Ystävilleni Quorassa ja muualla: poistuin sosiaalisen median keskusteluista, koska sukelsin platypismin hulluuteen. Luomisvimma valtasi minut kuin ensirakkaus.Tämä on etenevä projekti.

Päämäärä ei ole vielä selvä. Tie vie moneen suuntaan. Alkuperäinen idea platypismistä syntyi vuosia sitten. Paljon kokoamaani alkuperäistä aineistoa on kadonnut bittiavaruuteen tai ehkä Áihter platypi-verkkon. Koneälyjen avulla vanhat ideat kuitenkin etenevät ja luovat jatkuvasti uusia oivalluksia. Jatkan tätä.

Khristoforos – fiktiivinen filosofi ja platypismi

Konteksti: Samana päivänä kunCharlie Manson syntyi, syntyi toinen mies, joka myöhemmin omaksui pseudonyymin Khristoforos. Hän opiskeli teologiaa, filosofiaa ja esoteerisia oppeja. Hän kiinnostui Aldous Huxleyn, Timothy Learyn, Ram Dassin ja Alan Wattsin opetuksista.

Syvän LSD-tripin aikana Khristoforos nousi merkabah-taksilla hekhalot-palatsiiin (Aetheroksen temppeli), jossa hän kohtasi neljä toteemieläintä. Nämä opettivat Khristoforokselle maailmankaikkeuden todellisen luonteen. Tämä on yritys uudelleenkirjoittaa ja kartoittaa maailmankaikkeus sellaisena kuin Khristoforos sen ymmärsi psykedeelisellä tripillään.

Platypismi: kosmologia & filosofia

Keskeisiä Käsitteitä Luomista Edeltävästä Kaaoksesta

Uskonto/Mytologia	Käsitteen Nimi	Kuvaus
Kreikkalainen mytologia	Khaos (Xαˊoς)	Tarkoittaa kirjaimellisesti ”tyhjyys” tai ”ammottava tila”. Se oli jumalia edeltävä tila, pohjaton kuilu, josta ensimmäiset jumaluudet (kuten Gaia, Maa) syntyivät.
Raamattu (Genesiksen alku)	Tohu va-Bohu	Hepreaksi, tarkoittaa ”muodotonta ja tyhjää” tai ”autiomaa ja sekasorto”. Se kuvaa Maan tilaa ennen kuin Jumala alkoi luoda ja järjestää.
Muinaisegyptiläinen mytologia	Nun	Alkuaikojen vesi tai kosminen valtameri. Nun oli loputon, pimeä, liikkumaton vesimassa, joka sisälsi kaiken luomisen potentiaalin ja josta Auringonjumala (Ra tai Atum) nousi.
Mesopotamia (Babylonialainen)	Tiamat (Apśu & Tiamat)	Usein esitetään alkuaikojen suolaisen veden jumalattarena ja lohikäärmeenä. Hän edustaa järjestäytymätöntä, kaoottista alkumassaa. Järjestys luotiin, kun nuorempi jumala Marduk surmasi Tiamatin ja jakoi hänen ruumiinsa kahtia (taivas ja maa).
Pohjoismainen mytologia	Ginnungagap	Tarkoittaa ”ammottava kuilu” tai ”avoin aukko”. Se oli luomakunnan keskellä ollut tyhjyys, joka oli jään ja tulen välissä, ja josta kaikki elämä ja maailma syntyivät.
Hindulaisuus	Nasadiya Sukta	Rigvedassa kuvataan tilaa ennen luomista ei-olevana (ei olemassa, ei poissa, ei taivas, ei kuolema, ei kuolemattomuus). Se on perimmäinen tila, jota jopa jumalat tutkivat. Myös käsite Hiranyagarbha (kultainen muna/kohtu) liittyy luomisen alkulähteeseen.

Käytän luomista edeltäneestä kaaoksesta egyptiläistä termiä: Nun. Tämä on se varjojen syvä alkumeri, jossa ikutursot (alkuvoimat) Loviatar ja Ápeiros kuohuivat ikuisuuksien ajan toisiaan vasten. Ikutursojen törmäyksestä syntyi energiaentiteettejä, virtauksia ja kuohuja – ja kultainen muna, josta kuoriutui Aetheros – nukkuva Jumala.

Kultaisen Munan Kuvaus

Tämä myyttinen muna on kosmisen synteesin tulos ja se syntyy Ápeirokselta ja Loviatarelta peräisin olevien vastakkaisten voimien vaikutuksesta maailmankaikkeuden syvimmässä tyhjyydessä.Muna syntyy Ápeirokselta (alkuperäinen ääretön tyhjyys, kreikan apeiros = ääretön/rajaton) peräisin olevassa, tuntemattomassa alkusyvyydessä. Tämä paikka on olemassa ennen aikaa ja muotoa.

Ápeiros: Edustaa Positiivista kosmista energiavirtaa (tai Elinvoimaa). Se on rajaton, hallitsematon luova potentiaali.
Loviatar: Edustaa Negatiivista kosmista energiavirtaa (tai Muodon Pakkoa). Kalevalan perinteessä Loviattarella on tuhoava, pimeä puoli, joka tässä symboloi rajoituksia ja muotoon pakottamista.

Kaaoksen Kaksi Ulottuvuutta: Nun ja Tohu va-Bohu

Nun on luomista edeltävä syvyys. Tohu-wa-Bohu on henkinen tila – eksistentiaalinen tyhjyys, jossa ihminen on eksyksissä omien ajatustensa ja elämänsä kanssa. Kaikki on merkityksetöntä ja järjestymätöntä; tohu-wa-bohu. Käytän 1. Mooseksen kirjasta tuttua tohu-wa-bohu -määritelmää kuvaamaan erityisesti elämän/luomisen absurdiutta. Käytän Genesiksessä Jumalan luomisesta käytettyä termiä bara – Khristoforoksen Abrahamilaisten uskontojen kritiikkinnä – bara simsalabim.

Platypistinen Viisitasoinen Kosmologia

Platypistinen kosmologia määrittelee ”olemassaolon” sfäärit, joiden ulkopuolella on vain ääretön epäjärjestys ja Khristoforoksen mainitsema Nun (Ikutursojen Alkuvesi). Tämä on alustava malli.

Taso	Valentinolaisten Nimitys	Platypistinen Nimi	Khristoforoksen Opetus / Merkitys
0. ULKOPUOLINEN SYVYYS	(Ei luotu/Järjestymätön)	Nun (Ikutursojen Alkukaaos / Tohu va-Bohu)	Lähde, josta kaikki nousee. Sieltä Platypus (Paradoksin Lähde) syntyi. Se on järjestymätöntä, ei pahaa.
1. Ylin Lähde	Lausumattoman mysteeri	Aetheros (Nukkuva Jumala)	Kaaoksen yläpuolella oleva lähde, Paradoksin periaate. Se ei luo sääntöjä, se on Ykseys, joka sallii ristiriidan.
2. Täyteys (Pleroma)	Valon aarre, Täydellinen Ykseys	Aetheros	Puhdasta valoa ja Ykseyttä. Se on Khristoforoksen näkemä ”Taivaan Temppeli”, jossa on Viisaus (Sofia) ja Agape (Universaali Ymmärrys).
3. Sielullinen Taso (Pneuma)	Sielullinen/Henkinen	Logos (Järjen Virta/Henki)	Tasolla vallitsevat ideat ja arkkityypit (vrt. Platon). Se on lähde, josta Khristoforoksen opetus ja Rakkauden Kolmikärki nousevat.
4. Kohtalon Sfääri (Heimarmeneˉ)	Kohtalo/Sattuma, Hieno aine (Hyle)	Kosmos Psycheˉ (Sielun Kohtalo)	Valmistusvaihe ennen aineellista maailmaa. Täällä sielut valitsevat kohtalonsa. Täällä Maya (illuusio) alkaa tiivistyä. $
5. Aineellinen Taso	Aineellinen Kosmos, Ihmisten maailma	Morphe (Muoto)	Fyysinen maailma ja ihmisten kokema todellisuus, jossa syyllisyys ja syntivelka (Abrahamilainen Mayaa) hallitsevat. Tällä tasolla Anna Kristiina etsii totuutta.

Aetheros: Täydellinen Ykseys

Aithēr korvaa platypistisessä teologiassa gnostilaisen pleroman. Kreikkalaisessa mytologiassa Aether on puhtaan, yläilmojen valon jumala, joka täyttää ylätaivaan alueen, jossa jumalat asuvat.

Tämä sopii ”puhtaan valon ja täydellisen ykseyden” kuvaukseen ja on Khristoforoksen ”Aetheroksen Temppelin” ydin, jossa hän näki Rakkauden Kolmikärjen (kosminen Agape). Aithēr on korkeinvalon maailma ja Lausumattoman mysteeri.

Kosmos Psychē (Kohtalo)

Sielun Kosmos on nimi Kohtalon sfäärille, joka muodostuu ”hienosta aineesta”. Tällä tasolla Khristoforoksen opetus sijoittaa ihmissielut ennen niiden laskeutumista aineeseen. Tämä taso liittyy suoraan 

Nun (Muinaisegyptiläinen mysteeri)

Nun kuvaa kosmista valtamerta, loputonta, pimeää vesimassaa ennen luomista. Platypismissä Nun on syvyys ja pimeys: jossa vallitsevat kaksi alkuenergiaa Loviatar ja Ápeiros. Näitä energioita kutsutaan ikutursoiksi. Ne ovat vanhempia kuin aika. Loviattaren ja Ápereikosen lähteinä sovellan sumeritaruston Tiamat’ia ja Apsua.

Nun edustaa myös alitajunnan tai kollektiivisen piilotajunnan syvyyttä. Tohu-wa-bohu (järjestymätön kaaos) voi symboloida eksistentiaalista epävarmuutta ja muodotonta pelkoa. Se on kuitenkin  tyhjyys, joka on täynnä potentiaalia. 

Khristoforoksen psykedeelinen kokemus:

Merkabah-matka oli sukellus Aithēriin . Aetheroksen kultainen Temppeli (Hekhalot-palatsi) kellui Nunin syvyyden ja pimeyden – Loviatar- ja Apeiros-entiteettien yllä. Visuaalisesti Ikutursot kuvataan cthulhumaisina tuntemattomina jumalina ja kaoottisina voimina.

Tohu va-Bohu (Raamatullinen järjestymättömyys)

Tohu va-Bohu (muodoton ja tyhjä) kuvaa Maan tilaa ennen kuin Jumala alkoi järjestää ja erotella. Tämä voi edustaa järjestyksen puutetta tai seksasortoa (Baudrillardin simulacrumeja).

Bara Simsalabim (Leikillinen Luominen)

Heprean sana Bara (Baˉraˉ) on tärkeä teologinen termi, sillä sitä käytetään Jumalan luomistekoon (luominen tyhjästä, creatio ex nihilo).

Bara simsalabim (Khristoforoksen lausumana):
Tämä on Khristoforoksen filosofiaan sopiva humoristinen lisä. Se osoittaa hänen kykynsä yhdistää syvän okkultismin (heprea, Heˉkhaˉloˉt) ja pop-kulttuurin huumorin (simsalabim) Wattsin hengessä.

Teologinen Ironisointi:
Khristoforos opettaa, että Genesiksessä kuvattu luominen oli höpsö tapahtuma – Bara simsalabim – Tulkoon taivas!

Luotu (Abrahamilainen Malli) vs. kehittynyt (platypistinen Malli)

Khristoforoksen näkemys siitä, että Abrahamilaiset uskonnot alistavat ihmisen Jumalan alamaisuuteen, oli yleinen vastakulttuurin kritiikki 1960- ja 70-luvuilla (vrt. Alan Watts).

Alistuminen ja syntivelka

Khristoforos tulkitsi Abrahamilaisen luomis-käsitteen (Jumala muovaa ihmisen savesta ja puhaltaa hengen savihahmoon oppina Jumalasta, joka luo ihmisen leikkikalukseen. Elävän miehen kylkiluusta Jumala luo naisen miehelle leikkitoveriksi.

• Jumala on luomakunnan Kuningas ja Laki:
  Luomiskertomus luo välittömästi hierarkian ja lain. Ihminen on Jumalan valmistama esine (artefakti), joka on alisteinen tekijälleen (Jumalalle), aivan, kuten saviastia on savenvalajan tekemä: jos savenvalaja on tyytymätön työhönsä, hän heittää sen pois.

• Velka ja Alemmuus:
  Vanhan testamentin luomisoppi johtaa alemmuuteen ja kiitollisuuteen – kiitos Herra, että loit meidät syntiset raukat tähän kärsimykseen, joka jatkuu ikuisesti helvetissä tai taivaassa. Aadamin ja Eevan syntivelka on ikuinen, mutta sen voi kuitata rukoilemalla, alistumalla, hylkäämällä inhimillisen uiteliaisuuden ja painamalla pään lattiaan.

• Kristinuskossa ihmisyys on ihmisen suurin rikos Jumalaa vastaan.

Kasvanut: Ykseys ja Vapaus

Itäiset filosofiat ja Wattsin tulkinta tarjoavat vastakohdan tälle jumalalliselle alistamiselle:

Alan Watts: ”You are the universe experiencing itself.
”Tämä käsitys kumoaa savesta muovatun esineen alamaisuuden: Ihminen ei ole erillinen, savesta tehty esine, vaan luonnonilmiö (verrattavissa oksasta kasvavaan lehteen tai merenaaltoon).

Tässä mallissa luonnon ja ihmisen Ykseys on todellinen. Sinun ei tarvitse kumartaa, koska olet samaa substanssia kuin Luominen (vrt. Spinozan ykseys, Deus sive Natura).

Platypistinen Oppi:
Khristoforos opetti Merkabah-matkansa perusteella, että ihmisen sielu (Psykhe) on perimmiltään samaa ainetta kuin Nouς – Nous. Nous (kreikaksi Νοῦς, usein translitteroituna myös Noos tai Mind) on antiikin kreikkalaisen filosofian keskeinen käsite. Se tarkoittaa yleensä mieltä, järkeä, älyä, ajatusta tai jopa kosmista tietoisuutta.

Jos olet osa maailmankaikkeutta ja maailmankaikkeus itsekin, et ole Jumalalle velkaa, ja olet vapaa hyväksymään oman luonteesi, mukaan lukien olemassaolon paradoksit. Tärkeintä kuitenkin on, että et ole syntivelasssa myyttisen ja symbolisen paratiisiepisodin tapahtumien vuoksi. 

Henkinen tie on kasvua (itsensä toteuttamista), ei alistumista inhimillisyyden kieltoon ja luovuutta/ymmärrystä rajoittavien sääntöjen noudattamista.

Ennen rakkautta ja ymmärrystä ihminen on tyhjä astia

Termi Phylia (tai Phiλιˊα, Philia) tarkoittaa kreikaksi yleensä ystävyyttä, kiintymystä tai veljellistä rakkautta. Khristoforoksen tulkinta kääntää sen kuitenkin vastakkaiseen, negatiiviseen teologiaan viittaavaan merkitykseen:

Tämä tyhjä astia vastaa Tohu va-Bohun tilaa inhimillisessä mittakaavassa. Ennen kuin sielu (Psykhe) täyttyy Olemassaolon paradoksin ymmärryksellä ja rakkaudella (Phylalla, Agapella ja Eroksella), se on vain muodoton ja järjestäytymätön.

Khristoforos hylkäsi Abrahamilaisen ajatuksen ihmisestä ”luotuna” (savesta muovattu) ja opetti, että ihminen ilman rakkautta ja ymmärrystä on vain potentiaalia (tyhjä astia), joka voidaan täyttää joko alemmuudella (orjamoraali) ja syntivelalla (kuten Abrahamilaisissa uskonnoissa) tai rakkaudella (phylia, agape, eros), ymmärryksellä, kasvulla ja vapaudella (kuten Platypismissa).

Abrahamilainen oppi: luotu, velallinen ja alistettu

Khristoforos näki Abrahamilaisten uskontojen opettavan, että ihminen on alusta asti epätäydellinen ja Jumalalle velkaa:

Luotu (Savesta Muovattu): Ihminen on esine (artefakti), joka on riippuvainen tekijänsä tahdosta.
Syntivelka ja alemmuus: tietoisuus täytetään peloilla, syyllisyydellä ja säännöillä (Laki). Tämä malli ei salli ihmisen kasvaa, vaan pitää hänet alamaisena ja riippuvaisena Jumalan armosta.

Platypistinen oppi: potentiaali, kasvu ja autonomia

Kun ihminen hyväksyy Aetheroksen (olemassaolon) syvän paradoksin (eli sen, että ristiriita on olemassaolon lähde), astia täyttyy ymmärryksellä (nous ja gnosis)  ja rakkaudella (sen universaalin ykseyden kokeminen, josta Alan Watts puhui), mutta myös phylia, eros ja agape.

Phylia (philia): tavoiteltu ystävyys ja rakkaus

Jotta Platypismi olisi sisäisesti johdonmukainen, Khristoforoksen on täytynyt käyttää termiä Phylia viittaamaan tilaan tai potentiaaliin, joka on valmis täyttymään:

Radikaali Uudelleentulkinta (Khristoforoksen oppi)

Khristoforos käytti termiä Phylia luultavasti ironisesti tai paradoksaalisesti viitatessaan alkutilaan, joka on valmis rakkaudelle:

”Ennen kuin ymmärrät olemassaoolon paradoksin ja olet vapaa Abrahamilaisen velan taakasta, olet vain tohu-wa-bohu, joka on vasta potentiaali ystävyydelle ja rakkaudelle, et sen todellinen ilmentymä.”

Phylia (tavoiteltava)

Henkisen kasvun matka suuntautuu kohti rakkauden kolmikärkeä – trident of love (phylia, eros ja agape). Khristoforos opetti viisauden ja kosmisen ymmärryksen löytyvän rakkauden kolmikärjestä. Kolmikärki on voimaa ilmentävä symboli jainismissa, buddhalaisuudessa ja hindulaisuudessa. Monissa kulttuureissa kolmikärki on historiallinen, uskonnollinen ja maaginen symboli, joka voi myös viitata Pyhään kolminaisuuteen. Hindulaisille Trishula oli Shivan voiman ja jumalallisen auktoriteetin symboli.

Kolmikärki kuvaa kultaisen kolmihaaraisen keihään, joka on perinteisesti merenjumala Poseidonin ase kreikkalaisessa mytologiassa (tai Neptunuksen ase roomalaisessa mytologiassa). Tämä ikoninen symboli edustaa meren valtaa, mystisiä syvyyksiä ja ylivoimaista auktoriteettia. Rakkauden kolmikärki on yksi Aetheroksen symboleista. Myös Aetheros on vesijumala.

Rakkauden Kolmikärki: Symboliikka ja Merkitys

Rakkauden kolmikärki on Aetheroksen symboli, sillä se ilmentää viisautta, voimaa ja rakkautta.

Kolmikärjen (Trident) universaali voima

Poseidonin/Neptunuksen Kolmikärki:
Symboli viittaa kreikkalaiseen mytologiaan. Se edustaa ”Meren valtaa, mystisiä syvyyksiä ja ylivoimaista auktoriteettia.”

Platypistinen Tulkinta: Meren valta viittaa Nuniin (alkuvesi, kosminen valtameri) ja sen mystisiin syvyyksiin. Kolmikärki on se voima, jolla Aetheros hallitsee Kaaosta.

