Runsas kahvin kulutus assosioituu kahden riippumattoman tutkimuksen mukaan pienentyneeseen multippeliskleroosin riskiin

Viimeisten 5-7 vuoden aikana multippeliskleroosissani ei ole tapahtunut suuria muutoksia. Selkein oire taudin etenemisestä on voimakkaasti heikentynyt tasapaino. Muilta osin olen jokseenkin samassa fyysisessä kunnossa kuin 5 tai 7 vuotta sitten.

Eräs oire on kulkenut mukanani taudin varhaisvaiheista alkaen. Kyse on oikean jalkaterän lepovapinasta. Se valvottaa minua kaikki yöt. En tiedä liittyykö se MS-tautiin, vai onko se jokin MS-taudista riippumaton essentiaalinen vaiva. Ehkä lepovapina johtuu kahvista.

Järjettömästä väsymyksestä huolimatta nukahtaminen ei onnistunut, koska jalkateräni, jolla selvästi on oma tahto vastusti nukahtamista väkivaltaisesti. Vaihtoehdot tällaisessa tilanteessa ovat vähissä: voisin ryypätä itseni syvään uneen, pelata uhkapelejä ajankuluksi tai tehdä jotain järkevältä tuntuvaa. Keitin yöllä kahvia ja avasin tietokoneen. Kettuuntuneena ja hyvin väsyneenä kirjoitin kahvista ja MS-taudista.

Käänsin ja editoin pikkuisen tutkimuksen. Tutkimus on julkaistu arvostetussa lääketieteen julkaisussa (BMJ) vuonna 2016. Se kuvaa kahta kahvin ja ms-taudin korrelaatiota selvittävää epidemiologista tutkimusta, joista toisen toteutti ruotsalainen Karoliininen instituutti ja toisen yhdysvaltalainen Johns Hopkins -yliopisto. Kahvista enemmän täällä.

Tiivistelmä

Aikaisemmat kofeiinin kulutuksen ja multippeliskleroosin yhteyttä (MS) selvittävät tutkimukset ovat tuottaneet kiinnostavia tuloksia. Tavoitteenamme oli tutkia, kuinka kahvin kulutus vaikuttaa MS-taudin riskiin.

Kahvi sisältää yli tuhat biologisesti aktiivista yhdistettä, joista keskushermostoa stimuloiva kofeiini on tutkituin aine. Kofeiinin saanti korreloi tutkimuksissa käänteisesti sydän- ja verisuonitautien (1), aivohalvauksen (2) ja tyypin 2 diabeteksen (3) sairastamisen kanssa. Hiljattain annos-vaste-meta-analyysi osoitti, että kahvin kulutus laskee kuolleisuusriskiä kaikkiin syihin, mukaan lukien sydän- ja verisuonitaudit (4, 5).

Alzheimerin taudin eläinmalleissa kofeiinilla on suojaavia vaikutuksia, jotka liittyvät siihen, että kofeiini vähentää veri-aivoesteen vuotoa (6). Adenosiini A1 -reseptoreiden säätelyn avulla kofeiinin kulutus heikentää neuroinflammatiota ja demyelinaatiota MS-taudin eläinmalleissa (EAE).

Kofeiinin kulutuksen ja multippeliskleroosin riskin välistä suhdetta on tutkittu useissa tapaus-vertailututkimuksissa, jotka tuottivat epäjohdonmukaisia tuloksia (10–12). Yksi prospektiivinen tutkimus ei löytänyt mitään ilmeistä yhteyttä kahvin kulutuksen ja MS-taudin väliltä (13). Käyttämällä kahden suuren tapaus-kontrollitutkimuksen tietoja halusimme selvittää, kuinka kahvin kulutus vaikuttaa MS-taudin riskiin.

Menetelmät

Tutkimussuunnitelma ja tutkittava populaatio

Tämä tutkimusraportti perustuu kahteen tapaustutkimukseen MS-tautiin assosioituvista ympäristö- ja geneettisistä riskitekijöistä. Ensimmäinen tutkimus on EIMS (multippeliskleroosin epidemiologinen tutkimus), johon sisältyy tutkimuspohja Ruotsin 16–70-vuotiaasta väestöstä. Potentiaaliset MS-tapaukset, mukaan lukien henkilöt, joilla oli diagnosoitu kliinisesti eriytynyt oireyhtymä rekrytoitiin 40 tutkimuskeskuksen kautta. Näihin tutkimuskeskuksiin lukeutuivat kaikki Ruotsin yliopistolliset sairaalat.

Kaikki tapaukset tutki ja diagnosoi neurologi, joka työskenteli siinä yksikössä, johon tutkimukseen osallistuva henkilö saapui. Hoitava neurologi toimitti tietoja potilaan sairauden alkamisesta ja siitä, täyttääkö potilas McDonald-kriteerit (14). Kullekin mahdolliselle tutkittavalle valittiin kansallisesta väestörekisteristä satunnaisesti kaksi iän, sukupuolen ja asuinpaikan mukaan vastaavaa verrokkia.

Analyyseihin otettiin mukaan vain tapaukset, jotka täyttivät McDonald-kriteerit. Tapaukset, jotka eivät täyttäneet kriteerejä tämän katsauksen tekohetkellä, suljettiin tutkimuksesta, mutta ei tutkimukseen liittyvästä seurannasta. Karoliinisen instituutin alueellinen eettinen arviointilautakunta hyväksyi tutkimuksen suunnitelmat ja metodit.

Toisessa tutkimuksessa rekrytoitiin henkilöitä, jotka tunnistettiin Pohjois-Kalifornian Kaiser Permanenten lääketieteellisen hoitosuunnitelman (KPNC) jäsenten keskuudessa käyttäen sähköisiä terveystietoja.

KPNC on integroitu terveyspalvelujen toimitusjärjestelmä, jonka jäsenmäärä on 3,3 miljoonaa ja joka edustaa noin 25–30% Pohjois-Kalifornian 22 läänin palvelualueen väestöstä. 18-vuotiaiden ja 69-vuotiaiden MS-potilaiden oli oltava nykyisiä KPNC-jäseniä, jotka olivat saaneet MS-diagnoosin neurologilta. Diagnoosit validoitiin mm. lääkärin, neurologin, radiologin ja apteekkien asiakirjoilla McDonaldin kriteerien mukaisesti (15).

Jokaisen MS-potilaan hoitavaan neurologiin otettiin yhteyttä tutkimusmenettelyn hyväksymiseksi. Neurologit sulkivat siten pois tapaukset, joilla ei ollut MS-tautia, tai joiden katsottiin olevan liian sairaita tutkimukseen sekä potilaat, jotka eivät enää olleet KPNC:n jäseniä.

Kontrollit valittiin satunnaisesti KPNC:n jäsenistä. Kontrolleilla ei ollut MS-diagnoosia tai siihen liittyviä sairauksia ja heidät sovitettiin sukupuolen, syntymäpäivän, etnisen alkuperän ja asuinpaikan mukaan vastaamaan tutkittavaa populaatiota.

