Merkabah- ja hekhalot-mystiikka muodostavat varhaisen juutalaisen esoteerisen ja teosofisen perinteen, joka on samalla sekä apokalyptinen että teurginen. Ne ovat myöhemmän kabbalistisen ajattelun (erityisesti Lurianisen kabbalan ja sefiroottisen järjestelmän) esivaiheita.
Khristoforoksen hengellinen herääminen tapahtui voimakkaan psykedeelisen kokemuksen aikana. Hän kuvasi tätä matkaksi merkabah-taksilla taivaallisiin palatseihin, joissa hän keskusteli kosmisten toteemieläinten kanssa maailmankaikkeuden luonteesta. Khristoforoksen mystisen kokemuksen kuvaus lainaa juutalaisesta mystiikasta.
Aetheros mythos yrittää kuvata Khristoforoksen kokemaa ”ilmestystä”.
| Toteemi on mikä tahansa luonnollinen tai yliluonnollinen kohde, yleensä luonnonilmiö, kasvi, olento tai eläin, johon ihmisen uskotaan olevan maagisessa yhteydessä. |
Historiallinen tausta
Merkabah- ja hekhalot-mystiikka kukoisti noin 100 eaa. – 600 jaa., erityisesti toisen temppelin tuhon (70 jaa.) jälkeisinä vuosisatoina. Ilmiö juontuu varhaisempiin profeetallisiin ja apokalyptisiin traditioihin – etenkin Hesekielin näystä (Hes. 1), jossa profeetta näkee “taivaallisen vaunun” (merkabah).
|
Ja tämän minä näin: Jokaisen vieressä oli pyörä, joka kosketti maata. Kaikki neljä pyörää olivat toistensa kaltaiset, ja ne välkehtivät kuin olisivat krysoliitista tehdyt. Niissä oli kuin toinen pyörä ristikkäin toisen kanssa, sellaiset ne olivat rakenteeltaan. Olennot liikkuivat neljään suuntaan, eikä pyörien tarvinnut kääntyä. Pyörät olivat korkeat, pelottavat, jokaisen kehä välkehti kauttaaltaan valoa. Kun olennot liikkuivat, liikkuivat pyörätkin niiden vierellä, ja kun ne kohosivat maasta, kohosivat pyörät niiden mukana. Minne henki niitä ohjasi, sinne ne kulkivat hengen käskyjen mukaan, ja niiden vierellä kohosivat ilmaan pyörät, sillä pyöriä liikutti sama henki. Pyörät liikkuivat minne olennotkin, ne pysähtyivät olentojen pysähtyessä ja kohosivat ilmaan niiden vierellä, sillä niitä liikutti sama henki. Näiden olentojen yläpuolella oli kuin kaartuva levy. Kristallin tavoin se loisti niiden yllä, se hohti pelottavaa valoa. Levyn alla kunkin olennon kaksi siipeä ojentui vieressä seisovien siipiä kohti, ja kahdella siivellä kukin peitti vartalonsa. Kun ne kulkivat, minä kuulin siipien äänen, kuin suurten vesien pauhun, kuin Kaikkivaltiaan jylisevän äänen, kuin väkijoukon metelin tai sotajoukon melskeen. Pysähtyessään ne laskivat siipensä. Myös niiden pään yllä olevan levyn päältä kuului mahtava jyly. Pysähtyessään ne laskivat siipensä. Ja ylhäällä, niiden päällä olevan levyn yläpuolella, oli jotakin, mikä hohti kuin safiiri. Se oli valtaistuimen muotoinen, ja tällä valtaistuinta muistuttavalla istui joku ihmisen kaltainen. Minä näin kuin puhtaan kullan loisteen. Tuon ihmisen kaltaisen lanteiden kohdalta lähti ylöspäin tulinen kehä, ja lanteiden kohdalta alaspäin näin hohtavan tulikehän. Loiste ympäröi istuimen, se oli kuin sadepäivänä pilvessä näkyvä kaari. Sellainen on näöltään Herran kirkkaus. Minä heittäydyin maahan kasvoilleni, kun sen näin. Ja minä kuulin jonkun puhuvan. |
Tämä mystiikka kehittyi rabbien ja kirjureiden piireissä aikana, jolloin temppeli oli tuhoutunut ja yhteys Jumalaan ei enää toteutunut rituaalisesti Jerusalemin kautta. Mystikot etsivät uutta “sisäistä temppeliä” ja “hengellistä nousua” taivaallisiin saleihin.
