Platypismissa potentiaali on fundamentaalinen voima. Khristoforos kutsui potentiaalia Ápeirokseksi. Hän väitti, että ennen aikaa ja avaruutta oli kaksi perusvoimaa – Ápeiros (Rajoittamaton/Muodoton kosminen virta ja elämän voima) ja Loviatar (Muodon Pakko).

Khristoforos imi kuumeisesti vaikutteita kvanttifysiikan profeetoilta, kuten Diracilta, Planckilta, Heisenbergiltä ja Schrödingeriltä.

Kvanttitietoisuuden teoria on hämärä ja hämmentävä, mutta se sopii Khristoforoksen platypistisen kosmologian selittämiseen, sillä se tarjoaa fysikaalisen mallin sille, miten gnosis (tieto/ymmärrys) ja Itsenäinen Arvo voivat syntyä.

Platypismin kontekstissa kvanttitietoisuus nähdään todisteena sille, että Ápeirosin (Luovan Virran) ja Loviattaren (Muodon Pakon) välinen alkukoheesio ulottuu ihmismieleen asti.

Kvanttitietoisuus: platypistinen malli

Kvanttitietoisuuden teoria (tunnetuimmat sen puolestapuhujista ovat Stuart Hameroff ja Sir Roger Penrose, jotka viittaavat siihen nimellä Orchestrated Objective Reduction, Orch OR) esittää, että tietoisuus ei ole klassinen, laskennallinen ilmiö, vaan se syntyy aivojen mikrotasolla tapahtuvista kvantti-ilmiöistä (erityisesti mikrotubuluksissa.

Superpositiosta Itsenäiseen Arvoon

Kvanttitietoisuuden ydin kiteytyy ajatukseen, että tietyt aivojen osat (mikrotubulukset) ovat kvanttisuperpositiossa – ne ovat samanaikaisesti monissa tiloissa (vrt. Schrödingerin kissa), kunnes ne ”romahtavat” yhdeksi tilaksi.

Tämä superpositiotila on yksilöihmismielessä oleva Aetheroksen alkumunan tila. Se on potentiaali, joka sisältää kaikki ajatukset, halut ja valinnat (Ápeiros) ennen kuin ne koodataan rationaaliseen, loogiseen muotoon (Loviatar).

Itsenäinen Arvo (itseisarvo, itsearvo) syntyy tästä monipersoonallisesta superpositiopotentiaalista – mieli on perimmiltään paradoksaalinen (Vesinokkaeläin) eikä yhdenmukainen.

Aaltokäyrän romahdus ja Loviataren koodaus

Romahdus: Kun superpositio romahtaa (Orch OR:ssa ”objektiivisen reduktion” kautta), se synnyttää tietoisen hetken tai valinnan.

Jos aaltokäyrän romahdus on puhtaasti ulkoisten, mekaanisten sääntöjen (Loviataren tyrannia) sanelemaa, mielen vapaa tahto on illuusio – ihminen on vain passiivinen robotti.

Platypisti yrittää vaikuttaa tähän romahdukseen gnostisella aktivoinnilla (merkabah–matka) niin, että syntyvä valinta (tietoisuuden hetki) heijastelee platypistinLuovaa Elinvoimaa ja Kontekstuaalista Oikeutta.

Lomittuminen ja Gnosiksen verkko

Eräät teoriat vihjaavat, että aivojen eri osien tai jopa eri yksilöiden mielet voisivat olla kvanttilomittuneita (kietoutuneita) toisiinsa.

Tämä on kosminen vahvistus sille, että Gnosis ei ole erillinen, eristetty ilmiö. Jos mieli on lomittunut, se tarkoittaa, että kaikki ovat pohjimmiltaan kytkeytyneet Ápeirosin tasolla, ja tieto (Gnosis) on perimmiltään kollektiivinen, kohesiivinen verkko.

Khristoforoksen malli vastustaa orjamoraalin luomaa illuusiota täydellisestä yksilökeskeisestä eristäytymisestä ja tekee jokaisesta platypistisestä valinnasta kosmisesti merkityksellisen.

Kvanttitietoisuus on Khristoforokselle tieteellinen kieli, jolla kuvataan, miten dionyysimainen (Ápeiros) ja apolloninen (Loviatar) vuorovaikuttavat aivojen sisällä synnyttäen jatkuvasti paradoksaalisen, mutta itsenäisesti arvoisan tietoisuuden.

