuden riskiä iäkkäillä aikuisilla. Immunosenesenssin vaikutuksia voidaan rokotusohjelmissa vähentää yksinkertaisilla toimenpiteillä, kuten tehosterokotteiden avulla. – The effect of aging of the immune system on vaccination responses

Tuoreen israelilaistutkimuksen mukaan

Sairastetun SARS-CoV-2 -infektion jälkeen kehittyvä luonnollinen immuniteetti tarjoaa paremman suojan koronaviruksen deltavarianttia vastaan kuin kaksi annosta Pfizer-BioNTech-rokotetta, raportoi Meredith Wadman Sciencemag-julkaisussa.

Äskettäin julkaistu tutkimus osoittaa, että sairastettu SARS-CoV-2-infektio suojaa rokotteita paremmin koronaviruksen Deltavariantilta ja sairaalahoitoa vaativalta vakavalta COVID-19-taudilta.

Immuunijärjestelmä oppii sairastetun infektion jälkeen puolustautumaan ko. Infektiota vastaan. Tartuntatautiasiantuntijat kuitenkin korostavat, että COVID-19-rokotteet suojaavat erittäin hyvin vakavilta sairaalahoitoa edellyttäviltä sairauksilta ja koronainfektioon liittyviltä kuolemilta.

Asiantuntijat varoittavat, että rokottamattomien ihmisten tietoinen altistuminen virukselle olisi riskialtista.

Tutkimuksessa havaittiin, että ihmiset, jotka olivat sairastaneet COVID-19-infektion ja jotka saivat sitten Pfizer-BioNTech-rokotuksen (mRNA), olivat uudelleeninfektiolta paremmin suojattuja kuin ihmiset, jotka olivat sairastaneet koronataudin, mutta eivät olleet saaneet rokotusta. Sairastettu infektio ja rokotus yhdessä näyttävät antavan vahvimman suojan uusia koronainfektioita vastaan.

Analyysi toteutettiin Israelissa, jossa rokotuskampanja on edistynyt tehokkaasti ja rokotteen on saanut lähes koko väestö. Israel on eräs laajimmin COVID-19-infektiota vastaan rokotettu kansakunta.

Tutkimuksessa tarkasteltiin kymmenien tuhansien israelilaisten lääketieteellisiä tietoja ja kartoitettiin heidän infektioitaan, oireitaan ja sairaalahoitojaksoja 1. kesäkuuta ja 14. elokuuta välisenä aikana, jolloin deltavariantti oli hallitseva Israelissa.

Tämä on toistaiseksi suurin reaalimaailman havaintotutkimus, jossa verrataan luonnollista ja rokotteen antamaa immuniteettia SARS-CoV-2-virusta vastaan.

”Tutkimus on oppikirjaesimerkki siitä, kuinka luonnollinen immuniteetti on tehokkaampi kuin rokotus”, sanoo Charlotte Thålin, SARS-CoV-2-viruksen immuunivasteita tutkiva lääkäri ja immunologian tutkija Danderydin sairaalasta ja Karolinska-instituutista. ”Tietääkseni tämä on ensimmäinen kerta, kun tämä on todella näytetty COVID-19-kontekstissa.”

Thålin ja muut tutkijat kuitenkin korostavat, että tahallinen infektio rokottamattomien ihmisten keskuudessa aiheuttaa merkittävän riskin vakavasta sairaudesta, kroonistuvista Long Covid-oireista ja pahimmillaan kuolemaan johtavasta taudista.

Tutkimus vahvistaa luonnollisen immuniteetin hyödyt, mutta ”ei ota huomioon, mitä tämä virus tekee keholle päästäkseen tähän pisteeseen”, sanoo Marion Pepper, Washingtonin yliopiston immunologi. COVID-19 on tappanut yli 4 miljoonaa ihmistä maailmanlaajuisesti. On huolestuttavaa, että deltavariantti ja muut SARS-CoV-2-muunnelmat kehittyvät tappavammiksi kuin alkuperäinen virus.

Uusi analyysi perustuu Maccabi Healthcare Services -tietokantaan, johon on rekisteröity noin 2,5 miljoonaa israelilaista

Tutkimus, jota johtivat Tal Patalon ja Sivan Gazit havaitsi kahdessa analyysissä, että ihmiset, jotka oli rokotettu tammi- ja helmikuussa, saivat kesä-, heinä- ja elokuun ensimmäisellä puoliskolla 6-13 kertaa todennäköisemmin koronainfektion kuin rokottamattomat ihmiset, jotka ovat aiemmin sairastaneet koronataudin.

Analyysissä, jossa verrattiin yli 32 000 terveydenhuollossa työskentelevän ihmisen riskiä sairastua oireita aiheuttavaan COVID-19-tautiin oli rokotetuilla 27 kertaa suurempi ja sairaalahoitoriski kahdeksan kertaa suurempi kuin koronainfektion aiemmin sairastaneilla.

”Erot ovat valtavia”, Thålin sanoo, vaikka hän korostaa, että infektioiden ja muiden vertailutapahtumien lukumäärät olivat pieniä. Esimerkiksi korkeampi sairaalahoitoprosentti 32 000 henkilön analyysissä perustui vain kahdeksaan sairaalahoitoa edellyttäneeseen tapaukseen rokotetussa ryhmässä ja yhteen sairaalahoitoa vaativaan jaksoon aiemmin tartunnan saaneessa ryhmässä. 13-kertainen infektioriski samassa analyysissä perustui vain 238 rokotetun infektioon, mikä on alle 1,5% yli 16 000 ihmisen otoksesta, verrattuna 19 uudelleeninfektioon vastaavasta otoksesta ihmisiä, jotka olivat sairastaneet COVID-19-infektion aiemmin.

Kukaan aiemmin COVID-19-infektion sairastaneista ei kuollut uuteen SARS-CoV-2-infektioon. Tämä esti kuolleisuuden vertailun.

Toisaalta analyysit vahvistavat sen, että rokotukset antavat vahvan suojan vakavia tautimuotoja vastaan, vaikka niiden antama suoja ei ole yhtä vahva kuin sairastetun koronataudin tuottama immuniteetti. Myös luonnollinen immuniteetti on kaukana täydellisestä; se ei estä sairastumiselta.

Vaikka SARS-CoV-2 -infektiot ovat harvinaisia ja usein oireettomia tai lieviä, ne voivat olla vakavia.

Toisessa analyysissä tutkijat vertasivat yli 14 000 ihmistä, jotka olivat vahvistetusti sairastaneet SARS-CoV-2 -infektion ja jotka olivat rokottamattomia, vastaavan määrän aiemmin tartunnan saaneita ihmisiä, jotka saivat myöhemmin yhden annoksen Pfizer-BioNTech-rokotetta. (Israelissa on suositeltavaa, että aiemmin tartunnan saaneet ihmiset saavat vain yhden annoksen.) Tutkijat havaitsivat, että rokottamaton ryhmä sairastui kaksi kertaa todennäköisemmin kuin yhden rokoteannoksen saanut ryhmä.

”Aliarvioimme edelleen luonnollisen immuniteetin merkitystä,.. etenkin tuoreiden infektioiden antamaa suojaa”, sanoo Eric Topol. ”Ja kun infektion antamaa luonnollista immuniteettia tukee rokoteannoksella, immuniteetin saa tasolle, jota ei voi verrata minkään rokoteen antamaan suojaan.”

Aikaisemmin tartunnan saaneiden, rokotettujen ihmisten analyysit vahvistavat laboratoriotulokset. Kun infektio kehittää luonnollisen immuniteetin SARS-CoV-2:lle ja tätä vahvistetaan rokotuksella, immuunijärjestelmä tuottaa poikkeuksellisen laajoja ja voimakkaita vasta-aineita koronavirusta vastaan.

Aiemmin infektoituneilla ja sitten mRNA -rokotteella rokotetuilla ihmisillä oli veressä vasta-aineita, jotka neutraloivat ihmiselle vaarattoman viruksen, joka on suunniteltu mallintamaan virusvarianttia, jonka piikkiproteiini sisältää 20 mutaatioita. Rokotettujen ja tartunnan kautta immuniteetin saaneiden seerumin vasta-aineet eivät pystyneet samaan.

Kommentti: Pidän mahdollisena ja jopa todennäköisenä, että deltavariantti tai jokin uusi virusvariantti (delta+, epsilonvariantti, lambdavariantti,. tms?) läpäisee syksyllä ja talvella suuren osan väestöä rokotteista piittaamatta. Näyttö siitä, että rokotus suojaa tehokkaasti vakavilta sairaalahoitoa edellyttäviltä tartunnoilta on hyvin vahva. Oletuksena on, ettei deltavariantti johda dramaattiseen tautiaaltoon rokotteet saaneilla. Rokottamattomien sairaalajaksot sen sijaan saattavat yleistyä. Uskon, että syksyn ja talven jälkeen suurimmalla osalla väestöstä on rokotteiden ja sairastetun (lievän) infektion seurauksena hyvin vahva immuniteetti virusvariantteja vastaan. Tämä johtaisi pandemian hiipumiseen keväällä. Voin tietenkin olla täysin väärässä.

Koulut avataan torstaina 14.5. Se on todennäköisesti virhe, mutta ei sille enää mitään voi. Toivon, että ihmisillä, joilla on selkärankaa tehdä näitä päätöksiä, on myös selkärankaa kantaa vastuu tehdyistä virheistä.

SARS-CoV-2 tunnetaan yhä huonosti. Yliopistot ja tutkimuslaitokset ympäri maailmaa selvittävät viruksen alkuperää, leviämistä, genomia ja vaikutuksia ihmiseen. Satakunta tutkijaryhmää valmistelee kovalla kiireellä koronavirusrokotetta. Monissa tutkimuslaboratorioissa tutkitaan olemassaolevien lääkkeiden tehoa uuden koronaviruksen vakavampien oireiden hoitoon. Toistaiseksi hyviä uutisia on paljon vähämmän kuin huonoja uutisia.

Ensimmäisessä kuvassa ovat maat, jotka ovat lähes selvittäneet koronaepidemian.

Toisessa kuvassa ovat valtiot, jotka ovat lähes tavoitteessa.

