Kuningas puhuu lähes ainoastaan itsestään: minulla on hyvin korkea älykkyys, ehkä korkein kaikista. Puhe jatkuu absurdilla tajunnanvirralla, jossa ei ole päätä eikä häntää.

Maailmamme on typerysten hallinnassa. Tiedätte kenestä puhun. Tyhmyys ei ole rikos, mutta se aiheuttaa enemmän ongelmia kuin pahuus (Cipolla). Viitattu narsistinen ja seniili appelsiini kärsii vakavasta ylivertaisuusvinoumasta.

Edes korkea älykkyysosamäärä (ÄO) ei tee ketään immuuniksi tyhmyydelle, eikä estä moraalista rappiota. Järki (kognitiivinen älykkyys, ÄO) on mahtava työkalu, mutta myös se voidaan alistaa orjamoraalin ja Loviattaren (Muodon Pakon / esim. fasismin) tyrannian välineeksi. Khristoforoksen analyysi fasismin ja ÄO:n välisestä ristiriidasta perustuu kolmeen platypistiseen periaatteeseen:

Järjen välineellistäminen: simulacrum ja tyhmyys

Platypismi erottaa toisistaan kognitiivisen älykkyyden (kyky ratkaista ongelmia) ja gnosiksen (syvällinen, elinvoimainen ymmärrys).

Äly on työkalu

Khristoforos hylkää ajatuksen, että ÄO voisi olla ihmisarvon mitta. Korkea ÄO on vain todiste kyvystä hallita symbolista järjestelmää (koodia) nopeasti. äly ei ole immuuni Baudrillardin simulacrumille.

Nürnbergissa tuomitut natsijohtajat kellottivat helvetin korkeita älykkyysosamääriä. He olivat tehokkaan ja toimeliaan laumatyhmyyden ääriesimerkkejä: he käyttivät erittäin tehokkaita työkaluja (korkeaa älyä) morallittomien, laumaälyyn ja orjamoraaliin perustuvien tavoitteiden tuhoavaan toteuttamiseen.

Bonhoefferin ja Cipollan vahvistus

Bonhoeffer tulkitsi tyhmyyden moraalisena ja sosiaalisena ilmiönä, joka tekee ihmisen sokeaksi faktoille, kun se joutuu massan tai ideologian valtaan. Khristoforos näki tämän osoituksena siitä, kuinka Loviataren (Muodon Pakon) yhdenmukaistamisen pakko tuhoaa yksilöllisyden, moraalin ja ihmisen itservon.

Carlo M. Cipollan mukaan tyhmä ihminen aiheuttaa toisille vahinkoa hyötymättä itse. Natsijohtajat, jotka aiheuttivat osaltaan Euroopan tuhon ja maksoivat siitä hengellään, eivät vaikuta älykkäiltä, vakka kyllä he olivat.

Natsit ja fasistit ovat älyn harhan ja perkeleellisen tyhmyyden oivallisin esimerkki – he tuhosivat koheesion itsessään ja ympärillään ja polttivat samalla puoli maailmaa ja omat näppinsä.

Fasistinen laumajärki: orjamoraalin ylin muoto

Fasismi ja sen vaatima laumajärki ovat Khristoforoksen määrittelemän orjamoraalin ja Loviataren tyrannian täydellisiä ilmentymiä.

Fasismi vaatii yksilöä alistamaan oman itseisarvonsa (Rakkauden Kolmikärjen ydin) palvelemaan valtion ja rodun julkean huikentelevaista kertomusta. Tämä on vastakohta eksistentialistiselle vapaudelle (Kierkegaard). Älykkäät natsijohtajat olivat vain ideologian välineitä tässä tuhoisassa, yhdenmukaistavassa prosessissa, jossa yksilöistä tehtiin koneiston korvattavia osia.

Halun Koodaaminen: Fasismi on tukahduttavaa koodausta (vrt. Deleuze/Guattari), joka estää luovan elinvoiman vapaan virran. Se korvaa aidot halut kontrolloiduilla, massoille luoduilla vihan ja ylpeyden simulacrumeilla. Fasismia rakennetaan spektaakkeleilla ja yksilön vapauksien heikentämisellä.

