Platypismi on gnostilaisen mystiikan, anti-autoritaarisen yhteiskuntakritiikin, ranskalaisen postmodernin filosofian, eksistentialismin ja Itä-Aasian hengellisten oppien synteesi. Itämaiset opit muodostavat platypismin filosofisen selkärangan. Platypismi tarjoaa välineitä abrahamilaisen orjamoraalin haastamiseen.
Khristoforoksen näkökulmasta nämä itäiset opit ovat vapauttamisen teknologioita. Ne tarjoavat todisteet ja menetelmät sille, että on mahdollista elää ilman syytä, syntivelkaa ja dogmia, ja saavuttaa makariotes (autuus) tässä elämässä.
Taolaisuus: Vapauden ja paradoksin lähde
Taolaisuus korostaa filosofista moniarvoisuutta, yksilökeskeisyyttä sekä luonnonmystiikkaa, mikä erottaa sen kungfutselaisuudesta. Taolaisuus (Tao Te Ching) on platypismille tärkeä ontologinen (olemassaoloa koskeva) lähde.
Taolaisuuden peruskäsite on dao, todellisuuden perusta, jota voi kuvailla ainoastaan paradoksein. Taolaisuudessa perinteinen luontoa sieluttava ajattelutapa kehittyi opiksi, joka mietiskelyn ja luonnonmukaisen elämän avulla pyrkii todellisuuden alkusyiden spontaaniin tajuamiseen ja kokemiseen.
|
Taolainen Käsite |
Platypistinen vastaavuus | Synteesi ja merkitys |
| Dao (tao) | Aetheros | Dao on kaiken perimmäinen, nimeämätön lähde ja voima, joka on sanojen tuolla puolella. Khristoforos asettaa Aetheroksen samanlaiseksi kaiken alkusyyksi ja tiedon (gnosiksen) kohteeksi. |
| Wu Wei (Teoton tekeminen) | Spontaanisuus ja Vapauden Laki | Toimimista luonnollisesti, ilman pakkotoimia tai vastustusta. Tämä on vastakohta Loviataren (Muodon Pakko) pakottamille säännöille. Platypismi opettaa, että Itseisarvo ilmenee luonnollisesti Vapauden laissa. |
| Yin ja Yang | Platypuksen Paradoksi | Yin ja Yang kuvaavat vastakohtien ykseyttä ja dynaamista tasapainoa. Khristoforos kohottaa tämän Platypuksen Paradoksiksi, joka ei ainoastaan tasapainota vastakohtia (esim. maskuliinisuus/feminiinisyys, henki/aine, hyvä/paha), vaan ylistää ristiriitaa ja monimuotoisuutta itseään. |
Taolaisuus on Khristoforoksen platypismille kuin alkuperäinen, itäinen manifesti monissa keskeisissä opetuksissa. Taolaisuuden ydinkäsitteet vastaavat suoraan platypismin tärkeimpiä ontologisia ja epistemologisia (tietoteoreettisia) periaatteita.
Ontologia: todellisuuden perusta (Dao ≈ Aetheros)
Paradoksaalisuus ja nimeämättömyys: Dao on todellisuuden perimmäinen perusta, joka on luonteenomaisesti nimeämätön ja jota voidaan kuvata vain paradoksein (esim. ”Tie, josta voidaan puhua, ei ole ikuinen Tie”). Khristoforos näkee Aetheroksen samoin: se on kaiken alkusyy, joka ylittää ihmisen kielellisen ja käsitteellisen ymmärryksen.
Dao on Platypuksen paradoksin kosmologinen esikuva. Se ei ole homogeeninen, vaan Yin ja Yang -voimien dynaaminen, ristiriitainen ykseys. Platypismi nostaa tämän periaatteen korkeimmaksi opiksi, joka todistaa, että monimuotoisuus on luonnollista järjestystä.