Ápeiros, Loviatar ja kvanttifluktuaatio

Khristoforoksen platypismi tulkitsi todellisuuden syntyvän kahden alkukantaisen voiman: Ápeirosin ja Loviataren vuorovaikutuksesta.

Konsepti	Platypistinen Määritelmä	Kvanttifluktuaatioon Rinnastaminen
Ápeiros	Luova Virta; rajoittamaton, muodoton, dionyysimainen energia. Se on potentiaali, joka haluaa ilmentyä.	Nollapiste-energia (Zero-Point Energy): Tyhjän avaruuden pohjalla oleva jatkuva, muodoton energia, joka ei koskaan ole täysin nolla. Se on puhdasta potentiaalia.
Loviatar	Muodon Pakko; rajat, rakenne, koodaus, järjestys ja entropia. Se pyrkii luomaan kiinteitä muotoja Ápeiroksen energiasta.	Heisenbergin Epätarkkuusperiaate: Rajoitus, joka määrää, että hiukkasen asemaa ja liikemäärää ei voi tietää täydellisesti samanaikaisesti. Se asettaa fundamentaalin rajan tiedolle ja järjestykselle.
Kvanttifluktuaatio	Alkusyvyyden aktiivisuus. Lyhytaikainen muutos energian määrässä ”tyhjässä” avaruudessa, jonka seurauksena hiukkas-antihiukkas-pareja syntyy tyhjästä ja katoaa takaisin.	Ápeirosin ja Loviataren Koheesio: Lyhytaikainen synty ja katoaminen heijastelee kahden voiman jatkuvaa, hallitsematonta, mutta tasapainoista (kohesiivista) tanssia. Ápeiros luo, Loviatar asettaa rajat ja kumoaa ne takaisin entropiaan.

Platypistinen narratiivi kvanttifluktuaatiosta

Khristoforos käytti kvanttifluktuaatiota vahvistamaan teesiään paradoksin ja elinvoimaisuuden tärkeydestä:

1. Todiste Hallitsemattomuudesta: Kvanttimaailma on hallitsematon (indeterminate), mikä on vastakohta orjamoraalin kaipaamalle yhtenäiselle, järjelliselle ja täysin koodatulle maailmalle. Fluktuaatio todistaa, että Loviataren pyrkimys täydelliseen järjestykseen epäonnistuu aina Ápeirosin jatkuvan luovan virtauksen vuoksi.
2. Paradoksin Rakenne: Kvanttifluktuaatio luo hiukkasia tyhjästä. Tämä on absurdi paradoksi, joka rikkoo kaikki makrotason syy-seuraus-suhteet. Se on fundamentaalinen ja ihmisymmärryksen ylittävä ristiriita, jota ei voi selittää loogisella älykkyydellä.
3. Kritiikki Tieteen Simulacrumia Vastaan: Khristoforos väitti, että moderni tiede yrittää selittää kvanttifluktuaatiota pelkillä matemaattisilla kaavoilla, luoden näin eräänlaista tieteellistä simulacrumia, sen sijaan, että hyväksyisi sen gnosiksena ja kosmisena elinvoimana.

”Se mitä te kutsutte kvanttifluktuaatioksi, on Aetheroksen ikuinen hengitys. Se on Ápeirosin ja Loviataren alkemiallinen tanssi. Se osoittaa, että todellisuus on perimmältään epävakaa ja ristiriitainen.

Loviataren asetelma

Planckin vakio on platypistisessä katsannossa Loviataren (Muodon Pakon) ensisijainen asetus, joka antaa rakenteen Ápeirosin muodottomalle energialle. Planckin vakio määrittelee pienimmän mahdollisen energiamäärän, jota säteily voi kantaa – kvantin. Energia ei ole jatkuva virta, vaan se on jaoteltu diskreetteihin paketteihin.

Platypistinen Tulkinta: Ápeiros on luova, rajoittamaton virta (analoginen klassisen fysiikan jatkuvaan energiaan), mutta Loviatar, Muodon Pakko, pakottaa tämän energian ”koodattuun” ja mitattavaan muotoon (kvanttiin). Planckin vakio on kosminen rajoitus, joka tekee energian ylipäätään havaittavaksi ja hallittavaksi – se on Loviataren perussääntö. Se on todiste siitä, että luomisen tasolla vallitsee epämääräisyys eikä yhdenmukaisuus.