Platypistinen ratkaisu: gnosiksen aktivointi

Nürnbergin oikeudenkäynnit osoittivat, että tiedolla (Bacon) ja tietämättömyydellä (Orwell) hallittu kansa voidaan ohjata tuhoon. Vastaus on löydettävä polarisaatiota syventävien rakenteiden ulkopuolelta.

Ainoa suoja tyhmyyttä ja tymentävää laumajärkeä vastaan on gnosis – syvä, henkilökohtainen tieto paradoksista ja koheesiosta (Ápeiros & Loviatar tasapainossa). Älykkyys on todellista vain, jos se kykenee hyväksymään maailman ristiriitaisuuden ja yksilöiden erilaisuuden sekä toimimaan kontekstuaalisen oikeuden mukaan.

Platypistinen aktivointi on kehotus käyttää älykkyyttä gnosiksen etsimiseen ja Rakkauden Kolmikärjen toteuttamiseen, ei tuhoavaan ja alistavaan politiikkaan, polarisaatioon tai ideologioilla orjuuttamiseen.

Nürnberg osoitti, että ÄO on hyödytön suojapuku Loviataren harhaanjohtavassa myrskyssä, jos se on erotettu yksilön itsearvosta. Kun järki palvelee orjamoraalia, se on pahempaa kuin tietämättömyys – se on silkkaa tyhmyyttä. Vapaus edellyttää yksilöllisyyden ja erilaisuden hyväksymistä.

Sisällytetään älyn harhaa pohtivaan ajatusleikkiin herrat nimeltä Gustave Le Bon, Pierre Bourdieu ja Michel Foucault. Nämä ajattelijat tarjoavat Khristoforokselle erinomaiset työkalut analysoida, kuinka laumajärki ja hallintamekanismit murtavat Itsenäisen Arvon kaikilla tasoilla.

Platypistinen analyysi: mielen kontrolli ja älyn orjuus

Gustave Le Bon: massojen tyhmyys ja Loviattaren voitto

Gustave Le Bonin teos ”Joukkopsykologia” (Psychologie des Foules) tarjoaa Khristoforokselle primäärisen sosiologisen perustan sille, miksi korkea ÄO pettää joukossa.

Le Bonin mukaan joukossa yksilön tietoinen persoonallisuus katoaa, ja yksilöiden alitajuinen, primitiivinen luonteensa nousee pintaan. Älykkyys (ÄO) liukenee masaan; kaikki tunteet ja ajatukset yhdenmukaistuvat ja tarttuvat. (Vrt. mielenosoitukset, mellakat, urheilutapahtumat, huliganismi).

Tämä on hyvä kuvaus siitä, kuinka Loviattaren (Muodon Pakon) tyranniassa joukko imee itseensä yksilön itseisarvon. Le Bonin massa on juuri se passiivinen, yhdenmukaistettu ja helposti johdettava entiteetti, jonka Khristoforos hylkää. Korkeasta älykkyydestään huolimatta natsijohtaja oli ideologisen massan alaisuudessa vain korvattava työkalu banaalissa kollektiivisessa spektaakkelissa.

Michel Foucault: valta/tieto ja orjamoraalin anatomia

Michel Foucault’n analyysit vallan ja tiedon (pouvoir/savoir) suhteesta selittävät, kuinka ÄO:n kaltainen ”ominaisuus” muuttuu kontrollin välineeksi.

Foucault näkee vallan tuottavana verkostona eikä pelkästään kieltävänä tai rajoittavana ylhäältä alas valuvana rakenteena. Valta tuottaa tietoa (esim. ÄO-testejä, lääketieteellisiä diagnooseja) luodakseen normeja ja hallittavia subjekteja.

Platypistinen Tulkinta:

Orjamoraalin Anatomia: Natsijohtajien ÄO-tulokset, samoin kuin kaikki modernin yhteiskunnan mittausjärjestelmät (esim. työtehokkuus, sosiaalinen media), ovat Foucault’n kuvaamia ”tieto/valta”-mekanismeja.Ne kuvaavat normatiivisia subjekteja, jotka alistuvat järjestelmään. Korkea ÄO on vain todiste siitä, että subjektilla on hyvät edellytykset toimia kontrolloituna välineenä.