Tutkimusprotokollan hyväksyivät KP:n tutkimusosaston ja Kalifornian yliopiston Berkeleyn instituutioiden arviointilautakunnat.

Tietojen kerääminen

EIMS:ssä elämäntapatekijöitä ja tietoa erilaisista altistumisista kartoitettiin käyttämällä tutkittaville annettua standardoitua kyselylomaketta pian sen jälkeen, kun he olivat saaneet MS-diagnoosin.

Tutkimusjakson aikana (huhtikuusta 2005 maaliskuuhun 2013) täytetyt kyselylomakkeet saatiin 2055 tapauksesta, jotka täyttivät McDonald-kriteerit (13), ja 4518 vastaavasta kontrollista, mikä vastaa 93% tutkimukseen osallistuneista. Marraskuussa 2013 täydentävät kysymykset lähetettiin kaikille osallistujille, jotka olivat vastanneet vakiolomakkeeseen edellä mainitun ajanjakson aikana. Muiden kysymysten joukossa osallistujia pyydettiin ilmoittamaan kahvin kulutuksestaan eri ikäkausina kysymällä:

Kuinka monta kuppia kahvia joit yleensä päivässä, kun olit 15–19, 20–29, 30–39 ja yli 40-vuotias? . Kullakin ikäkaudella vastausvaihtoehdot olivat 0, 1–3, 3–4, 5–6, 7–8 ja 8 tai useamman kupillisen kahvia päivässä. Ne, jotka ilmoittivat päivittäin 7–8 tai vähintään 8 kupillista kahvia, yhdistettiin yhteen luokkaan, koskavain harvat osallistujat kuluttivat päivittäin yli 8 kupillista kahvia.

Täydentäviin kysymyksiin vastasi 82% tutkittavista ja 66% kontrolliryhmästä. Tietoja kahvin kulutuksesta puuttui 57 henkilön ja 166 kontrollihenkilön osalta. Nämä henkilöt suljettiin tutkimuksesta pois.

Taudin alkaessa alle 15-vuotiaat tapaukset ja niitä vastaavat kontrollit suljettiin myös pois. Esillä oleva tutkimus käsittää siis 1620 tutkittavaa ja 2788 kontrollia. KPNC-tutkimuksen koulutustilaisuudessa osallistujat suorittivat kouluttajien valvomana tietokoneohjatun puhelinhaastattelun elämäntapatekijöistä ja erilaisista altistuksista.

Elokuussa 2014 koottu tutkimus sisälsi yhteensä 1479 tapausta ja 1185 kontrollia. Tässä tietojoukossa oli 1163 tutkittavaa ja 1178 kontrollia. Tutkimukseen osallistumisaste oli noin 80% tutkittavista ja 66% kontrolleista. Tietoja kahvin kulutustottumuksista saatiin kyselemällä osallistujilta korkeinta annosten määrää päivässä, jota on käytetty vähintään 6 kuukauden ajan. Vastausvaihtoehtoja olivat 0, 1, 2-3 ja 4 tai useampi kupillinen päivittäin. Henkilöiden, jotka ilmoittivat juoneensa yhden tai useamman kahvin päivittäin, pyydettiin ’arvioimaan, missä iässä he alkoivat juoda kahvia säännöllisesti.

Tietoja kahvin kulutuksesta puuttui neljältä tutkittavalta ja kuudelta kontrollihenkilöltä. Nämä henkilöt suljettiin tutkimuksesta. KPNC-tutkimukseen perustuvat tulokset koostuvat siis 1159 tapauksesta ja 1172 kontrollista.

Molemmissa tutkimuksissa jokaiselle tutkittavalle määritettiin MS-tautiin viittaavien oireiden alkamisvuosi indeksivuodeksi. Kahvinkulutus otettiin huomioon ennen indeksivuotta tutkittavilla ja saman ajanjakson aikana kontrollihenkilöiltä. Molempien tietojoukkojen osallistujat luokiteltiin ryhmiin päivittäisen kahvinkulutuksen (kahvikuppien lukumäärä) perusteella. Yhden kupin kahvikoko vaihteli maittain. Ruotsissa yksi kuppi kahvia määriteltiin 150 ml:ksi, kun taas Yhdysvalloissa kuppi kahvia määriteltiin 237 ml:ksi (8 oz).

Huomioidut muuttujat

Kaikki EIMS-analyysit mukautettiin asiaankuuluvien demografisten tekijöiden sekä MS-riskiin liittyvien tekijöiden mukaan. Näitä tekijöitä olivat: ikä, sukupuoli, asuinalue, syntyperä, tupakointi (16), altistuminen passiiviselle tupakoinnille (17), altistuminen auringolle (18) ja painoindeksi 20-vuotiaana (20).

Lisäksi EIMS-tutkimuksessa huomioitiin koulutustaso, sosioekonominen asema, alkoholin kulutus, mononukleoosi-tartunta ja HLA-DRB1 * 15-geenimuunnos. Nämä tekijät eivät vaikuttaneet merkittävästi kahvin kulutuksen ja MS-taudin väliseen yhteyteen, eikä niitä sisällytetty lopulliseen tutkimusraporttiin.KPNC-tutkimuksessa sukupuoli, syntymäaika, etninen tausta ja tutkittavan asuinseutu huomioitiin vastaavalla analyysillä. Samat elämäntapoihin liittyvät muuttujat huomioitiin KNPC-tutkimuksessa kuin EIMS-tutkimuksessa (21).

Tilastollinen analyysi

Logistista regressiota käyttämällä verrattiin MS:n esiintymistä osallistujilla, joilla oli erilaisia kahvin kulutustottumuksia, niihin, jotka eivät koskaan juoneet kahvia. EIMS:ssä tutkimme kahvin kulutuksen vaikutusta indeksivuoteen sekä aikaan 5 ja 10 vuotta ennen indeksivuotta. Tutkimus analysoitiin myös meta-analyysinä, jossa kahden tapaus-vertailututkimuksen tulokset yhdistettiin laskemalla niiden painotettu keskiarvo. Kaikki analyysit tehtiin käyttämällä tilastollista analyysijärjestelmää (SAS) V.9.2.

Tulokset

EIMS- ja KPNC-kohorteissa kahvin kulutus liittyi sukupuoleen, tupakointiin, passiiviseen tupakointiin ja murrosiän painoindeksiin sekä tutkittavien että kontrollien keskuudessa. Tapausten ja kontrollien ominaisuudet päivittäisen kahvinkulutuksen määrän mukaan indeksivuonna on esitetty taulukossa 1.

Taulukko 1

EIMS-tutkimuksessa kahvin kulutus sekä indeksivuonna että 5 tai 10 vuotta indeksivuotta ennen assosioitui merkittävästi pienempään MS-taudin riskiin, jos kahvia kuluttavia verrattiin henkilöihin, jotka eivät juoneet kahvia.

Mukautettu sairastumisriski, eli odds ratio (OR) oli 0,70 (95%:n luottamusväli 0,49 – 0,99, p = 0,04) niiden joukossa, jotka joivat vuoden aikana yli kuusi kupillista kahvia päivässä (yli 900 ml).