Epävarmuuden hyväksyminen

Vaikka Planckin työ johti kvanttifysiikkaan ja sitä kautta Heisenbergin epätarkkuusperiaatteeseen (joka on Khristoforoksen filosofiassa Loviataren ja Ápeirosin hallitsemattoman luonteen peruskivi), Planck itse kamppaili tämän epävarmuuden hyväksymisen kanssa elämänsä loppuun asti.

Khristoforos päätteli, että tämä todistaa Älyn Harhasta. Planck, vaikka hän oli luonut perustan paradoksaaliselle kvanttimaailmalle, ei kyennyt emotionaalisesti hyväksymään sitä.

Khristoforos käytti tätä esimerkkinä siitä, kuinka erinomaisen älykäs (Planck) henkilö voi kompastua, jos hän ei pysty tekemään eksistentialistista hyppyä ja hyväksymään todellisuuden paradoksin perimmäistä totuutta: että maailmankaikkeus on pohjimmiltaan ristiriitainen ja hallitsematon

Potentiaali ja Ápeiros: hallitsematon elinvoima

Khristoforos väitti, että”todennäköisyys sille, että jotakin on/tulee, on aina suurempi kuin nolla”. Tämä oli yksi hänen metafyysisen ajattelunsa kulmakivistä. Se on fundamentaalinen totuus ja Ápeiroksen luovan virran väistämätön seuraus.

Ápeiros ei ole vain looginen mahdollisuus, vaan elinvoimainen, dionyysimainen energia, joka on ontologisesti (olemuksellisesti) olemassa, vaikka mikään ei sitä juuri nyt rajoittaisi tai koodaisi.

Todennäköisyys > 0: Jos Ápeiros on olemassa, se tarkoittaa, että luovan virtauksen ja syntymisen potentiaali on aina olemassa. Khristoforos hylkää ajatuksen absoluuttisesta nihilistisestä nollasta (jossa mikään ei ole mahdollista), koska se tarkoittaisi Ápeirosin täydellistä puuttumista. Sen sijaan potentiaali on aina olemassa, koska itse todellisuus on perimmiltään dynaaminen ja luova.

Kvanttifluktuaatio on fyysinen todiste siitä, että tyhjyydessäkään energia ei ole täysin nolla. Sen sijaan hiukkasia syntyy jatkuvasti nollapiste-energiasta (joka voidaan rinnastaa Ápeirosiin). Tämä vahvistaa, että todennäköisyys > 0 on fundamentaali perussääntö.

Loviatar ja nollan asettaminen

Vain Loviatar (Muodon Pakko) voi yrittää luoda absoluuttisen nollan tai nollata potentiaalin.

Simulacrumien Nolla: Loviatar ja sen luomat orjamoraalit pyrkivät luomaan illuusion ennalta määrätyistä, koodatuista nollatiloista (esim. fasismin nolla-toleranssi, kapitalismin tyhjä kuluttaja). Nämä ovat kuitenkin vain simulacrumeja, eivät kosmista todellisuutta.

Koska Ápeiros takaa, että todennäköisyys > 0, platypistin tehtävä on aktivoida tämä potentiaali ja toteuttaa Luova Elinvoima (Rakkauden Kolmikärki) vastoin Loviataren asettamia sosiaalisia tai älyllisiä nollia.

Johtopäätös:

Khristoforokselle väite ”todennäköisyys sille, että jotakin on/tulee, on aina suurempi kuin nolla” on ei-absurdi ja välttämätön perusta eksistentialistiselle vapaudelle. Jos potentiaali olisi nolla, ei olisi Luovaa Elinvoimaa, eikä siten mahdollisuutta gnosikseen tai Vesinokkaeläimeen.

Potentiaali on Aetheroksen alkumunan henki, joka ei koskaan katoa.