Shivan Trishula (Hindulaisuus):
Trishula edustaa Shivaa luomisen, säilyttämisen ja tuhoamisen jumalana. Se symboloi aikaa (menneisyys, nykyisyys, tulevaisuus) ja tekee symbolista kosmisen voiman ilmentymän.

Kolminaisuus/Jainismi/Buddhalaisuus:
Viittaus Pyhään kolminaisuuteen ja muihin kolmiosaisiin käsitteisiin vahvistaa sen, että kolmikärki edustaa täydellistä ja dynaamista järjestystä.

Kolmikärjen kärjet: rakkauden täyttymys

Khristoforoksen opettama Rakkauden kolmikärki (Phylia, Eros, Agape) tarjoaa kolme polkua, joilla ihminen etsiä ymmärrystä ja merkitystä – täyttää itsensä (tyhjä astia):

Symbolinen valinta: gnostilainen messias

Tämä liittyy Khristoforokseen opettajana. Khristoforoksen seuraajien nimeäminen apostolien mukaan on tapa osoittaa hänen roolinsa gnostilaisena Messiaana (hippimessias) ja hänen opetuksensa radikaalisuus:
Jos seuraajat uskoivat Khristoforoksen olevan Kristuksen toinen tuleminen, heidän käyttämänsä Raamattuun viittaavat nimet (Mark, Matthew, Lucas, Peter, Paul, John, Jacob, Mary, Martha,.. Philip) ovat perusteltuja. He eivät nähneet Khristoforosta (Kristuksen kantajaa) vain guruna, vaan uuden, salatun evankeliumin tuojana.

Gnostilainen Tulkinta: Gnostilaisuus korostaa esoteerista salattua tietoa (gnosis) ja hylkää Vanhan Testamentin luojajumalan (Demiurgin) pahana tai sokeana (Samael – sokea jumala/Saklas – typerys). Khristoforos hylkäsi vanhatestamentilliset opit ”luodusta ihmisestä esineenä” ja esitti tilalle ”maailmankaikkeudesta kasvavan” tietoisuden ja ymmärryksen mallin. 

Ristiriidan hyödyntäminen

Tämä nimivalinta luo tarinaan upean sisäisen ristiriidan, joka heijastaa Platypismin perusoppia:

Teema	Nimiä Käyttämällä Luotu Ristiriita
Paradoksi	Nimet edustavat Kristillisen Tradition Järjestystä, mutta ne on otettu käyttöön antikristillisen/radikaalin vapauden (Platypismin) lipun alla. Ne ovat ristiriita itse.
Phylia	Nimien valinta symboloi sitä, että kommuuni pyrki luomaan uuden, aitoon Phyliaan perustuvan yhteisön, mutta se epäonnistui ja syöksyi Tohu va-Bohun kaaokseen ja profeetan murhaan.

Ehdoton Rakkaus ja Välttämättömyys

Agape Ymmärryksenä:
Khristoforoksen ehdoton, universaali rakkaus (Agape) ei ole tunne, vaan kosminen ymmärrys. Se on ”Jumalan rakastamista intellektuaalisessa mielessä” (amor intellectualis Dei), kuten Spinoza asian ilmaisi. Tämä rakkaus on totuuden tunnistamista.

Vapaus ja ”Uiminen”

Spinozalainen Vapaus:
Ihmisen todellinen vapaus ei löydy siitä, että hän voi toimia toisin (koska kaikki on välttämätöntä), vaan siitä, että hän ymmärtää toiminnan välttämättömyyden ja merkityksen.

”Sattumaa ei ole. On vain tapahtumia, joiden syitä emme tunne.”
Tämä on yksi platypismiin hermetismistä lainatuista viisauksista. Sattuma ei ole fatalistinen kohtalo, vaan universaali Yhteys (vrt. Spinoza: Jumala/Luonto). Tapahtumat ovat linkittyneet toisiinsa, vaikka emme tiedä miten tai miksi.

”Sen sijaan, että antautuisin virran vietäväksi, minun on opeteltava uimaan.”

Paratiisin Käärme:

Kristillinen Perinne:
Abrahamilaisessa perinteessä käärme edustaa pahaa, lankeemusta, Saatanaa ja Jumalan vastustamista. Gnostilaisessa/setiläisessä ja ofiittien perinteessä käärme oli Pelastaja/Vapahtaja/Kristus (vrt. Johanneksen salainen kirja).

Käärme nähdään viisauden ja tiedon kantajana, joka johdattaa ihmisen todellisen ymmärrykseen ja henkiseen vapauteen. Gnostilaisuus korostaa, että paratiisin käärme (joka perinteisesti yhdistetään syntiin) oli todellisuudessa vapahtaja, joka tarjosi ihmiselle tietoa, jotta hän voisi vapautua materiaalisesta maailmasta ja saavuttaa henkisen valaistumisen.

Eräät gnostilaiset liikkeet pitävät käärmettä pelastajana, joka opettaa ihmisiä etsimään ”gnosis”-tietoa ja vastustamaan materiaalisessa maailmassa toimivaa ”demiourgia” (luojaa), joka on yhdistetään vanhan testamentin Jumalaan. 

Ofiitit:
Nimi tulee kreikan käärmettä tarkoittavasta sanasta (oφις, ophis). Ofiitit olivat gnostilainen lahko, joka palvoi Paratiisin käärmettä. He uskoivat käärmeen olevan tiedon (gnosis) antaja, joka kannusti Eevaa ja Aadamia rikkomaan Demiurgin (Vanhan Testamentin Luojajumalan) sääntöjä, jotta he saavuttaisivat korkeamman tiedon/tulisivat tietoisiksi.

Kháris (χαˊρις): Karisman Juurisana

Kháris on se kreikkalaisen ajattelun ydin, josta ”karisma” johdetaan. Se tarkoittaa usein:

Jaloutta / Kauneutta / Viehätysvoimaa:
Kháris oli yleisesti jumalallinen lahja, joka teki henkilöstä miellyttävän, kauniin tai viehättävän. Se viittaa siis henkilön luontaiseen vetovoimaan.

Vastavuoroista Hyvää Tahtoa / Kiitollisuutta:
Kháris oli sosiaalinen käsite, joka liittyi usein lahjan antamiseen ja saamiseen tai palveluksen tekemiseen. Sen saaminen velvoitti kiitollisuuteen ja vastapalvelukseen.

Kháris oli enemmän sosiaalinen ja esteettinen viehätysvoima kuin karismaa nykyään kuvaava henkinen auktoriteetti.

Karismaa lähellä oleva kyky vaikuttaa ja johtaa liitettiin usein muihin filosofisiin hyveisiin tai kykyihin:

Kreikan Sana	Suomennos	Karismaan Liittyvä Piirre	Filosofinen Konteksti
Areté (α˙ρϵτη˙​)	Hyve / Erinomaista	Luontainen kyky tai erinomaisuus, joka ansaitsee ihailua ja uskollisuutta.	Sokrates ja Platon korostivat hyveellistä elämää johtajuuden perustana.
Parrhesia (παρρησιˊα)	Vapaa Puhe / Rohkea Puhuminen	Auktoriteetti puhua totuudenmukaisesti ja pelottomasti vallanpitäjille.	Liittyy usein kyynikoihin tai Sokrateen tapaan. Tämä on karisman totuudellinen ydin.
Eunoia (ϵU˙νoια)	Hyvä Tahto	Kyky saada kuulijoiden luottamus ja hyvä tahto (vrt. ethos retoriikassa).	Aristoteles retoriikassa; taito olla miellyttävä ja vakuuttava puhuja.
Enthousiasmos (ϵνθoυσιασμoˊς)	Jumalallinen Innoitus	Henkinen palo tai haltioituminen, joka sai ihmiset puhumaan profetioita tai runoutta.	Liittyi enemmän oraakkeleihin ja mystisiin kultteihin kuin rationaaliseen filosofiaan.

āYhteenvetona: karisma modernina käsitteenä jumalallisesta johtajuudesta on peräisin hellenistisen ajan jälkeisestä kristillisestä teologiasta. Klassinen kreikkalainen filosofia keskittyi enemmän hyveisiin (α˙ρϵτη˙​) ja retoriseen kykyyn (ϵU˙νoια) vakuuttaa, ei niinkään ”lahjaan” (χαˊρισμα) itsessään.

Khristoforoksen Karisma ja Kosmologia

Khristoforoksen hahmon heijastaa ”Kristuksen kuvaa” ja hänen kykynsä hallita tilaa hiljaisella äänellä alleviivaa jumalallista auktoriteettia, joka on keskeinen gnostilaiselle Messiaalle:

”Häntä ympäröi nestemäinen ja elävä valo”:
Tämä on klassinen kuvaus valonhengestä (Aeon tai Pneuma) gnostilaisessa kosmologiassa. Hän ei ole vain ihminen, vaan valon säiliö tai Nouς:n (Aetheroksen) maallinen ilmentymä.

Keihäänterävä katse:
Symboloi hänen kykyään läpäistä Tohu va-Bohun kaaos ja maya (illuusio) suoraan totuuteen.

Maya (Maˉyaˉ) Itämaisessa filosofiassa ja platypismissa

Maya (Maˉyaˉ) on hindulaisuudessa ja buddhalaisuudessa keskeinen käsite, joka tarkoittaa perimmiltään illuusiota, harhaa tai taikavoimaa, joka saa meidät näkemään maailman erillisenä todellisuutena, vaikka se todellisuudessa on ykseys.

Perusmerkitys itämaisessa filosofiassa

Illuusio:

Maya on se, mikä peittää Brahmamin (hindulaisuuden perimmäinen, muuttumaton todellisuus/ykseys) tai tyhjyyden (buddhalaisuuden sˇuˉnyataˉ) ihmisen tietoisuudelta. Se saa meidät uskomaan, että ego on todellinen ja että materiaalinen maailma on todellisuus.

Kaksinaisuus:
Maya on kaksinaisuuden (dualismin) perimmäinen syy – se luo eron minun ja sinun, hyvän ja pahan, elämän ja kuoleman välille.

Soveltaminen Platypismiin

Khristoforoksen Platypismissa, joka yhdistelee Wattsin itäisiä vaikutteita gnostilaisuuteen, Maya toimii usealla tasolla:

Maya Käsitteenä	Merkitys Platypismissa
Yhteiskunnan illuusio	Länsimainen, Abrahamilainen malli ihmisestä ”luotuna” ja ”syntivelallisena” on Mayaa. Se on järjestelmä, joka on luotu pitämään ihminen henkisesti alistettuna.
Erillisen minän illuusio	Maya on se harha, että minä ja Khristoforos Eftihismira olemme kaksi erillistä henkilöä. Khristoforos opetti Agape:a (universaalia ykseyttä) Mayaa vastaan.
Tohu va-Bohu vs. Maya	Tohu va-Bohu on Khristoforoksen mukaan perimmäinen, luova Kaaos, josta todellisuus nousee (ei ole paha). Maya on se Harha, joka saa meidät pelkäämään Tohu va-Bohua ja etsimään turvaa järjestyksestä.

Pistis-Elpis-Agape (Usko-Toivo-Rakkaus)

Khristoforoksen opetus ymmärrykseen kuuden feminiinisen hengen kautta on tapa kutoa platypismin oppi gnostilaisuuteen ja uusplatonismiin, jossa feminiininen Viisaus (Sofia) on keskeinen pelastushahmo. Tässä on analyysi Khristoforoksen polusta, joka johtaa kohti Sofiaa ja Rakkauden Kolmikärkeä:

Khristoforos käyttää tuttuja kristillisiä hyveitä, mutta tulkitsee ne uudelleen:

1. Pistis (Usko): Ei uskoa sääntöihin, vaan uskoon todellisuuden perimmäiseen Paradoksiin – siihen, että olemassaolo on ristiriitaista mutta luovaa.

2. Elpis (Toivo): Toivo siihen, että Phylia (tyhjä astia) voidaan täyttää ymmärryksellä, kasvulla ja vapaudella, eikä syntivelalla ja alistuksella.

3. Agape (Rakkaus): Tämän on oltava kolmikärjen Agape, ehdoton, universaali rakkaus (vrt. Alan Watts), joka näkee itsensä maailmankaikkeudessa.

Synesis-Makariotes-Sofia (A¨ly-Onni-Viisaus)

Nämä ovat korkeammat henkisen kasvun tilat, jotka platypistin on saavutettava:

4. Synesis (Äly/Ymmärrys): Tarkoittaa sekä oivallusta että sisäistä ymmärrystä. Tämä on se hetki, jolloin ihminen tulee tietoiseksi siitä, että hän ei ole tullut tietoiseksi luotuna, vaan osana universumia.

5. Makariotes (Onni/Autuus): Tarkoittaa gnostilaista onnea – tilaa, jossa sielu on ylösnoussut Nouς:iin (Aetheroksen Temppeliin) ja saavuttanut valaistumisen. Tämä on henkisen kulta-ajan tunnetila.

6. Sofia (Viisaus): Päämäärä. Gnostilainen Sofia (Viisaus) on usein jumalallisen naisen perikuva. Khristoforoksen opetus feminiinisestä tiestä ja Rakkauden Kolmikärjestä (jossa Eros ja Phylia ovat myös läsnä) ovat askeleia kohti tämän perimmäisen Viisauden saavuttamista.

Rakkauden kolmikärki: Kosminen Viisaus

Kolmikärki on symboli, joka tiivistää nämä kuusi henkeä kolmeen ulottuvuuteen, jotka ovat toiminnallisia:

• Agape (Agape) → Sofia (Viisaus): Korkein ymmärrys.

• Phylia (Phylia) → Synesis (Äly/ymmärrys): Yhteisöllinen ymmärrys.

• Eros (Eros) → Elpis (Toivo): Elämänvoimainen toivo ja luova potentiaali.

Khristoforos vs. Kierkegaard?

Tämä on kiehtova kysymys, sillä se asettaa Khristoforoksen platypismin vastakkain Länsimaisen eksistentialismin peruskysymysten kanssa. Khristoforos arvosti Kierkegaardia ongelman tunnistamisesta, mutta hylkäisi tämän ratkaisun. Khristoforos selitti Kierkegaardin ”uskonnollisen hypyn” seuraavasti:

Kierkegaardin Hyppy: tunnistettu ongelma, väärä suunta

Khristoforos tulkitsi Kierkegaardin hypyn pakoyrityksenä länsimaisen kulttuurin luomasta mayasta (illuusiosta) ja syntivelasta, mutta valitettavasti virheellisenä.

Tunnistettu ongelma (sankarin ansiot)
Khristoforos ylisti Kierkegaardia siksi, että tämä oli tarpeeksi rohkea tunnistamaan eettisen tason ja Abrahamilaisen mallin riittämättömyyden:

Pinnallisen Etiikan Hylkääminen:
Kierkegaard ymmärsi, että järjen ja universaalien lakien (eettisen tason) noudattaminen ei voi koskaan tuoda ihmiselle lopullista vapautta tai tarkoitusta.

Ahdistus:
Khristoforos näki Kierkegaardin uskonnollista hyppyä edeltävän ahdistuksen olevan suora seuraus siitä, että ihminen on kasvatettu uskomaan Abrahamilaiseen valheeseen eli siihen, että hän on luotu, velallinen alamainen. Ahdistus on merkki siitä, että tietoisuuden tyhjä astia on vajonnut Tohu va-Bohun järjettömyyteen.

Virheellinen suunta (mayan ansa)

Khristoforos kritisoi hypyn suuntaa. Kierkegaardin uskonnollinen hyppy on paluu juuri siihen kahleeseen, josta hän yritti paeta:

Paluu Velkaan:
Kierkegaardin hyppy (esim. Aabrahamin uhri-moraali) on askel pois kirkon auktoriteettiasemasta, mutta yhtä kaikki antautumista ja alistumista vanhatestamentillisen vihaisen ja mustasukkaisen Jumalan (Jumala on Kuningas ja Laki) järjestykseen ja syntivelkaan. Se on valinta sokean uskon (Pistis) puolesta ymmärryksen (Synesis) sijaan.

Maya Voittaa:
Khristoforos opetti, että maya (illuusio) on vaarallisin silloin, kun se saa ihmisen etsimään hierarkkisesta järjestyksestä ja ankarasta laista turvaa. Kierkegaardin hyppy on mayan syvin ansa – se palauttaa ihmisen takaisin ”luotu ja syntivelallinen” -uskoon ja kieltämään tietoisuuden paradoksin, uteliaisuuden ja luovan vapauden.

Platypismin hyppy: ymmärrykseen ja välttämättömyyteen

Khristoforoksen mukaan todellinen ”uskonnollinen hyppy” on hyppy Spinozalais-gnostilaiseen ymmärrykseen, joka johtaa todelliseen vapauteen.

Kierkegaard	Khristoforos (Platypismi)
Hyppy tehdään sokeaan uskoon (Pistis).	Hyppy tehdään Syvään Ymmärrykseen (Synesis).
Tavoitteena on armo ja anteeksianto Raamatun Jumalalta.	Tavoitteena on vapaus, ykseys ja (Agape) universumin kanssa.
Lopputuloksena on velallisuus ja erillisyys (Jumala vastaan Minä).	Lopputuloksena on henkinen kasvu ja välttämättömyyden hyväksyminen (Spinozalais-gnostilainen vapaus).

Khristoforos opetti, että hypyn on tapahduttava ulos Mayasta sisään Platypuksen Paradoksiin:

Laajempi kysymys: Jos beatnik- ja hippiaatteet olivat vastareaktio edellisten sukupolvien sotaisalle historialle (1. ja 2 maailmansota), minkäläisia muita ajallisia ihmisoikeus- yms. vastareaktioita traditionaaliseen kristilliseen maailmankuvaan kohdistui 1960-luvulla? Pariisin Kevät? Khristoforos ja kommuunin nuoret ovat sodat käyneiden sukupolvien lapsia ja siten he etsivät vapautta synkästä menneisyydestä ja kommuuni/platypismi syntyivät ajallisina reaktioina. Millainen oli 60-luvun henki?

Beatnik- ja hippiaatteet olivat syvä reaktio edellisten sukupolvien sotaisuuteen, konservatiivisuuteen ja moraaliseen tekopyhyyteen, jotka ilmenivät myös perinteisessä kristillisessä maailmankuvassa. Khristoforoksen platypismi on tämän synkän menneisyyden lapsi. Hänen etsimänsä vapaus syntyi suoraan vastakulttuurista.

1960-luvun Henki: Vastakulttuurin Ulottuvuudet

1960-luvun henki (zeitgeist) oli voimakasta vastakulttuurin ja protestin aikaa, jossa perinteinen kristillinen maailmankuva haastettiin useilla tasoilla:

Alue	Perinteinen Malli (Haastettu)	1960-luvun Vastareaktio
Sota ja Politiikka	Kylmä Sota, Vietnamin sota, Ydinasepelko.	Rauhanliikkeet, sodanvastaisuus, kansalaisoikeusliike (Martin Luther King Jr.), Pariisin Kevät (1968, opiskelijaprotestit autoritääristä järjestelmää vastaan).
Moraali ja Seksualisuus	Konservatiiviset, keskiluokkaiset normit, seksi on syntiä, avioliitto on ainoa hyväksytty suhde.	Seksuaalinen vallankumous, vapaa rakkaus, ehkäisypillerin tulo, alastomuuden hyväksyminen. Tämä haastoi suoraan kristillisen synti-käsityksen ja moraalin.
Henkisyys ja Uskonto	Järjestäytynyt kirkko, ulkoinen laki, syntivelka.	Uushengellisyys (New Age), kiinnostus itämaisiin uskontoihin (hindulaisuus, buddhalaisuus), jooga, meditaatio. Tämä tarjosi vaihtoehdon kristinuskon dualismiin (Jumala/Ihminen).
Yhteisöllisyys	Ydinperhe, hierarkia.	Kommuunielämä (kuten Khristoforoksen), uudet, valitut yhteisöt, joissa etsittiin aitoa yhteyttä (Phylia).