Platypismi vaatii Itsenäisen Arvon puolustamista tätä normaaliuden koodaavaa valtaa vastaan. Aito gnosis murtautuu tiedon (Foucault’n ’savoir’) hallinnan läpi etsimällä Kontekstuaalista Oikeutta.

Pierre Bourdieu: pääomat ja maku

Pierre Bourdieun käsitteet habitus, kenttä ja pääoman eri muodot (kulttuurinen, sosiaalinen) selittävät, kuinka laumamieli ilmenee samankaltaistavana maun ja sosiaalisen dynamiikan kautta.

Kulttuurinen Pääoma: ÄO-testit ja akateeminen menestys ovat kulttuurista pääomaa, jonka hallitseva luokka hyväksyy ja jota se arvostaa. Se antaa etuoikeutetun aseman kentällä (esim. akatemia, politiikka). Natsijohtajat edustivat älyllisesti korkeaa habitus-tasoa.

Platypistinen Tulkinta:

Simuloidun arvostuksen kritiikki: Khristoforos näkee, että korkea ÄO-tulos on vain simulacrum aidosta viisaudesta. Se on vain yksi kulttuurisen pääoman muoto, jonka ideologia (fasismi, kommunismi tai kapitalismi) on koodannut tavoiteltavaksi ominaisuudeksi.

Laumamielen koodi: Laumamieli on sosiaalista painetta noudattaa kentällä hyväksyttyä habitusta – se pakottaa ÄO-johtajan luopumaan yksilöllisestä moraalisesta vastuusta pysyäkseen lauman ja valtakeskuksen johdossa.

Fasismi (ja kaikki yhdenmukaistavat ideologiat) on Loviattaren ja simulacrumien täydellinen yhdistelmä:

1. Le Bon: Laumasieluisuus liuttaa yksilön ÄO:n ihmismassan alitajuntaan (Passiivisuus).
2. Foucault: Laumasieluisuus käyttää tietoa luodakseen hallittavia ja normitettuja subjekteja (Orjamoraali).
3. Bourdieu: Laumasieluisuus palkitsee kulttuurisella pääomalla ne, jotka alistuvat kentän tuhoisaan habitus-koodiin.

Gnosiksen tehtävänä on murtaa tämä kolmen tason kontrolli: paeta joukosta (Le Bon), purkaa ÄO:n kaltaiset valta/tieto-normit (Foucault) ja hylätä koodattu kulttuurinen pääoma (Bourdieu) etsimällä Luovaa Elinvoimaa ja Itsenäistä Arvoa.

Ajatusvinoumat Platypismin Mekanismina

Ajatusvinoumat (kognitiiviset harhat) ovat Khristoforoksen filosofiassa juuri niitä mikrotason mekanismeja, joilla Loviattaren (Muodon Pakon) järjestelmä ylläpitää orjamoraalia ja Simulacrumeja yksilön mielessä. Ne ovat todiste siitä, kuinka helposti ÄO alistuu kollektiiviselle tyhmyydelle.

Kaikki nämä harhat ovat tapoja, joilla järjestelmä koodaa yksilön ja joukon mielen estääkseen ymmärryksen (aidon, ristiriitaisen tiedon) saavuttamisen ja pakottaakseen yksilön yhdenmukaisuuteen.

Kognitiivinen Dissonanssi (Cognitive Dissonance)

Kognitiivinen dissonanssi on psykologinen epämukavuus, joka syntyy ristiriidasta omien uskomusten, arvojen ja käyttäytymisen välillä.

Se on epämiellyttävä tunne, joka syntyy, kun ihminen kohtaa ristiriitaisia tietoja tai hänen toimintansa on vastoin hänen käsityksiään. Yksilö pyrkii vähentämään tätä jännitettä esimerkiksi muuttamalla käyttäytymistään, muuttamalla uskomuksiaan tai perustelemalla toimintaansa uudelleen.