Kolmannessa ovat maat, joiden on tehtävä enemmän koronaepidemian kitkemiseksi. Tämä on viimeksi päivitetty 4.5. Miksi Suomi on huonoimmin selvinneiden kategoriassa? Luultavasti, koska taudin eteneminen ei ole lähtenyt toivotulla tavalla laskuun.  Lähde: End Coronavirus.org

Epidemian vaikutuksia väestöön voidaan hillitä joko hidastamalla tai tukahduttamalla

Nyt olisi erinomainen aika tukahduttaa virus, totesivat arvovaltaiset asiantuntijat vetoomuksessa hallitukselle. Kun tauti olisi mahdollista tukahdutttaa, hallitus päätti THL:n ohjeistuksella avata koulut ja baarit, että infektiomäärät saadaan kasvuun.

Se on toki hallittua hidastamista. Yhteiskuntaa karaistaan vähitellen korona-arkeen. Rajoitteiden purkaminen lisää tartuntoja, mikä johtaa uusiin sosiaalisiin rajoituksiin. Taloudellisesti ja inhimillisesti tällaisesta soutamisen ja huopaamisen mallista on vaikea löytää sitä kantavaa ideologiaa. Minusta siinä ei ole järjen hiventä. Tukahduttaminen olisi mahdollista nyt ja siihen mahdollisuuteen pitäisi tarttua.

Nykyiessa mallissa yhteiskunta pidetään on koko ajan varpaillaan. Poikkeusolot ja ees-taas-veivaaminen voivat jatkua vuosia.

Jos tauti tukahdutetaan koko massa, riittää, että ulkomaan matkailua rajoitetaan vain sellaisiin maihin, joissa virus on niinikään tukahdutettu. Maat voidaan luokitella liikennevaloilla: punaiset maat ovat matkustus- ja maahantulokiellossa, keltaisista maista saapuvat asetetaan valvottuun karanteeniin. Turvalliset maat merkitään vihreällä.

Tukahduttamalla yhteiskunta saadaan jaloilleen parissa kuukaudessa. Ivan Puopolo selittää tukahduttamisen idean selvästi oheisella videolla.

”Tulevat kaksi viikkoa antavat Anderssonin mukaan hyvää aikaa opetella uuden normaalin sääntöjä tilanteessa, jossa koronavirus ei ole nopeasti katoamassa minnekään.– Meidän on löydettävä tapoja päästä normaalimpaan arkeen. Siksi painotan, että kaikki mitä teemme nyt näitä viikkoja varten tehdään myös syksyä varten. Andersson valaa uskoa siihen, että kunnissa ollaan valmiita avaamaan koulut, vaikka opettajien ammattijärjestö OAJ on sitä vastustanut. Ministeri on käynyt asiasta keskusteluja tälläkin viikolla keskeisten tahojen kanssa.” – IS

Rajoitusten varhainen purkaminen lisää tartuntoja

”– Liian aikainen avaaminen tekee tilanteesta vain huonomman. Se johtaa vääjäämättä uusiin tartuntoihin, tehohoitopotilaiden määrän kasvuun ja kuolemiin, molekyylilääketieteen professori Eric Topol sanoi Guardianille. – Suuri osa ihmisistä on menettänyt henkensä turhaan. Miksi haluamme kasvattaa sitä lukemaa?” – IL

Kirjoittaessani tätä Yhdysvalloissa on virallisten tilastojen mukaan kuollut jo yli 80 000 ihmistä. Eric Topol on oikeassa. Rajoitusten avaaminen liian aikaisin johtaa inhimilliseen katastrofiin.

Nebraskassa rajoitusten liian varhainen poistaminen kasvatti tartuntoja heti 57 % ja teki Nebraskasta uuden kriisipesäkkeen. Etelä-Koreassa oireeton tai vähä-oireinen supertartuttaja on tartuttanut mahdollisesti kymmeniä ihmisiä.

Kysymyksiä on edelleen paljon. Monet vastaukset antavat aihetta huoleen

Voinko saada koronaviruksen uudelleen? Miksi jotkut ihmiset ovat sairaampia kuin toiset? Toistuuko epidemiat joka talvi? Kehitetäänkö tähän virukseen rokote? Kuinka hallitsemme virusta pitkällä tähtäimellä?

Yritän tässä laajassa SARS-CoV-2-katsauksessa vastata joihinkin virukseen liittyviin kysymyksiin. Toistaiseksi tiedetään hyvin vähän.

Vetoan hallitukseen, että se harkitsee uudelleen koulujen avaamisen mielekkyyttä. Virus tulisi tukahduttaa Suomessa ja koulujen avaaminen siirtää syksyyn. Ymmärrän, että päätösten peruuttaminen ei oikeasti ole enää mahdollista riittävän nopealla aikataululla. Toivon, että sitä kuitenkin harkitaan seuraavien parin viikon aikana. Etäopetus toimi hyvin ja kahden viikon koulujakso on kaiken kaikkiaan aivan tarpeeton.

Taudin tukahduttamien helpottuisi, jos hengityssuojien (myös itsetehtyjen) käyttöön julkisilla paikoilla kannustettaisiin. Hengityssuojien laaja käyttö tekisi yhteiskunnan vaiheittaisesta avaamisesta nopeampaa ja turvallisempaa.

Taudin tukahduttaminen ei estä epidemian toista aaltoa. Näyttöä pitkäaikaisesta immuniteetista SARS-CoV-2-virukseen ei ole olemassa. Suurten populaatioiden sairastamisella ei ehkä saavuteta mitään konkreettista hyötyä. Syksyllä virus voi olla jo muuntunut sen verran, että tähän viruskantaan kehittyvä vastustuskyky ei takaa vastustuskykykyä toisessa aallossa saapuvalle virukskannalle. Kukaan ei varmasti tiedä.

Mielestäni on vahvoja perusteita epäillä pitkäkestoisen immuniteetin kehittymistä. Jos immuniteettia ei synny, opettajat ja oppilaat altistetaan aivan turhaan infektiolle. Se on sikälikin outoa, että jokkokokoontumisia kehotetaan edelleen välttämään. Kouluissa ei ole joukkoja. Kouluissa on lapsia.

Velvoittavatko Espoo ja Lohja opettajia riskeeraamaan terveytensä irtisanomisen uhalla?

”Opetusalan Ammattijärjestö OAJ:n tietojen mukaan ainakin Espoossa ja Lohjalla on annettu opettajille ohjeistus, jonka perusteella riskiryhmään kuuluminen ei oikeuta jäämään pois töistä. Näiden ohjeiden mukaan kotiin jääminen katsotaan tällöin luvattomaksi poisjäämiseksi, joka on myös irtisanomisperuste.” – IL

Opettajille suunnatuissa ohjeissa riskiryhmään kuulumista ei pidetä riittävänä poissaolon edellytyksenä. Opettajia ja oppilaita kielletään erikseen myös käyttämästä hengityssuojia. Ehkä näin halutaan luoda illuusio turvallisesta työympäristöstä. Koronaepidemian aikana koulu on kaikkea muuta kuin turvallinen työympäristö.

Kuvaannollisesti riskiryhmään kuuluvat opettajat pakotetaan irtisanomisen uhalla viruksia laukovan yhmään eteen kahden viikon ajaksi. Nyt jännitetään kuinka moni opettaja ottaa osumaa. Jos opettaja kuuluu riskiryhmään, infektio voi tappaa hänet. Pahoittelen kielikuvaa, mutta tässä on venäläisen ruletin meininki.

Huhtikuun 13. päivänä TIME kirjoitti

Huolestuttavia uutisia kantautuu kaikkialta Aasiasta. Potilaat, jotka olivat sairastaneet koronavirustaudin ja toipuneet siitä, sairastuivat tautiin uudestaan. Etelä-Korean viranomaiset ilmoittivat 111 tällaisesta tapauksesta.

Muiden koronaviruskantojen kohdalla potilaiden tuottamat vasta-aineet kehittävät infektion aiheuttaneelle virukselle kuukausien, ehkä jopa vuosien immuniteetin.

Tutkijat eivät kuitenkaan vielä tiedä kehittyykö vastustuskyky nykyistä SARS-CoV-2-virusta vastaan. Jos immuniteetti syntyy, kuinka pitkän suojan se antaa? Kysymyksiä, kysymyksiä,..

Asiantuntijat uskovat, että raportit infektiosta toipuneista, jotka sairastuvat uudestaan, eivät ole esimerkkejä saman viruksen uudesta tartunnasta, vaan tapauksia, joissa pitkittynyt infektio ja jäänyt tutkimuksissa havaitsematta.

On epätodennäköistä, että virus voisi uudelleeninfektoida sellaisia ihmisiä, joiden vasta-ainevaste ko. virusta vastaan on käynnistynyt.

Immuunijärjestelmän primaarivaste tutustuu patogeenin ja kehittää patogeenia tuhoavia vasta-aineita. Osa B-soluista kypsyy spesifejä vasta-aineita tuottaviksi plasmasoluiksi ja osa erikoistuu B-muistisoluiksi, jotka säilyttävät patogeenin rakenteen. Vasta-aineita tuotetaan yleensä 7-10 päivää tartunnan jälkeen.

Sekundaarivasteessa immuunijärjestelmä reagoi muistisolujen tunnistamaan taudinaiheuttajaan nopeasti ja tehokkaasti.

Positiivisen tuloksen antava testi infektiosta toipumisen jälkeen voi merkitä sitä, että aiemmin otettu testi on ollut väärä negatiivinen, eikä potilas testien välissä ollut täysin toipunut infektiosta. Tämä voisi johtua mm. näytteen laadusta.

Immuunijärjestelmän toiminta on oleellista koronavirusta koskevissa kysymyksissä. Ongelmana on, että tiedämme viruksesta yhä varsin vähän.Kenestä tulee immuuni koronavirusta vastaan ja kuinka se tapahtuu?

Immuunijärjestelmä suojaa infektioilta ja se jakautuu kahteen osaan

Luontainen (synnynnäinen) immuunijärjestelmä aktivoituu heti, kun elimistössä havaitaan potentiaalinen uusi taudinaiheuttaja. Luontainen immuunijärjestelmä toimii hyvin yleisellä tasolla ja laajalla alueella. Se ei tunnista spesifejä viruksia ja anna immuniteettia näitä vastaan, kuten adaptiivinen immuunijärjestelmä.