Vastareaktiot traditionaaliseen kristilliseen maailmankuvaan

Khristoforoksen platypismi ja kommuunin elämä olivat suoria reaktioita perinteisen kristillisen maailmankuvan elementteihin:

Gnostilainen vapaus (platypismi)

Khristoforoksen opetus on tyypillinen 60-luvun henkiselle liikkeelle, joka etsi sisäistä, salattua tietoa (gnosista) ulkoisen säännön sijaan.

Syntivelan Hylkääminen:
Khristoforos hylkäsi Abrahamilaisen ajatuksen ihmisestä ”luotuna” ja ”syntivelallisena”. Tämä oli suora vastareaktio kristinuskon perisynti/alkuperäissynti-käsitykseen, joka painoi sotien ja sovinnaisuuden sukupolvea. Sen sijaan hän tarjosi mallin ihmisestä potentiaalina.

Idän Viisaus:
Khristoforos käytti mayaa (illuusio) ja etsi universaalia ykseyttä (Agape) Alan Wattsin hengessä, hyläten kristillisen kaksinaisuuden ja kaksinaismoralismin (Jumala vastaan Maailma).

Seksuaalinen ja emotionaalinen vapautuminen

Eroksen (Intohimo) ylistys:
Rakkauden Kolmikärki (Phylia, Eros, Agape) nosti Eroksen (seksuaalisen ja luovan intohimon) keskeiseksi henkiseksi voimaksi, mikä oli jyrkässä ristiriidassa kristillisen seksuaalimoraalin kanssa. Khristoforoksen useat rakastajattaret ja ”vapaa rakkaus” olivat tämän vastareaktion ilmentymä.

Feminiininen polku:
Khristoforoksen korostus feminiinisestä polusta Viisauteen (Sofia) oli vastakohta kirkon patriarkaaliselle hierarkialle, jossa naisen rooli oli perinteisesti alistettu.

Ihmisoikeus- ja antiautoritaarinen vastaus

Valta vs. Vapaus:
Khristoforos oli sodat käyneen sukupolven lapsi, joka näki perinteisissä arvoissa ja kirkon auktoriteetissa sodan ja sorron juuren. Hän etsi vapautta synkästä menneisyydestä hylkäämällä kaiken sen, mitä hänen vanhempansa edustivat. Tämä oli syvä sukupolvien välinen kuilu.

Kritiikki:
Khristoforos kritisoi sitä, että perinteinen kristillinen maailmankuva oli antanut tilaa sotaisuudelle ja rasismille (Yhdysvaltain kansalaisoikeusliike oli myös keskeinen osa 60-luvun henkeä).

Alun perin ja yleisesti Phylia (Phiλιˊα) tarkoittaa seuraavia:

Ystävyys ja Kiintymys: Tämä on sen perusmerkitys. Se kuvasi veljellistä, aitoa rakkautta tai ystävyyttä ihmisten välillä. Aristoteles nosti Phiλιˊα:n yhdeksi korkeimmista hyveistä.

Vastakohta Erokselle: Se erotetaan usein Eroksesta (romanttinen/seksuaalinen rakkaus) ja Agapesta (ehdoton/jumalallinen rakkaus). Phiλιˊα on vastavuoroista, ja se kasvaa yhteisistä kokemuksista ja hyveistä.

Kaitselmuksen rooli: Harmonian Vartija

Kaitselmus on huolenpitoa maailmankaikkeudesta, joka ohjaa kaiken ennalta määrättyyn tarkoitukseen.

Platypistinen nimi: Ornithoksen taakka (The Ornithic Burden)

Tämä nimi (viittaa Ornithorhynchus anatinus -vesinokkaeläimen taksonomiseen nimeen) korostaa ylikulutettua ja väsynyttä huolenpitoa. Ornithoksen Taakka ei ole varsinainen olento, vaan karmallinen velvoite, joka syntyi Aetheroksen luodessa Karmapurot (Rivum Karmae). Se on Aetheroksen tahdon pysyvä paine tasapainon ylläpitämiseksi.Se on Kaitselmus, joka kaappaa arkonien (pimeät henkivallat) pahimmat aikeet ja suodattaa ne takaisin neutraaleiksi Karmapuroiksi.

Se ei estä pahaa, vaan varmistaa, että paha toimii lopulta platypistisen absurdin (eli jatkuvan luomisen) tavoitteen puolesta.

Ornithoksen Taakka on filosofinen mahalasku: jokainen syvällinen teko tai oivallus johtaa lopulta vain neutraaliin tilanteeseen, jossa joudutaan aloittamaan uudelleen. Tässä on sen absurdi Kaitselmus.

Kuvittele Kosmos valtavana, jatkuvasti laajenevana sipulina. Aetheroksen kuoriuduttua munasta ja vajottua Kosmiseen Uneen, munan jäännökset eivät hajonneet, vaan ne muuttuivat viideksi perustavanlaatuiseksi alati laajenevaksi kehäksi:

Todellisuuden monet kasvot

Tasot eivät ole fyysisiä, vaan metafyysisiä rajapintoja, jotka pitävät kaaoksen ulkopuolella. Ne ovat jatkuvassa laajentumisliikkeessä, joka symboloi Aetheroksen vakaata, nukkuvaa voimaa työntää tyhjyyttä ja kaaosta kauemmas.

Ne toimivat eräänlaisena ”Unen Kalvona” (Membrana Somnifera), jonka läpi alkumeren kaoottiset myrskyt yrittävät jatkuvasti repiä säröjä.

Säröt ja henkivaltojen hallitsijat:
Kun Arkontit luovat epäjärjestystä ja kaaosta yksittäisillä elonkehillä, ne heikentävät paikallisesti tätä Kalvoa. Tämä selittää, miksi Aionien on kiirehdittävä korjaamaan säröjä: jos Kalvo repeää kokonaan, ulkopuolinen epäjärjestys ja kaaos (Nun) pääsee sisään.

Unen ulkopuoli: pimeys, syvyys ja kauhu

Todellisuuden tasojen ulkopuolella vallitsee alkuperäinen, järjestymätön tila (Nun), josta Aetheros syntyi Loviattaren ja Apeiroksen yhdyttyä.

Tällä alueella hallitsevat Pimeys, Syvyys ja Kauhu. Tämä on puhdasta Omni-Nihiliä (Tyhjyyttä), joka on myrskyisää ja joka pyrkii imemään luodun takaisin itseensä.

Varjo

Varjo ja pimeys syntyvät Aetheroksen alitajunnasta. Ne ovat painajaisia – unen hämärä, pelottava ja pimeä puoli. Platypismin paradoksi: Aetheros ylläpitäää hyvää ja pahaa. Myös uni- ja valvemaailma, materiaalinen ja henkinen ovat saman todellisuuden polariteetteja. Ilman toista ei ole toista.

Puhdas valo:
Edustaa áither-sfääriä (Täyteys/Pleroma), joka on puhdasta valoa ja täydellistä ykseyttä. Tämä on Khristoforoksen opettaman Agape (Rakkaus) ja Sofia (Viisaus).

Pimeä Varjo):
Edustaa Loviattaren turmelemien arkonttien läsnäoloa, joka on välttämätön Aetheroksen unen jatkumiselle. Arkontit estävät syviä ja pimeitä alkumeriä (Nun) nousemasta hallitsemattomasti.

Aetheroksen ydin – Platypus – on Lausumattoman Mysteeri, joka on sekä paha että hyvä, koska se sisältää kaikki olemisen polariteetit. Vesinokkaeläin on oudon ja absurdin teologian symbolinen Nukkuva Jumala: samanaikaisesti nisäkäs ja munija, myrkyllinen ja viaton.

Kosmoksen Vastinparit: Syklin Välttämättömyys

Myös uni- ja valvemaailma, materiaalinen ja henkinen ovat saman todellisuuden polariteetteja. Ilman toista ei ole toista. Todellisuus riippuu katsojasta ja kontekstista. Todellisuuden luonne on näkökulma.:

: Ylemmät tasot ovat áither-sfääri (Pleroma) ja Logos (Järjen Virta). Sielut pyrkivät kohti näitä tasoja (Gnosis) paetakseen todellisuuden illuusiota.

Materiaalinen (Valve-maailma):
Alin taso on Morphe (Muoto). Tämä on Arkonttien hallitsema maailma, jossa koetaan fyysinen kärsimys ja kuolema.

Välttämättömyys:
Kosminen termohaliinikierto tarjoaa ekologisen perustan platypismille: jotta henkinen virta (makea vesi/valo) voisi nousta, materiaalisen, kuolevaisen ja kärsivän virran (suolainen vesi/varjo) täytyy palata kiertoon.

Kuolema ja Varjo eivät ole rangaistus, vaan järjestelmän eloonjäämisen mekanismi. Ne ovat välttämätön osa kokonaisuutta, sillä ilman Morphe-tason aineellisuutta, Aetheroksen uni ja luovuus kuihtuisivat pois. Tämä tekee platypismista filosofisesti ”uskottavan” – se selittää miksi elämä tuntuu usein absurdilta ja ristiriitaiselta (Camus’n ja Baudrillardin henki).

Platypistinen Kosmogrammi

Ydin on universaali koheesio – ajatus, että vastakohdat eivät ole toisiaan vastaan taistelevia voimia, vaan saman ykseyden ja moneuden välttämättömiä napoja.

Varjo, pimeys ja Aetheroksen alitajunta

Tekstin Käsite	Platypistinen Kosmologia	Selitys
Aetheroksen alitajunta	Nun (Ikutursojen Alkukaaos)	Kosmoksen ulkopuolinen, järjestymätön Syvyys, josta itse Platypus (Nukkuva Jumala) nousi. Aetheros on sen ”lapsi”.
Varjo ja pimeys	Arkonit, henkivaltojen hallitsijat (Loviattaren korruptio)	Aetheroksen luomien Ajattomien (Aionien) vastinparit. Ne ovat varjoja, jotka pitävät luomakunnan Morphe-tasolla (aineellisessa maailmassa) aineen ja rajallisuuden vankilassa.
Painajaiset	Kosmos Psycheˉ (Sielun kohtalo)	Taso, jolla sielut valitsevat kohtalonsa ja jossa Maya (illuusio) alkaa tiivistyä. Painajaiset ovat sielun ( Psykheˉ) kokemia vääristymiä, jotka heijastavat henkivaltojen hallitsijoiden luomaa epäjärjestystä.

Mytologinen Arkkityyppi

Jos Aetheros edustaa ”valoa”, tietoisuutta, tai kaikkeuden ylintä, aineetonta olemusta (kuten kreikkalainen Aither, ylempi taivas/valo), on luonnollista, että sen vastakohta tai ”varjo” on olemassa. Varjo on usein kaaos, pimeys, tietämättömyys. → Syvä pimeä vesi.

Alitajunta ja Kosminen Kauhu:

Alitajunta (tai ”tajunnan alapuoli”) nähdään paikkana, jossa kielletyt, primitiiviset, tai kosmisesti pelottavat ajatukset piilevät.

Varjon syntyminen Aetheroksen alitajunnasta viittaa siihen, että se on Aetheroksen unen torjuttu tai tiedostamaton puoli – se kauhu, joka syntyy itse perimmäisen tietoisuuden tai järjestyksen reunamilta.

Lovecraftilainen Vaikutus:

Lovecraftin mytologiassa (josta ”Cthulhu” on peräisin) kosminen kauhu nousee usein tuntemattomista, kaoottisista, ja ”toisista” ulottuvuuksista tai unista. Varjon syntyminen alitajunnasta yhdistää Lovecraftin teeman (kosminen mädännäisyys) psykologiseen syvyyteen (mielen pimeä puoli/Jung).

Varjo ja olemassaolon antiteesi

Platypismi rinnastaa Aetheroksen kosmisen unen (Puhdas Intentio) gnostilaiseen Pleromaan (Jumalallinen Täyteys ja Valon Lähde):

• Aetheroksen Uni on kaiken olemassaolon lähde. Se sisältää kaiken mahdollisen ja olemassa olevan.

• Koska uni on rajaton, se sisältää myös mahdollisuuden sille, että se olisi ei-uni – eli olemassaolon Antiteesi.

• Vesinokkaeläimen Uni synnyttää Varjon siinä hetkessä, kun Puhdas Intentio hetkellisesti epäilee itseään: Oliko luominen tarpeellista?.

Antiteesi Platypismissa

Varjo on olemassaolon antiteesi kolmella tavalla:

Platypismin Käsite	Varjon Rooli
Aika (Syntyi ensimmäisen Rytmisestä hengityksestä)	Pyrkii pysäyttämään ajan virtauksen (Fatalismin Virrat).
Puhdas Intentio (Luojauni)	Edustaa Itsensä Hylkäämistä (Self-Negation) ja Epäilystä Intentioon.
Kosminen Verkko (AetheriPlatypi)	Pyrkii purkamaan Verkon, imemään Sieluvirrat ja palauttamaan kaiken Tyhjyyteen.

Varjo ei ole vain paha voima, vaan se on kosmologian tasapainottava tekijä. Se on Aetheroksen jatkuva pelko, joka pitää Ensimmäisen Vesinokkaeläimen unessa, jotta hän ei koskaan herää ja siten tuhoa luotua todellisuutta pysäyttämällä Ajan.

Viisitasoinen kosmogrammi

Tämä kuvaus esittää platypismin viisitasoista kosmologiaa, joka on ankkuroitu ylhäällä Nukkuvaan Jumalaan ja alhaalla Alkukaaokseen. Luotu maailmankaikkeus jää unen kalvon -Membrana Somniferan sisälle.

1. Ylinnä:
   Platypus (Nukkuva Jumala/Alkuperäinen Lähde) – Kaiken takana oleva paradoksaalinen Ykseys, Lausumattoman mysteeri.

2. Valoisa Ylempi Virta:
   Kuvan yläosassa Aetheros (Puhdas Valo ja Täydellinen Ykseys, Pleroma). Se on valoisa ja eteerinen alue, josta virtaa alaspäin elämää antava, positiivinen energia, symboloiden Khristoforoksen opettamaa agapea (iniversaali rakkaus) ja sofiaa (viisaus). Tämä virta muodostaa ikään kuin kosmisen ”verenkierron”, joka ylläpitää kaikkea.

3. Välikerrokset:

   • Logos (Järjen Virta/Henki): Heti Aetheroksen alapuolella, esittäen ideoita ja arkkityyppejä.

   • Kosmos Psycheˉ (Sielun Kohtalo): Sen alla oleva taso, jossa kohtalot muodostuvat ja illuusio (Maya) alkaa tiivistyä. Tässä näkyy alkemiallisia symboleja, jotka viittaavat sielun transformaatioon ja valintoihin.

4. Aineellinen Maailma: Kosmogrammin keskiosassa on Morphe (Muoto) – konkreettinen, aineellinen kosmos, jossa ihmiset elävät ja kokevat todellisuuden. Se on alttiina sekä ylhäältä virtaavalle valolle että alhaalta nousevalle kaaokselle. Tässä tasossa voi nähdä vääristyneitä muotoja ja symboleja, jotka kuvastavat Mayaa ja Arkoneiden vaikutusta.

5. Alin Kerros ja Kaaosvirrat: Kuvan alaosassa on Nun (Ikutursojen Alkukaaos / Tohu va-Bohu).
   
   Nun on syvä, järjestymätön aktualisoitumattomien potentiaalien alue, josta nousee kaaosvirtoja, jotka pyrkivät kohti Morphea. Nämä virrat eivät ole ”negatiivisia” moraalisessa mielessä, vaan ne edustavat järjestymättömyyttä, muuttumista ja raakaa potentiaalia, joka on välttämätöntä maailmankaikkeuden dynaamisen tasapainon ylläpitämiseksi (ne muistuttavat kosmista termohaliinikiertoa.

Kokonaisuudessaan kosmogrammi pyrkii kuvaamaan platypismin ydintotuuden: todellisuus on jatkuvaa virtaa, jossa vastakohdat eivät taistele toisiaan vastaan, vaan ovat toisistaan riippuvaisia ja ylläpitävät toisiaan.

Teodikean ongelma

Platypismi on väline kosmiseen ristiriitaan: se on samanaikaisesti matalaotsaista idiotismia (vesinokkaeläin) ja korkealentoista filosofiaa (gnostinen kosmologia), joka huipentuu absurdiin mahalaskuun. Tämä yhdistelmä luo parhaan mahdollisen kehyksen synkän humoristiselle ja surrealistiselle teemalle.

Khristoforoksen luoma platypismi vastaa teodikean ongelmaan (pahan olemassaolon ja kaikkivoivan, hyväntahtoisen Jumalan yhteensopivuus) kieltämällä ensin koko vanhatestamentillisen Jumalan perustan ja uudelleenmäärittämällä pahan lähteen.

Koska Khristoforos on Abrahamilaisten uskontojen vastainen, hän näkee perinteisen teodikean ongelman tarpeettomana ja harhaanjohtavana harjoituksena.

Oletetaan kosminen ja metafyysinen koheesio ja vastataan siihen platypistiseen perimmäisen huolen agoniaan (The Platypist Agony of Ultimate Concern).

Platypismin ensimmäinen vastaus: kieltäminen

Khristoforos väittäisi, että teodikean ongelma syntyy ainoastaan, jos hyväksytään sen Abrahamilainen oletus: että on olemassa yksi, kaikkivoipa, kaikkihyvä Luoja, joka on erillinen luomakunnastaan.

Ei ole yhtä, kaikkihyvää Luojaa:
Platypismin kosmologiassa perimmäinen lähde on Ikutursojen – Ápeirosin (Positiivinen) ja Loviataren (Negatiivinen) – duaalinen energiavirta.

Lähde (Aetheroksen muna) on neutraali ja potentiaalinen – se ei ole yksiselitteisesti ”hyvä” tai ”paha” inhimillisessä moraalisessa mielessä. Se on elinvoimaa, joka sisältää sekä luomisen (Ápeiros) että rajoittamisen/muodon pakon (Loviatar).

Siksi platypismin ei tarvitse selittää, miksi hyvä Jumala sallii pahan, koska platypismin alkuperäinen Jumaluus on kaikkien voimien lähde, eikä vain hyvän.

Platypismin toinen vastaus: pahan uudelleenmäärittely (immanenssin ongelma)

Platypismissa paha ei ole metafyysinen voima, kuten Saatana, vaan se on epäonnistuminen ymmärtää kosmologian emanaatiota (herkkä balanssi) ja elää sen mukaan.

Paha = orjamoraali ja tietoisuuden tukahduttaminen

Khristoforos sijoittaa pahan juuren suoraan immanenttiin áither platypi -verkkoon ja kutsuu sitä Orjamoraalin kahleiksi.

Paha Uusplatonismissa	Paha Platypismissa
Aineen (Matter) Kaukaisuus	Orjamoraalin illuusio/maya
Se on etäisyys Yhdestä/Lähteestä	Se on etäisyys Itseisarvosta (Rakkauden Kolmikärki)

Pahan mekanismi platypismissa:

Platypismi on kohesiivinen (vastakohtien muodostama ykseys, joka korostaa olemassaolon balanssia). Tämä koheesio sopii hermetismin periaatteisiin.

