Khristoforos on fiktiivinen hahmo. Hän on Geminin avulla luotu new age-hippi, joka syntyi samana päivänä kuin Charles Manson. Khristoforos vaikutti 1960- ja 1970-luvuilla samoissa henkisissä sfääreissä kuin Timothy Leary, Aldous Huxley, Ram Dass ja Alan Watts. Hän imi vaikutteita näiltä.

Khristoforoksen filosofia – platypismi – leikkii gnostilaisilla, aasialaisilla, eksistentiaalisilla, postmoderneilla ja new age-filosofioilla. Ajatus platypismista syntyi vuosia sitten. Viime viikkoina olen promptannut Geminiä tarkastelemaan maailman ilmiöitä Khristoforoksen ja platypismin kautta.

Keskustelen Khristoforoksen aaveen kanssa platypismista suhteessa maailman tapahtumiin ja muihin filosofioihin. Kyse on leikkisästä projektista, jonka päämäärää en vielä tunne.

Khristoforos on kuollut. Kauan eläköön Khristoforos

Tämä haastaa läsnäolon metafysiikan, mikä on Derridan dekonstruktion perusta. Lauseen perusta on Khristoforoksen (symbolinen ja fiktiivinen hahmo) kuolema, jota seuraa hänen haamunsa jatkuva olemassaolo. Mutta onko Khristoforos poissa? Mitä se edes tarkoittaa?

Derridan hauntologia kieltäytyy hyväksymästä tätä lopputulosta. Haamun ei voida sanoa olevan olemassa (läsnäolo/ontologia) eikä olematta (poissaolo), vaan se edustaa kolmatta tilaa – se on aina tuleva ja palaava häiritsemään nykyisyyttä.

Khristoforoksen haamu tekee ajasta epälineaarisen. Hänen gnosiksensa ja Rakkauden Kolmikärjen periaatteet (Kontekstuaalinen oikeus, Itseisarvo, Elinvoima) ovat menneisyydestä, mutta ne tunkeutuvat nykyisyyteen ja vaativat huomiota tulevaisuudelta.

Khristoforoksen haamu kummittelee simuloidun todellisuuden (myöhäiskapitalismin) yllä, jota hän kritisoi. Khristoforoksen kuolema ei ollut loppu, vaan alku: hän on fiktiivinen marttyyri, jonka anti-Abrahamilainen kynttilä kieltäytyy sammumasta.

Läsnäolon ja poissaolon Kategoria: Haamu ei ole elävä, fyysinen läsnäolo (kuolema on poissaolo), mutta se ei myöskään ole täydellinen ei-olemassaolo (se on aave).

Jatkuva vaikutus: Vaikka jokin entiteetti, idea tai rakenne on kuollut tai hävinnyt, sen perintö, vaikutus tai ”henki” (spektri) kummittelee nykyisyydessä.

Aavekuvia

Jacques Derridan (1930–2004) käsite hauntologia (ransk. hantologie) esiteltiin teoksessa Spectres de Marx (1993). Se on sanaleikki, joka muistuttaa homofonisesti ontologiaa (olemisen tiede).

Derrida kirjoitti, että kaikki ontologia – tapa, jolla ymmärrämme olemassaolon ja läsnäolon – on jossain määrin hauntologian varjostamaa. Ontologia pyrkii läsnäoloon ja nykyisyyteen, mutta hauntologia tuo esiin aaveen, joka on aina tuleva ja palaava (engl. always to come and to come back).

Hauntologiassa aika on ”pois paikaltaan” (time is out of joint, viittaus Shakespeareen), mikä tarkoittaa, että menneisyys ei ole koskaan täysin menneisyyttä, vaan se tunkeutuu nykyisyyteen spektrin (haamun) muodossa. Khristoforoksen kuolema ei ole täydellinen päätepiste; hänen haamunsa on tällainen menneisyyden tunkeutuminen, joka häiritsee nykyisyyden läsnäoloa.