Epistemologia: spontaani ymmärrys (mietiskely ≈ gnosis)
Taolainen pyrkimys todellisuuden alkusyiden spontaaniin tajuamiseen vastaa Khristoforoksen gnosiksen (ymmärrys/tieto) etsimistä. Taolainen luonnonmukainen elämä, mietiskely ja vastarinnan hylkääminen (Wu Wei) mahdollistavat sisäisen oivalluksen (Synesis).
Khristoforoksen merkabah-matka Aetherokseen muistuttaa meditatiivista prosessia: mielen tyhjentäminen (vastaten mietiskelyä), jotta tieto ja alkusyyt voivat ilmetä spontaanisti ilman ulkoista dogmia tai pakkoa. Molemmissa on kyse episteemisen auktoriteetin siirtämisestä sisäiseksi.
Etiikka ja yksilökeskeisyys: vapaus kontrollista
Taolaisuuden yksilökeskeisyys ja irrottautuminen konventionaalisista sosiaalisista säännöistä on vastakkainen kungfutselaiselle hierarkialle – aivan kuten platypismi on vastakkainen abrahamilaiselle orjamoraalille.
Wu Wei (Teoton tekeminen): Tämä on vastakohta Loviattaren (Muodon Pakko) pakottamille säännöille. Platypismi opettaa, että Itseisarvo ilmenee luonnollisesti Vapauden laissa.
Kun yksilö toimii Daoa seuraten (eli luonnollisesti ja spontaanisti), hän elää Vapauden lain mukaisesti, eikä tarvitse ulkopuolelta pakotettuja sääntöjä. Itseisarvo on taattu, kun toiminta ei ole peräisin syntivelasta, syyllisyydentunteesta tai alemmuudesta. –> Platypismi tunnustaa kaikkien ihmisten kuuluvan Itseisarvon, Kontekstuaalisen oikeuden ja Vapauden lain piiriin.
Khristoforos näkee taolaisuuden historian todisteena siitä, että ihmisen luonnollinen tila on vapaa, moniarvoinen ja spontaani, eikä syytöksen ja hallinnan alainen.
Hindulaisuus: kosmologia ja rakkaus
Vaikka platypismi hylkää hindulaisuuden dogmaattiset osat (kuten karman ja jälleensyntymisen perinteiset tulkinnat), se omaksuu tiettyjä kosmisia ja emotionaalisia (bhakti) käsitteitä.
| Hindulainen Käsite | Platypistinen vastaavuus | Synteesi ja merkitys |
| Atman/Brahman | Aetheros ja Itseisarvo | Atman (yksilön perimmäinen sielu) ja Brahman (universaali todellisuus) ovat sama. Khristoforos kääntää tämän: Jokaisen ihmisen Itseisarvo on suora yhteys Aetherokseen. Tämä asettaa yksilön sisäisen arvon (Itseisarvon) ulkoisen auktoriteetin yläpuolelle. |
| Bhakti Yoga (Rakkauden tie) | Agape (Universaali Rakkaus) | Bhakti on omistautumisen, antautumisen ja ehdottoman jumalallisen rakkauden tie. Khristoforos tekee tästä Agape-rakkauden ytimen: vapautuminen saavutetaan rakastamalla ehdoitta ja tunnistamalla universaali ykseys. |
| Maya (Illusio) | Simulacrum | Maya on harha, joka peittää todellisuuden ykseyden. Khristoforos näkee abrahamilaisen orjamoraalin ja modernin kulutusyhteiskunnan tuottamana aimulacrumina – sosiaalisesti jaettuina valheina, jotka estävät ihmisiä saavuttamasta perimmäistä tietoa. |
Buddhalaisuus: kärsimyksen lopettaminen ja mielen vapauttaminen
Buddhalaisuus tarjoaa Khristoforokselle käytännön psykologisia työkaluja mielen ohjelmoinnin purkamiseen.