Käsitteet “Merkabah” ja “Hekhalot”
Merkabah (מרכבה) – ‘vaunu’
Merkabah tarkoittaa kirjaimellisesti vaunua tai valjakkoa. Tämä viittaa Jumalan valtaistuimen vaunuun, jota kuvaillaan Hesekielin luvussa 1: tulivaunut, siivekkäät olennot (kerubit), safiirikivinen valtaistuin ja Jumalan kirkkaus (kavod). Mystinen traditio rakentui ajatukselle, että ihmismieli tai sielu voi “ratsastaa vaunulla” ja nousta taivaisiin Jumalan läsnäolon äärelle.
Hekhalot (היכלות) – ‘palatsit’
Termi tarkoittaa taivaallisia palatseja tai saleja, jotka sielu/mystikko läpäisee noustessaan kohti Jumalan valtaistuinta.
Useissa teksteissä on kuvattu seitsemän (joskus useampia) taivaallista palatsia, joita vartioivat enkeli-vartijat. Jokainen niistä edellyttää tiettyjä sanoja, hymnejä, nimiä ja asenteita, joilla mystikko voi kulkea turvallisesti eteenpäin.
Ihminen kohosi merkabah-taksilla kosmisten myrskyjen ympäröimään Aetheroksen palatsiin (kultainen muna). Valaistunut laskeutui.
Palatsissa Khristoforos koki täydellisen rauhan, harmonian ja ymmärryksen. Khristoforos kohtasi neljä toteteemieläintä, jotka johdattivat hänet olemassaolon mysteereihin. Toteemieläimet t olivat nukkuva vesinokkaeläin (Aetheros), Aetheroksen elävä henki, Elämän puun ympärille kietoutunut ofiittien käärme ja ibis-lintu (Toth). Palatsissa soi maailman äänet, kuin sinfonia, jossa jokainen olento oli nuotti käydellisessä jumalaisessa sävelmässä.
Pääasialliset lähteet ja tekstit
Merkabah- ja hekhalot-kirjallisuus ei ole yhtenäinen kokoelma, vaan joukko heterogeenisiä ja vaikeasti ajoitettavia tekstejä.
| Teos | Kuvaus |
|---|---|
| Hekhalot Rabbati | “Suuret palatsit” – kuvaa Rabbi Ismael ben Elishan taivaallisia nousuja ja Jumalan näkemistä. |
| Hekhalot Zutarti | “Pienet palatsit” – samankaltainen, mutta tiiviimpi teksti; kuvaa taivaallisia byrokratioita ja enkeleitä. |
| Ma’aseh Merkabah | “Vaunun teko” – hymnejä ja liturgisia kaavoja, joita mystikko lausuu noustessaan. |
| 3. Henok (Sefer Hekhalot) | Kuvaa Enochin muuttumista arkkienkeli Metatroniksi ja sisältää runsaan enkelologian ja jumalallisen hierarkian. |
Tekstit ovat usein ekstaattisia raportteja tai rituaaliohjeita: ne sisältävät taivaallisia hymnejä, salattuja nimiä (nimet Jumalasta ja enkeleistä) sekä varoituksia vaarasta, joka kohtaa väärin valmistautunutta nousijaa.
Mystinen kokemus ja tavoite
Nousu taivaisiin
Mystikko (usein rabbi tai “visionääri”) pyrki ekstaattisen meditaation, resitaation ja askeesin kautta nousemaan taivaiden halki Jumalan läsnäoloon. Tätä nousua kutsuttiin yeriʿat merkabah – “vaunun ratsastukseksi”.