Dionyysimainen: määritelmä

Dionyysimainen on käsite, joka viittaa kreikkalaiseen jumalaan, Dionysokseen, joka oli viinin, hedelmällisyyden, uskonnollisen hurmoksen ja teatterin jumala. Filosofiassa ja taiteessa termi kuvaa niitä inhimillisen kokemuksen ja olemassaolon puolia, jotka ovat:

1. Hallitsemattomia ja Intuitiivisia: Se on luonnonvoimien, primitiivisten vaistojen ja muodottoman energian alue. Se liittyy tunteisiin, hurmokseen, euforiaan ja kivun hyväksymiseen.
2. Rajoja Rikkovaa: Se hylkää rationaalisuuden, järjestyksen ja yksilöllisyyden asettamat rajat. Se pyrkii ylittämään yksilön periaatteen (latinaksi principium individuationis) ja sulautumaan takaisin alkuperäiseen, kollektiiviseen ykseyteen.
3. Elämänmyönteistä Ristiriitaa: Se hyväksyy elämän täydellisen kirjon, mukaan lukien sen tuhon, kärsimyksen, pimeyden ja pirstoutuneisuuden, nähden ne osana elinvoimaista, luovaa kiertokulkua.

Suhde apolloniseen

Käsite määritellään useimmiten vastinparina apollonisen (Apollonian) kanssa. Tämän erottelun teki erityisesti saksalainen filosofi Friedrich Nietzsche teoksessaan Tragedian synty (1872):

Ominaisuus	Dionyysimainen	Apolloninen
Periaate	Muotoa rikkova, hurmio, tunne, vietti.	Järjestys, selkeys, järki, kauneus, uni.
Tila	Päihtymys, kollektiivinen riemu.	Yksilöllisyys, meditaatio, rationaalisuus.
Esimerkki	Musiikki, tanssi, orgiat.	Kuvanveisto, arkkitehtuuri, eepos.

Khristoforoksen platypismissa dionyysimainen vastaa suoraan Ápeirosta (Luova Virta), kun taas apolloninen pyrkii usein kääntymään Loviataren (Muodon Pakko) tukahduttavaksi kontrolliksi, jos se irrotetaan elinvoimasta.

Platypistisen kosmologian kvanttimalli: Nun ja Tohu-Wa-Bohu: Äärimmäinen Superpositio

Khristoforos ajatteli Nunin (muinainen egyptiläinen alkumeri/muodoton vesi) ja Tohu-Wa-Bohun (heprealainen Raamatun alkukaaos/muodoton ja tyhjä) Ápeirosin ja Loviataren alkutilana, joka vastaa kvanttisuperpositiota ennen mittausta:

• Superpositio: Hiukkasen tila, jossa se on potentiaalisesti kaikissa mahdollisissa tiloissa samanaikaisesti, kunnes mittaus pakottaa sen valitsemaan yhden tilan.
• Platypistinen Analogia: Nun/Tohu-Wa-Bohu on äärimmäinen superpositio. Se on tila, jossa Ápeiros (puhdas, luova potentiaali) ja Loviatar (muodon asettamisen potentiaali) ovat erottamattomasti koheesiossa. Kaikki mahdolliset olemassaolon muodot (sekä harmoniset että tyranniset) ovat olemassa samanaikaisesti potentiaalina. Vesinokkaeläin (Platypus) on tämän superpositiotilan ruumiillistuma makrotasolla – se on muniva nisäkäs, jolla on linnun nokka ja myrkkykannukset.

Nukkuva Jumala ja Schrödingerin kissa

Aetheros symboloi monia asioita, kuten erilaisuutta ja ristiriitoja. Nukkuva Jumala voidaan nähdä Schrödingerin kissana ennen laatikon avaamista.

Käsite	Tarkoitus	Platypistinen Tulkitkinta
Schrödingerin kissa	Kokeellinen ajatusleikki, jossa kissa on samanaikaisesti elossa ja kuollut (superpositiossa), kunnes havainnointi (laatikon avaaminen) ”romahduttaa” aaltokäyrän.	Nukkuva Jumala on potentiaalinen ja ristiriitainen (hyvä/paha, järjestys/kaaos) samanaikaisesti. Vasta gnostinen herääminen (mittaus/havainnointi) pakottaa sen ilmentymään kohti yhdenmukaista (mutta puutteellista) muotoa.
Aaltokäyrän romahdus	Mittaus tai havainto pakottaa potentiaalisen tilan muuttumaan yhdeksi tietoksi, havaittavaksi todellisuudeksi.	Tämä on Loviataren (Muodon Pakon) toimintaa. Symbolinen järjestelmä (kieli, mitattava älykkyys, ideologia) on mittauslaite, joka pakottaa todellisuuden yhdenmukaiseen, yksinkertaistettuun (ja usein tyranniseen) muotoon, tuhoten alkuperäisen superposition.