Tämä on Loviattaren (Muodon Pakon) puolustusmekanismi. Platypus-paradoksi on olemukseltaan kognitiivinen konsonanssi ristiriitojen hyväksymisessä.

Kognitiivinen konsonanssi on kahden tai useamman yhteensopivan ja ristiriidattoman kognition, eli tiedon, ajatuksen tai asenteen välistä sopusointua. Se on kognitiivisen dissonanssin vastakohta, joka syntyy ristiriitaisten ajatusten tai asenteiden välillä. Kognitiivinen konsonanssi tarkoittaa sitä, että tiedot ja uskomukset ovat sopusoinnussa keskenään.

Orjamoraalin vallassa ihminen ei kestä ristiriitaa (esim. ”olen hyvä ihminen, mutta teen pahoja asioita”), vaan mieluummin vääristää totuuden tai ulkoistaa vastuun (kuten natsijohtajat, jotka uskoivat tekevänsä ”velvollisuutensa”). Järjestelmä ylläpitää tätä dissonanssia välttämällä Itsenäisen Arvon tunnustamisen.

Vahvistusharha (Confirmation Bias)

Taipumus etsiä, tulkita, suosia ja muistaa tietoa, joka vahvistaa omia jo olemassa olevia uskomuksia.

Tämä on simulacrumien ylläpito. Järjestelmä on luonut koodatun uskomuskehyksen (ideologian), ja vahvistusharha estää yksilöä näkemästä tämän ulkopuolelle. Se on mekanismi, jolla joukko (Le Bon) pysyy sokeana faktoille ja sulkee pois kaiken ristiriitaisen tiedon. Se on suora vastustus Vesinokkaeläimen paradoksin hyväksymiselle.

Yksimielisyysharha / Väärä Konsensus (False-Consensus Effect)

Taipumus olettaa, että omat uskomukset, mielipiteet ja käyttäytyminen ovat yleisempiä ja normaaleja kuin ne todellisuudessa ovat.

Tämä on orjamoraalin ja laumajärjen sosiologinen liima. Se luo illuusion, että passiivisuus ja yhdenmukaisuus ovat normaaliuden (Foucault’n normi) merkkejä. Se motivoi ihmisiä alistumaan ideologiaan pelosta joutua lauman ulkopuolelle, mikä tukee Loviattaren tarvetta samankaltaistaa (vrt. Bourdieu, habitus).

Informaatiovinouma (Information Bias)

Taipumus etsiä lisää tietoa, vaikka olemassa oleva tieto riittäisi parempaan päätöksentekoon (usein epävarmuuden välttämiseksi).

Tämä osoittaa, että ÄO on alistettu epävarmuuden pelolle. Sen sijaan, että yksilö tekisi eksistentialistisen hypyn (Kierkegaard) ja toimisi olemassa olevan tiedon pohjalta, hän hakee loputtomasti lisää ulkoista auktoriteettia (Baconin ”tietoa”), joka on usein vain uusia simulacrum-tasoja tai disinformaatiota. Se on passiivisuutta ja vastuun pakoa.

Rajausvinouma (Framing Effect)

Päätösten tekeminen riippuu siitä, miten vaihtoehdot on esitetty (rajattu), eikä vaihtoehtojen absoluuttisesta sisällöstä.

Tämä on todiste siitä, että kieli ja diskurssi (Derrida, Foucault) koodaavat todellisuuden. Ideologiat käyttävät rajausvinoumaa esittämällä tuhoisia toimia (esim. sota, sorto) ”puolustuksena” tai ”puhdistuksena”.

Platypismi vaatii dekonstruoimaan (Derrida) kehyksen ja näkemään asiat Itsenäisen Arvon ja Kontekstuaalisen Oikeuden kannalta.

Baader-Meinhof-Efekti (Frequency Illusion)

Kun asia tai sana on huomattu ensimmäisen kerran, se alkaa näkyä kaikkialla.Vaikka tämä on luonnollinen kognitiivinen ilmiö, Khristoforos näkee sen osoituksena siitä, kuinka helposti mieli ohjelmoidaan.