Vastaava OR niille, jotka ilmoittivat suuren kahvinkulutuksen 5 tai 10 vuotta ennen indeksivuotta, oli 0,72 (95%:n luottamusväli 0,51 – 1,03, p = 0,08) ja 0,71 (95%:n luottamusväli 0,47 – 1,06, p = 0,09) ( taulukko 2).

Samanlaisia tuloksia havaittiin KPNC-tutkimuksessa. Henkilöillä, jotka olivat alkaneet juoda kahvia ennen indeksivuotta ja kuluttaneet vähintään neljä kupillista kahvia (yli 948 ml) päivittäin, MS-taudin riskin OR oli 0,69 (95%:n luottamusväli 0,50 – 0,96, p = 0,05) verrattuna niihin, jotka eivät koskaan juoneet kahvia.

Vastaavasti neljän tai useamman kahvikupin juominen päivittäin vähintään 5 vuotta ennen indeksivuotta assosioitui MS-taudin kehittymisen todennäköisyyden laskuun (OR 0,64, 95%:n luottamusväli 0,45 – 0,91, p = 0,04) (taulukko 2).

Mitään todisteita tällaisesta assosiaatiosta ei havaittu muiden juomien, kuten teen tai soodan määrän ja MS-taudin välillä. Tutkimukset osoittivat MS-taudin todennäköisyyden pienenevän kasvavan kahvinkulutuksen kanssa (taulukko 2).

Kun molempien tutkimusten tulokset yhdistettiin meta-analyysiin, OR oli 0,71 (95%:n luottamusväli 0,55 – 0,92), kun osallistujat, jotka kuluttivat eniten kahvia (> 900 ml kahvia päivässä ruotsalaisessa tutkimuksessa ja> 948
ml kahvia päivässä) amerikkalaisessa tutkimuksessa) verrattiin osallistujiin, jotka eivät koskaan juoneet kahvia.

Taulukko 2

Ajatuksia

Verrattuna niihin osallistujiin , jotka eivät juoneet kahvia, MS-taudin riski laski selvästi niiden joukossa, jotka ilmoittivat suuresta kahvin kulutuksesta. Nämä tulokset ovat yhdenmukaisia vastaavien havaintojen kanssa tutkimuksissa, joissa käytettiin MS-taudin eläinmalleja (7).

Tulokset ovat mielenkiintoisia, kun otetaan huomioon, että sekä kahviin että kofeiiniin liittyy selvästi pienempi Parkinsonin taudin riski (22, 23). Kahvin neurodegeneraatiota alentavan vaikutuksen taustalla voi olla monia aineenvaihduntamekanismeja.

Adenosiini 1A -reseptorien säätely kofeiinihoidolla näyttää estävän kokeellisen autoimmuunienkefalomyeliitin (EAE)kehittymistä MS-taudin eläinmalleissa. Kofeiinin on havaittu hidastavan invalidisoitumisen etenemistä EAE:n RRMS-mallissa.

Tämä tutkimus oli poikkileikkauksellinen, eikä syy-yhteyttä (kausaliteettia) voitu vahvistaa (24). Kofeiinin kulutuksen ja MS-riskin suhdetta on tutkittu useissa tutkimuksissa, jotka ovat tuottaneet epäjohdonmukaisia tuloksia.

Esimerkiksi tapaus-vertailututkimuksessa, jossa verrattiin 93 MS-potilasta ja 186 verrokkiin (92 oli sairaala- ja 94 populaatiokontrollia), MS-taudin lisääntynyt riski havaittiin potilailla, jotka olivat aloittaneet kahvin juomisen ennen kuin olivat 15-vuotiaita, verrattuna MS-riskiin niillä, jotka aloittivat kahvin juomisen 15 vuoden iän jälkeen (10).

Sairaalapohjainen tapaustarkastustutkimus (210 tutkittavaa ja 210 verrannollista kontrollia) totesi MS-taudin riskin kasvavan runsaalla kavin kulutuksella (11). Käänteinen yhteys elintapojen, kuten kahvin kulutuksen välillä havaittiin puolestaan tapaus-vertailututkimuksessa, joka käsitti 75 tutkittavaa ja 75 kontrollia (12). Kahvin kulutusta ei kuitenkaan tutkittu erikseen tässä tutkimuksessa.

Ainoa prospektiivinen kohorttitutkimus (Nurses ’Health Study, NHS) ei löytänyt yhteyttä kofeiinin saannin ja MS-taudin riskin välillä (13). Toisaalta tätä voi selittää se, että NHS-tutkimuksessa oli mukana varsin pieni MS-tautia sairastavien populaatio (n = 282) NHS:n MS-tautia sairastavista vain 44 joi vähintään kolme kupillista kahvia päivittäin (eli NHS:n korkein altistumisluokka joi selvästi vähemmän kahvia kuin tämän tutkimuksen eniten kahvia juova ryhmä). Muita eroja tutkittavissa potilasryhmissä olivat esim. vain naishoitajien ottaminen mukaan NHS-tutkimukseen.

Molemmissa analyyseissämme käytetyissä tapaus-kontrollitutkimuksissa on rajoituksia. Koska altistustiedot kerättiin takautuvasti, palautusvirhe voi olla merkittävä. Validoitujen välineiden puuttuessa myöskään väärinkäyttövaiheita ei voi täysin poissulkea.

Vaikka potentiaalinen valintapoikkeama voi johtua siitä, että verrokeista suhteellisen suuri osuus vastasi EIMS:n täydentäviin kysymyksiin, puolueellisuus on todennäköisesti vaatimaton, koska elämäntavat, kuten tupakointi ja alkoholin kulutus kontrollien keskuudessa olivat vastaavia kuin vastaavan ikäisellä väestöllä yleensä (25).

Täydentäviin kysymyksiin vastanneiden ja vastaamatta jättäneiden elämäntavoissa (tupakointi, passiivinen tupakointi, painoindeksi ja aurinko) ei ollut merkittäviä eroja . Mahdollisuus, että kahvin kulutuksen ja MS-taudin riskin välinen käänteinen suhde voisi johtua käänteisestä syy-yhteydestä, näyttää vähemmän todennäköiseltä, koska korkeampi kahvin kulutus liittyi MS-taudin todennäköisyyden laskuun jopa useita vuosia ennen indeksivuotta, kuten EIMS: ssä havaittiin.

Ruotsin tiedoissa ei tapahtunut merkittäviä muutoksia kahvinkulutuksen tai kontrollien keskuudessa indeksivuotta edeltävän vuosikymmenen aikana. Indeksin ja 5 vuotta ennen indeksiä tapahtuneen kahvin kulutuksen korrelaatio oli tapausten ja kontrollien kohdalla 0,9 (p <0,0001). Vastaava korrelaatio kahvin kulutuksen ja indeksiä edeltäneen 10 vuoden välillä oli 0,8 (p <0,0001; katso myös taulukko 1). Saman oletettiin olevan totta myös KPNC-kohortissa tässä tutkimuksessa.