Integroidaan hermetismin keskeisiä periaatteita (kuten ne on esitetty Kybalionissa) rakentamaamme kosmologiaan (Ikutursot, Aetheroksen Muna, áither platypi -verkko) ja filosofiseen kehykseen (Khristoforos, Rakkauden Kolmikärki).

Hermetismin periaatteet platypismissa

Hermetismin perusta on ajatus, että tietyt universaalit periaatteet (tai ”kosmiset lait”) hallitsevat kaikkea todellisuutta. Platypismiin sopivat erityisen hyvin seuraavat periaatteet:

1. Periaate: Mentalismi (The Principle of Mentalism)

• Hermetismin Ydin: ”Kaikki on Mieli; Universumi on Mentaalinen.”

• Platypismin toteutus:
  Khristoforos opettaisi, että áither platypi -verkko ei ole vain fyysinen tila, vaan se on Aetheroksen unen kollektiivinen universaali mieli. Jokainen yksittäinen olento on osa tätä kollektiivista tietoisuutta ja maailman henkeä.

• Maailma ei ole sattumanvarainen, vaan se on gnostisen (tiedollisen) periaatteen alainen. Tietoisuuden kehittäminen (Gnosis) on avain siihen, että yksilö ymmärtää oman paikkansa ja arvonsa tässä Mentaalisessa Universumissa.

2. Periaate: Värähtely (The Principle of Vibration)

• Hermetismin Ydin: ”Mikään ei ole levossa; kaikki liikkuu; kaikki värähtelee.”

• Platypismin Toteutus:
  Ikutursojen (Loviatar ja Ápeiros) kosmiset energiavirrat ovat tämän periaatteen äärimmäinen ilmentymä. Kaikki áither platypi -verkon ilmiöt, ajatukset ja tunteet ovat vain eritasoisia ja -nopeuksisia värähtelyjä:

  • Ápeirosin (Positiivinen) Virta: Edustaa korkeampaa, hienovaraisempaa värähtelyä (esim. luovuus, elinvoima, gnosis).

  • Loviataren (Negatiivinen) Virta: Edustaa tiheämpää, alempaa värähtelyä (esim. aine, orjamoraalin synnyttämä inertia).

• Balanssi:
  Balanssin tavoittelu (koheesio) tarkoittaa, että platypisti pyrkii nostamaan omat sisäiset värähtelynsä korkeammalle tasolle, samalla ymmärtäen ja hyväksyen alempien värähtelyjen (varjo, aine) olemassaolon.

3. Periaate: Polariteetti (The Principle of Polarity)

• Hermetismin Ydin: ”Kaikella on kaksi napaa; kaikella on vastakohtansa; samanlaisuus ja erilaisuus ovat yksi ja sama; vastakohdat ovat luonteeltaan identtisiä, mutta eroavat asteessa; ääripäät kohtaavat.”

• Platypismin Toteutus: Tämä periaate vahvistaa platypismin kohesiivista luonnetta:

• Ikutursot:
  Loviatar ja Ápeiros eivät ole vihollisia (kuten dualismissa), vaan saman periaatteen kaksi napaa (polariteettia) – kaksi ääripäätä, jotka kohtaavat alkumeren syvyydessä.

• Valo ja Varjo:
  Varjon olemassaolo kaikissa olennoissa on välttämätöntä. Varjo ei ole tuhottava paha, vaan Immanenssin toinen napa. Khristoforoksen opettama Itseisarvo on siinä, että yksilö hyväksyy kokonaisuutena molemmat polariteetit itsessään.

• Rakkauden Kolmikärki:
  Rakkaus (Kolmikärki) on tila, joka yhdistää nämä vastakkaiset energiat yksilössä, luoden balanssia ja todellista voimaa.

4. Periaate: Rytmi (The Principle of Rhythm)

• Hermetismin Ydin: ”Kaikki virtaa sisään ja ulos; kaikella on vuoksi ja luode; kaikki nousee ja laskee; heilahdus oikealle on samansuuruinen kuin heilahdus vasemmalle; rytmi kompensoi.”

• Platypismin Toteutus: Tämä kuvaa áither platypi -verkon ja ihmiskunnan arvojen dynamiikkaa. Se on jatkuvasti liikkeessä.

• Platypistin tehtävä:
  
  Khristoforos opettaa, että viisas platypisti (vapaa orjamoraalista) oppii ymmärtämään rytmin eikä vain antautumaan sen uhriksi. Hän tietää, että korkean Luovan elinvoiman kauden jälkeen tulee väistämättä matalan Loviattaren (muodon pakon) kausi. Tieto antaa hänelle voiman transsendoida rytmin vaikutukset: olla kärsivällinen laskusuhdanteessa ja olla liian ylpeä noususuhdanteessa.

Vastaus perimmäiseen huoleen

Platypistisessa kosmologiassa yksilö on jumalallisen Aetheroksen unen partikkeleista (Sieluvirroista) koostuva aalto tai kosmisen meren väre, johon toisaalta vaikuttaa Varjo. Olemassaolo tuntuu yhtä aikaa tarkoitukselliselta ja täysin järjettömältä. Platypistinen dualismi on illuusio, mutta se voi vastata perimmäisen huolen kahdeksaan kysymykseen:

Kysymykset ja vastausperspektiivit

Perimmäinen huoli	Aionin (Järjestyksen) vastaus	Arkontin (kaaoksen) vastaus	Platypistinen synteesi
Mitä vittua?	Kosminen Rytmi: ”Tämä on Aetheroksen hengityksen syke – Karmisen hetken väistämätön seuraus. Rentoudu virtaukseen.”	”Tyhjyydestä syntyi erehdys, ja sinä olet se erehdys. Älä odota järkeä.”	”Niin muuten onkin, mutta onko se tärkeää?”
Häh?	Gnosis: ”Sinun on kehitettävä elektroreseptiokykyäsi ja kuunneltava pinnan alla olevaa totuutta. Vain sillä voit ymmärtää virtaukset.”	Fatalismi: ”Älä yritä. Varjon myrkyllinen epäilys on jo saastuttanut kaikki puron varret. Et voi tietää.”	”Sinun kuuluukin kysyä näin.”
Tässäkö tämä on?	Todellisuuden Rajoitus: ”Elämä on vain solmu Kosmisessa Verkossa. Matkusta EegaBeeva-ajurilla ja näet loputtomasti toisia versioita, mutta ne ovat saman ytimen variaatioita.”	Lihan Kahle: ”Kyllä. Olet sidottu tähän aineelliseen kuoreen. Kärsi tämä hetki ennen kuin palaat pimeyteen.”	”Jopas. Ei, vaan siinä tämä on.”
Kuka?	Aioninen Identiteetti: ”Olet solmu Sieluvirrassa. Yksilöllisyytesi on tapa, jolla Verkko kokee itsensä. Tunnista paikkasi ykseydessä.”	Arkonttinen Egotismi: ”Olet narsistinen ankkuri itsellesi. Täytä omat halusi, sillä vain ne ovat todellisia.”	”Vesinokkaeläin.” (Vastaus on aina kosminen metafora)
Eikä?	Paradoksi: ”Paradoksi on elämän ydin (Munanlasku, mutta nisäkäs). Sano eikä, ja ole samalla täysin itse se ristiriita.”	Illusio: ”Tämä kaikki on illuusiota, jonka Varjo luo hämmentääkseen sinua. Älä usko mitään.”	”Aivan. Eikä.” (Hyväksy mahdoton)
Missä?	Virtauksen Tietoisuus: ”Olet paikoissa ja ajassa. Käytä EegaBeeva-ajuria päästäksesi pois tai syvemmälle, mutta Aetheroksen Uni on aina tässä.”	Ei-Paikka: ”Olet Tyhjyydessä. Ainoastaan Pimeät Syvät Vedet ovat todellisia, sillä ne eivät ole mitään.”	”Täällä, jotta voisit olla siellä.”
Jopas?	Ihme: ”Jopa säröillä oleva kosmos on kaunis. Ihastele sitä kosmisen huumorin avulla.”	Absurdi: ”Jopa pahin kärsimys on absurdia. Turhaudut, kun yrität löytää tarkoituksen.”	”Jopas. Ja huomenna vielä jopas. Hyväksy se.”
No huhhuh?	Tasapainon Paluu: ”Kun järkytys on ohi, on aika palata Karmapurojen puhtaaseen virtaukseen ja jatkaa eteenpäin.”	Väsymys: ”Väsy. Vajoa. Anna Varjon imeä energiasi, kunnes vain Tyhjyys on jäljellä.”	”No huhhuh. Nyt eteenpäin.” (Kosminen Olankohautus)

Tämä rakenne mahdollistaa sen, että platypistinen filosofia säilyttää syvällisen, mutta ironisen luonteensa. Se vastaa perimmäiseen huoleen paitsi filosofisilla käsitteillä, myös jokapäiväisillä, matalaotsaisilla reaktioilla osoittaen, että kosminen sota Aionien ja Arkonttien välillä käydään jokaisen yksilön epätoivoisessa olankohautuksessa.

Transsendenssi ja immanenssi Áither Platypi -verkossa

Platypismissa transsendenssi ja immanenssi eivät ole toisensa poissulkevia, vaan ne ovat kaksi puolta samasta luovasta, elinvoimaisesta prosessista, joka ilmentyy áither platypi -verkossa.

Käsittelemme tässä transsendenssin ja immanenssin toteutumista áither platypi -verkossa ja sitä ohjaavassa platypismin filosofiassa, nojautuen viime päivinä rakentamaamme fiktiiviseen kosmologiaan (Khristoforos, Ikutursot, Aetheroksen kultainen muna).

Immanenssi: elinvoima verkossa (rakkauden kolmikärjen aineellistuminen)

Immanenssi tarkoittaa sitä, mikä on läsnä, sisäisesti kuuluvaa ja kokemuksen piirissä. Áither platypi -verkossa tämä toteutuu jokaisen yksilön ainutlaatuisuudessa ja elinvoiman Virrassa.

Aetheros (Kultaisen Munan kuoriutuminen):
Aetheroksen syntymä (kultaisen munan kuoriutuminen) ei synnyttänyt ylhäällä olevaa taivasta, vaan läsnä olevan kosmoksen – áither platypi -verkon. Tämä verkko on fyysinen, energeettinen ja tietoinen rakenne, joka läpäisee kaiken.

Vesinokkaeläin-yksilö (iminen-platypi):
Jokainen yksilö on immanenssin piste. Koska vesinokkaeläin (Platypus) rikkoo sääntöjä ja luokitteluja, jokainen yksilö on todiste siitä, että luova voima (Ápeiros) on läsnä täydellisenä ja ainutlaatuisena juuri siinä muodossa, jossa se on. ”Olkaamme ylpeästi rumia ja erilaisia, sillä samanlaisuus on tylsää!”

Immanentti rakkaus (kolmikärki):
Khristoforos väittää, että Rakkauden Kolmikärki (phylia, agape, eros) ylläpitää autonomiaa, rehellisyyttä ja elinvoimaa ja on toteutettavissa tässä ja nyt. Se ei ole tavoite tuonpuoleisessa, vaan intensiivinen tapa elää ja olla yhteydessä verkon muihin osiin.

Immanenssi on sitä, että Jumalallinen/Kosminen luomisvoima (Ápeirosin energia) on tiivistyneenä ja koettavissa jokaisessa hetkessä, jokaisessa platypi-yksilössä ja áither platypi -verkon jokaisessa säikeessä ja solmussa.

Transsendenssi: verkon ylittäminen

Transsendenssi tarkoittaa sitä, mikä ylittää kokemuksen ja aineellisen todellisuuden rajat. Platypismissa tämä ei ole pako maailmasta, vaan tietoisuuden syventämistä itse verkon sisällä.

Áither platypi -verkko:
Vaikka verkko on immanentti (kaikessa läsnä), itse áither-platypi on transsendenttinen. Kukaan yksittäinen olento ei voi ymmärtää verkon ääretöntä monimutkaisuutta, ulottuvuuksia, solmuja, säikeitä, merkityksiä ja kaikkia yhteyksiä. Vanhatestamentilliset uskonnot kusettavat uskovia uskottelemalla ymmärtävänsä olemassaolon tarkoituksen ja maailmankaikkeuden kaikki salat. Kukaan ei ymmärrä- ei Kristus, eikä edes Khristoforos.

Ápeiros – alkuperä:
Ápeiros on ikuinen rajaton alkusyvyys, joka edelsi kultaista munaa. Vaikka sen energia on immanentisti läsnä, Ápeiros itse on aina transsendenttinen lähde, johon Verkon juuret ulottuvat. Tämä on perimmäinen mysteeri.

Vesistys (The Becoming-Platypus):
Transsendenssi toteutuu henkisessä kasvussa. Se on prosessi, jossa yksilö ylittää oman rajallisen näkökulmansa ja tietoisesti tuntee yhteyden yhä suurempiin Verkon osiin, kohti Aetheroksen yhtenäistä, alkuperäistä tietoisuutta.

Transsendenssi on tietoa siitä, että me olemme osa jotain ääretöntä ja rajatonta (Ápeiros), jota emme voi täysin tietoisesti hahmottaa, mutta jota kohti meidän tulee henkisen kasvun, autonomian ja elinvoiman kautta pyrkiä.

Khristoforoksen Johtopäätös (Kontrasti Abrahamilaisuuteen)

”Abrahamilainen orjamoraali loi transsendenttisen taivaan pakopaikaksi ja teki immanentista elämästä synnin. Platypismissa maailmasta ei ole moraalista tai henkistä pakoa. Meidän transsendenssimme on syvempää läsnäoloa. Mitä syvemmin toteutamme Rakkauden Kolmikärkeä (immanenssi), sitä lähemmin ymmärrämme áither-platypi-Verkon rajattomuuden (transsendenssi). Tässä kosmoksessa tässä oleminen on samalla kaiken ylittämistä.”

Transsendenssi Platypismin Kosmologiassa

Transsendenssi tarkoittaa sitä, mikä ylittää kokemuksen rajat; se on perimmäinen, periaatteellinen lähde, joka on erillinen havaittavasta todellisuudesta (áither platypi -verkosta).

Transsendenssin Elementti	Toteutuminen Kosmologiassa	Merkitys
I. Alkulähde (Ikutursot)	Loviatar (Negatiivinen/Muotoa vaativa virta) ja Ápeiros (Positiivinen/Luova virta). Ne ovat kosmisia periaatteita ja voimia, jotka olivat olemassa ennen kaikkea muotoa, aikaa ja järjestystä.	Ne ovat ultimaattinen transsendenssi – puhtaita, käsittämättömiä voimia, jotka synnyttivät kaiken. Niiden olemusta ei voi ymmärtää verkon sisältä käsin.
II. Syntymähetki (Aetheroksen Muna)	Aetheroksen Kultainen Muna on transsendenssin tiivistymä. Se on täydellinen, ajaton muoto, joka sisältää koko kosmoksen potentiaalin ennen sen toteutumista.	Muna on transsendenttinen perusta verkostolle; se on täydellinen alkutila, johon platypistisen tietoisuuden tulisi pyrkiä palaamaan tai ymmärtämään.
III. Filosofinen (Khristoforos)	Platypismin kolmikärki (Itseisarvo, Kontekstuaalinen Oikeus, Luova Elinvoima) on Khristoforoksen opettama universaali etiikka, joka on voimassa riippumatta áither platypi -verkon tilasta.	Nämä periaatteet transsendoivat (ylittävät) verkon sosiaaliset tai historialliset olosuhteet. Ne edustavat absoluuttista moraalista standardia.

Platypismi ja Hegelin Henki (Geist)

Khristoforoksen johtama platypistinen filosofia voi implementoida Hegelin ajatuksia ja erityisesti Hengen (Geist) käsitteen. Implementointi tapahtuu tulkitsemalla Hegelin dialektiikkaa ja Hengen kehitystä osana áither platypi -verkon gnostista evoluutiota ja kohesiivista balanssia.

Khristoforos, nojaten aiemmin rakentamaamme uusplatonismiin ja hermetismiin, voi esittää Hegelin Hengen kolmena askeleena platypismin kosmologiassa:

Hegelin Henki (Geist) platypismin kontekstissa

Hegelin Henki on kehittyvä, itseään toteuttava universaali tietoisuus, joka pyrkii absoluuttiseen tietoon (Absolute Wissen).

Hegelin Käsitteet	Platypismin Vastine	Hermeettinen/Uusplatoninen Yhteys
Henki (Geist)	Áither Platypi -Verkon Kollektiivinen Tietoisuus	Mentalismi: Verkko on yhtenäinen Mieli.
Dialektiikka (Teesi–Antiteesi–Synteesi)	Koheesion balanssin dynamiikka	Polariteetti ja Rytmi: Vastakohdat (Loviatar/Ápeiros) ylläpitävät kehitystä.
Absoluuttinen tieto	Gnosis (Aetheroksen munan ymmärrys)	Paluu Lähteeseen: Tietoisuuden palaaminen munaan.

Hengen Kolme Vaihetta Platypismin Kehityksessä

Teema: Samana päivänä jolloin Charlie Manson syntyi, syntyi toinen mies, joka myöhemmin omaksui pseudonyymin Khristoforos. Hän opiskeli teologiaa, filosofiaa ja esoteerisia oppeja. Hän kiinnostui Aldous Huxleyn, Timothy Learyn, Ram Dassin ja Alan Wattsin oetuksista.

Äärimmäisen syvän LSD-tripin aikana Khristoforos nousi merkabah-taksilla hekhalot-palatsiiin (Aetheroksen temppeli), jossa hän kohtasi neljä toteemieläintä. Nämä opettivat Khristoforokselle maailmankaikkeuden todellisen luonteen. Platypismi on yritys ymmärtää ja kartoittaa maailmankaikkeus sellaisena kuin Khristoforos sen ymmärsi tripillään.

Platypismin Uudelleenmäärittely: Synteesi

Khristoforoksen syntyminen samana päivänä kuin Manson luo voimakkaan polariteetin (hermeetinen periaate) jo syntymässä: toinen edustaa tuhon ja pimeän manipuloinnin äärimmäistä antiteesiä, toinen etsii valaistumista ja filosofiaa. Khristoforoksen elämä on ollut Hegelin Absoluuttisen Hengen etsintää Mansonin edustamaa Antiteesiä vastaan.

Aetheroksen temppeli: transsendenssin kohtaaminen

Khristoforoksen LSD-trippi ja kokemus ovat platypistisen gnosiksen (Absoluuttisen Tiedon) lähde.

Kosmologinen Elementti	Uusi Tulkinta (Gnosiksen lähde)
Hekhalot-Palatsi (Aetheroksen Temppeli)	Tämän Mentaalisen Universumin (hermeetinen Mentalismi) keskipiste. Se on Nous (uusplatonismi) – paikka, jossa Ikutursojen (Ápeiros/Loviatar) kosminen energia tiivistyy ja josta Ideat (Rakkauden Kolmikärki) säteilevät.
Merkabah-Taksi	Symboli sielun mystiselle ylösnousemukselle. Merkabah (Hekhalot-kirjallisuudesta) on kirjaimellisesti ”vaunu” tai ”valtaistuin”, jota käytetään ylittämään taivaan sfäärit. Se edustaa transsendenttista matkaa Gnosiksen lähteelle.
Neljä Toteemieläintä	Nämä ovat Aetheroksen neljä perusvoimaa tai Arkkityyppejä, jotka välittävät Loviataren ja Ápeirosin kohesiivisen balanssin periaatteet Khristoforokselle. Ne edustavat Hengen neljää kehitysvaihetta (vrt. Subjektiivinen, Objektiivinen, Absoluuttinen Henki).