Oppivan adaptiivisen immuunijärjestelmän toiminta perustuu siihen, että osa immuunisoluista ylläpitää patogeenin rakenteen immunologisessa muistissa, niin että sekudaarivaste kyseistä virusta vastaan käynnistyy hyvin nopeasti.

Ero immuunijärjestelmän mekanismien välillä on kuvaannollisesti se, että luontainen immuunijärjestelmä mattopommittaa elimistöä uhkaavia patogeenejä laajalla, mutta ei niin täsmällisellä hyökkäyksellä. Adaptiiivinen immuunijärjestelmä merkitsee spesifit kohteet ja täsmäpommittaa vain merkittyjä kohteita.

Adaptiiviseen immuunivasteeseen kuuluu B-soluja, jotka tuottavat kohdennettuja vasta-aineita (kuten immunoglobuliineja) ja T-soluja, jotka voivat tuhota tartunnan saaneita soluja.

B-plasmasolut levittävät virukselle spesifejä vasta-aineita verenkiertoon ja imusuoniin. B-solut ovat vasta-ainevälitteisen immuunijärjestelmän perusta. T-solujen aktivaatio on soluvälitteinen: T-solut kiinnittyvät infektion saaneisiin soluihin ja tuhoavat ne. Uusi koronavirus pystyy kiinnittymään ja sulautumaan T-soluihin, mikä estää T-solujen toiminnan.

Tehokkaan immuunivasteen kehittyminen vie aikaa. Tutkimusten mukaan tartunnan saamisesta kestää 7-10 päivää vasta-aineiden valmistamisen aloittamiseen. Tämän ns. primaarivasteen aikana adaptiivinen immuunijärjestelmä tallentaa taudinaiheuttajan molekyylirakenteen immunologiseen muistiin.

Vasta-ainevälitteinen immuniteetti suojaa elimistöä viikkoja tai kuukausia, ehkä jopa vuosia. Pitkäkestoinen immuniteetti muodostuu erityisesti sellaisia patogeenejä vastaan, joiden rakenne säilyy immunologisessa muistissa. Joidenkin patogeenien kohdalla immunologinen muisti tarjoaa elinikäisen suojan.

Kukaan ei tiedä kehitttääkö adaptiivinen immuunijärjestelmä immuniteetin ihmisille, joilla on vain lieviä oireita.

Myöskään kehittyvän vastustuskyvyn kestoa tai vahvuutta ei tunneta. Immuniteetti voi suojata infektion sairastanutta muutamista viikoista vuosiin. Immunologinen muisti muistuttaa omaa muistiamme: se muistaa jotkin infektiot hyvin ja unohtaa toiset nopeasti.

Tuhkarokko on infektio, jonka immunologinen muisti muistaa. Sairastettu tuhkarokko ja rokotus antaa elinikäisen suojan tuhkarokkoa aiheuttavalle virukselle.

On kuitenkin monia sellaisia patogeenejä, jotka immunologinen muisti unohtaa hyvin nopeasti. Lapset voivat saada RSV:n (respiratory syncytial virus) useita kertoja saman talven aikana. Pisaratartuntana leviävä RSV kuuluu paramyksoviruksiin ja se aiheuttaa hengitysteiden infektioita.

SARS-CoV-2 on vielä niin uusi virus, että immuniteetti ja sen kesto on täysin arvailujen varassa. Kuusi muuta tunnettua koronavirusta voivat kuitenkin antaa vihjeitä siitä kuinka uusi koeonvirus käyttäytyy.

Neljä ihmisillä leviävistä koronaviruksista aiheuttaa tavallisia jokatalvisia vilustumisia. Immuniteetti näitä vastaan on hyvin lyhytaikainen. Tutkimusten mukaan tartunta voi uusiutua vielä saman vuoden sisällä.

Vilustumiset ovat yleensä lieviä infektioita. Uuden koronaviruksen lisäksi SARS ja MERS ovat koronaviruksia, jotka aiheuttavat vakavamman akuutin hengitysoireyhtymän. Näissä vasta-aineita on havaittu vielä vuosien päästä.

Kysymys ei ole siitä, kehittyykö immuniteetti, vaan kuinka pitkäksi aikaa, sanoi Itä-Anglian yliopiston lääketieteen professori Paul Hunter. Hänen mukaansa on epätodennäköistä, että immuniteetti SARS-CoV-2-virusta vastaan kestäisi koko elämän.

SARS-vasta-aineetutkimusten perusteella on mahdollista, että immuniteetti kestää vain noin kaksi-vuotta. Mutta tätä ei tiedetä varmasti. Siinäkin tapauksessa, että immuniteetti ei tarjoa täyttä suojaa, on mahdollista, että toinen infektio on ensimmäistä lievempi. On raportteja ihmisistä, jotka näyttävät sairastaneen useita koronavirusinfektioita lyhyen ajan sisällä. On raportteja, joiden mukaan ihmiset ovat todella saaneet Covid-19-tartunnan kahdesti. Erään hypoteesin mukaan virus voi piiloutua elimistöön menemällä ikään kuin horrokseen ja aktivoitua uudestaan myöhemmin.

Tietenkään kukaan ei ole tartuttanut itseensä virusta immuniteetin testaamiseksi. Reesus-apinoilla tätä on testattu. Parille apinalle infektoitiin SARS-CoV-2 vasta-ainetuotannon aktivoimiseksi. Kolme viikkoa myöhemmin apinat infektoitiin toistamiseen. Tämä rajallinen koe osoitti, että apinoille ei kehittynyt uutta koronavirustautia niin lyhyen aikaikkunan sisällä.

Jos minulla on vasta-aineita, olenko immuuni?

Tätä ei tiedetä varmasti. Maailman terveysjärjestö on tämän epävarmuuden vuoksi varoittanut useita valtioita ottamasta käyttöön ns. immuniteettipasseja, jotka todistavat sairastetusta Covid-19-infektiosta.

Myös eurooppalaisten ja amerikkalaisten nuorten keskuudessa trendi-ilmiöksi muodostuneita korona-bileitä kehotetaan välttämään, koska immuniteettia ei voida taata ja todennäköisesti infektion saanut tartuttaa muita viruksen itämisaikana ennen omien oireiden kehittymistä.

Immuunipassin idea on, että ihminen, joka läpäisee vasta-ainetestin voi palata turvallisesti töihin. Jos voitaisiin olla varmoja, että immuniteetti muodostuu, tämä olisi arvokas tieto esimerksi vanhusten ja sairaiden parissa työskenteleville ja tehostaisi yhteiskunnan palaamista normaaliin arkeen. Mutta immuniteetin muodostumisesta ja kestosta ei ole riittävästi tietoa, jotta immuunipasseja voitaisiin jakaa.

Vain aika näyttää. Siihen asti sokea luottamus omaan tai muiden immuniteettiin on venäläistä rulettia.

Toisaalta vasta-aineita löydetään monilta potilailta, mutta kaikki vasta-aineet eivät ole samanarvoisia.Neutraloivat vasta-aineet pystyvät kiinnittymään SARS-CoV-2-virukseen ja estämään virusta infektoimasta uusia soluja.

Kiinassa 175 toipuneesta potilaasta tehty tutkimus osoitti, että 30 prosentilla potilaista oli erittäin matala neutraloivien vasta-aineiden pitoisuus. Adaptiivisen immuunijärjestelmän muodostama soluimmuniteetti voi näytellä tässä kriittistä osaa.

On myös tärkeää, että vaikka ihmisellä olisi vasta-aineiden tuottama vastustuskyky, se ei vielä todista, etteikö hän voisi tartuttaa muita. Immuniteetti vaikuttaa siihen, kuinka vakavan sairauden virus aiheuttaa. Epätäydellinenkin immuniteetti lieventää taudin oireita.

Jos pitkäaikaisen immuniteetin hankkiminen on vaikeaa, myös rokotteen kehittäminen voi kohdata haasteita. Immuniteetin kesto vaikuttaa ainakin siihen riittääkö yksi rokotus antamaan elinikäisen suojan vai tarvitseeko ihminen uuden rokotuksen esimerkiksi vuoden välein.

Mitä SARS-CoV-2:n vasta-ainetestit kertovat meille immuniteetista?

Seeruminäytteistä tehdyt tutkimukset voivat muuttaa käsitystämme Covid-19:n leviämisestä, mutta ei ole lainkaan selvää, mitä vasta-aineet kertovat immuniteetista.

Koronaviruspandemia käynnistyi alle puoli vuotta sitten, mutta terveysviranomaiset eivät vieläkään tiedä kuinka moni ihminen on tosiasiallisesti saanut tartunnan.

Testauskapasiteetti on osoittautunut monissa maissa hyvin puutteelliseksi. Monet ovat saaneet Covid-19-infektion oireita, mutta heitä ei ole testattu. Ihmiset, jotka ovat saaneet oireettoman tartunnan ja levittävät infektiota, eivät näy virallisissa luvuissa, koska oireettomia ei aktiivisesti testata.

Yhdysvalloissa liittovaltio ja osavaltiot työskentelevät kellon ympäri luotettavien vasta-ainetestien kehittämiseksi, jotta SARS-CoV-2-viruksen todellisesta leviämisestä saataisiin luotettava kuva.

Vaikka tapausten diagnosointiin käytetyillä PCR-testeillä havaitaan kohtuullisen varmasti viruksen geneettinen materiaali, vasta-ainetesteillä voidaan seuloa  väestöstä infektion aiheuttamia vasta-aineita. Nämä vasta-aineet pysyvät veressä yleensä melko kauan. Näin voitaisiin selvittää kuinka tauti on populaatiossa levinnyt ja kuinka moni on sairastanut koronavirustaudin lieväoireisena tai oireettomasti.

Saksalaisessa kaupungissa tehtyjen kyselyiden ja vasta-ainetestien perusteella jopa 14 % kaupungin asukkaista oli todennäköisesti sairastanut koronavirustaudin.

Päättäjillä on toinenkin syy harkita vasta-ainetestien käyttöönottoa: jos vasta-aineet osoittavat immuniteetin kehittymisen, yhteiskuntaa voitaisiin avata turvallisesti virukselle vastustuskykyisten ihmisten toimesta. Erilaisten sosiaalisten rajoitusten piirissä on lähes puolet maailman ihmisistä ja paineet paluusta normaaliin kasvavat päivä päivältä.