On mahdollista, että kahvin saannin aliraportointi ennen MS-taudin puhkeamista johti assosiaation voimakkuuden yliarviointiin. Tällainen riski on suurempi KPNC-kohortissa. Kun otetaan huomioon viive MS-taudin diagnosoinnin ja tiedonkeruun välillä molemmissa aineistoissa, käänteisen syy-yhteyden mahdollisuutta ei voida täysin sulkea pois.

KPNC-kohortin lisärajoituksia ovat se, että kahvin kulutetun määrän oletettiin olleen vuosien ajan jatkuvasti tasainen ja että kahvin kulutuksen oletettiin alkaneen iässä, jossa osallistujat alkoivat kuluttaa kofeiinia sisältäviä juomia.

Käyttämällä samanlaista menetelmää ja samoja oletuksia kuin kahvin arvioinnissa, ei löydetty mitään todisteita teen tai soodan suuremman kulutuksen ja pienentyneiden MS-riskien välisestä yhteydestä.

Tutkimuksessa on myös useita vahvuuksia. Tapausten ja kontrollien huolellinen rekrytointi samasta vertailupopulaatiosta molemmissa kohorteissa vähentää huolta siitä, että ilmeiset assosiaatiot johtuvat mistä tahansa muusta kuin tapaus- tai kontrolliasemasta.

Lisäksi analyyttisiä malleja mukautettiin monilla mahdollisilla muuttujilla, kuten MS:lle vakiintuneet ympäristöriskitekijät. Lisätutkimuksia tarvitaan sen selvittämiseksi, onko MS-taudin riskiä alentavan vaikutuksen taustalla tosiasiallisesti kofeiini vai onko löydösten taustalla kahvin sisältämä jokin toinen yhdiste.

Lähteet

1. 1. O’Keefe JH,
  2. Bhatti SK,
  3. Patil HR, et al

. Effects of habitual coffee consumption on cardiometabolic disease, cardiovascular health, and all-cause mortality. J Am Coll Cardiol 2013;62:1043–51. doi:10.1016/j.jacc.2013.06.035

CrossRef PubMed Web of Science Google Scholar

1. 1. Larsson SC

. Coffee, tea, and cocoa and risk of stroke. Stroke 2014;45:309–14. doi:10.1161/STROKEAHA.113.003131

FREE Full Text Google Scholar

1. 1. van Dam RM,
  2. Hu FB

. Coffee consumption and risk of type 2 diabetes: a systematic review. JAMA 2005;294:97–104. doi:10.1001/jama.294.1.97

CrossRef PubMed Web of Science Google Scholar

1. 1. Crippa A,
  2. Discacciati A,
  3. Larsson S, et al

. Coffee consumption and mortality from all causes, cardiovascular disease, and cancer: a dose-response meta-analysis. Am J Epidemiol 2014;180:763–75. doi:10.1093/aje/kwu194

Abstract/FREE Full Text Google Scholar

1. 1. Loftfield E,
  2. Freedman ND,
  3. Graubard BI, et al

. Association of coffee consumption with overall and cause specific mortality in a large U.S. prospective cohort. Am J Epidemiol 2015;182:1010–22. doi:10.1093/aje/kwv146

Abstract/FREE Full Text Google Scholar

1. 1. Chen X,
  2. Ghribi O,
  3. Geiger JD

. Caffeine protects against disruptions of the blood-brain barrier in animal models of Alzheimer’s and Parkinson’s disease. J Alzheimers Dis 2010;20(Suppl 1):S127–41. doi:10.3233/JAD-2010-1376

PubMed Google Scholar

1. 1. Tsutsui S,
  2. Schnermann J,
  3. Noorbakhsh F, et al

. A1 adenosine receptor upregulation and activation attenuates neuroinflammation and demyelination in a model of multiple sclerosis. J Neurosci 2004;24:1521–9. doi:10.1523/JNEUROSCI.4271-03.2004

Abstract/FREE Full Text Google Scholar

1. 1. Chen GQ,
  2. Chen YY,
  3. Wang XS, et al

. Chronic caffeine treatment attenuates experimental autoimmune encephalomyelitis induced by guinea pig spinal cord homogenates in Wistar rats. Brain Res 2010;1309:116–25. doi:10.1016/j.brainres.2009.10.054

CrossRef PubMed Web of Science Google Scholar

1. 1. Mills JH,
  2. Thompson LF,
  3. Mueller C, et al

. CD73 is required for efficient entry of lymphocytes into the central nervous system during experimental autoimmune encephalomyelitis. Proc Natl Acad Sci USA 2008;105:9325–30. doi:10.1073/pnas.0711175105

Abstract/FREE Full Text Google Scholar

1. 1. Tola MR,
  2. Granieri E,
  3. Malagù S, et al

. Dietary habits and multiple sclerosis. A retrospective study in Ferrara, Italy. Acta Neurol 1994;16:189–97.

Google Scholar

1. 1. Pekmezovic T,
  2. Drulovic J,
  3. Milenkovic M, et al

. Lifestyle factors and multiple sclerosis: a case-control study in Belgrade. Neuroepidemiology 2006;27:212–16. doi:10.1159/000096853

CrossRef PubMed Web of Science Google Scholar

1. 1. Jahromi SR,
  2. Toghae M,
  3. Jahromi MJ, et al

. Dietary pattern and risk of multiple sclerosis. Iran J Neurol 2012;11:47–53.

PubMed Google Scholar

1. 1. Massa J,
  2. O’Reilly EJ,
  3. Munger KL, et al

. Caffeine and alcohol intakes have no associations with risk of multiple sclerosis. Mult Scler 2013;19:53–8. doi:10.1177/1352458512448108

Abstract/FREE Full Text Google Scholar

1. 1. Thompson AJ,
  2. Montalban X,
  3. Barkhof F, et al

. Diagnostic criteria for primary progressive multiple sclerosis: a position paper. Ann Neurol 2000;47:831–5. doi:10.1002/1531-8249(200006)47:6<831::AID-ANA21>3.0.CO;2-H

CrossRef PubMed Web of Science Google Scholar

1. 1. Briggs F,
  2. Acuna B,
  3. Shen L, et al

. Adverse socioeconomic position during the life course is associated with multiple sclerosis. J Epidemiol Community Health 2014;68:622–9. doi:10.1136/jech-2013-203184

Abstract/FREE Full Text Google Scholar

1. 1. Hedström AK,
  2. Hillert J,
  3. Olsson T, et al

. Smoking and multiple sclerosis susceptibility. Eur J Epidemiol 2013;28:867–74. doi:10.1007/s10654-013-9853-4

CrossRef PubMed Google Scholar

1. 1. Hedström AK,
  2. Bäärnhielm M,
  3. Olsson T, et al

. Exposure to environmental tobacco smoke is associated with increased risk for multiple sclerosis. Mult Scler 2011;17:788–93. doi:10.1177/1352458511399610