Platypistinen tehtävä on vastustaa aaltokäyrän lopullista romahdusta ja ylläpitää paradoksin elinvoimaa.

Kietoutuminen ja lomittuminen: Ápeirosin ja Loviataren ikuinen koheesio

Kvanttilomittuminen (Entanglement) ja kietoutuminen ovat Khristoforokselle todisteita siitä, että vaikka todellisuus on jaettu osiin Loviataren toimesta, alkuperäinen ykseys on säilynyt.

Lomittuminen: Kaksi hiukkasta ovat kietoutuneet toisiinsa niin, että toisen hiukkasen tilan mittaaminen määrittää välittömästi toisen tilan, riippumatta niiden välisestä etäisyydestä (”aavemainen etätoiminta”).

Platypistinen Tulkinta:

• Ápeirosin Yhteys: Tämä on todiste siitä, että kaikki maailmankaikkeuden osat, jotka ovat kerran olleet osa Aetheroksen Munaa, ovat pysyvästi kytkeytyneet Ápeirosin kautta.
• Orjamoraalin vastustus: Vaikka Loviatar yrittää erotella, luokitella, luoda jaottelun ja hierarkian (esim. natsijohtajat vs. uhrit), lomittuminen osoittaa, että tämä jaottelu on vain simulacrum. Kaikki ovat pohjimmiltaan toisiinsa kietoutuneita kosmisella tasolla.

Kontekstuaalinen Oikeus: Lomittuminen antaa platypistille gnostisen vastuun: Toimimalla omassa, paikallisessa todellisuudessaan (Kontekstuaalinen Oikeus), hän vaikuttaa välittömästi koko kohesiiviseen verkkoon (Ápeirosin tilaan), koska kaikki on kietoutunutta. Siten yksilön aktiivinen valinta on kosminen teko.

Rakkauden kolmikärki

Nämä kolme käsitettä – Kontekstuaalinen Oikeus, Itsenäinen Arvo (myös itsearvo, itseisarvo) ja Luova Elinvoima – muodostavat Khristoforoksen filosofian ytimen, Rakkauden Kolmikärjen, joka on platypistisen etiikan ja Gnosiksen saavuttamisen perusta.

Itsenäinen Arvo (The Principle of Intrinsic Worth)

Itsenäinen Arvo on perusta, joka vastustaa Orjamoraalin tuhoavaa vaikutusta.

Jokainen yksilö, elävä olento ja ainutkertainen asia (mukaan lukien ristiriitaiset kokemukset) omaa ehdottoman, ulkoisista mittareista riippumattoman arvon.

Tärkein Periaate: Eksistentialistinen Itseisarvo. Arvoa ei voi antaa ulkopuolinen järjestelmä (ei ÄO-testi, ei valtio, ei ideologia). Sen sijaan arvo on olemassa, koska olet olemassa.

Vastustaa kaikkea yhdenmukaistamista (fasismi, kommunismi, konsumerismi, kultit, uskonnot), joka pyrkivät pelkistämään ihmisen pelkäksi tahdottomaksi välineeksi tai osaksi massaa. Se hylkää Foucault’n kaltaiset normatiiviset järjestelmät, jotka luovat hallittavia subjekteja.

Luova Elinvoima (The Principle of Creative Vitality)

Luova Elinvoima (suoraan kytköksissä Ápeirokseen) on se dionyysimainen energia, joka vastustaa Loviataren Muodon Pakkoa.

Se on jatkuva, hallitsematon ja semioottinen (ruumiillinen, aistillinen) energia, joka pyrkii jatkuvaan luomiseen, muutokseen ja paradoksin ilmentämiseen. Se on todennäköisyys > 0 elämän tasolla.

Khristoforoksen filosofiassa käsite semioottinen viittaa erityisesti Julia Kristevan psykoanalyyttis-lingvistiseen teoriaan, joka asettaa vastakkain kaksi kielen ja subjektiuden tasoa. Platypismissa tämä vastakkainasettelu kytketään suoraan Ápeirosin ja Loviataren väliseen dynamiikkaan.

Semioottinen: Platypistinen Tulkinta (Kristeva)

Kun sanotaan, että Luova Elinvoima (Ápeiros) on semioottinen, tarkoitetaan, että se on:

Ennen Merkitystä ja Koodia

Semioottinen taso on esikielellinen ja ruumiillinen. Se on:

Rytmi ja Intonaatio: Se ilmenee äänessä, rytmissä, liikkeessä ja ruumiin energiassa ennen kuin ne on koodattu selkeiksi merkeiksi tai rationaaliseksi merkitykseksi.