Khristoforos tulkitsee zen-buddhalaisuutta käytännön psykologisena työkaluna orjuuttavasta Abrahamilaisesta orjamoraalista vapautumiseen. Zen tarjoaa platypismille menetelmän, jolla käsitteellinen mieli ja sen luomat illuusiot (kuten syntivelka ja alemmuus) voidaan ylittää, jotta makariotes (autuus) ja synesis (oivallus) voidaan kokea välittömästi.
| Buddhalainen käsite | Platypistinen vastaavuus | Synteesi ja merkitys |
| Dukkha (Kärsimys) | Velka ja Alemmuus | Kärsimys syntyy kiintymyksestä ja halusta. Khristoforos tulkitsee dukkhan syntyvän erityisesti olemassaolo- ja syntivelasta ja alemmuuskomplekseista (orjamoraalin sivutuotteista). |
| Anatta (Ei-minä) | Rakastajan kuolema | Oivallus siitä, että pysyvää, itsenäistä minää ei ole olemassa. Khristoforos näkee tämän välttämättömänä askeleena: orjamoraalin luoman egon täytyy kuolla (Rakastajan kuolema), jotta aito, itseisarvoon perustuva olemus voi syntyä. |
| Nirvana/Vapautuminen | Makariotes (Autuus) | Nirvana on kärsimyksen loppu ja perimmäisen vapauden tila. Khristoforos kutsuu tätä tilaa makariotekseksi – tila, joka saavutetaan paitsi kiintymyksestä luopumalla, myös luovalla elinvoimalla (eros). |
Käsitteellisen mielen hylkääminen: anti-simulacrum
Zen-buddhalaisuus opettaa, että kärsimys syntyy kiintymyksestä ajatuksiin ja kieleen. Khristoforos omaksuu tämän:
Sanat vs. todellisuus: Khristoforos tulkitsee kielen (erityisesti abrahamilaisen orjamoraalin kielen) välineenä, jolla luodaan simulacrum (valheellinen todellisuus). Zenin opetus käsitteiden (sanojen) hylkäämisestä ja suoraan kokemukseen siirtymisestä on Khristoforokselle tärkein ase simulacrumien ylläpitämää harhaa vastaan.
Syntivelan purkaminen: Jos mieli lakkaa luomasta eroa, se lakkaa luomasta myös eroa minän ja ulkoisen auktoriteetin välille. Tämä purkaa kaiken syntivelan ja alemmuuden tunteen, jotka orjamoraali on mieleen koodannut.
Zazen ja Kōan: Tie synesikseen ja merkabah-matkaan
Zazen (istumameditaatio) ja Kōanit (ratkaisemattomat arvoitukset) ovat Khristoforokselle menetelmiä, jotka pakottavat mielen pois sen tavanomaisista, binäärisistä ajatusmalleista.
Zazenin avulla ihminen laskeutuu platypistiseen Phylia-tilaan (tyhjä astia), joka on valmis täytettäväksi. Sen sijaan, että astia täytettäisiin Loviattaren (Muodon Pakko) muodoilla ja säännöillä, se täytetään välittömällä oivalluksella ja makarioteksen (autuuden) kokemuksella.
Kōanit ohjaavat mielen platypuksen paradoksiin. Ne luovat tietoisen ristiriidan, jonka ratkaiseminen (tai paremminkin sen läpi näkeminen) johtaa synesikseen – äkilliseen, epäloogiseen oivallukseen. Tämä on Khristoforoksen merkabah-matkan tavoite: nousta ulos dualistisesta todellisuudesta. Esimerkkejä:
- ”Polttopuu muuttuu tuhkaksi, eikä siitä tule enää polttopuuta”.
- ”Verbaalinen ja nonverbaalinen ovat kuin köynnöksiä, jotka ovat kiinni puussa”.
Minuuden kuolema: Rakastajan kuolema
Zenin perimmäinen oivallus ei-minästä (anatta) on kytköksissä Khristoforoksen käsitteeseen Rakastajan kuolemasta.
- Zenin Anatta: Ei ole pysyvää, erillistä itseä. Ego on illuusio.