Abstract/FREE Full Text Google Scholar

1. 1. Bäärnhielm M,
  2. Hedström AK,
  3. Kockum I, et al

. Sunlight is associated with decreased multiple sclerosis risk: no interaction with human leukocyte antigen-DRB1*15. Eur J Neurol 2012;19:955–62. doi:10.1111/j.1468-1331.2011.03650.x

CrossRef PubMed Google Scholar

1. 1. Munger KL,
  2. Chitnis T,
  3. Ascherio A

. Body size and risk of MS in two cohorts of US women. Neurology 2009;73:1543–50. doi:10.1212/WNL.0b013e3181c0d6e0

CrossRef PubMed Google Scholar

1. 1. Hedström AK,
  2. Olsson T,
  3. Alfredsson L

. High body mass index before age 20 is associated with increased risk for multiple sclerosis in both men and women. Mult Scler 2012;18:1334–6. doi:10.1177/1352458512436596

Abstract/FREE Full Text Google Scholar

1. 1. Gianfrancesco MA,
  2. Acuna B,
  3. Shen L, et al

. Obesity during childhood and adolescence increases susceptibility to multiple sclerosis after accounting for established genetic and environmental risk factors. Obes Res Clin Pract 2014;8:e435–47. doi:10.1016/j.orcp.2014.01.002

CrossRef PubMed Google Scholar

1. 1. Liu R,
  2. Guo X,
  3. Park Y, et al

. Caffeine intake, smoking, and risk of Parkinson disease in men and women. Am J Epidemiol 2012;175:1200–7. doi:10.1093/aje/kwr451

Abstract/FREE Full Text Google Scholar

1. 1. Qi H,
  2. Li S

. Dose-response meta-analysis on coffee, tea and caffeine consumption with risk of Parkinson’s disease. Geriatr Gerontol Int 2014;14:430–9. doi:10.1111/ggi.12123

CrossRef PubMed Google Scholar

1. 1. D’hooghe MB,
  2. Haentjens P,
  3. Nagels G, et al

. Alcohol, coffee, fish, smoking and disease progression in multiple sclerosis. Eur J Neurol 2012;19:616–24. doi:10.1111/j.1468-1331.2011.03596.x

CrossRef PubMed Google Scholar

Copyright information:

This is an Open Access article distributed in accordance with the Creative Commons Attribution Non Commercial (CC BY-NC 4.0) license, which permits others to distribute, remix, adapt, build upon this work non-commercially, and license their derivative works on different terms, provided the original work is properly cited and the use is non-commercial. See: http://creativecommons.org/licenses/by-nc/4.0/

Kahvin hyödyt ja haitat kofeinistin huomioita

Suomessa juodaan eniten kahvia maailmassa. Kilpailu kahvin kulutuksen kärkimaan asemasta on kovaa etenkin Norjan ja Ruotsin kanssa. Toisin kuin talviurheilussa, kahvin kulutuksessa Suomi on yli 10 kilon asukaskohtaisella paahdetun kahvin vuosittaisella kulutuksella aina mitalisijoilla.

Suomalaiset douppaavat kahvia – tuota maailman yleisintä päihdettä aivan hulluna. Olemme kansana kahvinarkkauksen todellinen suurvalta: lähes jokainen varhaisteineistä vanhuksiin avaa aamulla mielensä kahvilla ja piristää pakkomielteisesti päivää useammalla kofeiinin vaikutuksia ylläpitävällä annoksella.

Kahvia juodaan tietenkin kaikissa juhlissa ristiäisistä hautajaisiin sekä aina arkisin kotona ja töissä. Auta armias sitä ahdistuksen ja ketutuksen määrää, jos jonain aamuna kahvi loppuu kesken. Seurauksena on ”kahvireflat”: päänsärkyä, vapinaa, sydämentykytystä, väsymystä ja paniikkihäiriön oireita, kuten hikoilua ja kuolemanpelkoa sekä hillittömiä keskittymisvaikeuksia.

Kuinka voi blogaa, kun pää prakaa ilman tsufee?

Jos suomalaisten nauttiman kahvin sisältämä kofeiinimäärä jaetaan tasan yli 14-vuotiaille kansalaisille, joista 88 prosenttia juo kahvia, päiväannokseksi tulee 590 milligrammaa – noin kuusi kahvikupillista. Keskiarvoksi se on huima määrä, sillä kansainväliset annossuositukset ovat 300-400 milligramman luokkaa. Kahvin lisäksi kofeiinia tulee teestä, kaakaosta ja virvoitusjuomista.

”Arviolta 350 mg:n päivittäinen kofeiiniannos eli noin kolme kupillista suodatinkahvia tuottaa fyysisen riippuvuuden. Käytön lopettaminen aiheuttaa vieroitusoireita. Käytön edetessä kofeiinin sietokyky kehittyy, jolloin käyttäjän on kasvatettava annosta tietyn vaikutuksen saamiseksi”, sanoo A-klinikkasäätiön projektikoordinaattori Aino Majava. – City

Kofeiinin vieroitusoireista selviää kahvilla ja ääritilanteessa cola- tai energiajuomakorvikkeella. Vanhan liiton kofeinisti sortuu vain harvoin korvikkeisiin. Mahdollisia hätätilanteita ovat ttulivuorenpurkaus, sota ja maailmanloppu.

Kofeiini on keskushermostoa stimuloiva kasvialkaloidi

Hyvin harvat meistä ajattelevat kahvia huumeisiin rinnastettavana piristeenä ja päihteenä, mutta sellainen se on. Kofeiini on keskushermostoa stimuloiva ja piristävä alkaloidi.

Poikkeuksellisen päihteen kahvista tekee se, että toisin kuin muita päihteitä, kofeiinin myyntiä ja kulutusta ei valvota mitenkään, eikä kahvia myöskään erityisesti veroteta.

Kofeiinia on n. 60 kasvissa

1,5 l pullo kolajuomaa 195 mg
0,5 l pullo energiajuomaa 160 mg
0,75 l Marli Juissi red energy 150 mg
45 g energiapatukka 115 mg
0,33 tölkki energiajuomaa 106 mg
Muki (2 dl) kahvia 100 mg
0,25 l tölkki energiajuomaa 80 mg
0,5 l pullo kolajuomaa 65 mg
Kuppi (1,25 dl) kahvia 63 mg
4 palaa Vigo focus purukumia 40 mg
100 g suklaata 38 mg
Muki (2 dl) teetä 30 mg

Cappuccinossa kofeiinia on suunnilleen saman verran kuin suodatinkahvissa. Espresso-kahvi on vahvempaa, 0,3 dl sisältää yhtä paljon kofeiinia kuin pieni kupillinen (1,25 dl) tavallista kahvia.

Apteekissa myydään kofeiinipillereitä (Coffein Medipharma). Yhdessä tabletissa on 100 milligrammaa kofeiinia. Sitä on myös joissakin särky- ja kuumelääkkeissä: Panadol comp. ja Panamix comp tabletissa 65 milligrammaa, Treo poretabletissa 50 mg, Finaxin neo -jauhessa 30 mg ja Posinova-tabletissa 25 mg.