Immuniteettipassi

Viime viikkoina poliitikot ovat ehdottaneet henkilön vastustuskyvyn todistavan immuniteettipassin käyttöä. Immuniteettipassi vapauttaisi SARS-CoV-2-virukselle immuunin henkilön yhteiskunnallisista rajoitteista.

Saksan, Iso-Britannian, Italian ja Yhdysvaltojen virkamiehet kehittävät tällaista järjestelmää, mutta Maailman terveysjärjestö (WH) kehottaa malttiin, sillä vastustuskyvyn kestoa ei vielä tunneta ja on hyvin mahdollista, että virukselle immuunit voivat kuitenkin levittää tautia.

Tällaisen ohjelman onnistuminen riippuu siitä, kehittääkö jokainen SARS-CoV-2-virukselle altistunut vasta-aineita ja suojaavatko nämä vasta-aineet sekundaarisia infektioita vastaan.

Kuten aiemmin kirjoitin, kiinalaistutkimuksen mukaan vajaalla kolmanneksella neutraloivien vasta-aineiden määrä oli hyvin vähäinen.

Jos vasta-aineet tuottavat immuniteetin – kuinka pitkäksi aikaa?

Toistaiseksi tutkijoilla ei ole varmaa vastausta mihinkään näistä kysymyksistä. Vaikka vasta-aineetutkimukset ympäri maailmaa sijaitsevista yhteisöistä voisivat tuottaa tietoa, joka on välttämätöntä taudinaiheuttajan leviämisen ymmärtämiseksi, jotkut pitävät ajatusta immuniteettitiedoista ennenaikaisina.

Vasta-ainevaste SARS-CoV-2:lle

On saatu vahvaa näyttöä siitä, että Covid-19-potilaat kehittävät vasta-aineita SARS-CoV-2-virukselle. Tutkimukset ovat vahvistaneet, että vasta-aineita muodostuu toisen ja viidennentoista vuorokauden välillä. Useimmilla potilailla vaste muistuttaa patogeenien aiheuttamaa tyypillistä reaktiota. Ensin verenkiertoon erittyy IgM-vasta-aineita ja myöhemmin pidempään kestäviä ja spesifimpiä IgG-vasta-aineita.

Muut tutkimukset ovat antaneet samanlaisia tuloksia ja viittaavat siihen, että vasta-aineet kiertävät Covid-19-potilaiden veressä vähintään kahden viikon ajan. Tutkimusaineistoon liittyy kuitenkin vinouma. Aineisto on kerätty sairaalahoitoa tarvitsevilta potilailta, mutta se ei kerro kehittyykö lieväoireisille ja oireettomille riittävästi vasta-aineita.

Äskettäin Shanghain Fudan-yliopiston tutkijat analysoivat 175 lievistä Covid-19-oireista toipuvan potilaan plasmaa. Suurimmalle osalle potilaista kehittyi vasta-aineita, jotka kohdistuivat SARS-CoV-2-viruksen piikkiproteiiniin noin 10–15 päivää oireiden alkamisen jälkeen.

Huolta herätti se, että kymmeneltä potilaalta ei löydetty vasta-aineita ollenkaan. La Jolla -instituutin immunologi Shane Crotty rauhoittelee, että nämä potilaat olivat todennäköisesti saaneet Covid-19-testissä väärän positiivisen ja sairastivat aluksi todennäköisesti jotain muuta hengitystieinfektiota.

On mahdollista, että jotkut potilaat eivät yksinkertaisesti kehitä vasta-aineita

Vuosia sitten lähes kaikki SARS-tartunnat tuottivat vasta-ainevasteen, mutta MERSin suhteen tilanne oli erilainen. Eräät MERS-tutkimukset havaitsivat, että PCR-positiiviset lievät- tai oireettomat infektiot tuottivat vasteita, joita ei havaittu vasta-ainetesteissä.

Monissa virusinfektioissa vasta-ainevasteen vahvuus korreloi hyvin sen kanssa, kuinka vakava infektio on. Immunologinen muisti muistaa paremmin vakavat infektiot. Tämän vuoksi on epäily, että lievät tai oireettomat infektiot eivät kehitä vahvaa immuniteettia.

Potilaiden iän ja vasta-ainepitoisuuksien välillä vallitsee positiivinen korrelaatio. Ikä korreloi voimakkaasti oireiden vakavuuden kanssa. Jos lievemmät SARS-Cov2-infektiot tuottavat vähemmän havaittavia vasta-aineita, mikä hyöty vasta-ainetesteistä on oireettomien tai lieväoireisten seulomisessa väestöstä. Saavatko oireettomat ja lieväoireiset immuniteetin?

Kiinalaiset testasivat 175 lievistä oireista toipunutta. Melkein kaikilla oli selkeitä vasta-ainevasteita ja havaittavia neutraloivia vasta-aineita. Tämä on sopusoinnussa äskettäin makakeilla tehdyn tutkimuksen sekä eräiden muiden tutkimusten kanssa, joissa koronavirustaudista elviytyneiden verestä on uutettu neutraloivia vasta-aineita, eli sellaisia vasta-aineita, jotka pystyvät sitoutumaan virukseen ja estämään sen kiinnittymisen isäntäsoluun.

Nämä kokeet ovat tärkeitä ja tulokset ovat rohkaisevia. Näyttää siltä, että vaikka vasta-aineet eivät olisi neutralisoivia, eivätkä estäisi viruksen pääsyä isäntäsoluihin, vasta-aineet saattavat toimia tärkeässä roolissa muiden immuunijärjestelmän mekanismien aktivaatiossa. On luultavaa, että immuunijärjestelmän auttaja-T-soluilla ja tappaja-T-soluilla on keskeinen vaikutus SARS-CoV-2-viruksen vastaisessa immunologisessa sodassa.

Kaiken kaikkiaan on liian aikaista sanoa, mikä on vasta-aineiden merkitys SARS-CoV-2:lle. Vielä ei tiedetä kuinka merkittävä osuus vasta-aineilla on primaaritaudin kukistamisessa tai suojaavatko infektion aikana tuotetut vasta-aineet sekundaari-infektiolta.

Ja vaikka vasta-aineet olisivat suojaavia, ne eivät välttämättä ole suojaavia kaikille. Vasta-aine-vasteet voivat vaihdella suuresti henkilöiden välillä.

Kuinka kauan vasta-ainepitoisuudet kestävät?

Ihannetapauksessa ihmisen vasta-ainevaste SARS-CoV-2:lle rinnastuisi tuhkarokkoon. Yksi kerta-altistus (tuhkarokkoinfektio tai rokotus) riittää, neutraloivien IgG-vasta-aineiden tuottamiseen. Tuhkarokon vasta-aineet säilyvät koko elämän ajan ja tarjoavat elinikäisen suojan.

Mutta immuunivasteet koronaviruksille näyttävät olevan erilaisia.

Vuoden 2003 SARS-epidemiasta selviytyneiden tutkimukset viittaavat siihen, että neutraloivien vasta-aineiden pitoisuudet kestivät ainakin kolme vuotta. Äskettäin vielä vertaisarvioimattomat raportit ovat löytäneet neutraloivia vasta-aineita SARS-eloonjääneiltä 17 vuotta epidemian jälkeen.

MERS-infektion tuottamien neutraloivien vasta-aineiden tasojen on havaittu heikentyvän kolmen vuoden jälkeen. Vähemmän tappaville, vilustumisia aiheuttaville koronaviruksille neutraloivat vasta-ainepitoisuudet vähenevät kahden tai kolmen vuoden aikana.

Yhdessä vuonna 1990 tehdyssä pienessä tutkimuksessa havaittiin, että ihmisillä, jotka olivat altistuneet kahdesti koronavirukselle, kehittyi paljon lievempiä oireita verrattuna ihmisiin, jotka altistuivat infektiolle ensimmäistä kertaa. Tämä viittaa siihen, että uudelleeninfektio voi tapahtua, mutta oireet heikkenevät.

Se, kuinka kauan nämä vasta-aineita tuottavat solut ja niiden tuottamat vasta-aineet pysyvät verenkierrossa, ei ole varma osoitus siitä, kuinka kauan joku on immuuni toissijaiselle infektiolle.

Tämä johtuu siitä, että alkuperäinen infektio ei ainoastaan pakota veressä olevia B-soluja muuttumaan spesifisiä vasta-aineita tuottaviksi plasmasoluiksi. Se myös stimuloi muisti B-soluja. Nämä B-muistisolut voivat elää vuosikymmeniä piiloutuneen imusolmukkeisiin, pernaan, luuytimeen ja keuhkoihin.

Kun sama taudinaiheuttaja uhkaa elimistöä toistamiseen, vasta-aineita tuottavat solut aktivoituvat. Taudinaiheuttajalle spesifien neutraloivien vasta-aineiden tuottaminen alkaa 2-4 päivässä. On arveltu, että kerran infektion sairastanut henkilö voi saada uuden SARS-CoV-2-tartunnan heti, kun neutraloivien vasta-aineiden vaikutus 1-2 vuodessa heikkenee. Toinen infektio on kuitenkin ensimmäistä lievempi, koska immunologinen muisti voi aktivoida vahvan immuunivasteen virusta vastaan.

Muisti B-solut voisivat toimia vaihtoehtoisena immuniteetin indikaattorina vasta-ainetasojen lisäksi.

Ongelmana on se, että muisti-B-soluja on vaikeampi löytää. Eräässä vuonna 2011 tehdyssä tutkimuksessa tutkijat onnistuivat eristämään SARS-epidemiasta toipuneiden potilaiden muisti-B-soluja. Ryhmä havaitsi, että muisti-B-solut eivät kuitenkaan reagoineen viruksen proteiineihin, mutta 60 prosentilla immunologisen muistin T-solut aktivoituivat.

Mitä tämä tarkoittaa immuniteettipasseille?

Monet tutkijat, mukaan lukien Kansallisen allergia- ja tartuntatautien instituutin johtaja Anthony Fauci, sanovat, että useimmista muista tartuntataudeista olevien tietojen perusteella on todennäköistä, että ihmisille muodostuu ainakin jonkinlainen lyhytaikainen immuniteetti SARS-CoV-2-virukselle.

Faucin mukaan on tärkeää, että SARS-CoV-2:n RNA-genomi näyttää olevan suhteellisen vakaa, mikä tarkoittaa, että immuunijärjestelmällä on paremmat mahdollisuudet kehittää kestävämpi immuniteetti verrattuna esimerkiksi usein mutatoiviin influenssaviruksiin.