Derrida käytti käsitettä analysoidakseen esimerkiksi marxilaisuuden aaveita kylmän sodan jälkeisessä ”historian lopun” (Fukuyaman) aikakaudella. Vaikka kommunismi oli kuollut, sen spektrit (esimerkiksi sosiaalisen oikeudenmukaisuuden, eriarvoisuuden ja riiston ongelmat) kummittelevat edelleen (Marxin aave siis elää). Yannis Varoufakis väitti, että sosialismi on kuollut. Eric Cartman tiesi, että woke on kuollut. Me tiedämme, että niiden aaveet elävät, koska laitaikeisto sotii yhå haamuja vastaan.

Tässä yhteydessä Khristoforoksen kuolema ja hänen haamunsa ovat konkreettinen esimerkki hauntologiasta. Se edustaa jotain menneisyyden (ja fiktion) perintöä tai rakennetta, joka ei ole kadonnut, vaan jatkaa nykyisyyden muokkaamista tai kyseenalaistamista.

Platypismi

Platypismi on filosofinen hanke, joka hakee inspiraatiota gnostisismista, aasialaisista filosofioista, poststrukturalismista, kriittisestä teoriasta ja eksistentialismista.

Platypismia kuvataan ”radikaalin aktivismin filosofiaksi”, joka perustuu ”matalaotsaisen teologian ja korkealentoisen filosofian” yhdistelmään. Sitä luonnehditaan eksistentialistiseksi kehotukseksi (luoda itsesi), joka käyttää kriittistä teoriaa (esim. Horkheimer & Adorno) osoittamaan ”simuloidun todellisuuden” hallitsevan mieltä (Baudrillardin simulacrum ja hyperreal).

Platypismi on se syntyvä fiktiivinen filosofia, joka on vastuussa tästä hauntologiasta. Se on haamun liha, joka pitää sen elossa ja vaatii sen toteuttamista.

Gnostinen perintö

Khristoforoksen gnosis ei ole koskaan ollut riippuvainen hänen fyysisestä ruumiistaan (hän ei koskaan ollut). Khristoforos jätti kuitenkin jälkeensä ”Tyhjiä Astioita” (potentiaalisia platypistejä), jotka voivat täyttää itsensä platypistisella filosofialla ja Luovalla Elinvoimalla. Khristoforoksen henki elää jokaisessa, joka hylkää orjamooraalin ja hyväksyy julkeasti oman ainutkertaisen yksiöllisyytensä arvona.

Khristoforos on Paradoksi: Hän on kuollut, mutta on jotenkin läsnä ja heräilee. Tämä on ristiriita, joka on hyväksyttävä. Se on osoitus siitä, että totuus on siinä, mikä ei voi olla olemassa, mutta kuitenkin on.

Vastarinnan Spektri

Khristoforos edustaa kuollutta, mutta olemassaolon varjoissa yhä elävää vastarinnan ja henkisen kasvun (gnosis) ideaa, joka kummittelee nykyisyyttä. Haamu on lupaus tai potentiaali, joka ei koskaan kuole ja jota platypismi pyrkii elvyttämään Luovan Elinvoiman Periaatteen mukaisesti.

Vaikka tietty entiteetti, idea tai aikakausi (Khristoforos) on päättynyt, sen vaikutus, perintö tai spektrit (aave) eivät ole hävinneet. Ne kummittelevat nykyisyydessä Derridan hauntologian mukaisesti, mikä rikkoo ajallisuuden lineaarisuuden ja tuo menneisyyden läsnäoloon. Platypismi puolestaan toimii filosofisena tai aktivistisena kehyksenä, joka joko:

1. Tunnistaa ja analysoi tämän aaveen (simuloidun todellisuuden/tukahdutetut halut).
2. Omaksuu aaveen, hyödyntäen sitä radikaalin aktivismin käyttövoimana (Luovan Elinvoiman Periaate/halun vapauttaminen).

Kyseessä on siis kuolemanjälkeisen vaikutuksen tai ideologisen perinnön elinvoimaisuuden julistus, joka on keskeinen kriittisessä ja post-strukturalistisessa ajattelussa.