Tutkimusretki kahvin maailmaan, kemiaan, kahvitalouteen ja kahvin terveydellisiin ominaisuuksiin

Kahvi on piristävää alkaloidia, kofeiinia sisältävä nautintoaine, joka on tunnettu vuosisatojen ajan. Qahwan keksivät arabit luultavasti Jemenissä joskus 1200-luvulla. Nimen he lainasivat etiopialaisilta. kahvipensaat ovat kotoisin Kaffan maakunnasta Etiopiasta.

Arabit keksivät menetelmän, jossa kahvipensaan papuja paahdetaan, jauhetaan ja jauheesta uutetaan kuumaa juomaa. Eurooppalaiset koukutettiin kahviin jo 1600-luvulla. Tästä voidaan syyttää venetsialaisten kauppiaiden ja turkkilaisten kahviloiden lisäksi ainakin hollantilaisia. Yhdysvalloissa kahvin suosio syrjäytti teen Bostonin teekutsujen jälkeen 1773. Nykyisin kahvia juodaan enemmän kuin 2,25 miljardia kupillista päivässä.

Arabit kielsivät siemenpapujen viennin, mutta hollantilaiset saivat niitä haltuunsa vuonna 1616 ja aloittivat kahvin viljelyn Jaavalla ja Sumatralla.

1700-luvulla kahviloista tuli merkittävä osa eurooppalaista kaupunkikulttuuria. Turkulainen Axel Käg, Schleswig-Holsteinin herttuan kamaripalvelija, oli ensimmäinen suomalainen, joka sai maistaa kahvia 1637.

Ruotsi-Suomessa kahvi yleistyi muun Euroopan ohella, mutta se myös kiellettiin useita kertoja; ensimmäinen kahvin kieltolaki taisi olla 1756-1761. (Täällä pimeässä pohjoisessa on kautta historian osattu kieltää asioita, jotka tuottavat iloa ja nautintoa. Mutta niinhän se on, että herran pelko on kaiken viisauden alku.)

Tuotanto ja talous

Kahvia tuotetaan päiväntasaajan seudulla. Suurin tuottajamaa on Brasilia, jonka n. 5 miljoonaa kahvinviljelijää tuottaa kolmanneksen maailmalla myytävästä raakakahvista.

Kahvia viljellään nykyisin noin 60 maassa ja se työllistää suoraan ja välillisesti yli 25 miljoonaa viljelijää. Huomattavia tuottajia ovat Vietnam, Indonesia, Kolumbia, Etiopia, Intia, Peru, Honduras, Meksiko, Uganda, Guatemala, Norsunluurannikko, Nicaragua ja tietenkin Costa Rica.

Yleisimmin viljeltyjä kahvilajeja ovat arabiankahvi (coffea arabica) ja kongonkahvi (coffea robusta), jossa kofeiinia on kaksi kertaa enemmän kuin arabicassa, ja jota käytetään usein mm. espressoissa. Arabica-kahvin markkinaosuus on n. 75 %. 2015 kahvin tuotanto on noin 150 miljoonaa 60 kg:n säkkiä. Arabican markkinaosuus on laskenut hieman.USDA:n raportti.

Makujen historiaa

1905 kehitetyllä Pavonin laitteella espresso valmistui vaivattomasti. 1948 Gaggia kehitti kojeen, jolla kahvin pinnalle saatiin vaahto – crema, ja jolla voitiin myös vaahdottaa maitoa höyryn avulla ja näin valmistaa cappuccinoa.

Erikoiskahvien kulutus lisääntyi USA:ssa 1980-luvulla ja ennen vuosituhannen vaihtumista erilaisilla makusiirapeilla maustetut kahvit ja cafe lattet olivat syrjäyttäneet Yhdysvalloissa perinteisen suodatinkahvin.

Kahvin kemia

Raakakahvissa tärkeimmät vapaat aminohapot ovat glutamiinihappo, asparagiinihappo, gamma-aminovoihappo eli GABA, alaniini, proliini sekä noin 13 muuta aminohappoa pieninä määrinä. Aminohapot kuitenkin hajoavat paahdon aikana.

Raakakahvissa on n. 1,5-2 % karboksyylihappoja, kuten sitruunahappoa, omenahappoa, klorogeenihappoa sekä kiinihappoa. Paahdon aikana kiinihappo lisääntyy klorogeenihapon hajotessa, mutta omenahappo sekä sitruunahappo vähenevät. Arabica-pavussa on trigonelliinia noin 1,0-1,2 % ja robusta pavussa n. 0,6-0,75 %.

Kahvipavussa on lipidejä (rasvoja) n. 15-18 %, joista noin 75 % on triglyseridejä. Näiden lisäksi kahvissa on diterpeenejä, steroleja ja skvaleeneja.

Kahvipavun lipideistä noin 20 % on diterpeenejä, joista tärkeimmät ovat kahveoli, kafestoli sekä 16-O-metyylikafestoli. Kafestolista on löydetty neljätoista eri esterimuunnosta ja kahveolista kaksitoista. Raakakahvissa on noin puolet polysakkarideja, joista neljä yleisintä ovat mannaani, galaktomannaani, arabinogalaktaani sekä selluloosa.

Suomalaisessa kahvissa kofeiinia on keskimäärin 90 mg/dl. Kahvijuomista on löydetty myös mao-estäjinä* toimivia harmania ja beta-karboliinia. (Lähde: Wikipedia)

* MAO-estäjät eli monoamiinioksidaasiestäjät tai monoamiinioksidaasi-inhibiittorit tai MAO-inhibiittorit estävät monoamiinivälittäjäaineiden metabolisoitumisesta vastuussa olevien monoamiinioksidaasi-entsyymien toimintaa. Niitä käytetään lääkkeenä muun muassa masennuksen hoidossa.

Koska MAO-estäjät estävät monoamiinien (kuten serotoniinin, noradrenaliiniin ja dopamiiniin) metabolisoitumista, lisää MAO-estäjät näiden määrää synapseissa.

Kuten serotoniinin takaisinimeytymisen estäjätkin, MAO-estäjät toimivat serotoniinin määrää lisäävästi. Kuitenkin toisin kuin SSRI-lääkkeillä, MAO-estäjien määrä on riippuvainen serotoniinista. Serotoniinia lisäävien kemikaalien kuten MDMA:n käyttö yhdessä MAO-estäjien kanssa saattaa aiheuttaa jopa kuolettavan serotoniinioireyhtymän. Tästäkin syystä johtuen on muiden antidepressanttien käyttö vasta-aiheista yhdessä minkään MAO-estäjän kanssa.

Kofeiini

Kofeiini (1,3,7-trimetyyliksantiini) on riippuvuutta aiheuttava, keskushermostoa piristävä alkaloidi, jota esiintyy yli 60 kasvin lehdissä, siemenissä tai hedelmissä. Se eristettiin ensi kerran kahvista vuonna 1820. Kofeiini on myös maailman yleisimmin käytetty psykoaktiivinen stimulantti. Tee sisältää kofeiinia (jota joskus kutsutaan teiiniksi). Kaakao sisältää kofeiinia muistuttavaa teobromiinia.