Kysymys on kuitenkin siitä, riittävätkö pelkästään vasta-aineet immuniteettiarvioinnissa. Jos immuniteeettipassi määrittelee kenen on pysyttävä karanteenissa ja kuka voi palata töihin, voiko pelkästään havaittavat vasta-aineet muodostaa riittävän luotettavan perustan immuniteetista.

Vaikka voi olla totta, että suurin osa ensimmäisestä altistumisesta vaarallisille patogeeneille johtaa suojaavaan immuniteettiin, on tieteellisesti vaikeaa todistaa, että henkilö on immuuni virukselle.

Usko immuniteetista voi johtaa riskikäyttäytymiseen sekä muiden vaarantamiseen. Ei tiedetä voiko immuuni henkilö kuitenkin yhä tartuttaa muita. Teoriassa henkilö voi saada tartunnan ja levittää virusta muutaman päivän ennen kuin immuunivaste tuhoaa viruksen.

Tässä vaiheessa kaikki vasta-ainetestit auttavat meitä keräämään tietoja. Kun kerättyä tietoa on riittävästi, voidaan tehdä riskiarvioita.

Muuttaako esimerkiksi IgG-vasta-aineiden esiintyminen tartuntariskiä? Nouseeko riski vai laskeeko se? Tämä on perustavanlaatuinen kysymys, johon on vastattava, jotta tiedämme, kuinka vahvan suojan vasta-aineet antavat.

”Vasta-ainepositiivisten osuus on pysynyt toistaiseksi matalana, tiedottaa Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL. Se tarkoittaa, että koronavirus ei ole levinnyt Suomessa niin laajalle, kuin on aiemmin luultu. Tämän viikon satunnaisnäytteiden otannassa vasta-ainetta löytyi vain 2,86 prosentilla testatuista. – Neutraloivat vasta-aineet ovat varmin merkki uuden koronaviruksen tartunnasta, mutta on mahdollista, että osalla tartunnan saaneista ei muodostu neutraloivia vasta-aineita, kertoo erikoistutkija Merit Melin.” – IL

Tämä opettajille toimitettu aiheellinen ja hyvää tarkoittava ohje sisältää paljon tyhjiä lupauksia. Tosiasiassa opettajat laitetaan puun ja kuoren väliin. Vaihtoehdot ovat potkut tai oman terveyden vaarantaminen!Vaikean tai keskivaikean infektion riski sairastuneilla lapsilla on 6 %. Se tarkoittaa, että keskimäärin yksi lapsi jokaista luokkaa kohden voi sairastua niin vakavasti, että tarvitsee sairaalahoitoa. Sairaalahoitoa tarvitsevista lapsista osa tarvitsee tehohoitoa ja osa kuolee. Tämä ei ole äärimmäisen harvinaista.
Koronavirus tarttuu pisaratartuntana ja pinnoilta, joihin tartunnan saanut on koskenut. Tarpeettomien fyysisten kontaktien välttäminen ei riitä estämään viruksen leviämistä. Espoossa ainakin osa kouluista jatkaa opetusta kuin koronaepidemiaa ei olisikaan.

Opetuksen porrastaminen ja riittävän väljät luokat kuulostavat erinomaiselta idealta, jonka toteutuksesta ei ole mitään takeita. 20-30 oppilaan luokissa väljyyttä ei juuri ole.

Näissä ohjeissa on aika paljon itsestäänselvyyksiä hygienian osalta. Sitä hämmästelen, että kasvosuojien käyttöä ei suositella. Espoo jopa kieltää hengityssuojien käytön. Ongelma ohjeissa on se, että lapsi voi tietämättään kantaa ja tartuttaa virusta. Jos opettaja sairastaa verenpainetautia, diabetesta, on ylipainoinen tai sydänsairas, hän on hengenvaarassa. Riskiryhmään kuuluvat ihmiset joutuvat infektion seurauksena sairaalaan, osa joutuu viikoiksi hengityskoneeseen ja osa kuolee. Näiden ohjeiden oletuksena on
a) lapset eivät sairastu vakavasti ja
b) lapset eivät levitä tautia
Molemmat oletuksista ovat tutkimustiedon valossa virheellisiä. Siksi koulujen avaaminen kahdeksi viikoksi juuri ennen kesälomaa on aivan älytöntä.

Covid-19 on helvetin vakava sairaus. Se on tätä kirjoittaessani tappanut virallisten lukujen mukaan 277 477 ihmistä. Todellinen luku on moninkertainen.

Venäjällä koronatartunnan saaneet kuolleet merkitään muihin sairauksiin kuolleiksi, jos kuolleen keuhkoista ei ruumiinavauksessa löydetä koronaviruksen aiheuttamia tuhoja.

Ruumiinavaukset tehdään Venäjällä 2-3 viikkoa uhrin kuoleman jälkeen. Venäjän tilastot eivät ole ajan tasalla. Kuolleiden todellinen määrä Venäjällä on luultavasti monikymmenkertainen.

Samanlaisia huhuja kiertää Ruotsin tilastointimenetelmistä; jos diabeetikko kuolee koronavirustartuntaan, kuolemansyyksi merkitään diabetes. Tämä on tosin vain huhu.

Minun sympatiani on opettajien puolella. Ymmärrän hyvin, jos riskiryhmään kuuluvasta opettajasta tuntuu, että hänet pakotetaan virusmyrskyyn ilman riittäviä suojavarusteita.

Venäjällä Covid-19 on tappanut vähintään 113 lääkäriä puutteellisten suojavarusteiden vuoksi. Sairaaloissa, kouluissa ja päiväkodeissa virukset leviävät kaikkein tehokkaimmin.

Viruksilla on jälkitauteja

Tiedämme SARS-CoV-2-viruksen pitkäaikaisvaikutuksista vielä aivan liian vähän. Tutkimukset eri puolilta maailmaa tukevat sekä sosiaalisten rajoitusten jatkamista että hengitysuojainten laajempaa käyttöä julkisilla paikoilla.

Oletus siitä, että lapset eivät tartuttaisi virusta, on virheellinen. Usko siihen, että opettajat saisivat immuniteetin SARS-CoV-2-virusta vastaan ei perustu tieteelliseen näyttöön. Sellaista ei tämän viruksen kohdalla ole.

Pyörää ei tarvitse keksiä uudestaan. Esimerkiksi Saksan tiedeakatemian näkemyksiä on viisasta kuunnella. Saksan tiedeakatemia suosittaa vaiheittaista koulujen avaamista, mutta tietyin varauksin:

”Kun sulkuja puretaan, oppilasryhmien pitäisi olla korkeintaan 15 lapsen kokoisia, ja välitunnit pitäisi viettää saman ryhmän parissa, tiedeakatemia suosittaa. Lähiopetuksen määrä olisi normaalia pienempi ja koulupäivät lyhyempiä. Lukioihin suositellaan itseohjautuvaa opiskelua.

Päiväkodeissa pitäisi suosituksen mukaan olla vain viisi lasta kerrallaan samassa huoneessa. Pienimpiä lapsia ei rajoitusten purun alkuvaiheessa voisi tutkijoiden mukaan tuoda päiväkoteihin. Syynä päiväkotien hitaampaan avaamiseen on se, että pienimpien lasten hengityssuojaimen käyttö on käytännössä mahdotonta, mutta lapsetkin voivat levittää virusta.

Saksan tiedeakatemia suosittaa koulujen vaiheittaisen avaamisen lisäksi hengityssuojien käyttöä yleisissä tiloissa. Suomessa arvellaan, että lapset, jotka kyllä osaavat solmia kengännauhansa, eivät pukea hengityssuojia.

Saksan lisäksi monissa muissa Euroopan ja Aasian maissa sekä Yhdysvalloissa hengityssuojien käyttö yleisillä paikoilla on, jos ei pakollista, niin ainakin vahvasti suositeltavaa. Miksi ei meillä?

”–Sulkemista ei voi tehdä varmuuden vuoksi tai siksi, että paikallisesti oltaisiin eri mieltä hallituksen kanssa. Kyse ei ole kunnanhallituksen tai opetustoimen vallasta.” – Li Andersson

Koska Covid-19 tartunnan pitkäaikaisvaikutuksista lapsiin ei tunneta, ”varmuuden vuoksi” olisi perusteltu ratkaisu. Ihmiset käyttävät turvavöitä ja kondomeja varmuuden vuoksi.

Lasten ja opettajien tietoinen altistaminen sairastumiselle sisältää riskejä, joita emme tunne ja joihin emme ole varautuneet. Julkisesti ei ole esimerkiksi keskusteltu, Covid-19-infektion mahdollisista jälkitaudeista lapsille vuoden tai kahden vuoden päästä sairastumisesta.

Voi olla, että infektio ei aiheuta jälkitauteja, mutta niin kauan kun olemme epätietoisia, on parempi pelata varman päälle ja välttää turhia tartuntoja.

H1N1 aiheutti narkolepsiaepidemian ja pilasi monen lapsen ja nuoren elämän. Kukaan ei varmasti halua sellaista. Yritetään välttää inhimillisesti raskaat virheet.

Helsingin yliopiston tutkijatohtori Tuomas Aivelon mukaan THL:n mallinnuksissa on aliarvioitu koronataudin vakavuutta. Sen lisäksi THL:n mallinnukset ovat epäselviä.

”Aivelon mukaan mallinnukset käyttävät oletuksena huomattavasti matalampaa taudin vakavuutta kuin monissa muissa mallinnuksissa on käytetty. Toisin sanoen koronaviruksen vakavuutta on aliarvioitu. – IS”

Kaikkia ei voi suojella, mutta tarpeettomien riskien ottaminen ei ole viisasta

Autoimmuunitaudit kuten multippeliskleroosi ja tyypin 1 diabetes edellyttävät geneettisen alttiuden sairastua sekä yhden tai useamman ympäristötekijän, jotka laukaisevat autoimmuunitaudin.

Vahvana pidetyn hypoteesin mukaan autoimmuunitaudin voi laukaista jokin infektio, kuten Epstein-Barrin virus tai herpes zoster.

Molemmat virukset aiheuttavat hyvin tavallisia infektioita suurella osalla väestöä. Sikainfluenssa laukaisi narkolepsian lapsilla ja nuorilla, joilla oli geneettinen alttius sairastua.