- Platypismin tulikoe: Rakastajan kuolema on orjamoraalin luoman egon (se, joka tuntee syyllisyyttä ja syntivelkaa) kuolema. Vain tämän kuoleman jälkeen ihminen voi täysin omaksua Itseisarvonsa ja toimia Agape-rakkauden ohjaamana.
Zen tarjoaa käytännön menetelmän Abrahamilaisen egon purkamiseen.
Rakastajan kuoleman ydin
Khristoforoksen käsite rakastajan kuolemasta on platypismin ytimessä oleva gnostilainen ja psykologinen prosessi, joka on välttämätön, jotta yksilö voi hylätä abrahamilaisen orjamoraalin ja saavuttaa Itseisarvonsa ja makarioteksen (autuuden). Rakastajan kuolema ei tarkoita fyysistä kuolemaa, vaan pikemminkin henkisen ja egoistisen minän tuhoa.
Rakastajan kuolema on Khristoforokselle kuolema orjuuden, syntivelan ja alemmuuden luomalle identiteetille. Se on prosessi, jossa phylia (tyhjä astia/potentiaali) puhdistetaan ja täytetään uudelleen vapaudella, ymmärryksellä ja kiintymyksellä.
Kuolema vanhalle egolle (orjan kuolema)
Rakastajan kuolema kohdistuu seuraaviin orjamoraalin rakennelmiin: Kuolema sille minälle, joka tuntee olevansa jatkuvasti syntivelassa ulkoiselle auktoriteetille (Jumalalle, kirkolle, yhteiskunnalle).
Kuolema sille minälle, joka on ohjelmoitu tuntemaan alemmuutta (kokemaan itsensä riittämättömäksi ja puutteelliseksi) ja joka etsii ulkoista hyväksyntää.
Kuolema minälle, joka tarvitsee Loviattaren (Muodon pakko) asettamia tiukkoja sääntöjä, normeja ja binäärisiä jaotteluja (oikea/väärä, puhdas/saastainen) toimiakseen oikein ja moraalisesti.
Syntymä uudelle minälle (rakastajan syntymä)
Kuoleman prosessi mahdollistaa uuden identiteetin nousun, joka on itse Rakastajan minä. Kun vanha, syntivelkainen ego kuolee, yksilö lunastaa takaisin itselleen ainutkertaisen Itseisarvonsa, joka on hänelle luontainen (syntymäoikeus). Tällöin olemassaoloa ei koeta velkana (jollekkin), vaan vapautena (jostakin).
Kuoleman jälkeen syntyvä minä tuntee Agape-rakkautta (universaali, ehdoton rakkaus). Tämä minä kykenee toimimaan vapaasti, eettisesti ja vastuullisesti, ilman syyllisyyden tai pelon sanelemaa kontrollia.
Phylia-astia täyttyy nyt luovalla elinvoimalla (eros), oivalluksella (synesis) ja rakkaudella (agape), mikä johtaa makariotekseen (autuuteen)
Khristoforoksen gnostinen viittaus
Khristoforos vertaa rakastajan kuolemaa mystisiin perinteisiin, kuten Zen-buddhalaisuuden ei-minään (anatta) ja psykedeelisiin ego-kuoleman kokemuksiin (Timothy Leary ja Huxley). Se on oivallus siitä, että ”sinä, jonka luulet olevasi, et ole sinä.”
Rakastajan kuolema on välttämätön puhdistusrituaali, joka katkaisee kaikki siteet orjamoraaliin, mahdollistaen siten platypistisen Vapauden Lain mukaisen elämän.
Avicenna: eksistenssin ja essenssin ero: itseisarvo
Ibn Sinan eli Avicennan (n. 980–1037) filosofia on saattanut vaikuttaa Khristoforoksen platypismiin erityisesti sen uusplatonisen ja gnostisen perinnön kautta, vaikka Avicenna oli tiukasti islamilaisen perinteen sisällä.
Vaikutus on todennäköisesti kulkenut Khristoforokselle länsimaisen esoteerisen ja uusplatonisen kirjallisuuden suodattamana, ei suoraan.