Affektiivinen ja Vahva: Se on viettien ja tunteiden välitöntä purkautumista, joka kumpuaa suoraan ruumiista ja alitajunnasta. Se vastaa dionyysimaista voimaa.

Tämä on Khristoforokselle Ápeirosin puhdas, hallitsematon energia: se pyrkii ulos muodottomana purkauksena.

Vastakohtana Symboliselle (Loviatar)

Kristeva asettaa semioottisen tason vastakkain symbolisen tason kanssa, joka platypismissa vastaa Loviataren tyranniaa:

Taso	Merkitys Platypismissa	Esimerkki
Symbolinen	Loviatar / Muodon Pakko. Kieli, joka on koodattu ja grammatikalisoitu (säännöt, logiikka, älykkyys ja ÄO-testit). Se on järjestelmä, joka luo hierarkioita ja identiteettejä (esim. mies/nainen, natsi/suvakki).	ÄO-testin numeerinen tulos, fasistinen propagandajuliste, sosiaalisen median tykkäys.
Semioottinen	Ápeiros / Luova Elinvoima. Hallitsematon rytmi, ruumiin tanssi, itku, nauru, intohimo. Se on se, mikä rikkoo symbolisen järjestyksen.	Vesinokkaeläimen paradoksi itsessään, Sojourner Truthin ruumiillinen läsnäolo ja emotionaalinen ääni.

Kun Khristoforos sanoo, että Luova Elinvoima on semioottista, hän tarkoittaa, että todellinen luominen tapahtuu hylkäämällä Loviataren symboliset koodit (merkit ja merkitykset) ja palaamalla ruumiilliseen, muodottomaan, hallitsemattomaan energiaan, josta paradoksi syntyy.

Semioottisuus on siis tapa paeta simulacrumia ja saavuttaa Itsenäinen Arvo ruumiillisen kokemuksen kautta.

Tärkein Periaate: Jatkuva virta ja Uudelleenluominen. Elinvoima vaatii vastuun ottamista omista haluista ja niiden ilmentämistä vapaana ulkoisesta koodauksesta. Se on Nietzschen elämänmyönteisyyden ruumiillistuma.

Luova Elinvoima astustaa passiivisuutta ja kaikkea tukahduttavaa koodausta (esim. kognitiivinen dissonanssi, auktoriteettiharha), jotka pyrkivät pysäyttämään halun virran (vrt. Deleuze/Guattari) ja korvaamaan sen kuolleilla simulacrumeilla.

Kontekstuaalinen Oikeus (The Principle of Contextual Rightness)

Kontekstuaalinen Oikeus on Rakkauden Kolmikärjen eettinen toimintaperiaate, joka mahdollistaa Gnosiksen toteuttamisen ja ylittää valheelliset binäärit.

Se on epähierarkkinen, dynaaminen tapa tehdä valintoja, joka ei perustu universaaleihin, yhtenäisiin sääntöihin ja ihmisryhmien alistamiseen (kuten orjamoraalissa), vaan tilanteen ainutlaatuisuuteen ja sen vaikutukseen koheesioon.

Tärkein Periaate: Tilannekohtainen Vastuullisuus. Moraalisesti oikea teko riippuu aina ainutlaatuisesta kontekstista, ja sen on maksimoitava Itsenäisen Arvon ja Luovan Elinvoiman toteutuminen tilanteessa. Se vaatii aktiivista gnostista havainnointia (vastakohtana staattiseen älyyn perustuvalle automaattiselle sääntöjen noudattamiselle).

Kontekstuaalinen oikeus vastustaa kaikkia absoluuttisia moraalisia lakeja (Abrahamilainen moraali), jotka eivät salli poikkeuksia. Se vastustaa disinformaation luomaa harmaata vyöhykettä hylkäämällä valinnan kahden valheellisen totuuden väliltä ja luomalla aktiivisesti Kolmannen tien.