Selkäydinnesteen vasta-aineiden muutokset (oligoklonaaliset immunoglobuliinit) ovat vahva indikaattori virusinfektion ja autoimmuunitaudin välillä. Useimpien autoimmuunitautien syntymekanismia ei kuitenkaan vielä tunneta.

Entä jälkitaudit? On todennäköistä, että Covid-19 aiheuttaa osalle sairastuneista jälkitauteja

Tunnetuin ja ikävin esimerkki jälkitaudeista on mainitsemani H1N1-sikainfluenssan aiheuttama narkolepsia. Usein uskotaan virheellisesti, että narkolepsian aiheutti Pandemrix-rokote. Se on toisaalta totta ja toisaalta harhaanjohtava tulkinta.

Tutkimukset osoittivat, että narkolepsian laukaisi rokotteen sisältämä H1N1-viruksen tumaproteiini, jota Pandemrix-rokotteessa käytettiin rokotettavan immuunivasteen aktivoimiseksi. Narkolepsia yleistyi rokottamattomilla H1N1-infektion sairastaneilla rokotettuja nopeammin mm. Kiinassa.

Tuhkarokko on paramyksoviruksen aiheuttama koko kehon vakava yleisinfektio, joka voi aiheuttaa erittäin ikäviä jälkitauteja. Yleisimpiä ovat kuumekouristukset, korvatulehdukset, ripuli, keuhkokuume ja hengitysteiden bakteeri-infektio.

Aivojen yleistulehdus eli subakuutti sklerosoiva panenkefaliitti (SSPE) on äärimmäisen harvinainen jälkitauti (1:100 000), mutta se voi tappaa tuhkarokon sairastaneen vuosia tai vuosikymmeniä infektion sairastamisen jälkeen.

Vyöruusun aiheuttaa lapsena saadun vesirokkoinfektion elimistöön pysyvästi jättämä herpes zoster-virus. Sama virus on tutkimuksissa liitetty myös tyypin 1 diabeteksen kehittymiseen.

Myös influenssa voi aiheuttaa useita jälkitauteja, joihin sairastuvat erityisesti vanhukset ja pienet lapset. Näitä ovat lapsilla korvatulehdus, keuhkoputkentulehdus ja keuhkokuume. Olisi hyvin ajattelematonta ja suorastaan sinisilmäistä olettaa, että Covid-19 kulkisi väestön läpi jättämättä taakseen jälkitauteja.

Aiheuttaako infektio kasvavan autoimmuunitautien riskin? Lisääkö se aivotulehdusten riskiä? Millaisia ovat Covid-19-infektion jälkitaudit? Me emme vielä tiedä.

Niin kauan kuin olemme epävarmoja, on turvallisinta olettaa, että jälkitaudit ovat mahdollisia tai jopa todennäköisiä. Siksi infektion välttäminen on oikeasti järkevämpää kuin sille altistuminen. Lapset ovat jokaisen yhteiskunnan arvokkain voimavara. Ei altisteta lapsia virukselle, jonka pitkäaikaisvaikutuksia lapsille ei vielä tunneta.

Vuoden päästä tiedämme varmasti enemmän, mutta sitten voi olla jo myöhäistä korjata tilannetta. Toistaiseksi tiedetämme, että Covid-19 hyvin todennäköisesti lisää lapsen riskiä sairastua harvinaiseen toksiseen sokkioireyhtymään ja kawasakin tautiin.

New Yorkin pormestari Andrew Cuomon torstaina 8.5.2020 julkaiseman twiitin mukaan New Yorkissa on todettu kawasakin taudin oireita 73:lla kriittisesti sairaalla lapsella, joista yksi 5-vuotias oli menehtynyt.

Nyt toksisen sokkioireyhtymän ja kawasakin taudin oireisiin menehtyneitä lapsia on jo enemmän ympäri maailmaa. On sanomattakin selvää, että yksikään vanhempi ei halua lapselleen toksisen sokkioireyhtymän ja kawasakin taudin oireita, mutta meidän on varauduttava siihen, että osa lapsista sellaisia saa.

”Mysteerinen kawasakin tauti sairastuttaa pääasiassa viisivuotiaita tai sitä nuorempia lapsia. Tauti aiheuttaa valtimoiden tulehdusta, joiden oireina ovat muun muassa kuume, ihon kesiminen ja nivelkivut. Myös Britanniassa, Ranskassa, Italiassa ja Espanjassa on havaittu tapauksia, joissa koronatartunnan saaneella lapsella on toksisen sokkioireyhtymän ja kawasakin kaltaisia oireita. Kawasakin tautiin on olemassa hoito, ja suurin osa potilaista paranee.”

Olennaista on, että suurin osa paranee,.. Osa ei parane.

”New Yorkissa lähes 40 lasta on sairastunut vakavaan tulehdustautiin, jonka epäillään olevan yhteyksissä koronavirukseen. Vastaavia oireita on raportoitu kourallinen myös muualla Yhdysvalloissa. Euroopassa tapauksia on todettu 50, muun muassa Britanniassa, Ranskassa ja Italiassa.” – IL

Saavatko lapset tartuntoja ja levittävätkö lapset infektiota?

”Helsingin kasvatuksen ja koulutuksen toimialajohtaja Liisa Pohjolainen muistuttaa kuitenkin, että hallituksen linjaus kouluun paluusta perustuu käsitykseen, että lapset eivät tartuta koronavirusta helposti.” HS

SARS-CoV-2 tarttuu lapsiin ja lapset levittävät virusta eteenpäin siinä missä aikuiset. Tästä on paljon tutkimusnäyttöä, jota käsittelen hieman myöhemmin.

”Valtaosa lapsista sairastaa taudin hyvin lievänä tai kokonaan oireettomana, eivätkä he myöskään tartuta sitä samassa mitassa kuin aikuiset, kertoi THL:n ja STM:n Valtioneuvostolle tekemä selvitys. Suomessa koulut avataan 14. toukokuuta.Maailmalla liikkuu myös tietoa koulujen merkittävästä roolista viruksen levittäjänä. Berliinin Humboldt-yliopiston mallinnusten mukaan korona tarttuisi hyvin kouluissa. Berliinin Charité-sairaalan johtava virologi Christian Drosten julkaisi Twitterissä Saksassa tehtyjä tutkimuksia, joiden mukaan lasten kantamat virusmäärät eivät merkittävästi eroa aikuisten vastaavista.Tanskassa koulut avattiin 15.–16. huhtikuuta. Noin kaksi viikkoa sen jälkeen tanskalaistutkijat havaitsivat muutoksen maan R0-luvussa. Tanskan yleisradion DR:n mukaan valtion seerumi-instituutin tutkijat kertoivat tartuttavuusluvun olevan nyt 0,9, kun se ennen koulujen avaamista oli 0,6. Epidemian kiihtymisestä ei kuitenkaan ole merkkejä.” – IS

Lapsilla Covid-19 on lähes poikkeuksetta lieväoireinen tai oireeton ylähengitysteiden tulehdus. Sairastuminen muistuttaa lapsilla oireiltaan tavallista vilustumista. Joskus siihen ei liity edes kuumetta, joten se voi helposti jäädä lapsen vanhemmiltakin huomaamatta. Lievät oireet tai oireettomuus ei kuitenkaan tarkoita, etteikö lapsi voisi levittää virusta vanhempiinsa ja isovanhempiinsa tai luokanopettajiin.

Opettajat ovat välittömässä riskiryhmässä. Niille opettajille, jotka korkean verenpaineen, ylipainon, astman, diabeteksen tai iän perusteella kuuluvat Covid-19-taudin riskiryhmään, koulujen avaaminen on äärimmäisen ahdistavaa.

Seitsemästä tunnetusta ihmisillä leviävästä koronaviruksesta neljä aiheuttaa 10-30 % säännöllisistä nuhakuumeista. Lasten nuori ja yhä kehittyvä immuunijärjestelmä on tutkijoiden arvion mukaan vastustuskykyisempi SARS-CoV-2-infektiolle. On myös mahdollista, että jokin neljästä tavallisista vilustumisia aiheuttavasta koronaviruksesta antaa lapsille ristisuojaa.

Myös sitä pidetään merkittävänä, että lapsilla on vähemmän ACE2-reseptoreita keuhkoissa ja enemmän ylähengitysteissä, eli suussa, nielussa ja nenässä. ACE2-reseptori on se, mihin SARS-CoV-2 kiinnittyy infektoidessaan solun.

SARS-Cov-2 osaa tuhota T-soluja

Eräs pelottavimmista havainnoista Covid-19-taudin osalta on se, että SARS-CoV-2 voi tuhota immuunijärjestelmän T-soluja hieman samaan tapaan kuin HIV. Tämä heikentää potilaiden immuunijärjestelmää, sillä T-solut ovat niitä, joiden tulisi tuhota infektoituneita soluja.

Lääkäreiden ja hoitohenkilökunnan kertomukset toistavat samoja pelkoja Kiinasta Yhdysvaltoihin: tämä virus on pahempi kuin kerrotaan. Lääkärit eivät hypi huvikseen ikkunoista Venäjälläkään. Lääkärien itsemurhat kertovat äärimmäisestä pelosta, ahdistuksesta ja stressistä. Monet lääkärit ovat eronneet suojavarusteiden heikon laadun tai puutteiden vuoksi. He ymmärtävät, mitä pahimmassa skenaariossa on odotettavissa.

Vanhempien tehohoitoon päätyvien potilaiden immuunijärjestelmää säätelevät auttaja-T-solut käynnistävät elimistössä sytokiinimyrskyksi kutsutun immuunivasteen, joka voi johtaa monielinvaurioon ja potilaan kuolemaan.

Lasten kypsymätön immuunijärjestelmä ei aiheuta sytokiinimyrskyä. Northwestern Universityn Vadim Backmanin mukaan koronavirustauti ei juurikaan vaikuta lapsiin, koska lasten hankittu immuniteetti ei ole vielä täysin kehittynyt ja lapsilla tärkeimpänä puolustuksena toimii syntymässä saatu luontainen immuniteetti, joka ei synnytä sytokiinimyrskyn kaltaisia immuunijärjestelmän ylireagointeja niin helposti.