Khristoforos hyödyntää Avicennan ajatuksia erityisesti gnosiksen (tiedon) luonteen ja eksistenssin (olemassaolon) hierarkian selittämiseen, asettaen ne vastakkain abrahamilaisen orjamoraalin kanssa. Avicennan merkittävin panos on eksistenssin (olemassaolo) ja essenssin (olemus) erottelu.
Välttämätön olemassaolo (Wājib al-Wujūd) – eli Jumala – on ainoa olento, jonka essenssi on sama kuin sen eksistenssi. Kaikilla muilla olennoilla eksistenssi on vain mahdollinen ja ulkopuolisesti annettu.
Khristoforos kääntää tämän eksistenssin alisteisuuden orjamoraalin ongelmaksi. Abrahamilainen oppi tekee ihmisestä olennon, jonka olemassaolo (eksistenssi) on velkaista ja riippuvaista ulkoisesta auktoriteetista (Jumala).
Itseisarvo on tila, jossa yksilö lunastaa oman eksistenssinsä ulkoisesta velasta. Avicennan Välttämätön olemassaolo antaa Khristoforokselle gnostisen mallin täydellisestä, itsenäisestä olemassaolosta, jota kohti jokaisen on pyrittävä merkabah-matkallaan.
Aktiivinen äly (active intellect): nous ja synesis
Avicenna, seuraten uusplatonista perinnettä, opetti aktiivisesta älystä (joka on usein kymmenes ulosvirtauma, eli nous). Tämä äly välittää tietoa inhimilliselle mielelle ja mahdollistaa todellisen tiedon. Aktiivinen äly on voima, joka valaisee potentiaaliset ideat ja tekee niistä aktuaalisia (saavutettavissa olevia) inhimillisessä mielessä. Se on silta henkisen ja aineellisen välillä.
Khristoforos identifioi tämän nousiin (korkeampi äly), joka on platypistisen phylian (tyhjä astia) korkein tavoite.
- Nous (Avicenna): Auttaa tiedon (gnosis) saavuttamisessa.
- Nous (Khristoforos): On tila, jossa synesis (sisäinen oivallus) on saavutettu ja ihminen kykenee itsenäiseen ajatteluun ja näkee Aetherokseen. Tämä on suoraan vastakkain orjamoraalin vaatiman sokean kuuliaisuuden kanssa.
Vasta-argumentti fasismille: epistemo-etiikka
Avicennan systemaattinen, rationaalinen filosofia toimii Khristoforokselle vastavoimana fasistiselle mystiikalle ja irrationalismille.
Avicenna korosti tieteellistä ja loogista menetelmää tiedon hankinnassa (vaikka hän hyväksyi myös mystiikan). Hän toi filosofiaan systemaattisen järjestyksen. Khristoforos käyttää Avicennan periaatteita osoittaakseen, että fasismin perustana oleva myyttinen menneisyys, johtajakultti ja salaliittoteoriat ovat epätosia (anti-gnosis) ja rationaalisesti perusteettomia. Vain synesiksen (älyn) kautta kulkeva gnosis voi vapauttaa ihmisen pelosta ja harhasta.
Epistemo-etiikan määritelmä
Epistemo-etiikka syntyy kreikan sanoista episteme (tieto) ja ethos (luonne, tapa). Se tutkii niitä eettisiä velvollisuuksia ja moraalista vastuuta, jotka liittyvät siihen, miten me hankimme, ylläpidämme ja käytämme tietoa.
Tärkeimmät periaatteet ovat:
- Vastuu uskomuksista: Onko meillä moraalinen velvollisuus perustella uskomuksemme hyvin, kerätä riittävästi todistusaineistoa ja arvioida kriittisesti lähteitämme?
- Episteemiset hyveet: Se edellyttää henkisiä luonteenpiirteitä (kuten rehellisyys, uteliaisuus, nöyryys ja avoin mieli), jotka edistävät totuuden löytämistä ja virheiden välttämistä.