Ideologian tai disinformaation (esim. natsipropaganda) koodi (vrt. Deleuze/Guattari) istutetaan kerran, minkä jälkeen mieli alkaa itse etsiä ja vahvistaa sitä kaikkialla. Se on sisäistetty orjamoraalin toimeenpanija.

Kaikki nämä vinoumat ovat vastakohtia Khristoforoksen tarjoamalle tiellä: Aito gnosis vaatii kykyä hyväksyä kognitiivinen dissonanssi, etsiä ristiriitaa ja hylätä joukon (Le Bon) luoma väärä konsensus. Ne ovat mielen ketjuja, jotka on murrettava merkabah-ymmärryksen avulla.

Ylivertaisuusvinouma (Dunning–Kruger Effect & Illusory Superiority)

Yksilöt, joilla on korkea ÄO tai asiantuntemus tietyllä alalla, usein yli-arvioivat kykyjensä laajuuden ja pätevyytensä aloilla, joilla he ovat epäpäteviä (esim. moraali, tunneäly, sosiologia). He luottavat siihen, että heidän ÄO:nsa suojaa heidät virheiltä.

Tämä on Itsenäisen Arvon illuusio, joka perustuu symbolisen pääoman (korkea ÄO) liialliseen luottamiseen (vrt. Bourdieu). Korkean ÄO:n omaava henkilö on erityisen altis uskomaan olevansa immuuni kollektiiviselle tyhmyydelle (Bonhoeffer/Cipolla), mikä tekee hänestä juuri passiivisen ja alttiin kohteen Loviattaren Muodon Pakolle. Heidän älykkyytensä pettää heidät uskomaan, että he ymmärtävät enemmän kuin ymmärtävät, vaikka he ovat saavuttaneet vain ÄO-simulacruminsa.

Auktoriteettiharha (Authority Bias)

Tämä vinouma selittää, kuinka älykkäät ihmiset, jotka tuntevat tiedon (Bacon) arvon, alistuvat disinformaatioon ja diktatuureihin.

Mekanismi: Taipumus pitää auktoriteettihahmon mielipidettä totuutena, riippumatta sen sisällöstä, ja noudattaa hänen ohjeitaan, usein jopa omantunnon kustannuksella (vrt. Milgramin koe).

Tämä on suora seuraus orjamoraalin sisäistämisestä. Khristoforos väittää, että symbolisen järjestyksen (Valtio, Kirkko, Fasismin johtaja) vallan alla korkeasti koulutetut ihmiset ovat usein parhaita välineitä, koska he osaavat tehokkaasti toteuttaa auktoriteetin antamat käskyt (korkea ÄO). Älyllinen kyky alistetaan hierarkialle ja Kontrollin Loviattarelle. Auktoriteettiharha estää Kontekstuaalisen Oikeuden soveltamisen.

Ankkurointiharha (Anchoring Effect)

Ankkurointiharha kuvaa, kuinka ideologinen koodaus saa pysyvän jalansijan älykkäissä mielissä.

Mekanismi: Taipumus luottaa liikaa ensimmäiseen saatavilla olevaan tietoon (”ankkuriin”) päätöksiä tehtäessä tai mielipiteitä muodostettaessa. Vaikka myöhempi tieto osoittaisi ankkurin virheelliseksi, se vaikuttaa yhä lopputulokseen.

Fasismi tai kommunismi on tehokas koodaus-ankkuri (vrt. Deleuze/Guattari). Kun ÄO-henkilö on altistettu ideologian alkuperäiselle valheelle (esim. rodullinen ylemmyys, luokkasota), hänen ÄO:nsa ei riitä kumoamaan ankkuria, vaan se alkaa käyttää vahvistusharhaa tukeakseen sitä. Älystä tulee tässä tapauksessa ankkurin puolustusmekanismi sen sijaan, että se olisi gnosiksen etsinnän väline. Tämä estää yksilöä tarttumasta Vesinokkaeläimen paradoksiin ja rikkomaan ankkuria.

Disclaimer: Khristoforos on fiktiivinen henkilö. Hänen luomansa platypismi on filosofinen työkalu, jonka avulla jäsennän maailmaa ja sen ilmiöitä.