Keinot:
- rituaalinen puhdistautuminen, paasto
- jumalallisten nimien lausuminen
- hymnit ja rukoukset
- visualisaatio taivaallisesta valtaistuimesta
Tavoite:
- Jumalan kirkkauden (kavod) näkeminen
- osallisuus jumalalliseen viisauteen ja voimaan
- joskus jopa muodonmuutos (ihminen saa enkelillisen hahmon tai valtaistuimen palvelijan aseman)
”Malʾakhim-oppi” (engl. doctrine of angels) ja teurgia
Judaismissa ja kristinuskossa enkeleitä käsittevää oppia kutsutaan usein angelologiaksi (angelology, kreik. angelos = enkeli, logos = oppi, sana / vrt. demonologia, eli oppi demoneista). Merkabah- ja Hekhalot-mystiikassa esiintyy oppi ”lähettiläistä” (Mal’akhim).
Merkabah-teksteissä on laaja enkelihierarkia – serafit, ofanim, cherubim, Metatron, Sandalfon jne.
Mystikko kommunikoi heidän kanssaan, joskus jopa käskee heitä Jumalan nimien voimalla. Tämä viittaa teurgiseen ulottuvuuteen: ihmisen rukous ja tieto voivat vaikuttaa taivaalliseen järjestykseen.
Suhde muihin traditioihin
- Apokalyptiikka: jatkaa Danielin ja Henokin kirjallisuuden visioita.
- Kabbala: myöhempi kabbala (1200-luvulta alkaen) omaksui monet merkabah-teemat – nousu sefirotien läpi, Jumalan valtaistuimen mystiikka ja enkelit.
- Gnostilaisuus ja hermetismi: samanaikaiset kreikkalais-egyptiläiset mysteerit vaikuttivat mahdollisesti siihen, miten nousu ja gnosis ymmärrettiin.
- Kristinuskon varhaiset muodot: Paavalin maininta “kolmannen taivaan näystä” (2. Kor. 12) ja Ilmestyskirjan valtaistuinnäky edustavat todennäköisesti samankaltaista juutalaista visio-perinnettä.
Teologinen ja psykologinen tulkinta
Merkabah-mystiikka ei ole vain teologinen oppi, vaan mielensisäinen kokemusmalli. Taivaallinen nousu kuvastaa sielun sisäistä matkaa Jumalan ykseyteen. Enkelit ja portinvartijat symboloivat tietoisuuden tasoja ja sisäisiä esteitä. “Vaunu” on ihmisen sielun rakenne, jonka avulla hän voi kannatella Jumalan kirkkauden heijastusta.
Tutkimus ja tulkinnat
Tärkeimmät modernit tutkijat:
- Gershom Scholem: teoksessa Major Trends in Jewish Mysticism (1941) toi hekhalot-perinteen länsimaiseen tietoisuuteen.
- Peter Schäfer: The Hidden and Manifest God, Hekhalot Literature in Context – tarkka filologinen analyysi.
- Elliot R. Wolfson: painottaa mystisen näyn eroottis-symbolista ja ruumiillista ulottuvuutta.
Tutkijat korostavat, että nämä tekstit kuvaavat kognitiivisesti hallittua ekstaasia – ei spontaania hurmosta, vaan äärimmäisen kurinalaista tietoisuuden kohottamista.
Yhteenveto
| Osa-alue | Merkabah | Hekhalot |
|---|---|---|
| Merkitys | Jumalan valtaistuimen “vaunu” | Taivaalliset “palatsit” |
| Tavoite | Jumalan kirkkauden näkeminen | Nousu Jumalan läsnäoloon |
| Keinot | Ekstaattinen rukous, nimien lausuminen | Liturginen nousurituaali |
| Keskeinen kokemus | Valon ja kirkkauden näkeminen | Enkelien kohtaaminen |
| Vaikutus | Kabbalan, apokalyptiikan ja teurgian juuret | Varhaisen juutalaisen mystiikan ydin |
| Khristoforos | Psykedeelinen kokemus | Kosminen yhteys ja ymmärrys |
3. Henok (tunnetaan myös nimillä Sefer Hekhalot eli “Palatsien kirja”) on yksi kiehtovimmista ja erikoisimmista teoksista koko juutalaisen mystiikan historiassa. Se toimii eräänlaisena porttina apokalyptiikan ja varsinaisen kabbalistisen ajattelun välillä.