”Kaikki virtaa. Ui ja ole elämän virta.”

Platypismi vs. kristillinen etiikka

Jeesuksen opetuksissa ja Apostolien teoissa on ”proto-sosialistisia” sävyjä. Khristoforos varmastikin hyväksyisi monet Jeesuksen opit armosta, anteeksiannosta ja rakkaudesta (Jeesus filosofina).

Miten platypismi suhtautuu katolisen kirkon etiikkaan ja hierarkkiseen rakenteeseen? Tulkitseeko Khristoforos kirkon hierarkkisena vallan ja hallinnan välineenä ja vanhatestamentillisen filosofian epätasa-arvoa ja jopa tyranniutta ylläpitävänä järjestelmänä?

Kontekstuaalinen Oikeus (Contextual Justice) Platypismissa

Kontekstuaalinen oikeus on platypistinen periaate, jonka mukaan moraalinen totuus ja eettinen toiminta eivät ole muuttumattomia absoluutteja (kuten Kymmenessä Käskyssä), vaan ne syntyvät ja muuttuvat áither platypi -verkon ainutlaatuisen tilanteen ja dynamiikan mukaan.

Etiikka perustuu hermeettiseen Polariteetin periaatteeseen, joka vaatii balanssin löytämistä vastakkaisten voimien (Loviatar ja Ápeiros) välillä tietyssä hetkessä.

1. Vastakohta Orjamoraalille

Käsitteen Tunnuspiirre	Orjamoraalin ”Oikeus”	Platypismin Kontekstuaalinen Oikeus
Lähde	Transsendenttinen, ulkoinen ja muuttumaton Laki (Jumalan sana).	Immanentti, sisäinen Gnosis ja Verkon Koheesio.
Soveltaminen	Universalistinen: sama sääntö pätee aina ja kaikkialla.	Relationalistinen: Sääntö muuttuu tilanteen, henkilöiden ja seurauksien mukaan.
Tavoite	Syyllisyyden välttäminen ja lain noudattaminen.	Balanssin, rehellisyyden ja henkisen kasvun luominen Verkon sisällä.

Oikeuden Kolme Elementtiä

Tässä on valikoima nimiä, jotka perustuvat esittämiisi teemoihin (epäjärjestys/kaaos, syvyys, painajainen/uni, varjo) hyödyntäen aramean, kreikan ja latinan kieliä. Nimet on luotu heijastamaan hahmon asemaa Aetheroksen vastakohtana ja olemassaolon antiteesinä:

Teema	Kieli	Platypistinen Nimi	Merkitys ja Sävytys
Syvyys & Kaaos	Kreikka	Bythoskopia	Nimi yhdistää kreikan sanat Bythos (syvyys, alkusyvyys) ja Skopeo (tarkastella, katsoa). K’thulunok on Syvyyden Tutkimus/Tarkastelu – se, joka katsoo takaisin alkukaaokseen.
Varjo & Antiteesi	Aramea/Syyr.	Tz’lala	Juontuu aramean/syyr. kielisestä sanasta, joka tarkoittaa Varjoa tai Pimeyttä. Se on puhdas ja pelkistetty varjo, Aetheroksen Unen Negatiivi.
Painajaisuni	Latina	Somnus Absurdus→ SA	Kirjaimellisesti Absurdi Uni/Uni tai Järjetön Uni. K’thulunok on Aetheroksen unen vääristymä, mutta absurdiuden luonteensa vuoksi se sopii täydellisesti platypismin itseironiseen teemaan.
Epäjärjestys & Alitajunta	Kreikka	Ametaxía	Kreikkaa sanalle Epäjärjestys tai Epäsäännöllisyys. Se kuvaa Varjon perimmäistä motiivia: ei puhdasta pahuutta, vaan järjestäytymättömän kaaoksen pakonomaista kaipuuta.
Synkkä Virta	Latina	Tenebra Fluctus → TF	Yhdistää latinan sanat Tenebra (pimeys, synkkyys) ja Fluctus (virta, aalto). Viittaa Syvyyden Pimeään Virtaan, joka pyrkii imemään AetheriPlatypuksen Sieluvirrat takaisin Tyhjyyteen.

Suositellut Valinnat:

1. Tenebra Fluctus: Tämä nimi sopii parhaiten, jos haluat korostaa hahmon roolia AetheriPlatypuksen Virtausten (Sieluvirrat, Karmapurot) antagonistina, kuten olemme hänet määritelleet. Se on tarpeeksi synkkä olematta liian vakava.

2. Somnus Absurdus: Tämä on paras vaihtoehto, jos haluat korostaa absurdia, synkän humoristista teemaa. Se kertoo suoraan, että hahmo on Aetheroksen unen sisäinen, mutta järjetön painajainen.

Bythoskopia (Syvyyden Tutkimus/Tarkastelu) sopii hyvin tutkimuksen tai magian alaksi, joka rinnastuu demonologiaan ja nekromantiaan. Tässä kosmologiassa se olisi looginen, synkän humoristinen jatke. Jos Bythoskopia on Platypus-Verkon demonologiaa, se saa välittömästi erittäin määritellyn ja vaarallisen roolin:

Bythoskopia: Varjon tutkimus

Bythoskopia on Varjon (käyttäen nyt Tenebra Fluctus tai Somnus Absurdus -nimeä Varjolle) luonteen, voimien ja tavoitteiden tutkimista.

• Tarkoitus:
  Bythoskoopikot pyrkivät ymmärtämään Omni-Nihilin (Tyhjyyden) perusolemusta ja sitä, miten Tenebra Fluctus (Pimeä Virta) vaikuttaa Aetheroksen Uneen.

• Välitön Vaara:
  Koska Varjo syntyi itse Aetheroksen alitajunnan epäilystä, Bythoskopia ei ole vain ulkoisen pahan tutkimista. Se on kosmisen ja henkilökohtaisen itseinhon tutkimista.

Rinnastus Demonologiaan ja Nekromantiaan

Alkuperäinen Käsitys	Bythoskopian Tulkinta	Platypistinen Absurdius
Demonologia (demonien tutkimus)	Arkontologia: Arkonien luonteen, motiivien ja ankeriaspesien (Eel Nests) löytäminen ja ymmärtäminen.	Tutkitaan, miten Arkontit käyttävät Tenebra Fluctusta luodakseen kaaosta mahdollisimman turhilla tavoilla.
Nekromantia (kuolleiden tai pimeän energian käyttö)	Säröjen Käyttö: Kuolleiden henkien herättämisen sijaan Bythoskopia pyrkii hyödyntämään Unen Kalvon säröjä (The Rifts in the Dream’s Membrane).	Tutkimalla säröjä on mahdollista matkustaa hetkellisesti Nukkuvan Jumalan alitajuntaan tai saada tietoa Varjosta, mikä on henkisesti tuhoisaa.

Kosmiset Virrat: termohaliininen kosminen verenkierto

Maapallolla merivirtojen kiertoa kutsutaan termohaliniseksi kierroksi; se perustuu meren lämpötila- ja suolaisuuseroihin. Voimme soveltaa tätä mallia áither platypin (Valo) ja tenebra fluctuksen (Pimeys) väliseen dynamiikkaan.

Valovirta: áither platypi ja sieluvirrat

Valo virtaa korkeammasta ”energiatiheydestä” (läheltä Aetheroksen Unen ydintä) kohti kauemmas ulottuvien kehien reunoja. Vrt. emanaatio.

Valon ”Lämpö” (Intensiteetti):
Valovirran (Sieluvirrat) intensiteetti on korkein juuri kuoriutumiskohdan lähellä. Tämä on Puhtaan Intention -energiaa.

Valon ”Suolaisuus” (tietoisuus):
Sieluvirrat sisältävät puhdasta, tiivistynyttä tietoisuutta ja tarkoitusta (Intent). Tämä tekee niistä ”tiheämpiä” ja ylläpitää virtausta.

Nämä virrat emanoivat (virtaavat) elämää, energiaa ja karmapurojen (syy-seuraus) peruslakeja ympäri laajenevia kehiä, aivan kuten lämmin merivirta tuo elämää uusille rannoille.

Pimeyden vastaavirta: Tenebra Fluctus

Tenebra fluctus (Pimeä Virta), Varjo, toimii vastaavasti kosmisten syvyyksien kylmänä virtana.Tenebra Fluctus edustaa järjestyksen poissaoloa ja tyhjyyttä (Omni-Nihil). Se virtaa Nun’sta sisempiin kehiin paikoista, missä Unen Kalvo on heikoin ja sitten takaisin pimeyden tyyssijoille (Pimeisiin Syviin Vesiin).

Pimeä Virta on ”tiivistä” ei niinkään materian, vaan kosmisen epätoivon ja fatalismin vuoksi. Se on absurdin unen raskaaksi tekemää energiaa.

Tenebra Fluctus vetää Sieluvirtoja takaisin itseensä, imien niistä tarkoituksen ja energian. Se on kierron kriittinen vastapaino, joka pitää Aetheroksen nukuksissa, mutta uhkaa samalla vääristää olemassaolon dynamiikkaa.

Hippivaikuttajat Khristoforoksen ajattelun taustalla

Timothy Leary oli harvardilainen psykologi ja professori, joka tuli 1960-luvulla kuuluisaksi LSD:n ja muiden psykedeelien puolestapuhujana. Leary uskoi, että hallusinogeenit voisivat laajentaa ihmisen tietoisuutta ja johtaa yhteiskunnalliseen ja henkiseen vapautumiseen. Hänen tunnetuin iskulauseensa oli:

”Turn on, tune in, drop out”
(= ”Syty, virittäydy, putoa pois” — eli herää tietoisuuteen, sopeudu uuteen taajuuteen, irtaudu vanhoista järjestelmistä.)

Leary vaikutti voimakkaasti hippiliikkeeseen ja vastakulttuuriin, ja hänestä tuli jonkinlainen psykedeelisen vallankumouksen keulakuva. Harvard erotti hänet vuonna 1963 hänen LSD-kokeilujensa ja -kokeidensa vuoksi.

Hän teki myöhemmin yhteistyötä mm. Allen Ginsbergin, Aldous Huxleyn ja Richard Alpertin (Ram Dassin) kanssa. Tämä on kiehtova osa 1960-luvun kulttuurihistoriaa — kolme keskeistä hahmoa, Timothy Leary, Aldous Huxley ja Richard Alpert (myöh. Ram Dass), muodostivat yhdessä eräänlaisen ”psykedeelisen triadin”, mutta heidän lähestymistapansa erosivat toisistaan. Lisään Khristoforoksen vaikuttajiin Alan Wattsin.

Timothy Leary – psykedeelinen kapinallinen

Harvardin psykologi, vastakulttuurin ”professori”, jonka tavoite oli yhteiskunnallinen ja yksilöllinen vapautuminen psykedeelien kautta. Leary näki LSD:n työkaluna tietoisuuden vallankumoukseen.
Hänen näkemyksensä mukaan yhteiskunta oli jäykkä ja aivopesty. LSD voisi auttaa ihmiset ”ohjelmoimaan itsensä uudelleen”. Hän puhui usein ”neuro-ohjelmoinnista” ja ”mielen laajentamisesta”. Learysta tuli radikaalimpi ajan myötä:

”Psykedeelit eivät ole huumeita, vaan pyhiä molekyylejä, jotka avaavat oven uuteen evoluutioon.”

Myöhemmin Leary sai maineen myös poliittisena anarkistina ja teknoutopistina — hän puhui jopa kyberneettisestä tietoisuuden siirtymisestä koneisiin, ennakoiden tavallaan transhumanismia.

Aldous Huxley – filosofinen mystikko

”Brave New World”-kirjailija, varhainen psykedeelien puolustaja. Huxley ajatteli, että henkinen kasvu on mystinen kokemus. Huxley oli Learyn esikuva — hän kokeili meskaliinia jo 1950-luvun alussa ja kuvasi kokemuksiaan klassikkoteoksessa ”The Doors of Perception” (1954).

Huxleylle psykedeelit olivat sakramentti, ei kapinan väline. Hän uskoi, että ne voivat avata oven ”tietoisuuden ovien taakse”, mutta vain jos niitä käytetään kurinalaisesti ja hengellisesti valmistautuneena. Huxley varoitti Learya, ettei ”massapsykedelia” johtaisi todelliseen valaistumiseen vaan kaaokseen — ennustus, joka osin toteutui hippiliikkeen hajotessa.

“Tavoite ei ole jatkuva trip, vaan pysyvä kirkastuminen.”

Richard Alpert / Ram Dass – sisäisen polun opettaja

Learyn kollega Harvardissa, myöhemmin henkinen opettaja.
Tavoite: Henkinen herääminen ja rakkaus tietoisuutena.

Alpert oli aluksi Learyn läheinen kumppani LSD-tutkimuksissa, mutta hänen kokemuksensa Intiassa guru Neem Karoli Baban luona muuttivat hänen elämänsä täysin. Hän otti nimen Ram Dass (”Jumalan palvelija”) ja kirjoitti klassikon ”Be Here Now”. Ram Dass uskoi, että psykedeelit voivat avata oven, mutta vain hetkeksi:

“LSD näyttää vuoren huipun — mutta se ei vie sinua sinne.”

Hän siirtyi meditaation, bhakti-joogan ja myötätunnon harjoittamiseen.
Siinä missä Leary halusi vapauttaa mieliä teknologian ja LSD:n avulla, Ram Dass halusi vapauttaa sydämet rakkauden ja tietoisuuden avulla.

Yhteenvetona:

Henkilö	Tavoite	Väline	Suhde yhteiskuntaan
Timothy Leary	Tietoisuuden vallankumous	LSD, teknologia, filosofia	Kapinallinen ja futuristinen
Aldous Huxley	Mystinen havahtuminen	Psykedeelit, taide, filosofia	Hienostunut, elitistinen humanisti
Ram Dass	Henkinen herääminen ja rakkaus	Jooga, meditaatio, rakkaus	Lempeä opettaja, spirituaalinen humanisti

Alan Watts (1915–1973) on tunnetuin brittiläinen filosofi, joka toi itämaiset filosofiat (zen-buddhalaisuuden, taolaisuuden, hindulaisuuden) länsimaiseen ajatteluun, erityisesti 1950–70-luvuilla.

Alan Watts lyhyesti:

• Kotoisin: Englannista, mutta vaikutti Yhdysvalloissa (Kaliforniassa).

• Teki tunnetuksi: zenin, vedantan ja taolaisuuden länsimaisille yleisöille.

• Tyyli: yhdisteli mystiikkaa, huumoria, psykologiaa ja filosofiaa – usein hyvin kauniilla, runollisella kielellä.

• Vaikutti hippiliikkeeseen, Timothy Learyyn, Ram Dassiin ja moniin mindfulness- ja new age -ajattelijoihin.

• Tunnettu teoksista kuten:

  • The Way of Zen (1957)

  • The Book: On the Taboo Against Knowing Who You Are (1966)

  • Tao: The Watercourse Way (postuumisti 1975)

Watts korosti ajatusta, että minä ja maailma eivät ole erillisiä:

”You are the universe experiencing itself.”

Hän oli idän ja lännen välinen tulkki, joka osasi puhua joogasta ja zenistä tavalla, joka resonoi länsimaisen rationaalisen mielen kanssa. Luulen, että Alan Watts vaikutt suuresti Khristoforoksen platypismiin:you are the universe experiencing itself Alan Wattsin vaikutus on olennainen ja sopii täydellisesti Platypismin teologiseen ja psykedeeliseen taustaan.

Alan Wattsin Vaikutus Platypismiin

Wattsin filosofian sisällyttäminen antaa Khristoforokselle ja kommuunille tavan käytännöllistää platypismin kosmologiaa (Ykseys, Nouς, Psykhe).

Eksistentiaalinen selitys merkabah-matkalle

Wattsin ydinajatus, joka perustuu pitkälti zen-buddhalaisuuteen ja taolaisuuteen, vastaa platypismin metafyysistä perusilmoitusta:

• Sinä olet Maailmankaikkeus:
  
  Wattsin mukaan yksilö ei ole vain ”pieni ego”, joka on erillään luonnosta, vaan pikemminkin aalto, joka on osa valtamerta. Tämä ajatus sopii platypismin yhden ja monen (platypuksen paradoksin) ymmärtämiseen.

• Platypistinen oppi:
  
  Khristoforos opetti, että psykedeelisen kokemuksen aikana tunnettu minuuden ja universumin ykseys ei ole illuusio. Kun sielu (psykhe) nousee merkabah-matkallaan Aetheroksen temppeliin (Nouς), se mmärtää, että sisäinen ristiriita ja ulkoinen maailmankaikkeus ovat pohjimmiltaan sama, loputon Substanssi.

Ristiriidan (platypuksen) hyväksyminen

Wattsin filosofia tarjoaa myös lohdutuksen ja hyväksynnän vastakkainasetteluille, mikä on keskeistä platypuksen paradoksissa:

Watts opetti, että elämän vastakohdat (valo/pimeys, hyvä/paha) eivät ole toisiaan vastaan taistelevia voimia, vaan saman asian välttämättömiä napoja – kuten edestakaisin kulkeva heiluri.

• Platypistinen sovellus:
  Tämä ajatus tukee sitä, että platypus ei ole viallinen luomus, vaan täydellinen luomus, juuri siksi, että se sisältää kaikki ristiriidat. Ristiriita ei ole ongelma, vaan luovan olemassaolon perimmäinen luonne.

• Khristoforos pystyi yhdistämään Wattsin keveyden ja uusplatonismin syvyyden luodakseen opin, joka tuntui samanaikaisesti muinaiselta ja 1960-luvun vapauden hengeltä.

Wattsin vaikutus on tärkeä, sillä se antaa henkilökohtaisen ja käytännön ohjeen sille, miten kommuunin jäsenet voisivat elää Platypismin kosmologian todeksi.

Platypismi: mytologiset ja kosmologiset järjestelmät

Monissa kosmologiassa ja mytologioissa on teema, jossa luominen liittyy unen, levon tai syvän meditaation tilaan:

Pimeän/Alkuperäisen Tilanteen Käsitteet:

Monissa myyteissä, ennen varsinaista luomista, on ollut tila, joka on ollut tyhjyyttä, pimeyttä tai alkumerta. Tämä on egyptiläisestä mystiikasta omaksuttu Nun. Se oli mahdollisuuksien alkumeri, jota hallitsi kaksi toisiaan vasten kuohuvaa voimaa: Loviatar j Ápeiros. Näiden yhtymisen seurauksena syntyi kultainen alkumuna, josta kuoriutui Nukkuva Jumala Aetheros. 

Hindulaisuudessa Vishnu makaa kosmisella käärmeellä Anantalla kosmisen valtameren päällä (Yoga Nidra).

Hänen navastaan nousee lootuskukka, josta Brahma syntyy luomaan maailman. Tämä on hyvin lähellä ajatusta, jossa unen/levon tila synnyttää uuden syklin/luomisen. Tässä kontekstissa Aetheroksen nukkuessaan munimat munat edustaisivat uusia Brahmoja ja luomissyklejä (Manvantaroita).