Ruumiinavaukset osoittavat, että Covid-19-infektioon menehtyneiden immuunijärjestelmä on täysin romahtanut ennen kuolemaa ja elimelliset vauriot muistuttavat AIDS:iin menehtyneillä havaittavia kliinisiä löydöksiä.

Entäpä jos virus piiloutuu elimistöön samaan tapaan kuin herpes, vesirokkovirus, borrelioosi tai HIV ja aktivoituu vuoden, kahden,.. tai kymmenen vuoden päästä? Sellainen on pelottava skenaario.

Me emme voi tietää ja niin kauan kuin emme tiedä, varovaisuus on viisasta. Tunti sitten uutisoidun kiinalaistutkimuksen mukaan virusta on löydetty kuuden kiinalaismiehen siemennesteestä. Tämän pitäisi soittaa hälytyskelloja. Tutkijat rauhoittelivat, että ei tauti varmaankaan tartu sukupuoliteitse. Eipä tietenkään, miksi tarttuisi, jos se tarttuu pisara- ja kosketustartuntana!

”WHO:n mukaan vielä ei ole varmaa tietoa, miten immuniteetti koronavirusta vastaan syntyy ja kauanko se säilyy. Koronatartunnan saaneet alkavat kehittää vasta-aineita noin viikkoa tartunnan tai oireiden alkamisen jälkeen. Toistaiseksi ei vielä tiedetä, syntyykö taudista parantuneiden kehossa riittävästi vasta-aineita torjumaan viruksen uusi hyökkäys ja jos, niin kauanko vastustuskyky säilyy.”

Useat merkittävät immunologiaa tutkivat laitokset ja tutkijat ovat varoittaneet, että immuniteettiä ei mahdollisesti kehity. Tämä tarkoittaa, että laumasuoja jää saavuttamatta ja tehokkaan rokotteen kehittäminen ei ehkä ole mahdollista.

SARS ja MERS eivät tiettävästi antanut sairastuneille pysyvää immuniteettia. Tosin molempiin kehittynyt immuniteetti kesti useampia vuosia.

Myöskään tavallisia vilustumisia aiheuttaviin koronaviruksiin ei ole kehittynyt immuiteettia. On siis varauduttava siihen ikävään vaihtoehtoon, että tämä virus kiertää maailmaa vielä vuosia. Ehkäpä virus heikkenee tavalliseksi jokatalviseksi vilustumiseksi. Sitä enen tämä vain on kestettävä. Olen kiitollinen, että joukko arvovaltaisia asiantuntijoita vetoaa päättäjiin taudin tukahduttamisen puolesta.

Epidemia uusiutuu joka tapauksessa syksyllä hyvin suurella todennäköisyydellä.

Lopulta tärkeää on se, että lapsia kuolee koronavirustartunnan seurauksena. Euroopassa on uollut useampia lapsia, joista viimeinen saattoi olla alle vuoden ikäinen lapsi Britanniassa. Ruotsissa tutkitaan alle viisivuotiaan mahdollista kuolemaa koronaviruksen seurauksena.

Lapsia kuolee myös liikenneonnettomuuksiin ja lukemattomiin muihin syihin, eikä niiden vuoksi tarvitse sulkea yhteiskuntaa ja kouluja. Tämä on totta. Vetoan päättäjiin siksi, että taudin todellista vakavuutta ja potentiaalisia jälkitauteja ei vielä tunneta.

Ylimielisyys  ja liika itsevarmuus on kohtalokkainta. Johtajat, jotka eivät uskoneet asiantuntijoita ovat vieneet maansa syvään inhimilliseen kriisiin. Donald Trumpilla, Boris Johnsonilla ja Vladimir Putinilla oli kolme kuukautta aikaa valmistautua epidemiaan. Edes Italian ja Espanjan tilanne ei avannut silmiä. Nyt sitten syytellään kilvan Kiinaa, vaikka olisi syytä etsiä syyllisiä peilistä.

Tältä pandemia näytti Donald Trumpin silmin katsottuna.

Tutkimuksista

Myös lapsille voi kehittyä vakava koronavirusinfektio. Mitä nuoremmasta lapsesta on kyse, sitä suurempi riski lapsella on sairastua vakavasti, osoittaa vertaisarvioitu tutkimus, jossa analysoitiin 2000 lapsen saamaa tartuntaa Kiinassa.

Tutkimuksessa havaittiin, että 4 prosentilla lapsista ei esiintynyt lainkaan oireita. Puolet tartunnan saaneista sai vain lieviä oireita. 6 prosentille lapsista kehittyi vakava tai kriittinen infektio. Vakavat tai kriittiset infektiot olivat yleisempiä pikkulapsilla. Vanhemmilla lapsilla ja teini-ikäisillä vakavat infektiot olivat harvinaisempia.

Koronaviruspandemian alkuvaiheessa arveltiin, että lapset saattavat olla vähemmän alttiita Covid-19:lle, koska niin harvat näyttivät sairastuvan tai päätyvän sairaalahoitoon.

Joillekin lapsille kehittyy vakava koronavirusinfektio ja nuorimmilla on suurin riski, tutkimus kertoo

Kiinassa tehty uusi tähän mennesä suurin vertaisarvioitu tutkimus osoittaa, että monet lapset saavat infektion usein ilman selviä koronavirusoireita. Pienelle osalle lapsista kehittyy vakava tai kriittinen infektio.

Maailman terveysjärjestö varoitti kehotti suojelemaan lapsiaan koronavirukselta.

Meidän on varauduttava siihen, että lapset voivat myös sairastua vakavasti, WHO:n uusien sairauksien ja zoonoosien yksikön päällikkö tri Maria Van Kerkhove varoitti.

Pediatrics-lehti julkaisi tutkimuksen jo ennen virallista julkaisupäivää, koska piti tutkimusta erittäin tärkeänä.

Tutkimuksessa useiden kiinalaisten yliopistojen tutkijat tarkastelivat tietoja yli 2 000 covid-19-diagnoosin 16.1. ja 8.2. välillä saaneesta lapsipotilaasta seitsemässä Kiinan maakunnassa. Lasten mediaani-ikä oli seitsemän vuotta.

Havaintojen mukaan 90 % lapsista sairasti infektion oireettomana tai lieväoireisena. 39 prosentille lapsista kehittyi lievä ja vähäoireinen keuhkokuume, 50 prosenttia lapsista kuumeili ja heillä esiintyi väsymystä, kurkkukipua, yskää ja hengenahdistusta. 4 prosentilla lapsista ei ollut mitään oireita. Huolestuttavin havainto oli, että 6 prosentille lapsista kehittyi vakava tai kriittinen infektio. Ainakin yhden 14-vuotiaan pojan tiedetään menehtyneen Hubein maakunnassa.

Infektiot olivat vakavimpia nuorimmilla lapsilla: Kiinan tautien torjunta- ja ehkäisykeskus havaitsi vaikeita infektioita hieman yli 10 prosentilla vauvoista, 7 prosentilla 1-5-vuotiaista lapsista, 4 prosentilla 6–10-vuotiaista, 4 prosentilla 11–15-vuotiaista ja 3 prosentilla teini-ikäisistä.

Vaikka lasten Covid-19-tapausten kliiniset oireet olivat yleensä lievempiä kuin aikuisilla, pienet lapset, erityisesti imeväiset, olivat alttiita infektiolle, tutkijat kirjoittivat.

Tutkijat eivät ole varmoja siitä, miksi Covid-19-tartunta on harvinaisempaa lapsilla

Tutkijat arvelivat, että koska lapset altistuvat talvikuukausina useille hengitystieinfektioille, lapsilla voi olla enemmän tartunnalta suojaavia vasta-aineita veressään.

Asiantuntijoiden mukaan tutkimus osoittaa, että on tärkeää ajatella lapsia toteutettaessa viruksen torjuntastrategiaa.

Jos lapsille kehittyy oireita, he levittävät viruksen muille joko prekliinisen ajanjakson aikana tai heti kun oireet alkavat, kertoo Kalifornian yliopiston tartuntatautien osaston lääkäri Lee W. Riley.

Miehillä ja lapsilla on korkeampi riski sairastua vakavasti

Suuri lasten koronatartuntoja tarkasteleva tutkimus osoittaa, että miehillä ja pienillä lapsilla on selvästi suurentunut riski sairastua vakavasti. CDC (Centers for Disease Control) julkaisi Yhdysvalloissa tutkimuksen, jossa tutkittiin yli 2500 alle 18-vuotiaan lapsen tartuntoja 12.2. ja 8.4. välisenä aikana. Toistaiseksi tämä on suurin lasten tartuntoja koskeva tutkimus.

Tiedot osoittivat, että lapsille kehittyy vakavia oireita selvästi harvemmin kuin aikuisille. Rekisteröidyistä tartunnoista vain 1,7 % oli lapsia, vaikka lasten suhteellinen osuus väestöstä on 22 %. Lapsista, joista oli saatavilla eniten tietoa, vain 73 prosentille kehittyi kuume, yskä tai hengenahdistus. 18-64-vuotiailla ikuisilla selviä oireita todettiin 93 prosentilla.

Havainnot tukevat aikaisempaa kiinalaistutkimusta, jonka mukaan infektio aiheuttaa useimmille lapsille oireettoman tai lievän taudin.

Joillekin lapsista kehittyy kuitenkin vakava sairaalahoitoa edellyttävä infektio. Tämän tutkimuksen yli 2500 lapsesta 147 joutui sairaalahoitoon, viisi tehohoitoon ja kolme kuoli.

Yhdysvalloissa vauvojen infektiot edellyttivät useammin sairaalahoitoa kuin infektiot muissa lasten ikäryhmissä. 95 lapsesta 62 prosenttia oli sairaalahoidossa. Arvioitu osuus lapsista 1–17-vuotiailla oli korkeintaan 14 prosenttia.

Lasten immuunivasteet kehittyvät vähitellen, kertoi tohtori Yvonne Maldonado, Amerikan lastentautiakatemian tartuntatautien komitean puheenjohtaja. Ensimmäisenä elinvuoden aikana lasten immuunivaste on vielä hyvin heikko.

Voisiko ”biologiset tekijät” tehdä miehistä alttiimpia Covid-19:lle

Kasvava tutkimusnäyttö osoittaa, että miehet kuolevat Covid-19-infektioon naisia useammin. WHO kertoi 20. maaliskuuta, että Länsi-Euroopassa menehtyneistä potilaista jopa 70 prosenttia oli miehiä.