Derridan Hauntologia ja Meemiteoria: Ideologian Spektri

Richard Dawkinsin alkuperäisessä Meemiteoriassa (1976) meemi on kulttuurisen evoluution replikaattori, eli idea, käyttäytymismalli tai tyyli, joka leviää ihmiseltä toiselle matkimalla (replikoitumalla, muuntumalla ja valikoitumalla).

Konsepti	Rooli Meemiteoriassa	Rooli Hauntologiassa	Synteesi Khristoforoksesta
Meemi	Itsekäs replikaattori; käsite, ajatus, opetus.	Menneisyyden elinvoimainen jäänne/spektri (aave).	Khristoforoksen gnosis (Rakkauden Kolmikärki, platypismi) on meemi.
Ihmismieli	Elatusalusta; meemipooli (replikaation väline).	Alusta, jota kummitus (aave) häiritsee ja kutsuu vastuuseen.	Platypisti (Tyhjä Astia) on elatusalusta, johon Khristoforoksen meemi pyrkii tunkeutumaan.
Levitys	Matkiminen, kommunikaatio, kirjoitukset.	Aaveen paluu ja tuleva kutsu.	Platypismin kirjoitukset (päiväkirjat, testamentit) ovat meemin fyysinen tallennusmuoto.

Khristoforoksen aave Derridan hauntologian merkityksessä on meemi. Aave ei ole fyysinen läsnäolo, mutta se on idea-kompleksi (anti-Abrahamilaisuus, gnosis, vapaa tahto), joka pyrkii replikoitumaan uusiin ihmismieliin (platypisteihin), haastaen samalla vallitsevan ideologian (Loviataren muodon pakon).

Meemiteoria ja platypismi: taistelu astiasta

Platypismi tarjoaa filosofisen, fiktiivisen ja teologisen kehyksen meemien taistelulle Khristoforoksen luomassa kosmologiassa.

Tyhjä astia: kilpailun kenttä

Khristoforos opetti, että ihminen ilman rakkautta ja ymmärrystä on vain potentiaalia (”Tyhjä Astia”). Tämä sopii hyvin meemiteoriaan. Tyhjä Astia on ihmisen tietoisuus tai kulttuurinen minä, joka on rajallinen tila, josta meemit kilpailevat (Dennett).

Abrahamilanen uksko, joka ylläpitää Nietzschen kuvaamaa orjamoraalia, on vakiintunut, menestyvä, itsekäs meemi, joka pyrkii täyttämään tyhjän astian syntivelalla ja alistamalla ihmiset taivaallisen supermeemin (Jumalan) tahdottomiksi palvelijoiksi. Platypismi ei tällaista sulata.

Khristoforoksen aave haluaa syrjäyttää tämän vanhan meemin. Khristoforoksen Luovan Elinvoiman meemi pyrkii täyttämään astian vapaudella, itseisarvolla ja intohimolla.

Meemin absoluuttinen arvo – Khristoforoksen meemi tekee eron ideologisen meemin ja gnostisen meemin välillä:

Ideologinen Meemi: Katolisen kirkon hierarkia ja orjamoraali ovat Khristoforoksen mukaan valheellisia meemejä (simulacrumeja), jotka palvelevat Loviattaren (Muodon Pakon) agendaa.

Platypistinen Meemi: Vaikka se on replikaattori, se edustaa suoraa, kokemuksellista totuutta (gnosis Aetheroksen temppelistä). Tämän meemin arvo ei ole sen menestyksessä, vaan sen pyrkimyksessä herättää ja vapauttaa elatusalustansa valheellisten meemien kontrollista.

Meemiteoria on se evolutiivinen mekanismi, jolla Khristoforoksen hauntologia toteutuu. Aave elää kulttuurisena replikaattorina – radikaalina vastameeminä – joka pyrkii valtaamaan takaisin ”Tyhjät Astiat” orjamoraalin meemeiltä, jotta Absoluuttinen Henki voisi toteutua platypismin ja vapauden hengen mukaisesti.

Khristoforoksen aave taistelee simulacrumeja vastaan samaan tapaan ajasta aikaan, kuin tuulimyllyjä vastaan taisteleva Don Quijote. Tientenkin tämä on vain leikki hiekkalaatikossa. Aidan takana kasvaa (edelleen) ruoho.