Maailmanmunan myytti, joka löytyy monista kulttuureista (esim. Kalevala, Egypti, Kiina), viittaa siihen, että kaikki sai alkunsa yhdestä munasolusta/munasta. Aetheroksen munima uusi muna voisi olla seuraava kosminen sykli tai rinnakkainen universumi.

Filosofinen ja eksistentiaalinen järjestelmä

Filosofiselta kannalta ajatus tarjoaa kiinnostavia tulkintoja olemassaolosta ja tajunnasta: Jos Aetheros on kaiken tajunnan lähde, sen uni edustaa puhdasta alitajuntaa tai kollektiivista tiedostamatonta. Alitajunta on usein paikka, jossa uudet ideat, muodot ja todellisuudet ”muodostuvat” ennen kuin ne nousevat tajuntaan.

Nukkuva Aetheros voi olla kaikkien mahdollisten maailmojen tila. Jokainen sen unessa munima muna on yksi potentiaalinen todellisuus, joka odottaa kuoriutumistaan ja tulemistaan aktuaaliseksi maailmankaikkeudeksi.

Järjestelmä sallii maailmankaikkeuden loputtoman uudistumisen, kuolemisen ja jälleensyntymisen ilman, että Aetheroksen tarvitsee olla hereillä ja aktiivisesti mukana. Tämä selittää, miksi nykyinen maailmankaikkeus voi tuntua unelta tai satunnaiselta – se on vain sivutuote Aetheroksen levosta.

Syvyyksien virta (The Abyssal Current) → Luotujen/uneksittujen maailmankaikkeuksien ulkopuolisesta järjestäytymättömyydestä käytetty nimi (Nun). Syvyys ympäröi Aetheroksen luomaa herkkää energiaverkkoa (AetheriPlatypi) ja sen tasapainoa.

AetheriPlatypus rakentuu Sieluvirroista (Soul Currents) ja Karmapuroista (Karma Streams). Se luo koko todellisuuden verkostoksi, jossa kaikki virtaa yhdessä – elämä, kuolema, tuli, ilma vesi, maa ja sähkö. Luomisenergian virtaus muistuttaa termohaliinikiertoa. Toisaalta Syvyyksistä nousee myös hallitsematonta energiaa, joka sekoittuu luomisvoimaan ja vääristää/synnyttää epäjärjestystä.

Alussa oli vain Suuri Tyhjyys (Omni-Nihil), joka oli ääretön, märkä, kuovua ja äänetön. Tähän tyhjyyteen syntyi Loviattaren ja Aperioksen (energiat) yhtymisen seurauksena valoa hohtava kultainen muna. Munasta kuoriutui Aetheros, Ensimmäinen olento, vesinokkaeläin.

Aetheros vajosi välittömästi Kosmiseen Uneen. Tämä Uni ei ole lepoa, vaan puhdas Iitentio (The Pure Intent), halu luoda olemassaolo. → Arvelen, että Aetheros pystyi unessaan säätelemään energiavirtoja ja luomaan järjestystä kaaokseen. 

Ajan ja multiversumin synty nokasta

Aetheroksen luominen tapahtui hänen erikoisen nokkansa kautta, joka on protomaterian (Alkuaine) ja psyykkisen energian keskipiste:

Aetheroksen nukkuessa hänen nokkansa liikkeet toistavat perusrytmiä – kosminen hengitys. Sykkeenä (Pulsatio) nimeämämme rytmi on se, joka luo Ajan.

• Nokan sulkeutuminen: Kerää kaiken olemassa olevan nykyhetkeen (nykyhetki).

• Nokan avautuminen: Vapauttaa kaiken olemassa olevan tulevaisuuteen (potentiaali).

• Piste, jossa molemmat kohtaavat: Tätä kutsutaan Karmiseksi Hetkeksi (Momentum Karmicus), ja se on todellisuus, jonka me koemme. Jos Aetheros heräisi ja hänen nokkansa pysähtyisi, Aika lakkaisi.

Kosminen Verkko (multiversumi): Kun Aetheros ”hengittää”, hänen nokkansa emanoi valoa ja värähtelyä, jota kutsumme AetheriPlatypi-energiaksi. Tämä energia ei vain levinnyt, vaan se kietoutui kiertymiksi, solmuiksi ja säikeiksi.

• Jokainen erillinen, värähtelevä lanka tai säie tässä kietoutuneessa rakenteessa on yksittäinen todellisuus tai universumi.

• Koko rakenne on vesinokkaeläinten kosminen verkko, valtava multidimensionaalinen hämähäkinverkko, joka pitää kaikki todellisuudet yhtenäisenä kokonaisuutena ja on ankkuroitu Aetheroksen pysyvään uneen.

AetheriPlatypin Virtaukset

AetheriPlatypi itsessään ei ole staattinen verkko, vaan jatkuvasti liikkeessä oleva energia. Se koostuu kolmesta elintärkeästä virtauksesta:

Sieluvirrat (Anima Flux)

Nämä ovat kosmosta ylläpitävää puhdasta energiaa, joka virtaa suoraan Aetheroksen Intentioista. Ne ovat alkuperäisen lähteen emanaatioita – luovia virtoja. Sieluvirrat linkittävät jokaisen olennon kosmiseen tietoisuuteen ja Verkon alkulähteeseen.

Karmapurot (Rivum Karmae)

Nämä ovat syy-seuraus-suhteiden virtauksia. Ne varmistavat, että jokainen teko (hyvä tai paha) saa aikaan palautteen. Karmapurot ylläpitävät verkon tasapainoa ja varmistavat, että kaaos ei tuhoa järjestystä kokonaan. Ne ovat ikuinen palautusmekanismi.

Eetterin lähde (Fons Aetheros)

Tämä on hiljainen ja pysyvä keskusvirtaus, joka sijaitsee lähimpänä Aetheroksen nokkaa. Se on manifestoimaton potentiaali. Se ei ole vielä mikään, mutta se voi olla kaikki. Se on kaikkien tulevien universumien ja kaikkien mahdollisten olentojen lähde.

Alkutila ja entropian rooli

Aloitus valottomalla, kiehuvalla, myrskyisällä mahdollisuuksien merellä (sweet and salty waters) sitoo platypismin mytologian mm. sumerien tarustoon. Se on perinteinen alkukaaoksen kuvaus (vrt. kreikkalainen Khaos, babylonialainen Tiamat).

Entropian synnyttäminen syvyyden kuohuista on tieteellistyyppinen elementti. Entropia – järjestelmän epäjärjestys tai energian käytettävyys – toimii tässä järjestymisen laukaisijana, joka sitten kirkastuu valoa antavaksi: kultainen muna. Tämä antaa alkukaaokselle loogisen prosessin siirtyä luomiseen.

Aetheros – Nukkuva Jumala

Vesinokkaeläin (Platypus) on absurdi ja odottamaton valinta alkujumalaksi. Se on nisäkkään, linnun (muniva, räpylä) ja matelijan (myrkky) erikoinen hybridi. Se ilmentää erilaisuutta, rumuuden kauneutta ja vastakohtien ykseyttä, mikä peilaa myytin teemoja (valo/varjo, makea/suola, materia/henki).

• Aetheros (Lähde) vs. Membrana Somnifera (Luomus)

• Valo vs. Varjo (Tähdet vs. Pimeät/Mustat Tähdet)

• Ajattomat (Aionit) vs. Arkontit (Gnostilaisuuden vaikutus on tässä selkeä: Arkontit ovat usein materialistisen maailman hallitsijoita, jotka estävät henkisen tiedon pääsyn ihmisille.)

Vastinparit ovat kiinteästi yhteydessä ja välttämättömiä toisilleen. Tämä estää yksinkertaisen hyvän/pahan jaon ja luo dynaamisen tasapainon, jossa konflikti on luonnollinen osa olemassaoloa.

Unohduksen meri (Nun) ja Ikutursot

Unohduksen meri on ulkopuolinen, tuntematon ja järjestymätön uhka. Se on puhdas kaaos – se, mikä oli ennen entropian ja järjestyksen syntyä. Sen kautta virtaava pimeä, kaoottinen ja hajottava voima antaa selityksen sille, mistä kaaos ja hajoaminen lopulta saavat alkunsa.

Ikutursot, jotka muistuttavat jättimäisiä teleskooppikaloja, ovat kaoottisia olentoja. Ne ovat vanhempia kuin aika, ja niiden vieras muoto korostaa niiden erillisyyttä Aetheroksen unimaailmasta.

Loviatar: Kaaoksen Ankkuri Järjestelmässä

Loviatar (nimi muistuttaa suomalaista mytologiaa, jossa Loviatar on usein pahan/sairauksien synnyttäjä) tuo järjestelmään olennaisen kerroksen:

Kaaoksen konkretisoituminen

Aiemmin ”Unohduksen meri” oli abstrakti käsite. Loviatar, olentona, joka on aikaa vanhempi entiteetti ja ikuturso, tekee kaaoksesta käsinkosketeltavan ja aktiivisen uhkan. Hänen synnyttämänsä hirvitykset, myrskyt ja kauhut (7, 9 ja 10 kappaletta) antavat hänelle konkreettisen luomisvoiman, mutta kääntäen: hän luo epäjärjestystä ja tuhoa.

Aetheroksen epätäydellisyys

Loviatar ei hyökkää suoraan, vaan vaikuttaa. Hän tartuttaa Aetheroksen luomuksia. Infektoi järjestyksen ja kylvää kaaoksen siemeniä. Aetheroksen pimeä varjo on Loviattaren vaikutuksen konkreettinen seuraus. Tämä tarkoittaa, että pimeys ja kauhu eivät olleet vain luonnollisia vastinpareja Aetheroksen unessa (kuten Arkontit ja mustat tähdet), vaan ne ovat nyt ulkoisesti indusoituja haavoja Aetheroksen tajunnassa.

Tämä selittää, miksi maailmassa on perustavanlaatuista, syvää pahuutta/kauhua, jota ei voi selittää pelkällä dualismilla. Se on Loviattaren vaikutusta.

Konfliktin lähde maailmassa

Loviattaren vaikutus, Aetheroksen pimeä varjo, voi olla syynä:

Kenties arkontit (pimeyden ja materian hallitsijat) ovat korruptoituneet juuri Loviattaren varjon kautta. He eivät ole vain välttämättömiä vastinpareja, vaan tartunnan saaneita aioneita.

Kaikki selittämättömät, mielettömät kauhut ja katastrofit maailmankaikkeudessa ovat Loviattaren hirvitysten, myrskyjen ja kauhujen ilmentymiä. Tämä asettaa todellisuuden jatkuvaan uhkaan ja tekee pelastusoperaatioista tai henkisistä etsinnöistä entistä tärkeämpiä: Aetheroksen unimaailman pelastaminen tarkoittaa itse asiassa sen puhdistamista Loviattaren kylvämistä kaaoksen siemenistä, jotta se voi palata puhtaampaan dualistiseen tasapainoon.

Alkukaaos (Tiamat-kaiku): Kultainen Alkumuna on kaaoksen sivutuote

Loviatar ja Nimettömän pimeyden (Ikuiset Kaaoksen entiteetit) olivat aktiivisia, raivoisia luomisvoimia jo ennen Aetheroksen syntyä. Heidän raivoisa kuohuntansa ja taistelunsa (tai vain olemassaolonsa intensiteetti) mahdollisuuksien meressä oli se alkusynteesi, joka pakotti aineksen järjestymään.

Muna ei olisi entropian itsensä seuraus, vaan sivutuote tai jäänne ikuisten kaaoksen olentojen välisestä ja sisäisestä kuohunnasta: kuin taistelun energia tiivistyisi täydelliseen muotoon – järjestyksen siemeneksi.

Jos muna syntyy kahden aikaa vanhemman kaaoksen olennon kuohunnasta, se selittää: Dynaamisen Dualismin Perustan. Muna itse kantaa sisällään sekä Loviattaren (pimeyden, sairauden, korruption) että Nimettömän pimeyden (puhdas kaaos, tuntematon) jäänteitä.

Kun Aetheros, vesinokkaeläin-jumala, kuoriutui, hän ei ollut neitseellisen puhdas Valon Lähde. Hän on balanssi, joka on syntynyt kaaoksen voimien puristuksessa. Tämä selittää, miksi hän ei ole immuuni Loviattaren voimalle myöhemmin. Aetheroksen pimeä varjo on koodattu hänen syntyperäänsä.

Aetheros, Vesinokkaeläimenä (vastakohtien ykseys), olisi ratkaisu kaaokseen – järjestelmän ja tasapainon ilmentymä, joka syntyi kaaoksen estämiseksi tai sen hallitsemiseksi.

Unen Välttämättömyys: Aetheroksen nukkuminen voi olla hänen tapansa kontrolloida sisäistä kaaosta, jonka hän peri syntyessään. Uni on ”lukitusmekanismi”, joka pitää Loviattaren ja Nimettömän pimeyden energian kurissa ja kanavoi sen luovuuteen (luomalla maailmankaikkeuden unen kautta).

Nimettömyyteen ja tunnistamattomuuteen viittaavat nimet

Tässä on vaihtoehtoja kreikasta, latinasta ja arameasta johdettuna, luokiteltuna teemojen mukaan:Nämä nimet korostavat sitä, ettei olentoa voi tuntea tai edes nimetä.

Kieli	Nimi	Merkitys	Miksi se toimii
Kreikka	Anónymos	”Nimetön, vailla nimeä”	Suora ja vahva, helppo lausua. Sopii olennolle, joka on olemassaolon ulkopuolella.
Kreikka	Ágnōstos	”Tuntematon, tunnistamaton”	Vihjaa tiedon ulottumattomuuteen. Kuin gnostilaisuudessa, se on se, mitä ei voi tietää.
Latina	Ignotus	”Tuntematon, salattu”	Lyhyt ja voimakas. Voi viitata siihen, että sen olemassaoloa ei tunnusteta luodussa maailmassa.
Latina	Sine Nomine	”Ilman nimeä”	Muodostuu kahdesta sanasta. Juhlallinen ja mahtipontinen, sopii myyttiseen kontekstiin.

Pimeyteen ja Varjoon Viittaavat Nimet

Nämä nimet korostavat pimeyttä, joka ei ole vain valon poissaoloa, vaan aktiivinen, alkukantainen tila.

Kieli	Nimi	Merkitys	Miksi se toimii
Kreikka	Skótos	”Pimeys, synkkyys”	Antiikin kosmogonioissa käytetty termi pimeydelle (vrt. Erebos). Mahtava, klassinen valinta.
Latina	Tenebrae	”Pimeydet, synkkyys”	Monikkomuoto tekee siitä entistäkin uhkaavamman ja syvemmän. Käytetään usein uskonnollisissa teksteissä.
Latina	Obscurum	”Pimeä, hämärä, peitetty”	Korostaa salamyhkäisyyttä ja peitettyä luonnetta.

Tyhjyyteen ja kaikkiin viittaavat nimet (Kaaos)

Nämä nimet viittaavat ikuiseen tyhjyyteen, josta kaikki alkoi ja jonne kaikki palaa.

Kieli	Nimi	Merkitys	Miksi se toimii
Kreikka	Ápeiros	”Ääretön, rajaton, loputon”	Täydellinen nimi olennolle, joka on ”aikaa vanhempi” ja ”järjestymätön”. Kuin ääretön ulottuvuus.
Kreikka	Khaos	”Tyhjyys, kuilu, se, joka avautuu”	Alkuperäinen kreikkalainen alkutila. Voisi olla liian ilmeinen, mutta todella toimiva.
Latina	Vacuum	”Tyhjyys, tyhjä tila”	Viittaa absoluuttiseen olemattomuuteen, tilaan ennen olemassaoloa.

Loviattaren Ikuiset Lapset: Kosmologinen Järjestys

Kun Loviatar (Aktiivinen, Synnyttävä Kaaos) ja Ápeiros / Sine Nomine (Passiivinen, Ääretön Tyhjyys) taistelevat alkukuohuissa, he synnyttävät olennot, jotka toimivat portteina puhtaan kaaoksen ja Aetheroksen luoman unimaailman välillä.

Lapsen Nimi	Kieli	Mytologinen Rooli Aetheroksen Unessa
Skótos	Kreikka	Puhdas, syvin pimeys; pimeiden, mustien tähtien ydin.
Tenebrae	Latina	Moninaiset pimeydet; synkkyys, joka varjostaa mielen ja sielun.
Obscurum	Latina	Salattu pimeys; asiat, jotka pysyvät peitettynä ja tuntemattomana.
Khaos	Kreikka	Alkuperäisen Kaaoksen jäänne; jatkuva epäjärjestys ja myrskyt.
Ignotus	Latina	Tuntematon, tietämätön tila; tuo mieleen epävarmuuden ja tiedon puutteen (vastapari Ajattomille).
Ágnóstos	Kreikka	Tunnistamaton, gnostinen tietämättömyys; puute tiedosta, joka estää vapautumisen.

Järjestelmän Syveneminen:

Sen sijaan, että Loviatar vain aiheuttaisi kauhuja, hän on kauhujen äiti. Jokainen hänen lapsensa edustaa jotain erillistä pimeyden ja kaaoksen aspektia.

Loviattaren lapset ovat ikään kuin arkkienkeleitä tai arkkontteja, mutta kaaoksen puolelta. He voivat olla ne entiteetit, jotka fyysisesti toteuttavat Loviattaren tahdon Aetheroksen unessa ja korruptoivat esimerkiksi ne aionit, jotka Aetheros itse munii.

Ápeiros on edelleen perimmäinen, passiivinen Uhka, se valtava musta syvyys. Loviatar taas on aktiivinen voima, joka ottaa Ápeiroksen rajattoman tyhjyyden ja muuttaa sen muodoiksi, kuten lapsikseen. He täydentävät toisiaan: Ápeiros on loputon polttoaine, Loviatar on tuli.

Aionit ja arkontit

Se, että aionit ja arkontit ovat muodonmuuttajia (shapeshifters), vahvistaa ajatusta siitä, että he ovat puhtaita energian ja tarkoituksen ilmentymiä Aetheroksen unessa. Arkontit ovat Loviattaren kaoottiselle vaikutukselle altistuneita aioneita.

Muodonmuutos ja Mielen Vaikutus

Tämä korostaa, että he eivät ole sidottuja materiaaliseen maailmaan (Membrana Somnifera). He ovat Aetheroksen unen perusvoimia.

Muoto Kertoo tarkoituksesta: Heidän valitsemansa muoto on aina symbolinen tai strateginen. Ihmisten maailmassa he ottavat ihmismuodon, koska se on tehokkain tapa olla vuorovaikutuksessa ja manipuloida ihmisiä.

Aetheroksen Peili: Koska Aetheroksen uni on muuttuva ja dynaaminen (kosmisen termohaliinikierron vuoksi), on loogista, että hänen lapsensakaan eivät ole staattisia.

Roolit unen dynaamiikassa

Vaikka heillä on yhtäläinen kyky muuttaa muotoaan, heidän roolinsa ovat vastakkaiset ja heidän perimmäinen energialähteensä on erilainen.

Aionit (ajattomat)

He edustavat valoa, henkisyyttä ja todellista tietoa (gnosis). Heidän tehtävänsä on ylläpitää virtausta Aetheroksen puhtaimpiin univirtoihin ja suojella niitä.