- Tiedon käytön etiikka: Miten tietoa tulisi levittää, miten sen puute (tietämättömyys tai epävarmuus) tulisi ottaa huomioon päätöksenteossa, ja miten se vaikuttaa muiden ihmisten elämään.
Epistemo-etiikka Khristoforoksen filosofiassa
Khristoforoksen platypistisessä kontekstissa epistemo-etiikka on keskeinen, koska se liittyy suoraan Gnosikseen ja Orjamoraaliin.
Vastustaa ÄO-Tyhmyyttä: Epistemo-etiikka vaatii kriittistä, aktiivista tiedonhankintaa. Khristoforos kritisoi ÄO-tyhmyyttä (vrt. Bonhoeffer), missä ihmiset, vaikka ovat älykkäitä, luopuvat episteemisestä vastuustaan ja antautuvat laumajärjelle tai auktoriteettiharhalle.
Gnosiksen Velvollisuus: Khristoforoksen Kontekstuaalinen Oikeus edellyttää gnostista havainnointia – moraalisen teon tekeminen vaatii ensin totuuden ymmärtämistä ainutlaatuisessa kontekstissa, mikä on episteeminen velvollisuus.
Charvaka (carvaka)/lokayata ja platypismi
Intialainen charvaka-filosofia, joka tunnetaan myös nimellä lokayata (suom. ”kansan/maailman oppi”), muistuttaa läheisesti platypismin anti-abrahamilaista ydintä ja kokemuksellista painotusta. Molemmat ajatuskoulukunnat asettuvat suoraan vastakkain oman aikansa dogmaattisia, spiritualistisia ja hierarkkisia ajatusrakenteita vastaan.
Khristoforos tulkitsee charvakan vapauttavissa periaatteissa ”varhaisen itäisen haamun” omasta opistaan. Charvakan/lokayatan ja platypismin rinnakkaisanalyysi.
| Ominaisuus | Charvaka/Lokayata (n. 600 eaa. alkaen) | Platypismi (n. 1960-luku) | Platypistinen analyysi |
| Epistemologia (Tiedon lähde) | Vain suora aistihavainto (pratyaksa) on pätevä tieto. Hylkää Veda-kirjojen auktoriteetin ja metafyysiset päätelmät. | Henkilökohtainen gnosis (merkabah-matka Aetherokseen) on ainoa todellinen lähde. Hylkää abrahamilaisten uskontojen dogmit ja säännöt. | Molemmat ovat radikaaleja empiristejä/kokemusperäisiä. Khristoforos hylkäsi lännen dogmat, charvaka Intian. Tieto on sisäistä tai havaittavaa, ei ulkopuolelta annettua. |
| Ihmiskäsitys/Sielu | Kieltää sielun, joka elää kuoleman jälkeen. Tietoisuus (sielu) on aineen (kehon) sivutuote. Kuolema on olemassaolon loppu. | Kieltää abrahamilaisen sielun (syntivelkainen). Ihminen on potentiaalia (Phylia), joka kehittää nousin (älyn/gnosiksen) täyttämällä itsensä rakkaudella. | Antidualistinen näkemys. Molemmat kieltäytyvät näkemästä ihmistä ”alemmalla tasolla” tai ulkoisesta auktoriteetista riippuvana. Khristoforoksen ero on potentiaalissa – hän opettaa kasvua (nous), charvaka hyväksyntää. |
| Etiikka/Tavoite | Hedonismi: Elämän perimmäinen hyvä on nautinto; pahan välttäminen. ”Nauti elämästäsi, vaikka joutuisit ottamaan lainaa.” | Rakkaus, vapaus ja kasvu: Itseisarvon tunnistaminen ja täyttäminen Rakkauden Kolmikärjellä (Agape, Eros, Phylia) ja saavuttamalla makarioteksen (autuus). | Molemmat ovat tämänpuoleisia (lokayata = ”tämän maailman oppi”). Charvaka edustaa eros-voiman (elinvoima/nautinto) käytännön soveltamista. Khristoforos korostaisi nautinnon sijaan luovaa elinvoimaa ja vastuuta. |