Kahvin sisältämä kofeiini estää välittäjäaine adenosiinia vastaanottavien reseptorien toimintaa aivoissa. Adenosiini vaikuttaa unirytmiin ja aiheuttaa väsymystä ja unipainetta etenkin pitkäaikaisen valvomisen yhteydessä. Kofeiinin vaikutukset ilmaantuvat nopeasti, sillä se imeytyy nopeasti ruuansulatuskanavasta vereen. Maksimivaikutus on nähtävissä jo puolen tunnin kuluttua. Vereen imeytyneen kofeiinin määrä puolittuu 3 – 6 tunnissa.

Päihde Addiktiopotentiaali Vieroitusoireet Sieto Vahvistus Päihdyttävyys

Nikotiini 6 4 5 3 2

Heroiini 5 5 6 5 5

Kokaiini 4 3 3 6 4

Alkoholi 3 6 4 4 6

Kofeiini 2 2 2 1 1

Kannabis 1 1 1 2 3

Addiktiopotentiaalia määriteltäessä arvioidaan:
• Kuinka vaikea käyttäjän on lopettaa?
• Miten yleistä on retkahdus eli päihteen käytön aloittaminen uudellen raitistumisen jälkeen.
• Riippuvuuteen päätyvien käyttäjien osuus kaikista käyttäjistä.
• Käyttäjien oma arvio aineen tarpeestaan.
• Sellaisten käyttäjien osuus, jotka jatkavat, vaikka ovat kokeneet käytön haittoja.
Vierotusoireiden voimakkuudella mitataan niiden ankaruutta ja yleisyyttä.
Sieto tarkoittaa paljonko käyttöä pitää lisätä, jotta aineen kasvanut himo tyydyttyisi; mille tasolle käyttö mahdollisesti vakiintuu.
Vahvistus tarkoittaa mekanismia, jolla päihde synnyttää tarpeen ottaa sitä yhä uudelleen ja sekä asettamaan sen muiden aineiden edelle.
Päihdyttävyys liittyy riippuvuuteen ja aineen käytöstä koituviin vahinkoihin, vaikka sitä ei pidetäkään riippuvuuden itsenäisenä mittarina.
Lähteet
Philip J. Hilts: Is Nicotine Addictive? It Depends on Whose Criteria You Use. Experts say the definition of addiction is evolving. New York Times, Aug. 2, 1994

Lähde: THL

Kahvin terveyshyödyt & haitat

Kahvin terveysvaikutuksista on väitelty vuosia. Aiemmin uskottiin, että kahvi lisää verenpainetta, altistaa sydän- ja verisuonitaudeille ja diabetekselle, mutta nykytutkimus kiistää nämä olettamukset. Odottavan äidin runsas kofeiinin saanti vaikuttaa negatiivisesti sikiön kehitykseen.

Kasvavan tutkimusaineiston perusteella kohtuullinen kahvin juominen on terveyttä edistävää. Todisteita väitetyistä terveysriskeistä ei tutkimuksissa ole voitu osoittaa. Kahvin hyödyt perustuvat erityisesti antioksidantteihin, kuten polyfenoleihin, joita pidetään erityisen tärkeinä sydän- ja verisuonitautien sekä syöpien ehkäisijöinä.

Polyfenoleita suomalaiset saavat eniten juuri kahvista, mutta niitä esiintyy runsaasti marjoissa. Pitävää näyttöä polyfenoleiden terveydellisestä merkityksestä ei ole (Hollman et al. 2011), mutta runsaasti polyfenoleita sisältävät ravintoaineet on yhdistetty hyvään terveyteen sekä laajoissa väestötutkimuksissa että satunnaistetuissa välimuuttujatutkimuksissa. Näitä ovat mm.

Neitsytoliiviöljy: hydroksityrosoli ja tyrosoli (fenolisia alkoholeja)
Omena: kversetiini (flavonoli)
Soija: genisteiini (isoflavoni)
Mustikka: antosyaanit, ferula- ja kahvihapot (fenolisia happoja)
Kahvi: klorogeenihappo (fenolinen happo

Lähde: Pronutritionist

Polyfenolit parantavat todennäköisesti insuliiniherkkyyttä ja auttavat säätelemään verensokeria

Polyfenolit ovat joukko luonnollisia yhdisteitä, joita löytyy kasviksista, hedelmistä, marjoista, teestä, kahvista ja jopa punaviinistä. Ne ovat tunnettuja voimakkaista antioksidanttisista ominaisuuksistaan, ja niillä on monia terveyshyötyjä. Suomalaisten tärkein polyfenoleiden lähde on kahvi.

Kemiallisesti polyfenolit ovat yhdisteitä, jotka sisältävät useita fenoliryhmiä. Ne suojaavat kasveja UV-säteilyltä, tuholaisilta ja taudeilta. Ihmiselle polyfenolit tarjoavat suojaa soluvaurioilta ja tulehdukselta. Polyfenolit neutraloivat vapaita radikaaleja, jotka aiheuttavat soluvaurioita ja edistävät kroonisten sairauksien kehittymistä.

Polyfenolit tiettävästi parantavat verisuonten toimintaa, alentavat verenpainetta ja vähentävät LDL-kolesterolin määrää. Tutkimukset viittaavat siihen, että polyfenoleilla voi olla syöpää ehkäiseviä vaikutuksia.

Polyfenolit voivat parantaa kognitiivisia toimintoja ja suojata aivoja ikääntymisen aiheuttamilta muutoksilta. Ne myös edistävät suoliston hyvän mikrobiston kasvua.

Polyfenoleiden lisäksi kahvi sisältää bioflavonoideja, vitamiineja ja mineraaleja. Kahvissa on kirjaimellisesti tuhansia kemiallisia yhdisteitä ja nykytietämyksen perusteella juuri niiden yhteisvaikutus voi olla kahvin terveydellisten vaikutusten taustalla.