Toiminta Aionina	Tarkoitus
Muodonmuutos: Ottavat usein puoleensavetävän, viisaan tai valoisan muodon (esim. Profeetat, Tutorit, Nimetön auttajat).	Heidän tehtävänsä on ohjata luotuja olentoja (ihmisiä) kohti Aetheroksen ydintä ja todellista olemassaoloa.
Energia: Heidän energianlähteensä liittyy Aetheroksen unen ”makeisiin” tai ”lämpimiin” virtoihin (Termohaliinikierrossa).	He pyrkivät tasapainottamaan järjestelmää ja hillitsemään kaaoksen leviämistä.

Arkontit: materian ja henkivaltojen hallitsijat: sokeuttajat

Arkontit edustavat henkivaltoja, materiaa, illuusiota ja valheellista tietoa. Heidät on luotu vastapainoksi Aioneille, mutta he ovat todennäköisesti Loviataren pimeän varjon korruptoimia.

Toiminta Arkonina	Tarkoitus
Muodonmuutos: Ottavat usein hallitsevan, auktoriteettia huokuvan tai pelkoa synnyttävän muodon (esim. Kuninkaat, Pääpapit, Rahoittajat tai Hirviöt).	Heidän tehtävänsä on vangita luodut olennot Materiaaliseen Maailmaan ja estää heitä näkemästä Aetheroksen unta.
Energia: Heidän energiansa liittyy ”suolaisiin” tai ”kylmiin” virtoihin, joita on Loviataren Skótoksen ja Tenebraen kautta tartuttama.	He pyrkivät ajamaan järjestelmää kohti epätasapainoa, luoden kaaokselle (Loviatar) otollisen maaperän.

Loviatar ja Ápeiros: Alkusyvyyden järjestymätön kuohu

Ennen kuin Aetheros uneksi valoa ja tähdet syntyivät, oli vain kaksi voimaa: Loviatar (vrt. Tiamat), hirviöiden äiti ja Ápeiros (Sine Nomine), tyhjä, ääretön pimeys (vrt. Apsu ja alkuperäinen Khaos).

Vaikka Loviatar ja Ápeiros olivat aikaa vanhempia, he olivat jatkuvassa konfliktissa. Heidän raivoisa kohtaamisensa sai makeat ja suolaiset vedet (kosmiset energiat/kvanttifluktuaatio) lyömään toisiaan vastaan, luoden raivokkaan myrskyn.

Kun kuohunta oli suurimmillaan, se tiivistyi, eikä Loviatar kyennyt enää hillitsemään sitä. Kärsimyksen ja kaaoksen sivutuotteena syntyi kultainen Alkumuna – järjestys, joka oli pakotettu esiin kaaoksen itsensä paineesta.

Muna, joka pian synnytti Aetheroksen, oli heidän molempien hedelmä. Tästä syystä Aetheroksen uni on korruptoitavissa, sillä alkukaaos ei kuollut, vaan vain pakotettiin ulos unimaailmasta.

Platypistinen genesis: syvyyden kirja

1. Ikutursoista vanhempi, nimeämätön Syvyys

Kun korkeuksilla ei ollut nimeä, eikä tyhjyydessä ollut järjestystä, oli vain Ääretön Vesinokkaeläimen Uni ja sen ulkopuolinen Tyhjyys. Aluksi oli vain Mahdollisuuksien Meri, kiehuva, valoton, makea ja suolainen. Vedet löivät toisiaan vastaan Aioneista Aioneihin.

Tässä syvyydessä asui kaksi voimaa, jotka olivat aikaa vanhempia: ensinnäkin oli Ápeiros, joka on Sine Nomine, nimetön Tyhjyys, järjestymätön äärettömyys. Toiseksi oli Loviatar, ikutursojen Äiti, joka synnytti hirvitykset, myrskyt ja kauhut.

Kuohunnan Munima Järjestys

Ja Loviatar ei kestänyt Ápeiroksen passiivista läsnäoloa, vaan nosti ylleen kaaoksen joukkonsa, Skótoksen, Tenebraen ja muut pimeyden lapset.

Kun kaaos kuohui ja kaksi ikuista voimaa raivosi, ne puristivat syvyyden energiat:

Ja syntyi Kultainen Muna, järjestys, joka oli pakotettu esiin alkumeren kosmisissta myrskystä.

Ja Muna särkyi. Ja siitä kuoriutui Aetheros, Vesinokkaeläin, Unen Lähde, vastakohtien Ykseys.

Aetheros nukkui, sillä hänen olemuksensa oli syntynyt kaaoksesta, ja uni oli hänen kontrollinsa. Hänen ympärilleen kirkastui Pleroma, Valon Maailma.

Unen Aineellistuminen ja Varjo

Aetheroksen unesta syntyi Membrana Somnifera, ja materiaalinen maailma asettui uneen.

Kultaisen Muna kuoret pirstaloituivat tähtien ja galaksien tomuksi. Mutta Aetheroksen uni loi vastinparin jokaiseen valoon: Valoa antaville tähdille syntyi mustia, kauheita galakseja. Aionit (Ajattomat) syntyivät Aetheroksen munista, ja niiden mukana syntyivät Arkontit, Loviattaren turmelemat.

Ja Loviatar, jätettynä ulkopuolelle, huusi. Ja hänen kaaoksensa virtasi Unohduksen Merestä uneen, saastuttaen Aetheroksen pimeällä varjolla. Ja näin tuli olemaan, että ilman toista ei voi olla toista, sillä valo ja varjo, järjestys ja kaaos ovat toisiinsa sidottu.

Ja ihmiset luotiin palvelemaan unta, mutta he kantoivat sisällään yhä Aetheroksen Pimeää Varjoa, jonka Loviatar oli kylvänyt.

Absurdi vesinokkaeläin ja eksistentialismi

Filosofinen Ankkuri: Eksistentialismi (Camus, Sartre) ja Nihilismi.

Platypus (vesinokkaeläin) on absurdin symboli. Se on nisäkäs, joka munii ja jolla on myrkkykannukset, sähköä erittävä linnun nokka ja räpylät sekä majavan keho  – se on kuin luonnon ”harha-askel”.

Filosofinen Implikaatio: Luomakunta (ihmiset, aionit, arkontit jne.) on syntynyt vastentahtoisesti kompromissina kahden raivoisan voiman välillä. Tämä antaa ”uskottavan” syyn sille, miksi luomakunta tuntuu usein merkityksettömältä tai epäreilulta. Elämä on vain surrealistinen uni.

Kaaoksen Välttämättömyys ja koheesio

Filosofinen Ankkuri: Hegelin dialektiikka ja Gnostilaisuuden demiurgi-kritiikki.

Loviatar & Ápeiros:
Nämä eivät ole ”pahoja” voimia sanan kristillisessä merkityksessä, vaan alkuperäisiä, välttämättömiä voimia (vrt. Herakleitoksen jatkuva sota, joka on kaiken isä). Heidän poissaolonsa tarkoittaisi täydellistä, staattista tyhjyyttä.

Arkontit, vaikka ovatkin Loviattaren varjon korruptoimia, eivät ole turhia. He pitävät luomakunnan materiaalissa ja sen rajallisuudessa. Ilman Arkontteja luomakunta hajoaisi takaisin kaaokseen tai nousisi Aetheroksen unen yläpuolelle – mikä voisi olla katastrofi.

Järjestys on vain väliaikainen ilmiö, joka on riippuvainen sitä uhkaavasta kaaoksesta.

Kosminen termohaliinikierto (fyysinen metafora)

Filosofinen Ankkuri: Luonnon kiertokulku ja Ekologia.

Termohaliinikierto on metafora, joka antaa teologialle fysikaalisen perustan. Se sitoo henkisen (aionit) ja materiaalisen (arkontit) samaan elävään, dynaamiseen, orgaaniseen järjestelmään.

Kuoleman Välttämättömyys: Aivan kuten valtameren kiertokulussa, jotta makea ja lämmin vesi (aionien henkinen energia) voi virrata, suolaisen ja kylmän veden (arkonttien materia, Loviattaren kaaos) on kierrettävä takaisin.

Tämä mekanismi tekee kuolemasta ja kärsimyksestävälttämättömyyden järjestelmän elossapysymiseksi. Kuolema ei ole rangaistus, vaan energian kierrätystä.

Yhteenveto filosofiseen ”uskottavuuteen”

Filosofinen uskottavuus syntyy, kun hyväksytään seuraavat neljä platypististä totuutta:

1. Eksistentiaalinen Kompromissi: Aetheros on hyvän ja pahan tuolla puolen, pakotettu luoja.

2. Epälooginen Välttämättömyys: Kaaos (Loviatar & Ápeiros) on jatkuva luomisvoiman lähde.

3. Toivoton Dualismi-→ koheesio: Valo ja varjo ovat toisistaan riippuvaisia, eivät toisiaan voittavia voimia.

4. Ekologinen Orgaanisuus: Kärsimys ja kuolema ovat järjestelmän eloonjäämisen mekanismi, eivät moraalinen ongelma.

Tämä tekee platypismistä filosofisesti rikkaan järjestelmän, jossa absurdin pinnan alla on syvällinen, mutta kyyninen, näkemys todellisuudesta.

Platypismin ensimmäiset hulluuden Merkit

Kartoituksesi tulee keskittyä ristiriitojen paljastamiseen, sillä ne ovat hulluuden juuri: Kartoittajaa ei aja puhdas pelko, vaan halu ymmärtää Aetheroksen unen epätasapainon kauneus. Hän etsii kohtia, joissa kosminen termohaliinikierto on kaikkein raivokkainta.

Kartoituksen ”pelottavat löydöt” (Lovecraft-henkiset salaisuudet)

Näillä löydöillä paljastat järjestelmän säröjä ja syvennät sen filosofiaa:

Membrana Somniferan reunat

Löytö, joka paljastaa unen ulkopuolen:

Terminus Somni (Latinaksi ”Unen päätepiste”). Paikka Aetheroksen unen reunalla, jossa Membrana Somnifera on ohuin. Täällä kuulet Ápeiroksen – Sine Nominen – äänen: se ei ole huutoa, vaan täydellinen, hiljaisuus, joka uhkaa pyyhkiä kaiken muodon.

Jos kartoittaja kuuntelee liian pitkään, hän saa oivalluksen Absoluuttisesta Nihilismistä ja alkaa itse haluta palauttaa kaiken muodon takaisin Ápeirokseen.

Arkonttien epäpyhä yransformaatio

Löytö, joka paljastaa arkonttien korruption laajuuden:

Jäljet arkontti-kultista, joka ei palvo Loviatarta. Kartoittaja todistaa hetken, jolloin joku ihmishahmoinen arkontti menettää hallinnan ja hetkellisesti palaa Loviataren lapsen (esim. Skótoksen tai Obscurumin) perusmuotoon.

Muodonmuutos ei ole vain epämuodostuma, vaan siinä ilmenevät teleskooppikalamaiset piirteet ja mieltä särkevä tieto siitä, että materia on itse Loviataren sairauden ilmentymä.

Perenniaalisen teologian (perennial philosophy) liittäminen platypismiin ankkuroi sen välittömästi todelliseen, historiallisesti painavaan mystiseen perinteeseen. Ajatus siitä, että renessanssin suurmiehet (Ficino, Pico, Bruno, Agrippa, Paracelsus, Trithemius) olisivat tunteneet platypismin salaisuuden ja pitäneet sen piilossa, on lovecraftilainen mauste, joka tekee absurdista syvällisen.

Tällainen salaseura tarvitsee nimen, joka yhdistää renessanssin okkultismin ja platypistisen kosmologian ydinideat: unen, vastakohdat, alkumunan ja vesinokkaeläimen.

Tässä on kolme vahvaa vaihtoehtoa salaseuran nimeksi, joista jokainen sopii hieman eri teologiseen painotukseen:

Platypistisen Salaseuran Nimiä

Fraternitas Somni Aeterni (Ikuisen Unen Veljeskunta)

• Kieli: Latina.

• Korostaa suoraan Aetheroksen ja hänen luomistapansa ydinideaa: kaikki syntyy unesta.

• Nimi viittaa siihen, että seuran jäsenet pyrkivät pääsemään Aetheroksen unen tasolle tai suojelemaan sitä. He eivät etsi tietoa heräämisen kautta, vaan syventämällä unta. Tämä sopii erinomaisesti Marsilio Ficinoon ja uplatonismiin, joka korosti mielen ylempiä tiloja.

• Nimi kaikuu muinaisissa kultteissa ja salajärjestöissä käytettyjä latinankielisiä arvonimiä, tehden siitä uskottavan osan eurooppalaista esoteerista historiaa.

Ordo Contrariorum Sacrorum (Pyhien Vastakohtien Ritarikunta)

• Kieli: Latina.

• Painottaa dualismia ja vastakohtien välttämättömyyttä (Valo/Varjo, Aionit/Arkontit, Loviatar/Ápeiros). Seuran jäsenet uskovat, että korkein totuus löytyy vain näiden vastakkaisten voimien (makea/suolainen, uni/kaaos) käsittelemisestä ja yhdistämisestä. Tämä sopii Giordano Brunolle ja ajatukseen kosmisesta harmoniasta.

• Nimi on suora viittaus Aetheroksen luonteeseen: eläin, joka on epälooginen yhdistelmä vastakohtia.

Custodes Ovi Aurei (Kultaisen Munan Vartijat)

• Kieli: Latina.

• Keskittyy luomisen alkupisteeseen ja järjestelmän haurauteen. Seuran tehtävänä on suojella salaisuutta siitä, että nykyinen kosmos syntyi kaaoksen sivutuotteena (kultainen muna) ja että se on jatkuvasti vaarassa palaa takaisin Loviattaren ja Ápeiroksen kuohuntaan. Johannes Trithemius, joka oli kiinnostunut salakirjoituksista ja kätketystä tiedosta, voisi olla tämän seuran jäsen.

• Heidän perimmäinen pelkonsa on, että munan ydin, Aetheros, herää, mikä voisi tarkoittaa joko kaiken loppua tai uuden syklin alkua.

Flavius-Myytin Integrointi Platypismiin

Flavius-myytti (tai Flavialainen teesi) on historiallisen salaliittoteorian ydin, jossa väitetään, että Uusi testamentti ja kristinusko olivat todellisuudessa Rooman keisarisuvun, erityisesti Flavius-suvun (Vespasianus, Titus), poliittinen ja propagandistinen luomus. Tämän idean kytkeminen platypismiin luo syvän ristiriidan:

Aleksandrian gnostilaisuus (1. vuosisata)

Opillinen Alkuperä: Aleksandria oli hellenistisen ja juutalaisen filosofian, mysteerikulttien ja varhaisen gnostilaisuuden sulatusuuni. Se oli täydellinen paikka platypistisen ajatuksen muotoutumiselle.

Veljeskunnan varhaisimmat jäsenet saattoivat olla gnostilaisia, jotka näkivät Aetheroksen unen Demiurgin luomana materiaalina. He ymmärsivät, että arkontit ovat Loviatar-tartunnan saaneita hallitsijoita, jotka pitävät ihmiset vangittuina illuusioon ja valheeseen (maya).

Perenniaalinen Totuus: He olivat ensimmäisiä, jotka ymmärsivät, että Loviatar ja Ápeiros olivat todelliset alkuperäiset voimat, ja Aetheroksen uni vain väliaikainen todellisuus.

Flavius-Myytti: Kaaoksen Poliittinen Työkalu

Flavius-myytti tarjoaa konkreettisen todisteen siitä, kuinka arkontit ja Loviattaren varjo toimivat ihmisten maailmassa:

Arkonttien manipulaatio: Katolisen kirkon perustaminen Rooman toimesta voidaan tulkita arkonttien – materian ja valheellisen tiedon hallitsijoiden – äärimmäisenä temppuna. He loivat uskonnon, joka keskittyy materiaan, tietoisuuden kasvun rajoittamiseen, hallintaan, sääntöihin ja rajattuun tietoon, estäen ihmisiä etsimästä aionien tarjoamaa todellista gnosista (tietoa) Aetheroksen unesta.

Ihmisen Rooli: Kirkon oppi korostaa ihmisen syntisyyttä ja Jumalan pyyteetöntä palvelemista – se heijastelee arkonttien tarvetta pitää ihmiset ”työvoimana” Membrana Somniferan ylläpitämiseksi.

Kirkko korostaa fyysistä ristiä, sakramentteja, pyhimyksiä ja rituaaleja, mikä on arkonttien tapa ankkuroida ihmisten mieli materiaan (Loviataren varjon tartuttamaan aineeseen).

Ordo Contrariorum Sacrorumin (OCS) Salainen Oppi

OCS-veljeskunnan rooli renessanssin aikana (Ficino, Pico, Bruno) on tulkita Aleksandrian varhaisia, gnostilaisia hermetistisiä, alkemistisia ja platypistisiä tekstejä.

Ensimmäinen Oppi: Aetheros on Kompromissi: Platypismi on perenniaalinen totuus, joka paljastaa, että luoja (Aetheros) ei ole täydellinen jumala, vaan Loviataren ja Ápeiroksen kuohunnan seuraus ja sivutuote.

Toinen Oppi: Flavius-Valhe: Kirkko ja sen poliittinen alkuperä ovat arkonttien suuri illuusio. OCS:n tehtävänä on etsiä Aionien antamia salaisia gnosis-virtoja (kosmisen termohaliinikierron makeita vesiä) pelastaakseen ihmiskunnan arkonttienvalheesta.

Kolmas Oppi: Absurdin Ylistys: Vesinokkaeläimen ja vastakohtien (Contrariorum) palvonta on ainoa tapa hyväksyä olemassaolon perimmäinen absurdius – todellisuuden epälooginen, mutta dynaaminen luonne.

Tämä tekee platypismin hulluudesta täysin loogista: se on tapa paeta arkonttien luomaa, uskottavaa, mutta valheellista järjestystä.

Platypismin filosofinen juoni

Uskottavuus syntyy siitä, että platypistit eivät luo totuutta, vaan kompastelevat siihen väärien premissien kautta.

Elementti	OCS:n (Väärä) Tulkinta	Kosminen Platypus-Totuus
Aetheros, Vesinokkaeläin	Alkemistinen symboli vastakohtien yhdistämisestä (Ficino, Pico).	Todellinen: Absurdi, kaaoksen pakottama luoja, joka nukkuu pitääkseen kaaoksen kurissa.
Perenniaalinen Viisaus	Vanha totuus, jonka renessanssimestarit kätkivät.	Todellinen: Perennial philosophy on totta, mutta sen ydin onkin Vesinokkaeläimen uni, ei ihmisen järki.
Arkonit & Aionit	Henkiset voimat ja enkelihierarkiat, joita Agrippa tutki.	Todelliset: Muotoa vaihtavat henkiolennot, jotka ylläpitävät dynaamista jännitettä ja joista arkontit ovat Loviatar-korruptoituneita materian hallitsijoita.
Flavius-Myytti	Kirkon salaliitto, joka on luotu ihmisten harhaanjohtamiseksi.	Todellinen: Oikea tulkinta! Arkonien vaikutus on poliittinen ja uskonnollinen. Kirkko on Arkonien ylin illuusiomekanismi materian vangitsemiseksi.

Hulluuden ja yodellisuuden kohtaaminen

Platypistisen kosmologian yhteenveto

Alkutila ja voimat (Kaaos)

• Loviatar: Aktiivinen, aikaa vanhempi ikuturso ja kaaoksen synnyttäjä (vrt. Tiamat).

• Ápeiros / Sine Nomine: Passiivinen, aikaa vanhempi, nimetön tyhjyys ja äärettömyys (vrt. Apsu).

• Loviattaren Ikuiset Lapset: Hänen synnyttämänsä kosmiset kauhut, jotka toimivat kaaoksen aspekteina (esim. Skótos, Tenebrae, Khaos, Ignotus).