| Vastustaja | Veda-kirjojen auktoriteetti, karma, moksha (vapautuminen), hindulainen papisto. | Abrahamilainen orjamoraali (syntivelka), Loviattaren kontrolli, yhteiskunnan simulacrumit (Baudrillard). | Molemmat toimivat anti-autoritaarisina liikkeinä. Ne purkavat sen uskomusjärjestelmän, joka pitää ihmisen alistettuna ja syyllisenä. |
Khristoforoksen Johtopäätös: Ero ja Synteesi
Khristoforos arvosti charvakaa sen radikaalista rehellisyydestä ja kyvystä nähdä, kuinka uskontoa käytetään rikkaiden hyväksi ja ihmisten hallitsemiseen. Hän näki siinä kuitenkin puutteellisuuden:
- Charvaka hyväksyy ainoastaan sen, minkä voi havaita (aine). Vaikka se torjuu metafysiikan, se ei ylistä eksistenssin ristiriitaa sellaisenaan. Platypismi nousee tästä: Totuus on nimenomaan siinä paradoksissa, joka ylittää pelkän aineellisen havainnon.
- Khristoforos nousi Aetheroksen temppeliin ja koki nousin (äly, henkinen taso). Charvaka pysähtyy aineeseen ja nautintoon. Khristoforoksen mukaan nautinto on hyvä, mutta pelkkä hedonismi ei johda sofiaan (perimmäiseen viisauteen), vaan jättää hengen astian vain osittain täytetyksi.
Khristoforos julisti charvakan/lokayatan platypismin käytännön lähtökohdaksi – se on ensimmäinen ja välttämätön askel, jossa orjamoraalin kahleet katkaistaan ja ihminen hyväksyy tämänpuoleisuuden ja eros-voiman. Platypismi kuitenkin jatkaa siitä eteenpäin kosmiseen ymmärrykseen (gnosikseen) ja Agapeen (universaali rakkaus), jota Charvaka ei saavuttanut.
Alan Watts: idän filosofia ja käsitteellisen ajattelun hylkääminen
Alan Watts oli Khristoforokselle keskeinen kanava Itä-Aasian filosofioihin, tarjoten välineet Lännen abrahamilaisen orjamoraalin purkamiseen.
| Wattsin opetus | Khristoforoksen omaksuma vaikute | Platypistinen termi |
| Zen & taolaisuus: Käsitteellisen ajattelun (sanojen) ja todellisuuden välisen eron ymmärtäminen. | Todellisuus on kokemuksellista ja välitöntä, ei sanallista tai dogmaattista. Hylkää ulkoa annetut säännöt. | Synesis (äly, sisäinen oivallus) ja gnosis (tieto) |
| Anti-dualismi: Mielen ja aineen, subjektin ja objektin, hyvän ja pahan ykseys (esim. Zenin käsite ”ei-mieli”). | Kaikki on pohjimmiltaan Aetherosta; Platypuksen paradoksi ylittää binääriset jaetut kategoriat, koska ne ovat ihmisen mielen luomia. | Platypuksen Paradoksi |
| ”Nyt-hetken” merkitys: Keskittyminen tähän hetkeen (”Tämä on se”). Tulevaisuuden tai menneisyyden ahdistus on illuusiota. | Makarioteksen (autuuden) voi saavuttaa vain täydessä vapaudessa tässä hetkessä, irrottautumalla menneisyyden velasta ja syyllisyydestä. | Makariotes (Autuus) |
| Vastarinnan hylkääminen: Maailman kanssa taistelemisen lopettaminen (Taolainen wu wei – teoton tekeminen). | Simulacrumia vastaan ei pidä taistella suoraan; todellinen vapaus on sisäisessä valinnassa ja Itseisarvon ilmentämisessä. | Eros (Luova Elinvoima) |
Timothy Leary ja Aldous Huxley: psykedelia ja tietoisuuden laajentaminen
Nämä hahmot toivat Khristoforokselle käytännön menetelmän Aetheroksen temppeliin pääsyyn (merkabah-taksi) ja todistivat, että gnosis voi olla kokemuksellinen tila.