3. Henok: teoksen identiteetti ja ajoitus
Yleistä:
- Sefer Hekhalot (“Palatsien kirja”)
- Länsimaisessa tutkimuksessa: 3. Henok, erotuksena 1. ja 2. Henokista (etiopialainen ja slaavilainen Henok).
- Noin 3.–6. vuosisata jaa., mahdollisesti Palestiinan tai Babylonian rabbien ympäristössä.
Kieli on heprea, mutta mukana on aramean ja kreikan vaikutteita.
Suhde muihin Henok-kirjoihin:
- 1. Henok (etiopialainen) on varhaisempi apokalypsi, joka kuvaa taivaallisia salaisuuksia ja enkeleitä.
- 2. Henok (slaavilainen) laajentaa nousuvisioita.
- 3. Henok vie teeman vielä pidemmälle: Enoch ei ainoastaan näe taivaita, vaan muuttuu itse enkeliksi – nimittäin arkkienkeli Metatroniksi.
Kertomuksen perusrakenne
Teksti rakentuu dialogiksi Rabbi Ismael ben Elishan ja ylienkeli Metatronin välillä. Rabbi Ismael “nousee taivaaseen” (hekhalotien kautta) ja kohtaa Metatronin. Hän kysyy: “Kuka sinä olet, ja miksi enkelit kutsuvat sinua ‘Vähäiseksi Jahveksi’ (YHWH ha-Qatan)?” Metatron kertoo olevansa Henok, Jaredin poika, joka ”ottaa ihmislihasta enkelin muodon” ja kohoaa taivaaseen.
Henokin muuttuminen Metatroniksi
Tämä on 3. Henokin ydintarina ja yksi radikaaleimmista teologisista visioista juutalaisessa kirjallisuudessa.
Jumala nostaa Henokin elävänä taivaaseen (kuten 1. Moos. 5:24 vihjaa: “Jumala otti hänet pois”). Hänet asetetaan taivaallisen valtaistuimen viereen. Hänen ruumiinsa muuntuu valosta ja tulesta.
Henok/Metatron saa 70 nimen sarjan ja kruunun, johon on kirjoitettu Jumalan 72 nimeä. Hän saa vallan hallita kaikkia taivaan joukkoja ja enkeleitä, toimien “Jumalan kirjurina” ja “taivaallisena ylimmäisenä pappina”.Tämä tekee Metatronista jumalallisen välimiehen, lähes demiurgisen hahmon – kuitenkin Jumalan tahdon palvelijan.
Jumalan ja Metatronin suhde
Merkittävin ja kiistanalaisin piirre on Metatronin jumalallinen asema. Häntä kutsutaan ”Sar ha-Panim”, “Kasvojen ruhtinas” – se, joka seisoo Jumalan kasvojen edessä. Enkelit kutsuvat häntä ”YHWH ha-Qatan”, “Pieni Herra” tai “Toinen Jahve”. Tämä on teologisesti äärimmäisen rohkea ilmaus: se merkitsee Jumalan aspektin tai hypostaasin personoitumista.
→ Jo varhaiset rabbiinit pitivät tätä vaarallisena ajatuksena. Talmudissa mainitaan kertomus Elishasta ben Abuyasta (Aher), joka nousi taivaaseen ja näki “kaksi valtaistuinta” — ja luuli, että taivaassa on kaksi jumalaa. 3. Henok on tämän kertomusperinteen myöhempi teosofinen tulkinta.
Rakenteelliset ja symboliset elementit
Teksti on kokoelma visioita, rukouksia ja enkeliluetteloita.