Roomalaisen lääketieteellisen instituutin yli 25 000 koronavirustapausta koskevasta analyysistä kävi ilmi, että miesten koronaviruspotilaiden kuolleisuusaste oli Italiassa 8 prosenttia, kun taas italialaisten naisten osuus oli 5 prosenttia.

Samassa analyysissä havaittiin, että miehet edustivat 58 prosentin osuudella pientä enemmistöä Italian koronainfektioista. Eräät asiantuntijat ovat ehdottaeet syyksi miesten elämäntapoja. Miehet polttavat ja juovat enemmän, huolehtivat hygieniastaan vähemmän ja sairastavat naisia useammin kardiometabolisia sairauksia.

Mutta miesten tupakointi, alkohlin käyttö, huonompi hygienia ja suurempi kardiometabolisten sairauksien esiintyvyys eivät selitä miesten korkeampaa alttiutta sairastua Covid-19-infektioon.

57 prosenttia CDC-tutkimuksen tartunnan saaneista lapsista oli poikia. Tulos on samansuuntainen kuin miesten osuus tartunnoista. Myös tartunnan saaneista imeväisistä suurin osa oli poikia. Se viittaa siihen, että biologiset tekijät ja sukupuoli vaikuttavat sairastumisriskiin.

Tutkimus on alustava. Tekijät työskentelivät puutteelliste tietojen varassa. Tutkijoiden analysoimien 2572 lastentartunnasta vain 9,4 prosenttia sisälsi tietoja potilaan oireista ja vain 33 prosentissa tapauksista selvisi onko potilas turvautunut sairaalahoitoon.

Tutkijat kehottavat hoitohenkilökuntaa tarkkailemaan lapsia, joilla voi olla Covid-19. Erityisesti vauvojen ja perussairaiden lasten tarkempi tautiseuranta on tärkeää. Maldonado korosti, että meidän on oltava erittäin varovaisia, sillä me emme oikeastaan tunne tätä virusta.

8.5.2020 kello 4.46 rekisteröityjä Covid-19-tartuntoja oli globaalisti jo 3 915 600. Pandemiaan on kuollut vähintään 270 661 ihmistä. Yhdysvalloissa rekisteröityjä tartuntoja on 1 292 623 ja kuolemantapauksia 75 928. Olen kuullut huhuja, että kaikissa maissa koronavirukseen kuolleita ei rekisteröidä koronavirukseen kuolleiksi, jois potilas on sairastanut esimerkiksi diabetesta tai verenpainetautia. Oli se totta eli ei, lukuihin ei kannata luottaa liikaa. Sairastuneita on mahdollisesti monikymmenkertaisesti enemmän kuin rekisteröityjä tartuntoja. On myös uskottavaa, että ainakin osa Covid-19-infektioon menehtyneistä rekisteröidään muihin kuolinsyihin. Luultavasti Venäjällä toimittiin näin epidemian alussa.

Yhdysvaltojen väestöstä 22 % on alle 18-vuotiaita vauvoja, taaperoita, esikoululaisia, koululaisia ja teinejä. Kiinasta saatujen tietojen perusteella lasten Covid-19-tapaukset ovat yleensä lievempiä kuin aikuisten tartunnat. Lasten oireet ovat myös erilaisia kuin aikuisilla. Lapsipotilaista on ollut hyvin vähän tietoa.

Tämän tutkimuksen tiedot analysoitiin 12. helmikuuta ja 2. huhtikuuta 2020 väliseltä ajalta yhteensä 149 760 laboratoriossa vahvistetusta Covid-19-tartunnasta . Tartunnoista 149 082 (99,6%) potilaan ikä tunnettiin ja 2 572 (1,7%) oli alle 18-vuotiaita lapsia.

Tärkeistä muuttujista oli saatavilla vain puutteellisia tietoja. Tällaisia puutteellisia muuttujia olivat oireet (9,4 %), perussairaudet (13 %) ja potilaan vointi sairaalassa (33 %). Potilaita, joiden oireet oli kartoitettu kattavasti oli vähän. Potilaskertomusten kirjoittamatta jättäminen kertoo sairaaloiden armottomasta työtaakasta Yhdysvalloissa.

Tiedot tukevat aiempia havaintoja, joiden mukaan Covid-19-lasten oireet ovat usein niin lieviä, että ne eivät rekisteröidy terveydenhuollon järjestelmiin. Tämänkin tutkimuksen mukaan suurin osa lapsista ei saa vakavia oireita, mutta osa lapsista saa niin vakavia oireita, että sairaalahoitoa ja jopa tehohoitoa tarvitaan. Covid-19 tappaa valitettavasti myös lapsia, vaikka onneksi hyvin harvoin.

Tutkimuksen päätelmä on, että sosiaalisten rajoitustoimien jatkaminen ja muut taudin leviämistä ehkäisevät toimet kaikissa ikäryhmissä ovat perusteltuja, koska oireettomat ja lieväoireiset levittävät tautia.

SARS-CoV-2-tartunnat imeväisillä, lapsilla, teini-ikäisillä

Koska tietoa Covid-19-infektioista saadaan hyvin erilaisista lähteistä, kaikki tiedot eivät ole yhteismitallisia tai luotettavia, Bostonin lastensairaalan asiantuntijat haluavat tuoda lukijoille tosiasiat siitä, kuinka lapset ja teini-ikäiset reagoivat tartuntaan.

Viime viikkoina useat arvostetut lääketieteelliset lehdet ovat julkaisseet tutkimuksia ja kommentteja, jotka perustuvat Covid-19-potilaista tehtyihin havaintoihin Kiinassa. Nämä raportit on vertaisarvioitu, mikä tarkoittaa, että muut alan asiantuntijat ovat tarkastaneet ne huolellisesti.

Tähän mennessä suurin Pediatrics-lehdessä julkaistu tutkimus, käsitti 2214 koronavirustautiin sairastuneen lapsen potilaskertomukset ja niistä tehdyt analyysit. Havainnot tehtiin 16.tammikuuta ja 8. helmikuuta välisenä aikana.

Tutkimuksessa todetaan, että koronavirustaudin oireet olivat aikuisiin verrattuna yleensä lievempiä lapsilla ja teini-ikäisillä. 4,4 prosentilla lapsista ja nuorista ei ollut oireita, 50,9 prosentilla oli lievä tauti ja 38,8 prosentilla oli kohtalaisia oireita.

Oireita saaneista lapsista vain 0,6 prosentilla kehittyi akuutti hengitysvaikeusoireyhtymä tai monien elinten toimintahäiriö (ARDS). On huomattava, että pienillä – etenkin alle vuoden ikäisillä lapsilla – oli suurempi riski sairastua vakavasti. Kymmenellä prosentilla vauvoista oli vakava sairaus, kuin yli 15-vuotiaista vain 3 prosenttia sairastui vakavammin.

On tietenkin aivan liian myöhäistä vaikuttaa tehtyihin päätöksiin. Koulut avataan ja pelkään sen aiheuttavan vakavia tartuntoja osalle opettajista ja oppilaista. Toivon, että olen väärässä. Minusta vain tuntuu, että STM ja THL eivät vieläkään ymmärrä taudin vakavuutta. Nyt olisi oikea aika tukahduttaa tauti. Samalla yleisten matkustus- ja maahantulorajoitusten ja karanteenien käyttöön otto estäisi uutta epidemiaa kehittymästä.

Tartuntojen kiihdyttäminen kesäksi ei todennäköisesti vaikuta mitenkään epidemian toiseen aaltoon. Vaikka immuniteetti on teoriassa mahdollinen, kukaan ei vielä tiedä kuinka vahva vastustuskyky tartunnasta seuraa ja kauanko vahvistunut vastustuskyky säilyy. Hybridimallin tarkoituksena lienee, että mahdollisimman moni olisi syksyyn mennessä sairastanut taudin ja yhteiskunta voitaisiin avata. Toistaiseksi tuo perustuu arvailuihin. Harvardin tutkijoiden mukaan uusien laskelmien perusteella laumasuoja vaatii, että 82 prosenttia väestöstä sairastaa infektion. Sellaiseen on niin pitkä matka, että parasta perustaa jo nyt arkku- ja uurna-tehtaita, koska muuten niistä tulee vastaava pula kuin suojavarusteista, joita Suomella oli riittävästi.

Rakkautta ja terveyttä!

Lähteet:

https://www.cdc.gov/mmwr/volumes/69/wr/mm6914e4.htm

https://hms.harvard.edu/news/covid-19-children

https://pediatrics.aappublications.org/content/pediatrics/early/2020/03/16/peds.2020-0702.full.pdf

https://www.nejm.org/doi/full/10.1056/NEJMc2005073?query=TOC

https://www.thelancet.com/journals/lancet/article/PIIS0140-6736(20)30360-3/fulltext

https://www.frontiersin.org/articles/10.3389/fped.2020.00104/full

https://www.gastrojournal.org/article/S0016-5085(20)30282-1/pdf

https://www.worldometers.info/coronavirus/coronavirus-age-sex-demographics/

https://ourworldindata.org/covid-deaths

https://www.businessinsider.com.au/some-children-develop-severe-infections-from-coronavirus-2020-3

http://www.euro.who.int/en/health-topics/health-emergencies/coronavirus-covid-19/weekly-surveillance-report

https://hyvatyo.ttl.fi/koronavirus/tietoa-itse-tehdyista-kasvomaskeista

https://www.bbc.com/news/health-52446965

https://www.the-scientist.com/news-opinion/what-do-antibody-tests-for-sars-cov-2-tell-us-about-immunity–67425

https://www.nature.com/articles/s41577-020-0311-8

https://www.nytimes.com/2020/04/13/opinion/coronavirus-immunity.html

https://time.com/5810454/coronavirus-immunity-reinfection/

https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC7161502/

https://www.smithsonianmag.com/science-nature/can-you-become-immune-sars-cov-2-180974532/

https://science.sciencemag.org/content/early/2020/04/24/science.abb5793.long

https://www.nature.com/articles/s41467-020-15562-9?elq=03a7e0300359475c8c8458e122634958&elqCampaignId=10607&elqTrackId=3f6d0c397d4d41f6ab5cf222b0f07cd2&elqaid=27834&elqat=1