| Leary/Huxley-teema | Khristoforoksen omaksuma vaikute | Platypistinen termi |
| Tietoisuuden ovet: psykedelia tapana avata mieli ja kokea ”kaikki on yksi” (Huxley: The Doors of Perception). | Todistaa, että Aetheroksen temppeli on olemassa ja merkabah-matka tietoisuuden tilana on mahdollinen. Gnosis on kokemus, ei usko. | Aetheros ja merkabah-matka |
| Mielen ohjelmointi: Learyn käsite ”Mielen Ohjelmoinnista” ja ”Turn on, tune in, drop out”. | Yhteiskunnan luoma simulacrum (valheellinen todellisuus) ja orjamoraali ovat ohjelmointia, joka on hylättävä. Khristoforos hylkää tämän ohjelmoinnin ja valitsee vapauden. | Simulacrum ja Phylia (Astiakäsite) |
| Kuoleman kokemus: Learyn kiinnostus Tiibetiläiseen kuolleiden kirjaan (Bardo Thödol) oppaana kuolemaan ja ”minuuden” kuolemaan. | Minuuden kuolema on välttämätön, jotta itseisarvo voi ilmetä. Rakastajan kuolema on vapautuminen alemmuudesta ja velasta. | Rakastajan kuolema |
Ram Dass: rakkaus ja paluu itään
Ram Dassin (ent. Richard Alpert) siirtyminen psykedeelisestä tutkimuksesta intialaiseen Bhakti-joogaan (omistautumisen tie) ja rakkauteen oli Khristoforokselle ratkaiseva suunta.
| Ram Dass -teema | Khristoforoksen omaksuma vaikute | Platypistinen termi |
| ”Be Here Now”: Ajatus siitä, että henkinen matka alkaa tästä hetkestä ja jatkuu rakkauden ja palvelun kautta. | Agape (universaali rakkaus) on perimmäinen tie. Matka itseisarvoon ei ole vain kognitiivinen, vaan rakkauden teko. | Agape (Rakkauden Kolmikärki) |
| Guru/Opettaja: Opettajan (Neem Karoli Baba) ehdoton rakkaus. | Vahvistaa Khristoforoksen omaa roolia valistuneena tutorina. Vaikka opetus on ehdotonta, se on tarjottava ehdottomalla Agape-rakkaudella. | Valistunut Tutori |
Allen Ginsberg: vastarinta ja spontaanisuus
Allen Ginsberg edusti Beat-sukupolven kapinaa, joka tarjosi Khristoforokselle esteettisen mallin vapaudesta ja spontaanisuudesta.
| Ginsbergin teema | Khristoforoksen omaksuma vaikute | Platypistinen termi |
| Runouden ja elämän spontaanisuus: Beat-runouden rajoittamaton, välitön ilmaisu (”Howl”). | Vapauden on oltava totalitääristä ja ilmettävä kaikessa: ajattelussa, teoissa ja sielussa. Spontaanisuus on vastavoima Loviattaren kontrollille. | Vapauden Laki |
| Vähemmistöjen oikeudet/vastarinta: Homoseksuaalisuuden ja marginalisoitujen puolustaminen. | Konkretisoi Platypuksen paradoksin yhteiskunnallisesti: marginalisoidut (sateenkaaren varjo) ovat gnosiksen kantajia, sillä he haastavat binäärisen jaon. | Platypuksen Paradoksi (Sosiaalinen) |
Khristoforos imuroi hippivaikuttajilta tietyt toiminnalliset periaatteet (gnosis, vapaus, rakkaus) ja rakensi ne uuden, universaalin (mutta yksilökeskeisen) kosmologian (Aetheros, Platypus) sisään.