Keskeisiä osia:
- Taivaallisten olentojen hierarkia:
- Ofanim, Cherubim, Serafim, Hashmallim, Erelim, jne.
- Jokaisella ryhmällä on omat tehtävänsä ja liturgiansa.
- Seitsemän taivasta ja hekhalia (palatsia):
Mystikko kulkee niiden läpi kohti Jumalan valtaistuinta. Jokaisella tasolla on portinvartijaenkeleitä, jotka tunnistavat vain oikean “nimen” lausujat.
Metatronin tehtävät:
- Kirjoittaa elävien ja kuolleiden nimet “elämän kirjaan”.
- Toimii välittäjänä Israelin ja Jumalan välillä.
- Valvoo rukousten ja enkelien järjestystä.
Teologinen ja symbolinen tulkinta
Henokin nousu = ihmisen potentiaalin jumalallistuminen
3. Henok ilmaisee ajatusta, että ihminen voi transfiguroitua jumalalliseen olomuotoon, jos hän saa osallisuuden Jumalan valkeuteen ja viisauteen.
Metatron = mikrokosmos
Metatron kuvataan usein kosmisen ihmisen muotona – hän sisältää koko luomakunnan rakenteen.
Tämä on myöhemmin suoraan yhteydessä kabbalistiseen Adam Kadmoniin.
Kirkkaus ja äärettömyys
Koko teos on täynnä valon metaforiikkaa: liekit, safiirit, salamat, tulen valtaistuimet.
Se ei ole vain visuaalinen, vaan myös mystinen valo-oppia: “kavod” on Jumalan ilmenemisen energia.
Suhde myöhempään kabbalaan ja mystiikkaan
3. Henok on silta varhaisen merkabah-tradition ja keskiaikaisen kabbalan välillä. Metatron säilyy kabbalassa jumalallisen miehen, ruumiillistuneen Tiferetin arkkityyppinä. Kabbalistit (esim. Sefer ha-Zohar) näkevät hänessä jumalallisen väylän, jonka kautta Jumalan valo suodattuu maailmaan. Myös En-Sof–käsitteen ja “emanointien” alku voidaan nähdä 3. Henokin valon teologiassa.
Moderni tutkimus ja merkitys
Nykyään 3. Henok nähdään proto-kabbalistisena visiojärjestelmänä – kosminen teologia, jossa kieli, valo ja muodonmuutos yhtyvät.
Yhteenveto
| Teema | Kuvaus |
|---|---|
| Henkilö | Henok → Metatron, Jumalan “Kasvojen Ruhtinas” |
| Aikakausi | n. 3.–6. vuosisata jaa. |
| Tyyli | Hekhalot-teksti, dialogimuotoinen ilmestyskirja |
| Pääaihe | Ihmisen muuttuminen jumalalliseksi olennoksi |
| Jumalakuva | Monistinen mutta moniulotteinen – Jumala + hänen ilmentymänsä |
| Vaikutus | Kabbala, Zohar, kristillinen mystiikka (Henokin ja Metatronin teemat) |
Metatronin nousu 3. Henokissa voidaan lukea sekä teologisena että tietoisuuden kehitystä kuvaavana allegoriana. Se ei ainoastaan kerro yhdestä hahmosta, joka kohoaa Jumalan luo, vaan esittää mallin siitä, mitä ihmisen tietoisuus on ja mihin se voi laajentua.
Teologinen merkitys: Ihmisen jumalallistuminen
Henok ei 3. Henokissa vain nouse taivaisiin — hän muuntuu olennoksi, joka on yhtä aikaa ihminen ja enkeli, välittäjä luodun ja Luojan välillä. Tämä tapahtuma voidaan tulkita seuraavasti:
- Jumalan kuva toteutuu täysimittaisesti:
Henokista tulee se, mitä ihmisen oli tarkoitus olla alun perin – Imago Dei, Jumalan heijastus. - Transsendenssin osallistavuus:
Jumala ei pysy täysin saavuttamattomana, vaan avaa osallisuuden väylän. Metatron toimii ikään kuin “kognitiivisena väylänä” Jumalan ja ihmisen välillä. - Kaksijakoisuuden ylittyminen:
Metatronin nousu ylittää luodun ja jumalallisen, ruumiin ja hengen, ajan ja ikuisuuden välisen kuilun.