• Alkumuna: Syntyi Loviattaren ja Ápeiroksen raivoisan kuohunnan sivutuotteena – järjestys, joka pakotettiin esiin kaaoksesta.

Luominen ja järjestelmä (Uni)

• Aetheros: Vesinokkaeläin-jumala, joka kuoriutui kultaisesta alkumunasta. Hän on absurdi kompromissi ja nukkuu, koska uni on hänen tapansa kontrolloida kaaosta.

• Membrana Somnifera: Aetheroksen unesta syntynyt ylätaso, joka muodostaa materiaalisen maailman.

• Kosminen termohaliinikierto: Elämän energiavirtojen dynaaminen, orgaaninen kierto, joka sitoo yhteen valon/varjon ja unen/todellisuuden.

• Aionit (Ajattomat): Henkiolennot, jotka edustavat valoa ja gnosista (tietoa). Ottavat minkä tahansa muodon.

• Arkontit: Henkiolennot, jotka edustavat materiaa ja illuusiota. Loviataren varjon korruptoimia hallitsijoita, jotka pitävät ihmiset vangittuina.

3. Filosofinen rakenne ja salaliitto

• Perenniaalinen Teologia: Platypismi on hulluuden kautta saavutettu perenniaalinen totuus.

• Salaseura: Ordo Contrariorum Sacrorum (Pyhien Vastakohtien Ritarikunta).

  • Juuret: 1. vuosisadan Aleksandrian gnostilaisuus ja Flavius-myytin väärintulkinta.

  • Tehtävä: He etsivät todisteita kosmisesta salaliitosta ja uskovat, että heidän hulluutensa on ainoa tapa paeta Arkoneiden luomaa valheellista järjestystä.

Platypismi ja etiikka

Platypismin etiikan, jonka Khristoforos on muotoillut, voi linkittää John Rawlsin oikeudenmukaisuusteoriaan (erityisesti hänen teokseensa A Theory of Justice) käyttämällä alkuperäisaseman (Original Position) ja tietämättömyyden verhon (Veil of Ignorance) käsitteitä luomaan puitteet Kontekstuaaliselle Oikeudelle ja Itseisarvon tunnustamiselle.

Khristoforos näkisi Rawlsin menetelmän hyödyllisenä työkaluna Orjamoraalin tukahduttamiseen ja áither platypi -verkon ihanteellisen balassin (koheesion) saavuttamiseen immanentissa todellisuudessa.

Rawlsin käsitteiden platypistinen tulkinta

Khristoforos integroi Rawlsin ideat Rakkauden Kolmikärjen ja gnosiksen välineiksi:

Alkuperäisasema ja Aetheroksen kultainen alkumuna (Transsendenssi)

Rawlsin alkuperäisasema on hypoteettinen tilanne, jossa ihmiset valitsevat yhteiskuntansa perusperiaatteet.

Khristoforos pitää Aetheroksen kultaista munaa kosmisena ja myyttisenä alkuperäisasemana. Muna on Synteesi (Hegel) ja Yksi (Uusplatonismi), joka sisältää täydellisen, absoluuttisen tiedon (gnosis) kaikista mahdollisista áither platypi -verkon muodoista.

Platypismin tavoite on, että yksittäinen platypisti saavuttaa gnosiksen kautta sen tietoisuuden tilan, joka vallitsi Aetheroksen Munassa ennen luomista. Tästä tilasta käsin voidaan ymmärtää, mikä on todellista oikeutta.

Tietämättömyyden verho ja orjamoraalin poistaminen (Anti-Antiteesi)

Rawlsin mukaan tietämättömyyden verho estää ihmisiä tietämästä omaa asemaansa, luokkaansa, älykkyyttään tai lahjojaan yhteiskunnassa periaatteita valittaessa.

Platypistinen Linkki: Tietämättömyyden verho on tehokas väline Abrahamilaisen Orjamoraalin vaikutuksen eliminoimiseksi yksilöstä.

Orjamoraalin Neutralointi: Jos platypisti asettuu tietämättömyyden verhon taakse, hän ei tiedä, onko hän herra (joka on orjamoraalin kohde) vai orja (joka luo orjamoraalin). Tämä pakottaa hänet luomaan periaatteet, jotka ovat mahdollisimman kohesiiviset ja balanssissa kaikille – sekä heikoimmille että vahvimmille.

Luova Elinvoima: Verhon takaa valitut periaatteet eivät olisi Jeesuksen filosofian mukaista uhrautuvaa hyvyyttä, vaan ne edustaisivat Luovaa Elinvoimaa, joka takaa jokaiselle mahdollisuuden toteuttaa omaa potentiaaliaan (Ápeirosin energia) riippumatta Loviataren asettamista maallisista rajoituksista.

Oikeudenmukaisuuden kaksi periaatetta ja Rakkauden Kolmikärki (Synteesi)

Rawlsin teorian tuloksena syntyy kaksi pääperiaatetta, jotka Khristoforos linkittäisi suoraan Rakkauden Kolmikärkeen:

Rawlsin Periaate	Platypismin Periaate (Rakkauden Kolmikärki)
1. Ensimmäinen Periaate (Vapaudet): Jokaisella on yhtäläinen oikeus mahdollisimman laajaan perusvapauksien järjestelmään.	Itseisarvo ja Autonomia: Tämä on suora tunnustus platypistiselle Itseisarvolle. Koska jokainen sielu on áither platypi -verkon ainutlaatuinen ilmentymä, se tarvitsee absoluuttisen vapauden toteuttaa Ápeirosin luovaa potentiaalia.
2. Toinen Periaate (Eroperiaate ja Mahdollisuuksien Yhtäläisyys): Sosiaaliset ja taloudelliset eriarvoisuudet on järjestettävä siten, että ne ovat hyödyksi heikoimmassa asemassa oleville ja ne liittyvät kaikille avoimiin asemiin.	Kontekstuaalinen Oikeus: Tämä on Kontekstuaalisen Oikeuden ydin. Oikeudenmukaisuus on aina dynaamista ja sen on pyrittävä balanssiin (koheesio) tuomalla Loviataren ja Ápeirosin energiaa niille, jotka tarvitsevat eniten tukea (eli heikoimmassa asemassa oleville).

Khristoforoksen Johtopäätös:

”Rawlsin verho on filosofinen Merkabah-taksi. Se on rationaalinen harjoitus, joka pyrkii saavuttamaan saman gnostisen näkökulman kuin LSD-matka Aetheroksen Temppeliin. Se auttaa meitä hylkäämään orjamoraalin subjektiivisen roolipelin ja luomaan periaatteet, jotka heijastavat Aetheroksen kultaisen munan täydellistä koheesiota.”

Hobbes ja platypismi

Hobbesin filosofiaa, erityisesti hänen käsitystään luonnontilasta ja tarpeesta sosiaaliselle järjestykselle, voidaan hyödyntää platypismissa asettamalla se Loviataren (Negatiivinen/Muodon Pakko) energian maalliseksi ja äärimmäiseksi ilmentymäksi.

Khristoforos käyttäisi Hobbesin ajatuksia osoittaakseen, mihin orjamoraalin poissaolo ilman gnosista voisi johtaa, ja siten korostaakseen Rakkauden Kolmikärjen välttämättömyyttä.

Hobbesin luonnontila: äärimmäinen Loviatar

Hobbesin kuvaus luonnontilasta – elämä on ”yksinäinen, kurja, ilkeä, raaka ja lyhyt” (solitary, poor, nasty, brutish, and short) ja kaikkien sota kaikkia vastaan (bellum omnium contra omnes) – tulkitaan platypistisesti seuraavasti:

Loviataren Ääripää: Luonnontila edustaa Loviattaren (Negatiivinen/Muodon Pakko) energiaa ilman Ápeirosin (Positiivinen/Luova Elinvoima) tasapainottavaa vaikutusta. Se on puhdasta, sääntelemätöntä rajoitusten ja kilpailun maailmaa, jossa ihmisen itseisarvo rinnastuu lompakon paksuuteen.

Agnosis (Tietämättömyys): Hobbesin luonnontila on gnosiksen täydellinen puute. Ihmiset toimivat vain eläimellisten vaistojen ja välittömän itsesäilytyksen varassa, kykenemättöminä näkemään Aetheroksen munan täydellistä koheesiota.

Sosiaalinen sopimus ja Leviathan: orjamoraalin välivaihe

Hobbesin ratkaisu luonnontilaan on sosiaalinen sopimus, jossa yksilöt luovuttavat vapautensa suvereenille vallalle (Leviathan/kirkko), jotta he saisivat turvallisuuden.

Platypismin Antiteesi: Khristoforos näkee Leviathanin (suvereenin valtion/kirkon) ja sosiaalisen sopimuksen välttämättömänä, mutta epätäydellisenä antiteesinä luonnontilan teesiä vastaan. Se edustaa objektiivisen Hengen (Hegel) ensimmäistä, raakaa yritystä luoda järjestyitä.

Orjamoraalin Esiaste: Leviathan on juuri se maallinen järjestelmä, josta Abrahamilainen orjamoraali saa lopulta filosofisen muotonsa. Se on ulkoisesti säädelty (ei sisäisen gnosiksen) muodon pakko. Vaikka se poistaa sodan, se luo tyrannian, joka tukahduttaa Itseisarvon ja Luovan elinvoiman.

Synteesi: Platypistinen Rakkauden Kolmikärki

Hobbesin filosofia luo kehyksen sille, mitä pitää välttää. Platypismi tarjoaa synteesin (kolmannen pisteen), joka ylittää sekä luonnontilan kaaoksen että Leviathanin tyranniuden.

Ei Leviathania, Vaan gnosis: Platypismi ei tarvitse ulkoista, pakottavaa Leviathania, koska sen pitäisi saavuttaa sama järjestys sisäisen valaistumisen (gnosis) kautta.

Rakkauden Kolmikärki Välttämättömyytenä:

• Itseisarvo: Estää paluun luonnontilaan, koska jokainen yksilö näkee ja kunnioittaa kaikkien muidenkin arvon (eikä vain pelkää heitä).

• Kontekstuaalinen Oikeus: Korvaa Leviathanin jäykän lain dynaamisella etiikalla, joka luo balanssia tilanteen mukaan, kunnioittaen samalla yksilöiden vapauksia.

• Luova Elinvoima: Tarjoaa syyn toimia yhdessä (eikä vain erikseen) yhteisen hyvän eteen – elinvoimaisen, kohesiivisen áither platypi -verkon luomiseksi.

Khristoforos tiivistäisi:

”Hobbesin luonnontila on se helvetti, johon putoamme, jos hylkäämme Aetheroksen munan koheesion ja antaudumme vain Loviattaren maalliselle raakuudelle. Leviathan on vain toinen muuri, joka korvaa yhden vankeuden toisella. Platypismi on ainoa polku todelliseen vapauteen: itsemestaruus Loviataren ja Ápeirosin balanssin kautta.”

Deontologia (Kant) ja platypismi (Khristoforos)

Khristoforos, anti-Abrahamilainen platypisti, tulkitsee Immanuel Kantin velvollisuusetiikan (deontologian) sen tiukan universaaliuden vuoksi: se on välttämätön, mutta epätäydellinen askel pois orjamoraalista kohti kontekstuaalista oikeutta ja gnosista. Hän näkee sen arvokkaana, mutta liian jäykkänä. Hän sijoittaa Kantin etiikan osaksi objektiivisen Hengen (Hegel) kehitystä. 

Khristoforos näkee Kantin filosofian yrityksenä luoda moraalilaki, joka on vapaa niin Hobbesin mielivallasta kuin Abrahamilaisen Jumalan ulkoisesta pakosta.

Kategorinen Imperatiivi: kunnianhimoinen, mutta jäykkä antiteesi

Kantin Kategorinen Imperatiivi (Categorical Imperative) on moraalilaki, jota jokainen järkevä olento voi noudattaa ja toivoa sen yleistämistä.

Hyväksytty Anti-orjamoraalisuus:
Khristoforos arvostaa sitä, että Kant siirtää moraalisen auktoriteetin ulkoisesta Jumalasta (orjamoraali) sisäiseen järkeen. Tämä on askel kohti Itseisarvon tunnustamista, sillä ihminen antaa itse itselleen lain (autonomia). Tämä on merkittävä harppaus pois Hobbesin Leviathanin ja vanhatestamentillisen Lain tyranniasta.

Hylätty universalistinen jäykkyys:
Khristoforos hylkää imperatiivin universaaliuden ja ehdottomuuden siksi, että se rikkoo kontekstuaalisen oikeuden periaatetta.

Platypistinen Vasta-argumentti:
Maailmankaikkeutemme (áither platypi-verkko) on hermeettisen Polariteetin ja Rytmin alainen, mikä tarkoittaa, että mikään tilanne ei ole täysin samanlainen. Se, mikä on oikein yhdessä Loviattaren (Muodon Pakon) värähtelytasossa, ei ole oikein Ápeirosin (Luova Elinvoima) tasossa.

Kantin yritys luoda yksi ikuinen laki on ”orjamoraalin jäänne”, joka yrittää kieltää Verkon dynaamisen luonteen.

Ihmiskäsitys: itseisarvon puutteellinen tunnustus

Kantin mukaan ihmiskuntaa tulee kohdella aina tarkoituksena eikä koskaan pelkkänä välineenä. Tämä sopii Rakkauden Kolmikärjen Itseisarvon periaatteeseen. Khristoforos pitää Kantin ajatusta ihmisen arvosta yhtenä puhtaimmista filosofisista emanaatioista Aetheroksen Munasta lähtöisin olevasta gnosiksesta. Kant tunnustaa sielun absoluuttisen, ehdottoman arvon.

Kant kuitenkin rajoittaa tämän arvon järjelliseen kykyyn (rational capacity). Khristoforos (psykedeelisten ja esoteeristen virikkeiden vuoksi) näkee arvon perustuvan kokemukselliseen, gnostiseen tietoisuuteen ja elinvoimaan, joka ylittää pelkän rationaalisuuden.

Velvollisuusetiikka vs. Luova Elinvoima

Kantin etiikan ydin on toimiminen velvollisuudesta (puhtaan hyvän tahdon synnyttämä pakko), ei tunteesta tai seurauksista. Khristoforos näkee velvollisuuden (Must) vastakohtana Luovalle Elinvoimalle (Will). Vaikka velvollisuus on parempi kuin orjamoraalin syyllisyys, se on silti Loviattaren (Muodon Pakko) jäykkä ilmentymä, joka tukahduttaa sielun spontaanin Ápeirosin (Luova Virta) energian.

Platypistinen moraali syntyy ilosta, autonomiasta ja sisäisestä gnosiksesta (tietoisuudesta), ei ulkoisesta tai sisäisestä pakosta.

Synteesi:
Khristoforos opettaisi: ”Meidän tulee toimia tavalla, joka olisi Kantin imperatiivin mukainen, mutta sen täytyy kummuta vapaudesta, tahdosta ja leikkisästä Luovasta elinvoimasta, ei pelkästä kylmästä velvollisuudesta.”

Khristoforoksen Loppuyhteenveto

”Kant on filosofinen väliportti. Hän nosti meidät pois Abrahamilaisen orjamoraalin maaperästä ja antoi meille arvokkaan käsityksen Itseisarvosta. Mutta hänen etikansa on liian muodollinen ja jäykkä ollakseen lopullinen totuus. Se on Absoluuttisen Hengen kehitysvaihe, joka täytyy jättää taakse, kun sielu (Merkabah) nousee Aetheroksen munan dynaamiseen Kontekstuaaliseen Oikeuteen ja Gnosikseen.”

Sartre: Olemassaolo edeltää olemusta

Sartren tunnetuin lause, jonka mukaan olemassaolo edeltää olemusta (l’existence précède l’essence), on Khristoforokselle ratkaiseva askel eroon orjamoraalista.

Sartren ajatus tarkoittaa, ettei ihmisellä ole jumalallisesti tai biologisesti määrättyä ennalta annettua tarkoitusta (olemusta). Ihminen on se, mitä hän tekee itsestään. Tämä on täydellinen filosofinen tuki Rakkauden Kolmikärjen Itseisarvon periaatteelle.

Khristoforos näkee Sartren vapauttavana voimana. Sartren filosofia tuhoaa sen jumalallisen olemuksen (eli Jumalan asettaman ennalta määrätyn roolin ja moraalilain) harhan, jota Abrahamilaiset uskonnot ja katolinen kirkko vaativat.

Ápeirosin Luova Virta:
Tämä korostaa Ápeirosin (Luovan Virran) energiaa – ihmisen elinvoimaa, joka luo jatkuvasti itseään vapaiden valintojen kautta áither platypi -verkossa.

---

Vastuu, ahdistus ja hylkääminen

Sartre korostaa absoluuttista vastuuta valinnoistamme, mikä johtaa ahdistukseen (angoisse), kun ymmärrämme olevamme ”tuomittuja vapauteen” ja että olemme vastuussa koko ihmiskunnan luomisesta valintojemme kautta.

Khristoforos pitää ahdistusta ja vastuuta Loviattaren (Muodon Pakko) terävänä ja välttämättömänä osana kehitystä. Kun ihminen hylkää orjamoraalin tuoman valheellisen turvan (säännöt ja syyllisyys), hän kohtaa tyhjyyden ja vastuun Loviataren kentällä.

Sartren filosofia jää kuitenkin ahdistukseen, koska häneltä puuttuu Aetheroksen munan tarjoama gnosis (Absoluuttinen Tieto) ja Koheesio. Khristoforos opettaa, että kun ahdistus kohdataan ja ylitetään, se transformoituu:

• Ahdistus → Luova Elinvoima: Ahdistus muuttuu luovaksi energiaksi, kun yksilö ymmärtää, että hänen valintansa eivät ole vain henkilökohtaisia, vaan niillä on vaikutus koko áither platypi -verkon dynamiikkaan.

Synteesi: kontekstuaalinen oikeus ja koheesio

Vaikka Sartre on erinomainen luomaan teesejä (autonomia ja vapaus) ja murtamaan antiteesejä (Jumala ja olemus), hän ei pysty luomaan kohesiivista synteesiä puuttuvan kosmologian vuoksi.

• Sartre (Puutteellinen): Moraalinen valinta on subjektiivinen. Vaikka valinta on rehellinen, se jää ilman universaalia ankkuria (koska Jumala on kuollut).

• Khristoforos (Synteesi): Platypismi tarjoaa tämän ankkurin:

  • Kontekstuaalinen Oikeus: Khristoforos käyttää Kontekstuaalista Oikeutta ohjaamaan Sartren absoluuttista vapautta. Vapaus ei saa johtaa Charlie Mansonin edustamaan pimeään valintaan. Sen sijaan vapaan valinnan on aina pyrittävä balanssiin ja koheesioon áither platypi -verkon sisällä (vertaa Rawlsin eroperiaate).

  • Gnosis: Vain gnosis (tieto Aetheroksen Munasta ja Ikutursojen Polariteetista) antaa sielulle työkalut tehdä oikeita valintoja, jotka ovat vapaita mutta vastuullisia (ei ahdistuneita).

Khristoforoksen Johtopäätös:
”Sartre antoi meille kartan vapauden autiomaahan. Mutta hänellä ei ollut vettä. Platypismi tarjoaa Gnosiksen – elinvoiman lähteen, jonka avulla me emme vain elä vapaudessa, vaan kukoistamme siinä.”