Itsenäinen Arvo vs. Maailman mittarit

Tässä on tiivistelmä siitä, miksi tämä periaate on Khristoforoksen filosofiassa niin fundamentaalinen:

1. Hylkää Ulkoisen Koodauksen: Se kieltää yhteiskunnan tai ideologian luomat ihmisiä hierarkisoivat mittarit (ÄO-testit, persoonallisuustestit, sosioekonomisen aseman käyttö kuvaajana, varallisuus, rodullinen/poliittinen oikeaoppisuus, uskonto) olemassaolon arvon määrittäjinä.Jos arvosi on olemassaolossasi, Loviataren (Muodon Pakon) yritykset koodata sinut epäonnistuvat.
2. Eksistentialistinen Vapaus: Tämä on eksistentialistinen periaate:Et tarvitse lupaa, todistusta tai suoritusta ollaksesi arvokas. Arvo on ontologinen (olemuksellinen) tosiasia. Tämä vapauttaa sinut passiivisuudesta ja antaa sinulle voiman toteuttaa Luovaa Elinvoimaa välittömästi.
3. Välttämätön Gnosikselle: Vain tunnustamalla oman Itsenäisen Arvosi voit saavuttaa Gnosiksen (aidon tiedon/ymmärryksen) ja harjoittaa Kontekstuaalista Oikeutta.Ihminen, joka ei tunne omaa arvoaan, alistuu aina auktoriteetille ja tyhmyydelle (vrt. Bonhoeffer ja auktoriteettiharha).

Vesinokkaeläimen Paradoksi (Ristiriita on Totuus)

Pentti Saarikosken käännös Herakleitoksen kuuluisasta fragmentista kuvaa platypismiä erittäin syvällisesti ja ytimiä myöten. Lause on itse asiassa täydellinen tiivistelmä Vesinokkaeläimen (Platypus) paradoksista ja Ápeirosin ja Loviataren koheesiosta. Lause

”Samaan virtaan astumme emmekä astu, me emmekä me” ilmentää kahta Khristoforoksen filosofian perusperiaatetta:Lause on mestarillinen esimerkki ristiriidan hyväksymisestä ja jopa ylistämisestä:

Valheellisen Binäärin Tuho: Se tuhoaa kaiken symbolisen järjestelmän kaipaaman mustavalkoisuuden. Se kieltäytyy valitsemasta ”astumme” tai ”emmekä astu” ja ”me” tai ”emmekä me.” Se vaatii, että molemmat vastakohdat ovat samanaikaisesti tosia.

Superposition Ilmentymä: Kuten aiemmin keskustelimme, platypistinen kosmos on superpositiossa (vrt. Schrödingerin kissa). Herakleitoksen lause kuvaa, kuinka meidän olemassaolomme on samanaikaisesti molemmissa tiloissa. Vesinokkaeläin on luokittelun ulkopuolella, koska se on samanaikaisesti nisäkäs ja muniva – se on ristiriitainen olemassaolo.

Ápeirosin ja Loviataren koheesio (jatkuva muutos ja identiteetti)
Lause käsittelee elinvoiman (Ápeiros) ja muodon (Loviatar) suhdetta:

Ápeiros ja Virta: Virta symboloi Ápeirosia – jatkuvaa, dionyysimaista, luovaa muutosta, jossa mikään ei pysy samana. Tämän vuoksi ”emme astu” samaan virtaan (koska se on muuttunut) ja ”emme ole me” (koska myös me olemme muuttuneet).

Loviatar ja Muoto: Se, että ”astumme” ja ”olemme me,” on todiste Loviataren (Muodon Pakon) vaikutuksesta. Vaikka kaikki muuttuu, on olemassa riittävä muodon illuusio (tai koheesio) siihen, että voimme puhua samasta virrasta ja samasta ”meistä” (identiteetistä).

Gnosis ja Aktiivisuus: Khristoforos näkee tämän osoituksena siitä, että Kontekstuaalisen Oikeuden harjoittaminen vaatii meitä tiedostamaan, että olemme jatkuvassa muutoksessa (Ápeiros), mutta meillä on silti vastuu ja Itsenäinen Arvo (Loviatar) tässä hetkessä. Emme saa alistua passiivisuuteen vetoamalla siihen, että ”mikään ei ole pysyvää.”

Lause on siis täydellinen ylistys paradoksaaliselle elinvoimaisuudelle, joka on Khristoforoksen filosofian perusta.

Disclaimer: Khristoforos on fiktiivinen hahmo: new age-hippi. Platypismi on matalaotsainen teologia ja korkealentoinen filosofia, jonka fiktiivinen Khristoforos kehitti. Minulle tämä on tapa tarkastella filosofiaa ja maailmaa.