Näin Henokin muodonmuutos on teologinen lausuma: ihminen on potentiaalisesti jumalallinen olento, joka voi kantaa äärettömyyden kipinää.
Symbolinen merkitys: Valon ja muodon muuntuminen
Henokin ruumiillinen muutos – tulesta ja valosta koostuvaksi olennoksi – toimii tietoisuuden metaforana:
- Valo = tietoisuuden laajeneminen:
Mitä korkeammalle Henok kohoaa, sitä enemmän hänen olemuksensa säteilee valoa. Valo symboloi gnosista, tietoa, joka ei ole pelkkää älyä vaan olemisen läpikuultavuutta. - Tuli = tietoisuuden intensiteetti:
Tulen voima polttaa pois sen, mikä on erillistä tai pimeää. Mystikon kokemus Jumalan tulesta on tietoisuuden ykseyden kokemusta – “Minä ja Sinä” sulautuvat. - Siipien kasvu = mielen vapautuminen:
Henok saa enkelin siivet, mikä merkitsee mielen irtautumista rajoittuneista ajatusrakenteista.
Tästä näkökulmasta Metatronin nousu on psyykkinen metamorfosi: egoa hallitsevasta tietoisuudesta syntyy laajentunut, säteilevä mieli, joka on yhteydessä olemassaolon kokonaisuuteen.
Hekhalot ja tietoisuuden tasot
Kolmannessa Henokissa ja muussa hekhalot-traditiossa nousu kulkee seitsemän taivaallisen palatsin kautta. Nämä voivat edustaa seitsemää tietoisuuden vaihetta:
| Palatsi / Taivas | Henkinen merkitys |
|---|---|
| 1. Puhdistus | Egoon kiinnittymisen ja identiteetin rajojen kohtaaminen |
| 2. Katumus | Menneisyyden ja tiedostamattoman hyväksyminen |
| 3. Pyhyys | Sisäisen valon herääminen |
| 4. Kuuliaisuus | Oman tahdon alistaminen korkeamman järjestyksen alle |
| 5. Viisaus | Näkemys todellisuuden moniulotteisuudesta |
| 6. Ykseys | Jumalan ja luodun välisen eron ohittaminen |
| 7. Kirkkaus | Puhdas tietoisuus, Metatronin tila |
Metatronin huipennus kuvaa siis täydellistä läsnäoloa – tietoisuus, joka ei ole enää sidottu aikaan, paikkaan tai yksilölliseen minäkuvaan.
Psykologinen ja henkinen tulkinta
Modernissa kielenkäytössä Metatronin nousu voidaan nähdä ihmisen sisäisen potentiaalin aktualisoitumisena:
- Henok edustaa “tavallista mieltä” – kokemuksen kerääjää, tarkkailijaa.
- Nousu kuvaa sisäistä polkua: meditaatiota, hiljentymistä, itsetuntemusta.
- Metatron on tietoisuuden integroitu muoto – se, jossa kaikki tasot (aineellinen, emotionaalinen, henkinen) ovat läsnä ja läpikuultavia.
Tällöin Henokin muutos ei ole yliluonnollinen ihme, vaan ihmisen potentiaalinen kehityskuva.
Ihminen voi tulla “kasvojen ruhtinaaksi” omassa sisäisessä maailmassaan: mielen ja sydämen hallitsijaksi.
Filosofinen tulkinta: Ihmisen ja äärettömän dialogi
Metatronin nousu kertoo myös jumalallisen ja inhimillisen vuoropuhelun jatkuvuudesta. Ihminen ei ole luotu vain katsomaan Jumalaa, vaan osallistumaan luomiseen.