Tutkimuksia kahvin terveydellisistä vaikutuksista

Aikuistyypin diabetes	Japanilaisessa vuoden 2010 tutkimuksessa osoitettiin, että kahvi alentaa aikuistyypin diabeteksen riskiä. Tätä tutkimusta tuki sittemmin 2012 American Journal of Clinical Nutrition-lehden julkaisema saksalaistutkimus. Tutkimuksissa on myös havaittu, että kahvi tuplaa solujen kyvyn imeä glukoosia ja alentaa siten veren glukoosipitoisuutta (verensokeria).
Parkinsonin tauti	Kahvi alentaa niin huomattavasti Parkinsonin taudin riskiä, että lääketehtaat suunnittelevat Parkinsonin tautiin kahvin tavoin toimivaa lääkettä.
Alzheimerin tauti	2011 tehdyssä tutkimuksessa osoitettiin, että jokin kahvin ainesosista yhdessä kofeiinin kanssa suojaa Alzheimerin taudilta.
Eturauhassyöpä	Suuressa tutkimuksessa, johon osallistui lähes 50 000 miestä, osoitettiin, että miehillä, jotka joivat 6 kupillista kahvia päivässä oli 60 % pienempi riski sairastua agressiiviseen eturauhassyöpään. Vastaavasti niillä miehillä, jotka joivat 3 kupillista kahvia päivässä sairastumisriski oli 30 % pienempi.
Maksasyöpä	Japanilaistutkimuksessa on osoitettu, että päivittäin kahvia juoneiden riski sairastua hepatosellulaariseen karsinoomaan (HCC), eli pahanlaatuiseen hepatoomaan, joka on yksi yleisimmistä maksasyövistä,puolittui. Kahvin juomisen on osoitettu vaikuttavan myönteisesti fibroosiin ja vähentävän maksan rasvoittumista sekä parantavan C-hepatiitin ennustetta.
Munuaissyöpä	Kahvi saattaa vähentää munuaissyövän riskiä.
Paksusuolensyöpä	2007 tutkimus osoitti, että kahvi saattaa vähentää paksusuolensyövän riskiä.
Rytmihäiriöt	Kohtuullinen kahvin juominen alentaa riskiä joutua sairaalaan sydämen rytmihäiriöiden vuoksi.
Keuhkojen toiminta	2010 tehdyssä tutkimuksessa ilmeni, että kahvi tehosti ei-tupakoivien keuhkojen toimintaa.
Sydänkohtaus	2011 tutkimuksessa osoitettiin, että enemmän kuin kupillisen kahvia päivässä juoneiden naisten sydänkohtausriski pieneni 25 % verrattuna ryhmään, joka joi vähemmän. Vastaavassa 2009 tehdyssä tutkimuksessa ilmeni, että yli 4 kuppia kahvia päivässä juoneiden naisten sydänkohtausriski oli 20 % pienempi kuin ei kahvia juoneilla verrokeilla.
Suoliston floora	2009 tehty tutkimus osoitti, että kahvi lisää aineenvaihduntaa sekä suoliston toiminnalle hyvää Bifidobakteerikantaa.

Kahvin on osoitettu aktivoivan aivoissa mekanismia, joka vapauttaa BDNF (Brain-Derived Neuropathic Factor)-kasvutekijää. BDNF osallistuu aivojen kantasoluista syntyvien uusien neuronien tuottamiseen sekä lihasten toimintaan tehostamalla keskusheromoston ja lihasten välistä viestintää.

Paahdetut kahvit ovat raakakahvia terveellisempiä ja vastattain julkaistussa tutkimuksessa (Molecular Nutrition & Food Research) osoitettiin, että tummapaahtoinen kahvi lisäsi veren antioksidantti-tasoja, kuten glutationia.

Tutkimuksissa kahvin sisältämän kofeiinin on havaittu parantavan lähimuistia, pienentävän Parkinsonin taudin riskiä ja vähentävän sen oireita. Kofeiinin on havaittu myös yleensä auttavan muistihäiriöissä. 3–5 kupillista kahvia päivässä nauttineilla vanhuksilla on havaittu esiintyvän vähemmän dementiaa kuin enemmän nauttineilla tai kahvia käyttämättömillä. Kahvia käyttävät sairastuvat muita harvemmin kakkostyypin diabetekseen ja maksakirroosin. Nämä vaikutukset eivät johdu kofeiinista, vaan muista kahvin sisältämistä aineista, mahdollisesti fenolihapoista tai diterpeeneistä. Lisäksi muutama kupillinen kahvia päivässä näyttää tilastojen perusteella ehkäisevän sydämen vajaatoimintaa.

Kahvin ja kofeiinin haittoja (Duodecim)

Kahvin sisältämä kofeiini voi aiheuttaa terveyshaittoja, kuten sydämentykytystä, vatsavaivoja ja unettomuutta. Yleensä kofeiinista aiheutuvat haitat ovat vähäisiä.

Pannukahvin sisältämä diterpeeni kafestoli kohottaa LDL-kolesterolipitoisuutta veressä. Suodatinkahvin valmistuksessa aine jää paperisuodattimeen, eikä vaikutus kolesteroliarvoihin ole pannukahvin käytön vähennyttyä Suomessa enää merkittävä ongelma.

Kofeiini on lääkkeenomaisesti vaikuttava kemikaali, johon runsaasti käytettynä liittyy haittavaikutuksia. Runsas säännöllinen kofeiinin saanti johtaa kofeiiniriippuvuuteen ja suuret määrät aiheuttavat kofeiinimyrkytyksen.

Kehittyvä sikiö ei pysty käsittelemään normaalisti kofeiinia. Siksi odottavien äitien kofeiinin saannin tulisi olla alle 300 milligrammaa vuorokaudessa. – Duodecim

Kofeiiniriippuvuudesta puhutaan silloin, kun kofeiinin saannin lopettaminen aiheuttaa vieroitusoireita. Näitä ovat päänsärky, vetämättömyys, väsymys ja alakuloinen mieliala. Kofeiiniriippuvuuden kehittyminen on yksilöllistä, joillekin se voi kehittyä parista päivittäisestä kahvikupista, joillakin paljon suuremman käytön lopettaminen ei aiheuta vieroitusoireita.

Eräässä kokeessa koehenkilöt saivat kahvista kofeiinia keskimäärin 235 milligrammaa päivässä, mikä vastaa 3 – 4 tavallista (1,25 dl) kahvikupillista. Äkillinen kofeiinin saannin lopettaminen aiheutti puolelle päänsärkyä ja kymmenesosalla selvää väsymystä, ahdistuneisuutta tai masentuneisuutta.

Kofeiinimyrkytys

Kofeiinimyrkytyksen oireita ovat levottomuus, pahoinvointi, vapina, sydämentykytys ja hermostuneisuus. Vaikeassa myrkytyksessä ilmaantuu kouristuksia. Myrkytyksen oireita alkaa osalle käyttäjistä ilmaantua, kun kofeiinin päivittäinen saanti ylittää 4 milligrammaa painokiloa kohden. Aikuisella se merkitsee 300 – 400 mg kofeiinia, 40-kiloisella lapsella 160 milligrammaa. Yleisemmin myrkytysoireita alkaa esiintyä, kun aikuisella saanti päivässä ylittää yli 600 milligrammaa.

Internetistä voi ostaa vahvaa kofeiinipulveria, jota teelusikallinen vastaa 25 kahvikupillisen kofeiinimäärää. Sen käyttöön on liittynyt kuolemantapauksia. Ennen kuolemaa esiintyviä oireita ovat olleet nopeasti tihentyvä sydämen syke, sydämen rytmihäiriöt ja epileptiset kouristukset.

Päihde	Addiktiopotentiaali	Vieroitusoireet	Sieto	Vahvistus	Päihdyttävyys
Nikotiini	6	4	5	3	2
Heroiini	5	5	6	5	5
Kokaiini	4	3	3	6	4
Alkoholi	3	6	4	4	6
Kofeiini	2	2	2	1	1
Kannabis	1	1	1	2	3