Tietoisuus, joka kykenee kuulemaan ja näkemään, on itsessään osa äärettömyyttä. Nousu ei johda pois maailmasta, vaan takaisin siihen – valaistuneena, palvelevana olentona. Henok ei jää valtaistuimen viereen iäksi; hän toimii välittäjänä, joka tuo jumalallisen valon maailmaan. Tämä on tietoisuuden korkein tehtävä: heijastaa äärettömyys rajalliseen todellisuuteen.
Tiivistettynä
| Taso | Merkitys |
|---|---|
| Myytti | Henok kohoaa taivaaseen ja muuttuu Metatroniksi |
| Teologia | Ihminen voi osallistua jumalalliseen olemukseen |
| Symboliikka | Valo, tuli ja nousu kuvaavat tietoisuuden avautumista |
| Psykologia | Ego transformoituu ykseyden kokemukseksi |
| Eettinen ulottuvuus | Valaistunut mieli palaa palvelemaan maailmaa |
Metatron: demiurginen hahmo ja kosminen välittäjä
Metatronin (Henokin) nousu ja muuttuminen kolmannessa Henokin kirjassa on keskeinen, proto-demiurginen ajatus juutalaisessa mystiikassa. Khristoforoksen kokemuksessa Metatronin rooli voidaan tulkita kahdella tasolla:
1. Teologinen/kosminen tulkinta: ”vähäinen Jahve”
Metatronin arvonimi ”YHWH ha-Qatan” (Pieni Herra/Vähäinen Jahve) ja ”Kasvojen Ruhtinas” (Sar ha-Panim) tekee hänestä demiurgisen arkkityypin. Metatron on ensimmäinen emanatio (ulossäteily) Äärettömästä Jumalasta (En-Sof). Hän on se Jumalan aspekti, joka on tarpeeksi rajallinen tullakseen ymmärretyksi luotujen olentojen toimesta. Hän on Jumalan ääni ja kirjuri, joka valvoo taivaallista järjestystä.
Metatron saa vallan hallita kaikkia taivaan joukkoja. Tämä valta luomakuntaan on demiurgille tyypillinen piirre. Hän on järjestysluoja (demiurgi), joka toteuttaa Isän (Äärettömän Jumalan) tahdon.
Hän on juuri se portti tai väylä (Adam Kadmon -hahmon esivaihe), jonka läpi Jumalan kirkkaus (valkeus) suodattuu maailmaan. Khristoforoksen matka Aetheroksen palatsiin on siis matka Metatronin olemuksen ytimeen.
2. Psykologinen/filosofinen tulkinta: valaistunut ego
Metatronin nousu ja muodonmuutos on allegoria siitä, kuinka ihmisen tietoisuus (Henok) voi laajentua ja tulla itse oman todellisuutensa järjestäjäksi ja hallitsijaksi.
| Metatronin rooli | Merkitys Khristoforoksen kokemuksessa |
| Ihmisestä enkeliksi | Kuvastaa tietoisuuden laajuutta – ego ei tuhoudu, vaan muuntuu kannattelemaan jumalallista valoa (gnosista). |
| Kasvojen ruhtinas | Osoittaa, että Khristoforos kohtaa mystisessä kokemuksessaan sisäisen minänsä (sielunsa), joka on jo valmiiksi yhteydessä Jumalan kasvoihin. Hän on oman vaununsa (Merkabah-taksi) kuljettaja. |
| 70 Nimeä ja kruunu | Symboloi täydellistä hallintaa kosmisista periaatteista ja viisauden saavuttamista. Khristoforos saa ymmärryksen maailmankaikkeuden luonteesta toteemieläimiltä. |
Khristoforoksen kohtaamat toteemieläimet – vesinokkaeläin (paradoksin symboli) ja ibis (Toth, viisaus, välittäjä maailmojen välillä) – ovat näin ollen Metatronin tiedon eri aspekteja. Khristoforos tulee demiurgiksi omassa sisäisessä maailmassaan, tuoden kosmisen järjestyksen (Tothin kynän) psykedeelisen kokemuksen kaameuden (Hekhalotien tulimeret) keskelle.
